Muu päätös 6161/2017

Asia Patenttia koskeva valitus

Valittaja Harvia Oy

Päätös, jota valitus koskee

Markkinaoikeus 17.12.2015 nro 897/15

Asian aikaisempi käsittely

Patentti- ja rekisterihallitus on 6.8.2013 tekemällään päätöksellä Tulikivi Oyj:n väitteen hyläten pysyttänyt Harvia Oy:n 4.5.2010 hakeman "Sähkökiuas"-nimistä keksintöä koskevan patentin FI 122199 muutettuna voimassa.

Väitteessä oli vaadittu patentin kumoamista, siltä osin kuin nyt on kysymys, patenttilain 25 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla sillä perusteella, että se ei täytä patenttilain 2 §:ssä säädettyjä ehtoja julkaisut FI 8651 (D1), "Helo Seidankivi" (D2, D2a-D2e), FI 111603 (D3) ja US 3269070 (D4) huomioon ottaen.

Patentti- ja rekisterihallitus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Patentin FI 122199 B esittämä sähkökiuas on uusi, koska missään estejulkaisussa ei ole esitetty sellaista sähkökiuasta, joka käsittäisi keksinnönmukaiset kehämäiset kivielementit.

Patentin FI 122199 B esittämä sähkökiuas eroaa esitetyistä julkaisuista mainittujen kehämäisten kivielementtien osalta. Koska missään estejulkaisussa ei ole esitetty tällaisia kivielementtejä eikä edes mitään vihjausta tämäntyyppisiin kivielementteihin, ei patentin FI 122199 B mukainen sähkökiuas ole alan ammattimiehelle itsestään selvä. Näin ollen se eroaa oleellisesti aiemmin tunnetuksi tulleesta tekniikasta, tarkastellaan estejulkaisuja joko yksittäin tai tosiinsa yhdistettyinä.

Näin ollen patentti pysytetään voimassa muutetussa muodossa ensimmäisen vaihtoehtoisen vaatimusasetelman mukaisena.

Tulikivi Oyj on valittanut päätöksestä Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Asia on patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta annetun lain (113/2013) 2 §:n nojalla siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi hallintolainkäyttölaissa säädetyllä tavalla.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen ja palauttanut asian Patentti- ja rekisterihallitukselle patentin numero FI 122199 kumoamista varten.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

1 Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 1 §:n 1 momentin mukaan, joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, milloin patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty; tai, milloin patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.

2 Kysymyksessä olevan patentin kohteena oleva keksintö

Asiassa on ensisijaisesti kyse patentin pitämisestä voimassa valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen tarkasteltujen patenttivaatimusten mukaisessa muodossa (--- ensisijainen patenttivaatimusasetelma). Tähän nähden toissijaisesti asiassa on kyse patentin pitämisestä voimassa Harvia Oy:n väitekäsittelyn yhteydessä Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittaman toisen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman mukaisessa muodossa (--- toissijainen patenttivaatimusasetelma).

3 Ensisijainen patenttivaatimusasetelma

Ensisijainen patenttivaatimusasetelma koostuu itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2‒9.

Edellä mainitussa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kysymyksessä oleva keksintö on määritelty seuraavasti:

"Sähkökiuas (10), johon kuuluu

- jalusta (11),

- pohjakotelo (12) tukeutuen sanottuun jalustaan (11) sisältäen sähkökytkentävälineet (14),

- sähkövastukset (16) kiinnitettyinä oleellisen pystysuuntaisesti sanottuun pohjakoteloon (12) ja yhdistettyinä sanottuihin sähkökytkentävälineisiin (14),

- kiuaskiviä (18) mahdollista löylyn heittoa varten sovitettuina asetettavaksi sanotun pohjakotelon (12) päälle ja sanottujen sähkövastusten (16) ympärille,

tunnettu siitä, että ainakin osa sanotuista kiuaskivistä (18) on muodoltaan kehämäisiä kivielementtejä (22), jotka on sovitettu asetettavaksi kerroksittain päällekkäin sähkövastusten (16) ympärille."

3.1 Uutuus ja keksinnöllisyys

3.1.1 Tarkastelun lähtökohdista

Harvia Oy on esittänyt, että kysymyksessä olevaa itsenäistä patenttivaatimusta 1 tulee tulkita ensinnäkin siten, että kehämäisellä kivielementillä tarkoitetaan sellaista kivielementtiä, jonka keskellä on niin suuri aukko, että sen sisään mahtuvat kiukaan sähkövastukset, ja että kehämäinen kivielementti myös muodostaa osan vaippaa koko kehän pituudelta. Lisäksi Harvia Oy on esittänyt, että mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan kivielementit muodostavat kiukaalle itsekantavan rakenteen ja aikaansaavat mekaanista tukea. Harvia Oy on vielä edelleen esittänyt, että kyseisen itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaan kivielementit ovat vakioituja ja muodostavat yhdessä mahdollisten muiden kivien kanssa säännöllisen rakenteen ja kivielementeillä on kyky luoda vakioituja ilmakanavia sähkövastusten ympärille.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainittuja Harvia Oy:n esittämiä itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 liittyviä määritteitä ei sisälly itse kyseiseen patenttivaatimukseen, vaan ne ilmenevät yksinomaan patentin selityksestä. Itsenäistä patenttivaatimusta 1 ei ole kuitenkaan mainittujen seikkojen suhteen pidettävä tulkinnanvaraisena eikä kyseiseen patenttivaatimukseen ole muutoinkaan katsottava liittyvän sellaisia seikkoja, jotka edellyttäisivät poikkeamista mainitun patenttivaatimuksen kirjaimellisesta tulkinnasta patentin selitystä hyväksi käyttäen Harvia Oy:n esittämällä tavalla.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei edellä mainituille Harvia Oy:n viittaamille seikoille ole annettavissa merkitystä kysymyksessä olevaa itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tarkoittamaa keksinnön suojapiiriä rajoittavina piirteinä, arvioitaessa seuraavassa mainitun keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä tunnetun tekniikan valossa.

