Muu päätös 1705/2018

Asia Osayleiskaavaa koskeva valitus

Valittajat Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry

Hailuodon luonnonsuojeluyhdistys ry

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 2.3.2017 nro 17/0062/1

Asian aikaisempi käsittely

Hailuodon kunnanvaltuusto on 18.12.2014 (§ 57) tekemällään päätöksellä hyväksynyt Hailuodon kunnan alueen osalta Hailuodon liikenneyhteyden kehittämistä koskevan Merialueen osayleiskaavan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiasta on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, hylännyt Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n ja sen asiakumppaneiden valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

1. Kaavasuunnittelun lähtökohdat

Kaavasuunnittelun lähtökohtana on ollut Hailuodon liikenneyhteyden kehittäminen ja tuulivoimapuiston toteuttaminen merelle. Suunnittelun kuluessa on luovuttu tuulivoimapuistohankkeesta, ja osayleiskaavan tarkoitukseksi on jäänyt Oulunsalon ja Hailuodon välisen kiinteän tieyhteyden toteuttamisen mahdollistaminen sekä tähän liittyvä rantojen maankäytön osoittaminen. Osayleiskaava on laadittu samanaikaisesti sekä Hailuodon kunnassa että Oulun kaupungissa.

Osayleiskaava-alueen pinta-ala on 1 756 hehtaaria, mistä 2/3 kuuluu Oulun kaupunkiin. Alue on pääosin merialuetta, jota hallinnoi Metsähallitus Laatumaa. Alueella on vilkasta vesiliikennettä. Rannoilla suunnittelualueen lähiympäristössä on runsaasti loma-asutusta ja jonkin verran vakituista asutusta.

Suunnittelualueen läheisyydessä sijaitsee useita Natura-alueita. Suunnittelualueen koillispuolella sijaitsevat Jussinmatalan ja Löplötinkarin luodot sisältyvät Perämeren saaret -nimiseen Natura-alueeseen. Kauempana pohjoisessa on muitakin Natura-alueeseen kuuluvia saaria ja luotoja. Suunnittelualueen eteläpuolella sijaitsee Liminganlahden Natura-alue. Muita Natura-alueita ovat Akionlahden, Säärenperän ja Karinkannanmatalan, Isomatala-Maasyvänlahden, Ojakylänlahden ja Kengänkarin sekä Hailuodon pohjoisrannan Natura-alueet. Kaikki Natura-alueet sisältyvät Natura-verkostoon sekä lintudirektiivin että luontodirektiivin mukaisina alueina.

Hailuoto on kokonaisuudessaan valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta (Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto, mietintö 66/1992) sekä valtakunnallisesti merkittävä rakennetun kulttuuriympäristön kohde (RKY 2009).

Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa suunnittelualue kuuluu Perämerenkaaren kansainväliseen kehittämisvyöhykkeeseen ja Liminganlahden-Hailuodon-Oulun matkailun vetovoima-alueeseen/matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueeseen (mv-4).

Maakuntakaavaan on merkitty Hailuotoon johtava tieliikenteen yhteystarve. Tällä merkinnällä osoitetaan uusia tieyhteyksiä, joiden sijainnin tai toteuttamistavan määrittely edellyttää lisäselvityksiä. Merkintää koskevan suunnittelumääräyksen mukaan Hailuodon ja mantereen välistä liikenneyhteyttä tulee parantaa luomalla edellytyksiä olemassa olevan lauttayhteyden kehittämiselle sekä selvittämällä yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa kiinteän tieyhteyden toteuttamismahdollisuudet.

Mantereen ja Hailuodon välille on maakuntakaavassa merkitty myös viheryhteystarve. Tällä merkinnällä osoitetaan muun ohella kaupunkiseutujen sisäisiä ja niitä yhdistäviä tavoitteellisia ulkoilun runkoreitistöjä viheralueineen. Suunnittelumääräyksen mukaan yksityiskohtaisemmalla suunnittelulla tulee turvata virkistysalueiden ja -reittien seudullinen jatkuvuus ja kehittäminen sekä liittyminen virkistyskeskuksiin, suojelualueisiin ja kulttuuriympäristöihin.

Maakuntakaavassa Natura-alueet on osoitettu luonnonsuojelualueina (SL) sekä Natura 2000 -aluetta koskevalla merkinnällä. Hailuoto lähivesineen on merkitty kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti tärkeänä alueena. Oulunsalon puoleinen ranta on osoitettu seudullisesti merkittävänä retkeily-, ulkoilu-, urheilu- ja virkistysalueena (V).

Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuuston 2.12.2013 hyväksymässä, päätöksentekohetkellä lainvoimaa vailla olleessa 1. vaihemaakuntakaavassa on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavaa vastaavalla tavalla esitetty Hailuotoon johtava tieliikenteen yhteystarve. Tieliikenteen yhteystarve Hailuodon ja mantereen välille on esitetty myös Oulun seudun yleiskaavassa 2020. Merialueen osayleiskaavan Hailuodon kunnan puolella olevaa kaava-aluetta koskee vuonna 2001 vahvistettu Hailuodon rantayleiskaava.

2. Merialueen osayleiskaavan kuvaus

Osayleiskaavassa on osoitettu Oulun Riutunkarista Hailuodon Huikkuun nykyisen lauttaväylän pohjoispuolelle kiinteä liikenneyhteys (pengertie) viivamerkinnöillä seututie/pääkatu (st/pk) ja kevyen liikenteen reitti. Kaavaan on merkitty kaksi siltaa, jotka sijoittuvat merenpohjan syvännekohtiin. Kiinteän yhteyden puoliväliin tekosaarelle on merkitty paikka matkailupalvelulle (rm), yleinen pysäköintialue (LP) ja virkistysalue (V).

Hailuodon Huikkuun ja Oulun Riutunkariin on osayleiskaavassa osoitettu matkailupalvelujen alueita (RM, RM-1) ja satama-alueita (LS, LS-1). Oulun Riutunkariin merkityn matkailupalvelujen alueen (RM-1) läheisyydessä ja Hailuodon Huikkuun merkityllä satama-alueella (LS-1) esiintyy luontodirektiivin liitteen IV (b) lajeja. Sekä RM-1- että LS-1-aluetta koskevien kaavamääräysten mukaan alueen käytön vaikutukset uhanalaisiin lajeihin tulee arvioida. Luonnonsuojelulain mukaisista rauhoitussäännöksistä on tarvittaessa haettava ELY-keskuksen poikkeuslupa. Satama-alueille on esitetty kohdemerkinnällä (rm) matkailupalvelua.

Osayleiskaavassa on osoitettu kaava-alueen rantametsiä luonnonmukaisena säilytettävänä virkistysalueena (V/s). Kaavamääräyksen mukaan alue varataan yleiseen virkistys- ja ulkoilukäyttöön. Alueella on arvokkaita luontotyyppejä ja/tai luontodirektiivin IV (a) ja (b) lajeja, jotka tulee säilyttää. Alueen käyttö vaatii tarkempaa suunnittelua, jonka pohjalta vaikutukset uhanalaisiin lajeihin tulee arvioida. Luontoarvoja, maisemaa tai virkistyskäyttömahdollisuuksia mahdollisesti vaarantavaan toimintaan on saatava maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n mukainen maisematyölupa.

Oulunsalon puolella osa ranta-alueesta on osoitettu virkistysalueena (V) sekä maa- ja metsätalousvaltaisena alueena, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Olemassa olevien asuntojen alue on osoitettu pientalovaltaisena asuntoalueena (AP).

Oulunsalon puoleiselle ranta-alueelle on merkitty luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue (luo-1) ja tärkeä alue (luo-2), joiden olosuhteet tulee turvata. Luo-1-merkinnällä on osoitettu Oulunsalon Riutunkainalossa oleva luonnonsuojelulain 29 §:n mukainen rantaluontotyyppi, jonka olosuhteet ja arvokas lajisto tulee turvata sekä luonnonsuojelun että maisema-arvojen kannalta. Alueelle sijoittuu luontodirektiivin liitteiden II ja IV (b) uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien (luonnonsuojelulaki 47 §) kasvilajien esiintymiä. Luo-2-merkinnällä on osoitettu Riutunkarin pohjoisrannan arvokas rantaluontotyyppi sekä siihen liittyvät luontodirektiivin liitteiden II ja IV (b) sekä uhanalaisen kasvilajin esiintymät.

Kaava-alueen ranta-alueille on myös kohdemerkinnällä esitetty uhanalaisten kasvien alueita. Merkinnän mukaan alueella esiintyy valtakunnallisesti uhanalaisia kasvilajeja, joista osa on luontodirektiivin liitteissä II ja IV mainittuja kasvilajeja.

Hailuodon puoleista ranta-aluetta lähivesineen koskee osayleiskaavan merkintä kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta valtakunnallisesti tärkeästä kohteesta tai alueesta. Merkinnällä on osoitettu valtakunnallisesti merkittävät rakennetun kulttuuriympäristön kohteet (RKY 2009) ja valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet. Kaavamääräyksen mukaan alueen suunnittelussa ja käytössä tulee edistää kulttuuriperintö- ja maisema-arvojen turvaamista siten, että rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennuskanta säilytetään. Suunniteltaessa alueelle muutoksia on turvattava alueen ominaisluonteen ja erityispiirteiden säilyminen. Rakennettuun kulttuuriympäristöön vaikuttavista hankkeista on pyydettävä lausunto museoviranomaiselta.

Osayleiskaavassa on osoitettu nykyisten tuulivoimaloiden alueet (tv). Kaavamääräyksen mukaan tuulivoimaloiden uudistaminen on ratkaistava maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n mukaisella yleiskaavalla.

Osayleiskaavan yleisten kaavamääräysten mukaan alueella ei saa suorittaa maisemaa muuttavaa rakennustyötä, puiden kaatamista, virkistyskäyttömahdollisuuksia mahdollisesti vaarantavaa toimintaa tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä ilman maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n mukaista maisematyölupaa. Pengertien ja siltojen suunnittelussa ja toteutuksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota ratkaisun toimivuuteen ja turvallisuuteen sekä maisemallisesti korkeatasoiseen rakentamiseen.

Osayleiskaava-alueen ulkopuolella, sen läheisyydessä sijaitsevat Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet on merkitty kaavakarttaan rajausmerkinnällä (nat).

3. Vaikutusten selvittämiseen ja kaavan sisällölliseen lainmukaisuuteen liittyvät keskeiset sovellettavat oikeusohjeet

3.1. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Valtioneuvoston 30.11.2000 hyväksymien ja päätöksellään 13.11.2008 tarkistamien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.4. (kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat) erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on muun ohella varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.5. (toimivat yhteysverkot ja energiahuolto) yleistavoitteiden mukaan liikennejärjestelmiä suunnitellaan ja kehitetään kokonaisuuksina, jotka käsittävät eri liikennemuodot ja palvelevat sekä asutusta että elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Erityistavoitteiden mukaan yhteys- ja energiaverkostoja koskevassa alueidenkäytössä ja alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon sään ääri-ilmiöiden ja tulvien riskit, ympäröivä maankäyttö ja sen kehittämistarpeet sekä lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja -alueet sekä maiseman erityispiirteet. Alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.7. (luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet) yleistavoitteiden mukaan maankohoamisrannikolla otetaan huomioon maankohoamisen taloudelliset ja ympäristölliset vaikutukset olemassa olevaa rakennetta uudistettaessa ja uutta suunniteltaessa. Rakentamisen sijoittelussa turvataan maankohoamisrannikolle ominaisten luonnon kehityskulkujen alueellinen edustavuus.

3.2. Vaikutusten selvittäminen

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n (8.4.2005/202) mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin (10.9.1999/895) mukaan edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset:

1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön;

2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon;

3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin;

4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen;

5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

3.3. Yleiskaava

Maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös maankäytön ja rakentamisen ohjaamiseksi määrätyllä alueella.

Yleiskaavan sisältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä mainitussa laissa säädetään. Saman lain 32 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaava on ohjeena muun ohella laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Mainitun pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos luonnonsuojelulain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

4. Tehdyt selvitykset ja vaikutusarvioinnit

4.1. Rantojen ja luotojen eroosioselvitys 2009

Suomen Luontotieto Oy:n (39/2009) Oulunsalon ja Hailuodon välille suunnitellun kiinteän yhteyden ja tuulipuiston rantojen ja luotojen eroosioselvitys on perustunut maastotutkimuksiin, joissa on etsitty merkkejä sekä veden (aallokon) että jään aiheuttamasta eroosiosta ja liettymisalueista. Selvitysten tulokset on esitetty muun ohella liitekartoissa, joihin on merkitty havainnot jääeroosion esiintymisestä ranta-alueilla sekä saarissa ja luodoissa. Erityisesti alueen luodot pysyvät matalakasvuisina jään vaikutuksesta. Puuttomat luodot ovat myös merkittäviä lintujen pesimäyhdyskuntia. Lauttaväylän pohjoispuolisten saarten ja luotojen osalta on todettu, että Äijänkumpeleen, Jussinmatalan ja Kolmenkoivunkarin luodot ovat puuttomia ja jäät liikkuvat saarten yli säännöllisesti. Keväällä 2009 kaikkien näiden luotojen päälle oli kasaantunut jääröykkiöitä. Selvityksen mukaan suurempien saarten etelä- ja länsirannat olivat jäiden kuluttamia ja osa niistä oli lähes kasvittomia. Esimerkiksi Laitakarin rannat olivat lähes kasvittomia. Hailuodon ja Oulunsalon ranta-alueilla jääeroosion on todettu olevan paikoin merkittävä rantojen kasvillisuuteen vaikuttava tekijä. Yhteenvetona selvityksessä on todettu, että vesi ja jääeroosio vaikuttavat alueen rantoihin ja niiden kasvillisuuteen merkittävästi.

4.2. Lähialueen kasvillisuusselvitys 2009

Suomen Luontotieto Oy:n (36/2009) Oulunsalon-Hailuodon kiinteän yhteyden ja tuulipuiston lähialueen kasvillisuusselvityksessä on selvitetty inventointialueen rantojen ja saarten sekä luotojen putkilokasvillisuuden lajisto ja kasvillisuudeltaan arvokkaat/merkittävät kohteet. Selvitys on perustunut ajalla 6.6.–18.9.2009 tehtyihin maastotöihin. Inventoituihin alueisiin ovat kuuluneet lauttaväylän pohjoispuoleisella alueella sijaitsevat saaret ja luodot, joita ovat Korkiakari, Äijänkumpele, Saapaskari, Laitakari, Jussinmatala ja Kolmenkoivunkarin luoto, sekä Hailuodon Huikun ranta-alue, Oulunsalon Riutunkarin ranta-alue ja Riutunkainalon-Nenännokan rantavyöhyke.

