Muu päätös 6354/2017

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Jäälin asukasyhdistys ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 17.11.2016 nro 16/0594/3

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 12.12.2014 viraston ympäristölupavastuualueella ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tehdyllä päätöksellä nro 140/2014/1 myöntänyt VRJ Pohjois-Suomi Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan hakemuksen mukaiseen biokaasulaitoksen toimintaan Oulussa Vasikkajärven tilalla 564-401-301-1 ja käsiteltyjen jätevesien johtamiseen purkuojan kautta Vitsaojaan.

Päätökseen on liitetty lupamääräykset 1–40, joista lupamääräykset 1–2, 9–12 ja 20–24 kuuluvat seuraavasti:

Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi

Laitoksen suunnittelu ja rakentaminen

1. Biokaasulaitoksen ja siihen liittyvien toimintojen yksityiskohtaiset rakennussuunnitelmat on toimitettava ELY-keskukselle ennen rakentamisen aloittamista. ELY-keskus on pidettävä ajan tasalla suunnitelmien muutoksista. Suunnitelmissa on oltava vähintään yksityiskohtaiset tiedot jätteen vastaanotto-, esikäsittely-, hygienisointi- ja prosessitiloista, mädätysjäännöksen käsittelytiloista, biokaasun varastointi- ja käsittelytiloista, CHP-laitoksesta sekä hajukaasujen keräilystä ja käsittelymenetelmistä. Suunnitelmista on käytävä ilmi muun muassa tilojen rakenteet, rakennusmateriaalit, varastotilavuudet ja eri toimintojen sijoittuminen alueelle. Lisäksi suunnitelmaan on sisällytettävä tiedot laitoksen piha-alueen pintarakenteista, valumavesien viemäröinnistä ja valumavesien johtamisesta.

2. Laitoksen rakennustöiden laadunvalvontaan tulee nimetä ulkopuolinen riippumaton laadunvalvoja, jonka tulee varmistaa, että rakentaminen tapahtuu laadunvalvontasuunnitelmien ja lupamääräysten mukaisesti ja että lopputulos vastaa suunnitelmissa esitettyä ja lupamääräyksissä vaadittua tasoa.

Rakennustöiden laadunvalvonnasta on toimitettava suunnitelma ELY-keskukselle tiedoksi. Kunkin rakennusvaiheen jälkeen on siitä toimitettava välittömästi raportti ELY-keskukseen. Rakentamistöiden laadunvalvonnan loppuraportti on samoin toimitettava ELY-keskukseen. Valvontaviranomaisille on varattava mahdollisuus laitoksen käyttöönottotarkastukseen.

(---)

Lopputuotteiden varastointi ja käsittely

9. Mädätyksessä muodostuva biokaasu on hyödynnettävä lämmön ja/tai sähkön tuotannossa. Sitä voidaan hyödyntää myös liikennepolttoaineena. Luvan saajan on toimitettava ELY-keskukselle tarkemmat suunnitelmat laitoksella tuotetun biokaasun hyödyntämisestä ennen toiminnan aloittamista.

10. Biokaasun hyödyntämislaitteisto on mitoitettava oikein ja laitoksella on oltava riittävä puskurivarasto biokaasulle, jotta biokaasun soihtupolttoa tarvitaan ainoastaan pidempiaikaisten hyödyntämislaitteiston toimintahäiriöiden aikana.

11. Kuivattu mädätysjäännös on ilmastettava sisätiloissa noin viikon ajan ennen sen siirtämistä varastokentille odottamaan sen hyödyntämistä. Laitosalueella saa välivarastoida kerrallaan enintään 40 000 tonnia mädätysjäännöstä.

12. Mädätysjäännöksen kuivauksessa muodostuvia rejektivesiä on hyödynnettävä prosessivetenä mahdollisimman paljon. Tarkennettu selvitys hyödyntämiseen kelpaamattomien vesien käsittelystä alueella tai toimittamisesta muualle hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi on esitettävä ELY-keskukselle ennen toiminnan aloittamista.

(---)

Päästöt ilmaan ja melu

20. Biokaasulaitosta on käytettävä siten, että toiminnasta aiheutuvat hajuhaitat ovat mahdollisimman vähäisiä ja lyhytkestoisia. Biokaasulaitoksen tilat, joissa voi muodostua haisevia yhdisteitä, on oltava alipaineistettuja ja tilojen poistoilma on johdettava hajukaasujen käsittelyn kautta ensisijaisesti ottoilmaksi biokaasun hyödyntämisprosessiin tai toissijaisesti ulkoilmaan.

21. Ulkoilmaan johdettavan poistoilman hajupitoisuus saa olla enintään 2 000 hajuyksikköä/m3 ja hajunpoiston tehokkuus vähintään 90 %, ammoniakkipitoisuus enintään 5 ppm, rikkivetypitoisuus enintään 0,1 ppm ja metyylimerkaptaanipitoisuus enintään 0,1 ppm.

Mikäli edellä määrättyihin poistoilman raja-arvoihin ei päästä tai toiminnasta aiheutuu toistuvia hajuhaittoja esimerkiksi häiriötilanteissa tai mädätysjäännöksen ulkokäsittelyssä, luvan saajan on esitettävä toiminnan tehostamista koskeva suunnitelma toteutusaikatauluineen ELY-keskukselle.

22. Energiantuotantolaitoksen (CHP-laitos) savukaasujen typpidioksidin (NO2) pitoisuus saa olla 15 %:n jäännöshappipitoisuudessa kuivaa kaasua enintään 190 mg/m3(n). Päästöraja-arvoa on noudatettava laitoksen tavanomaisissa käyttötilanteissa, joihin eivät sisälly yksikön käynnistys- ja alasajotilanteet.

23. Mädätysjäännöksen siirrosta ja välivarastoinnista ei saa aiheutua hajuhaittoja ympäristöön eikä ympäristön pilaantumista. Tarvittaessa varastokasat on peitettävä esimerkiksi turpeella tai vastaavalla materiaalilla hajuhaittojen estämiseksi.