3.1.2 Tunnettu tekniikka

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä on tunnetun tekniikan osalta viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:

Dl : FI-hyödyllisyysmalli 8651

D2: D2a-D2e: Helo Seidankivi -kiuasta koskevia esitteitä sekä ohjeita

D3: FI-patenttijulkaisu 111603

D4: US-patenttijulkaisu 3269070

3.1.3 Uutuus

Valittaja on esittänyt, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen l mukaista keksintöä ei olisi pidettävä uutena edellä mainitun viitejulkaisun D1 valossa.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 kuvataan sähkökiuas, johon kuuluu kiukaan alaosan muodostava kotelomainen rakenne (2, 2A, 2B), joka toimii myös jalustana, pohjakotelossa olevat sähkökytkentävälineet sekä pohjakoteloon pystysuuntaisesti kiinnitetyt ja sähkökytkentävälineisiin yhdistetyt sähkövastukset (4). Pohjakotelon päälle ja sähkövastusten ympärille on asetettu kiuaskiviä (5A, 5B, 5). Ainakin osa kiuaskivistä (5A, 5B, 5; kuviot 2‒8) on muodoltaan kehämäisiä kivielementtejä, jotka on sovitettu asetettavaksi kerroksittain päällekkäin sähkövastusten ympärille.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kaikki kysymyksessä olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitetyt keksinnön piirteet ilmenevät edellä mainitusta viitejulkaisusta D1. Mainitun itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei siten ole uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää viitejulkaisusta D1.

3.1.4 Keksinnöllisyys

Kuten edellä on todettu, kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä uutena siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää edellä mainitusta viitejulkaisusta Dl. Näin ollen itsenäisen patenttihakemuksen 1 mukainen keksintö ei myöskään eroa olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi mainitusta viitejulkaisusta D1. Edellä mainittu huomioon ottaen kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole jo sanotun johdosta patentoitavissa.

3.2 Yhteenveto uutuudesta ja keksinnöllisyydestä

Edellä todetulla tavalla kysymyksessä olevan ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole patentoitavissa. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua muista valituksessa patentoitavuuden esteeksi esitetyistä seikoista eikä ensisijaisen patenttivaatimusasetelman epäitsenäisten patenttivaatimusten patentoitavuudesta.

4 Toissijainen patenttivaatimusasetelma

Toissijainen patenttivaatimusasetelma koostuu itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 2‒9.

Edellä mainitussa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 kysymyksessä oleva keksintö on määritelty seuraavasti:

"Sähkökiuas (10), johon kuuluu

- jalusta (11),

- pohjakotelo (12) tukeutuen sanottuun jalustaan (11) sisältäen sähkökytkentävälineet (14),

- sähkövastukset (16) kiinnitettyinä oleellisen pystysuuntaisesti sanottuun pohjakoteloon (12) ja yhdistettyinä sanottuihin sähkökytkentävälineisiin (14),

- kiuaskiviä (18) mahdollista löylyn heittoa varten sovitettuina asetettavaksi sanotun pohjakotelon (12) päälle ja sanottujen sähkövastusten (16) ympärille,

tunnettu siitä, että ainakin osa sanotuista kiuaskivistä (18) on muodoltaan kehämäisiä kivielementtejä (22), jotka on sovitettu asetettavaksi kerroksittain päällekkäin sähkövastusten (16) ympärille ja kiuaskivet (18) on sovitettu pysymään päällekkäin lukittuen toisiinsa painovoimaisesti muodostaen sähkökiukaan (10) rungon omalla osallaan sähkökiuasta (10) pohjakotelon (12) yläpuolella."

Markkinaoikeus toteaa, että toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö käsittää kaikki ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet lisättynä määritteellä, jonka mukaan kiuaskivet on sovitettu pysymään päällekkäin lukittuen toisiinsa painovoimaisesti muodostaen sähkökiukaan rungon omalla osallaan sähkökiuasta pohjakotelon yläpuolella.

4.1 Perusasiakirjan mukaisuus

Valittaja on esittänyt, että toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäinen patenttivaatimus 1 sisältää patenttilain vastaisesti sellaista, mikä ei ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä. Valittajan mukaan patenttivaatimuksessa ponttiliitosvälineet on esitetty yleisessä muodossa, kun taas perusasiakirjoissa ponttiliitos on esitetty pelkästään tietyssä täsmällisessä muodossa.

Markkinaoikeus toteaa, että perusasiakirjoihin kuuluvassa kysymyksessä olevan patentin selityksessä ponttiliitosvälineet on esitetty määriteltyinä siten, että niihin kuuluvat toistensa suhteen sovitetut alaseinä ja yläseinä sekä tasomainen sisäkehä (s. 2, rivit 19‒21 sekä s. 4, rivit 29‒32). Patentin selitys ei siten sisällä sellaista vaihtoehtoa, jossa kehämäiset kiuaskivet olisivat varustetut ponttiliitoksilla yleensä, ponttiliitoksen laatua määrittelemättä.

Kysymyksessä olevan toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 ei kuitenkaan lainkaan sisälly ponttiliitosta koskevaa määritettä. Toissijaisen patenttivaatimusasetelman epäitsenäiseen patenttivaatimukseen 2 sinänsä sisältyy ponttiliitosta koskeva määrite. Kyseinen määrite vastaa kuitenkin edellä selostettua perusasiakirjojen mukaista ponttiliitoksen määrittelyä.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, etteivät toissijaiseen patenttivaatimusasetelmaan sisältyvät patenttivaatimukset käsitä valittajan esittämällä tavalla sellaista, mikä ei ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä.

