Muu päätös 799/2018

Asia Vesilain mukaista hallintopakkoa koskeva valitus

Valittaja Vuotson Vesihuolto Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 23.11.2016 n:o 16/0280/2

Hakemus aluehallintovirastolle

Vuotson Vesihuolto Oy on aluehallintovirastoon 16.3.2015 toimittamassaan ja 20.4.2015 täydentämässään hallintopakkohakemuksessa vaatinut uuden vesilain (578/2011) 19 luvun 4 §:n ja 13 luvun 15 §:n 1 momentin, vanhan vesilain (264/1961) 11 luvun 1 §:n 1 momentin ja 12 §:n 1 momentin, porotilalain (590/1969) 1 §:n, 5 §:n ja 19 §:n 2 momentin sekä Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksen (26.6.1968 N:o 39/68/I) lupaehtojen 13 ja 9 perusteella, että Kemijoki Oy on kustannuksellaan velvoitettava rakentamaan uusi vedenottamo ja sitä varten mahdollisesti tarvittava tie sekä vastaamaan niiden kunnossapitokustannuksista Vuotson Vesihuolto Oy:n toiminta-alueen talouksien vedensaannin turvaamiseksi Sodankylässä.

Aluehallintoviraston päätös

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on viraston ympäristölupavastuualueella 16.10.2015 tehdyllä päätöksellään n:o 84/2015/2 hylännyt Vuotson Vesihuolto Oy:n hakemuksen.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavalla tavalla:

Sovellettava laki

Vesilain (587/2011) mukaan hankkeeseen tai toimenpiteeseen, jonka täytäntöönpano on laillisesti aloitettu ennen tämän lain toimeenpanoa, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä ja määräyksiä, jollei voimaantulo luvussa muuta säädetä. Näin ollen Porttipahdan tekojärven rakentamisesta ja säännöstelemisestä sekä Vuotson kanavan rakentamisesta johtuvien veden hankintaan mahdollisesti aiheutuneiden haittojen ja vahinkojen käsittelyyn sovelletaan vesilakia (264/1961).

Vesilain (587/2011) 19 luvun 6 §:n nojalla mahdollisten hallintopakkosäännösten osalta asiassa on kuitenkin sovellettava vesilain (587/2011) 14 luvun säännöksiä.

Kysymyksenasettelu

Hallintopakon hakija Vuotson Vesihuolto Oy on hakemuksesta ja vastaselityksestä ilmenevästi vaatinut Kemijoki Oy:n velvoittamista rakentamaan uusi vedenottamo Vuotson Vesihuolto Oy:n nykyisen toiminta-alueen piirissä olevien talouksien vedensaannin turvaamiseksi mahdollisesti tarvittavine kulkuyhteyksineen sillä perusteella, että käytössä olevan Vuotson vedenottamon antoisuus on vähentynyt ja veden toimittaminen asiakastalouksille on vaikeutunut, koska vedenottamon vedenkorkeuteen vaikuttavan Vuotson kanavan vedenkorkeus on ollut ajoittain aiempaa alempi siitä syystä, että Porttipahdan tekojärven säännöstelykäytäntöä on muutettu.

Asiassa vastapuolena oleva Kemijoki Oy on selityksestään tarkemmin ilmenevin perustein vaatinut, että hakijan vaatimukset jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään, koska se on kompensoinut tai korvannut kaikki asianosaisille Vuotson kanavan sekä Porttipahdan ja Vuotson, oikeastaan Lokan, tekojärvien rakentamisesta aiheutuneet talousvesihaitat niiden rakentamista koskevissa päätöksissä asetettujen lupaehtojen mukaisesti, ja koska asiassa suoritetussa lopputarkastuksessa on tutkittu ennalta arvaamattomat vahingot. Korvausten osalta Kemijoki Oy on todennut sopineensa Vuotson Vesihuolto Oy:n kanssa kertakaikkisesti Vuotson kylässä tarvittavista vesihuollon turvaamistoimenpiteistä ja huomauttanut, että sopimuksen sisällön mahdollisten näkemyserojen käsittely ei kuulu lupaviranomaisen toimivaltaan.

Kemijoki Oy:n käsityksen mukaan Vuotson kanavan sekä Porttipahdan ja Vuotson, oikeastaan Lokan, tekojärvien rakentamisella ei ole ollut kanavan rakentamisvaihetta lukuun ottamatta vaikutusta Vuotson vesihuoltoverkostossa ilmenneisiin vedensaantiongelmiin, jotka ovat sen käsityksen mukaan aiheutuneet vesijohtoverkoston huonosta kunnosta.

Vuotson kanavan ja Porttipahdan tekojärveä koskeva rakentamispäätös

Pohjois-Suomen vesioikeus on 26.6.1968 antanut päätöksellään N:o 39/68/I luvan Porttipahdan tekojärven rakentamiseen ja säännöstelemiseen sekä Vuotson kanavan rakentamiseen. Lupa on myönnetty valtion vesivoimatoimikunnalle. Kemijoki Oy on säännöstelystä hyötyä saavana voimalaitoksen omistajana antanut valtioneuvoston hyväksymän sitoumuksen säännöstelystä aiheutuvien kustannusten korkoineen suorittamisesta valtiolle. Kemijoki Oy on tullut luvan haltijaksi 7.4.1995.

Päätöksen N:o 39/68/I lupaehto 13) on seuraava:

"Mikäli vedensaanti yrityksen johdosta määrän tai laadun puolesta estyy taikka huomattavasti vaikeutuu, on jos asianomainen sitä vaatii, syntyvä vahinko rahalla korvaamisen asemasta hyvitettävä siten, että korvaukseen oikeutetulle rakennetaan uusi kaivo tai entistä syvennetään tai vesijohdon rakentamisella taikka muulla tavoin huolehditaan siitä, ettei veden saanti ja laatu sanottavasti huonone entisestään. Tarkoitusta varten mahdollisesti tehtävien rakenteiden ja laitteiden kunnossapito kuuluu veden käyttäjälle."

