Muu päätös 5024/2017

Asia Valitus ympäristönsuojelulain ja vesilain yhteiskäsittelyn piiriin kuuluvassa asiassa

Valittaja Lappland Goldminers Oy:n konkurssipesä

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 21.3.2016 nro 16/0060/2

Asian taustaa

Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 4.7.2006 antamallaan päätöksellä nro 68/06/01 myöntänyt SacanMining Oy:lle Sodankylän kunnan Pahtavaaran alueelle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan ja vesitalousluvan.

Ympäristölupaviraston päätökseen sisältyi 28 lupamääräystä, joista lupamääräys 2 kuului seuraavasti:

2. Patojen 2 ja 3 välinen alue on muutettava selkeytysaltaaksi, josta vesi on palautettava takaisin rikastamon raakavedeksi. Selkeytysaltaasta saa johtaa vettä sen alapuolisen pintavalutuskentän kautta vesistöön tilanteissa, joissa kaikkea vettä ei ole mahdollista palauttaa prosessiin.

Vesien kierrätys on oltava käytössä 30.9.2007. Tätä ennen vedet saa johtaa padon 3 alapuolisen pintavalutuskentän kautta vesistöön. Suunnitelma vesien kierrätyksen toteuttamisesta on toimitettava Lapin ympäristökeskukselle viimeistään 1.11.2006.

Rakennettavan selkeytysaltaan pohjalta on poistettava orgaaniset maakerrokset. Massat on varastoitava siten, että niitä voidaan hyödyntää kaivostoiminnan lopettamisen yhteydessä tehtävissä maisemointitöissä.

Vaasan hallinto-oikeus on 10.4.2008 päätöksellään n:o 08/0092/1 muuttanut lupamääräyksen 2 kuulumaan seuraavasti:

2. Patojen 2 ja 3 välisen alueen on oltava selkeytysaltaana, josta vesi on palautettava takaisin rikastamon raakavedeksi. Selkeytysaltaasta saa johtaa vettä sen alapuolisen pintavalutuskentän kautta vesistöön tilanteissa, joissa kaikkea vettä ei ole mahdollista palauttaa prosessiin.

Vesien kierrätys on oltava käytössä 1.1.2009 tai viimeistään ennen kuin toimintaa myöhemmin jatketaan. Tätä ennen vedet saa johtaa padon 3 alapuolisen pintavalutuskentän kautta vesistöön. Suunnitelma vesien kierrätyksen toteuttamisesta on toimitettava Lapin ympäristökeskukselle 1.10.2008 tai viimeistään kolme kuukautta ennen toiminnan jatkamista.

Selkeytysaltaan pintaan nousevat turvelautat on poistettava vuosittain. Mikäli altaan vesipintaa nostetaan nykyisestä tasosta, on veden alle jääviltä uusilta alueilta poistettava orgaaniset maakerrokset ja varastoitava ne siten, että niitä voidaan hyödyntää kaivostoiminnan lopettamisen yhteydessä tehtävissä maisemointitöissä.

Korkein hallinto-oikeus on 8.9.2009 päätöksellään taltionumero 2216 muuttanut lupamääräyksen 2 toisen kappaleen kuulumaan seuraavasti:

2. (---)

Vesien kierrätys on oltava käytössä 1.2.2010 tai viimeistään ennen kuin toimintaa myöhemmin jatketaan. Tätä ennen vedet saa johtaa padon 3 alapuolisen pintavalutuskentän kautta vesistöön. Suunnitelma vesien kierrätyksen toteuttamisesta on toimitettava Lapin ympäristökeskukselle 1.11.2009 tai viimeistään kolme kuukautta ennen toiminnan jatkamista.

(---)

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 8.3.2010 päätöksellään nro 13/10/1 antanut Lappland Goldminers Oy:lle jatkoaikaa veden kierrätyksen aloittamiselle 1.11.2010 saakka.

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 2.7.2014 viraston ympäristölupavastuualueella ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tehdyllä päätöksellä nro 68/2014/1 muuttanut Lappland Goldminers Oy:n hakemuksesta yhtiön Pahtavaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräystä 2 määräaikojen osalta sekä täydentänyt lupamääräystä 2 rikastamolla käytettävää pesu- ja huuhteluvettä koskevalla määräyksellä.

Aluehallintovirasto on hylännyt yhtiön hakemuksen siltä osin kuin siinä on vaadittu vesienkierrätyksen lopettamista.

Toiminnassa on määrätty noudatettavaksi päätöksessä annettujen lupamääräysten lisäksi toimintaa koskevien lainvoimaisten ympäristölupapäätösten lupamääräyksiä niiltä osin kuin niitä ei ole aluehallintoviraston antamalla päätöksellä korvattu. Siltä varalta, että kierrätettäviä prosessivesiä puhdistetaan, aluehallintovirasto on määrännyt puhdistusprosessissa muodostuvat lietteet (19 08 13) luokiteltavaksi vaarallisiksi jätteiksi ja niiden jatkokäsittelyssä noudatettavaksi jätelain ja jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen määräyksiä.

Aluehallintoviraston päätöksellä muutettu lupamääräys 2 kuuluu seuraavasti:

2. Patojen 2 ja 3 välisen alueen on oltava selkeytysaltaana, josta vesi on palautettava takaisin rikastamon prosessivedeksi. Selkeytysaltaasta saa johtaa vettä sen alapuolisen pintavalutuskentän kautta vesistöön tilanteissa, joissa kaikkea vettä ei ole mahdollista palauttaa prosessiin.