4.2 Uutuus ja keksinnöllisyys

4.2.1 Uutuus

Kuten edellä on selostettu, toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö eroaa ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisesta keksinnöstä ainoastaan siinä, että kysymyksessä olevaan toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 on lisätty määrite, jonka mukaan kiuaskivet (18) on sovitettu pysymään päällekkäin lukittuen toisiinsa painovoimaisesti muodostaen sähkökiukaan (10) rungon (20) omalla osallaan sähkökiuasta pohjakotelon (12) yläpuolella.

Markkinaoikeus toteaa, että myös edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 kiuaskivet (5) on sovitettu pysymään päällekkäin. Kivien paikallaan pysyminen on varmistettu siten, että rei'illä varustetut kiuaskivet asetetaan tankoihin (3), jolloin muodostuu sähkövastuksia (4) ympäröivä vaippa. Koska tangot (3) ovat pystysuorassa vaakatasoon nähden, on selvää, että kiuaskivet tulevat päällekkäin myös painovoiman johdosta.

Nyt kysymyksessä olevaan toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäiseen patenttivaatimukseen 1 liittyen markkinaoikeus toteaa, että edellä selostettu, kyseiseen patenttivaatimukseen lisätty määrite ei sisällä mitään rakenteellisin yksityiskohdin ilmaistua tietoa siitä, miten kiuaskivet on sovitettu pysymään päällekkäin tai miten kiuaskivet lukittuvat toisiinsa painovoimaisesti. Patentin selityksessä ja epäitsenäisessä patenttivaatimuksessa 7 on eräänä mahdollisuutena esitetty pystysuuntaisten tukitankojen (30) käyttö tukemaan kehämäisiä kivielementtejä. Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 on siten katsottava tarkoittavan myös sellaista ratkaisua, jossa lukittuminen on varmistettu tukitankojen avulla.

Edellä sekä aikaisemmin ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 osalta esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että myöskään toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää viitejulkaisusta Dl.

4.2.2 Keksinnöllisyys

Kuten edellä on todettu, kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä uutena siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää edellä mainitusta viitejulkaisusta D1. Näin ollen itsenäisen patenttihakemuksen 1 mukainen keksintö ei myöskään eroa olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi mainitusta viitejulkaisusta D1.

Edellä mainittu huomioon ottaen kysymyksessä olevan itsenäisen patenttihakemuksen 1 mukainen keksintö ei ole jo sanotun johdosta patentoitavissa.

4.3 Yhteenveto uutuudesta ja keksinnöllisyydestä

Edellä todetulla tavalla kysymyksessä olevan toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen patenttivaatimuksen l mukainen keksintö ei ole patentoitavissa. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua muista valituksessa patentoitavuuden esteeksi esitetyistä seikoista eikä toissijaisen patenttivaatimusasetelman epäitsenäisten patenttivaatimusten patentoitavuudesta.

5 Johtopäätös

Edellä esitetyin tavoin sen paremmin ensisijaisen patenttivaatimusasetelman kuin toissijaisen patenttivaatimusasetelman mukainen keksintö ei ole patentoitavissa. Valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös on siten kumottava ja asia palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle patentin numero FI 122199 kumoamista varten.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Jussi Karttunen, Petri Rinkinen, Erkki Tiala ja Kirsikka Etuaho.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Harvia Oy on valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeuden päätös kumotaan ja patentti pysytetään voimassa muutetussa muodossa yhtiön esittämän ensisijaisen patenttivaatimusasetelman mukaisessa muodossa tai toissijaisesti ensimmäisen tai toisen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman mukaisessa muodossa.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Keksinnön uutuutta käsiteltäessä on pääsääntönä, että tunnetun piirrekombinaation täysi vastaavuus patenttivaatimuksen piirteisiin tuhoaa keksinnön uutuuden. Tähän pääsääntöön on kuitenkin poikkeus, josta Euroopan patenttiviraston (EPO) oikeustapaukset antavat parhaiten selvyyttä.

Patenttilainsäädäntö ei itse anna tulkintaohjetta uutuuden eikä keksinnöllisyyden arviointiin. Lainsäädäntö ei esitä edes lähestymistapoja näiden kysymysten ratkaisemiseksi, vaan ne ratkaistaan monikymmenvuotisen oikeustapaushistorian ja -kirjallisuuden mukaan. Tärkeänä lähteenä myös Suomen patenttilainsäädännön tulkinnassa on siksi EPO:n luoma oikeusjärjestelmä.

Patenttihakemuksessa patenttivaatimuksilla määritetään suojapiiri, mutta keksinnön käyttöä varten on keksinnön selitys, jota ammattimies oman ammattitaitonsa avulla tulkitsee pystyäkseen hyödyntämään keksintöä. Päätöksessä on tähän liittyen virhe. Toinen päätöksen periaatteellinen virhe liittyy siihen, ettei patentin keksintö kumoudu sillä, että patentin mukaiseen rakenteeseen lisätään jotain.

Tässä tapauksessa edellä mainitun pääsäännön poikkeus keksinnön uutuutta käsiteltäessä on estejulkaisun niin sanottu enablement-vaatimus. Estejulkaisun esittämän yhdisteen tai rakenteen tulisi soveltua keksinnössä aiottuun käyttöön ammattimiehen tulkitessa julkaisua oman ammattitaitonsa puitteissa. Tämä on eri asia kuin se, onko estejulkaisussa ehdotettu keksinnön mukaista käyttöä. Oleellista on, ovatko estejulkaisun esittämät rakenteelliset piirteet soveltuvia keksinnön mukaiseen tarkoitukseen.

