Muu päätös 1952/2018

Asia Valitukset vesilain ja ympäristönsuojelulain yhteiskäsittelyn piiriin kuuluvassa lupa-asiassa

Valittajat 1. A ja B
2. C ja D
3. Esan Kala Oy

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 12.12.2016 nro 16/0635/3

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 16.9.2015 nro 170/2015/2 myöntänyt Esan Kala Oy:lle toiminnan lopettamiseen tarvittavaksi siirtymäajaksi luvan verkkoaltaiden pitämiseen meressä ja kalojen kasvattamiseen niissä Uudenkaupungin kaupungin Kettelin kylän yhteisellä vesialueella 895-481-876-1 Iso Pääskyluodon koillispuolella (Iso Pääskyluodon laitos) aluehallintoviraston päätöksen liitteen 2 osoittamalla paikalla.

Aluehallintovirasto on myöntänyt Esan Kala Oy:lle määräaikaisen käyttöoikeuden kalankasvatusta varten tarvittavaan noin 4,0 hehtaarin suuruiseen alueeseen yhteisestä vesialueesta 895-481-876-1. Käyttöoikeusalue on esitetty aluehallintoviraston päätöksen liitteessä 2. Käyttöoikeus on voimassa yhtä kauan kuin luvan saajalla on aluehallintoviraston päätöksen nojalla oikeus kasvattaa kalaa.

Luvan saajan on noudatettava ympäristönsuojelulain ja vesilain säännöksiä sekä lupamääräyksiä 1–13, joista toimintaa ja päästöjä koskeva lupamääräys 5 ja luvan voimassaoloa koskeva määräys kuuluvat seuraavasti:

5. Kalankasvatuksessa vuosittain käytettävä rehu saa sisältää enintään 440 kg fosforia ja enintään 3 000 kg typpeä.

Kasvatuksessa on käytettävä rehuja, joiden ravinnepitoisuudet ovat mahdollisimman pienet, ja ruokinnassa on pyrittävä mahdollisimman pieneen rehukertoimeen. Tavoitteena on, että ominaispäästö ei ylitä 5,0 g fosforia eikä 40 g typpeä kasvatettavaa kalakiloa kohti.

Ominaispäästöarvot lasketaan vähentämällä vuosittain käytettävän rehun ravinnemäärästä kalan lisäkasvuun sitoutunut ravinnemäärä ja jakamalla näin saatu erotus kalan vuotuisella lisäkasvulla. Kasvatetussa kalassa on 0,40 % fosforia ja 2,75 % typpeä.

Lupa on voimassa 31.12.2018 saakka.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, Esan Kala Oy:n valituksen johdosta muuttanut lupamääräystä 1, täydentänyt lupamääräystä 5 ja muuttanut luvan voimassaoloa koskevaa määräystä. Muutettuina lupamääräykset 1 ja 5 ja luvan voimassaoloa koskeva määräys kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla):

1. Verkkoaltaiden yhteenlaskettu pinta-ala saa olla enintään 1 500 m².

Verkkoaltaat saadaan käsitellä ainoastaan sellaisilla antifouling-aineilla, jotka on hyväksytty käytettäviksi kalankasvatustoiminnassa.

5. Kalankasvatuksessa vuosittain käytettävä rehu saa sisältää enintään 440 kg fosforia ja enintään 3 000 kg typpeä. Tähän sisältyy mahdollisessa talvisäilytyksessä käytettävä rehu.

Luvan voimassaolo

Lupa on voimassa 31.12.2020 saakka.

Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt muiden ohella A:n ja B:n, C:n ja D:n sekä Esan Kala Oy:n valitukset aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on hylännyt muun ohella A:n ja B:n sekä C:n ja D:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään näiltä osin seuraavasti:

Pääasia

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristölupa on ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n 1 momentin mukaan myönnettävä, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan sijoittamisessa on noudatettava, mitä ympäristönsuojelulain 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi muun muassa päästöistä, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta, jätteistä sekä niiden synnyn ja haitallisuuden vähentämisestä sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua tai hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Pykälän 2 momentin mukaan lupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos vesitaloushanke vaarantaa yleistä terveydentilaa tai turvallisuutta, aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään asian laadun mukaan toistaiseksi tai määräajaksi.