Päätöksen N:o 39/68/I lupaehdossa 9) on määrätty Porttipahdan tekojärven vedenjuoksun säännöstelystä Porttipahdan padolla.

Rakentaminen

Vuotson kanavan rakentaminen on alkanut vuonna 1978 ja kanava on valmistunut 21.11.1981.

Vuoden 1978 alussa valmistunut Vuotson vedenottamo on rakennettu osaltaan edellä mainitun lupaehdon 13) velvoittamana. Lupaehdon 13) huomioon ottaen Kemijoki Oy on maksanut vuoden 1978 loppuun mennessä 40 000 mk ja 31.1.1979 mennessä 170 000 mk Vuotson Vesihuolto Oy:lle vesihuollon turvaamistoimenpiteisiin (toteutuneiden kustannusten erittelyssä summa on ollut 216 000 mk). Lisäksi Kemijoki Oy on Vuotson kanavan rakentamisen aikana tehnyt erillisiä toimenpiteitä vesihuollon varmistamiseksi. Rakentamisaikana Kemijoki Oy rakensi myös Riestojoen varavedenottamon, jonka se luovutti 14.4.1981 Vuotson Vesihuolto Oy:lle.

Vedensaannin turvaamista koskeva sopimus ja siihen liittyvä kirjelmä

Hakemukseen liitetyn (liite 13) 7.11.1978 päivätyn sopimuksen 4. kohdan mukaan: "Pohjois-Suomen vesioikeuden 26.6.1968 antaman päätöksen Porttipahdan tekojärven rakentamista ja säännöstelemistä sekä Vuotson kanavan rakentamista koskevan päätöksen 13. lupaehdon määräykset huomioon ottaen Kemijoki Oy maksaa Vuotson Vesihuolto Oy:lle tämän sopimuksen tarkoittamista vesihuollon turvaamistoimenpiteistä Vuotson kylässä edellä mainitun vesijohtoverkoston piirissä olevien talouksien osalta kertakaikkisena korvauksena kaksisataakymmenentuhatta (210 000) markkaa...". Sopimuksen kohdan 5. mukaan Kemijoki Oy vastaa riittävästä pohjaveden saannista Vuotson Vesihuolto Oy:n koko vesijohtoverkostoon Vuotson kanavatyön aikana tai kanavatyön aiheuttamasta pysyvästä pohjaveden puutteesta.

Sopimuksen tekemisen jälkeen Kemijoki Oy on 23.12.1982 päivätyssä, Vuotson Vesihuolto Oy:lle osoitetussa kirjelmässä (hakemuksen liite 10), todennut luovuttaneensa 14.4.1981 tehdyllä sopimuksella rakentamansa Vuotson varavedenottamon rakennuksineen ja laitteineen Vuotson Vesihuolto Oy:n hallintaan ja omistukseen. Varavedenottamo rakennettiin, kun Vuotson kanavan kaivutyön vaikutukset alkoivat uhkaavasti heikentää varsinaisen vedenottamon antoisuutta. Kirjeessä todetaan: "Kemijoki Oy oli sopinut 7.11.1978 päivätyllä sopimuksella Vuotson Vesihuolto Oy:n kanssa siitä, että se on vastuussa riittävästä pohjaveden saannista Vuotson kanavatyön aikana tai kanavatyön aiheuttamasta pysyvästä pohjaveden puutteesta". Kirjelmässä on lisäksi viitattu Pohjois-Suomen vesioikeuden 26.6.1968 antaman päätöksen lupaehtoon 13.

Aluehallintovirasto on todennut, että muutoin asiaan liittyvistä sopimuksista tai neuvotteluista ei ole asiassa tarpeen lausua.

Lopputarkastus ja sitä koskeva päätös

Porttipahdan tekojärven rakentamista ja säännöstelyä sekä Vuotson kanavan rakentamista koskevassa asiassa on pidetty lopputarkastus, josta Pohjois-Suomen vesioikeus on 31.12.1985 antanut päätöksen N:o 82/85/I. Vesilain (264/1961) mukaan lopputarkastuksessa on todettava, onko yritys tai toimenpide pantu toimeen niin, kuin laissa ja lupapäätöksessä on määrätty, sekä onko siitä odotettavissa sellaisia yleistä tai yksityistä etua koskevia vahingollisia seurauksia, joita lupaa myönnettäessä ei ole otettu huomioon. Lopputarkastuksessa ei tullut esille vedensaannin vaikeutumista koskevia, vesioikeuden päätöksen N:o 39/68/I lupaehtoon 13) perustuvia vaatimuksia eikä päätöksessä annettu vedensaantiin liittyviä uusia määräyksiä. Myöskään vesioikeuden lopputarkastuksesta koskevasta päätöksestä tehtyihin valituksiin 8.10.1986 tehdyssä ja 13.11.1986 annetussa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä N:o 2346-2352/4/86 ei käsitelty vedensaannin vaikeutumiseen perustuvia vaatimuksia.

Vuotson vedenottamon toiminta

Vuotson Vesihuolto Oy:n toimintakertomuksessa vuodelta 1982 vuosikulutukseksi on kirjattu 12 000 m³ ja kulutuksen on arvioitu lisääntyvän 14 000 m³:iin. Vuosien 2000-2013 kulutustietojen mukaan kuluttajille myyty kulutus on vaihdellut 10 520-16 384 m³ vuodessa. Kuitenkin vuosina 2012-2014 yhteiskulutus on ollut yli 40 000 m³, jopa yli 50 000 m³ vuodessa. Koepumppauksin on aikanaan vedenottamon antoisuudeksi arvioitu 200 m³/vrk. Koepumppausten perusteella antoisuuden arviointi on epävarmaa. Näyttääkin, että viime vuosina kulutus on ollut ottamon antoisuuteen nähden liian suurta.