Kasvillisuusselvityksessä on erikseen todettu alueella esiintyvät uhanalaiset putkilokasvilajit sekä lajit, joiden suojelussa Suomella on erityisvastuu. Näistä pieni ruijanesikon esiintymä on havaittu Riutunkainalossa. Elinvoimaisia upossarpion esiintymiä on löydetty Huikun ranta-alueelta ja Riutunkainalon-Nenännokan alueelta. Riutunkainalon Natura-alueelta on löydetty pieni nelilehtivesikuusen esiintymä. Lajia ei ole löydetty lajin vanhalta esiintymispaikalta Hailuodon puolelta.

4.3. Osayleiskaavan luonto- ja maisemaselvitys

FCG Planeko Oy:n luonto- ja maisemaselvitys (24.9.2009) on laadittu Hailuodon liikenneyhteyden ja tuulivoiman kehittämisen yhteydessä laadittavan osayleiskaavatyön pohjaksi ja ympäristövaikutusten arvioinnissa tehtävien kasvillisuusselvitysten tueksi. Selvityksen tavoitteena on ollut luonnonolojen ja maiseman yleispiirteiden selvittäminen ja arvokkaiden luontokohteiden paikantaminen sekä kohteiden edustavuuden arviointi. Selvityksessä on inventoitu Hailuodon Huikun ja Oulunsalon Riutun ranta-alueet, ja työ on pohjautunut 15.6.–14.7.2009 tehtyihin maastoinventointeihin ja alueelta aiemmin tehtyihin selvityksiin, kuten ympäristöhallinnon UHEX-rekisterin tietoihin. Selvityksen tulokset on esitetty muun ohella kasvillisuusvyöhykkeitä, maisemakuvaa ja maankäyttösuosituksia selvitysalueilla koskevilla kartoilla.

4.4. Pengertien ja tuulivoimalapuistohankkeen suunnittelualueen pesimälinnustoselvitys 2009

Suomen Luontotieto Oy:n (32/2009) Oulunsalon-Hailuodon pengertien ja tuulivoimalapuiston ympäristöselvityksiin kuuluvan pesimälinnustoselvityksen selvitysalueeseen ovat kuuluneet Hailuodon Huikun ranta-alue, Oulunsalon Riutunkarin ranta-alue ja Riutunkainalon ja Nenännokan välinen ranta-alue sekä kuusi luotoa ja saarta. Hailuodon ja Oulunsalon puoleiset ranta-alueet sekä saarien ja luotojen varpuslintujen reviirit on selvitetty kartoituslaskentamenetelmän avulla. Saarten ja luotojen vesi- ja rantalinnusto on selvitetty käyttäen pesälaskentamenetelmää. Kolmantena laskentamuotona on käytetty vesilintujen poikuelaskentamenetelmää. Hailuodon Huikun alueen sekä Riutunkarin ja Nenännokan välisen alueen pesimälinnusto on selvitetty kolmella laskentakerralla ja Riutunkarin ja Hailuodon lauttasatamien pesimälinnusto kahdeksalla käyntikerralla. Luotojen pesimälinnusto on selvitetty kahdella tai kolmella käyntikerralla. Pesimälinnustoselvityksessä on esitetty inventoiduilla alueilla havaitut pesimälinnustot parimäärineen sekä erikseen alueella pesivät lintudirektiivin liitteen I lintulajit.

Tutkimuksessa on lisäksi selvitetty alueella sulkivien ja sen läpi kesäisin liikkuvien lintujen määriä ajalla 2.6.–12.8.2009. Havainnointi on tapahtunut pääasiassa Huikun ja Riutunkarin lauttasatamista sekä kolmena päivänä veneestä käsin. Havainnointia on ollut yhteensä 16 päivänä, ja se on tapahtunut pääsääntöisesti aamuyöllä ja aamulla sekä iltaisin. Selvityksessä on esitetty eräiden alueella havaittujen lintujen maksimimäärät ja havaintopäivät (mukana ei muuttajia).

Pesimälinnustoselvityksessä on pengertien toteutumisen vaikutusten osalta todettu, että mahdolliset linnustovaikutukset kohdistuvat käytännössä vain alueen pesimälinnustoon. Välittömiä alueen läpi muuttavaan linnustoon kohdistuvia vaikutuksia ei aiheudu, koska pengertien toteutuminen ei vaikuta lintujen muuttoreitteihin tai merkittäviin ruokailualueisiin.

Selvityksen mukaan pengertie hävittäisi Riutunkarin lauttasataman aallonmurtajassa pesivän naurulokkiyhdyskunnan. Tielinjaus ei kulje lokkiluotojen ylitse, eikä tielinjauksen alueella ole merkittäviä vesilintujen ruokailu- tai sulkasatokerääntymäalueita. Pengertien epäsuoria alueen pesimälinnustoon kohdistuvia vaikutuksia ovat liikennetörmäykset. Selvityksessä on tältä osin todettu, että törmäyksiä tapahtuisi todennäköisesti eniten sekä Riutunkarin puoleisessa että Hailuodon puoleisessa päässä, jossa linnut liikkuvat eniten. Merialueella törmäysten todennäköisyys on pieni. Pengertien aiheuttaman jääeroosion mahdollisen heikentymisen vaikutusten osalta on todettu, että jos rantoihin ja luotoihin kohdistuva eroosiovaikutus heikkenee tai loppuu kokonaan, se lintujen elinympäristöön kohdistuessaan vaikuttaa pidemmällä aikavälillä osaan alueen pesimälinnuista.

4.5. Ojakylänlahden, Hailuodon pohjoisrannan ja Akionlahden pesimälinnustoselvitys 2009

Suomen Luontotieto Oy:n (38/2009) Ojankylänlahden, Hailuodon pohjoisrannan (Pökönnokan) ja Akionlahden pesimälinnustoselvityksen tarkoituksena on ollut selvittää näiden Natura-alueiden uhanalaista pesimälinnustoa ja erityisesti lintudirektiivin liitteen I lajien esiintymistä. Selvitys kuuluu pengertien ja tuulivoimapuiston ympäristöselvityksiin. Peruslinnustoa ei ole inventoitu. Selvityksessä on todettu, että koska selvitys oli tilattu vasta kesäkuun loppupuolella, kohteiden pesimälinnustoselvitys on jäänyt selkeästi puutteelliseksi. Tämän vuoksi kartoituslaskentamenetelmään perustuva selvitys on tehty vain yhden käyntikerran menetelmällä. Kaikki löydetyt poikueet on tulkittu alueella pesineiksi. Maastoselvitykset on tehty 16.6.–24.7.2009. Selvityksessä on esitetty Natura-alueilla havaitut ja mahdollisesti pesivät lintudirektiivin liitteen I lajit ja muiden huomionarvoisten lajien esiintyminen.

Inventoinnin myöhäisestä aloitusajankohdasta johtuen osa pesimälinnustosta ei ollut enää inventoitavissa, mutta tästä huolimatta selvityksessä on katsottu, että se antaa riittävää taustatietoa pengerhankkeen Natura-vaikutusten arviointia varten. Selvityksen mukaan Ojakylänlahti ja Akionlahti ovat hyvin merkittäviä lintujen pesimä- ja kerääntymisalueita. Alueella pesii ja levähtää suuri joukko lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja ja muita huomionarvoisia lajeja. Myös Hailuodon pohjoiskärki ja Natura-alueeseen kuulumaton Potinlahti ovat selvityksen mukaan merkittäviä lintujen pesimä- ja ruokailualueita.

4.6. Lintujen kevätmuuton selvitys 2009

Suomen Luontotieto Oy:n (33/2009) Oulunsalon ja Hailuodon välisen kiinteän yhteyden ja tuulipuiston ympäristöselvityksiin kuuluvassa lintujen kevätmuuton selvityksessä läpimuuttavien lintujen määrää on selvitetty ajalla 2.4.–7.6.2009 yhteensä 27 päivänä. Havainnointia on tehty pääasiassa Oulunsalon Riutunkarilta, Hailuodon puoleisesta lauttasatamasta ja Hailuodon pohjoiskärjestä. Lisäksi havainnointeja on tehty Siikajoen Varjakan satamasta, Nenännokasta ja Haukiputaan eteläosan uimarannalta. Muutonseurannan lisäksi on laskettu paikalliset vesilinnut ja selvitetty alueen merkitystä itämerennorpan lisääntymis- ja levähdysalueena.

Selvityksessä on esitetty muutontarkkailussa havaitut muuttolinnut ja yksilömäärät. Kevätmuuttoa on tarkasteltu linturyhmäkohtaisesti ja myös esitetty päämuuttosuunnat liitekartoissa. Selvityksen mukaan selkeä vesi- ja rantalintujen muuttolinja sijaitsee Oulunsalon ja Hailuodon välisessä salmessa.

4.7. Lintujen syysmuuton selvitys 2009

Suomen Luontotieto Oy:n (46/2009) Oulunsalon ja Hailuodon välisen kiinteän yhteyden ja tuulipuiston ympäristöselvityksiin kuuluvassa syysmuuton selvityksessä syksyllä muuttavien lintujen määrää on selvitetty ajalla 14.6.–27.11.2009 yhteensä 30 päivänä. Havainnointia on tehty pääasiassa Oulunsalon Riutunkarilta, Hailuodon puoleisesta lauttasatamasta ja Hailuodon pohjoiskärjestä. Lisäksi havainnointeja on tehty Oulunsalon Nenännokasta ja Haukiputaan eteläosan uimarannalta. Muutonseurannan lisäksi on laskettu paikalliset vesilinnut ja samalla on havainnoitu vesialueen harmaahylkeitä ja itämerennorppia.

Selvityksessä on esitetty muutontarkkailussa havaitut muuttolinnut ja yksilömäärät. Alueen läpi kulkevaa syysmuuttoa on kuvattu linturyhmäkohtaisesti. Selvityksen mukaan Oulunsalon-Hailuodon välisessä salmessa sijaitsee usean lintulajin syysmuuttoreitti. Syysmuuttava lajisto poikkeaa kuitenkin melkoisesti keväällä alueen läpi muuttavasta lajistosta.

4.8. Hyljeselvitys

Suomen Luontotieto Oy:n (37/2009) Oulun ja Hailuodon välille suunnitellun kiinteän yhteyden ja tuulipuiston ympäristöselvityksiin kuuluvan hyljeselvityksen tarkoituksena on ollut erityisesti selvittää alueen merkitys itämerennorpan mahdollisena lisääntymisalueena ja antaa vertailuaineistoa mahdollisiin seurantatutkimuksiin. Selvitysalue on käsittänyt lauttaväylän etelä- ja pohjoispuoliset merialueet. Alueen hylkeitä on seurattu ajalla 4.4.–14.11.2009 kaukoputkella ja kiikareilla sekä maalta että veneestä. Kaikki nämä hyljehavainnot on kirjattu ylös. Hylkeitä on seurattu systemaattisesti lintujen kevätmuuton ja syysmuuton seurannan yhteydessä jääaikana ja jäiden lähdön jälkeen. Jäiden lähdön jälkeen suunnittelualueen luodot ja kivikot on tarkastettu systemaattisesti lepäilevien hylkeiden selvittämiseksi.

Selvityksessä on katsottu, että jääaikainen havainnointitarkkuus on todennäköisesti ollut riittävää. Heinä-elokuun aikana havainnointia on kuitenkin ollut vain muutamina öinä, koska hylkeet liikkuvat tällöin pääasiassa öiseen aikaan. Hyljehavainnoinneista on haastateltu Riutunkarin kalasatamaa käyttäviä kalastajia ja Hailuodon asukkaita, joilta on saatu merkittävää taustatietoa erityisesti itämerennorppien keväisestä liikkumisesta.

Selvitysraportissa on kuvattu itämerennorpan ja harmaahylkeen ekologiaa. Perämeren alueen norppapopulaation osalta on todettu, että se on elinvoimainen ja myös kasvaa nopeasti. Lajin suojelun kannalta Perämeren alue on ensisijaisessa asemassa, sillä käytännössä lajin kanta kasvaa vain siellä. Perämeren alueen harmaahyljekannan osalta on todettu, että se on elinvoimainen, mutta lajin kanta alueella on huomattavasti pienempi kuin lounaissaaristossa. Talveksi ilmeisesti suurin osa Perämeren harmaahylkeistä vetäytyy etelämmäksi Merenkurkun saaristoon. Perämeren harmaahyljekanta on tällä hetkellä noin 1 000 yksilöä.

Selvitysraportissa on esitetty karttaliitteinä alueella tehdyt norppa- ja kuuttihavainnot keväällä 2009 ja harmaahylkeiden merkittävimmät lepäilypaikat kesällä 2009. Kesäkuun alusta lähtien harmaahylkeitä on nähty lähes jokaisella havainnointikerralla, ja yksilömäärät ovat suurentuneet syksyä kohden. Heinäkuussa ja elokuun alussa hylkeitä on nähty vain satunnaisesti ilmeisesti siksi, että hylkeet liikkuvat siihen aikaan öisin. Harmaahylkeiden huippumäärä on laskettu 24.9., jolloin Polkankarilla on havaittu 34 harmaahylkeen lauma. Toukokuun alussa Riutunkarilta ja Hailuodosta on havaittu enimmillään 7 aikuista itämerennorppaa.

Selvityksessä on todettu merkittävimmän havainnon olevan se, että itämerennorppa lisääntyy myös suunnittelualueella. Norpat vetäytyvät alueelta ulkomerelle viimeistään kesäkuun alkupuolella, eikä lajia ole havaittu alueella tämän jälkeen. Harmaahyljehavaintoja alueelta on tehty kesäkuun puolesta välistä lähtien, ja elokuun alusta loppusyksyyn harmaahylje on alueella hyvin yleinen. Laji viihtyy erityisesti lauttaväylän pohjoispuolisella merialueella sijaitsevien karien ympäristössä.

4.9. Vesistövaikutusten mallinnus

Pöyry Oyj:n Oulunsalo-Hailuoto tuulipuistohankkeen ja pengertien vesistövaikutusten mallinnuksessa (loppuraportti 27.11.2009) on selvitetty merialueen virtauksia ja vedenlaatua. Pengertien osalta selvitys on pohjautunut ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioituun vaihtoehtoon VE 1 (kiinteä yhteys, pengertie ja sillat), jossa Oulunsalon puoleinen Riutunkarin silta ja Hailuodon puoleinen Huikun silta ylittävät kaksi virtausten kannalta keskeistä syvännettä. Selvityksessä vaikutukset on laskettu maksimivaihtoehdolla, jossa kaikki noin 70–80 tuulivoimalaa ja tiepenkere toteutettaisiin yhtä aikaa. Tarkastelu on tehty kahdessa eri laskentatilanteessa, joita olivat syystilanne ja kesätilanne.

