Muu päätös 4810/2017

Virkasuhteen purkaminen (Puolustusvoimat)

Antopäivä: 29.9.2017
Taltionumero: 4810
Diaarinumero: 1591/3/17

Asia Virkasuhteen purkamista koskeva valituslupahakemus ja valitus

Muutoksenhakija Maavoimien esikunta / Maavoimien komentaja

Päätös, jota valituslupahakemus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 17.3.2017 nro 17/0154/2

Asian aikaisempi käsittely

Maavoimien esikunta on 14.1.2016 purkanut opistoupseerin virassa palvelevan yliluutnantti A:n virkasuhteen päätöksen tiedoksiannosta lukien ja pidättänyt hänet virantoimituksesta päätöksen lainvoimaiseksi tuloon saakka.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksesta kumonnut Maavoimien esikunnan päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslain 33 §:n mukaan virkamiehen virkasuhde voidaan heti purkaa, jos virkamies törkeästi rikkoo tai laiminlyö virkavelvollisuuksiaan.

Saman lain 34 §:n 1 momentin mukaan purkamisoikeus raukeaa, jollei syy ole jo aikaisemmin menettänyt merkitystään, kahden viikon kuluttua siitä, kun viranomainen sai tiedon purkamisen aiheesta tai, jos syy on jatkuva, siitä kun saatiin tieto sen lakkaamisesta. Jos purkamista kohtaa pätevä este, saadaan purkaminen toimittaa kahden viikon kuluessa esteen lakkaamisesta.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan, jos purkamista on lykätty asian esitutkinnan tai muun asian vaatiman selvityksen hankkimisen vuoksi, saadaan purkaminen toimittaa kahden viikon kuluessa siitä, kun esitutkinta lopetettiin tai selvitys on hankittu, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun aihe purkamiseen ilmaantui.

Asiassa saatu selvitys

X:n käräjäoikeus on 8.4.2015 tehnyt Jääkäriprikaatille pakkokeinolain 11 luvun 2 §:n mukaisen ilmoituksen siitä, että se on 2.4.2015 antamallaan päätöksellä vanginnut A:n todennäköisin syin epäiltynä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ilmoituksessa on todettu, että pakkokeinoasian asiakirjat ja vangitsemispäätös ovat salassapidettäviä.

Maavoimien esikunta on päätöksellään 22.4.2015 pidättänyt A:n virantoimituksesta mahdollisen rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Päätöksen mukaan A:n osalta on käynnissä esitutkinta siinä määrin vakavana pidettävistä rikosepäilyistä, että mahdollisella rikossyytteellä ja sen edellyttämillä tutkimuksilla voi olla vaikutusta hänen edellytyksiinsä hoitaa ammattisotilaana hänelle kuuluvia tehtäviä.

X:n käräjäoikeus on 8.1.2016 tuominnut A:n törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kolmen vuoden kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden tuomio on tuomiolauselmaa lukuun ottamatta salainen, mutta sen julkisessa selosteessa on kuvattu A:n menettelyä asiassa.

A:n mukaan virkasuhteen purkamisen aihe eli hänen virkavelvollisuuksien vastainen käytöksensä on tullut työnantajan tietoon jo käräjäoikeuden 8.4.2015 tekemästä ilmoituksesta, joten edellä mainitussa lainkohdassa säädetty kuuden kuukauden määräaika tulee laskea tuosta päivästä. Maavoimien esikunta taas on katsonut saaneensa tiedon purkamisen aiheesta vasta käräjäoikeuden tuomiosta.

Oikeudellinen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätös

Maavoimien esikunta on tehnyt 14.1.2016 virkasuhteen purkamista koskevan päätöksen. Päätös on näin ollen tehty laissa tarkoitetun kahden viikon kuluessa selvityksen saamisesta. Virkamieslain 34 §:n 2 momentissa on purkamisoikeuden raukeamiseen liittyen asetettu lisäksi toinenkin määräaika, jonka mukaan purkaminen tulee kuitenkin toteuttaa siten, että se tehdään viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun aihe purkamiseen ilmaantui. Lain sanamuodon perusteella ja ottaen huomioon, että virkasuhteen purkamista koskevat määräajat on tarkoitettu virkamiehen oikeussuojaksi, hallinto-oikeus katsoo, että mainittua kuuden kuukauden määräaikaa ei voida tässä tapauksessa laskea selvityksen saamisesta eli käräjäoikeuden tuomiosta. Maavoimien esikunta on saanut tiedon valittajan menettelystä viimeistään 8.4.2015, jolloin X:n käräjäoikeus on tehnyt Jääkäriprikaatille pakkokeinolain nojalla ilmoituksen siitä, että se on vanginnut valittajan todennäköisin syin epäiltynä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tästä laskien virkasuhteen purkamista ei ole toimitettu laissa tarkoitetussa kuuden kuukauden määräajassa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aila Kovala, Anna-Kaisa Marski (eri mieltä), joka on myös esitellyt asian, ja Riitta Arjas.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maavoimien esikunta on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Maavoimien esikunta on esittänyt valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa.