Rikastamotilojen pesu- ja huuhteluvetenä saa käyttää muuta kuin selkeytysaltaasta palautettavaa vettä.

Vesien kierrätys on oltava käytössä 15.4.2015 alkaen. Siihen asti selkeytysaltaasta saa johtaa tarpeen mukaan vettä padon 3 sen alapuolisen pintavalutuskentän kautta vesistöön.

Selkeytysaltaan pintaan nousevat turvelautat on poistettava vuosittain. Mikäli altaan vesipintaa nostetaan nykyisestä tasosta, on veden alle jääviltä uusilta alueilta poistettava orgaaniset maakerrokset ja varastoitava ne siten, että niitä voidaan hyödyntää kaivostoiminnan lopettamisen yhteydessä tehtävissä maisemointitöissä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Lappland Goldminers Oy:n konkurssipesän valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Aluehallintoviraston päätöstä ei ole muutettu muutoin kuin lupamääräyksen 2 kolmannessa kappaleessa olevan määräajan osalta, minkä jälkeen kyseinen kappale kuuluu seuraavasti (muutokset kursiivilla):

Vesien kierrätys on oltava käytössä yhdeksän (9) kuukauden kuluttua siitä, kun ylläpitotilassa olevan kaivoksen toiminta käynnistyy uudelleen. Siihen asti selkeytysaltaasta saa johtaa tarpeen mukaan vettä padon 3 sen alapuolisen pintavalutuskentän kautta vesistöön.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan tekniikka on teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista silloin, kun se on saatavissa käyttöön yleisesti ja sitä voidaan soveltaa asianomaisella toiminnan alalla kohtuullisin kustannuksin. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan määrittelyssä huomioon otettavista seikoista säädetään tarkemmin asetuksella.

Ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentin mukaan luvan saaneen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun olennaiseen toiminnan muuttamiseen on oltava lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos muutos ei lisää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tai riskejä eikä lupaa toiminnan muutoksen vuoksi ole tarpeen tarkistaa.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan 1-5 kohtien mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset: päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä, toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä ja muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Saman pykälän 3 momentin (647/2011) mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 37 §:n 1 momentin mukaan ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun parhaan käyttökelpoisen tekniikan sisältöä arvioitaessa on otettava huomioon muun ohessa 4) muodostuvien päästöjen laatu, määrä ja vaikutus, 8) parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöön ottamiseen liittyvä aika ja toiminnan suunnitellun aloittamisajankohdan merkitys sekä päästöjen ehkäisemisen ja rajoittamisen kustannukset ja hyödyt, 10) teollisessa mittakaavassa käytössä olevat tuotantoa ja päästöjen hallintaa koskevat menetelmät; 11) tekniikan ja luonnontieteellisen tiedon kehitys; ja 12) Euroopan yhteisöjen komission tai kansainvälisten toimielinten julkaisemat tiedot parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta.

Asiassa saatu selvitys

Pahtavaaran kultakaivoksen toimintaa koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräyksessä 2 edellytetään patojen 2 ja 3 välisellä selkeytysaltaalla käsitellyn veden kierrättämistä rikastamon raakavedeksi. Lupamääräyksen 2 mukaan selkeytysaltaasta saa johtaa vettä sen alapuolisen pintavalutuskentän kautta vesistöön ainoastaan tilanteissa, joissa kaikkea vettä ei ole mahdollista palauttaa prosessiin. Aluehallintovirasto myönsi 8.3.2010 antamallaan päätöksellä jatkoaikaa kierrätyksen aloittamiselle 1.11.2010 saakka. Yhtiö toimitti vesien kierrättämistä koskevan vesienhallintasuunnitelman ELY-keskukselle 27.8.2010, jonka ELY-keskus hyväksyi päätöksellään 21.9.2010. Kaivosalueelle rakennettiin vesien kierrättämisen mahdollistavat kierrätyspumppaamo sekä putkilinja pumppaamolta rikastamon raakavesialtaalle.

Hakemussuunnitelman mukaan Pahtavaaran rikastamon rikastusprosessi on niin sanottu märkäprosessi, jossa malmi lietetään jauhatuksen aikana ja pidetään lietteenä rikasteeksi ja jätteeksi saakka. Prosessivettä esiintyy muun muassa myllyssä, luokituspiirissä, painovoimapiirissä, vaahdotuspiirissä ja jätealueella sekä niihin tarvittavissa pumpuissa, pumppukaivoissa ja putkilinjoissa. Kaivoksen rikastusprosessi on rakenteeltaan avoin ja edellyttää laitteistojen jatkuvaa tarkkailua sekä erilaisia huolto- ja korjaustoimenpiteitä, jolloin työntekijät voivat joutua kosketuksiin prosessiveden kanssa. Hakija on katsonut, että prosessiveden eriyttäminen muusta vedestä on vaikeaa nykyisessä rikastusprosessissa ja että prosessin hallinta ja tehokas toiminta vaikeutuvat, mikäli valvontakohteita vähennetään suojilla ja kapseloinneilla. Erillinen huuhteluvesilinja on kuitenkin mahdollista rakentaa raakavesilinjaan.