Selvityksessä on tarkasteltu muun ohella vedenvaihtoa mantereen ja Hailuodon välillä ja virtauseroosiota suunnitellun pengertien silta-aukoissa ja niiden lähiympäristössä. Raportissa ei ole mainittu tarkastelussa käytettyjen silta-aukkojen pituuksia, mutta siitä käy ilmi, että mallinnuksessa silta-aukot sijoittuvat merenpohjan syvännekohtiin Oulunsalon ja Hailuodon puoleisissa päissä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioidussa vaihtoehdossa VE 1 esitetyllä tavalla. Selvityksessä on lisäksi haittoja lieventävänä toimenpiteenä tarkasteltu kolmannen sillan sijoittamista Polkankarin läheisyydessä olevan syvänteen kohdalle.

Raportissa on johtopäätöksinä todettu muun ohella, että maksimivaihtoehto pienentää virtaamia/vedenvaihtoa Hailuodon ja mantereen välillä kohtuullisen vähän, noin 10–20 prosenttia. Tämä johtuu alueen morfomeriasta, missä penger syvänteiden kohdalla olevine silta-aukkoineen pienentää kohtuullisen vähän virtauspoikkialaa. Pengerrys ei käytännössä vaikuta vedenkorkeuteen, sillä erot ovat vain muutaman senttimetrin luokkaa. Hankkeen aiheuttamat vaikutukset on katsottu jäävän yleisesti ottaen kohtuullisen pieniksi. Selvimmät muutokset on arvioitu tapahtuvan penkereen etelä-pohjoisakselilla penkereen tuulen suojaisilla ranta- ja matalikkoalueilla, missä aallon korkeudet ja voimat pienenevät jossain määrin.

4.10. Muut erillisselvitykset

Edellä mainittujen selvitysten lisäksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn liittyen on tehty eräitä muita erillisselvityksiä. Näitä selvityksiä ovat Suomen Luontotieto Oy:n (30/2009) karisiian kutualueselvitys pengertien selvitysalueella, Suomen Luontotieto Oy:n (35/2009) suunnitellun kiinteän yhteyden linjauksen ja lähialueen pohjaeläinselvitys, Suomen Luontotieto Oy:n (40/2009) kiinteän yhteyden ja tuulipuiston vedenalaisten luontotyyppien selvitys ja Destia Oy:n sedimentti-vesitutkimukset 17.2.2010. Lisäksi on tehty Hailuodon lautan ja kiinteän yhteyden meluselvitykset.

4.11. Ympäristövaikutusten arviointiselostus

Hailuodon liikenneyhteyttä koskevassa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on arvioitu kolmea vaihtoehtoa, joita ovat lauttayhteys, nykyinen palvelutaso (VE 0), lauttayhteys, palvelutason kehittäminen (VE 0+) ja kiinteä yhteys, pengertie ja sillat (VE 1). Keväällä 2010 laaditussa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on arvioitu hankevaihtoehtojen vaikutuksia liikenteeseen, maisemaan ja kulttuuriperintöön, maa- ja kallioperään ja pohjaveteen, merialueeseen, kasvillisuuteen, eläimistöön ja luonnon monimuotoisuuteen sekä yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön. Lisäksi on arvioitu melu- ja tärinävaikutukset, päästöt ilmaan ja vaikutukset ilmastoon sekä hankkeen sosiaaliset vaikutukset. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteysviranomainen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on 9.8.2010 antanut lausunnon arviointiselostuksesta.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioidussa pengertievaihtoehdossa siltojen paikkojen valintaan ja pituuksiin ovat vaikuttaneet merenpohjan muodot, jotka on selvitetty luotauksilla. Sillat on sijoitettu merenpohjan syvännekohtiin ja tiepenger matalikolle. Oulunsalon puoleisen sillan pituutena on käytetty 730 metriä ja alikulkukorkeutena 5 metriä ja Hailuodon puoleisen sillan pituutena 765 metriä ja alikulkukorkeutena 15 metriä.

4.11.1. Vaikutukset liikenteeseen

Vaikutukset liikenteeseen on arvioitu käyttäen laskentaohjelmia ja asiantuntija-arvioita. Liikenteellisiä vaikutuksia on tarkasteltu maantieliikenteen, meriliikenteen ja ilmaliikenteen osalta. Liikenteellisten vaikutusten tarkastelut ovat kohdistuneet sujuvuuteen, turvallisuuteen, palvelutasoon, saavutettavuuteen ja teknisiin muutoksiin. Vaikutusten tarkastelujaksona on käytetty 30 vuoden ajanjaksoa 2008–2038.

Arviointiselostuksessa kiinteän yhteyden on katsottu parantavan Hailuodon valtakunnallista ja seudullista saavutettavuutta, mahdollistavan entistä sujuvammat yhteydet Hailuotoon suuntautuvalle henkilö- ja tavaraliikenteelle sekä paikalliselle elinkeinotoiminnalle ja laajentavan Hailuodon työssäkäyntialuetta. Kiinteä yhteys muuttaa Hailuodon saavutettavuuden samankaltaiseksi muiden seuturakenteessa vastaavasti sijaitsevien alueiden kanssa. Kiinteän yhteyden nopeus, helppous ja varmuus synnyttävät matkoja, jotka jäisivät lauttayhteyden varassa tekemättä. Kiinteän yhteyden kapasiteetti riittää myös huomattavasti ennustettua suuremmalle liikenteen kasvulle.

Arviointiselostuksessa on katsottu, että pengertiellä voi autolla ajettavan matkan lisääntyessä sattua liikenneonnettomuuksia. Onnettomuuksien määrä on kuitenkin arvioitu vähäisemmäksi kuin muutoin maantiellä 816, koska pengertiellä ei ole maankäyttöä eikä risteävää liikennettä ja koska kevyen liikenteen osuus on pieni. Talvella sääolosuhteet voivat aiheuttaa liikenteeseen poikkeustilanteita, mikä voi lisätä riskiä joutua liikenneonnettomuuteen. Pengertien vaikutus maantien 816 liikenteeseen on tasaava, koska lautta ei enää rytmitä liikennettä. Julkisen liikenteen palvelujen ja palo- ja pelastustoimien toimintamahdollisuudet paranevat.

Kevyen liikenteen kulkeminen mahdollistetaan 1,25 metriä leveillä pientareilla molemmin puolin tietä. Tältä osin on arvioitu, että yhteyttä tullaan käyttämään melko vähän päivittäisenä kevyen liikenteen yhteytenä, koska etäisyydet Hailuodon keskustasta Oulunsaloon ja sieltä edelleen Ouluun ovat hyvin suuret. Kevyen liikenteen käyttö on lähinnä vapaa-aikaan ja lomamatkailuun liittyvää. Tämä matkailu tulee mahdollisesti kasvamaan. Lauttayhteyden on katsottu tukevan kevyen liikenteen reittiä vähemmän maakuntakaavaan merkittyä viheryhteystarvetta.

4.11.2. Päästöt ilmaan

Arviointiselostuksesta ilmenee, että päästöjä arvioitaessa arviointi on kohdennettu lauttaliikenteen ja ajoneuvoliikenteen päästömääriin sekä hankkeen aikana että rakentamisvaiheessa. Ajoneuvoliikenteen osalta päästömäärät on laskettu tarkasteluajankohdan tiedossa olevilla tai ennustetuilla liikennemäärätiedoilla käyttäen IVAR-ohjelmistoa. Lauttaliikenteen osalta päästömäärät on laskettu käyttäen vuosittaista polttoaineenkulutusmäärää ja polttoaineen (vähärikkinen kevyt polttoöljy) valmistajan ilmoittamia päästötietoja.

Arvioitaessa lauttayhteyden palvelutason kehittämistä koskevaa vaihtoehtoa (VE 0+) CO2-päästöjen kannalta on arviointiselostuksessa todettu, että lauttaliikenteen päästöt (kevyt polttoöljy) nousisivat 7 100 tonniin vuodessa. Mikäli lautan polttoaine vaihdettaisiin maakaasuun, se vähentäisi korvaavalta osin näitä päästöjä noin neljänneksen ja muita päästölajeja lähes nollaan polttoöljyyn verrattuna.

Arviointiselostuksen mukaan autotekniikan kehittyminen vähentää autoliikenteen kasvihuonepäästöjä. Liikennemäärien kasvaessa hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärä kuitenkin kasvaa. Rakentamisen aikaisia päästöjä voidaan minimoida minimoimalla kuljetusmatkat, optimoimalla käytettävä kuljetustapa ja minimoimalla kiviainestarve. Lisäksi on huolehdittava, että kalusto on kunnossa. Lauttaliikenteen osalta kehitys tapahtuu hitaasti lauttakaluston pitkän käyttöiän vuoksi. Päästöjen vähentämiseksi on mahdollista vaihtaa lautan polttoaine vaiheittain ympäristöystävällisempään (maakaasu) ja kalustoa uusittaessa ottaa huomioon lauttojen energiaystävällisyys ja soveltuvuus vaativiin talviolosuhteisiin.

Päästöjen ja ilmastovaikutusten osalta on yhteenvetona todettu, että kiinteä yhteys tuottaa 40 prosenttia vähemmän päästöjä kuin lauttayhteys, kun suuren energiatarpeen vaatima lauttayhteys korvataan autoliikenteellä.

4.11.3. Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriperintöön

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on todettu, että maisemallisten vaikutusten arviointialue käsittää Hailuodon ja mantereen välisen Luodonselän merialueen rantavyöhykkeineen ulottuen Siikajoen edustalta Oulun edustan merialueelle sekä Haukiputaan edustan saarille. Arviointiselostuksen mukaan tiehanke vaikuttaa kulttuuriympäristön arvoon muuttamalla niitä lähtökohtia, joiden perusteella Hailuoto on luokiteltu kokonaisuudessaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Hailuodon kulttuuriperinnön erityisarvoja ovat muun muassa saarimaisuus, talonpoikaiskylät ja kalastuskulttuuri. Arvioinnin kohdistuminen yksittäiseen kohteeseen on vaikeammin arvioitavissa.

Vaikutusarvioinnin menetelminä ovat olleet maastossa eri suunnista tehtävä havainnointi, karttatarkastelut sekä muutosten havainnollistaminen kartoilla ja havainnekuvilla. Arvioinnilla on selvitetty muutoksen luonne, laajuus ja merkitys nykyisiin maisema- ja ympäristöarvoihin.

Arviointiselostuksessa on kuvattu sanallisesti ja valokuvin Hailuodon nykytilanteen maisemarakennetta ja maisemakuvaa, perinnemaisemia, kulttuuriympäristöä ja muinaisjäännöksiä. Kiinteän yhteyden vaikutuksia maisemaan ja virkistysarvoon sekä kulttuuriperintöön on tarkasteltu erikseen.

Kulttuuriperinnön osalta arviointiselostuksessa on muun ohella todettu, että Hailuodon kulttuuriympäristön perustana on saari, jonne ei ole kiinteää yhteyttä. Tämä perusta muuttuu tiehankkeen toteutuessa, ja samalla saaren ominaisluonne muuttuu pysyvästi. Kiinteän yhteyden näkyvät vaikutukset Hailuodon kulttuuriympäristön arvoon jäävät todennäköisesti vähäisiksi. Tiepenger siltoineen näkyy hyvin vain saaren itäkärjestä lauttarannan lähialueelta. Katseluetäisyyden kasvaessa pengertie häviää horisonttiin. Arviointiselostuksen mukaan tiehankkeella ei todennäköisesti ole tai sillä on vain lieviä haitallisia vaikutuksia alueen kulttuuriperintökokonaisuuksiin, kuten Marjaniemen majakka- ja luotsiyhteisöön ja saaren talonpoikaisasutukseen sekä saaren sisäosissa sijaitsevien yksittäisten kulttuuriympäristökohteiden arvoon.

Kulttuuriperintöön kohdistuvien välillisten vaikutusten suuruutta on vaikea arvioida. Tältä osin arvioinnissa on todettu, että välillisiksi vaikutuksiksi voidaan katsoa saavutettavuuden parantuessa kasvavat käyttäjämäärät ja asutuksen lisääntyminen. Vaikutukset voivat olla kielteisiä tai myönteisiä. Turvaamalla saaren elinvoimaisuus, erityisesti pysyvä asutus, voidaan osaltaan edesauttaa arvokkaan rakennuskannan säilymistä.

Arviointiselostuksessa on lopuksi käsitelty arvioinnin epävarmuustekijöitä ja haittojen vähentämistä. Epävarmuustekijänä on mainittu Hailuodon tuleva maankäyttö, matkailu ja virkistyskäyttö. Haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää hallitulla maankäytön ohjaamisella ja arvotekijät huomioon ottamalla.

Yhteysviranomaisen arviointiselostuksesta antamassa lausunnossa on maisemakuvaa ja kulttuuriympäristöä koskevien vaikutusten osalta todettu muun ohella, että kiinteä yhteys voi mahdollisesti heikentää Hailuodon valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön arvoja, mikäli Hailuodon ominaispiirteet myöhemmin olennaisesti muuttuvat tieyhteyden vaikutusten seurauksena. Yhteysviranomainen on pitänyt panostamista maankäytön ohjaukseen erityisen tärkeänä, mikäli kiinteä tieyhteys valitaan liikenneyhteysratkaisuksi.

4.11.4.Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön sekä sosiaaliset vaikutukset

Arviointiselostuksen mukaan alan asiantuntijat ovat tehneet maankäyttö- ja yhdyskuntavaikutusten arvioinnin käyttäen lähtökohtana suunnittelualueelta koottuja tilasto-, kaava-, kartta- ja suunnitelmatietoja. Näiden lisäksi vaikutusten arviointi on perustunut hankeryhmässä ja alueen kuntien edustajien kanssa erikseen käytyihin keskusteluihin. Sidosryhmien mielipiteitä on koottu erillisellä kysely- ja haastattelututkimuksella (WSP Environmental Oy 15.9.2009; Oulunsalo-Hailuoto kiinteän tieyhteyden ja tuulipuistohankkeen sosiaalisten vaikutusten selvittäminen haastatteluin). Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa on hyödynnetty yleisötilaisuuksissa esitettyjä mielipiteitä, arviointiohjelmasta annettuja lausuntoja, kunnan viranhaltijoilta saatuja tietoja, mökkiläistoimikunnan kokoamia kehittämistarpeita sekä aiemmista selvityksistä kerättyjä tietoja. Lisäksi Raippaluodon sillan vaikutusten seurantatutkimusta on käytetty suuntaa antavana lähtökohtana vaikutusten suunnan ja suuruuden arvioinnissa ja tuloksia on verrattu Raippaluodon siltahankkeesta saatuihin kokemuksiin.

Kiinteän yhteyden rakentamisen vaikutuksia on tarkasteltu Hailuodon ja Oulunsalon kannalta. Tarkastelu on kohdistunut seudulliseen liikkumiseen, väestöön ja asumiseen sekä työpaikkoihin, palveluihin ja elinkeinoelämään kohdistuviin vaikutuksiin sekä muihin vaikutuksiin.