Porttipahdan tekojärven säännöstely

Porttipahdan säännöstely on toteutettu koko lupakauden vesioikeuden päätöksen N:o 39/68/I lupaehdon 9) mukaisesti. Sähkömarkkinat ovat muuttaneet hieman säännöstelykäytäntöä, mutta tästä riippumatta vedenkorkeus Vuotson kanavassa määräytyy edelleen pääasiassa erilaisten vesivuosien perusteella. Säännöstelykäytännön muutoksella ei ole oleellista merkitystä vedenottamon antoisuuteen eikä veden saantiin vedenottamolta.

Johtopäätökset

Vesioikeuden päätöksessä N:o 39/68/I vedensaannin turvaamista koskeva lupaehto 13) on katsottava annetun päätöksen antamisen aikaan vallinneita tarpeita varten. Lisäksi sanotun lupaehdon mukaan mahdollisesti tehtävien rakenteiden ja laitteiden kunnossapito kuuluu veden käyttäjälle. Näin ollen Kemijoki Oy:tä ei voida velvoittaa osallistumaan lisääntyneestä veden kulutuksesta tai vedenottamon rakenteiden ja siihen liittyvän vesijohtoverkoston mahdollisesta epäkuntoisuudesta johtuvista syistä rakentamaan uutta vedenottamoa ja mahdollisesti tarvittavaa tietä eikä vastaamaan niiden kunnossapitokustannuksista.

Asiassa saadun selvityksen perusteella ei ole ilmennyt, että Porttipahdan tekojärven rakentamisesta ja säännöstelemisestä sekä Vuotson kanavan rakentamisesta olisi aiheutunut Vuotson vedenottamolle lopputarkastuksen suorittamisen ja sitä koskevan päätöksen lainvoimaiseksi tulemisen jälkeenkään sellaista ennalta arvaamatonta vedensaannin vähenemistä tai vedenlaadun heikkenemistä, jota ei olisi toimenpitein kompensoitu tai korvattu.

Yllä esitetyt seikat huomioon ottaen Kemijoki Oy on täyttänyt edellä mainitun lupaehdon 13) velvoitteet vedensaannin turvaamiseksi ja hakemus on hylättävä.

Aluehallintoviraston soveltamat oikeusohjeet

Vesilaki (587/2011) 19 luku 4 § 1 momentti

Vesilaki (264/1961) 18 luku 13 § 1 momentti

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Vuotson Vesihuolto Oy:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Esteellisyys

Hallintolain (434/2003) 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen.

Hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä kuin kyseisen säännöksen 1–6 kohdissa mainittujen seikkojen johdosta vaarantuu.

Muutoksenhakija on valituksessaan esittänyt, että ympäristöneuvos Hannu Puranen on ollut aikaisemmin työsuhteessa Kemijoki Oy:öön ja siten esteellinen osallistumaan asian käsittelyyn aluehallintovirastossa.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Hannu Puranen on työskennellyt Kemijoki Oy:n palveluksessa vuosina 1989–2004. Puranen ei ole osallistunut aiemmassa työsuhteessaan hankkeisiin, joilla olisi ollut suora liityntä Vuotson Vesihuolto Oy:n pohjaveden ottamiseen. Aluehallintoviraston lausunnon mukaan Purasen työtehtävät Kemijoki Oy:ssä eivät ole liittyneet Porttipahdan ja Lokan tekojärviin eivätkä Vuotson kanavaan. Työsuhteen päättymisestä on kulunut yli kymmenen vuotta. Asiakirjoista tai valituksesta ei käy ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella luottamuksen asian esittelijänä ja ratkaisijana toimineen ympäristöneuvos Hannu Purasen puolueettomuuteen voitaisiin katsoa vaarantuneen hallintolaissa tarkoitetulla tavalla. Aluehallintoviraston päätöstä ei siten ole kumottava sen vuoksi, että asian käsittelyyn olisi osallistunut esteellinen virkamies.

Hallintopakkoasia

Sovelletut oikeusohjeet

Vesilain (587/2011, jäljempänä uusi vesilaki) 19 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuun hankkeeseen tai toimenpiteeseen, jonka täytäntöönpano on laillisesti aloitettu ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä ja määräyksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta tässä laissa tarkoitettua hanketta tai toimenpidettä koskevaa lupaa on noudatettava. Hankkeen ja toimenpiteen toteuttamiseen sekä luvan tarkistamiseen sovelletaan, mitä luvassa määrätään, sekä ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä ja määräyksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä.

Uuden vesilain 19 luvun 6 §:n mukaan tämän lain 14 luvun säännöksiä valvonnasta ja hallintopakosta sovelletaan myös niihin vesitaloushankkeisiin, joille on myönnetty lupa tai oikeus tai jotka on aloitettu ennen tämän lain voimaantuloa.

Uuden vesilain 14 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan, jos joku rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, lupaviranomainen voi: 1) kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä; 2) määrätä hänet täyttämään velvollisuutensa; 3) määrätä hänet oikaisemaan sen, mitä säännösten tai määräysten vastaisesti on tehty.

Vesilain (264/1961, jäljempänä vanha vesilaki) 18 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan lopputarkastuksessa on todettava, onko yritys tai toimenpide pantu toimeen niin kuin laissa ja lupapäätöksessä on määrätty sekä onko siitä odotettavissa sellaisia yleistä tai yksityistä etua koskevia vahingollisia seurauksia, joita lupaa myönnettäessä ei ole otettu huomioon. Lopputarkastuksessa voidaan selvittää myös sellaiset luvan myöntämisen jälkeen syntyneet vahingot, joita ei lupaa myönnettäessä ole edellytetty, ja tarvittaessa ehdottaa aluehallintoviraston määrättäväksi, onko ja mihin määrään niistä maksettava korvausta.