Valituslupahakemus

Asiassa on kysymys erityisesti siitä, mistä ajankohdasta lukien edellä mainitussa lainkohdassa säädetty kuuden kuukauden määräaika lasketaan. Maavoimien esikunnan näkemyksen mukaan sekä lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa että oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa edellä mainittu kysymys korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan (KHO 2003:15) kunnallista viranhaltijaa koskevassa vastaavanlaisessa tapauksessa todennut, että viranomaisella oli oikeus odottaa virkasuhteen purkamisedellytysten kannalta merkityksellisen käräjäoikeuden tuomion antamista ennen kuin se teki päätöksen virkasuhteen purkamisesta. Nyt kyseessä olevassa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden äänestyspäätöksessä asiaa on arvioitu toisin eli edellä mainitun määräajan on katsottu alkaneen jo siitä, kun käräjäoikeuden virkamiestä koskeva vangitsemisilmoitus on saapunut puolustusvoimille.

Sekä työnantajan että virkamiehen kannalta on välttämätöntä, että oikeuskäytäntö näin keskeisessä virkasuhteen perusteisiin ulottuvassa kysymyksessä on yhdenmukainen ja sen vuoksi valitusluvan myöntäminen asiassa on hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tärkeätä.

Valitus

Puolustusvoimat on saanut 8.4.2015 tiedon A:n vangitsemisesta todennäköisin syin epäiltynä lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta pelkästään tämän ilmoituksen perusteella virkasuhteen purkamisperusteen ei voida vielä katsoa tulleen puolustusvoimien tietoon.

Käräjäoikeuden ilmoituksen perusteella A on 22.4.20125 pidätetty virantoimituksesta, koska A:n osalta on ollut käynnissä esitutkinta siinä määrin vakavina pidettävistä rikosepäilyistä, että mahdollisella rikossyytteellä ja sen edellyttämillä tutkimuksilla on katsottu olevan vaikutusta hänen edellytyksiinsä hoitaa ammattisotilaana hänelle kuuluvia tehtäviä.

Ilmoituksesta ilmeni vain se, että A oli todennäköisin syin vangittu epäiltynä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. A oli vangittuna vain vajaan kuukauden 4.5.2015 saakka, jolloin hänet vapautettiin tutkintavankeudesta. Puolustusvoimilla ei ollut mitään tietoa perusteesta, jonka vuoksi A oli vapautettu. Tämänkään vuoksi pelkkää ilmoitusta tutkintavankeudesta ei ole voitu pitää perusteena virkasuhteen päättämiselle.

Puolustusvoimilla ei siten ole asian käsittelyn tässä vaiheessa ollut eikä edes ole voinut olla mitään tietoa salassa pidettävän esitutkinnan sisällöstä. Pelkästään rikosepäily ei voi Maavoimien esikunnan näkemyksen mukaan olla tämän kaltaisessa tilanteessa perusteena päätökselle virkasuhteen purkamisesta.

X:n käräjäoikeus on antanut tuomion 8.1.2016. Vasta tämän jälkeen on voitu ryhtyä harkitsemaan perusteita A:n virkasuhteen päättämisestä. Tämä onkin toteutettu välittömästi ja päätös virkasuhteen purkamisesta on tehty 14.1.2016 A:n kuulemisen jälkeen.

Hallinto-oikeuteen tekemässään valituksessa A on viitannut myös ne bis in idem -kieltoon. Hallinto-oikeus ei ole tältä osin ottanut kantaa asiaan hyväksyessään valituksen virkasuhteen purkamiselle säädetyn määräajan ylittämisen johdosta. Virkasuhteen purkamista koskevan säännöksen tarkoituksena on turvata virkatehtävien asianmukainen suorittaminen. Kysymyksessä on siten virkamiesoikeudellinen toimi, jota ei voida rinnastaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. A:lle tuomitusta rikosoikeudellisesta rangaistuksesta huolimatta hänen virkasuhteensa on voitu purkaa, eikä se ole ollut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan mukaisen ne bis in idem -kiellon vastaista.

A on antanut valituksen johdosta selityksen.

Valitusluvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 27.2.2009 taltionumero 467 todennut, ettei virkamieslain 34 §:n 2 momentissa tarkoitettua kuuden kuukauden määräaikaa voida laskea selvityksen saamisesta, eli tuomioistuimen ratkaisun tiedoksi saamista koskevasta ajankohdasta. Oikeustila ei siten ole muutoksenhakijan väittämällä tavalla lainkaan epäselvä. Näissä olosuhteissa sillä, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on äänestänyt ratkaisustaan, ei ole merkitystä valituslupaperusteen täyttymisen kannalta.

Ratkaistavana olevassa asiassa virkamieslain 34 §:n 2 momentissa tarkoitettu aihe purkamiseen on ilmaantunut viimeistään siinä vaiheessa, kun X:n käräjäoikeus on 8.4.2015 toimittanut Jääkäriprikaatille pakkokeinolaissa tarkoitetun ilmoituksen A:n vangitsemisesta.

Maavoimien esikunnalla on ollut virkamieslain 34 §:n 2 momentin nojalla oikeus lykätä virkasuhteen purkamista esitutkinnan tai muun asian vaatiman selvityksen vuoksi. Sanotuilla syillä lykätty virkasuhteen purkaminen on toimitettava kahden viikon kuluessa siitä, kun esitutkinta lopetettiin tai selvitys saatiin.

Kuuden kuukauden määräaika on lain selvän sanamuodon mukaan täysin erillinen määräaika erilaisine tarkoituksineen kuin edellä selostettu kahden viikon määräaika.

Kuuden kuukauden määräaika alkaa kulua ja kuluu virkasuhteen purkamisperusteena olevan aiheen ilmaantumisesta lukien. Kuuden kuukauden määräajan alkaminen ja sen kuluminen ei riipu millään tavoin siitä, milloin esitutkinta tai muu asian vaatima lisäselvitys valmistuu ja käynnistää momentin ensimmäisessä osassa tarkoitetun kahden viikon määräajan kulumisen. Kuuden kuukauden määräaika voi alkaa, ja tässä tapauksessa on myös käytännössä alkanut, kulua huomattavasti ennen esitutkinnan tai asian vaatiman lisäselvityksen valmistumista.

Maavoimien esikunta on saanut tiedon A:n menettelystä pakkokeinolain mukaisella ilmoituksella 8.4.2015, jonka mukaan A on vangittu todennäköisin syin epäiltynä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Lainsäätäjä on asettanut virkamieslain 34 §:n 2 momenttiin selkeästi kaksi erillistä määräaikaa. Mikäli lainkohtaa tulkittaisiin muutoksenhakijan tarkoittamalla tavalla, molemmat mainitut määräajat alkaisivat kulua samasta hetkestä. Tällöin toinen määräajoista menettäisi merkityksensä, mikä ei ole eikä voi olla säännöksen tarkoitus.

A:n työnantajalle olisi turvallisuusviranomaisena epäilyksettä voitu viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain nojalla luovuttaa virkasuhteen jatkumisen tai päättämisen kannalta tarpeellisia tietoja esitutkinnasta.

A uudistaa myös esittämänsä valitusperusteen siitä, että virkasuhteen purkaminen rikosepäilyn perusteella rikkoo joka tapauksessa ne bis in idem -periaatetta.

Selitys on lähetetty tiedoksi Maavoimien esikunnalle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja kumoaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen.

Korkein hallinto-oikeus ottaa viivytyksen välttämiseksi asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta välittömästi tutkittavakseen A:n hallinto-oikeudelle tekemän ne bis in idem -periaatteen vastaisuutta koskevan valitusperusteen ja hylkää A:n valituksen.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Valtion virkamieslain 33 §:n mukaan virkamiehen virkasuhde voidaan heti purkaa, jos virkamies törkeästi rikkoo tai laiminlyö virkavelvollisuuksiaan.

Saman lain 34 §:n 1 momentin mukaan purkamisoikeus raukeaa, jollei syy ole jo aikaisemmin menettänyt merkitystään, kahden viikon kuluttua siitä, kun viranomainen sai tiedon purkamisen aiheesta, tai jos syy on jatkuva, siitä kun saatiin tieto sen lakkaamisesta. Jos purkamista kohtaa pätevä este, saadaan purkaminen toimittaa kahden viikon kuluessa esteen lakkaamisesta.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan, jos purkamista on lykätty asian esitutkinnan tai muun asian vaatiman selvityksen hankkimisen vuoksi, saadaan purkaminen toimittaa kahden viikon kuluessa siitä, kun esitutkinta lopetettiin tai selvitys on hankittu, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun aihe purkamiseen ilmaantui.