4.11.5. Linnustovaikutukset

Arviointiselostuksessa on kiinteän yhteyden linnustovaikutusten osalta todettu muun ohella, että kiinteän yhteyden suorat vaikutukset pesimälinnustoon rajoittuvat Riutunkarin alueelle. Hankkeen mahdollisia välillisiä vaikutuksia alueen pesimälinnustoon ovat muun muassa meluvaikutukset ja lintujen törmääminen ajoneuvoihin.

Tien meluvaikutukset eivät arviointiselostuksen mukaan ulotu esimerkiksi Riutunkainalon Natura-alueelle eivätkä myöskään tielinjauksen pohjoispuolisille lintuluodoille. Riutunkarin ja Huikun alueen pesimälinnut ovat tottuneet liikennemeluun, joten tilanne ei muutu nykytilasta huonompaan suuntaan.

Arviointiselostuksessa on todettu, että autoliikenne lisää jonkin verran lintukuolemia törmäysten muodossa, mutta törmäysriski ei todennäköisesti merkittävästi eroa keskimääräisestä liikenteen törmäyskuolemariskistä. Sekä Riutunkarin että Huikun alueella lintujen liikennekuolemia saattaa tulla hieman keskimääräistä enemmän johtuen nuorten lokkilintujen ja erityisesti naurulokin poikasten taipumuksesta hakeutua teille. Liikennekuolemat ajoittuvat heinäkuun alkupuolelle, jolloin nuoret kokemattomat linnut lähtevät pesimäluodoiltaan. Oulunsalon ja Hailuodon välinen salmi on lintujen muuttoväylä, ja erityisesti sumuisella säällä muuttavia, matalalla lentäviä lintuja saattaa törmätä vähäisiä määriä autoihin. Arviointiselostuksessa on katsottu, että tästä ei kuitenkaan ole merkittävää haittaa muuttolinnustolle ja että törmäykset rajoittunevat vain poikkeukselliseen säätyyppiin.

4.11.6. Vaikutukset muuhun eläimistöön

Arviointiselostuksessa on arvioitu kiinteän yhteyden vaikutuksia myös muuhun eläimistöön kuin linnustoon. Tältä osin on todettu, että vesialueen nisäkäslajistoon kuuluvat itämerennorppa ja harmaahylje. Kummankin lajin kannat ovat alueella vakaat ja kasvussa. Harmaahylje viihtyy pääasiassa tielinjan pohjoispuolella Oulunselän alueella, mutta itämerennorppaa tavataan kaikkialla suunnittelualueella. Arviointiselostuksen mukaan tiepenger estää joiltakin kohdin hylkeiden liikkumisen mutta todennäköisesti kumpikin laji pystyy käyttämään leveitä silta-aukkoja kulkemiseen.

Arviointiselostuksessa on todettu, että tielinjan rakentaminen ei lisää metsästyspainetta Hailuodon saarella. Vieraslupien saanti saarelle on rajoitettua, ja metsästystä kyetään säätelemään muun muassa metsästysseurojen tai riistanhoitopiirin asettamilla pyyntikiintiöillä. Kaikki halukkaat metsästysharrastajat tulevat jo nyt saarelle kulkuyhteydestä riippumatta. Arviointiselostuksessa on katsottu, että kiinteällä yhteydellä ei ole vaikutusta Hailuodon riistakantaan.

4.12. Natura-arviointi 2010

Osana Hailuodon liikenneyhteyden ympäristövaikutusten arviointimenettelyä on tehty luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Hailuodon liikenneyhteyttä koskeva Natura-arviointi. Natura-arviointi on kohdennettu seitsemään hankkeen vaikutusalueella sijaitsevaan Natura-alueeseen, joita ovat Perämeren saaret (FI1300302), Akionlahti (FI1103200), Liminganlahti (FI1102200), Isomatala-Maasyvänlahti (FI1100203), Ojakylänlahti ja Kengänkari (FI1100204), Hailuodon pohjoisranta (FI1100201) sekä Säärenperä ja Karinkannanmatala (FI1105201). Perämeren saaret -Natura-alueesta arviointi on kohdistunut Ulkolaidanmatalaan, Pikku-Hoikkaan, Hoikanriisiin, Martinriisiin, Äijänkumpeleeseen, Laitakariin, Suuloseen, Jussinmatalaan, Löplötinkariin, Kraaseliin, Parmiineihin ja Pöllönkariin. Hailuodon pohjoisrannan alueesta on tarkasteltu Pökönnokkaa. Kaikki kohteet sisältyvät Natura 2000 -verkostoon sekä lintu- että luontodirektiivin mukaisina alueina.

Natura-arviointi on perustunut alueelta tehtyihin luonto- ja ympäristöselvityksiin ja Natura 2000 -tietolomakkeiden tietoihin luontotyyppien ja direktiivilajien esiintymisestä alueella. Arvioinnissa on kuvattu Natura-alueiden luonnonolot ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tarkastellut hankevaihtoehdot. Kiinteän yhteyden suorien vaikutusten osalta arvioinnissa on katsottu, ettei hankkeella ole suoria Natura-alueen maatai merenpohjaan vaikuttavia ympäristövaikutuksia. Mahdollisina välillisinä vaikutuksina on tunnistettu meluvaikutukset ja pengertien padottava vaikutus. Arvioinnissa merkittävimpänä ja vaikeimmin ennustettavana vaikutuksena on pidetty jää-, vesi- ja aaltoeroosiomuutoksia.

Natura-arvioinnissa on tarkasteltu erikseen hankkeen vaikutuksia kullekin kysymyksessä olevalle Natura-alueelle. Vaikutustarkastelu on kohdistunut vaikutuksiin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin, vaikutuksiin luontodirektiivin liitteen II lajeihin, vaikutuksiin lintudirektiivin liitteen I lajeihin, häiriövaikutuksiin, vaikutuksiin muihin suojeluperusteina mainittuihin eliölajeihin sekä kiinteän yhteyden ja tuulipuistohankkeen Natura-alueen suojeluperusteena olevaan linnustoon ja muihin eliölajeihin kohdistuviin yhteisvaikutuksiin.

Natura-arvioinnissa on yhteenvetona todettu muun ohella, että meluvaikutukset ja rantoihin kohdistuvien eroosiovoimien heikentyminen ovat merkittävimpiä Natura-alueille kohdistuvia haitallisia ympäristövaikutuksia. Kiinteän tieyhteyden rakentaminen saattaa vaikuttaa alueen rantoihin kohdistuvaan jääeroosioon heikentävästi. Jääeroosion heikentyminen vaikuttaa rantojen Natura-luontotyyppeihin ja niiden kasvillisuuteen sekä erityisesti vaateliaaseen maannousemarannikon putkilokasvilajistoon. Vaikutukset kohdistuvat merkittävimmin Liminganlahden sekä Ojankylänlahden-Kengänkarin Natura-alueisiin. Heikentäviä vaikutuksia ei kuitenkaan ole arvioinnissa pidetty merkittävinä luontotyyppi- ja direktiivitasolla.

Ympäristöministeriö on 31.1.2011 antanut lausunnon Natura-arvioinnista. Lausunnossa arviointia on pidetty riittämättömänä siltä osin kuin siinä on arvioitu jääeroosion mahdollisesta muuttumisesta seuraavia vaikutuksia lintujen ja kasvien (erityisesti nelilehtivesikuusi, upossarpio ja ruijanesikko) elinympäristöihin. Ministeriö on katsonut, ettei Natura-arvioinnin perusteella voida varmistua lainsäädännön ja sitä koskevan oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla hankkeen vaikutusten haitattomuudesta.

4.13. Jääeroosioselvityksen täydennys 2011

Destia Oy:n jääeroosioselvityksen täydennyksessä (Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 2011) on täydennetty jääeroosiovaikutuksia saatujen viranomaislausuntojen määrittelemällä tavalla. Selvityksessä arvio jääeroosion vaikutuksista alueen kasvillisuuteen ja eliöstöön on perustunut jäiden liikkeiden muutoksista tehtyyn mallinnukseen. Selvityksen pohjana ovat olleet hailuotolaisten kokemusperäinen sekä tieteellisesti dokumentoitu historiatieto jääolosuhteista ja eroosiovaikutuksista ennen lauttaväylän avaamista ja sen avaamisen jälkeen. Selvityksessä on tarkasteltu jäävoimien vaikutusmekanismeja ja jäiden liikkumista sekä jääeroosion vaikutuksia hankkeen vaikutuspiirissä sijaitseville Natura-alueille ja direktiivilajistolle.

Jääeroosioselvityksen täydennyksessä on esitetty muun ohella kiinteän maayhteyden vaikutukset jääeroosioon eri alueilla. Selvityksen mukaan jääeroosio lievenee Huikun eteläisellä ranta-alueella ja Riutunkarin-Nenännokan välisellä ranta-alueella, koska jäiden maalle työntymisessä siirtymät lyhenevät. Isomatalan-Maasyvänlahden sekä Säärenperän ja Karinkannanmatalan Natura-alueiden osalta on todettu, että jääeroosio voi lieventyä, koska jään liikenopeus pienenee. Kiinteän yhteyden pohjoispuolella olevilla luodoilla lounaasta tuleva jääeroosio poistuu, mutta länsi- ja luoteistuulien eroosiovaikutus ei muutu. Avoimeksi kysymykseksi on jäänyt, kuinka kriittinen on lounaasta tuleva jääeroosio. Selvityksessä on katsottu, että kiinteän maayhteyden ja tuulipuiston rakentaminen vaikuttavat luotoihin lauttaväylän pohjoispuolella vähäisemmässä määrin kuin Huikun ja Oulunsalon ranta-alueisiin. Kolmen selvitystyöhön osallistuneen asiantuntijan mukaan vaikutuksen suuruus tältä osin riippuu aika lailla länsi-luodesuunnan merkittävyydestä. Heidän mukaansa oikeampi ilmaisu olisi ollut, että hanke vaikuttaa jossain määrin luotoihin lauttaväylän pohjoispuolella. Selvityksessä on vielä todettu, että myös penkereen päiden pohjoisella puolella, 2–3 kilometrin matkalla, jääeroosio etelän-lounaan suunnista jää pois. Avoimeksi kysymykseksi on jäänyt, kuinka kriittinen noista suunnista tuleva jääeroosio on. Selvityksen mukaan vaikutukset muualla kuin edellä esitetyillä alueilla ovat vähäisiä.

Jääeroosioselvityksen täydennyksessä on arvioitu jääeroosion vaikutuksia Perämeren saaret-, Liminganlahden, Isomatalan-Maasyvänlahden, Ojakylänlahden ja Kengänkarin sekä Säärenperän ja Karinkannanmatalan Natura-alueiden niille luontotyypeille, joihin jääeroosio vaikuttaa. Tarkastelussa, joka koskee alueella esiintyviä uhanalaisia putkilokasvilajeja sekä lajeja, joiden suojelussa Suomella on erityisvastuu, arviointi on kohdistunut jäävoimille alttiiseen rantavyöhykkeen lajistoon sekä laajemmin avointa rantaniittyä elinympäristönään käyttäviin eliölajeihin. Selvityksessä on linnuston osalta esitetty lintudirektiivin liitteen I pesimälajit ja kansallisessa uhanalaisluokituksessa mainitut pesimälajit sekä hankkeen vaikutukset näihin lajeihin.

Isomatalan-Maasyvänlahden Natura-alueen osalta jääeroosioselvityksen täydennyksessä on esitetty aluetta koskevat tiedot sekä Natura-alueen suojeluperusteina olevat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit, joita ovat vedenalaiset hiekkasärkät, rannikon laguunit, ulkosaariston luodot ja saaret, merenrantaniityt ja maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät. Alueen laajin merenrantaniitty on Tömpän niitty, joka on Perämeren rannikon laajimpia rantaniittyjä. Selvityksessä on todettu, että Isomatalan-Maasyvänlahden alueella on arvioitu kasvavan 99 prosenttia Suomen rönsysorsimoista. Lisäksi alueelta tavataan kolme muuta luontodirektiivin liitteen II lajia, joita ovat ruijan-esikko, upossarpio ja nelilehtivesikuusi. Selvitykseen on Isomatalan-Maasyvänlahden kohdalle kirjattu virheellisesti Ojankylänlahden ja Kengänkarin Natura-aluetta koskevat arvioidut vaikutukset ja vaikutusten merkittävyys Natura-alueen luontotyypeille.

Ojakylänlahden ja Kengänkarin Natura-alueen osalta selvityksessä on muun ohella todettu, että Kengänkarin lintusaaren linnusto on runsas. Siellä on muun ohella pesinyt Suomen suurin tukkasotkakolonia. Koko Natura-alueella on tavattu lähes 30 lintudirektiivin liitteen I lajia ja lisäksi uhanalaisia lajeja, joiden tiedot ovat salassa pidettäviä. Vaikutusten osalta on todettu, että hankkeen vaikutukset Ulkosaariston luodot ja saaret -luontotyypille on arvioitu vähäisiksi ja nämä vaikutukset kohdistuvat Kengänkarin lintuyhdyskuntaan. Muille Natura-alueen luontotyypeille vaikutukset ovat todennäköisesti merkityksettömiä.

Selvityksen uhanalaisia lajeja koskevassa osuudessa on erittäin uhanalaisen nelilehtivesikuusen osalta todettu, että se on alueella nykyisin hyvin harvalukuinen eikä lajin nykytilasta ole olemassa päivitettyä tietoa. Alueella tavataan lisäksi rannikkovesikuusta, ja on mahdollista, että jäljellä olevat esiintymät häviävät risteytymisen seurauksena. Nelilehtivesikuusi hyötyy kasvillisuutta repivästä jääeroosiosta, ja sen useimmat kasvupaikat ovat muun kasvillisuuden seassa sijaitsevia lampareita. Jääeroosion heikkeneminen ja siitä seuraava rantavyöhykkeen umpeutuminen heikentävät lajin elinmahdollisuuksia entisestään. Lajin paikallispopulaation niukkuuden vuoksi jääeroosion muutosten vaikutukset ovat vähintään vähäiset ja lisäävät lajin häviämisriskiä alueella. Selvityksen mukaan arvion luotettavuutta heikentää se, ettei lajin esiintymien nykytilasta alueella ole päivitettyä tietoa.

Selvityksen mukaan Suomessa äärimmäisen uhanalaisella rönsysorsimolla on tällä hetkellä viisi tunnettua esiintymispaikkaa, joista Hailuodon Isomatalan esiintymä on elinvoimaisin. Isomatalan-Maasyvänlahden Natura-alueella on lajilla kolme esiintymää. Tämän lisäksi laji kasvaa Siikajoen Tauvon Ulkonokanhietikolla ja Siikajoen Savilahdella. Laji on myös siirtoistutettu Lumijoen Lumikarille, mutta siirron onnistumisesta tai kasvuston nykytilasta ei ole tietoa. Selvityksen mukaan rantojen umpeenkasvun nopeutuminen hävittäisi jäljellä olevat kasvupaikat nopeasti ja samalla laji häviäisi Suomen kasvilajistosta. Pienikin jääeroosion heikkeneminen, jolla on vaikutusta jäljellä oleviin lajin kasvupaikkoihin, heikentää lajin elinmahdollisuuksia. Lajin koko Suomen populaation niukkuuden vuoksi jääeroosion vaikutukset, jotka on arvioitu vähintään vähäisiksi, lisäävät lajin häviämisriskiä alueella.