Asiassa saatu selvitys

Lokan ja Porttipahdan tekojärvet ja niitä yhdistävä Vuotson kanava on rakennettu Sodankylän kunnan pohjoisosaan. Pohjois-Suomen vesioikeus on 26.6.1968 antamallaan päätöksellä nro 39/68/1 myöntänyt valtion vesivoimatoimikunnalle luvan Porttipahdan tekojärven rakentamiseen ja säännöstelemiseen sekä Vuotson kanavan rakentamiseen. Lokan tekojärven täyttö on aloitettu vuonna 1967 ja Porttipahdan säännöstely 17.9.1970. Lokan tekojärven rakentaminen on katsottu saatetuksi loppuun 27.12.1972. Vuotson kanavan rakennustyö on aloitettu vuonna 1978 ja Vuotson kylää halkova tekojärvet yhdistävä kanava on valmistunut 20.11.1981. Porttipahdan tekojärvi rakenteineen on ilmoitettu valmistuneeksi 25.1.1982. Asiassa määrättiin suoritettavaksi lopputarkastus, jossa tarkastuskokous pidettiin 1.8.1984. Pohjois-Suomen vesioikeus antoi 31.12.1985 Porttipahdan tekojärven rakentamista ja säännöstelyä sekä Vuotson kanavan rakentamista koskevassa asiassa suoritetusta lopputarkastuksesta päätöksen nro 82/85/1. Korkein hallinto-oikeus on antanut sanotusta päätöksestä tehtyjen valitusten johdosta päätöksen 13.11.1986. Hankkeiden toteuttamisesta on vastannut Kemijoki Oy, joka on asiakirjoista ilmenevän selvityksen mukaan 30.9.1966 tehnyt valtion vesistötoimikunnan kanssa yksityiskohtaisen sopimuksen hankkeesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta.

Pohjois-Suomen vesioikeuden 26.6.1968 päätöksen nro 39/68/1 lupaehto 13 kuuluu seuraavasti: ”Mikäli veden saanti yrityksen johdosta määrän tai laadun puolesta estyy taikka huomattavasti vaikeutuu, on jos asianomainen sitä vaatii, syntyvä vahinko rahalla korvaamisen asemesta hyvitettävä siten, että korvaukseen oikeutetulle rakennetaan uusi kaivo tai entistä syvennetään tai vesijohdon rakentamisella taikka muulla tavoin huolehditaan siitä, ettei vedensaanti ja laatu sanottavasti huonone entisestään. Tarkoitusta varten mahdollisesti tehtävien rakenteiden tai laitteiden kunnossapito kuuluu veden käyttäjälle.”

Päätöksen N:o 39/68/I lupaehdossa 9 on määrätty Porttipahdan tekojärven vedenjuoksun säännöstelystä Porttipahdan padolla. Lupamääräyksen mukaan tekojärven vedenjuoksun säännöstely on suoritettava siten, ettei tekojärven vedenkorkeus lyhytaikaisia poikkeamia lukuun ottamatta ylitä korkeutta N43 +245,00 m eikä alita korkeutta N43 +234,00 m ja ettei tekojärvestä juoksuteta minään vuodenaikana enempää vettä kuin 180 m³/s.

Vuotson Vesihuolto Oy ja Kemijoki Oy ovat solmineet 7.11.1978 päivätyn sopimuksen. Sopimuksen 2. kohdan mukaan Vuotson Vesihuolto Oy hyväksyy liittyjiksi rakennettavaan vesijohtoon kaikki halukkaat suunnitelman piiriin kuuluvat, sopimuksen liitteessä 2 a mainitut taloudet, perimättä niiltä liittymismaksuja. Lisäksi Vuotson Vesihuolto Oy liittää samoin ehdoin Vuotson kanavan pohjoispuolella jo valmiina olevaan vesijohtoon sen piirissä olevat, sopimuksen liitteessä 2 b mainitut taloudet. Sopimuksen 4. kohdan mukaan Pohjois-Suomen vesioikeuden 26.6.1968 antaman Porttipahdan tekojärven rakentamista ja säännöstelemistä sekä Vuotson kanavan rakentamista koskevan päätöksen 13. lupaehdon määräykset huomioon ottaen Kemijoki Oy maksaa Vuotson Vesihuolto Oy:lle tämän sopimuksen tarkoittamista vesihuollon turvaamistoimenpiteistä Vuotson kylässä edellä mainitun vesijohtoverkoston piirissä olevien talouksien osalta kertakaikkisena korvauksena kaksisataakymmenentuhatta (210 000) markkaa. Sopimuksen kohdan 5. mukaan Kemijoki Oy vastaa riittävästä pohjaveden saannista Vuotson Vesihuolto Oy:n koko vesijohtoverkostoon Vuotson kanavatyön aikana tai kanavatyön aiheuttamasta pysyvästä pohjaveden puutteesta.

Sopimuksen tekemisen jälkeen Kemijoki Oy on 23.12.1982 päivätyssä, Vuotson Vesihuolto Oy:lle osoitetussa kirjelmässä todennut luovuttaneensa 14.4.1981 tehdyllä sopimuksella rakentamansa Vuotson varavedenottamon rakennuksineen ja laitteineen Vuotson Vesihuolto Oy:n hallintaan ja omistukseen. Varavedenottamo rakennettiin, kun Vuotson kanavan kaivutyön vaikutukset alkoivat uhkaavasti heikentää varsinaisen vedenottamon antoisuutta.