24. Jälkikypsytettävä multatuotteiksi valmistettava mädätysjäännös on sekoitettava seos- ja tukiaineisiin ja muotoiltava aumoiksi viivytyksettä kentälle ajon jälkeen. Seos- ja tukiaineita on oltava sellaisessa suhteessa, että seos jälkikypsyy optimaalisissa kosteus- ja happiolosuhteissa.

Jälkikypsytysaumojen käännöt on tehtävä mahdollisuuksien mukaan sellaisissa sää- ja tuuliolosuhteissa, joissa haju- ja pölyhaitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Aumat on tarvittaessa peiteltävä heti aumojen kääntöjen jälkeen turpeella tai vastaavalla materiaalilla hajuhaittojen välttämiseksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, muuttanut Jäälin asukasyhdistys ry:n valituksesta yhdistyksen valituksen enemmälti hyläten lupamääräyksiä 11 ja 21. Muutettuina kyseiset lupamääräykset kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla):

11. Kuivattu mädätysjäännös on ilmastettava sisätiloissa noin viikon ajan ennen sen siirtämistä varastokentille odottamaan sen hyödyntämistä. Laitosalueella saa välivarastoida kerrallaan enintään 40 000 tonnia mädätysjäännöstä. Mädätteen varastointiajan on oltava mahdollisimman lyhyt ja kerralla varastoitavan määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen.

(---)

21. Ulkoilmaan johdettavan poistoilman hajupitoisuus saa olla enintään 2 000 hajuyksikköä/m3 ja hajunpoiston tehokkuus vähintään 90 %, ammoniakkipitoisuus enintään 5 ppm, rikkivetypitoisuus enintään 0,1 ppm ja metyylimerkaptaanipitoisuus enintään 0,1 ppm.

Mikäli edellä määrättyihin poistoilman raja-arvoihin ei päästä tai toiminnasta aiheutuu toistuvia hajuhaittoja esimerkiksi häiriötilanteissa tai mädätysjäännöksen ulkokäsittelyssä, luvan saajan on esitettävä toiminnan tehostamista koskeva suunnitelma toteutusaikatauluineen ELY-keskukselle. Laitoksen ympäristössä aiheuttamia hajuhaittoja on selvitettävä tarvittaessa hajupaneelitutkimuksin tai muun vastaavan selvityksen avulla.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet, komission dokumentti ja ympäristökeskuksen julkaisu

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä. Pykälän 2 momentin mukaan tekniikka on teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista silloin, kun se on saatavissa käyttöön yleisesti ja sitä voidaan soveltaa asianomaisella toiminnan alalla kohtuullisin kustannuksin. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan määrittelyssä huomioon otettavista seikoista säädetään tarkemmin asetuksella.

Ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate).

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa 1) terveyshaittaa, 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, 3) ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantuminen voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, 2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä, 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä ja 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 1 momentin mukaan luvanvaraisen jätteen käsittelylaitoksen tai -paikan luvassa on otettava huomioon jätelain 88 §:ssä tarkoitetut alueelliset jätesuunnitelmat.

Ympäristönsuojelulain 20 §:n 2 momentissa ja 22 §:n 1 momentissa säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävistä.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Euroopan komission ”Reference Document on Best Available Techniques for the Waste Treatment Industries” (August 2006) ja Suomen ympäristökeskuksen julkaisu (24/2009) ”Biokaasun tuotanto suomalaisessa toimintaympäristössä” käsittelevät parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT).

Saatu selvitys

Hakemuksessa on kyse jätevesilietteen, erilliskerättyjen biojätteiden ja muiden orgaanisten aineiden mädätyksestä ja mädätysjäännöksen tuotteistamisesta Vasikkajärven kiinteistöllä 564–401–301–1. Kyseessä on uusi toiminta. Vasikkasuolle rakennettavassa biokaasulaitoksessa käsitellään termofiilisesti kuivamädättämällä jätevedenpuhdistamolietteitä, erilliskerättyä ja esikäsiteltyä biojätettä sekä muita orgaanisia aineita. Mädätysjäännös varastoidaan ja jälkikäsitellään olemassa olevalla kompostointikentällä. Tuotteiksi saadaan biokaasua ja lannoitevalmisteeksi jalostettavaa mädätysjäännöstä. Prosessissa muodostuva biokaasu käytetään osin laitoksen omassa toiminnassa. Ylijäävä biokaasu jalostetaan sähköksi ja lämmöksi. Poikkeuksellisesti ylimääräinen biokaasu poltetaan soihdussa. Mädätysjäännös voidaan käyttää sellaisenaan maanparannusaineena tai vaihtoehtoisesti se käsitellään nykyisellä jätevesilietteen kompostointialueella mullaksi. Mädätysjäännöksen jälkikäsittelyalueen vedet käsitellään kompostointialueen laskeutusaltaissa kemikaloimalla ja selkeyttämällä sekä biologisen reaktorin avulla ennen vesien johtamista purkuojaan.

Biokaasulaitos sijoittuu Vasikkasuon Alakyläntien ja valtatien 20 välissä sijaitsevalle maa- ja kallioainesten ottoalueelle yli 12 kilometriä koilliseen Oulun keskustasta. Toimintakiinteistö on osoitettu Oulun seudun yleiskaavassa 2020 maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M) sekä maa-ainesten ottoalueeksi (eo). Lähiympäristö on maa- ja kallioainesten ottoaluetta, jonka lisäksi alueella on asfaltin hyödyntämis-, maa-ainesten läjitys- sekä rakennusjätteen käsittelytoimintaa. Muu lähialue on metsätalouskäytössä. Alueella ei ole erityisesti huomioitavia luontoarvoja. Kompostointialueen ja Jäälin välissä on pieniä, maa-ainesten oton seurauksena syntyneitä lampia, jotka ovat virkistyskäytössä.