Pahtavaaran kaivoksen selkeytysaltaalla käsitellyn veden kierrätyskelpoisuudesta annetussa Lapin Vesitutkimus Oy:n raportissa (30.10.2012) todetaan, että padon 3 yläpuolelle kertyvän veden on havaittu sisältävän asbestikuituja ja sinileviä määriä, joiden terveysvaikutuksia kierrätysvetenä käytettäessä ei voida sulkea pois. Sinilevän esiintyminen ajoittuu kesäkaudelle, mutta asbestikuitujen esiintyminen vedessä ei liity vuodenaikojen vaihteluun, vaan malmin sisältämään tremoliittiin.

Yhtiö toimitti 22.1.2013 ELY-keskukselle hakemuksen, jossa vaadittiin lupaa poiketa veden kierrättämisestä. Vaatimukseen oli liitetty Pohjois-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen lausunto, jonka mukaan työt, joissa työntekijät altistuvat asbestikuiduille ovat kiellettyjä. Asbestityöt on tehtävä siten, että työntekijöiden työstä johtuva altistuminen asbestille on mahdollisimman vähäistä ja aina alle säädetyn raja-arvon. Jos kierrätysvettä käytetään tiloissa ja tuotantoprosesseissa, joissa sitä roiskuu pinnoille, niiden kuivuttua asbestikuidut alkavat leijua ilmassa altistaen työntekijöitä. Työntekijöiden asbestialtistumisen torjuntatoimenpiteenä on eräissä tapauksissa jouduttu luopumaan prosessitilojen pesuissa prosessiveden käyttämisestä, jotta työilman asbestipitoisuus on saatu pidettyä raja-arvojen alapuolella. Selkeytysaltaalla käsitellyn kierrätysveden käyttöä työpaikalla ei lausunnossa pidetty työturvallisuuslain mukaisena.

Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan kaivoksella suoritetaan säännöllisesti hengitysilman asbestipitoisuuksien mittauksia. Keskimääräiset kokonaisasbestikuitumäärät ovat olleet noin 0,05 kuitua/cm3, kun työsuojelumääräysten mukainen raja-arvo on 0,1 kuitua/cm3 hengitysilmaa kahdeksan tunnin keskiarvona. Pölyävä asbesti luokitellaan ongelmajätteeksi syöpävaarallisuutensa vuoksi. Muiden ominaisuuksiensa puolesta asbestijäte voidaan luokitella pysyväksi jätteeksi, joka ei muun muassa liukene, pala tai hajoa biologisesti eikä reagoi muiden aineiden kanssa aiheuttaen näin vaaraa terveydelle tai ympäristölle ja josta ei pitkänkään ajan kuluessa tapahdu olennaisia muita fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia muutoksia.

Veden kierrätys on ollut vuoden 2010 lopulta lähtien toiminnassa vain vähäisiä aikoja. Sinilevähavaintojen jälkeen veden kierrätys ei ole ollut toiminnassa enää lokakuun 2011 jälkeen. Hakemuksen mukaan prosessivettä käytetään noin 1,1 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Prosessivesi otetaan Sovasjoesta ja osin louhoksen kuivanapitovesistä. Prosessivettä käytetään myös rikastamon tilojen pesuun hakijan ilmoituksen mukaan noin 240 kuutiometriä päivässä.

Kierrätysveden puhdistamiseksi käytettäviä menetelmiä ovat hakijan mukaan muun muassa kemiallinen saostus (flotaatio) ja hiekkasuodatus (+aktiivihiilisuodatus), kemiallinen saostus ja kalvopuhdistus sekä kiintoaineen poisto, otsonointi ja aktiivihiilisuodatus. Hakijan ilmoittamat investointikustannukset puhdistusprosessin ollessa kemiallinen saostus selkeytyksellä täydennettynä hiekka- tai aktiivihiilisuodatuksella ovat suuruusluokaltaan 1,4–1,5 miljoonaa euroa. Sisällytettäessä prosessiin kalvosuodatus asbestin tehokkaammaksi poistamiseksi, investointikustannuksen suuruusluokaksi on arvioitu 1,7–2 miljoonaa euroa. Käyttökustannuksiksi on arvioitu kemiallisen saostuksen ja hiekka-/aktiivihiilisuodatuksen osalta 25 000–35 000 euroa, ultrasuodatuksen osalta 50 000 euroa ja nanosuodatuksen osalta 180 000 euroa vuodessa.

Pintavalutuskentälle kohdistuva hakemussuunnitelman mukainen vesistökuormitus on seuraava (kg/a):


Taulukko Muu päätös 5024/2017


Vuosina 2010–2012 kaivoksen jätevesien vaikutukset sen alapuolisiin tarkkailuvesistöihin ovat kokonaisuutena tarkastellen olleet suhteellisen vähäisiä. Koserusojassa sähkönjohtavuudet, kokonaistyppipitoisuudet ja nitraattinitriittityppipitoisuudet ovat kuitenkin ajoittain kohonneet jätevesien vaikutuksesta johtuen. Ojaveden sähkönjohtavuus on ollut ajoittain pintavesien yleistä tasoa jonkin verran korkeampi. Kannushaarassa ja Ala-Postojoessa jätevesivaikutukset ovat olleet vähäisiä.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on valituksessa esitettyjen perusteiden johdosta ratkaistava, onko Pahtavaaran kultakaivoksen vesi- ja ympäristöluvassa toteutettavaksi määrätty prosessiveden kierrättäminen lupamääräyksen edellyttämällä tavalla parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja onko asbestikuituja sekä ajoittain sinilevää sisältävän prosessiveden kierrättämistä edellyttävää lupamääräystä 2 toiminnan ympäristövaikutukset huomioon ottaen muutettava valittajan vaatimalla tavalla.