Laitoksen toiminnasta

Iso Pääskyluodon laitos sijaitsee Mannerveden lahden saarivyöhykkeen ja Pitkäluodon välissä Iso Pääskyluodon koillispuolella noin 2,5 kilometrin etäisyydellä lahden suualueesta. Laitokselle 3.7.2006 myönnetty lupa, jota Vaasan hallinto-oikeus on 17.12.2007 antamallaan päätöksellä osin muuttanut, on voimassa 31.12.2014 asti tai kunnes laitokselle on 31.10.2013 mennessä vireille pannusta hakemuksesta annettu päätös on saanut lainvoiman. Uuteen lupahakemukseen on voimassaolevan luvan ehtojen mukaan tullut liittää selvitys varsinaisen kalankasvatustoiminnan siirtämisestä haitattomampaan paikkaan. Voimassaolevan luvan mukaan laitoksen verkkoaltaiden yhteenlaskettu pinta-ala saa olla enintään 1 750 m², kalankasvatuksessa vuosittain käytettävän rehun sisältämä fosfori enintään 700 kg ja typpi enintään 5 100 kg. Vuosina 2009–2013 kalojen lisäkasvu laitoksella on ollut keskimäärin 77 000 kg vuodessa. Vastaavana aikana laitoksen fosforikuormitus on ollut 350 kg ja typpikuormitus 3 100 kg vuodessa.

Asiassa esitetty selvitys

Mannerveden vesialuetta luonnehtivat matalikot, karikot ja kynnykset. Laitosalueella vesisyvyys on alle 10 metriä ja lahden suualueella matalampi. Alue kuuluu Selkämeren sisemmät rannikkovedet -rannikkovesityyppiin. Mannerveden perukkaan laskee Ihodenjoki, jonka keskivirtaama on noin 1,5 m³/s. Virtaukset Mannervedellä vaihtelevat veden korkeuksien, tuulien ja Ihodenjoen virtaamien mukaisesti.

Mannerveteen tulee ravinteita kalankasvatuksen lisäksi maaperästä huuhtoutumalla, maa- ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksesta noin 300 km²:n alueelta. Hajakuormituksen suuruudeksi on arvioitu 5 000–6 000 kg fosforia ja 100 000–150 000 kg typpeä vuodessa. Hajakuormituksen määrä vaihtelee huomattavasti sademäärien mukaisesti. Vuosina 2012–2014 Pääskyluodon laitoksen ravinnepäästöjen on Mannerveden edustan vesialueen tarkkailussa arvioitu nostaneen laitoksen lähialueilla fosforipitoisuutta keskimäärin 10 % ja typpipitoisuutta 6 % vertailualueisiin verrattuna. Päästöjen vaikutuksen levämääriä mittaavaan klorofyllipitoisuuksiin on arvioitu olleen suurempi, sillä Pääskyluodon laitoksen alueella pitoisuudet ovat nousseet 21 %. Vuoden 2012 pohjaeläinselvityksessä Mannervedellä vertailualueiden pohja oli luokassa puoliterve ja Pääskyluodon laitoksen alueella luokassa puolilikaantunut. Pitkäluodon edustan vesialue on yleensä ollut lievästi rehevöitynyttä, kun taas Mannervesi on ollut rehevän rajoilla. Mannerveden vesialueella vesi on ollut rehevintä kalankasvatuslaitosten läheisyydessä. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen hakemuksesta antaman lausunnon mukaan Mannervedellä veden vaihtuvuus on heikkoa, minkä vuoksi Mannerlohi Oy:n Huhtakarin laitoksesta ja Esan Lohi Oy:n Iso Pääskyluodon laitoksesta tulevalla kuormituksella on matalalla merialueella suuri paikallinen merkitys.