Kuivatun mädätysjäännöksen jälkikypsytyskenttä sijoittuu nykyiselle lietteen kompostointialueelle biokaasulaitosalueen itäpuolelle. Jälkikypsytyskenttä on päällystetty ja alueelle kertyvät sade- ja sulamisvedet käsitellään kompostointialueen vesienkäsittelyssä. Lähimmät asuinrakennukset ovat toimintakiinteistön itäpuolella olevien vedellä täyttyneiden soranottoalueiden rannalla noin 1,3 kilometrin etäisyydellä toiminta-alueesta. Noin kahden kilometrin etäisyydellä pohjoiseen hakemuksessa tarkoitetulta alueelta Nurmijärven rannalla on loma-asutusta. Jäälin asuinalue sijaitsee noin kahden kilometrin etäisyydellä toiminnan sijaintipaikasta.

Biokaasulaitoksen mitoituksen lähtökohtana on Oulun Taskilan jäteveden puhdistamolla muodostuvien jätevesilietteiden käsitteleminen. Jätevedenpuhdistamolta poistetaan lietettä vuosittain 25 000–30 000 tonnia. Lisäksi laitokseen tullaan keräämään biojätettä enintään 15 000 tonnia ja muita jätevesilietteitä sekä biokaasun tuotantoon sopivia raaka-aineita enintään 18 500 tonnia vuodessa. Laitoksen toimiessa täydellä kapasiteetilla prosessissa muodostuu biokaasua noin 6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja mädätysjäännöstä noin 58 000 tonnia. Alueella varastoitavasta mädätysjäännöksestä, 40 000 tonnia, valmistetaan alueella multaa tai sitä toimitetaan välivarastoinnin jälkeen sellaisenaan pelloille lannoitteeksi. Loppu mädätysjäännös 18 000 tonnia kuljetetaan suoraan pelloille lannoitteeksi.

Alueelle tulee rakennus, johon sijoitetaan raaka-aineen vastaanotto, biojätteen esikäsittely, syötteen valmistus, höyrykehitin, mädätysjäännöksen välisäiliö ja mekaaninen kuivaus, pumput ja kuljettimet, kemikaalien säiliöt sekä sosiaali- ja huoltotilat. Rakennuksen yhteyteen tulee katettu tila mekaanisesti kuivatulle, jälkikypsytykseen lähtevälle mädätysjäännökselle. Alueelle sijoitetaan kolme 1 300 m3:n suuruista mädätysreaktoria, jotka muodostuvat teräksisistä tai betonisista putkista. Kiinteistön piha-alue asfaltoidaan.

Biojäte vastaanotetaan omaan bunkkeriin ja siirretään suljetussa systeemissä repijään, joka avaa jätepussit. Sen jälkeen jäte siirretään seulontaan. Biojätteen esikäsittely toteutetaan joko biokaasulaitoksella tai Ruskon jätekeskuksessa. Esikäsitelty biojäte syötetään murskattavaksi, jonka jälkeen biojäte kulkee magneettierottimen ja tähtiseulan läpi. Yli 60 mm:n läpimittaiset jakeet menevät takaisin murskalle ja muu materiaali siirretään annostelijalle. Annostelija toimii välivarastona. Hevosenlantaa voidaan vastaanottaa vastaanottohalliin tai tarvittaessa pihalle kompostointikentälle. Murskauksen vaativa kasvibiomassa vastaanotetaan kompostointikentän yhteydessä olevalla vastaanottoalueella, missä ne murskataan. Murskauksen jälkeen hake voidaan syöttää laitokseen. Jos laitoksella käsitellään sivutuoteasetuksen luokkaan 2 kuuluvaa ainetta, pidetään ne kuljetuksen ja varastoinnin ajan erillään muista mädätettävistä aineista. Vastaanotto- ja varastotilat sijoitetaan suljettuihin, alipaineistettuihin tiloihin, joista hajukaasut kerätään käsiteltäviksi. Esikäsitellyt raaka-aineet siirretään syötteenvalmistussäiliöön, jossa jätejakeet sekoitetaan syöteseokseksi.

Biokaasureaktori eli fermentteri on vaakatasoon asennettu putki, jonka sisällä on suuri hitaasti pyörivä pituussekoitin. Reaktoriin kuuluu myös integroitu lämmitysjärjestelmä. Mädäte poistetaan fermentteristä tyhjennyspumpun avulla puristimeen. Puristimessa loppumädäte erotellaan puristusnesteeksi ja puristuskakuksi. Biohajoavan jätteen orgaaninen aines hajoaa pääosin fermentterissä. Biokaasulaitoksen sisätiloista kerättävä ilma johdetaan biosuotimelle, joka poistaa ja hajottaa siinä olevia hajukaasuja. Mädätysjäännöstä voidaan käyttää sellaisenaan maanparannusaineena tai se voidaan kuljettaa jälkikypsymään kompostiaumoihin ja tuotteistaa lannoitevalmisteeksi. Mädätysjäännös siirretään kompostointikentälle pyöräkoneella. Pyöräkone sekoittaa mädätysjäännöksen joukkoon tarvittaessa hieman tukiainetta.

Lopuksi mädätysjäännös siirretään jälkikypsytystä varten kasaan. Poisseulottu tukiaine voidaan kierrättää takaisin biokaasulaitokseen. Seulonnan jälkeen riittävästi kypsynyt valmis maanparannusaine sekoitetaan sopivassa suhteessa maa-aineksien kanssa ja lopputuotteena saadaan multaa. Aumojen kääntö ja ilmastus hoidetaan erityisellä laitteella, joka rikkoo ja sekoittaa auman rakenteen nopeasti. Joskus voidaan käyttää myös pyöräkoneen seulakauhaa. Valmiit tuotteet varastoidaan kompostointikentän toisessa päässä tai viereisellä varastokentällä.