Jääeroosioselvityksen täydennyksessä on yhteenvetona vaikutuksista luontoarvoihin todettu, että jääeroosio on alueella hyvin merkittävä rantoja muokkaava tekijä ja osa alueen uhanalaisista putkilokasvilajeista on siitä jopa riippuvainen. Myös osa alueen rantaniityillä pesivistä lintulajeista on riippuvainen avoimista jäiden repimistä niukkakasvuisista tai kasvittomista laikuista, jotka ovat merkittäviä muun muassa ravinnonhankinnan kannalta. Tehdyn arvion perusteella jääeroosio alueella ei kokonaisuutena merkittävästi heikkene, mutta paikallisesti tapahtuvat muutokset keskittyvät luontoarvoiltaan merkittävimmille alueille, kuten Isomatalan-Härkäsäikän alueelle. Selvityksen mukaan vaikutukset niittyrantojen osalta jäävät kokonaisuutena ajatellen vähäisiksi, mutta joidenkin lajien ja selvitysalueen mittakaavassa pienialaisten alueiden osalta muutokset saattavat muodostua pitkällä aikavälillä merkittäviksi. Näiden arviointiin sisältyy suuria epävarmuuksia, koska muutoksia harvoin tapahtuviin jääeroosiohäiriöihin ei ole selvitetty.

4.14. Luontoselvitys 2011

Pöyry Finland Oy:n merituulipuistoa ja kiinteää yhteyttä koskeva luontoselvitys (22.12.2011) on tehty viranomaisten esittämiin Natura-arvioinnin täydennystarpeisiin liittyen. Selvitystä varten on koottu yhteen alueelta jo olemassa oleva tieto, kuten tiedot uhanalaisten lajien esiintymistä ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmästä ja Metsähallituksen tekemät luontotyyppi-inventointiaineistot Natura-alueilta. Uhanalaisten putkilokasvien esiintymätiedot on tarkistettu 31.5.2011 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tiedostoista. Selvitysalueelle on tehty kesällä 2011 maastokartoitukset luontotyyppien ja uhanalaisten kasvilajien osalta. Maastoselvitykset on tehty alueilla, joilla jääeroosion on arvioitu lieventyvän tuulipuisto- ja kiinteän liikenneyhteyshankkeiden johdosta. Selvitykset on siten tehty Isomatala-Maasyvänlahden Natura-alueella, Saarenperän ja Karinkannanmatalan Natura-alueella, Liminganlahden Natura-alueella välillä Riutunkainalo-Nenännokka-Koppana, Perämeren saarten Natura-alueen saarista Kraaselilla, Parmiineilla, Pöllönkarilla, Runninletolla ja Ahiletolla, Huikun ranta-alueella molemmin puolin lauttasatamaa sekä Riutunkarin satamatoimintojen alle jäävällä alueella.

Nelilehtivesikuusen osalta luontoselvityksestä ilmenee, että sitä on havaittu kesän 2011 maastoinventoinneissa Isomatala-Maasyvänlahden ja Liminganlahden Natura-alueilla. Isomatala-Maasyvänlahdessa nelilehtivesikuusta esiintyi tasaisesti koko rannan matkalta. Selvityksessä on todettu, että ympäristöhallinnon Eliölajit-tietokannan mukaan Natura-alueen Hailuodon mantereen puoleisella ranta-alueella on havaittu nelilehtivesikuusta noin 400 000 versoa. Kesän 2011 inventoinnissa lajia esiintyi samoilla paikoilla kuin aikaisempina vuosina, mutta yksilömäärät olivat arviolta kolmasosan pienempiä. Isomatalan alueella lajia on aikaisemmin havaittu kymmeniä tuhansia yksilöitä. Kesän 2011 maastokäynnillä saaren koillisrannalla havaittiin noin 3 500 hyväkuntoista versoa ja saaren pohjois-luoteisrannalla noin 3 000 hyväkuntoista versoa. Nelilehtivesikuusta kasvoi edellä mainittujen esiintymispaikkojen lisäksi paikka paikoin koko Isomatalan ranta-alueella lähinnä matalassa rantavedessä tai merenrantaniityn lampareissa. Kokonaisyksilömäärä oli arviolta sama kuin aiemmin. Liminganlahden Natura-alueella nelilehtivesikuusta on havaittu vain yhdestä paikasta Riutunkainalosta vuonna 2009. Selvityksen mukaan lajia on havaittu kymmenen yksilöä samalta paikalta myös vuonna 2011.

Rönsysorsimon osalta luontoselvityksestä ilmenee, että laji on taantunut voimakkaasti ja nykyään on tiedossa vain viisi esiintymispaikkaa (vuosi 2001). Hailuodon Isomatalan rönsysorsimon esiintymä on selvityksen mukaan todennäköisesti näistä viidestä jäljellä olevasta esiintymästä laajin ja elinvoimaisin. Kesän 2011 maastoinventoinnissa rönsysorsimoa havaittiin Isomatalan-Maasyvänlahden Natura-alueella. Kesällä tehtyjen havaintojen mukaan lajin pääesiintymisalue Isomatalalla on saaren kaakkoisrannan matalat rönsyröllivaltaiset merenrantaniityt ja suolamaalaikut. Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietokannassa mainittua Lampunpuodinperän laitumen rönsysorsimoesiintymää ei maastokäynnillä ole löydetty.

Vuoden 2011 luontoselvitys on käsittänyt myös linnustoa. Linnuston osalta keskeisiä seikkoja selvityksessä ovat olleet kiljuhanheen kohdistuvien törmäysvaikutusten arviointi, pesivien ja levähtävien lintujen paikallisliikehdintä hankealueella ja sen läheisyydessä sekä lintujen törmäysriskiarviot läpimuuttavien lajien arvioiduilla populaatioko'oilla.

Maastohavainnointeja on kiljuhanhen osalta tehty Siikajoella, Liminganlahden levähdysalueilla ja Hailuodossa, etelänsuosirrin osalta lajin potentiaalisilla pesimäalueilla Hailuodon kaakkois- ja koillisosissa, Hailuodon, Haukiputaan, Oulunsalon ja Oulun edustan saaristossa, Lumijoen Pitkällänokalla sekä Siikajoen Tauvossa ja Sääressä. Ruokailulentoselvitykseen liittyviä havainnointeja on tehty Lumijoen Varjakasta, Oulunsalon Riutusta, Hailuodon Huikusta ja Härkäsäikästä.

Etelänsuosirrin osalta luontoselvityksessä on todettu, että lajin Oulun seudun parimääräarvio vuodelle 2011 on noin 40–50 paria. Vuonna 2011 Hailuodon Tömpässä on pesinyt 10 paria, Itänenällä 2 paria, Pökönnokalla 3 paria, Lumijoen Pitkällänokalla noin 25 paria ja Siikajoen Sääressä 3 paria.

Selvityksen mukaan etelänsuosirrin potentiaalista pesimisbiotooppia eli matalakasvuista merenrantaniittyä on löytynyt runsaasti Hailuodon itärannalta Tömpän niityltä pohjoiseen, Santosen etelärannasta Pohjoisperän niityltä ja Oulunsalon Nenännokan niityltä. Kraaselin etelä- ja länsirannoilla olevilla laajahkoilla niityillä etelänsuosirrin tiedetään pesineen aikaisempinakin vuosina.

Tieyhteyshankkeen vaikutusten osalta selvityksessä on todettu, että Isomatala-Maasyvänlahden Natura-alueella jääeroosio mahdollisesti lievenee hankkeen seurauksena. Niittyjen vähittäinenkin umpeenkasvu voi pitkällä aikavälillä johtaa tällä Natura-alueella olevan merkittävän etelänsuosirrin parimäärän (10–15 prosenttia Suomen populaatiosta) vähenemiseen elinympäristöjen heikkenemisen seurauksena. Myös vedenpinnan nousu muodostaa todellisen uhkatekijän pesinnöille. Tiehankkeen ei kuitenkaan ole laadittujen mallinnusten mukaan arvioitu juurikaan vaikuttavan merivedenkorkeudessa tapahtuviin vaihteluihin.

Tieyhteyshankkeen linnustovaikutusten osalta luontoselvityksessä on katsottu, että linnustovaikutukset johtuvat yksinomaan jääeroosion mahdollisesta vähenemisestä. Jääeroosion mahdollinen väheneminen ja siitä seuraava biotooppien vähittäinen umpeenkasvu heikentävät rantalintujen, erityisesti etelänsuosirrin pesimäympäristöjä. Selvityksen mukaan umpeenkasvun hallitsemisen ehkäisemisessä säännöllinen laidunnus on kuitenkin vähintään yhtä merkittävässä roolissa kuin jääeroosio. Laidunnuksen jatkamisella ja lisäämisellä voidaan jossain määrin jopa parantaa rantalintujen elinympäristöjä. Vaikutuksia voidaan vähentää myös niiton avulla.

4.15. Täydentävä Natura-arviointi 2011

Vuonna 2011 tehtyjen lisäselvitysten ja aiemmin laadittujen selvitysten perusteella on kiinteää tieyhteyttä koskien laadittu täydentävä Natura-arviointi, joka on kohdistettu niihin Natura-alueisiin, joihin vuoden 2011 jääeroosioselvityksen mukaan kohdistuu jääeroosion mahdollisia muutoksia. Nämä Natura-alueet ovat Isomatala-Maasyvänlahti, Säärenperä ja Karinkannanmatala, Liminganlahti sekä Perämeren saaret.

Täydentävässä Natura-arvioinnissa on arvioitu tieyhteyshankkeen vaikutuksia ja vaikutusten merkittävyyttä Natura-alueiden suojeluperusteina oleville luontotyypeille ja lajeille kiinnittäen erityistä huomiota ympäristöministeriön aiemmasta Natura-arvioinnista antamaan lausuntoon. Luontotyyppi- ja lajikohtaisen arvioinnin lisäksi on tarkasteltu hankkeen vaikutuksia Natura-alueen koskemattomuuteen, jolla on tarkoitettu koko Natura-alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina.

Natura-arvioinnissa on hankkeen vaikutusmekanismien osalta todettu, että kasvillisuuden ja luontotyyppien kohdalla arvioinnissa on keskitytty käsittelemään hankkeen vaikutuksia jääeroosioon ja tämän heijastumista suojeluperusteena oleviin luontoarvoihin. Linnuston osalta keskeisimpiä vaikutusmekanismeja ovat jääeroosiossa mahdollisesti tapahtuvat muutokset ja niiden heijastuminen Natura-alueiden rantalinnustoon. Myös tieyhteyden käytönaikainen lisääntyvä liikennemelu voi vaikuttaa lähimpien Natura-alueiden linnustoon. Tiehankkeen ei ole katsottu aiheuttavan linnustoon kohdistuvia törmäysvaikutuksia.

Natura-arvioinnissa on kuvattu kysymyksessä olevat neljä Natura-aluetta. Kuvauksissa on esitetty alueiden suojeluperusteina olevat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit ja luontodirektiivin liitteen II lajit sekä lueteltu suojeluperusteina olevat lintudirektiivin liitteen I lintulajit. Arvioinnissa on kuvattu alueiden merkitystä linnuston, luontotyyppien ja lajien suojelun kannalta.

Isomatala-Maasyvänlahden Natura-alueen osalta on tarkasteltu alueen luontotyypeistä vedenalaisiin hiekkasärkkiin, rannikon laguuneihin, ulkosaariston luotoihin ja saariin sekä merenrantaniittyihin kohdistuvia vaikutuksia. Lisäksi on tarkasteltu vaikutuksia kaikille alueen suojeluperusteina oleville luontodirektiivin liitteen II lajeille, joita ovat ruijanesikko, upossarpio, nelilehtivesikuusi ja rönsysorsimo. Hankkeesta ei ole arvioitu aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia mainituille luontotyypeille eikä ruijanesikolle, upossarpiolle ja nelilehtivesikuuselle. Arvioinnin mukaan jääeroosion lieventyminen vaikuttaa rönsysorsimon elinmahdollisuuksiin heikentävästi. Koska lajin populaatiodynamiikkaa ei tunneta, varovaisuusperiaatteen mukaan hankkeesta on arvioitu aiheutuvan vähäisiä heikentäviä vaikutuksia lajille.

Hankkeen vaikutuksia Isomatala-Maasyvänlahden Natura-alueen suojeluperusteissa mainituille lintulajeille on esitetty lajikohtaisesti kootusti Natura-arvioinnin liitteessä. Samassa yhteydessä on esitetty myös kiinteän tieyhteyshankkeen ja tuulipuistohankkeen yhteisvaikutusten lajikohtainen voimakkuuden arviointi. Isomatala-Maasyvänlahden suojeluperusteissa mainittujen lintulajien osalta arvioinnissa on erikseen tarkasteltu tieyhteyshankkeen mahdollisia vaikutuksia etelänsuosirriin, kiljuhanheen, valkoposkihanheen, suokukkoon, liroon ja vesipääskyyn. Laidunnusta on jääeroosion ohella pidetty merkittävänä rantaniittyjen nykyisen biotooppirakenteen säilymisen kannalta, eikä hankkeesta ole arvioitu aiheutuvan Isomatala-Maasyvänlahden Natura-alueella edellä mainituille lintulajeille sellaisia vaikutuksia, joita voitaisiin pitää merkittävästi heikentävinä. Etelänsuosirrin osalta on kuitenkin todettu, että lajiin voi kohdistua vähäisiä tai poikkeuksellisissa hankkeesta riippumattomissa ääritapauksissa (laidunnuksen loppuminen, vedenkorkeuden poikkeuksellinen vaihtelu) kohtalaisia heikentäviä vaikutuksia. Natura-alueella säännöllisesti tavattaviin muuttolintulajeihin kohdistuvat heikentävät vaikutukset on arvioitu korkeintaan vähäisiksi.

Säärenperä ja Karinkannanmatala -Natura-alueen osalta on tarkasteltu alueen luontotyypeistä vedenalaisiin hiekkasärkkiin, ulkosaariston luotoihin ja saariin sekä merenrantaniittyihin kohdistuvia vaikutuksia. Lisäksi on tarkasteltu vaikutuksia alueen suojeluperusteina oleville luontodirektiivin liitteen II lajeille ruijanesikko ja upossarpio. Hankkeesta ei ole arvioitu aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia mainituille luontotyypeille eikä lajeille.