Ravinnepitoisuuksien perusteella Mannerveden ekologinen luokka on ollut pääosin tyydyttävä. Vesienhoidon tavoitteena on saavuttaa hyvä tila merialueilla viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelman mukaan kalankasvatuksen kuormitusta tulee vähentää erityisesti niillä alueilla, joilla ekologinen tila on hyvää huonompi tai tila uhkaa heikentyä kalankasvatuksen kuormituksen johdosta ja joilla vesistöjen tilaa voidaan parantaa kalankasvatuksen kuormitusta alentamalla.

Luvan myöntämisen edellytykset

Aluehallintovirasto on valituksenalaisella päätöksellään alentanut rehun ravinnemääriä siten, että kalankasvatuksessa vuosittain käytettävä rehu saa sisältää enintään 440 kg fosforia ja enintään 3 300 kg typpeä. Ravinnemäärien alentamisen seurauksena kalojen arvioitu lisäkasvu on noin 50 000 kg vuodessa, laskennallinen ravinnepäästö noin 220 kg fosforia ja noin 2 000 kg typpeä vuodessa.

Aluehallintoviraston päätöksen perustelujen mukaan hakemuksen mukaiselle toiminnalle ei ole ollut ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisia edellytyksiä. Perusteluissa on muun muassa todettu, että Mannervesi soveltuu mataluutensa, veden vaihtuvuuden ja maa-alueilta tulevan kuormituksen vuoksi huonosti kalankasvatukseen. Rajoittamalla päästöjä lupamääräysten mukaisesti ja rajaamalla kasvatuksen kesto vuoden 2018 loppuun asti luvan myöntämisen edellytysten on kuitenkin katsottu täyttyneen. Lupa on myönnetty toiminnan lopettamiseen tarvittavaksi siirtymäajaksi.

Hallinto-oikeus toteaa asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että Mannervedellä toimivat kalankasvatuslaitokset ovat huonontaneet vesialueen vedenlaatua erityisesti laitosten läheisyydessä. Mannerveden ekologisen luokan parantuminen vesienhoitosuunnitelman mukaisesti edellyttää vesialueen ravinnekuormituksen alentamista. Kalankasvatuslaitosten vaikutusta vesialueen vedenlaatuun ei voida pitää niin pienenä, etteikö niiden aiheuttaman ravinnekuormituksen alentamiseen tähtäävillä toimilla olisi myönteistä vaikutusta alueen ekologisen tilan paranemiseen. Se seikka, että vesialuetta rasittavilla hajakuormitustekijöillä on suurempi vaikutus vesialueen vedenlaatuun, ei sinänsä voi olla perusteena vesialueen tilan parantamiseen tähtäävistä toimista luopumiseen kysymyksessä olevan laitoksen osalta. Näin ollen ja kun otetaan vielä huomioon, että laitoksen sijoituspaikka vesialueen ravinnekuormituksen vaikutuksia korostavien ominaisuuksien vuoksi soveltuu huonosti kalankasvatukseen, hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintovirasto on voinut myöntää luvan lyhyeksi määräajaksi ja alentaa kasvatuksessa käytettävän rehun fosforin ja typen enimmäismääriä lupamääräyksen 5 mukaisesti.