Tässä tapauksessa keksinnön keskeiset piirteet ovat kehämäiset kivielementit ja niiden painovoimainen lukitus toisiinsa sekä tietty yhtenäisyys kiukaan sivupinnassa. Päätöksessä ei ole otettu kantaa näiden keskeisten piirteiden tarkoitukseen ja siihen, toteuttaako julkaisu D1 kokonaisuutena keksinnön tarkoituksen. Erityisesti päätöksessä ei ole otettu kantaa siihen, toteuttaisiko julkaisusta D1 löydetty "kehämäinen kivielementti" yhdessä painovoimaisen tuennan kanssa ammattimiehen oma osaaminen huomioon ottaen keksinnön tarkoitusta. Koska julkaisusta D1 haettu kombinaatio "kehämäinen kivielementti" ja "painovoimainen lukitus" on jälkeenpäin keksittynä virheellinen, abstrakti ja irrelevantti keksinnön mukaisessa tarkoituksessa, johtopäätös uutuuden menetyksestä oli väärä.

Julkaisusta D1 ei ole löydettävissä mitään, mikä viittaisi kiukaan sivupinnan eheyteen vastuksien suojaamiseksi löylyvedeltä, mikä on osa keksinnön mukaisen "kehämäisyyden" teknistä sisältöä.

Kivielementtien kehämäisyydellä ja painovoimaisella lukituksella on teknillinen yhteys, joka puuttuu julkaisun D1 mukaisesta kiukaasta. Siinä lukitus tapahtuu pystytangoilla, jota ilman päällekkäisten kivien asetus on statiikan termein sellaisenaan labiili. Keksinnön mukaisessa ratkaisussa pysytään statiikan termein aina stabiililla alueella.

Vaikka pääsäännön mukaan uutuutta vertailtaessa vaatimuksessa esitettyä piirrekombinaatiota verrataan sellaisenaan estejulkaisusta löytyvään kombinaatioon, poikkeuksellisesti keksinnön tarkoitus tulee merkittäväksi, jos estejulkaisun "enablement"-ehto ei täyty eli ammattimies ei voi hyödyntää keksintöä estejulkaisun ja oman ammattitaitonsa perusteella.

Tämä argumentointi soveltuu yhä paremmin vaihtoehtoisiin patenttivaatimusasetelmiin.

Hakijan ensisijainen patenttivaatimusasetelma korkeimmassa hallinto-oikeudessa on edellinen toissijainen vaatimusasetelma markkinaoikeudessa, jossa tämän vaatimusasetelman todettiin perustuvan perusasiakirjaan. Hakijan ensisijainen itsenäinen patenttivaatimus korkeimmassa hallinto-oikeudessa kuuluu siis seuraavasti:

Sähkökiuas (10), johon kuuluu

- jalusta (11)

- pohjakotelo (12) tukeutuen sanottuun jalustaan (11) sisältäen sähkökytkentävälineet (14),

- sähkövastukset (16) kiinnitettynä oleellisen pystysuuntaisesti sanottuun pohjakoteloon (12) ja yhdistettynä sanottuihin sähkökytkentävälineisiin (14)

- kiuaskiviä (18) mahdollista löylyn heittoa varten sovitettuna asetettavaksi sanotun pohjakotelon (12) päälle ja sanottujen sähkövastuksien (16) ympärille, tunnettu siitä, että ainakin osa sanotuista kiuaskivistä (18) on muodoltaan kehämäisiä kivielementtejä (22), jotka on sovitettu asetettavaksi kerroksittain päällekkäin sähkövastusten (16) ympärille ja kiuaskivet (18) on sovitettu pysymään päällekkäin lukittuen toisiinsa painovoimaisesti muodostaen sähkökiukaan (10) rungon (20) omalla osallaan sähkökiuasta (10) pohjakotelon (12) yläpuolella.

Vaatimuksen 1 määritelmä erottaa patentin mukaiset kiukaat tekniikan tason mukaisista kiukaista, mutta pelkän määritelmän avulla ei ole tarkoitus käyttää keksintöä.

Patentin selityksessä on esitetty neljä ongelmaa, jotka esiintyvät tekniikan tasossa:

1) Tekniikan tason mukaisissa kiukaissa on vaippaelementti, joka pitää kivet koossa ja muodostaa kiukaan rungon. Vaippaelementti lisää sähkökiukaaseen tarvittavia osia eli tukiosia, joita tarvitaan kiuaskivien tukemiseksi.

2) Keksinnön mukainen kiuas lämpenee nopeasti, koska siinä ei ole vaippaelementtiä, joka vie osaltaan lämmitystehoa.

3) Perinteisissä kiukaissa on sokkeloinen ilmakanava, joka muuttuu ajan kuluessa.

4) Vastukset eivät ole suojassa löylyvedeltä, jolloin satunnaisesti ladotut kiuaskivet jättävät vastukset alttiiksi löylyvedelle.

Alan ammattimiehelle on ilmeistä, että kehämäisenä, joko suljettuna kehänä tai riittävän kaarevana kehänä, kivielementti muodostaa sähkövastuksien ympärillä tukevan rakenteen, mikä mahdollistaa kehämäisien kivielementtien kokoamisen päällekkäin kiukaan rungon muodostamiseksi ilman erillistä vaippaelementtiä. Tätä voidaan pitää keksinnön pääasiallisena ja tärkeimpänä tarkoituksena. Kehämäisyys mahdollistaa kivielementtien lukittumisen toisiinsa painovoimaisesti, jolloin vaippaelementti käy tarpeettomaksi. Näin keksinnön mukainen kiuas voidaan toteuttaa vähemmin tukiosin kuin tekniikan tason mukaiset kiukaat. Geometrisesti suljettu kehämäinen kivielementti muodostaa tukevan alustan sen päälle asetetulle seuraavalle kivielementille, vaikka tason sijasta näiden välissä olisi viivakosketus. Äärimmäisesti ajateltuna kaareva kivielementti on aseteltavissa viivakosketuksella tukevasti edellisen päälle. Niinpä yhtenäinen kehäelementti voisi koostua vaikka kahdesta osasta. Geometrisesti rakenne säilyy stabiilina vaikka päällä oleva kivielementti siirtyisi vähän. Tämä tilanne eroaa julkaisussa D1 tunnetusta pallomaisten kappaleiden asettamisesta päällekkäin.