Oikeudellinen arviointi

Korkeimman hallinto-oikeuden 8.9.2009 antama päätös, jolla Lappland Goldminers Oy:n valitus Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston myöntämän ja hallinto-oikeuden päätöksellä muutetun Pahtavaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräyksen 2 poistamisesta on hylätty ei kielteisenä päätöksenä ole saanut oikeusvoiman luonteista pysyvyyttä. Näin ollen ja kun valituksessa on esitetty kyseisen päätöksen jälkeen saatua lisäselvitystä muun ohessa kaivoksen vesienhallinnan ympäristövaikutuksista, joka selvitys voi vaikuttaa ratkaistavan asian lopputulokseen, korkeimman hallinto-oikeuden yllä mainittu päätös ei sinällään estä valituksen kohteena olevan päätöksen muuttamista valituksessa vaaditulla tavalla.

Valituksessa on todettu, että parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönotto määritellään direktiivissä 2010/75/EU teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen, jäljempänä teollisuuspäästödirektiivi). Valituksessa katsotaan, että direktiivin 15 artiklan 4 kohdan teollisuuslaitokselle voidaan määrätä yleistä lievemmät päästörajat. Saman kohdan mukaan tätä voidaan soveltaa erityisesti silloin, kun parhaan käyttökelpoisen tekniikan edellyttämät lupamääräykset johtaisivat suhteettoman korkeisiin kustannuksiin verrattuna saavutettavaan ympäristönsuojelulliseen hyötyyn.

Teollisuuspäästödirektiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä ympäristönsuojelulailla (527/2014). Direktiivin mukaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan aikaisempaa yhdenmukaisemman soveltamisen turvaamiseksi komission päätökset asettavat sitovia päästöraja-arvoja. Teollisuuspäästödirektiivi oli määrä saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 7 päivänä tammikuuta 2013. Ympäristönsuojelulaki (527/2014) on tullut voimaan 1 päivänä syyskuuta 2014. Hallinto-oikeudessa uuden ympäristönsuojelulain voimaan tullessa vireillä olleena asiana nyt kysymyksessä oleva juttu on käsiteltävä ja ratkaistava ympäristönsuojelulain (86/2000) säännösten mukaan. Teollisuuspäästödirektiiviä ei sen 2 artiklan perusteella sovelleta kaivostoimintaan, joten direktiivin voimaansaattamisen myöhästymisellä ei tässä tilanteessa ole merkitystä myöskään periaatteessa mahdollisen EU-oikeuden tulkintavaikutuksen kautta eikä lupahakemuksessa tarkoitetulle toiminnalle voida antaa yleistä lievempiä päästömääräyksiä teollisuuspäästödirektiivin perusteella.

Parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä. Tekniikka on käyttökelpoinen, jos se on otettavissa käyttöön yleisesti kyseisellä toimialalla. Käyttökelpoisuusvaatimus edellyttää menetelmiä, jotka on kehitetty sellaisessa mittakaavassa, että ne ovat käyttöön otettavissa teollisuuden alalla taloudellisesti ja teknisesti kannattavasti ottaen lisäksi huomioon saatavat ympäristönsuojelun hyödyt. Käyttökelpoisuuteen kuuluu lisäksi, että tekniikkaa voidaan käyttää tai tuottaa Suomessa kohtuullisin ehdoin.

Rikastusprosessin kokonaispäästöt vesiin koostuvat ulos juoksutetusta vesimäärästä ja veden sisältämistä ainepitoisuuksista. Päästöjä voidaan pienentää vähentämällä juoksutettavan veden määrää ja/tai tehostamalla veden puhdistusta. Kaivosalaa koskevan BAT-vertailuasiakirjan (Reference Document on Best Available Techniques for Management of Tailings and Waste-Rock in Mining Activities, January 2009) kohdan 4.3.11.1 ja Suomen ympäristökeskuksen julkaisun "Metallimalmikaivosten parhaat ympäristökäytännöt" mukaan parasta ympäristökäytäntöä ja parasta käyttökelpoista tekniikkaa kaivosten rikastusprosessien hallinnassa on lisätä veden sisäistä kierrätystä ja vähentää tuoreveden ottoa. Prosessivesien kierrätys on kaivannaisteollisuudessa yleisesti käytössä ja parasta käyttökelpoista tekniikkaa, joihin lupamääräysten tulee lähtökohtaisesti perustua.

Valituksessa on katsottu, että vedenkierrätys ei ole ainoa tapa toteuttaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Sanotusta huolimatta ympäristöluvan hakijan tulee lupaharkinnan kannalta riittävästi yksilöidä se parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan perustuva ratkaisu, joka toiminnassa on tarkoitus ottaa käyttöön. Luvan hakija ei ole esittänyt prosessiveden kierrätykselle vaihtoehtoista tapaa tai vaihtoehtoista puhdistusmenetelmää parhaan käyttökelpoisen tekniikan toteuttamiseksi.

Kaivoksen rikastamossa prosessoitava malmi sisältää tremoliittia 12–20 prosenttia, eli prosessivedessä on joka tapauksessa asbestikuituja ja rikastamotilojen ilmassa malmikivestä peräisin olevaa kiviainespölyä ja siten myös asbestikuituja. Kaivoksella käytettävässä märkäprosessissa asbestikuidut lähtökohtaisesti pysyvät kiinni kosteassa lietteessä ja vedessä, jollei liete pääse kuivumaan tai vesi haihtumaan. Saadun selvityksen mukaan selvästi kohonneita kuitupitoisuuksia ei ole mittauksissa todettu.