Voimassaolevan luvan mukaan toiminnanharjoittajalle on myönnetty lupa kalojen kasvattamiseen ja talvisäilytykseen kasvatuspaikalla. Toiminnanharjoittaja on uudessa lupahakemuksessaan hakenut lupaa myös talvisäilytykselle. Valituksenalaisesta aluehallintoviraston päätöksestä ei käy ilmi, onko talvisäilytys laitoksella mahdollista. Hallinto-oikeus katsoo, että talvisäilytys kasvatuspaikalla on mahdollista luvan salliman rehumäärän puitteissa. Tämän johdosta hallinto-oikeus on täydentänyt lupamääräystä 5 ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Hallinto-oikeus toteaa laitoksen toiminnan siirtämisen edellyttävän uutta lupamenettelyä. Varsinaisiin siirtämistä koskeviin toimenpiteisiin ei voida ryhtyä ennen uuden luvan myöntämistä. Kalankasvatuksen siirtämiseksi sijainninohjaustavoitteiden mukaisesti ei myöskään ole toistaiseksi löytynyt sopivaa ratkaisua. Edellä mainitun johdosta ja kun otetaan lisäksi huomioon, että valituksenalaisen päätöksen lupaehtojen mukaan toimittaessa laitoksen rehevöittävä vaikutus vesialueella vähenee, hallinto-oikeus katsoo, että kalankasvatuksesta ei aiheudu sellaista terveyshaittaa tai merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa eikä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, joka vaatisi toiminnan välitöntä lopettamista tai sille asetetun määräajan lyhentämistä. Näin ollen luvan myöntämisen edellytykset haetulle sijoituspaikalle ovat täyttyneet ja lupa on voitu myöntää lyhyeksi määräajaksi.

Luvan voimassaoloaikaa on ajan kuluminen ja uuden toiminnan järjestäminen huomioon ottaen tarpeen pidentää 31.12.2020 saakka. Hallinto-oikeus toteaa, että hakijalle myönnetty käyttöoikeus yhteiseen vesialueeseen 895-481-876-1 on voimassa vastaavasti 31.12.2020 saakka.

Oikeudenkäyntikulut

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että osapuolet joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 6 §, 41 § 1 momentti, 42 § 1 ja 2 momentti, 43 §, 44 §, 45 § ja 52 § 1 momentti

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 § 1 momentti

Vesilaki 3 luku 4 § 1 ja 2 momentti

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Jan Eklund ja Petri Forma. Esittelijä Taija Randen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja lupahakemus hylätään. Toissijaisesti hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin siinä on jatkettu luvan voimassaoloa 31.12.2020 saakka ja aluehallintoviraston päätös, jonka mukaan lupa on voimassa 31.12.2018 saakka, saatettava tältä osin voimaan. Lisäksi he ovat vaatineet, että Esan Kala Oy velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta.

Vaatimustensa tueksi he ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden ratkaisu on virheellinen siltä osin kuin kasvatustoimintaa on katsottu voitavan ylipäätään jatkaa ja vielä 31.12.2020 saakka. Hakijalla on jo ollut riittävästi aikaa kasvatustoiminnan siirtämiseen sopivampaan paikkaan. Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon laitoksen siirtämiseen jo käytettävissä olleen ajan pituutta eikä perustellut, miksi aikaisemmissa päätöksissä asetetut määräykset muun muassa vaihtoehtoisen sijoituspaikan selvittämiseen lyhyessä määräajassa on sivuutettu. Se, että vaihtoehtoista sijoituspaikkaa ei ole löytynyt, ei ole peruste toistuvasti jatkaa lupaa kalankasvatukseen soveltumattomassa paikassa.

Hallinto-oikeuskin on todennut alueen sopimattomaksi kalankasvatukseen ja kalankasvatuksen huonontavan vesialueen veden laatua erityisesti laitosten läheisyydessä. Kalankasvatuksen haitalliset seuraukset ilmenevät koko sen ajan, jona altaita alueella pidetään ja vielä pitkään sen jälkeenkin. On ristiriitaista, että huolimatta laitosten kiistattomista haitallisista vaikutuksista Mannerveden ekologiseen tilaan, hallinto-oikeus on vielä jatkanut aluehallintoviraston asettamaa siirtymäaikaa.

