Muu päätös 5881/2017

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittajat A:n kuolinpesän osakkaina B ja C

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 21.9.2016 nro 16/0414/1

Asian aikaisempi käsittely

Petäjäveden teknisen lautakunnan lupajaosto on kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena 2.7.2014 antamallaan päätöksellä (24.6.2014 § 32) myöntänyt Koskelan Koneet Oy:lle ympäristöluvan kalliokiven louhintaan ja murskaukseen Petäjäveden kunnan Kintauden kylän tilalle Mäenpäälä RN:o 38:0. Toimintaa on harjoitettava hakemuksen ja seuraavien lupamääräysten mukaisesti:

Laitoksen toiminta-aika

Määräys 1. Murskausta ja louhintaa ei saa tehdä 1.5.–15.8. välisenä aikana.

Määräys 2. Toimintajaksojen aikana murskausta ja louhintaa saa tehdä arkipäivisin seuraavasti:

- Murskaaminen arkisin klo 7–20 välisenä aikana

- Poraaminen arkisin klo 7–20 välisenä aikana

- Rikotus arkisin klo 8–18 välisenä aikana

- Räjäytykset arkisin klo 8–18 välisenä aikana

- Kuormaaminen ja kuljetus arkisin klo 6–22 välisenä aikana läpi vuoden

Melu- ja pölyhaittojen pienentämiseksi ottoalueen reunaan tulee jättää vähintään 30 metrin puustoinen suojavyöhyke, josta puita ei saa kaataa.

Melu ja tärinä

Määräys 3. Toiminnasta aiheutuva A painotettu ekvivalenttitaso (L_Aeq) ei saa lähimpien asuinkiinteistöjen pihalla ylittää klo 7.00–22.00 (päiväohjearvo) tasoa 55 dB ja yöohjearvo (22.00–07.00) tasoa 50 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla ohjeena on, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB.

Ensimmäisellä murskaus- ja louhintajaksolla tulee lähimmän vakituisesti asutun kiinteistön Metsärinne (kt. 592-401-6-57, Kaistinmäentie 95, 41920 Kintaus) piha-alueelta tehdä melumittaus, jossa määritetään päiväaikainen A painotettu melun ekvivalenttitaso (L_Aeq). Mittauksen suorittaja tulee hyväksyttää Petäjäveden kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ennen mittausta. Tulokset tulee toimittaa valvontaviranomaiselle. Mikäli melutaso ylittää raja-arvot, tulee toiminnanharjoittajan ryhtyä toimiin melutason alentamiseksi.

Määräys 4. Melulähteet on sijoitettava teknisten mahdollisuuksien mukaan toiminta-alueen alimmalle kohdalle. Raaka-aine, pintamaa ja tuotevarastokasat on pidettävä melun leviämisen estämisen kannalta riittävän korkeina ja ne on sijoitettava siten, että melun leviäminen melulle alttiisiin kohteisiin estyy.

Määräys 5. Louhinnan aiheuttama tärinä ei saa aiheuttaa rakennusten ja rakennelmien vaurioitumista. Lähinaapureille tulee ilmoittaa räjäytysajankohdista ennen kunkin louhintakerran alkua.

Päästöt ilmaan

Määräys 6. Pölynlähteet on sijoitettava teknisten mahdollisuuksien mukaan toiminta-alueen alimmalle kohdalle. Pölyn joutumista ympäristöön on estettävä kastelemalla tai koteloimalla päästölähteet taikka käyttämällä muuta pölyn leviämisen estämisen kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Myös laitoksen sisäisiä teitä tulee kastella pölyämisen ehkäisemiseksi. Toiminnanharjoittajan tulee tarvittaessa seurata pölypitoisuuksia lähiasutuksen alueella.

Määräys 7. Toiminnanharjoittajan tulee huolehtia siitä, että maa-ainesten kuljetus ei aiheuta Rekolan yksityistien pölyämistä.

Jätteet

Määräys 8. Alueella ei saa varastoida ylimääräistä kalustoa, romuja tai jätettä. Alueella ei saa varastoida vaarallisia jätteitä. Jätteet on varastoitava, käsiteltävä ja kuljetettava siten, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa. Alue on siistittävä toimintajaksojen jälkeen.