Sinilevää on esiintynyt selkeytysaltaassa kesäkaudella. Sinilevien lajimääritykset on tehty, mutta tarkempia tietoja niiden myrkyllisyydestä ei ole. Kierrätysveden käytön ei ole osoitettu aiheuttaneen rikastamotiloissa kohonneita ilman sinileväpitoisuuksia tai sinilevien tuottamien myrkyllisten yhdisteiden pitoisuuksia. Sinilevien esiintyminen prosessivedessä ja niistä mahdollisesti aiheutuvan haitan suuruus on osaltaan verrannollinen siihen, kuinka hyvin kierrätettävä vesi puhdistetaan.

Lupamääräys 2 veden kierrättämisestä on annettu ympäristönsuojelullisista syistä ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Kierrättämällä vettä prosessissa ehkäistään ja vähennetään muun ohessa kiintoaineen, ravinteiden, asbestin ja sinilevän joutumista alapuoliseen vesistöön. Samalla vähennetään myös puhtaan raakaveden oton tarvetta Sovasjoesta sekä prosessiveden johtamista alapuoliseen vesistöön. Veden kierrätyksellä on mahdollista vähentää kuormitusta lievästi rehevässä Koserusojassa. Hakemuksen mukaisesta prosessiveden jatkuvasta johtamisesta Koserusojaan ilman kierrättämistä aiheutuisi todennäköisesti Koserusojan ravinnepitoisuuksien lisääntymistä ja rehevöitymistä.

Hallinto-oikeus arvioi, että rikastamotyöntekijöiden altistusta asbestikuiduille tai sinilevien mahdollisesti tuottamille myrkyllisille yhdisteille kierrätysveden käytön seurauksena voidaan aluehallintoviraston päätöksestä ilmenevästi minimoida estämällä vesiroiskeiden pääsy rikastamotilaan esimerkiksi prosessia edelleen sulkemalla, puhdistamalla prosessissa käytettävää kierrätysvettä sekä lisäämällä tarkoitukseen sopivien suojainten käyttöä ja rikastusprosessin valvontaa. Muutetussa lupamääräyksessä 2 rikastamotilojen pesu- ja huuhteluvetenä on sallittu käyttää myös muuta kuin selkeytysaltaasta palautettavaa vettä. Erillisen huuhteluvesilinjan rakentaminen on teknisesti toteutettavissa ja hakemuksessa esille tuotuja jäätymisongelmia voidaan ehkäistä teknisin toimenpitein. Kaivoksen maantieteellinen sijainti, paikalliset ympäristöolosuhteet ja kaivoksen toteutetut aluerakenteet eivät estä parasta käyttökelpoista tekniikkaa edustavan prosessiveden kierrättämisen käyttöä kuvatuissa olosuhteissa. Puhtaan pesu- ja huuhteluveden käytöllä on mahdollista ehkäistä asbestikuiduista ja sinilevistä mahdollisesti aiheutuvia ongelmia.

Sinilevän ja sen yhdisteiden esiintymistä prosessivedessä voi olla mahdollista vähentää paitsi levää kemiallisesti poistamalla, myös esimerkiksi vähentämällä fosforia selkeytysaltaan vedestä esimerkiksi ferrisulfaatin avulla kohtuullisin kustannuksin. Fosforin poistosta ja siitä aiheutuvista kustannuksista eikä sinilevän kemiallisesta hävittämisestä ole esitetty suunnitelmaa. Hakemuksessa esitetyt investoinnit kierrätysveden puhdistamiseksi, kuten kemiallinen saostus selkeytyksellä täydennettynä hiekka- tai aktiivihiilisuodatuksella, suuruusluokaltaan 1,4–1,5 miljoonaa euroa, ovat luvan saajan intressissä lähinnä työturvallisuuden varmistamisen vuoksi. Kun mainittuja puhdistusmenetelmiä ei ole edellytetty otettavaksi käyttöön ympäristöluvassa kaivostoiminnassa aiheutuvien päästöjen vähentämiseksi, niistä aiheutuvia kustannuksia ei nyt kysymyksessä olevan asian punninnassa ole pidettävä varsinaisina ympäristönsuojeluasetuksen 37 §:n 1 momentin 8) kohdassa tarkoitettuina päästöjen ehkäisemisen ja rajoittamisen kustannuksina.

Valituksessa on edelleen katsottu, että prosessiveden kierrättämistä tarkoittava määräys on vastoin hallintolain (434/2003) 6 §:n mukaista suhteellisuusperiaatetta ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 5 artiklaan sisältyvää EU-oikeuden suhteellisuusperiaatetta. Hallintolain (434/2003) 6 §:n mukaan viranomaispäätöksen on oltava tavoiteltavaan päämäärään nähden oikeassa suhteessa. EU-oikeuden suhteellisuusperiaatteen mukaan EU ei toiminnassaan saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toiminnan sisällön ja toimintatapojen on toisin sanoen oltava suhteessa tavoiteltavaan päämäärään. Suhteellisuusperiaate on osa sekä kansallista että ylikansallista viranomaistoimintaa.