Hankkeen vaikutuksia Säärenperä ja Karinkannanmatala -Natura-alueen suojeluperusteissa mainituille lintulajeille on esitetty lajikohtaisesti kootusti Natura-arvioinnin liitteessä. Samassa yhteydessä on esitetty myös kiinteän tieyhteyshankkeen ja tuulipuistohankkeen yhteisvaikutusten lajikohtainen voimakkuuden arviointi. Arvioinnissa on erikseen tarkasteltu tieyhteyshankkeen mahdollisia vaikutuksia etelänsuosirriin, kiljuhanheen, valkoposkihanheen, suokukkoon, liroon ja vesipääskyyn. Hankkeesta linnustoon kohdistuvat vaikutukset on arvioitu luonteeltaan ja voimakkuudeltaan hyvin samankaltaisiksi Isomatala-Maasyvänlahden Natura-alueelle kohdistuvien linnustovaikutusten kanssa.

Liminganlahden Natura-alueen osalta on tarkasteltu alueen luontotyypeistä laajoihin mataliin lahtiin, ulkosaariston luotoihin ja saariin, merenrantaniittyihin sekä Itämeren hiekkarantoihin kohdistuvia vaikutuksia. Lisäksi on tarkasteltu vaikutuksia kaikille alueen suojeluperusteina oleville luontodirektiivin liitteen II lajeille, joita ovat ruijanesikko, upossarpio, nelilehtivesikuusi, lietetatar, rönsysorsimo ja pohjansorsimo. Hankkeesta ei ole arvioitu aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia laajat matalat lahdet, ulkosaariston luodot ja saaret ja Itämeren hiekkarannat -luontotyypeille. Merenrantaniityt-luontotyypille hankkeesta on arvioitu aiheutuvan vähäisiä heikentäviä vaikutuksia. Hankkeesta ei ole arvioitu aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia edellä mainituille lajeille.

Hankkeen vaikutuksia Liminganlahden Natura-alueen suojeluperusteissa mainituille lintulajeille on esitetty lajikohtaisesti kootusti Natura-arvioinnin liitteessä. Samassa yhteydessä on esitetty myös kiinteän tieyhteyshankkeen ja tuulipuistohankkeen yhteisvaikutusten lajikohtainen voimakkuuden arviointi. Arvioinnissa on erikseen tarkasteltu tieyhteyshankkeen mahdollisia vaikutuksia etelänsuosirriin, kiljuhanheen, valkoposkihanheen, suokukkoon, liroon ja vesipääskyyn. Etelänsuosirrin keskeiselle pesimäympäristölle Lumijoen Pitkännokan alueelle hankkeesta aiheutuvien jääeroosiomuutosten ei ole arvioitu heijastuvan lajiin vaikuttavasti. Sen sijaan lajin kannalta potentiaalisen Oulunsalon Nenännokan niityn osalta jääeroosion heikkeneminen ja siitä mahdollisesti aiheutuva rantojen umpeenkasvu voivat heikentää niityn soveltuvuutta lajin elinympäristöksi tulevaisuudessa. Hankkeesta ei ole arvioitu aiheutuvan lajille sellaisia vaikutuksia, joita voitaisiin pitää merkittävästi heikentävinä. Lajiin voi kuitenkin kohdistua vähäisiä heikentäviä vaikutuksia. Kiljuhanhen, valkoposkihanhen, suokukon, liron ja vesipääskyn kohdalla heikentävien vaikutusten on arvioitu jäävän korkeintaan vähäisiksi. Säännöllisesti tavattavien muuttolintujen osalta heikentävät vaikutukset jäävät hyvin vähäisiksi ja korkeintaan vähäisiksi.

Perämeren saaret -Natura-alueen osalta on tarkasteltu alueen luontotyypeistä vedenalaisiin hiekkasärkkiin, ulkosaariston luotoihin ja saariin, merenrantaniittyihin, kivikkorantoihin sekä Itämeren hiekkarantoihin kohdistuvia vaikutuksia. Lisäksi on tarkasteltu vaikutuksia kaikille alueen suojeluperusteina oleville luontodirektiivin liitteen II lajeille, joita ovat ruijanesikko, upossarpio, laaksoarho, nelilehtivesikuusi ja lietetatar. Hankkeesta ei ole arvioitu aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia vedenalaiset hiekkasärkät, kivikkorannat ja Itämeren hiekkarannat -luontotyypeille. Hankkeesta on arvioitu aiheutuvan vähäisiä heikentäviä vaikutuksia ulkosaariston luodot ja saaret sekä merenrantaniityt -luontotyypeille. Natura-alueen laajuuden huomioon ottaen hankkeesta ei kuitenkaan kokonaisuutena ole arvioitu aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia näille luontotyypeille. Upossarpiolle ja nelilehtivesikuuselle sekä laaksoarholle ja lietetatarille, joita ei ole havaittu Perämeren saaret -Natura-alueen selvitysalueella, ei ole arvioitu aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia. Ruijanesikolle on arvioitu aiheutuvan vähäisiä heikentäviä vaikutuksia, mutta ottaen huomioon Natura-alueen laajuuden hankkeesta ei ole arvioitu kohdistuvan heikentäviä vaikutuksia lajille.

Linnuston osalta hankkeen vaikutusten on arvioitu jäävän laajalla Perämeren saaret -Natura-alueella kokonaisuutena hyvin vähäisiksi. Hankkeen vaikutukset kohdistuvat käytännössä vain hankealueen läheisimmille saarille ja luodoille. Näillä alueilla jääeroosion kannalta herkkä laji on lähinnä etelänsuosirri, jolla on todettu olevan reviirit Kotakarissa ja Kellon Kraaselissa. Jääeroosion vaikutukset näillä alueilla on arvioitu lajin kannalta vähäisiksi. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti on todettu, että lajiin voi kohdistua vähäisiä heikentäviä vaikutuksia. Muiden suojeluperusteena olevien lintulajien osalta vaikutuksia ei ole arvioitu aiheutuvan.

Ympäristöministeriö on 28.6.2012 antanut lausunnon Natura-arvioinnista. Lausunnossa on ensisijaisesti otettu kantaa kiinteästä tieyhteydestä ja tuulipuistohankkeesta aiheutuviin yhteisvaikutuksiin. Lausunnossa on katsottu, että arvioinnin kohteeksi valittujen Natura-alueiden valinta on asianmukainen ja että arvio on pääosin hyvin kohdennettu mahdollisten vaikutusten näkökulmasta relevantteihin luontotyyppeihin ja lajeihin. Ministeriöllä ei ole myöskään ollut huomauttamista lintuihin kohdistuvien vaikutusten tarkastelutapaan. Vaikutusten arvioinnin osalta ministeriö on katsonut, että arvioinnissa on virheellisesti katsottu vaikutusten olevan vähäisiä sen vuoksi, että alueiden suojeluarvot ovat jo muutoinkin heikentyneet ja vaativat aktiivisia hoitotoimenpiteitä. Ministeriön mukaan tästä virheellisestä lähtökohdasta johtuen arvioinnissa on päädytty aliarvioimaan vaikutusten merkittävyyttä. Ministeriö on todennut lausuntonaan, että vaikutusten arvioinnin ja sen yhteydessä laadittujen selvitysten perusteella hankkeella on tai saattaa olla lausunnossa tarkemmin luontotyypeittäin ja lajeittain kuvattuja merkittävästi heikentäviä vaikutuksia alueiden suojelutavoitteisiin.

4.16. Jääeroosion jatkoselvitys 2013

Geofysiikan professori Matti Leppärannan Hailuodon alueen jääeroosiota koskevassa jatkoselvityksessä 2013 on vuoden 2011 selvitykseen nähden tarkennettu eräitä jääeroosiokysymyksiä, joita ovat jään liike, jääeroosio ja ajojään meren pohjaan kohdistama kyntö Hailuodon ja mantereen välisellä alueella sekä suunnitellun kiinteän yhteyden vaikutus jääeroosioon. Selvityksessä on lisäksi käsitelty sitä, millaisilla menetelmillä ympäristöolosuhteet voitaisiin jääpeitteisenä kautena säilyttää, mikäli liikenneyhteys toteutetaan. Jatkoselvitys on perustunut lisämateriaalin tutkimukseen ja maastotutkimuksiin Hailuodon ranta-alueilla.

Selvityksen mukaan tarkastelualueen merkittävin jääeroosion laji on termomekaaninen eroosio. Kiinteän yhteyden penkereellä ei ole vaikutusta termomekaaniseen eroosioon ja jään lämpölaajenemisen aiheuttamaan eroosioon, eikä ahtojään kyntö ole penkereen vaikutusalueella merkittävää. Penkereen vaikutus koskee mekaanista jääeroosiota.

Jatkoselvityksessä on todettu, että merkittävin tarkennus vuonna 2011 tehtyyn selvitykseen koskee Luodonselän etelänpuolisia alueita. Siellä laakeita, matalia ja avonaisia alueita pitää yllä termomekaaninen eroosio. Hyvänä esimerkkinä termomekaanisen eroosion ylläpitämästä alueesta on selvityksessä pidetty Isomatalan itäosassa olevaa leveää puutonta kaistaa. Mekaaninen eroosio vaikuttaa vain Isomatalan-Maasyvänlahden sekä Säärenperän ja Karinkannanmatalan Natura-alueiden läntisiin osiin, jonne kiinteän yhteyden rakentamisella ei ole vaikutusta. Muualle näille alueille ei pääse mekaanista jääeroosiota. Selvityksen mukaan Isomatalan-Maasyvänlahden Natura-alueisiin kiinteän yhteyden rakentamisella ei ole kuin korkeintaan vähäisiä vaikutuksia. Säärenperän ja Karinkannanmatalan Natura-alueella voi kiinteän yhteyden rakentaminen aiheuttaa korkeintaan vähäistä jääeroosion vähenemistä.

Toinen tarkennus vuoden 2011 selvitykseen on koskenut kiinteän yhteyden ja Oulun väylän välillä olevia luotoja. Jatkoselvityksessä on tältä osin katsottu, että penkereen pohjoispuolella olevilla luodoilla ja saarilla termomekaaninen eroosio ja aaltoeroosio hallitsevat luotojen tilan ylläpitämistä eikä mekaanista jääeroosiota voida pitää tärkeänä. Selvityksen mukaan kiinteän yhteyden rakentamisella on korkeintaan vähäisiä vaikutuksia lauttaväylän pohjoispuolella olevien Perämeren saaret -Natura-alueeseen kuuluvien alueiden luonnontilaan. Akionlahden Natura-alue on penkereen vaikutusten ulkopuolella.

Ojakylänlahden ja Kengänkarin Natura-alueen osalta selvityksessä on todettu, että penkereellä ei ole vaikutusta alueelle, koska mekaanista jääeroosiota ei siellä esiinny.

Jatkoselvityksen mukaan kiinteän yhteyden rakentamisen mekaanista jääeroosiota jonkin verran heikentävät vaikutukset koskevat Huikunrantaa ja Santosta Hailuodossa sekä Nenännokkaa ja Liminganlahden suualueen pohjoista puolta Oulunsalossa, joilla alueilla tarvitaan lievennystoimenpiteitä mekaanisen jääeroosion säilymiseksi nykyisellään. Näistä alueista Oulunsalon puolella olevat alueet kuuluvat Liminganlahden Natura-alueeseen.

4.17. Hailuodon tieyhteyshankkeen vaikutukset Natura-alueille/Lieventämistoimenpiteet 2013

Ympäristöministeriön täydentävästä Natura-arvioinnista antaman lausunnon pohjalta on ryhdytty selvittämään ja suunnittelemaan niitä toimia, joiden avulla voidaan varmistaa, että mahdollisen kiinteän yhteyden rakentamisen aikana ja sen jälkeen hankkeella ei ole siinä tapahtuneiden muutosten ja lievennystoimenpiteiden toteutuksen jälkeen heikentäviä vaikutuksia läheisten Natura-alueiden luontotyypeille ja lajeille eikä hankkeesta johtuen ilmene heikentäviä vaikutuksia niiden suojelutavoitteisiin. Selvityksessä ei ole ollut mukana tuulipuistoa koskeva hanke, josta on luovuttu. Tämän työn yhteydessä on laadittu edellä mainittu professori Matti Leppärannan jääeroosiota koskeva jatkoselvitys 2013.

Vaikutusten arviointia koskevassa selvityksessä on tarkasteltu ranta- ja jääeroosiota sekä pengertien vaikutuksia jääeroosioon. Tämä tarkastelu on sisältänyt vaikutusmekanismit, alueellisen kohdentumisen Natura-alueille, kohdentumisen rannan korkeusvyöhykkeille ja esiintymisfrekvenssin. Selvityksessä on kootusti esitetty Natura-alueiden suojeluperusteena olevien luontotyyppien (merenrantaniityt, ulkosaariston luodot ja saaret, vedenalaiset hiekkasärkät, laajat matalat lahdet ja Itämeren hiekkarannat) ja lajien (nelilehtivesikuusi, upossarpio, rönsysorsimo, ruijan-esikko, etelänsuosirri ja kiljuhanhi) ekologiaa ja esiintymistä tarkastelualueella sekä yleisesti käytettyjä mahdollisia luontotyyppien ennallistamis- ja hoitotoimenpiteitä ja lajien suojelutoimenpiteitä. Lisäksi on selvitetty toimenpiteitä, joilla voitaisiin säilyttää jään liikepotentiaali. Tarkastelun ja jääeroosiota koskevan jatkoselvityksen perusteella selvityksessä on esitetty lieventämistoimenpiteitä.

Pengertiestä aiheutuvan mekaanisen jääeroosion lievenemisen on arvioitu kohdentuvan lähinnä Oulunsalon Nenännokan alueelle. Kiinteän pengerreunan takia jään siirrosten on arvioitu jäävän lyhyemmiksi kuin nykytilassa. Näin aiheutuva mekaanisen muokkauksen vähentyminen nopeuttaa ranta-alueiden umpeenkasvua ja liettymistä, mikä heikentää avoimeen kasvutilaan sopeutunutta lajistoa.

Selvityksen mukaan tiepenkereen merkittävin haitta ilman lievennystoimenpiteitä on jään liikkeen vaimeneminen voimakkaiden lounaisten tuulten vallitessa, jään paksuuden ollessa 15–30 cm. Kun lauttaväylä pidetään avoinna silloin, kun jäiden liikkumiselle on olemassa sopivat olosuhteet, mekaaninen jääeroosio ei muutu nykytilanteeseen verrattuna. Eliminoimalla tiepenkereen aiheuttama kitkan kasvu mahdollistetaan jäiden liikkuminen vastaavalla tavalla kuin nykytilassa. Penkereen rakentamisen ajalta selvityksessä on todettu, että kun tänä aikana lautta liikennöi normaaliin tapaan, erillistä lauttaväylän avaamista ei silloin tarvita. Selvityksessä on kuvattu konkreettisesti, miten jään kehittymistä seurataan ja milloin väylän avaamiset tapahtuvat.