Vaasan hallinto-oikeus lisäsi aikaisemmalla päätöksellään 17.12.2007 nro 07/0662/2 luvan voimassaoloaikaa siten, että mikäli toimintaa aiotaan jatkaa vuoden 2014 jälkeen, on viimeistään 31.10.2013 vireille saatettavaan lupahakemukseen liitettävä selvitys varsinaisen kalankasvatustoiminnan siirtämisestä haitattomampaan paikkaan mahdollisimman lyhyessä määräajassa. Hallinto-oikeuden mainitun päätöksen mukaan alue ei enää sovellu varsinaiseen kalankasvatukseen ja hakemus voidaan sillä perusteella hylätä. Mikäli lupaa ei heti haeta uudelle toimipaikalle, uuden toimintapaikan on oltava käytössä lyhyessä määräajassa. Vaasan hallinto-oikeuden edellä mainitusta päätöksestä ei valitettu.

Esan Kala Oy ei ole liittänyt hakemukseensa selvitystä uudesta kalankasvatuspaikasta. Yhtiöllä olisi ollut jo aikaisemman luvan perusteella riittävästi aikaa järjestää kalankasvatus haitattomammassa paikassa. Kun hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään antanut Esan Kala Oy:lle vielä lisäaikaa 31.12.2020 saakka siirtää toiminta haitattomampaan paikkaan, tämä tarkoittaa sitä, että Esan Kala Oy:n toiminta olisi saanut jatkua Iso Pääskyluodon laitoksessa vielä 13 vuotta sen jälkeen, kun hallinto-oikeus oli aikaisemmalla päätöksellä todennut Mannerveden olevan soveltumaton kalankasvatukseen. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut nyt enää sallia kasvatustoiminnan jatkamista tai edes antaa lisäaikaa kasvatustoiminnan siirtämiselle uuteen paikkaan, vaan lupahakemus olisi tullut kokonaan hylätä.

Hallinto-oikeuden päätöksessä selostettujen tarkkailututkimusten mukaan Mannervedellä Huhtakarin kalankasvatuslaitoksen ravinnepäästöt ovat nostaneet laitoksen lähialueilla fosforipitoisuutta keskimäärin 12 % ja typpipitoisuutta 3 %. Iso Pääskyluodon laitoksen fosforipäästöt ovat vastaavasti olleet 10 % ja typpipäästöt 6 % vertailualueita korkeammat. Päästöjen vaikutus levämäärää mittaavaan klorofyllipitoisuuteen on ollut vielä suurempi; Huhtakarin laitoksen alueella nousu on ollut 8 % ja Iso Pääskyluodon laitoksella 21 %.

Iso Pääskyluodon laitoksen päästöt ovat lisänneet orgaanisen aineksen määrää sekä pohjaeläimistön lajimäärää ja biomassaa alueen syvänteissä. Pohjaeläimistön perusteella laitoksen lähialueen pohja on luokiteltu puoliterveeksi/puolilikaantuneeksi. Vertailualueen pohja on ollut puolitervettä. Tämä osoittaa, että nimenomaan kalankasvatustoiminta on liannut merenpohjaa. Ravinnepitoisuuksien perusteella Mannerveden ekologinen luokka on ollut pääosin tyydyttävä. Kalankasvatuslaitosten lähialueilla luokka on ollut osin myös välttävä ja vertailualueilla hyvä.

Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut kalankasvatuslaitosten huonontavan veden laatua sekä laitoksen sijoituspaikan soveltuvan huonosti kalankasvatukseen. Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston ja hallinto-oikeudenkin päätösten perusteluissa esitetyt kalankasvatuslaitoksen haitalliset vaikutukset, ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaiset edellytykset luvan myöntämiselle eivät täyty edes siirtymäajan ajaksi. Aluehallintoviraston päätös olisi tullut kumota ja lupahakemus hylätä.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukainen siirtymäaika 31.12.2020 saakka on joka tapauksessa liian pitkä. Kalankasvatustoiminnalle Mannervedessä ei ole ympäristönsuojelulain mukaisia edellytyksiä. Kun yhtiöllä on ollut jo runsaasti aikaa järjestää kalankasvatustoiminta haitattomampaan paikkaan, siirtymäajan on oltava lyhyt. Ajan kuluminen huomioon ottaen valittajien valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatima takaraja luvan voimassaololle on jo kulunut umpeen. Tämän vuoksi toissijaisesti luvan voimassaoloaika on lyhennettävä enintään 31.12.2018 saakka.