Määräys 9. Kaivannaisjäte tulee käsitellä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman mukaisesti.

Vaikutukset pohjaveteen

Määräys 10. Luvan hakijan tulee ennen ottamistoiminnan aloittamista ja ensimmäisen louhintajakson jälkeen tutkia vedenlaatu ja vedenpinnan korkeus kiinteistöjen Rajakulma (kt. 592-401-10-15, Rekolantie 197, 41920 Kintaus), Riihelä (kt. 592-401-12-32, Vesmiehentie 28, 41930 Kuohu) ja Metsärinne (kt. 592-401-6-57, Kaistinmäentie 95, 41920 Kintaus) kaivoista ja porakaivoista.

Vedestä tulee tutkia Escherichia coli, suolistoperäiset enterokokit, ammoniumtyppi (NH₄-N), nitriittityppi (NO₂-N) nitraattityppi (NO₃-N), KMnO₄-luku, kovuus, mangaani, rauta, arseeni, fluoridi, kloridi, radon, pH, sähkönjohtavuus, sameus, väriluku, ulkonäkö, haju, maku.

Vedenlaatututkimukset on toistettava tarvittaessa. Vesinäytteiden otossa tulee käyttää sertifioitua näytteenottajaa ja analysoinnissa akkreditoitua laboratoriota.

Onnettomuus ja häiriötilanteet

Määräys 11. Toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä välittömästi asianmukaisiin toimenpiteisiin häiriön poistamiseksi ja vahingon torjumiseksi. Kemikaalionnettomuuksista ja tulipaloista on välittömästi ilmoitettava hätäkeskukseen 112 ja Petäjäveden kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Määräys 12. Onnettomuus- ja häiriötilanteita varten toiminta-alueella on oltava riittävä alkusammutus- ja vuotojen torjuntakalusto. Laitteiden läheisyydessä on oltava hätäkytkimet sekä ohjeet menettelystä vuoto- ja tulipalotapauksissa.

Määräys 13. Toiminnanharjoittajan on huolehdittava toiminta-alueen rakenteiden ja laitteistojen huollosta ja kunnossapidosta siten, että ne eivät käytön aikana vioitu tai muutu siten, että toiminnasta aiheutuvien ympäristö- ja terveysvahinkojen riski lisääntyy.

Määräys 14. Onnettomuuksien estämiseksi louhoksen yläreuna on aidattava säänkestävällä aidalla.

Määräys 15. Onnettomuus ja häiriötilanteita varten toiminnalle on nimettävä vastuuhenkilö, jonka yhteystiedot on ilmoitettava valvontaviranomaiselle.

Määräys 16. Ulkopuolisten pääsy toiminta-alueelle on estettävä.

Raportointi

Määräys 17. Toiminnan harjoittajan tulee pitää käyttöpäiväkirjaa, johon merkitään tarvittavat tiedot vuosiraportointia varten.

Määräys 18. Petäjäveden kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tulee vuosittain (helmikuun loppuun mennessä) raportoida:

- toiminta-aika (murskaus/kuljetus)

- tuotetun murskeen määrä

- käyttötarkkailu ja huoltotoimenpiteet

- poikkeukselliset tilanteet
- syntyneiden jätteiden määrä ja laatu

Toiminnan muutos tai lopettaminen

Määräys 19. Toiminnanharjoittajan on viipymättä ilmoitettava Petäjäveden kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle toiminnan olennaisesta muuttamisesta tai toiminnan lopettamisesta.

Määräys 20. Luvan päätyttyä tai toiminnan loppuessa alueelta tulee poistaa kaikki rakennelmat ja jätteet, sekä puhdistaa maaperä, jos se on pilaantunut.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus ei ole, siltä osin kuin nyt on kysymys, tutkinut D:n asiakumppaneineen tekemää valitusta D:n ja E:n osalta. Hallinto-oikeus on tutkinut mainitun valituksen A:n tekemänä ja hylännyt muun ohella hänen valituksensa lupajaoston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut tältä osin päätöstään seuraavasti:

1. Tutkimatta jättäminen

Valitusoikeus

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 97 §:n 1 momentin mukaan valitusoikeus ympäristönsuojelulain nojalla annettuun päätökseen on muun muassa

1) sillä, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea;

2) rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät.