Saadun selvityksen mukaan Porttipahdan tekojärven rakentamista ja säännöstelyä sekä Vuotson kanavan rakentamista koskevassa asiassa on pidetty lopputarkastus, josta Pohjois-Suomen vesioikeus on 31.12.1985 antanut päätöksen N:o 82/85/I. Lopputarkastuksessa ei tullut esille vedensaannin vaikeutumista koskevia, vesioikeuden päätöksen N:o 39/68/I lupaehtoon 13 perustuvia vaatimuksia eikä päätöksessä annettu vedensaantiin liittyviä uusia määräyksiä. Myöskään vesioikeuden lopputarkastuksesta koskevasta päätöksestä tehtyihin valituksiin 13.11.1986 annetussa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä ei käsitelty vedensaannin vaikeutumiseen perustuvia vaatimuksia.

Vuotson Vesihuolto Oy:n mukaan sen vedenottamon antoisuus on vähentynyt ja veden toimittaminen asiakastalouksille on vaikeutunut etenkin vuosina 2011–2012. Veden kokonaiskulutus on Vuotson Vesihuolto Oy:n antaman selvityksen mukaan ollut vuosina 2000–2001 noin 18 000–24 000 m³/vuosi. Vuosina 2007–2011 on kulutettu vettä noin 14 000–28 000 m³/vuosi. Vuosina 2012–2014 vedenkulutus on ollut noin 40 000–54 000 m³/vuosi. Laskutetun veden määrä on koko aikana ollut enimmillään 16 384 m³/vuosi. Maa ja Vesi Oy on määrittänyt vuonna 1977 koepumppauksen perusteella antoisuudeksi vähintään 200 m³/vuosi.

Vuotson kanava sijaitsee noin 200 metrin päässä vedenottamosta. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaiseman raportin 38/2014 mukaan Vuotson kanavan vedenkorkeus noudattaa tekoaltaiden, varsinkin Lokan, vedenkorkeuksia. Kanavan vedenkorkeuden laskiessa myös vedenottamon vedenkorkeus laskee samassa suhteessa ja vaarana on, että vedenottamosta loppuu vesi. Samassa raportissa on myös taulukoin esitetty tekojärvien ja kanavan vedenkorkeuksia toiminta-ajalta.

Saadun selvityksen mukaan Kemijoki Oy on tehnyt selvityksen mahdollisen lisävedenottamon sijoittamisesta Lismanharjuun, noin 2,5 kilometriä nykyisestä vedenottamosta etelään. Vuotson Vesihuolto Oy ja Kemijoki Oy ovat käyneet asiaan liittyen neuvotteluja 23.9.2013 ja 17.9.2014. Kemijoki Oy on ilmoittanut Vuotson Vesihuolto Oy:lle, ettei se ole velvollinen ottamaan osaa vedenottamohankkeen rakentamiskustannuksiin.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Porttipahdan tekojärven rakentamiseen ja säännöstelemiseen sekä Vuotson kanavan rakentamiseen 26.6.1968 annettu lupa on myönnetty valtion oikeudesta säännöstellä Kemijoen vesistön vedenjuoksua annetun lain (62/1960, jäljempänä säännöstelylaki) säännösten, eräiden Kemijoen vesistön vedenjuoksun säännöstelyä koskevien asioiden käsittelyjärjestyksestä annetun lain (380/1962, jäljempänä käsittelylaki) sekä vesilain (264/1961) 16 luvun 24 §:n 1 momentin nojalla. Käsittelylaissa todettiin, että niissä kohdin, joissa säännöstelylain mukaan oli sovellettava eräiden kiireellisten vesioikeusasiain käsittelemisestä annetun lain (62/1934) säännöksiä, oli noudatettava vesilain (264/1961) vastaavia säännöksiä. Säännöstelylain 29 §:ssä puolestaan todettiin, että ellei säännöstelylaissa ole toisin säädetty, noudatetaan, mitä mainitussa laissa 62/1934 on säädetty.

Säännöstelylaki ja käsittelylaki on kumottu lailla mainittujen lakien kumoamisesta (495/1968, jäljempänä kumoamislaki). Kumoamislaki tuli voimaan 1.9.1968. Kumoamislain 2 §:ssä todettiin muun ohella, mitä säännöksiä sovellettiin asioihin, jotka oli pantu vireille säännöstelylain nojalla ja jotka kumoamislain voimaan tullessa olivat vireillä muutoksenhaun johdosta. Lisäksi 2 §:ssä säädettiin, että kumoamislain voimaan tullessa vesioikeudessa vireillä olevassa asiassa oikeuden tuli ratkaista, oliko asiaa käsiteltäessä noudatettava kokonaan tai määrätystä vaiheesta alkaen menettelystä annettuja vesilain säännöksiä. Kumoamislaissa ei säännelty sitä, minkä lain mukaan käsitellään niitä nyt kysymyksessä olevan kaltaisia asioita, joissa on kysymys säännöstelylain nojalla myönnetyn luvan noudattamisesta. Kun otetaan huomioon kumoamislain 2 §:stä ilmenevät mahdollisuudet vesilain soveltamiseen säännöstelylain nojalla vireille pannuissa asioissa, säännöstelylain 29 §:stä ilmenevät seikat sekä vanhan vesilain (264/1961) ja uuden vesilain (587/2011) soveltamisala ja voimaantulosäännökset, on aluehallintovirasto voinut käsitellä Vuotson Vesihuolto Oy:n tekemän hakemuksen vesilain mukaisena hallintopakkoasiana, jossa on kysymys siitä, onko Kemijoki Oy velvoitettava ryhtymään lupaehdossa 13 tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Vuotson Vesihuolto Oy:n ja Kemijoki Oy:n välillä on saadun selvityksen mukaan käyty neuvotteluja uuden vedenottamon rakentamisesta, mutta Kemijoki Oy on ilmoittanut, ettei se ole velvollinen ottamaan osaa hankkeen kustannuksiin. Aluehallintovirasto ei ole käsitellyt eikä se toimivaltansa perusteella ole voinutkaan käsitellä asiaa porotilalain (590/1969) säännösten soveltamisen kannalta, eikä asiassa siten myöskään hallinto-oikeudessa ole kysymys mainitun lain säännösten soveltamisesta.