Koska kehämäiset kivielementit muodostavat kiukaan rungon, ei kiukaassa tarvita sellaista erillistä vaippaelementtiä, joka osaltaan varaa lämpöä itseensä. Kehämäiset kivielementit toimivat itse kiuaskivinä, jolloin sähkövastuksien teho menee suoraan kiuaskivien lämmittämiseen.

Kehämäisten kivielementtien sisään jää tilaa ilmakanaville, jotka parantavat ilman kiertoa kiukaan sisällä. Kehämäiset kivielementit mahdollistavat järjestelmällisen rakenteen muodostamisen kiukaaseen, jolloin ilmakanavat ovat halutun muotoisia. Kehämäinen kivielementti viittaa kaikin puolin säännölliseen rakenteeseen.

Keksinnön mukaan "kiuaskivet peittävät vastukset täysin, jolloin vastukset ovat suojassa löylyvedeltä". Keksinnön mukaiset kivielementit ovat sillä tavoin yhtenäisesti kehämäisiä, että ne peittävät jollain tavoin yhtenäisenä vaippana kiukaan sivun. Vaikka niiden välillä onkin kapeita rakoja löylyn ulostulon mahdollistamiseksi, niiden antama suoja on aivan toista luokkaa kuin mitä julkaisun D1 kiukaan ulompi kivikehä koskaan voi tarjota.

Julkaisussa D1 edellä mainitut tekniset tarkoitukset eivät toteudu – ainakaan samalla tavalla, ja erityisesti ensimmäinen ja neljäs tarkoitus jäävät täysin vaille ratkaisua.

Markkinaoikeuden päätöksessä ei ole ymmärretty painovoimaisen lukituksen merkitystä oikeassa asiayhteydessä ja nimenomaan yhdistettynä kehämäiseen rakenteeseen. Keksinnön selityksestä ammattimies löytää luonnollisesti ponttiliitosversion (kuvat 3a‒3d), eikä ammattimiehellä ole vaikeuksia oman ammattitaitonsa avulla pienentää pontin kokoa niin, että jäljelle jää kitkalukitus. Kitkalukitus on ilmeinen, koska patentin selitys esittää ponttiliitosversion vain edullisena sovellusmuotona.

Keksinnönmukaisten kehämäisten kivielementtien kehä, joka ympäröi sähkövastukset, on suuri julkaisun D1 reiällisiin kiuaskiviin verrattuna. Ammattimies osaa välittömästi johtaa keksinnön selityksestä ison suljetun kehän muodostamia kivielementtejä ladottuna päällekkäin ilman varsinaisia ponttiliitoksia. Koska kehämäiset kivielementit ovat suhteellisen raskaita ja tukipinta jakaantuu suurelle piirille, päällekkäin ladotut kivielementit pysyvät paikallaan stabiilisti pelkän kitkavaikutuksen avulla. Pienikin kartiokkuus lisää rakenteen stabiilisuutta merkittävästi; tuskin voidaan puhua enää ponttiliitoksesta. Ammattimiehellä ei ole vaikeuksia käyttää tai olla käyttämättä tukitankoja, joiden merkitys on pikemminkin edullinen asennusapu ja/tai katastrofituki kuin välttämätön koossa pitävä lukitusvoima.

Ensisijaisen päävaatimuksen suojapiiri ulottuu kaikkiin sellaisiin kiukaisiin, joissa on päällekkäisten kivielementtien kehämäisyys yhdistetty painovoimaiseen lukitukseen. Julkaisun D1 mukaiset kiukaat erottuvat tästä, koska niissä ei ole kivien kehämäisyyden ja painovoimaisen lukituksen välistä yhteyttä.

Patentin mukainen ratkaisu ei koskaan tuhoudu sillä, että siihen lisätään jotain. Keksinnön mukaisessa ratkaisussa tukitankojen merkitys on kaiken kaikkiaan erilainen verrattuna julkaisun D1 kiukaan tukitankojen merkitykseen. Keksinnön mukaisessa kiukaassa mahdolliset tukitangot helpottavat kehämäisten kiuaselementtien asennusta paikalleen oikeaan asemaan, ja ne varmasti toimivat jonkinlaisena katastrofitukena kiukaan saadessa voimakkaan iskun. Ammattimiehelle on varmasti selvää, että matalassa kiuasrakenteessa kehämäiset kivielementit pysyvät vakaasti päällekkäin helpommin kuin korkeassa rakenteessa. Sellainen kiuas, jossa tukitangot ovat välttämättömät stabiilin rakenteen aikaansaamiseksi, ei kuulu patentin suojapiiriin. Tukitankoja voidaan käyttää kuitenkin muissa tarkoituksissa patentin mukaisessa kiukaassa.

Keksinnön uutuuden tulkinnassa tulee myös ottaa huomioon piirteiden tekninen tarkoitus. Estejulkaisu ei ole validi, jos ammattimies ei oman osaamisen avulla pysty estejulkaisun tietoja hyväksi käyttämällä aikaansaamaan keksinnön tavoitetta. Tämä ilmenee EPO Guidelines'in osan F kohdassa 4.13 esitetystä yleisesti tunnetusta esimerkistä "mold for molten steel" ja EPO:n valituslautakunnan päätöksistä G2/88, T 206/83 ja T26/85.

Julkaisun D1 avulla ei pysty luomaan stabiilia painovoimaisesti lukittua rakennetta, koska tällainen rakenne ei ole ammattimiehen näköpiirissä. Ammattimies ei pysty saavuttamaan patentin esittämän keksinnön tarkoitusta hyödyllisyysmallin FI 8651 avulla.