Lainkohtaa koskevan lainvalmisteluaineiston mukaan (hallituksen esitys eduskunnalle ympäristö- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi 84/1999 vp) valitusoikeus olisi asianosaisilla, joita olisivat luvan hakija sekä haitankärsijät, joiden etua tai oikeutta päätös koskee. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että valitusoikeus ei riippuisi pelkästään kiinteistön omistusoikeudesta tai muusta oikeudesta kiinteään omaisuuteen. Myös muu etu, kuten omaisuuden omistuksesta riippumaton terveydellinen intressi voisi olla riittävä peruste asianosaisasemaan.

Oikeuskäytännön mukaan valitusoikeuden perustavien haitallisten vaikutusten tulee olla välittömiä sekä merkittäviä nimenomaan ympäristönsuojelun kannalta. Asianosaisen valitusoikeus perustuu siihen haitalliseen vaikutukseen, joka luvan mukaisesta toiminnasta saattaa hänelle aiheutua. Oikeuskäytännössä vaikutusten merkittävyyttä on arvioitu keskeisesti toiminnan ja häiriintyvien kohteiden välisen etäisyyden perusteella.

Edellä mainitun perusteella hallinto-oikeus katsoo, että asia ei saata koskea yhtä kilometriä kauempana olevien kiinteistöjen omistajien ja haltijoiden oikeutta tai etua ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla eikä D:llä ja E:llä siten ole valitusoikeutta.

A:n tila 592-401-12-32 sijaitsee noin kahden kilometrin etäisyydellä louhinta-alueesta. Päätöksen lupamääräyksessä 10 on määrätty vedenlaadun sekä vedenpinnan korkeuden tutkimisesta muun muassa A:n tilan kaivoista ja porakaivosta. A harjoittaa pohjaveden käyttöön perustuvaa yritystoimintaa. Näin ollen voidaan katsoa A:lla olevan asiassa valitusoikeus.

= = =

2. Ympäristölupa

Sovellettuja oikeusohjeita

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupahakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojelulain 38 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tiedotettava lupahakemuksesta kuuluttamalla siitä vähintään 30 päivän ajan asianomaisten kuntien ilmoitustauluilla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään.

Saman pykälän 2 momentin mukaan kuulutuksesta on annettava erikseen tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa: a) terveyshaittaa; b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille; c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista; d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä; 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (800/2010) 1 §:n mukaan asetuksessa säädetään kivenlouhimon, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksista silloin, kun toimintaan on oltava ympäristölupa.

Asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan kivenlouhimo, muu kivenlouhinta ja kivenmurskaamo on sijoitettava siten, että melua tai pölyä aiheuttavan toiminnon etäisyys asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä.

Toiminnan sijoittamisen lisäksi asetuksessa on annettu säännöksiä ilmaan joutuvien päästöjen ja niiden leviämisen rajoittamisesta sekä ilmanlaadusta, meluntorjunnasta, melutasoista ja melua aiheuttavien työvaiheiden aikarajoista, maaperän ja pohjaveden suojelusta, jäte- ja hulevesistä sekä jätehuollosta, onnettomuuksiin ja häiriötilanteisiin varautumisesta sekä tarkkailusta.

Asiassa saatu selvitys

Suunniteltu kalliokiven murskaustoiminta sijaitsee Petäjäveden kunnan Kintauden kylässä tilalla Mäenpäälä RN:o 38:0. Ottamisalueen kokonaispinta-ala on noin 6,4 hehtaaria. Se on jaettu kolmeen osa-alueeseen, joka otetaan kolmessa eri vaiheessa. Alueen kokonaisottomäärä on 581 000 m³ktr. Ympäristölupapäätös koskee vaihetta yksi, jonka pinta-ala on 3,40 hehtaaria ja ottomäärä 193 000 m³ktr kymmenen vuoden aikana. Laitoksella tuotetaan kivimursketta vuodessa keskimäärin 60 000 ja enintään 100 000 tonnia. Louhintaa ja murskausta tehdään 2–3 kuukautta vuodessa, pääasiassa kevättalvella, keväällä ja syksyllä. Varastointia ja kuljetuksia tapahtuu koko vuoden ajan. Liikennöinti ottoalueelle ohjataan Rekolan yksityistien kautta. Ottoalueelle menevän henkilöautoliikenteen määrä on noin 5 käyntiä/vrk ja raskasta liikennettä 5–10 käyntiä/vrk, pääosin 7.00–18.00 välisenä aikana.