Tosiseikat

X:n käräjäoikeus on 8.4.2015 tehnyt Jääkäriprikaatille pakkokeinolain mukaisen ilmoituksen siitä, että se on vanginnut A:n todennäköisin syin epäiltynä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ilmoituksessa on todettu, että pakkokeinoasian asiakirjat ja vangitsemispäätös ovat salassapidettäviä.

Maavoimien esikunta on 22.4.2015 pidättänyt A:n virantoimituksesta mahdollisen rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi.

X:n käräjäoikeus on 8.1.2016 tuominnut A:n törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kolmen vuoden kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden tuomio on tuomiolauselmaa lukuun ottamatta salainen.

Maavoimien esikunta on tehnyt 14.1.2016 A:n virkasuhteen purkamista koskevan päätöksen.

Oikeudellinen arvio

Asiassa on ensin ratkaistava, onko A:n virkasuhteen purkaminen tehty valtion virkamieslain 34 §:n 2 momentissa säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa.

Virkamiehen oikeusturva edellyttää, että kaikki asian ratkaisuun vaikuttavat seikat selvitetään huolellisesti ja asiaa harkitaan riittävästi ennen virkasuhteen päättämisestä koskevan päätöksen tekemistä.

Käräjäoikeuden 8.4.2015 Jääkäriprikaatille tekemä pakkokeinolain mukainen ilmoitus A:n vangitsemisesta on sisältänyt ainoastaan tiedon rikosnimikkeestä. Asian ratkaiseminen virkamiehen oikeusturvan huomioon ottavalla tavalla on vaatinut käräjäoikeuden tuomion odottamista. Korkein hallinto-oikeus katsoo näistä syistä, että käsiteltävänä olevassa asiassa virkasuhteen purkamista koskeva kuuden kuukauden määräaika, samoin kuin kahden viikon määräaikakin, on valtion virkamieslain 34 §:n 2 momentin nojalla alkanut kulua siitä, kun X:n käräjäoikeuden tuomio on annettu. Tästä ajankohdasta luettuna virkasuhteen purkaminen on toimitettu säädetyssä määräajassa.

Hallinto-oikeuden ei siten olisi tullut mainitsemallaan perusteella kumota Maavoimien esikunnan päätöstä.

Edellä todetun perusteella hallinto-oikeuden päätös, jolla Maavoimien esikunnan päätös on kumottu, on kumottava. Asia olisi tämän vuoksi palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin hallinto-oikeus ei ole lausunut ne bis in idem -periaatteen vastaisuutta koskevasta valitusperusteesta. Viivytyksen välttämiseksi asia on syytä tältä osin ottaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa välittömästi tutkittavaksi.

Ne bis in idem

Lakina voimassa olevan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1. kohdan mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.

Molemmat seuraamukset, tuomioistuimen rikosoikeudenkäynnissä tuomitsema vankeusrangaistus ja Maavoimien esikunnan virkasuhteen purkamista koskeva päätös perustuvat samoihin tekoihin ja molemmissa arvioidaan A:n käyttäytymistä. Päätös A:n virkasuhteen purkamisesta ei kuitenkaan ole Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan rikosoikeudellinen seuraamus eikä sellaiseksi tarkoitettu. Näin ollen asiassa ei ole kysymys seuraamuksesta, joka kuuluisi ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa säädetyn ne bis in idem -kiellon soveltamisalaan, eikä siis kaksoisrangaistavuudesta, joten A:lle aiemmin tuomittu vankeusrangaistus ei estä hänen virkasuhteensa purkamista.

Lopputulos

Maavoimien esikunta on voinut valtion virkamieslain 33 ja 34 §:n nojalla purkaa A:n virkasuhteen. Maavoimien esikunnan päätös ei ole lainvastainen. A:n valitus Maavoimien esikunnan päätöksestä on näin ollen hylättävä. Maavoimien esikunnan päätös jää siis voimaan.

Oikeusapu

A:lle on myönnetty oikeusapua ilman omavastuuta. Avustajaksi on määrätty asianajaja Jaakko Kuparinen, joka on vaatinut palkkiona 1 398,10 euroa.

Avustajalle maksetaan vaatimus enemmälti hyläten valtion varoista oikeusapulain 17 §:n 1 momentin ja 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n, 4 §:n 1 momentin ja 6 §:n mukaisena viiden työtunnin perusteella laskettuna asian laatuun ja laajuuteen sekä suoritettuihin toimenpiteisiin nähden hyväksyttävänä palkkiona tarpeellisista toimenpiteistä 550 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 132 euroa, muodostuu siten 682 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Antti Pekkala, Maarit Lindroos, Taina Pyysaari ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.

 
Julkaistu 29.9.2017  Päivitetty 2.10.2017