Valittaja on viitannut lisäksi Derk Visserin teokseen "The annotated European Patent Convention".

Hakijan ensimmäinen vaihtoehtoinen itsenäinen patenttivaatimus perustuu ensisijaiseen vaatimusasetelmaan, ja lisäys on tuettu seuraavasti:

Tunnusmerkkiosaan lisätty kohta "ja kukin asetettavaksi sähkövastuksien (16) ympärille" perustuu patenttihakemukseen kokonaisuutena ja on nähtävissä kuvista 2a‒2e, 3b, 3c, 5a ja 5c. Selityksen mukaan yhtenäinen ja yksiosainen kivielementti on pääasiallinen sovellusmuoto.

Sivulta 6 riviltä 35 alkaen seuraavalle sivulle riville 7 asti esitetään ulkokivien kivielementtien sovellusmuotoja, jotka kaikki ovat suljettuja kehiä ("ovaali tai vastaava, pyöreä, neliö"). On selvää, ettei julkaisu D1 ole uutuudeneste, jos vaatimus edellyttää selkeästi kunkin kehämäisen kivielementin ympäröivän sähkövastukset.

Hakijan toinen vaihtoehtoinen itsenäinen patenttivaatimus perustuu ensisijaiseen vaatimusasetelmaan ja siihen lisättyyn patenttivaatimukseen 2 sisältäen määreet: "ja että sanottuihin kehämäisiin kivielementteihin (22) kuuluu ponttiliitosvälineet (35), joihin edelleen kuuluu yläseinämä (34) ja alaseinämä (36) sovitettuna toistensa suhteen sekä tasomainen sisäkehä (40)".

Julkaisun D1 mukaisessa kiukaassa päällekkäin ladottuja ulommaisia kiviä ei ole varmistettu ponttiliitoksella, koska varmistus on tehty läpimenevällä tangolla. Ponttiliitos tekee rakenteesta erityisen tukevan.

Muut vaatimukset 3–9 on uudelleen numeroitu 2‒8.

Koska patentin mukaisen kiukaan rakenne poikkeaa täysin tunnetuista kiukaista eikä mikään viitejulkaisu vihjaa painovoimaisesti lukittuun rakenteeseen, vaatimuksissa esitetty kiuasrakenne on keksinnöllinen. Keksinnöllisyyttä lisää vaihtoehtoisissa vaatimusasetelmissa esitetyt piirteet.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, että patentti voidaan pysyttää voimassa muutetussa muodossa ensisijaisen patenttivaatimusasetelman mukaisessa muodossa, sekä lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Patenttivaatimuksiin tehdyt muutokset ovat perusasiakirjan mukaisia ja keksinnöllisyydelle esitetyt perustelut relevantteja. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman vaatimukseen 1 tunnusmerkkiosaan lisätty maininta "lukittuen toisiinsa painovoimaisesti muodostaen sähkökiukaan rungon omalla osallaan sähkökiuasta pohjakotelon yläpuolella" voidaan hyväksyä.

Koska Patentti- ja rekisterihallitus on niin hakemus-, väite- kuin valituskäsittelyssäkin arvioinut alkuperäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen sähkökiukaan olevan keksinnöllisen, on myös täsmennetyn patenttivaatimuksen 1 mukainen sähkökiuas arvioitava keksinnölliseksi.

Tulikivi Oyj on selityksessään vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää patentin FI 122199, ja esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Keksinnön uutuuden ja keksinnöllisyyden arviointi ja ratkaisut perustuvat hallinnollisessa käsittelyssä toteutuneeseen käytäntöön, oikeuskäytäntöön ja kirjallisuuteen, mutta vallitseva käytäntö ei ole sama kuin vuosikymmeniä sitten. Vaatimukset patentin saamiselle ovat nykyään ankarammat.

Arvioitaessa keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä lähtökohtana on patenttilain 39 §:n mukaan aina patentin patenttivaatimusten sanamuoto. Vaikka selitystä voidaan käyttää keksinnön ymmärtämiseksi apuna, lähtökohtana on, että patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Selityksestä ei yleisesti saa lukea mukaan patenttivaatimukseen 1 rajoittavia tunnusmerkkejä, eli tunnusmerkkejä, joita ei ole esitetty patenttivaatimuksessa 1 mutta jotka määrittelevät keksinnön rajoitetummin kuin patenttivaatimus 1, vaikka tällaiset piirteet saattaisivat tehdä keksinnön uudeksi ja keksinnölliseksi tunnettuun tekniikkaan nähden. Tämä argumentointi on täysin linjassa markkinaoikeuden päätöksessä esitetyn asian kanssa.

Valittaja ylikorostaa virheellisesti keksinnön selityksen merkitystä suojapiirin tulkinnassa. On selvää, ettei markkinaoikeus ole ottanut kantaa sellaisten piirteiden tarkoitukseen, joita ei ole patenttivaatimuksessa 1 edes määritelty.

Tulikivi Oyj on vielä oheistanut dokumentit D5a ja D5b, jotka omalta osaltaan tekevät tunnetuksi saunakiukaan, jonka sähkövastukset – samoin kuin dokumentissa D2 olevan kiukaan sähkövastukset – on tiiviisti ympäröity kehämäisillä kivielementeillä.

Valittajan ensisijaisen itsenäisen patenttivaatimuksen 1 määrite, joka koskee painovoimaista lukitusta, täyttyy julkaisussa D1. Lisäksi määrite on patenttimääräysten 13 §:n vastainen, koska se ei esitä konkreettisia erityispiirteitä, jotka ovat välttämättömät tarkoitetun vaikutuksen aikaansaamiseksi, jolloin sen perusteella ei voida osoittaa konkreettista eroa tunnettuun tekniikkaan nähden.