Lähin asuinrakennus tilalla Kurkela RN:o 10:17 sijaitsee noin 400 metrin etäisyydellä vaiheen yksi eteläosasta. Loma-asuntona käytettävän kiinteistön Rajankulma RN:o 10:15 etäisyys vaiheen yksi eteläreunasta on noin 480 metriä. Lähin vakituisesti asuttu kiinteistö Metsärinne RN:o 6:57 sijaitsee noin 1 100 metrin etäisyydellä pohjoiseen vaiheen 1 pohjoisosasta.

Ottoalue ei sijaitse luokitetulla pohjavesialueella. Ottovaiheen 1 etäisyys Kaistinmäen I luokan pohjavesialueesta on noin 700 metriä. Louhosalueen pohja muotoillaan kaltevaksi ja siten, että alueelle ei lammikoidu pintavesiä. Ottamisalueen ja ympäristön pintavedet johtuvat alueen länsipuolella sijaitsevalle suoalueelle rakennettavan laskeutusaltaan kautta suo-ojitukseen. Pintavesien virtausmatka ottamisalueelta Isoon Koisjärveen on noin 2,8 kilometriä.

Ottamisalueen luiskat muodostavat häiriötä vähentävän suojan pohjoisen, idän ja etelän suuntiin. Varastokasat sijoitetaan siten, että ne osaltaan vähentävät länteen suuntautuvaa meluhaittaa. Ottamisalue sijaitsee metsätalousalueella. Melu- ja pölyhaittojen vähentämiseksi ottoalueen reunaan tulee vähintään 30 metrin puustoinen suojavyöhyke, josta puita ei saa kaataa. Metsä muodostaa ottamisalueelta eri suuntiin näkö-, pöly- ja melusuojan.

Polttoöljy varastoidaan kaksoisvaipallisissa tai valuma-altailla varustetuissa säiliöissä. Kertavarastointi on noin kaksi tonnia. Murskausaseman aggregaattia varten varastoidaan polttoöljyä enintään viisi tonnia. Työmaalle varataan öljynimeytysmateriaalia. Kuorma-autot tankataan huoltoasemilla. Räjähdysaineita hankitaan työmaalle kutakin räjäytystyötä varten.

Murskeet siirretään murskausasemalta varastokasoihin pyöräkuormaajalla enintään 100 metrin etäisyydelle. Varastokasat ovat noin viisi metriä korkeita. Varastoalue tasataan siten, ettei alueelle synny pintavesien lammikoitumista.

Poravaunu varustetaan pölyn talteenottojärjestelmällä. Porauspöly poistetaan imurilla ja pöly käytetään murskattuihin tuotteisiin. Pöly sidotaan vesikastelulla ja koteloimalla pressuilla tuulelle alttiit kohdat. Ottoalueen sisällä olevat tiet ovat murskepintaisia ja myös niitä kastellaan tarvittaessa.

Porauksen lähtömelutaso on noin 120–125 dB, rikotuksen 115–120 dB ja murskausaseman noin 110–125 dB. Lupahakemuksessa on todettu toiminnan melun vaimenevan 55 dB:iin keskimäärin 350 metrin päässä. Maasto ja kasvillisuus vaimentavat melua. Louhintakertoja on noin 5–6 kertaa vuodessa. Kallion räjäytyksiä tehdään kullakin louhintakerralla 2–3 kertaa. Niiden kesto on noin 1–2 sekuntia. Räjäytykset eivät niiden lyhyen keston vuoksi vaikuta keskiäänitasoon.

Murskevarastot sijoitetaan siten, että ne muodostavat melu- ja pölyesteen lännen suuntaan. Muihin suuntiin louhintaseinät vähentävät haittoja. Ottamistoiminta etenee kallion luiskien muodostamassa "taskussa", joka vähentää melu- ja pölyhaittoja.