(---)

Oikeudellinen arviointi

(---)

Hallinto-oikeus toteaa, että kuivamädätysmenetelmän ja vesien kierrättämisen vuoksi hakemuksessa tarkoitetussa toiminnassa syntyvien prosessijätevesien määrä on vähäinen. Lupamääräys 12 koskee mädätysjäännöksen kuivauksessa muodostuvien rejektivesien hyödyntämistä prosessivetenä. Lupamääräyksen 14 mukaan viemäröityjen piha-alueiden valumavedet on johdettava vesien keräysjärjestelmään ja käytettävä prosessivetenä tai toimitettava muualle. Lupamääräys 15 koskee toiminnan järjestämistä siten, että aumojen sisältämien ravinteiden ja kiintoaineiden joutuminen kentältä vesienkäsittelyjärjestelmään johdettaviin vesiin on mahdollisimman vähäistä. Lupamääräyksen 16 mukaan ulkopuolisten vesien pääsy alueelle on estettävä. Lupamääräyksen 18 mukaan jätevesien käsittelyjärjestelmästä purkuojaan johdettavan puhdistetun jäteveden on täytettävä vuosikeskiarvoina kyseisestä lupamääräyksestä tarkemmin ilmenevät pitoisuuden tai poistotehon raja-arvot. Lupamääräys 19 koskee käsiteltyjen jätevesien purkuojan kunnossapitoa ja laitosalueelta Kalimeenojaan johtavan ojaverkon kunnostamistarpeesta sopimista. Kun otetaan huomioon, mitä edellä on esitetty jälkikäsittelyalueelta tulevien vesien määrästä, laadusta ja vesien käsittelystä ennen niiden johtamista purkuojaan, annetut lupamääräykset sekä se, että jätevesi kulkee purkupaikasta yli viiden kilometrin matkan ennen Kalimeenojaan joutumista, päätöstä ei ole syytä muuttaa tai kumota Kellon kyläyhdistys ry:n esittämien seikkojen johdosta.

Jäälin asukasyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että hakijan tulisi esittää suunnitelma hajuhaittojen vähentämiseksi. Mädätysjäännöksen käsittely olisi järjestettävä sisätiloissa, jolloin hajukaasut voitaisiin kerätä, käsitellä ja mitata. Hallinto-oikeus toteaa, että hakemuksen mukainen termofiilinen biokaasuprosessi ja lupamääräyksessä 11 edellytetty mädätysjäännöksen noin viikon kestävä ilmastus sisätiloissa vähentävät mädätteen jatkokäsittelystä aiheutuvia hajuhaittoja. Näitä toimia voidaan pitää parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) mukaisina. Edellä mainittujen seikkojen johdosta jatkokäsittely on toteutettavissa ulkokentällä siten, että siitä ei aiheudu kohtuutonta hajurasitusta läheiselle asuinalueelle. Näin ollen vaatimus suunnitelman esittämisestä toiminnan sijoittamiseksi sisätiloihin on hylätty. Hajuhaittojen pitämiseksi mahdollisimman vähäisinä mädäte on kuitenkin toimitettava viivytyksettä hyötykäyttöön joko lannoitteena tai multatuotteena. Mädätteessä jäljellä oleva orgaaninen aines voi varastoinnin pitkittyessä aiheuttaa epäedullisissa olosuhteissa hajuhaittoja. Edellä mainituista syistä hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen 11 velvoitteen pitää mädätteen varastointiaika mahdollisimman lyhyenä ja kerrallaan varastoitava määrä mahdollisimman vähäisenä.

Lupamääräyksen 39 mukaan toiminnan tarkkailu on järjestettävä lupapäätöksen liitteen 2 mukaisesti. Tarkkailuohjelma sisältää biokaasulaitoksesta hajukaasujen käsittelylaitteiston kautta ilmaan johdettavan hajukuormituksen mittaamisen. Kentällä tapahtuvasta mädätteen jälkikäsittelystä aiheutuvaa hajukuormitusta ei voida mitata vastaavalla tavalla. Kun otetaan huomioon, että vain osa alueella muodostuvasta hajukuormituksesta on mukana päästötarkkailussa ja että käsittelylaitteistolta vapautuvaa hajukuormitusta mitataan vain noin kerran vuodessa, hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen 21 velvoitteen selvittää tarvittaessa asuinalueella koettavien hajuhaittojen esiintymistiheyttä ja voimakkuutta hajupaneelitutkimuksin tai muulla vastaavalla tavalla.

Jäälin asukasyhdistys ry on vaatinut, että hakija on määrättävä esittämään yksityiskohtainen suunnitelma hajukaasujen puhdistamiseksi parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisesti. Hakemuksen mukaan biokaasulaitoksesta vapautuvien hajukaasujen käsittely toteutetaan biosuotimella. Lupamääräyksen 1 mukaan biokaasulaitoksen ja siihen liittyvien toimintojen yksityiskohtaiset rakennussuunnitelmat on toimitettava ELY-keskukselle ennen rakentamisen aloittamista. Suunnitelmassa on oltava yksityiskohtaiset tiedot muun muassa hajukaasujen keräilystä ja käsittelystä. Aluehallintovirasto on asettanut lupamääräyksessä 21 raja-arvot ulkoilmaan johdettavan poistoilman hajupitoisuudelle ja hajunpoiston tehokkuudelle. Hallinto-oikeus katsoo, että asetetut raja-arvot perustuvat parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Näin ollen hakijalla on velvollisuus esittää ennen laitoksen rakentamisen aloittamista ELY-keskukselle yksityiskohtainen suunnitelma hajukaasujen käsittelystä sellaisella tekniikalla, jolla saavutetaan lupamääräyksessä 21 asetetut raja-arvot. Tällöin tulee arvioitavaksi muun muassa valituksessa esitetty vaatimus useampivaiheisen käsittelyn tarpeesta. Edellä mainituilla perusteilla asukasyhdistyksen vaatimus lupapäätöksen kumoamisesta ja asian palauttamisesta aluehallintovirastolle hajukaasujen käsittelyä koskevan tarkemman suunnitelman esittämiseksi on hylätty. Hallinto-oikeus pitää annettuja lupamääräyksiä muilta osin riittävinä.