2. C ja D ovat valituksessaan esittäneet samat vaatimukset ja perustelut kuin A ja B.

3. Esan Kala Oy on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan siten, että lupamääräysten 5 kohdassa rehun fosfori- ja typpipitoisuudet korotetaan hakemuksen mukaisiksi siten, että kalankasvatuksessa käytettävä kuivarehu saa sisältää fosforia enintään 700 kg/vuosi ja typpeä 5 100 kg/vuosi. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että luvan voimassaoloaika pidennetään 31.12.2022 asti ja että yhtiölle myönnetyn käyttöoikeuden voimassaoloaikaa yhteiseen vesialueeseen 895-481-876-1 pidennetään luvan voimassaoloaikaa vastaavasti.

Aluehallintovirasto on katsonut, että hakijalla on vesilain mukaiset edellytykset toiminnan harjoittamiseen. Arvioidessaan ympäristönsuojelulain mukaisia luvan edellytyksiä aluehallintovirasto ei ole riittävästi kiinnittänyt huomiota Mannerveden alueen muihin ravinnepäästölähteisiin.

Mannerveteen kertyvän fosforin arvioitu kokonaismäärä on 5 000–6 000 kg ja typen 100 000–150 000 kg vuosittain. Arvion perusteita ei ole esitetty eikä muiden ravinnelähteiden päästöistä ole tutkimustietoa. Näin ollen perusteita rehun fosfori- ja typpipitoisuuden alentamiseksi haetuista määristä ei ole. Esan Kala Oy:n laitokselta kalankasvatuksen aiheuttama ravinnepäästö on kokonaisuuteen verrattuna merkityksetön. Muista lähteistä Mannerveteen kertyvät ravinnepäästöt ovat valtaosin muusta kuin elinkeinotoiminnasta syntyviä. Näihin päästöihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota tässä lupaharkinnassa.

Kun otetaan huomioon alan ja kalankasvatuksessa käytetyn rehun kehityksen sekä päästöjen keskimääräisen pienentymisen voimassa olevalta lupakaudelta, hakijan toiminta ei saa joutua sijaiskärsijäksi muista päästölähteistä vesistöön valuvien ravinteiden vuoksi. Laitoksen kannattava toiminta, jolla alueellisesti on merkitystä myös taloudellisesti, edellyttää lupahakemuksen mukaista volyymiä. Sen vuoksi rehun fosfori- ja typpipitoisuuksien alentamiselle ei ole ympäristön tutkimustuloksista saatavia perusteita. Intressivertailu eri osapuolten oikeuksien välillä osoittaa, ettei toiminnan rajoittaminen lupapäätöksessä alennettujen ravinnepäästöjen johdosta ole perusteltua. Yhtiö pyrkii elinkeinotoiminnassaan joka tapauksessa huolehtimaan ympäristöstä ja käytettävissään olevilla keinoilla rajoittamaan ravinnepäästöjä ympäristöön. Näin on menetelty koko toiminnan ajan, eikä yhtiöön ole kohdistettu mitään valvontatoimenpiteitä.