= = =

Selvitysten riittävyys

Hakemusasiakirjojen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että hakija on esittänyt lupaharkinnan kannalta riittävät selvitykset toiminnasta, sen vaikutuksista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin ympäristönsuojelulaissa ja -asetuksessa edellytetään.

= = =

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan muun muassa hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 2 kohdan mukaan hankkeita, joihin muun muassa sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla ovat kiven, soran tai hiekan otto, kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa.

Hakemusasiakirjojen mukaan suunnitellun ottamisalueen pinta-ala on 6,4 hehtaaria ja nyt kysymyksessä olevan vaiheen yksi pinta-ala on 3,4 hehtaaria. Toiminnan vuosituotanto alittaa 200 000 m³ktr. Näin ollen hankkeeseen ei tule edellä mainitun pykälän perusteella sovellettavaksi ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukainen pakollinen arviointimenettely.

Kun otetaan huomioon hankkeen laatu ja laajuus, siitä ei aiheudu sellaisia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, joiden vuoksi ympäristövaikutusten arviointimenettely olisi tarpeen. Hankkeeseen ei siten YVA-lain 4 §:n 2 momentti huomioon ottaen ole sovellettava myöskään harkinnanvaraista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

YVA-lain 6 §:n 1 momentin mukaan ELY-keskus tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa mainitun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin hankkeisiin. Asiassa ei ole ilmennyt, että toimivaltainen ELY-keskus olisi tehnyt päätöstä harkinnanvaraisen arviointimenettelyn soveltamisesta hankkeeseen.

Vaikutukset pohjavesiin ja vesistöihin

Asiakirjojen mukaan toiminta-alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Alueen etäisyys Kaistinmäen I luokan pohjavesialueesta on noin 700 metriä. Matkaa toiminta-alueelta Ala-Kintaus-järven lahteen pohjoisessa ja Iso Koisjärveen lounaassa on noin kaksi kilometriä ja Hankalampeen lännessä noin 1,3 kilometriä. Karttatarkastelun perusteella A:n kaivot tilalla Riihelä 12:32 sijaitsevat noin 1,7 kilometrin etäisyydellä kalliolouhinnan 1-vaiheen alueelta.

Ottaen huomioon pohjavesiolosuhteista, pintavesistä ja niiden johtamisesta sekä alueen ja sen ympäristön luontoarvoista, niiden sijainnista ja etäisyyksistä esitetty selvitys, toiminnalle asetettu parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimus sekä toiminta-aikoja, vesien, polttonesteiden ja jätteiden käsittelyä sekä toiminnan ja päästöjen valvontaa ja tarkkailua koskevat lupamääräykset, hallinto-oikeus katsoo, ettei toiminnasta tai sen pintavesien johtamisesta aiheudu sellaista ympäristönsuojelulaissa kiellettyä seurausta tai haittaa, jonka perusteella ympäristölupapäätös olisi kumottava tai lupamääräyksiä muutettava. Toiminnalla ei arvioida olevan haitallisia vaikutuksia pohjaveden laatuun eikä määrään.

Melu, pöly ja tärinä

Ottaen huomioon erityisesti lupamääräykset 1–7, etäisyydet lähimpiin häiriintyviin kohteisiin sekä asiassa saatu selvitys, ei ole ennalta arvioiden odotettavissa, että toiminta aiheuttaisi sellaista pölystä, pienhiukkasista, räjäytyksistä tai tärinästä aiheutuvaa kohtuutonta rasitusta tai muuta haittaa, jonka perusteella ympäristölupapäätös olisi kumottava tai lupamääräyksiä muutettava.

= = =

Lopputulos

Toimittaessa lupamääräysten mukaisesti ei ole odotettavissa, että toiminnasta aiheutuisi terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, kuten ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä, maaperän, pohjaveden tai vesistön pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa.