Selvityksessä on todettu, että avovesikaudella tiepenger vähentää vähäisessä määrin lähialueellaan aallokon vaikutusta ja vaikuttaa pohjamateriaalin kulkeutumiseen virtausmuutosten kautta. Lisäksi hankkeesta riippumatta eräiden alueen kasvi- ja lintulajien tilanne on sen verran heikko, että lajiston suotuisan suojelutason säilyminen edellyttää populaatioiden koon ja elinvoimaisuuden kasvua. Selvityksessä onkin esitetty väylän aukipidon lisäksi vuosittain päätettäviä tarpeellisia lievennystoimenpiteitä, kuten rantojen mekaanista muokkausta tai muita yleisesti käytettyjä luontotyyppien ennallistamis- ja hoitotoimenpiteitä ja lajien suojelutoimenpiteitä. Selvityksessä on katsottu, että näillä muilla lieventämistoimenpiteillä voidaan myös edistää ja jopa parantaa lajien ja luontotyyppien elinvoimaisuutta. Toimenpiteitä ja tutkimustarpeita voidaan vuosittain kohdentaa tilanteen ja tarpeen mukaan.

Ympäristöministeriö on 24.2.2014 antanut merialueen osayleiskaavoitukseen liittyen luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen lausunnon tarkennetusta vaikutusten arvioinnista. Lausunnossa on todettu, että professori Leppärannan laatimassa jääeroosion jatkoselvityksessä on parasta käytettävissä olevaa tietoa hyväksi käyttäen laadittu asianmukainen arvio jääeroosion eri muotojen mekanismeista ja pengertien mahdollisista niitä muuttavista vaikutuksista. Vaikutusalueen laajuuden voidaan sen perusteella todeta olevan aiemmin arvioitua suppeampi. Ministeriö on pitänyt lieventämistoimenpiteitä koskevassa lisäselvityksessä esitettyjä, mekaanista jääeroosiota ylläpitäviä jääkannen pengertiehen rajautuvan reunan auki pitämiseen liittyviä lieventämistoimenpiteitä yhdistettynä alueiden hoitotoimenpiteisiin ja seurantaan, vaikutusten ehkäisyn kannalta relevantteina ja riittävän konkreettisesti ja yksilöidysti esitettyinä. Ympäristöministeriö on katsonut, että pengertie on toteutettavissa sellaisella tavalla, joka ei vaikuta merkittävän kielteisesti hankkeen vaikutuspiirissä olevien Natura 2000 -alueiden suojelutavoitteisiin. Tämä kuitenkin edellyttää, että vaikutusten arvioinnissa esitetyt lieventämistoimenpiteet otetaan käyttöön hankkeen vaatimien päätösten ja lupien käsittelyssä.

4.18. Vaikutusselvitys 2014

Pöyry Finland Oy:n vaikutuksia luontodirektiivin liitteiden IV a ja b lajeihin koskevassa selvityksessä (29.10.2014) on osayleiskaavoitukseen liittyen arvioitu suunniteltujen Hailuodon Huikun ja Oulunsalon Riutunkarin satama- ja matkailupalvelualueiden vaikutuksia upossarpioon, nelilehtivesikuuseen, ruijanesikkoon ja viitasammakkoon. Vaikutusarviointi on perustunut jo olemassa oleviin tietoihin. Valtion ympäristöhallinnon ylläpitämät uhanalaisrekisterin tiedot on tarkistettu Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tiedostoista 21.10.2014.

Selvityksessä on nelilehtivesikuusen osalta todettu, että viime vuosikymmeninä laji on taantunut voimakkaasti ja lajilla on useita uhkatekijöitä, joista merkittävin on sopivien kasvupaikkojen umpeenkasvu. Huikussa nelilehtivesikuusta on havaittu vuonna 2013 Hailuodon lauttarantaan kulkevan tien pohjoispuolella noin kahden aarin alueella. Satamatoiminnoista ei ole arvioitu aiheutuvan vaikutuksia tälle rantaniityllä sijaitsevalle esiintymälle. Riutunkarin kaava-alueelta ei ole tehty havaintoja nelilehtivesikuusesta. Liminganlahden Natura-alueelta Riutunkainalosta on havainto esiintymästä. Tälle esiintymälle ei ole arvioitu aiheutuvan vaikutuksia satama- ja matkailupalvelujen alueiden toiminnoista pitkästä etäisyydestä johtuen.

5. Selvitysten ja vaikutusarviointien riittävyys ja luotettavuus

5.1. Selvityksiä laatineet konsulttiyhtiöt

Valituksenalainen merialueen osayleiskaava on perustunut muun ohella ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä laadittuihin luontoselvityksiin ja muihin vastaaviin selvityksiin. Näitä selvityksiä ovat annettujen toimeksiantojen pohjalta laatineet yksityiset osakeyhtiöt. Selvitysten laatimista koskevassa toiminnassa ei ole kysymys hallintolaissa tarkoitetusta asian käsittelystä viranomaisessa, eivätkä hallintolain esteellisyyssäännökset siten tule asiassa sovellettaviksi. Laadittuja selvityksiä ei myöskään voida pitää epäluotettavina sillä valittajien esittämällä perusteella, että mainituilla selvityksiä tehneillä yhtiöillä mahdollisesti on taloudellinen intressi pengertien rakentamiseen.

5.2. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteysviranomainen

Hailuodon liikenneyhteyksien kehittämisen ympäristövaikutusten arvioinnin hankevastaavana on 31.12.2009 saakka toiminut Tiehallinnon Oulun tiepiiri. Aluehallintouudistuksen jälkeen hankevastaavana on 1.1.2010 lukien toiminut Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVA-laki) 6 a §:n 2 momentin mukaan jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastaa hankkeen suunnittelusta tai toteuttamisesta, ympäristöministeriö määrää, mikä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista toimii hankkeen yhteysviranomaisena.

Ympäristöministeriö on 16.2.2010 määrännyt Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimimaan Hailuodon liikenneyhteyshankkeessa YVA-lain mukaisena yhteysviranomaisena 1.1.2010 jälkeen. Ympäristöministeriön päätöksessä on muun ohella todettu, että keskuksen ylijohtaja ei voi ottaa ratkaistavakseen asiaa, joka kuuluu vastuualueen tehtäviin ja toimivaltaan, ja että kun otetaan huomioon ELY-keskuksia koskevat säännökset ja keskusten vastuualueiden itsenäisyys, hankkeen yhteysviranomaisen tehtäviä voidaan hoitaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueella siitä huolimatta, että hankkeen suunnittelusta tai toteuttamisesta vastaa saman ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue. Ympäristöministeriö on katsonut, että hankkeen YVA-menettelyyn liittyvät yhteysviranomaistehtävät on ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueella järjestettävä niin, ettei asian puolueeton käsittely vaarannu.

Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella tehtyjä selvityksiä ja vaikutusarviointeja voitaisiin pitää epäluotettavina valittajien YVA-lain mukaisen yhteysviranomaisen aseman osalta esittämillä perusteilla.

5.3. Luonnonympäristöön ja luonnonarvoihin kohdistuvien vaikutusten selvittäminen

Merialueen osayleiskaavan perustana olevissa selvityksissä ja Natura-arvioinnissa on tunnistettu veden ja erityisesti jään aiheuttaman eroosion merkitys Perämeren rantoja muokkaavana ympäristötekijänä ja eroosion merkitys maankohoamisrannikon kasvillisuuden ja avointa tilaa vaativan eläimistön, kuten eräiden lintulajien elinympäristöille. Jääeroosion esiintymistä ja vaikutuksia on tarkasteltu useammassa eri selvityksessä. Tarkastelussa on otettu huomioon myös kokemusperäinen tieto jääolosuhteista ja eroosiovaikutuksista ennen lauttaväylän avaamista ja sen avaamisen jälkeen. Selvitystyössä on esitetty jääeroosion eri lajit ja tarkasteltu niiden merkitystä hankkeen vaikutuspiirissä sijaitsevien Natura-alueiden luontotyypeille ja lajistolle. Jääeroosioselvityksiä on täydennetty viranomaislausunnoissa edellytetyllä tavalla.

Jääeroosioselvityksistä ja luontoselvityksistä ilmenee, että rönsysorsimo on Suomessa äärimmäisen uhanalainen ja että Hailuodon Isomatalan-Maasyvänlahden Natura-alueen esiintymät ovat lajin säilymisen kannalta olennaisia. Selvityksissä on myös todettu jääeroosion suuri merkitys rönsysorsimon kasvupaikoille ja siten lajin elinmahdollisuuksille. Nelilehtivesikuusen osalta selvityksistä käy ilmi, että Isomatalan-Maasyvänlahden Natura-alueella on merkittäviä lajin esiintymiä. Myös nelilehtivesikuusen osalta aineistosta käy ilmi lajin taantuminen ja sopivien kasvupaikkojen merkitys lajin säilymiselle.

Lintujen esiintymistä ja linnustovaikutuksia on tarkasteltu jääeroosioselvitysten ja luontoselvityksen yhteydessä. Pesimälintujen ja muuttolintujen osalta on laadittu omat selvitykset. Maastohavainnointeja on tehty laaja-alaisesti Hailuodossa, mantereen puolella ja saaristossa. Linnustovaikutuksia on arvioitu ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa ja Natura-arvioinnissa. Arviointi on kohdistunut kiinteän yhteyden toteuttamisesta linnuille aiheutuvaan törmäysriskiin ja meluvaikutuksiin sekä vaikutuksiin lintujen elinympäristöön. Vaikutuksia on arvioitu erikseen alueella pesivien ja alueen kautta muuttavien lintujen osalta sekä lajikohtaisesti.

Tehdyistä selvityksistä ja vaikutusarvioinneista käy ilmi, että osayleiskaava-alue kuuluu linnuston kannalta tärkeään laajempaan aluekokonaisuuteen. Lintujen muuttoreitti kulkee Hailuodon ja mantereen välistä, alueella pesivä linnusto on runsas, ja lajistoon kuuluu uhanalaisia lajeja. Aineistosta ilmenee muun ohella Hailuodon Pökönnokan ja Potinlahden merkitys lintujen pesimä- ja ruokailualueena. Muun ohella etelänsuosirrin on vuoden 2011 selvityksessä havaittu pesivän Pökönnokalla.

Hyljeselvityksestä ilmenee, että kiinteän tieyhteyden vaikutusalueella tavataan itämerennorppia ja harmaahylkeitä. Selvitys perustuu alueella tehtyihin havaintoihin, joita on tehty myös jääaikana. Taustatietoa on saatu myös Hailuodon kalastajilta ja asukkailta. Kun otetaan huomioon, että selvityksen mukaan itämerennorpat siirtyvät ulkomerelle kesäkuun alkupuolella ja että talveksi suurin osa harmaahylkeistä siirtyy eteläisemmälle merialueelle, kevääseen, kesään ja alkusyksyyn ajoittuvaa seuranta-aikaa on pidettävä perusteltuna. Hylkeiden esiintyminen alueella on kartoitettu riittävästi. Kiinteän tieyhteyden vaikutuksia hylkeisiin on tarkasteltu ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa.

Natura-arvioinnissa on Natura-alueittain arvioitu tieyhteyshankkeen vaikutuksia ja vaikutusten merkittävyyttä Natura-alueiden suojeluperusteina oleville luontotyypeille ja lajeille. Natura-arvioinnin pohjana olevia selvityksiä on täydennetty ympäristöministeriön antamien lausuntojen perusteella. Ympäristöministeriö on antamassaan lausunnossa pitänyt Natura-arviota hyvin kohdennettuna relevantteihin Natura-alueisiin, luontotyyppeihin ja lajeihin. Ministeriöllä ei ole myöskään ollut huomauttamista lintuihin kohdistuvien vaikutusten tarkastelutapaan. Ministeriö on katsonut, että jääeroosion jatkoselvitys on perustunut parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon ja sisältää asianmukaisen arvion jääeroosiosta ja pengertien mahdollisista jääeroosiota muuttavista vaikutuksista.

5.4. Muiden vaikutusten selvittäminen

Kiinteän yhteyden toteuttamisesta aiheutuvat vaikutukset liikenteeseen sekä päästöt ilmaan on arvioitu ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä. Päästöjä koskevasta vaikutusarvioinnista käy ilmi, että tulokset ovat riippuvaisia myös lautassa käytetystä polttoaineesta. Mikäli lautan polttoaine kalustoa vaihdettaessa muuttuisi maakaasuun, lauttayhteydestä aiheutuvat päästöt vähenisivät selvästi. Vaikutusarvioinnissa on tarkasteltu myös rakentamisen aikaisia päästöjä. Pakokaasupäästöjä koskevaa vaikutusarviointia ei voida pitää puutteellisena tai virheellisenä valittajien esittämillä perusteilla. Myös osayleiskaavan mahdollistaman kiinteän yhteyden toteuttamisen vaikutukset liikenteeseen on selvitetty lainsäädännössä edellytetyllä tavalla.

Kiinteän yhteyden toteuttamisesta aiheutuvat vaikutukset Hailuodon arvokkaalle kulttuuriympäristölle on arvioitu ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä. Tässä arvioinnissa on otettu huomioon koko Hailuodon saari, tunnistettu Hailuodon kulttuuriympäristön erityisluonne ja arvioitu saaren kulttuuriympäristölle aiheutuvia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia. Arvioinnissa on tuotu esille myös arvioinnin epävarmuustekijöitä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä on myös arvioitu vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön sekä sosiaaliset vaikutukset. Tässä tarkastelussa on käytetty apuna Raippaluodon siltahankkeen vaikutusten tutkimusta ja hankkeesta saatuja kokemuksia.

Osayleiskaavan ei voida katsoa perustuvan riittämättömiin selvityksiin sillä valittajien esittämällä perusteella, että kaavaa laadittaessa ei ole tarkasteltu lauttayhteyden toteuttamista suoraan Oulusta Hailuotoon koskevaa vaihtoehtoa.

Hyväksytyssä merialueen osayleiskaavassa on varattu alueet Oulunsalon ja Hailuodon välisen kiinteän tieyhteyden toteuttamista varten. Kaavalla ei ole ratkaistu tien ja siltojen rakentamiseen liittyviä teknisiä kysymyksiä, kuten muun ohella siltojen korkeutta ja tarkkaa pituutta taikka mahdollisten aallonmurtajien rakentamista. Niillä seikoilla, joita valittajat ovat esittäneet pengertien kustannuslaskelmista, ei ole merkitystä arvioitaessa kaavan lainmukaisuutta. Osayleiskaavan perustana olevia selvityksiä ei siten voida pitää puutteellisina valittajien edellä mainittujen seikkojen selvittämisen osalta esittämillä perusteilla.

5.5. Johtopäätös

Kun arvioidaan hyväksytyn osayleiskaavan perustana olevien selvitysten ja vaikutusarviointien riittävyyttä, olennaista on se, onko aineistosta kokonaisuutena tarkasteltuna saatavissa sellaiset tiedot, joiden perusteella on mahdollista arvioida, täyttääkö osayleiskaava lainsäädännössä asetetut yleiskaavan sisältövaatimukset. Kaavan ei voida katsoa perustuvan puutteelliseen vaikutusten selvittämiseen yksinomaan sillä perusteella, että tarkasteltaessa tehtyjä selvityksiä yksittäin niissä on havaittavissa puutteita, koska puutteet eivät ole olennaisia.