Yllä esitetyn perusteella ja kun otetaan huomioon toiminnan laatu, laajuus ja sijainti, etäisyydet toiminnan sijoituspaikasta lähimpiin häiriintyviin kohteisiin sekä asetetut lupamääräykset hallinto-oikeuden niihin tekemine muutoksineen, hallinto-oikeus katsoo, ettei toiminnasta sitä hakemuksen ja lupamääräysten mukaisesti harjoitettaessa voida katsoa aiheutuvan eräistä naapuruussuhteista annetun lain mukaista kohtuutonta rasitusta, terveyshaittaa tai muutakaan ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettua kiellettyä seurausta. Hakemuksen mukaiselle sijoittamiselle ei myöskään ole ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettua kaavoituksellista tai muuta estettä. Lupamääräyksissä 1 ja 21 mainitut suunnitelmat on voitu määrätä toimitettavaksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sen ympäristönsuojelulaissa säädetyt tehtävät huomioon ottaen. Valituksenalaisen päätöksen kumoamiseen tai lupamääräysten enempään muuttamiseen ei ole valitusten johdosta syytä. Alueellinen jätesuunnitelma ei anna aihetta toisenlaiseen arvioon.

Toiminnasta mahdollisesti aiheutuviin haittoihin sekä lupamääräysten noudattamatta jättämiseen voidaan tarvittaessa puuttua ympäristönsuojelulain valvonta- ja hallintopakkoa koskevien säännösten nojalla.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Sauli Viitasaari ja Hanna Nieminen-Finne, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Jäälin asukasyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan aluehallintovirastoon uudelleen käsiteltäväksi. Toissijaisesti yhdistys on vaatinut lupamääräysten täydentämistä ainakin lupamääräysten 1, 9, 11, 12 ja 21 osalta.

Yhdistys on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Puhdistamolietteen käsittely biokaasutusta hyödyntäen on lähtökohtaisesti tavoiteltavaa, sillä prosessissa jätteen sisältämä energia ja ravinteet voidaan hyödyntää. Toiminnan hyväksyttävyys kuitenkin edellyttää, että sovellettava teknologia on edistynyttä ja että toiminta on huolellista ja vastaa hyviä käytäntöjä. Biokaasulaitoksen suunnitelmat hajuhaittojen ehkäisemiseksi ovat puutteelliset ja lupamääräykset mahdollistavat toiminnan käynnistämisen ilman hajupäästöjen riittävää ehkäisyä.

Hakijan alkuperäinen lupahakemukseen liitetty suunnitelma on erittäin puutteellinen. Suunnitelman puutteiden vuoksi useat keskeiset lupamääräykset ovat jääneet avoimiksi ja yleisiksi.

Hakemuksesta puuttuu kokonaan tai olennaisilta osin muun muassa biokaasuyksikön hajukaasujen puhdistussuunnitelma, biokaasun uskottava hyödyntämissuunnitelma ja biokaasun varastointisuunnitelma. Hajukaasujen leviämismallinnusta ei ole tehty. Hakija ei ole lupaviranomaisen pyynnöstä huolimatta tehnyt arviota parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta suunnitellussa toiminnassa. Hakemuksen puutteiden vuoksi ympäristövaikutusten kannalta keskeiset ratkaisut on luvassa jätetty ELY-keskukselle toimitettavien suunnitelmien varaan. Lisäksi monet lupamääräykset on muotoiltu niin, että toiminnan käynnistämiseen riittää suunnitelmien toimittaminen eikä niiden toteuttamista vaadita. Velvoite suunnitelman esittämisestä ELY-keskukselle ei millään tavalla varmista ratkaisujen asianmukaisuutta. Monet asiat ovat jääneet jälkivalvonnan varaan, mitä ei voida pitää hyväksyttävänä näin laajamittaisessa toiminnassa.

Hajukaasujen käsittelyn on perustuttava parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan (BAT). Käsittely tulee olla vaiheistettua ja käytössä on oltava sekä kemiallisia että biologisia menetelmiä. BAT-vertailuasiakirjan (BREF) mukaan parasta käyttökelpoista tekniikkaa on muun muassa biosuodattimen ja pesurin käyttö. Hakijan suunnitelmassa on esitetty biosuodatin, mutta sitä ei ole mitenkään mitoitettu eikä sen käyttöä ja toimintaa ole kuvattu. Asiakirjoissa on ainoastaan todettu, että suunnitelma laaditaan lopullisen suunnittelun yhteydessä. Ainoa biosuodattimen hoitoa kuvaava tieto on, että lahonneen hakkeen tilalle vaihdetaan kahden vuoden välein 70 prosenttia uutta haketta. Tämä tieto ei osoita toiminnan hajuttomuutta. Pesuria hakija on pitänyt tarpeettomana. Kun muutakaan korvaavaa tai täydentävää tekniikkaa ei ole esitetty, hajukaasujen käsittely ei täytä parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusta. Hajukaasujen puhdistusprosessien toiminta riippuu lisäksi poisto- ja korvausilman optimoinnista, mikä edellyttää automatisointia. Esimerkiksi Gasum Biotehdas Oy:n Oulun (Ruskon) biokaasulaitoksen laajennushankkeen asiakirjoissa hajukaasujen puhdistus on kolmivaiheinen: biokemiallinen pesu, otsonointi ja aktiivihiilisuodatus.

Aluehallintovirasto on asettanut hajukaasupäästöille asianmukaiset enimmäisrajat lupamääräyksellä 21. Lupaviranomainen on ennakoinut päästörajojen ylittyvän ja määrännyt, että luvan saajan on siinä tilanteessa esitettävä toiminnan tehostamista koskeva suunnitelma toteutusaikatauluineen ELY-keskukselle. Keskeisen ympäristövaikutuksen valvonta on tällä tavoin siirretty jälkivalvonnan piiriin. Sen sijaan, että päästörajat olisivat ehdottomat, niiden ylittymisen seurausvaikutusta on lievennetty antamalla luvan hakijalle mahdollisuus jatkaa toimintaa sillä, että tämä toimittaa valvontaviranomaiselle toiminnan tehostamista koskevan suunnitelman. Edes määräaikaa suunnitelman toimittamiselle ei ole asetettu.