= = =

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kari Hauru, Sinikka Kangasmaa ja Curt Nyman. Esittelijä Pirjo Pentinmäki.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A:n kuolinpesän osakkaat B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että Petäjäveden teknisen lautakunnan lupajaoston ja Vaasan hallinto-oikeuden päätökset kumotaan. Myös D:n ja E:n valitukset hallinto-oikeudessa olisi tullut tutkia.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Louhinta aiheuttaa riskin pohjaveden saastumiselle ja veden virtauksen vähenemiselle tai loppumiselle. Kallioperää ei ole tutkittu riittävän tarkasti, joten esimerkiksi tutkimuksiin perustuvaa tietoa vesisuonistojen sijainnista syvällä kalliossa ei ole olemassa. Kallioperustaa räjäyttämällä voidaan aiheuttaa muutoksia pohjaveden virtauksiin tai tukkia ne täysin. Koskelan Koneet Oy:n tulee selvittää kallioperustan vedenvirtaukset. Toiminnan aiheuttamat pölyhaitat vaarantavat alueen luomumarja- ja hedelmätilayrittämisen sekä luonnonveden myyntitoiminnan.

Hanke edellyttää YVA-menettelyä, jonka yhteydessä tehdään muun muassa monipuoliset vesistö- ja melututkimukset, tärinävaikutusten kartoitus, pölyhaittojen arviointi, liikenneturvallisuuden analysointi, alueen kasvillisuuden ja eläimistön elinolojen kartoittaminen sekä vaikutusalueen luontoon pohjautuvien elinkeinotoimintojen huomiointi.

Valittajat ovat viitanneet Hämeenlinnan hallinto-oikeuden hanketta koskevan maa-ainesluvan yhteydessä äänestäneen tuomarin lausumaan, jonka mukaan asiassa ei ole esitetty selvitystä ottamisalueen ja sen ympäristön pohjavesiolosuhteista, kuten pohjaveden ja kalliopohjaveden virtaussuunnista, eikä geologista selvitystä kallion rakenteesta. Ottamisalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Ottamisalueen läheisyydessä on kuitenkin kiistatta hyvälaatuisia kalliopohjaveden esiintymiä, joita hyödynnetään myös kaupallisesti. Maa-aineslupahakemusta koskevan selvityksen perusteella ei voida luotettavasti arvioida, voiko maa-ainesten ottaminen aiheuttaa tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumiseen taikka millaisin lupaehdoin tällainen vaarantuminen voitaisiin välttää. Sitä, että ELY-keskuksen lausunnon valmisteluun on lausunnon mukaan osallistunut hydrogeologi, ei voida pitää riittävänä selvityksenä, kun lausunnosta ei millään tavoin ilmene hänen käsityksensä asiasta.

Petäjäveden ympäristösihteeri on Petäjäveden teknisen lautakunnan lupajaoston puolesta valituksen johdosta antamassaan lausunnossa muun ohessa esittänyt, että Kaistinmäen I luokan pohjavesialue (0959206) on varattu Kuohun Kirkas Terveysvesi Oy:tä varten. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,61 km². Pohjavesialue sijoittuu laajan kallio-moreenimäen rinteelle. Ottoalueen etäisyys Kaistinmäen pohjavesialueesta on noin 700 metriä ja etäisyys Kuohun Kirkas Terveysvesi Oy:n porakaivoihin on noin 1,8 kilometriä. Kaistinmäen pohjavesialue on varattu suoja-alueeksi Riihelän tilalla RN:o 12:32 oleville viidelle kallioporakaivolle. Kalliokiven ottoalueet ovat lähimmillään noin 500 metrin etäisyydellä Kaistinmäen pohjavesialueen rajasta. Ottoalueen etäisyys pohjavesialueesta on riittävä ja on hyvin epätodennäköistä, että kallionlouhinnasta aiheutuisi haitallisia vaikutuksia tilan Riihelä porakaivojen vedenlaatuun tai antoisuuteen.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen.

Koskelan Koneet Oy on antamassaan selityksessä ensisijaisesti vaatinut valituksen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä. Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

A:n kuolinpesä ei ole asianosainen muilta osin kuin ympäristöluvan määräyksen 10 osalta. Valitus on jätettävä tutkimatta, koska valitus ei kohdistu miltään osin määräykseen 10 vaan muihin seikkoihin. Valituskirjelmässä esille tuotuja seikkoja D:n ja E:n valitusoikeudesta ei tule tutkia, sillä edellä viitatut henkilöt eivät ole itse valittaneet Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä.