Julkaisusta D1 on lisäksi tunnettu kehämäisten kivielementtien kokoaminen päällekkäin kiukaan rungon muodostamiseksi ilman erillistä vaippaelementtiä.

Valittaja perustelee kiukaansa eroa julkaisun D1 kiukaaseen nähden myös vetoamalla "virtauskanavaan" ja "sisäiseen ennalta määrättyyn ilmakanavaan", jollaista kuitenkaan ei ole määritelty patenttivaatimuksessa 1. Perustelu on siten vailla relevanssia.

Julkaisun D1 (tai dokumenttien D5a, D5b) kiukaassa kehämäiset kivielementit, jotka on järjestetty tiheään sähkövastuksien ympärille, suojaavat sähkövastuksia löylyvedeltä. Valittajan kiuasta määrittelevä patenttivaatimus 1 ei määrittele, että sähkövastukset olisivat suojattuina ylhäältä tulevalta löylyvedeltä, koska esimerkiksi kansikiveä 17 ei ole määritelty patenttivaatimuksessa 1. Vaikka kansikivi olisi määritelty patenttivaatimuksessa 1, kiuas ei olisi silti uusi ja keksinnöllinen, koska kiukaan sähkövastusten peittäminen kivillä on yleisesti tunnettua.

Valittajan ensisijaisessa itsenäisessä patenttivaatimuksessa taikka myöskään ensimmäisessä vaihtoehtoisessa itsenäisessä patenttivaatimuksessa ei ole määritelty rakenteellista tunnusmerkkiä, joka tekisi kiukaan stabiiliksi. Ilmaisu "lukittuvat painovoimaisesti" ei määrittele rakennetta. Julkaisun D1 mukaan vaipan toteuttamiseen käytettävät kiuaskivet voivat olla keraamisia kiviä. Alan ammattimiehen ei ole vaikea olettaa, että keraamiset kivet ovat säännöllisen rakenteen omaavia.

Edellä esitettyyn viitaten ensisijaisesta patenttivaatimuksesta 1 (ja ensimmäisestä vaihtoehtoisesta patenttivaatimuksesta 1) puuttuu sellaisia tunnusmerkkejä, jotka erottavat vaatimuksessa 1 määritellyn kiukaan esimerkiksi julkaisuista D1 tai D2 tunnetutusta tekniikasta. Vastaavasti D1 on este (uutuudeneste) ensisijaisen patenttivaatimusasetelman ja ensimmäisen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman hyväksymiselle.

Valittajan mukaan alan ammattimies pystyy johtamaan/ymmärtämään patentin selityksestä monenlaisia sovellusesimerkkejä ja sisällyttämään ne myös patenttivaatimukseen 1, mutta julkaisun D1 selityksestä alan ammattimies ei kykene johtamaan/ymmärtämään muita sovellusesimerkkejä kuin ne, jotka on julkaisussa kirjaimellisesti ja kuvin esitetty. On selvää, että mainittujen julkaisujen tällainen yksipuoleinen tarkastelu ei voi edustaa alan ammattimiehen oikeaa kykyä ymmärtää mainittujen julkaisujen sisältöjä. Julkaisu D1 esittää stabiilia painovoimaista rakennetta, jossa kivet pysyvät stabiilisti paikallaan tukitankojen avulla.

Toisessa vaihtoehtoisessa itsenäisessä patenttivaatimuksessa määritellyt ponttiliitosvälineet tekevät rakenteesta hyvin tukevan, mutta julkaisu D4 esittää ponttiliitosvälineet käsittävän tulenkestävän kaarevan tiilen käytettäväksi tulisijarakenteiden verhouksissa. Alan ammattimiehelle on ilmeistä, että kiven muoto, kaarevuus ja pituus sekä ponttiliitoksen yksityiskohtainen rakenne voi vaihdella. Siten määritteet "yläseinämä (34)", "alaseinämä (36) ja "tasomainen sisäkehä (40)" eivät määrittele mitään sellaista, joka tulisi alan ammattimiehen osaamistaidon yläpuolelle.

Myöskään toisen vaihtoehtoisen vaatimusasetelman patenttivaatimuksessa 1 määritelty kiuas ei ole patentoitavissa, koska se on alan ammattimiehelle itsestään selvä julkaisujen D1 ja D4 (vaihtoehtoisesti myös julkaisujen D2 ja D4) johdosta kun näitä tarkastellaan yhdessä.

Harvia Oy on vastaselityksessään toistanut vaatimuksensa ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Asiassa ei ole kysymys ensisijaisesti patenttisuojan laajuuden määrityksestä patenttilain 39 §:n perusteella vaan keksinnön uutuuden arvioinnista suhteessa tekniikan tasoon, käytännössä yhteen julkaisuun (D1).

Asiassa ei ole kysymys Suomessa validoidusta eurooppapatentista, mutta Euroopan patenttisopimus oikeusjärjestelmänä on luonut vuosikymmenten aikana pitkälle meneviä loogisia päättelyitä, joilla on käyttöä uutuuden ja keksinnöllisyyden käsittelyssä.

Patenttivaatimuksessa 1 esitetyn ratkaisun keksinnöllisyys on selkeä, kunhan ratkaisun uutuus saadaan vahvistettua. Tämä siitä syystä, että ammattimies joutuisi tekemään monta vaihetta päästäkseen vaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun lähtiessään liikkeelle julkaisun D1 esittämästä kiuasratkaisusta. Sellaiseen muutosprosessiin ei ole mitään vihjettä D1:ssä.

Tulkinta, jonka mukaan julkaisun D1 esittämät kiuaskivet, joissa on reikä keskellä, ovat kehämäisiä, on väärin sen valossa, että uutuutta tutkittaessa selitystä olisi pitänyt käyttää hyväksi, varsinkin terminologian selvittämisessä. Julkaisun D1 "kehämäinen rakenne" ei johda minkäänlaiseen teknilliseen lisävaikutukseen kuten sähkövastuksien lisääntyneeseen suojaamiseen sivulta heitettävän löylyveden suhteen.