Hallinto-oikeuden lupamääräykseen 21 tekemä täydennys on epäonnistunut ja heikentää entisestään lähiympäristön asukkaiden asemaa päästörajojen ylittymistilanteessa. Määräyksen mukaan selvitys on käynnistettävä tarvittaessa. Velvoite ei määrittele, kenellä on valta päättää selvityksen tarpeesta. Selvityksen lopputulosta ei ole mitenkään sidottu toiminnan jatkumiseen. Nykyisessä muodossaan lupamääräys mahdollistaa toiminnan jatkumisen määräämättömän ajan päästörajojen ylittymisestä huolimatta. Mikäli vaatimusta asian palauttamiseksi ei hyväksyttäisi, tulee lupamääräyksestä 21 pysyttää ainoastaan ensimmäinen kappale (päästörajat) ja muu osa, mukaan lukien hallinto-oikeuden lisäys, tulee poistaa.

Biokaasun hyödyntäminen perustuu kaasun polttamiseen pääasiassa CHP-laitoksessa. Varajärjestelmänä on soihtupoltto. Laitoksen oma käyttö on noin 30 prosenttia kaasuntuotannosta. Biokaasu sisältää muun muassa rikkivetyä, joka on voimakkaasti haiseva yhdiste. Erityisesti soihtupoltossa haisevia rikkiyhdisteitä pääsee ulkoilmaan, sillä typenoksidipäästöjen minimoimiseksi palamistapahtuman viipymä on lyhyt. Hajuhaittojen torjumiseksi soihtupolttoa on tehokkaasti rajoitettava. Kaasun soihtupoltto heikentää myös energian käytön tehokkuutta.

Biokaasun hyödyntämiseen ei ole laadittu suunnitelmaa. Hakijan mukaan kokonaisuuteen kuuluu CHP-laitos, joka tuottaa biokaasun avulla sähköä ja lämpöä. Toiminta sijaitsee alueella, missä lämmölle ei ole ainakaan sanottavaa hyötykäyttöä. Sähkön pitkän ajan hintanäkymät taas ovat markkinoilla hyvin alhaiset teollisuuden ja sähköntuotannon rakennemuutoksen sekä sähkön kulutuksen vähennyttyä parantuneen energiatehokkuuden seurauksena. On hyvin todennäköistä, että investointi CHP-laitokseen ei ole taloudellisesti kannattava. Hakijan suunnitelma ei sisällä myöskään biokaasuvarastoa. Aluehallintoviraston lupapäätöksen selostusosassa onkin todettu, että biokaasun varastointia varten alueelle rakennetaan tarvittaessa erillinen kaasuvarasto ja erikseen CHP-laitos sähkön ja lämmön tuotantoa varten.

Lupamääräyksessä 9 hakija on velvoitettu toimittamaan ELY-keskukselle tarkemmat suunnitelmat laitoksella tuotetun biokaasun hyödyntämisestä ennen toiminnan aloittamista. Tämä mahdollistaa toiminnan käynnistämisen ja jatkamisen ilman biokaasun hyödyntämistä, mikä johtaa biokaasun soihtupolttoon. Tämä on erityisen huono ratkaisu sekä ympäristön että energiatehokkuuden kannalta eikä vastaa ympäristönsuojelulain vaatimuksia. Mikäli vaatimusta asian palauttamisesta ei hyväksyttäisi, tulee lupamääräys 9 muuttaa kuulumaan seuraavasti:

"9. Mädätyksessä muodostuva biokaasu on hyödynnettävä lämmön ja/tai sähkön tuotannossa. Sitä voidaan hyödyntää myös liikennepolttoaineena. Toiminta voidaan käynnistää vasta kun biokaasu voidaan tehokkaasti hyödyntää."

Mädätysjäännöksen jälkikompostointi ja varastointi avoimella kentällä ei täytä parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusta. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään hylännyt Kymen Vesi Oy:n lupahakemuksen biokaasulaitoksen läpikäyneen mädätysjäännöksen avoaumakompostointiin Kotkassa sillä perusteella, että toiminta ei täyttänyt parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusta. Vaasan hallinto-oikeus on 25.2.2014 antamallaan päätöksellä hylännyt asiaa koskevan valituksen.

Hakijan suunnittelema toiminta sekä Kymen Vesi Oy:n että VRJ Pohjois-Suomi Oy:n tapauksessa on ympäristönäkökohtien osalta jokseenkin identtistä. VRJ Pohjois-Suomi Oy:n hakemuksessa Jäälissä käsiteltävät massamäärät (60 000 t/vuosi) ovat kuitenkin moninkertaiset Kymin Vesi Oy:n hakemukseen nähden (16 000–19 000 t/vuosi). Kymen Vesi Oy on kertonut kääntävänsä aumoja ensimmäisen kuuden kuukauden aikana noin kuukauden välein ja viimeisen kuuden kuukauden aikana 1–2 kertaa. VRJ Pohjois-Suomi Oy:n hakemusasiakirjoissa on esitetty, että aumoja on tarkoitus kääntää aluksi 1,5–3 viikon välein ja sen jälkeen kuukauden välein. Kun erityisesti aumojen käsittely tuottaa ympäristöön hajuhaittoja, tilanne Jäälissä on olennaisesti huonompi kuin Kymen Vesi Oy:n hylätyn hakemuksen tapauksessa.

Vastaavaa asiaa on käsitelty myös korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 8.4.2016 taltionumero 1224. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto oli 24.3.2013 myöntänyt Lakeuden Etappi Oy:lle luvan jätteenkäsittelytoimintoihin. Näihin sisältyi muun muassa biokaasulaitos, jonka käsittelykapasiteetti oli 55 000 tonnia vuodessa. Aluehallintovirasto myönsi luvan muun muassa käyttää varajärjestelmänä biokaasulaitoksen mädätetyn linkokuivatun lietteen aumakompostointia 6 000 tonnille vuodessa. Vaikka toiminto sijoittui suurelle jätekeskusalueelle, mädätysjäännöksen aumakompostointia ei sallittu pysyvänä ja jatkuvana toimintana. Varajärjestelmänäkin menetelmä sallittiin vain vähäiselle jätemäärälle.