Asiassa on arvioitava, onko Kemijoki Oy toiminut Pohjois-Suomen vesioikeuden 26.6.1968 päätöksessä 39/68/I asetettujen lupaehtojen vastaisesti siten, että yhtiö olisi velvoitettava vesilain säännösten nojalla täyttämään velvoitteensa.

Lupaehdon 9 osalta voidaan todeta, että asiassa ei ole tullut esiin näkökohtia, joiden perusteella olisi katsottava lupaehtoa juoksutusmäärien osalta rikotun. Tällaista väitettä ei myöskään ole valituksessa tehty, vaikka muutoksenhakija on viitannut valituksessaan lupaehtoon 9. Vaikka juoksutuskäytännöt ovat 2000-luvulla muuttuneet, ovat juoksutusmäärät pysyneet saadun selvityksen perusteella lupaehdossa annettujen enimmäismäärien alapuolella. Kemijoki Oy ei siten ole toiminut lainvastaisesti lupamääräyksestä 9 poiketen eikä syytä hallintopakkomääräysten antamiseen näin ollen ole.

Lupaehtoa 13 koskien osapuolet ovat saadun selvityksen mukaan sitoutuneet sopimukseen, jolla on sovittu kertakaikkisesta korvauksesta veden saannin turvaamistoimenpiteisiin. Kemijoki Oy on siten lähtökohtaisesti sopimuksenmukaisella kertakorvauksella täyttänyt lupaehdon 13 mukaiset velvoitteet. Sopimusta koskevat mahdolliset erimielisyydet eivät kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan eikä niitä voida tutkia vesilain mukaisessa hallintopakkoasiassa.

Asiakirjojen perusteella Vuotson kanavan ja pohjaveden pinnankorkeudet vaihtelevat samassa suhteessa. Näin voidaan pitää selvänä, että kanavalla ja pohjavesialueella on hydraulinen yhteys ja kun veden otto on suurta, vesi saattaa painua ottamolla kanavan vedenkorkeutta alemmaksi. Veden kokonaiskulutus on kasvanut huomattavasti varsinkin vuosina 2012–2014. Kokonaiskulutuksen sekä laskutetun vesimäärän eron todennäköisenä syynä voidaan pitää vesijohtoverkoston huonoa kuntoa ja siitä johtuvaa vuotoa vesihuoltoverkostossa. Veden kokonaiskulutuksen määrä vaikuttaa pohjavesiesiintymän ja vedenottamon antoisuuteen. Kokonaiskulutuksen kasvu voi näin ollen osin olla syynä veden saannin vaikeuksiin tilanteissa, joissa pohjavesipinta on alhaalla. Lupaehdon 13 mukaan veden saannin turvaamista varten tehtävien rakenteiden ja laitteiden kunnossapito kuuluu vedenkäyttäjille eli tässä tapauksessa Vuotson Vesihuolto Oy:lle. On myös mahdollista, että veden ottamismäärät ovat olleet viime vuosina liian suuria pohjavesialueen antoisuuteen nähden, kun otetaan huomioon, että koepumppauksen perusteella pohjavesialueen antoisuuden arviointi on jonkin verran epävarmaa. Valituksessa mainittu Vuotson kanavan mahdollinen eroosiokuluminen ei voi hallinto-oikeuden arvion mukaan vaikuttaa vedenottamon antoisuuteen.

Vanhan vesilain mukaisessa lopputarkastuksessa ja sitä koskevassa Pohjois-Suomen vesioikeuden 31.12.1985 antamassa päätöksessä nro 82/85/I ei saadun selvityksen mukaan ole esitetty vaatimuksia ennalta arvaamattomista vahingoista veden saantia koskien, eikä muutoinkaan ole määrätty sitä koskevia uusia velvoitteita.

Edellä mainituilla perusteilla ja asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida katsoa, että Kemijoki Oy olisi toiminut vastoin vesioikeuden 26.6.1968 antamaa päätöstä tai laiminlyönyt sille luvan haltijana asetettuja velvoitteita. Kemijoki Oy:tä ei voida siten hallintopakkopäätöksellä velvoittaa huolehtimaan veden riittävyydestä Vuotson Vesihuolto Oy:n vedenottamolla, kun syy veden saannin vaikeutumiseen on todennäköisesti huonokuntoisen vesijohtoverkoston vuoksi moninkertaistunut ja pohjavesialueen antoisuuteen nähden liian suuri veden ottomäärä, joista vesihuoltoyhtiö on vesioikeuden päätöksen ja vesilain mukaan itse vastuussa.

Hallinto-oikeus toteaa, että aluehallintovirastolle tehtyyn hakemukseen liitetyn kaupparekisteriotteen mukaan Vuotson Vesihuolto Oy on rekisteröity 15.11.1974. Yhtiön toiminimi on 13.1.1987 saakka ollut Vuotson Vesihuolto Osakeyhtiö ja 14.1.1987 lukien Vuotson Vesihuolto Oy. Toiminimen muuttaminen ei ole lakkauttanut niin sanottua vanhaa yhtiötä, vaan edellä mainitun kertakaikkista korvausta koskevan sopimuksen on siten tehnyt nyt muutoksenhakijana oleva yhtiö.

Hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että vesilain mukaisessa asiassa ei voida ratkaista valituksessa mainittuja sopimusten pätevyyteen tai vesihuoltoverkoston luovutuksen lainmukaisuuteen liittyviä seikkoja, eikä mainituilla seikoilla ole oikeudellisesti ratkaisevaa merkitystä nyt ratkaistavana olevassa asiassa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Korsbäck, Mauri Kerätär ja Arto Hietaniemi. Esittelijä Laura Portin.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vuotson Vesihuolto Oy on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Kemijoki Oy velvoitetaan kustannuksellaan rakentamaan Vuotson Vesihuolto Oy:lle vedenottamo siten kuin aluehallintovirastolle jätetyssä vaatimuksessa esitetty.

Vaatimuksensa tueksi muutoksenhakija on uudistanut aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Vuotson Vesihuolto Oy:n (vesihuoltoyhtiö) ja Kemijoki Oy:n (yhtiö) välisessä, 23.9.2013 pidetyssä neuvottelussa yhtiö ilmoitti teettäneensä tutkimuksen/suunnitelman lisävedenottamosta Lismanharjuun. Mainittu maastokohde sijaitsee noin 2,5 kilometrin etäisyydellä Vuotson vedenottamosta etelään. Yhtiö ilmoitti hankkeen kustannusarvioksi 260 000–384 000 euroa riippuen vesijohdon linjauksesta. Myöhemmin, 17.9.2014 pidetyssä neuvottelussa yhtiö ilmoitti kokonaiskustannusten olevan enimmillään 400 000 euroa ja teettämänsä selvityksen maksaneen yhtiölle noin 20 000 euroa.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon, että mainittua sopimusta ei ole ollut kirjattu hakemuksen liitteen (vaatimuksen liite 23) sivuilla 15–17 tarkoitettuihin toimitusmiesten laatimiin luetteloihin, joissa yhtiö on ollut toisena sopijaosapuolena. Toimitusmiehet eivät siten ole voineet myöskään todeta Porttipahdan osalta aiheutuneen mitään talousvesivahinkoa, vaikka yhtiö oli talvella 1979 joutunut kuljettamaan vettä kaikille niille talouksille joilla veden saanti oli kokonaan loppunut (lausunnon liite 10 s. 3). Kun kanavarakentamisen aiheuttamista talousvesivahingoista ei ole esitetty yhtään lupaehtojen 13. kohdan tarkoittamaa korvausvaatimusta Vuotsossa 1.8.1984 pidetyssä lopputarkastuskokouksessa, niin laillista sopimusta ei siten ole.

Vedenottamossa ilmenneitä pohjavesihaittoja ei ole voitu myöskään ennakkoon arvioida, koska tutkimuksin oli varmistettu vedenottamon sijainti sellaisella paikalla, jossa pohjaveden antoisuus oli riittävä.

Vuotson Vesihuolto-osakeyhtiö ei ole ollut asianosainen, koska Vuotson vedenottamo on porotilallisten rahoittama ja omistama laitos. Kemijoki Oy oli muutoinkin silloisen vedenpuutteen johdosta korvausvelvollinen, koska kaivuun aikana kanava tuli pitää lähes vedestä vapaana. Se johti siihen, että myös pohjavesi loppui, mistä johtuen myös Vuotson kylän talouksilta loppui vesi. Nyt kysymyksessä olevaa kanavan alhaisesta vedenkorkeudesta johtunutta pohjavesihaittaa ei ole edes teoriassa ollut mahdollista korvata lupaehtojen 13. kohtaan perustuen, koska kyseessä on ollut rahakorvaus, jolla nyt kyseessä ollutta haittaa ei ole voitu poistaa.

Hallinto-oikeuden päätöksessä asian arviointi on perustunut olettamuksille. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa ei ole esitetty näyttöä sille, että Vuotson vedenottamon kokonaiskulutus olisi ollut vuosina 2011–2012 suurempi kuin Vuotson vedenottamon antoisuus. Vuotson Vesihuolto Oy:llä sen sijaan on tutkimuksiin perustuva näyttö, että Vuotson kanavan vedenpinnan ollessa alhaalla, kuten vuosina 2011–2012, on vedenottamosta loppunut vesi.

Vuotson pohjavedenottamon antoisuutta on tutkittu kahden tutkijatahon toimesta, eikä vedenottamon kokonaiskulutus ole kertaakaan ylittänyt tutkimusten osoittamaa vedenottamon antoisuuden määrää. Lapin vesipiirin/Maa ja vesi Oy:n tutkimuksen mukaan antoisuus oli vähintään 200 m³/d ja GTK:n tutkimuksen mukaan 350 m³/vrk. Vuotson vedenottamon suurin vedenkulutus 54750 m³ oli vuonna 2012, jolloin keskikulutus oli 150 m³/vrk. Laitoksessa havaitut esille tulleet putkirikot on aina välittömästi korjattu. Vuotson vedenottamon vedensaantivaikeudet ovat kanavarakentamisen aikaisen vedensaantivaikeuden lisäksi olleet pahimmillaan vuosina 2003–2004 ja vuosina 2011–2012, eli ajanjaksoina jolloin Vuotson kanavan vedenkorkeudet olivat alimmillaan.

Kun vedenottamosta on kanavan alhaisesta vedenpinnasta johtuen loppunut vesi muun muassa vuonna 2012, viranomaisen on korvaukseen oikeutetun vaatimuksesta määrättävä korvausvelvollinen (Kemijoki Oy) korvauksen sijasta tekemään tarpeelliset toimenpiteet vedensaannin turvaamiseksi eli rakentamaan Vuotson vesihuolto Oy:lle uusi pohjavedenottamo.

Sodankylän kunta on tehnyt esityksen, että Lapin ympäristökeskus käynnistäisi vesilain (1961/264) 8 luvun 10 b §:ään perustuvan selvitystyön Lokan ja Porttipahdan tekojärvien säännöstelyn aiheuttamien haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. Lapin ympäristökeskuksessa tehtiin vuosina 2007–2008 esiselvitys Lokan ja Porttipahdan tekojärvien säännöstelystä aiheutuvien haittojen vähentämisestä.