Asiassa on kysymys parasta käyttökelpoista tekniikkaa koskevien säännösten soveltamisesta hakemuksen kohteena olevaan hankkeeseen. Unionin oikeuteen perustuva parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimus on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä ympäristönsuojelulailla, jonka yllä mainitut säännökset pitävät sisällään suhteellisuusharkintaa. Ympäristönsuojelulaki on erityislaki suhteessa valituksessa esiin tuotuun hallintolakiin, eikä aluehallintoviraston päätöksellä muutettua lupamääräystä 2 ole asiaa kokonaisuutena harkiten katsottava hallintolain tai unionin oikeuden suhteellisuusperiaatteen vastaiseksi.

Vaikka Pahtavaaran kaivoksen prosessivedessä on asbestikuituja ja ajoittain sinilevää, ympäristölupavirasto (oikeastaan aluehallintovirasto) on asiassa saatu selvitys ja toiminnan ympäristövaikutukset huomioon ottaen voinut päätöksessään mainituilla perusteilla hylätä prosessiveden kierrättämisen lopettamista tarkoittavan hakemuksen.

Hallinto-oikeus on hyväksynyt valittajan toissijaisen vaatimuksen lupamääräyksen mukaisten toimenpiteiden toteuttamisen määräajan jatkamisesta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

Asian laatuun nähden, ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Lappland Goldminers Oy:n konkurssipesälle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Juha Väisänen ja Pertti Piippo, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Lappland Goldminers Oy:n konkurssipesä on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja lupamääräys 2 muutetaan kuulumaan seuraavasti:

"Patojen 2 ja 3 välisen alueen on oltava selkeytysaltaana, josta vettä saa johtaa sen alapuolisen pintavalutuskentän kautta vesistöön.

Selkeytysaltaan pintaan nousevat turvelautat on poistettava vuosittain. Mikäli altaan vesipintaa nostetaan nykyisestä tasosta, on veden alle jääviltä uusilta alueilta pois otettava orgaaniset maakerrokset ja varastoitava ne siten, että niitä voidaan hyödyntää kaivostoiminnan lopettamisen yhteydessä tehtävissä maisemointitöissä."

Lisäksi konkurssipesä on vaatinut, että aluehallintovirasto velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Konkurssipesä on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto myönsi 4.7.2006 Lappland Goldminers Oy:n Pahtavaaran kultakaivokselle ympäristö- ja vesitalousluvan. Luvan tultua lainvoimaisiksi ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (jäljempänä ELY-keskus) hyväksyttyä vuonna 2010 vesienkierrätystä koskevan suunnitelman kaivosalueelle rakennettiin vesien kierrättämisen mahdollistavat väliaikaiset rakenteet, kuten padolla 3 sijaitseva kierrätyspumppaamo sekä putkilinja kierrätyspumppaamolta rikastamon raakavesialtaalle. Vesien kierrättäminen kuitenkin keskeytettiin, koska rikastamon jäteveden epäiltiin sisältävän asbestia. Lisaksi silmämääräisten arvioiden sekä myös laboratorioanalyysien perusteella selkeytysaltaalla esiintyi kesäaikana runsaita sinileväkukintoja. Väliaikainen pumppausjärjestely ei myöskään mahdollistanut talviaikaista käyttöä putken jäätymisen ja altaassa olevan veden vähäisen määrän vuoksi.

Lappland Goldminers Oy lähetti Lapin ELY-keskukselle 8.11.2012 poikkeamislupahakemuksen, jossa haettiin poikkeusta veden kierrättämisestä sen sisältämien sinilevä- ja asbestipitoisuuksien johdosta. Tässä prosessissa myös aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue antoi lausunnon, jossa todettiin kierrätysveden sisältävän sinilevää ja tremoliittiasbestia ja että kierrätysveden käyttö työpaikalla ei ole työturvallisuuslain mukaista.

Poikkeamislupahakemuksen johdosta 13.2.2013 antamassaan lausunnossa Lapin ELY-keskus totesi, että yhtiön tulisi hakea veden kierrätyksen osalta lupaehtojen muuttamista aluehallintovirastolta.

Pahtavaaran kaivoksen prosessivesien kierrätykselle asetetut lupamääräykset eivät ole ympäristönsuojelulain vaatimuksen mukaisesti parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia. Vedenkierrätys ei ole ainoa tapa toteuttaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa kaivoksen vesien johtamisessa. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan huomioon ottaminen lupamääräyksissä ei tarkoita tietyn tekniikan määräämistä jokaisen toiminnanalan laitoksen käytettäväksi. Lupamääräyksissä on suoritettava tapauskohtaista harkintaa, ja toisaalta ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentti kieltää tietyn tekniikan noudatettavaksi määräämisen. Lupamääräystä annettaessa ei ole riittävästi selvitetty, onko vesienkierrätys ollut tarpeellinen nyt kyseessä olevassa tapauksessa.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on viitattu kaivosalan BAT-vertailuasiakirjaan (Reference Document on Best Available Techniques for Management of Tailings and Waste-Rock in Mining Activities, January 2009) josta käy myös ilmi, ettei vertailuasiakirjassa mainittua parasta käyttökelpoista tekniikkaa ole tarkoitettu sovellettavaksi poikkeuksetta jokaisessa toimialan laitoksessa. Vertailuasiakirjan otsikon "Techniques to reduce emissions to water" on lueteltu lukuisia eri tapoja vähentää päästöjä vesistöihin. Vesienkierrätys on näistä tavoista vain yksi.