Valituksenalaisen hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on viitattu termofiiliseen biokaasutusprosessiin ja noin viikon mittaiseen ilmastukseen sisätiloissa ennen mädätysjäännöksen siirtämistä ulkokentälle. Hajuhaitan hallinto-oikeus on arvioinut eliminoituvan määräämällä mädätteen varastointiajan mahdollisimman lyhyeksi ja kerrallaan varastoitavan määrän mahdollisimman vähäiseksi.

Termofiilinen prosessi tarkoittaa syötteen lämpötilan nostamista prosessin alkuvaiheessa 55 asteeseen. Tämän on tarkoitettu korvaavan muutoin välttämättömän hygienisoinnin, jossa lämpötila nostetaan lyhyeksi ajaksi 70 asteeseen. Hakija ei ole esittänyt näyttöä siitä, että termofiilinen prosessi olisi mädätysjäännöksen hajupäästöjen kannalta edullisempi kuin yleisesti käytetty mesofiilinen prosessi (lämpötila 35–37 astetta) hygienisoinnilla varustettuna. Prosessivalinnalla ei siis voida perustella mädätysjäännöksen aumakompostoinnin sallittavuutta.

Tavanomaisessa mesofiilisessa prosessissa reaktoriviipymäksi suositellaan vähintään 21 vuorokautta. Hakemuksessa esitetty prosessi kestää ainoastaan 14 vuorokautta. Noin viikon mittainen ilmastus mädätteen reaktorista poistamisen jälkeen todennäköisesti lisää jätteen hajoamista niin, että hajoamisaste voi kokonaisuudessaan vastata mesofiilisen prosessin mädätysjäännöstä, joka on noin 50 prosenttia. Hakija ei ole esittänyt näyttöä siitä, että termofiilinen prosessi täydennettynä noin viikon mittaisella ilmastuksella tuottaisi hajupäästöjen kannalta tavanomaista edullisemman mädätysjäännöksen. Mitä ilmeisimmin ilmastus on tarpeen kompensoimaan lyhyttä reaktoriviipymää. Viikon mittaisella sisätilailmastoinnilla ei voida perustella mädätysjäännöksen aumakompostoinnin sallittavuutta. On syytä olettaa, että mädätysjäännös on hajuominaisuuksiltaan samankaltaista kummankin edellä kuvatun käsittelymenetelmän tuloksena.

Aumakompostointiin siirrettävän mädätysjäännöksen hajoamisaste on noin 50 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että hajoaminen aumoissa jatkuu hyvin pitkään. Mädätysjäännöksen avoaumakäsittelystä aiheutuvat hajupäästöt ovat kiistattomat. Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa 24/2009 (Paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT). Biokaasun tuotanto suomalaisessa toimintaympäristössä) tuodaan esiin haittana muun muassa hajupäästöt ja todetaan, että kompostointi on asutuskeskusten läheisyydessä usein tarpeen tehdä suljetuissa tiloissa.

Luvan hakijakaan ei kiistä hajupäästöjä. Hakemuksessa todetaan jopa, että hajut aiheuttavat ainoastaan viihtyvyyshaittaa, mutta niillä ei ole terveys- eikä turvallisuusvaikutuksia. Kun kysymyksessä on hakijan toteamalla tavalla viihtyvyyshaitta, asialla on myös suuri taloudellinen merkitys, sillä Jäälin asuinalueen vetovoimaisuuden heikkeneminen heijastuu suoraan asuntojen arvoon.

Lupamääräys 11 sisältää useita ongelmakohtia. Ensiksikin lupamääräys koskee ainoastaan mädätysjäännöksen varastointia. Tämä ei vastaa käytännön toimintaa, sillä asiakirjojen mukaan mädätysjäännöstä, jota hakija kutsuu tässä vaiheessa tuorekompostiksi, jälkikypsytetään aumoissa. Niitä käännellään kompostoitumisen edistämiseksi, ja vasta lopuksi mädätysjäännös varastoidaan erikseen kasaan. Nimenomaan aumojen kääntö aiheuttaa hajuhaittoja.

Hakija on pyrkinyt osoittamaan, että hajuhaittaa voidaan vähentää peittämällä aumat turpeella. Kun aumoja on kuitenkin tarkoitus kääntää jopa kerran viikossa tai useammin, turvepeite ei voi tulla käytännössä kysymykseen, ja hajut voivat vapautua ja levitä vapaasti ilman minkäänlaista käsittelymenetelmää.

Täydentäessään lupamääräystä 11 hallinto-oikeus on todennut, että mädäte on toimitettava hyötykäyttöön viivytyksettä. Tarkoitukseen nähden muotoilu on valvonnan kannalta epäonnistunut, sillä mitään numeerisia jäte- tai aikamääriä ei ole asetettu. Täydennys onkin hajuhaittojen vähentämisen kannalta merkityksetön.

Oulun läänin alueellisessa jätesuunnitelmassa (Suomen ympäristö 6/2008) on todettu seuraavaa:

"Edistetään jätevedenpuhdistamoiden lietteitä tai haja-asutuksen lietteitä vastaanottavien uusien käsittelylaitosten rakentamista. Käsittelylaitokset voivat olla esimerkiksi puhdistamoiden yhteydessä olevia biokaasu- ja kompostointilaitoksia, rakeistuslaitoksia tai termisiä kuivauslaitoksia. Suljettujen käsittelylaitosten rakentamista edistetään silloin, kun ne ovat tarkoituksenmukaisia esimerkiksi suuren lietemäärän, läheisen asutuksen tai lopputuotteen laadun parantamisen vuoksi. Uusilla käsittelylaitoksilla ja -tekniikoilla vähennetään lietteiden käsittelyn hajuhaittoja."

Suunnitelman mukaan "aumakompostointia jatketaan niillä alueilla, joilla suljettu laitoskäsittely ei ole kustannuksiltaan kannattavaa. Aumakompostointia kehitetään: sulamis- ja valumavesien talteenottoa ja johtamista jätevedenpuhdistamoille tehostetaan."

Nyt on kysymyksessä alueellisen jätesuunnitelma-alueen suurin yksikkö. Alueellinen jätesuunnitelma edellyttää suuren lietemäärän ja asutuksen läheisyyden vuoksi suljetun käsittelylaitoksen rakentamista.