Vaasan hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että luvan voimassaoloaika 31.12.2020 saakka on riittävä toiminnan siirtämiseksi muualle. Toiminnan siirtäminen edellyttää lupamenettelyä, joka lyhyimmilläänkin kestää parisen vuotta. Kun lisäksi toiminnan siirtämiseen voidaan ryhtyä vasta luvan saamisen jälkeen, luvan voimassaoloaika on riittämätön. Lupahakemus on pantu vireille 30.10.2013 ja hallinto-oikeuden päätös on annettu 12.12.2016. On oletettavaa, että uuden kasvatuspaikan sijainnista riippumatta hakemusta tullaan vastustamaan. Yhtiö ei ole voinut vaikuttaa viranomaisten toiminnan aikatauluihin.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut valitusten johdosta lausunnon. Aluehallintovirasto onesittänyt, ettämääräaikaisen luvan myöntämisen eräinä edellytyksinä ovat olleet tuotannon vähentäminen ja luvan lyhyt voimassaoloaika. Siten luvan voimassaoloajan pituutta ei tulisi ainakaan jatkaa eikä rehun ravinteiden enimmäismääriä lisätä luvanhaltijan valituksen perusteella. Toisaalta muissa valituksissa ei ole tullut esiin mitään sellaista, mikä edellyttäisi laitoksen toiminnan lopettamista välittömästi.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelulle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valitusten johdosta. Lausuntoa ei ole annettu.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausuntonaan valitusten johdosta ilmoittanut, ettei sillä ole lisättävää asiassa aikaisemmin antamiinsa lausuntoihin.

A ja B sekä C ja D ovat antaneet vastineet Esan Kala Oy:n valituksen ja annettujen lausuntojen johdosta. He ovat esittäneet, että Esan Kala Oy:n vaatimus luvan voimassaoloajan pidentämisestä päättymään 31.12.2022 on uusi vaatimus, joka on jätettävä vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa tehtynä tutkimatta tai hylättävä. Muutoin yhtiön valitus on hylättävä.

E:lle ja hänen asiakumppaneilleen on varattu tilaisuus antaa vastine Esan Kala Oy:n valituksen ja annettujen lausuntojen johdosta. Vastinetta ei ole annettu.

F:lle ja G:lle on varattu tilaisuus antaa vastine Esan Kala Oy:n valituksen ja annettujen lausuntojen johdosta. Vastinetta ei ole annettu.

H ja I ovat antaneet vastineen Esan Kala Oy:n valituksen ja annettujen lausuntojen johdosta. He ovat yhtyneet A:n ja B:n asiassa esittämään ja vaatineet Esan Kala Oy:n valituksen hylkäämistä.

J on antanut vastineen Esan Kala Oy:n valituksen ja annettujen lausuntojen johdosta.

Esan Kala Oy on antanut vastineen A:n ja B:n sekä C:n ja D:n valitusten sekä annettujen lausuntojen johdosta. Yhtiö on vaatinut valitusten ja oikeudenkäyntikuluvaatimusten hylkäämistä.

Esan Kala Oy on antanut vastaselityksen annettujen vastineiden johdosta.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen Esan Kala Oy:n vastineen johdosta.

C ja D ovat antaneet vastaselityksen Esan Kala Oy:n vastineen johdosta.
A ja B sekä C ja D ovat toimittaneet lisäselvitystä, joka on toimitettu tiedoksi Esan Kala Oy:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n ja B:n sekä C:n ja D:n vastineiden vaatimus Esan Kala Oy:n luvan voimassaoloajan pidentämisestä päättymään 31.12.2022 koskevan vaatimuksen tutkimatta jättämisestä korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

2. Valitukset hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

3. A:n ja B:n sekä C:n ja D:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Esan Kala Oy on valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudessa vaatinut, että luvan voimassaoloaikaa pidennetään 31.12.2020 asti ja joka tapauksessa niin pitkään, kunnes uutta sijoituspaikkaa koskeva lupahakemus on lainvoimainen. Tähän nähden Esan Kala Oy:n valituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa tekemä vaatimus luvan voimassaoloajan pidentämisestä päättymään 31.12.2022 on yhtiön jo hallinto-oikeudessa esittämään vaatimukseen liittyvä vaatimus, eikä sellainen uusi vaatimus, joka tulisi jättää vasta täällä tehty tutkimatta. Tämän vuoksi A:n ja B:n sekä C:n ja D:n vaatimus yhtiön mainitun vaatimuksen tutkimatta jättämisestä on hylättävä.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Osaksi asian näin päättyessä ja osaksi sen laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja B:lle sekä C:lle ja D:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Jukka Horppila ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.