Vastaavasti Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa "Metallimalmikaivosten parhaat ympäristökäytännöt" on todettu, että kaivosalueen suunnittelussa on selvitettävä malmin rikastuksessa tarvittava prosessiveden määrä, prosessiveden otto luonnon pintavesistä ja sisäisen kierrätyksen mahdollisuus. Suomessa ei ole vielä missään otettu käyttöön kaivosta, jonka prosessivesijärjestelmä olisi täysin suljettu.

Vertailuasiakirjassa korostetaan, että myös sovellettaessa lähtökohtaisesti vesienkierrätystä parhaana käyttökelpoisena tekniikkana voidaan vesistöihin johtaa sellaisia vesiä, joiden kierrättäminen ei ole mahdollista. Veden asbesti- ja sinileväpitoisuus olisi perustellusti katsottavissa sellaiseksi syyksi, joka estää vedenkierrätyksen Pahtavaaran laitoksessa. Arvioitaessa parhaan käyttökelpoisen tekniikan valintaa on työntekijöiden altistus terveysvaaroille yksi keskeinen näkökohta.

Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen joulukuussa 2012 antamassa lausunnossa on tältä osin todettu seuraavaa: "työsuojelun vastuualue toteaa selkeytysaltaalla käsitellystä kierrätysvedestä, mikä sisältää sinilevää ja tremoliittiasbestia, että sen käyttö työpaikalla ei ole työturvallisuuslain (738/2002) mukaista. Työpaikalla on toimittu oikein keskeyttämällä kierrätysveden käyttö, jotta siitä työntekijöille aiheutuvat vaara- ja haittatekijät on poistettu."

Vesienkierrätyksen ongelmallisuutta korostaa Pahtavaarassa vielä se, että kaivoksen malminkäsittelyprosessissa käytetään niin sanottua vaahdotusrikastusmenetelmää. Menetelmän toiminta heikkenee olennaisesti käytettäessä runsaasti kierrätysvettä, jossa on aiemmilta käyttökerroilta kertyneitä epäpuhtauksia, kuten suodatusta haittaavia kuituja.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut päätöksessään huomioon sille tehdyssä valituksessa esitettyjä maantieteellisiä seikkoja siten kun kaivosalan BATvertailuasiakirja edellyttää. Sijainnin ja paikallisten ympäristötekijöiden merkitys on kaivosalalla korostunut. Sijainnista määrääminen on erittäin rajattua, koska malmi on louhittava siellä, missä se on. Korkeiden kuljetuskustannusten vuoksi myös rikastamotoiminnan on lähes aina oltava kohtuullisen matkan päässä kaivoksesta.

Parhaan käyttökelpoisen tekniikan arvioinnissa keskeisintä on sen tarkoituksen eli mahdollisimman vähäisten päästöjen toteutuminen. Pintavalutuskenttämenetelmä täyttää tältä osin Suomen ympäristökeskuksen julkaisun "Metallimalmikaivosten parhaat ympäristökäytännöt" vaatimuksen siitä, että luonnon vesistöön juoksutettavan veden laatu ei aiheuta merkittävää pilaantumista alapuolisessa vesistössä.

Pahtavaaran kaivoksen selkeytysaltaasta pintavalutuskentän kautta johdettujen vesien vaikutuksia on voitu käytännössä seurata Koserusojaan sekä Ala-Postojokeen Koserusojan suun ylä- ja alapuolisten näytepisteiden kautta. Vaikka vesienkierrätys on vuosina 2010–2012 ollut toiminnassa hyvin epäsäännöllisesti, jätevesien vaikutukset alapuolisiin tarkkailuvesistöihin ovat jääneet kokonaisuutena tarkastellen vähäisiksi tai olemattomiksi.

Tarkkailun perusteella pintavalutuskentän vuoden keskimääräinen teho on kokonaistypen osalta vaihdellut vuosina 2010–2013 noin 25-50 prosentin välillä. Kokonaisfosforin osalta kentän pidätysteho on vuodesta 2011 lähtien ollut hyvällä tasolla, 50 prosentin molemmin puolin. Kiintoaineesta kenttä on vuosina 2011–2012 pidättänyt keskimäärin 74–78 prosenttia.

Vesien johtaminen Koserusojaan ei aiheuta vesistötarkkailun mukaan merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, joten syytä vesienkierrätysvaatimuksen sisällyttämiseen lupaan ei ole.

Pintavalutuskenttä pidättää myös huomattavan osan selkeytysaltaalta tulevan veden asbestikuiduista, eivätkä kentän alapuolisesta vesistöstä otetut näytteet ole sisältäneet kuituja. Pahtavaaran kaivoksen selkeytysaltaan asbestikuitumäärästä litraa kohden ei ole tarkkaa tietoa, mutta pintavalutuskentän alapuolisesta vesistöstä otetuista näytteistä ei ole löydetty asbestia. Tämä viittaa siihen, että pintavalutuskenttä sitoo itseensä varsin tehokkaasti altaalta tulevaa asbestia, eikä vesistölle aiheudu tämän vuoksi haittaa.