Hankkeessa on kysymys pääasiassa Oulun Taskilan jätevedenpuhdistamon lietteistä. Nämä voidaan ongelmitta käsitellä Ruskon jätekeskuksen alueella. Näin ollen mitään pakottavaa syytä tai kiirettä uuden toiminnan käynnistämiselle nykyisen toiminnon sijaan ei Vasikkasuolla ole.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, että se ei anna valituksen johdosta lausuntoa.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on ilmoittanut, että sillä ei ole valituksen johdosta lausuttavaa.

Oulun seudun ympäristötoimi liikelaitos on valituksen johdosta antamassaan vastineessa viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja todennut, ettei sillä ole esittää sellaisia uusia seikkoja, jotka olisi asian käsittelyssä tarpeen ottaa huomioon.

VRJ Pohjois-Suomi Oy on valituksen ja ympäristötoimen vastineen johdosta antamassaan vastineessa viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja todennut muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on perustellut päätöksensä hyvin ja aluehallintovirasto on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa selventänyt kohtia, joihin Jäälin asukasyhdistys ry on puuttunut. Lisäksi tulee ottaa huomioon hankkeesta tehty ympäristövaikutusten arviointi, ympäristölupahakemus ja hakemuksen täydennys.

Yhtiö käyttää hankkeessa markkinoilla pitkään toimineiden laitos- ja laitetoimittajien suunnittelua ja laitteistoja. Yhtiö ei ole rakentamassa pilottilaitosta. Lupaviranomainen ei voi määrätä käytettäväksi tiettyä tekniikkaa tai laitetoimittajaa. Yhtiö käyttää yleisesti käytössä olevaa ja toimivaksi todettua tekniikkaa ja toiminta on kuvattu lupahakemuksessa yksityiskohtaisesti. Muun muassa hajukaasujen käsittelylaitteiston toimittaja on sitoutunut pääsemään laitteillaan lupaviranomaisen asettamiin ehtoihin. Jos niihin ei biosuotimella päästäisi, järjestelmään lisätään muun muassa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitettyä laitteistoa.

Biokaasun hyödyntäminen on kuvattu yksityiskohtaisesti hakemusasiakirjoissa ja lupaviranomainen on ottanut hyödyntämisen huomioon useissa lupamääräyksissä (1, 9, 10, 22, 35 ja 39).

Jäälin asukasyhdistys ry on antanut vastineiden johdosta vastaselityksen.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan erillisellä päätöksellä ratkaissut VRJ Pohjois-Suomi Oy:n valituksen (diaarinumero 4483/1/16) Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 17.11.2016 numero 16/0595/3, joka on koskenut VRJ Pohjois-Suomi Oy:lle myönnettyä määräaikaista ympäristölupaa jätevesilietteen aumakompostointiin.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Lupamääräys 21 muutetaan kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

21. Ulkoilmaan johdettavan poistoilman hajupitoisuus saa olla enintään 2 000 hajuyksikköä/m3 ja hajunpoiston tehokkuus vähintään 90 %, ammoniakkipitoisuus enintään 5 ppm, rikkivetypitoisuus enintään 0,1 ppm ja metyylimerkaptaanipitoisuus enintään 0,1 ppm.

Mikäli edellä määrättyihin poistoilman raja-arvoihin ei päästä tai toiminnasta aiheutuu toistuvia hajuhaittoja esimerkiksi häiriötilanteissa tai mädätysjäännöksen ulkokäsittelyssä, luvan saajan on esitettävä toiminnan tehostamista koskeva suunnitelma toteutusaikatauluineen ELY-keskukselle.

Laitoksen ympäristössä aiheuttamia hajuhaittoja on selvitettävä (poistettu tekstiä) lisäksi riippumattomista asiantuntijoista koostuvan hajupaneelin ja hajukaasujen leviämismallinnuksen avulla. Suunnitelma hajuhaittoja koskevien selvitysten toteuttamistavasta on toimitettava ELY-keskukselle ennen toiminnan aloittamista. Selvitysten tulokset on toimitettava ELY-keskukselle kahden vuoden kuluessa toiminnan aloittamisesta.

Muilta osin yhdistyksen valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta muilta kuin edellä mainituilta osin.

Perustelut

Lupamääräyksen 21 muuttaminen

Hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräystä 21 Jäälin asukasyhdistys ry:n valituksen johdosta lisäämällä siihen velvoitteen selvittää tarvittaessa asuinalueella koettavien hajuhaittojen esiintymistiheyttä ja voimakkuutta hajupaneelitutkimuksin tai muulla vastaavalla tavalla. Yhdistys on kuitenkin valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle pitänyt muutosta epäonnistuneena, ja vaatinut, että lupamääräyksestä 21 poistetaan kaikki muu paitsi ensimmäinen kappale.

Hajuhaittojen ehkäisemisen varmistamiseksi on perusteltua muuttaa ja täsmentää hallinto-oikeuden lupamääräykseen 21 tekemää lisäystä siten, että velvoite hajuhaittojen selvittämiseen on ehdoton. Selvityksen tekemisen edellytyksenä ei näin ollen ole, että toiminnasta olisi aiheutunut toistuvia hajuhaittoja. Hajuhaittojen selvittäminen hajupaneelitutkimuksin ja hajukaasujen leviämismallinnuksen avulla on perusteltua, kun otetaan huomioon toiminnan etäisyys lähimmistä asuinrakennuksista ja Jäälin asuinalueesta. Selvitysten asianmukaisen toteuttamisen varmistamiseksi suunnitelma selvitysten toteuttamistavasta on toimitettava jo ennen biokaasulaitoksen toiminnan aloittamista valvontaviranomaisen tarkastettavaksi. Selvitykset on tehtävä kahden vuoden kuluessa biokaasulaitoksen toiminnan aloittamisesta, jolloin toiminta on jo ehtinyt vakiintua ja hajuhaitoista on saatavilla tietoa.

Valituksen hylkääminen

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen muilta kuin edellä mainituilta osin ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Rauno Pääkkönen ja Olli Malve. Asian esittelijä Tuire Taina.