Varsinainen säännöstelyn kehittämistyö käynnistyi Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa vuonna 2010. Säännöstelyn kehittämistyössä laadittiin julkaisussa esitetyt toimenpidesuositukset. Selvitystyön tuloksena laadittiin raportti (Raportteja 38/2014). Raportista (s. 27) ilmenee että, Kemijoki Oy on luodannut Vuotson kanavan vuonna 2011. Kun luotaustulosten jälkeen ilmeni, että kanava oli lupaehdoissa määrättyä syvempi, Kemijoki Oy on ilmoittanut, että kanava on kaivettu pääsääntöisesti lupaehtoja syvemmäksi lukuun ottamatta Tankajokisuuta, jossa pohjan korkeus on noin yhden metrin korkeammalla kuin lupaehtojen mukaan olisi sallittu. Kun luotauksen tuloksesta ei ilmennyt kuinka paljon syvemmäksi kanava oli kaivettu, niin Vuotson vesihuolto ryhtyi selvittämään kyseistä asiaa.

Vuotson Vesihuolto Oy:n toimitusjohtaja on pyytänyt Lapin ELY-keskukselta 20.11.2015 päivätyllä kirjeellä, että ELY-keskus hankkii/toimittaa kirjallisen selvityksen kanavan leveydestä (profiili) ja lausuu sen perusteella käsityksensä kanavan pohjan muodosta alkaen Vuotson vedenottamosta ja päättyen kohtaan jossa kanava yhtyy Tankajokeen.

Kun ELY-keskus ei toimittanut pyydettyä tietoa, Vuotson Vesihuolto Oy on pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus hankkii kyseisen tiedon, koska sillä on merkitystä selvitettäessä, onko kanavan pohja syöpynyt eroosion johdosta ja aiheuttanut pohjaveden loppumiseen kanavan vedenpinnan ollessa alimmillaan.

Vuotson vedenottamon vedensaanti on ollut heikkoa etenkin vuosina 2011–2012, jolloin kanavan vedenpinta oli alimmillaan. Kotitalouksissa oli toistuvasti vaikeuksia vedensaannissa. Vaikka vuoden 2015 alun ja marraskuun lopun välisen ajan vedenkulutus on ollut samalla tasolla edellä mainittujen vuosien kulutukseen nähden, niin vedensaannin vaikeuksia ei ole ilmennyt kertakaan kyseisenä ajanjaksona. Tähän on vaikuttanut se, että kanavan vedenkorkeus on kyseisiä vuosia huomattavasti korkeammalla tasolla. Kanavan vedenpinnan laskiessa vuosien 2011– 2012 tasolle on todennäköistä, että vedenottamosta loppuu vesi.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa ei ole näyttöä siitä, että Vuotson vedenottamon vedenkulutus kulutus on suurempi kuin vedenottamon antoisuus. Kun Vuotson kanavan rakentamisesta ja sen käytöstä on aiheutunut Vuotson vedenottamolle edellä mainittu ennalta arvaamaton pohjaveden vähenemiseen johtanut haitta, jota ei ole kompensoitu tai korvattu, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Kemijoki Oy velvoitettava kustannuksellaan rakentamaan Vuotson Vesihuolto Oy:lle vedenottamo siten kuin aluehallintovirastolle jätetyssä vaatimuksessa esitetty.

Asiassa on myös tutkittava, onko ympäristöneuvos Hannu Puranen asian esittelijänä ja ratkaisijana ollut esteellinen, koska hän on aikaisemmin toiminut palvelussuhteessa Kemijoki Oy:öön.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa valituksen johdosta.

Sodankylän ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta vastineen. Asiassa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden johdosta hallinto-oikeuden päätöstä tulisi muuttaa. Lisäksi lautakunta on lausunut, että Vuotson Vesihuolto Oy:n suuret pohjaveden pumppausmäärät ovat todennäköisimmin seurausta vesijohtoverkoston huonokuntoisuudesta. Kuluttajilta on varsinkin vuosina 2011–2014 laskutettu huomattavasti pienempi määrä vettä kuin pumppausmäärät ovat olleet. Pumppausmäärät ovat olleet 2,5–4-kertaisia laskutettuun määrään verrattuna. Laskutusmäärät ovat jopa vähentyneet vuosien 2011–2014 aikana. Jonkinasteinen hävikki on aina vedenottamoilla mahdollinen, mutta tässä tapauksessa hävikki on ollut erittäin merkittävä. Näin ollen pumppausmäärien kasvu ei johdu vedenkulutuksen kasvusta vaan oletettavasti vesijohtoverkoston huonokuntoisuudesta johtuvasta hävikistä.

Lisäksi Kemijoki Oy:n omalla kustannuksellaan teettämät pohjavesitutkimukset eivät automaattisesti aiheuta jatkovelvoitteita, vaan pohjavesitutkimukset ovat perustuneet vapaaehtoisuuteen. Kemijoki Oy:n voidaan myös katsoa täyttäneen Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksen 26.6.1968 (39/68/1) lupamääräyksen 13 mukaiset velvoitteet.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa valituksen johdosta.

Kemijoki Oy on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa on uudistettu asiassa aikaisemmin lausuttu ja vaadittu, että valitus on hylättävä aiheettomana ja lakiin perustumattomana. Vuotson Vesihuolto Oy ei ole valituksessaan osoittanut, että hallinto-oikeuden päätös olisi lainvastainen tai että Kemijoki Oy olisi toiminut Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksessä 26.6.1968 n:o 39/68/I asetettujen lupaehtojen vastaisesti.

Vuotson Vesihuolto Oy:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen Sodankylän ympäristölautakunnan ja Kemijoki Oy:n vastineiden johdosta. Vastaselitystä ei ole annettu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.