Pintavalutuskenttä mitä todennäköisimmin on pidättänyt ja pidättää jatkossakin merkittävän osan kukintovaiheessa olevista sinilevistä itseensä. Pahtavaaran kaivoksen toimintaympäristössä on otettava huomioon, että vesi johdetaan altaasta virtaavaan veteen. Veden virtausnopeuden ja lämpötilan on havaittu vaikuttavan merkittävästi sinileväkukintoihin. Voimakkaampi virtaus ja matalampi lämpötila vähentävät kukintoja. Virtavesissä ei esiinny lämpötilakerrostuneisuutta, joka usein vaikuttaa kukintojen syntymiseen. Virtaavassa vedessä myös solujen kyky muodostaa laajoja kukintomattoja on luonnollisesti heikompaa jo suoraan veden liikkeen vuoksi.

Lisäksi veden virtaus usein lisää sen sameutta, mikä edelleen vaikeuttaa sinilevien valonsaantia. Sinilevien mahdollinen kulkeutuminen selkeytysaltaasta selvästi virtaavampaan veteen tarkoittaisi edellä kuvatun kaltaisten mekanismien kautta sinilevien kannalta keskeisten olosuhteiden selvää heikkenemistä ja niiden mahdollisesti aiheuttavien haittojen vähenemistä.

Parhaan käyttökelpoisen tekniikan kustannusta on verrattava sillä saavutettaviin ympäristöhyötyihin. Tarkasteltaessa vedenkierrätyksellä ja pintavalutuskenttämenetelmillä vesistöön aiheutuvaa kuormitusta voidaan havaita, että kuormitus jää molemmilla menetelmillä hyvin vähäiseksi.

Hallintolain 6 §:n suhteellisuusperiaatteen mukaan hallintotoimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden, eli välttämättömiä, oikeasuhtaisia ja kohtuullisia. Näistä mikään ei toteudu vesienkierrätysvaatimuksen kohdalla.

Hallinto-oikeus on katsonut päätöksessään virheellisesti, ettei hakija olisi esittänyt prosessiveden kierrätykselle vaihtoehtoista tapaa tai vaihtoehtoista puhdistusmenetelmää parhaan käyttökelpoisen tekniikan toteuttamiseksi. Luvan muuttamista koskevassa hakemuksessa on tuotu esiin, että vesistöön kohdistuvaa kuormitusta voidaan vähentää vesienkierrätystä vastaavasti johtamalla selkeytysaltaalla käsitellyt vedet pintavalutuskentän kautta alapuoliseen vesistöön.

Hallinto-oikeus on lisäksi virheellisesti katsonut, että Pahtavaaran kaivoksen työntekijöiden suojelemiseksi tehtävän puhdistuksen kustannukset eivät olisi sellaisia kustannuksia, jotka tulee ottaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan arvioinnissa huomioon ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 37 §:n 1 momentin 8 kohdan nojalla. Koska vedenkierrättäminen ilman takaisin otettavan veden puhdistamista asbestista ja sinilevästä ei ole mahdollista aiheuttamatta riskiä työntekijöiden terveydelle, puhdistusmenetelmien kulut on otettava huomioon arvioitaessa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kustannusta.

Lisaksi ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa. Siten toiminnanharjoittaja on joka tapauksessa nimenomaan ympäristönsuojelulain nojalla velvollinen ottamaan terveyshaitat huomioon toiminnassaan. Olisi kestämätöntä ottaa terveyshaitta huomioon lupaharkinnassa, mutta sivuuttaa se parhaan käyttökelpoisen tekniikan arvioinnissa.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, että se ei anna valituksen johdosta lausuntoa.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätös ja lupamääräykset ovat perusteltuja. Lupapäätöksessä on otettu huomioon ELY-keskuksen lausunnot yhtiön muutoslupahakemuksesta.

Prosessivesien kierrätys on kaivannaisteollisuudessa yleisesti käytössä. Rikastusprosessissa veden kierrätyksen lisääminen on parasta ympäristökäytäntöä ja parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Veden kierrätyksellä vähennetään alapuolisen vesistön kuormitusta ja puhtaan tuoreveden oton tarvetta.

Kaivostoiminnassa parhaan käyttökelpoisen tekniikan osalta passiivisilla puhdistusmenetelmillä tarkoitetaan - kuten hakijankin esittämissä asiakirjoissa on kuvattu - esimerkiksi rakennettuja kosteikkoaltaita, imeytyskenttiä, reaktiivisia ojia tai muita vastaavia rakenteita, joiden toiminta on suunniteltua, hallittua ja seurattavissa. Pahtavaaran osalta kyse ei ole tällaisesta menetelmästä, ja pois johdettavien vesien tulee olla jo ennen pintavalutuskentälle johtamista riittävän puhtaita. Veden kierrätyksellä on mahdollista vähentää kuormitusta lievästi rehevässä Koserusojassa. Nyt esimerkiksi kiintoainepitoisuus on ajoittain ollut lupamääräyksen sallimaa (10 mg/l, virtaamapainotteinen kiintoaineen hehkutusjäännös, neljännesvuosikeskiarvona) korkeampi. Alueen olosuhteet vaihtelevat huomattavasti, ja sinne kertyvät ravinteet ja haitta-aineet voivat olosuhteiden muuttuessa myös lähteä liikkeelle kuormittaen alapuolista vesistöä. Muun muassa tämän vuoksi myös pintavalutuskentälle johdettavalle vedelle asetetaan raja-arvot.

Lappland Goldminers Oy:n konkurssipesä on antanut lausunnon johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2. Lappland Goldminers Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Lappland Goldminers Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Harri Koivusalo ja Kirsi Kostamo. Asian esittelijä Tuire Taina.