Kiinteistö Riihelä sijaitsee kahden kilometrin etäisyydellä ympäristöluvan mukaisesta toiminta-alueesta. Viranomaiset katsovat, että nyt puheena olevalla toiminnalla ei ole vaikutusta Riihelän pohjaveden laatuun tai riittoisuuteen. Hankkeen mahdollisia pohjavesivaikutuksia arvioitaessa voidaan hyödyntää alueella aikaisemmin suoritettuja tutkimuksia. Vuonna 2006 alueella toteutettu Jyväskylän seudun jätteenkäsittelykeskuksen YVA-menettely osoittaa, että toiminta-alueen pohjavesillä ja Riihelän porakaivoille suoja-alueeksi varatulla Kaistinmäen pohjavesialueella ei arvioida olevan virtausyhteyttä. YVA-selostuksen mukaan pohjaveden virtausta tapahtuu kallioraoissa ja irtomaakerroksessa, mutta alueella ei karttatarkastelun perusteella esiinny voimakkaita kallioruhjeita. Maaperän moreeni on vettä heikosti tai kohtalaisesti johtavaa, pohjaveden muodostuminen on vähäistä ja pohjaveden virtausnopeus hidas. Pohjaveden virtausmatkat ovat arviolta lyhyitä, sillä maan pintaan ulottuvat kalliokynnykset jakavat pohjaveden pieniin altaisiin, joista pohjavesi purkautuu pintavedeksi. Alueella ei arvioida olevan paksuja maakerroksia tai voimakkaita kallioruhjeita, joissa pohjavesi kulkeutuisi pitkiä matkoja ennen purkautumista pintavedeksi. Kaistinmäen pohjavesialueella ei ole varsinaisia vettä johtavia maakerroksia. Jätteenkäsittelykeskuksen ja pohjavesialueen välillä on massiivinen kalliomäki, eikä käsittelyalueella muodostuvilla pohjavesillä ja Kaistinmäen pohjavesialueella arvioida olevan maaperässä esiintyvän pohjaveden tai kalliopohjaveden virtausyhteyttä. YVA-selostuksessa on todettu paikan soveltuvan maaperä- ja pohjavesiolosuhteiltaan jätteenkäsittelykeskuksen toimintoihin. Ympäristöluvan mukainen toiminta ei heikennä Kaistinmäen pohjavesien laatua tai riittoisuutta.

A:n kuolinpesän osakkaat ovat antaneet vastaselityksen ja toimittaneet lisäselvitystä.

D ja E ovat toimittaneet korkeimpaan hallinto-oikeuteen A:n kuolinpesän osakkaiden valitusta tukevia kirjelmiä.

Kuolinpesän osakkaat ovat toimittaneet lisäselvitystä.

Merkintä

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 19.8.2016 antamallaan päätöksellä taltionumero 3463 hylännyt muiden ohella D:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen, joka on koskenut samalle hankkeelle myönnettyä maa-aineslain mukaista lupaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki valitusta D:tä ja E:tä koskevilta osin.

Korkein hallinto-oikeus on A:n kuolinpesän osakkaiden valituksesta tutkinut asian.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

1. Valitusaika hallinto-oikeuden päätöksestä on päättynyt 21.10.2016. Valitusaikana korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuneessa A:n kuolinpesän osakkaiden puolesta tehdyssä valituksessa on vaadittu hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin valitus D:n ja E:n tekemänä on jätetty tutkimatta. Kuolinpesän osakkailla ei kuitenkaan ole oikeutta hakea päätökseen muutosta muiden henkilöiden osalta. D:n ja E:n kirjelmät, joissa on vaadittu hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista, ovat saapuneet korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitusajan jälkeen. Tästä syystä valitusta ei heidän tekemänään voida tutkia. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin asiaa käsitellessään ottanut D:n ja E:n esittämät näkökohdat huomioon kuolinpesän osakkaiden valitusta tukevina kannanottoina.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Anna-Liisa Kivimäki. Asian esittelijä Marko Nurmikolu.