Uutuutta ja keksinnöllisyyttä käsiteltäessä patenttivaatimuksia on EPO:n valitusosaston käytännön mukaan tulkittava selityksen valossa, kuten esimerkiksi oikeustapauksissa T1098/07 ja T0236/97.

Kun suojapiiriä on rajoitettu painovoimaiseen lukitukseen, julkaisu D1 ei ole enää relevantti. Vaikka vaatimus tulkitaan kirjallisesti sellaisenaan ilman muuta apua, julkaisun D1 kiukaasta ei löydy sellaista teknillistä piirrettä kuin "kiuaskivien painovoimainen lukitus". Selityksen kuvista on helppo päätellä, että kivien kehämäisyys aikaansaa painovoiman avulla keskinäisen tukireaktion, jolla rakenne pysyy luotettavasti pystyssä.

Tulikivi Oyj on vielä kommentoinut Harvia Oy:n vastaselitystä ja uudistaen esittämänsä vaatimukset esittänyt muun ohella seuraavaa:

Patenttilain 39 § ja patenttisuojan laajuuden määritys eivät käytännössä ole tärkeitä ainoastaan loukkausarvioinnin kannalta, vaan myös patentin myöntämisen ja validiteetin kannalta.

Patentti- ja rekisterihallituksen Patenttikäsikirjasta ilmenee patenttivaatimuksen olennainen merkitys keksinnön uutuuden (ja keksinnöllisyyden) arvioinnissa. Patenttikäsikirja ei mainitse, että selitystä voitaisiin käyttää hyväksi patenttivaatimusten käsittämiseksi.

Suomalaisen patenttiasian ratkaiseminen tukeutumalla EPO:n toista keksintöä koskevaan päätökseen ei ole mielekästä. Suomessa asiat ratkaistaan itsenäisesti, eikä EPO:n oikeuskäytäntö ole täysin johdonmukainen.

Valittajan vastaselitys ei sisällä sellaista lisämateriaalia, joka osoittaisi ensisijaisessa patenttivaatimusasetelmassa määritellyn kiukaan uudeksi ja keksinnölliseksi. Muissakaan vaatimusasetelmissa määritelty kiuas ei eroa olennaisesti Tulikivi Oyj:n sitä vastaan esittämästä tunnetusta tekniikasta.

Tulikivi Oyj:n kirjoitus on toimitettu Harvia Oy:lle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Markkinaoikeuden ja Patentti- ja rekisterihallituksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi patentin FI 122199 mukaisen sähkökiukaan keksinnöllisyyden arvioimiseksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyjen vaihtoehtoisten patenttivaatimusten pohjalta.

Perustelut

Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen pysyttää patentti FI 122199 muutettuna voimassa ja palauttanut asian Patentti- ja rekisterihallitukselle patentin kumoamista varten sillä perusteella, että patentti ei markkinaoikeudessa esitettyjen ensisijaisen tai toissijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäisen vaatimuksen 1 mukaisena täytä keksinnön patentoinnille patenttilain 2 §:n 1 momentissa asetettua uutuusvaatimusta.

Harvia Oy on korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatinut patentin pysyttämistä ensisijaisesti niiden patenttivaatimusten perusteella, jotka oli esitetty markkinaoikeudessa toissijaisina. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät markkinaoikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei asiaa ole perusteltua arvioida näiden, täällä ensisijaisina esitettyjen patenttivaatimusten osalta toisin kuin markkinaoikeus on tehnyt.

Harvia Oy on liittänyt korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemäänsä valitukseen lisäksi kaksi vaihtoehtoista patenttivaatimusasetelmaa ja toissijaisesti vaatinut patentin pysyttämistä ensimmäisen tai toissijaisen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman mukaisessa muodossa.

Vaihtoehtoisista patenttivaatimuksista ensimmäisen asetelman itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosaan on edellä mainittuun ensisijaiseen 1-vaatimukseen verrattuna lisätty määritelmä, jonka mukaan kivielementit on sovitettu asetettavaksi kukin sähkövastusten ympärille.

Toisen vaihtoehtoisen asetelman patenttivaatimukseen 1 tunnusmerkkiosaan on edellä mainitun lisäyksen sijaan tehty lisäys, jonka mukaan kysymyksessä oleviin kehämäisiin kivielementteihin kuuluu ponttiliitosvälineet, joihin edelleen kuuluu yläseinämä ja alaseinämä sovitettuna toistensa suhteen sekä tasomainen sisäkehä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, etteivät patentin mukaisen sähkökiukaan tekniset tunnusmerkit näin täsmennettyinä ilmene yhtenä kokonaisuutena julkaisusta D1 siten, että patentin mukaista keksintöä ei olisi valittajan täällä esittämien vaihtoehtoisten patenttivaatimusten mukaisena pidettävä uutena julkaisuun D1 nähden.

Patentti on siten pysytettävissä, mikäli sen mukaista sähkökiuasta on asiassa esitetty tekniikan taso huomioon ottaen pidettävä myös keksinnöllisenä. Tätä kysymystä korkein hallinto-oikeus ei ota ensi asteena ratkaistavakseen, eikä myöskään sitä, mikä merkitys vasta täällä esitetyllä Nimbus-kiuasta koskevalla selvityksellä (D5a‒b) on keksinnöllisyyden arvioinnin kannalta.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeuden ja Patentti- ja rekisterihallituksen päätökset on kumottava ja asia palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle asian uutta käsittelyä varten siten kuin ratkaisukohdasta ilmenee.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Outi Suviranta, Maarit Lindroos ja Kirsti Kurki-Suonio sekä yli-insinöörineuvokset Raimo Sepponen ja Petri Kuosmanen. Asian esittelijä Kristina Björkvall.