Yleiskaavan selostus ei kuulu yleiskaavaan, eikä sillä ole suoranaista oikeudellista vaikutusta. Kaavaselostus ei siten voi olla muutoksenhaun kohteena. Kaavaselostuksessa esitettyä voidaan kuitenkin arvioida osana vaikutusten selvittämistä.

Hyväksytty Merialueen osayleiskaava perustuu Hailuodon liikenneyhteyttä ja Oulunsalon-Hailuodon tuulipuistoa koskeviin ympäristövaikutusten arviointimenettelyihin ja niiden yhteydessä laadittuihin selvityksiin ja arviointeihin. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä on laadittu myös Hailuodon liikenneyhteyttä koskeva Natura-arviointi. Osayleiskaavoitusta varten on lisäksi laadittu erillisiä selvityksiä sekä pyydetty viranomaislausuntoja. Selvityksiä ja arviointeja on tehty useamman vuoden kuluessa, ja niissä on käsitelty myös yhteisvaikutuksia, jotka aiheutuisivat kiinteästä tieyhteyshankkeesta ja tuulipuistohankkeesta, josta on sittemmin luovuttu. Selvityksiä ja arviointeja on täydennetty viranomaislausunnoissa edellytetyllä tavalla. Kiinteästä yhteydestä aiheutuvien vaikutusten laatu ja merkittävyys ovat tarkentuneet selvitystyön kuluessa. Selvitykset ovat tarkasteltujen vaikutusten laatu ja merkitys huomioon ottaen alueellisesti riittävän laaja-alaisia.

Merialueen osayleiskaava perustuu sellaisiin selvityksiin ja arviointeihin, jotka kattavat kaavan mahdollistamasta maankäytöstä aiheutuvat vaikutukset maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:ssä edellytetyllä tavalla. Selvitysten perusteella on saatavissa riittävät tiedot sen arvioimiseksi, täyttääkö hyväksytty osayleiskaava sille lainsäädännössä asetetut sisältövaatimukset.

6. Kaavan sisältövaatimusten täyttyminen valituksenalaisilta osin

Jääeroosion jatkoselvityksestä 2013 käy ilmi, että kiinteän yhteyden rakentamisen mekaanista jääeroosiota jonkin verran heikentävät vaikutukset kohdistuvat Hailuodon Huikunrantaan ja Santoseen sekä Liminganlahden Natura-alueeseen kuuluviin Oulunsalon Nenännokkaan ja Liminganlahden suualueen pohjoiseen puoleen. Suunnitellun penkereen pohjoispuolella oleviin luotoihin ja saariin mekaanisen jääeroosion vaikutusta ei ole pidetty tärkeänä. Ojakylänlahden ja Kengänkarin Natura-alueelle penkereellä ei ole vaikutusta, koska mekaanista jääeroosiota ei siellä esiinny.

Isomatala-Maasyvänlahden Natura-alueella on merkittäviä nelilehtivesikuusen esiintymiä. Tämän lisäksi pieni esiintymä on löydetty Liminganlahden Natura-alueelta Riutunkainalosta ja suhteellisen runsas esiintymä rantaniityltä Hailuodon Huikusta. Vuoden 2013 jääeroosioselvityksen mukaan termomekaaninen jääeroosio ylläpitää Isomatalan aluetta eikä kiinteän yhteyden rakentamisella ole kuin korkeintaan vähäisiä vaikutuksia Isomatala-Maasyvänlahden Natura-alueisiin. Hailuodon Huikun esiintymä, joka ei sijaitse Natura-alueella, on otettu huomioon hyväksytyn yleiskaavan kaavamerkinnöissä ja -määräyksissä.

Ympäristöministeriö on 24.2.2014 antamassaan lausunnossa katsonut, että esitetyt lieventämistoimenpiteet huomioon ottaen pengertie on toteutettavissa sellaisella tavalla, että hanke ei vaikuta merkittävän kielteisesti hankkeen vaikutuspiirissä olevien Natura 2000 -alueiden suojelutavoitteisiin. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella hallinto-oikeuden tulisi arvioida Natura-arvioinnin lopputulosta ympäristöministeriön näkemyksestä poikkeavasti.

Osayleiskaavan perustana olevista selvityksistä ja arvioinneista saatavan selvityksen mukaan kiinteän yhteyden rakentamisen luonnonarvoihin kohdistuvat jonkin verran heikentävät vaikutukset rajoittuvat melko suppeille alueille. Vaikka näitä heikentäviä vaikutuksia ehkäisevistä lieventämistoimenpiteistä päättäminen ei ole kaavalla ratkaistava asia, asiassa saadun selvityksen perusteella on kuitenkin arvioitavissa, että osayleiskaavan aluevaraukset ovat sovitettavissa yhteen luonnonarvojen vaalimista koskevan yleiskaavan sisältövaatimuksen kanssa.

Liikennevaikutuksia koskevien selvitysten mukaan kiinteä yhteys parantaa Hailuodon saavutettavuutta ja yhteyden varmuutta. Osayleiskaavassa on merkintä kevyen liikenteen reittiä varten, ja siinä on varattu alue pengertien puoliväliin sijoittuvaa pysäköintialuetta varten. Pengertien ja kevyen liikenteen yhteyden toteuttaminen ja turvallisuuteen vaikuttavat yksityiskohtaiset ratkaisut määritellään tieyhteyttä koskevan tarkemman suunnittelun yhteydessä. Osayleiskaavan kaavamääräyksen mukaan pengertien ja siltojen suunnittelussa ja toteutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota ratkaisun toimivuuteen ja turvallisuuteen. Kun otetaan huomioon osayleiskaavan kaavamerkinnät ja kaavamääräykset, osayleiskaavaa laadittaessa on otettu huomioon mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen.

Merialueen osayleiskaavan tavoitteena on mahdollistaa Oulunsalon ja Hailuodon välisen kiinteän yhteyden toteuttaminen. Hyväksytty kaavaratkaisu toteuttaa tätä tavoitetta, eikä se ole valittajien luonnonarvojen vaalimisen ja liikenteen järjestämisen osalta esittämillä perusteilla yleiskaavan sisältövaatimusten vastainen.

Merialueen osayleiskaavan hyväksymistä koskeva päätös ei ole lainvastainen valittajien esittämillä perusteilla. Päätöstä ei ole aihetta kumota valituksen johdosta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007)

Luonnonsuojelulaki 46 § ja 47 §

Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 4 § ja 10 § 2 momentti

Valtioneuvoston asetus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista (20.11.2009/910) 3 § 13 kohta

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Martti Raunio ja Anne-Mari Keskitalo, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan vaatineet, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ja Hailuodon kunnanvaltuuston päätökset kumotaan.

Vaatimustensa tueksi yhdistykset ovat uudistaneet aiemmin esittämänsä kaavapäätöksen kumoamista koskevat valitusperusteet sekä lausuneet lisäksi muun ohella seuraavaa:

Merialueen osayleiskaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain vaatimuksia kaavan vaikutusten riittävästä ja asianmukaisesta arvioinnista. Selvitykset eivät kata koko vaikutusaluetta. Suppealle alueelle kohdistettujen ja osin pintapuolisten ja oletuksiin perustuvien vaikutusarvioiden seurauksena hankkeen toteuttamiskelpoisuus on jäänyt asiallisesti arvioimatta. Osayleiskaava ei täytä yleiskaavan sisältövaatimuksia varsinkaan ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaalimisen osalta.

Kiinteän tieyhteyden vaikutuksia on arvioitu pengertien lähialueella ja Hailuodon itärannalla. Itse Hailuoto, johon liikenneyhteyden vaikutukset ovat suuret, on kuitenkin pääosin jätetty tarkastelujen ulkopuolelle.

Varsinkin jääeroosioon kohdistuvat muutokset ovat niin suuria, ettei voida poissulkea hankkeen merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joille jääeroosio on ratkaisevan tärkeä. Myös ympäristöministeriön 28.6.2012 antama lausunto kiinteää tieyhteyttä koskevasta Natura-arvioinnista on selkeän kriittinen ja päätyy johtopäätökseen merkittävästi heikentävistä vaikutuksista suojeluarvoihin nimenomaan jääeroosioon todennäköisesti kohdistuvien muutoksien vuoksi.

Toisin kuin vuonna 2013 laaditussa jääeroosion jatkoselvityksessä todetaan, jäiden liike ja kasaantuminen matalikoille, kareille ja rannoille eli röysiintyminen on pitkäaikaisten empiiristen havaintojen perusteella lähes jokavuotinen ilmiö, vaikka röysien korkeus, leveys ja pituus vaihtelevat suuresti. Isomatalan-Maasyvänlahden Natura-alueella korkean veden nostamat jäät ovat raivanneet jopa Riisinnokan niemenkärjen puustoa. Liikkuvien jäiden tekemä raivaus ja jäiden röysiintyminen ovat Isomatalan-Maasyvänlahden Natura-alueella lähes jokavuotinen ilmiö. Pengertie heikentää nimenomaan tätä yleistä jääeroosiomekanismia.

Pengertien jääeroosiota vähentävän vaikutuksen lieventämiseksi on esitetty toimenpiteiksi niittoa, laidunnusta, pensaikon raivausta ja jonkinlaista väylän auki pitoa penkereen eteläpuolella. Niiton, laidunnuksen ja raivausten vaikutukset muistuttavat mekaanista jääeroosiota varsinkin maarannalla, mutta eivät juurikaan alempana. Lieventäviä toimenpiteitä koskevassa raportissa ei esitetä yhtään viitettä, jossa eroosiota lieventäviä toimenpiteitä olisi tieteellisesti tutkittu tai verrattu. Esitetyt toimenpiteet eivät myöskään kohdistu läheskään koko alueelle, jolla pengertie heikentäisi luontaista eroosiota.

Pengertien vaikutusalueella Hailuodon Isomatalalla ja Tömpässä kasvavaa rönsysorsimoa ei tavata missään muualla Itämeren piirissä. Oulun yliopistossa tehdyn populaatiogeneettisen tutkimuksen mukaan Perämeren rönsysorsimo on geneettisesti ja ekologisesti erilaistunut Jäämeren rönsysorsimoista ja muodostaa oman evoluutisesti merkittävän yksikkönsä. Se on siis suojelullisesti aiemmin luultua huomattavasti arvokkaampi ja Perämeren rönsysorsimon koko maailmankanta on pengertien vaikutusalueella. Osayleiskaavan vaikutusarvioinnissa olisi pitänyt pystyä varmasti poissulkemaan se mahdollisuus, että pengertie vaikuttaa negatiivisesti rönsysorsimoon.

Hailuodon kunnanhallitus on antanut selityksen, jossa se on esittänyt valituksen hylkäämistä.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry ja sen asiakumppanit ovat antaneet vastaselityksen.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry ja sen asiakumppanit ovat toimittaneet omasta aloitteestaan 6.9.2017 ja 14.11.2017 päivätyt lisäkirjelmät.

Merkintä Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään asiassa diaarinumero 1398/1/17 antamallaan päätöksellä ratkaissut valittajien yhteisen valituksen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden 2.3.2017 antamasta päätöksestä, jolla hallinto-oikeus on hylännyt valittajien valituksen Oulun kaupunginvaltuuston 15.12.2014 (§ 108) tekemästä Merialueen osayleiskaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Kunnalla on maankäyttö- ja rakennuslaissa ja muussa lainsäädännössä säädetyissä rajoissa oikeus päättää alueidensa käytön suunnittelusta. Kaavapäätös voidaan kuntalain (365/1995) 90 §:n 2 momentin mukaan valituksen johdosta kumota, jos se on lainvastainen.

Nyt kysymyksessä oleva kahden osayleiskaavan tarkoittama maankäyttö sisältää keskeisesti kiinteän, tiepenkereen kautta toteutettavan maantieyhteyden Oulunsalosta Hailuodon saareen. Voimassa olevassa maakuntakaavassa on osoitettu yhteystarvetta koskeva suunnittelumääräys kyseiselle paikalle. Kyseinen tieyhteyshanke sijoittuu luonnonsuojelullisesti erittäin arvokkaalle alueelle, jonka läheisyydessä on muiden ohella useita Natura 2000 -verkostoon sisällytettyjä alueita. Tämän vuoksi ja valituksen sisältö huomioon ottaen kaavan lainmukaisuutta arvioitaessa on maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentissa säädettyjen sisältövaatimusten lisäksi varmistettava, ettei kaavaratkaisun mahdollistamasta maankäytöstä aiheudu luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa kiellettyä Natura 2000 -alueiden suojelun perusteena olevien luonnonarvojen merkittävää heikentymistä.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on laajasti selostettu kaavaa laadittaessa tehtyjä selvityksiä. Näihin kuuluvat muun ohella hankkeesta tehty ympäristövaikutusten arviointi sekä siihen sisältyvät Natura 2000 -vaikutusarvioinnit täydennyksineen ja ympäristöministeriön antamine lausuntoineen.

Natura 2000 -arvioinnista ja ympäristöministeriön 24.2.2014 antamasta lausunnosta käy riittävän luotettavasti ilmi, että kaavalla sallittu maankäyttö on toteutettavissa aiheuttamatta luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa kiellettyä merkittävää heikentymistä, mikäli arvioinnissa ja lausunnossa edellytetyt, erityisesti jääeroosion vähenemisen vaikutuksiin liittyvät, lieventämistoimenpiteet toteutetaan. Lieventämistoimenpiteiden vaikuttavuutta ja toteuttamiskelpoisuutta on arvioitu erillisessä selvityksessä.

Nyt kysymyksessä olevilla yleiskaavoilla ei ole ratkaistu pengertieyhteyden yksityiskohtia, kuten silta-aukkojen tarkkaa pituutta, vaan ne ratkaistaan hankkeen jatkosuunnittelussa laadittavien selvitysten perusteella. Kaavoissa osoitetun tieyhteyden toteuttaminen edellyttää lisäksi ainakin maantielain mukaisten yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymistä sekä vesilain mukaista lupaa tiepenkereen ja siltojen rakentamiseen. Mainittuja päätöksiä aikanaan tehtäessä on varmistettava, ettei hankkeesta aiheudu luonnonsuojelulaissa kiellettyjä seurauksia. Kaavaratkaisun perusteena olevien selvitysten perusteella tarvittavista lieventämistoimenpiteistä on mahdollista sitovasti määrätä ainakin vesilain mukaisessa lupamenettelyssä. Tähän nähden on ennakolta riittävästi varmistettu, että valituksen kohteena olevassa yleiskaavassa tarkoitettu maankäyttö on toteutettavissa niin, että se täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 8 kohdan ja luonnonsuojelulain 66 §:n säännökset.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Petri Hellstén.