Muu päätös 2318/2018

Kymijoen pohjoisosan osayleiskaavan hyväksymistä koskeva valitus (Kotka)

Antopäivä: 16.5.2018
Taltionumero: 2318
Diaarinumero: 1603/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T2318

Asia Osayleiskaavan hyväksymistä koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 15.3.2017 nro 17/0054/3

Asian aikaisempi käsittely

Kotkan kaupunginvaltuusto on 7.12.2015 (§ 133) tekemällään päätöksellä hyväksynyt Kymijoen pohjoisosan osayleiskaavan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset ja oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Saman pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa (ranta-asemakaava) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että:

1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön;

2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä

3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa. Periaate, jonka toteutumistapa viime kädessä riippuu kulloinkin kysymyksessä olevasta kaavamuodosta, edellyttää muun ohella, ettei alueiden omistajia kaavassa aseteta toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen ole maankäytöllisiä perusteita. Rantarakentamisessa yhdenvertaisuutta tarkastellaan vakiintuneen käytännön mukaisesti emäkiinteistökohtaisesti.

Suunnittelualue ja voimassa olevat kaavat

Kymijoen pohjoisosan osayleiskaavan alue sijaitsee Kymijoen varressa kaupungin pohjoisosassa. Kaava-alue ulottuu etelässä Kymijoen Korkeakoskenhaaraan, lounaassa Hirvikoskenhaaraan, pohjoisessa Hurukselan Susikoskelle ja koillisessa Heposaareen. Suunnittelualueeseen kuuluu alueita Kymijoen päähaaran, itäisen päähaaran, Hirvikoskenhaaran sekä Kymijoen sivuhaarojen varrelta. Lisäksi suunnittelualueeseen kuuluu maaseudun kyläalueita etelässä Kurittulassa, Kymissä, Jäppilässä, Pernoossa ja Laajakoskella ja pohjoisessa Hirvimäellä ja Hurukselassa. Alueen pinta-ala on noin 31 neliömetriä, josta vesialueen osuus on 7,4 neliökilometriä. Rantaviivaa on yhteensä noin 100 kilometriä. Alueella sijaitsee yli 2 000 erillistä tilaa, jotka ovat noin 1 500 eri maanomistajan omistuksessa.

Suunnittelualueella on voimassa Kymenlaakson taajama-alueiden maakuntakaava sekä maaseutu- ja luonto -maakuntakaava. Valituksen kohteena olevan tilan 285-421-5-35 kaksi palstaa sijoittuvat osayleiskaavan suunnittelualueelle ja ympäristöministeriön 28.5.2008 vahvistaman taajama-alueiden maakuntakaavan alueelle. Tilan pohjoisempi palsta on osoitettu maakuntakaavassa maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi merkinnällä M. Eteläisemmän palstan rantavyöhyke on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja merkinnällä MY ja muu osa palstaa M-alueeksi. M- ja MY-aluevarauksiin liittyy kaavamääräys, jonka mukaan alueelle voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa osoittaa pääkäyttötarkoitusta palvelevien rakennusten lisäksi olemassa olevaa kylärakennetta täydentävää ja MY-alueella myös laajentavaa rakentamista sekä haja-asutusluonteista rakentamista jo käytössä olevilla rakennusalueilla. Lisäksi määräyksiin sisältyy aluevaraukseen rajautuvan tai sen läheisyydessä sijaitsevan Natura-alueen luonnonarvojen heikentämiskielto.

Kymijoki on maakuntakaavassa osoitettu Natura 2000 -verkostoon kuuluvaksi alueeksi ja lisäksi Kymijoki ympäristöineen on osoitettu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi (valtakunnallisesti arvokas Kymijoen maisema-alue, sininen vaakaviivoitus). Kaavamääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on otettava huomioon kulttuuriympäristön ominaispiirteiden vaaliminen ja turvattava merkittävien maisema- ja kulttuuriarvojen säilyminen sekä sovitettava yhteen maankäytön ja maisema- ja kulttuuriarvojen vaatimukset.

Suunnittelualue kuuluu Kotkan koko kaupungin yleiskaavan 1980−2000 alueeseen. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt kaavan vuonna 1986 ja se on suunnittelualueen osalta oikeusvaikutukseton.

Osayleiskaavan tavoitteet ja sisältö

Kaavaselostuksen mukaan suunnittelun tavoitteena on luonnon suojeluarvojen turvaaminen, virkistyksen ja matkailun edistäminen, kulttuurimaiseman ja maatalouden tukeminen, rakennetun kulttuuriympäristön arvojen ja muinaismuistojen turvaaminen, kyläalueiden lisärakentaminen, joen tulvariskeihin varautuminen sekä kevyen liikenteen yhteyksien ja ulkoilureittien lisääminen.

Tilan 285-421-5-35 eteläisempi palsta 3 sijaitsee Kurittulanniemessä osoitteessa Tomminkuja 21 ja palsta 5 sijaitsee Pernoon Rantaniittyjen alueella osoitteessa Pernoontie 750. Palstojen etäisyys on 3,8 km. Tilan muut palstat eivät sijaitse osayleiskaavan alueella.

Palstan 5 nykyinen peltoalue on osoitettu maisemallisesti arvokkaaksi peltoalueeksi (MA). Määräyksen mukaan alue on tarkoitettu maatalouden käyttöön. Alueelle saa rakentaa vain maatalouden ja siihen liittyvien toimintojen rakennuksia. Rakentaminen on sijoitettava ensisijaisesti olevien rakennusten yhteyteen ja siten, ettei se haittaa maisemakuvaa. Palstan metsäinen alue on osoitettu asuntoalueeksi (A). Palstan rantametsikkö, jolla sijaitsee valituksessa mainittu osittain sortunut mökkirakennus, on osoitettu maisemallisesti arvokkaaksi metsäalueeksi (MM). Alue on tarkoitettu metsätalouden käyttöön ja sen metsänhoidossa on huomioitava maiseman arvot ja ulkoilukäyttö. Rantaviivasta 100−150 metrin etäisyydelle ulottuu tulvavaara-alue (tr), joka on ennustetun suurtulvan (keskimäärin kerran 100 vuodessa) levinneisyysalue. Määräyksen mukaan maankäytössä on huomioitava suurtulvan vaara. Kastumisesta vaurioituvia rakennusosia saa sijoittaa vain tulvakorkeuden yläpuolelle. Alueelle ei saa muodostaa uusia rakennuspaikkoja.

Palstan 3 nykyinen peltoalue on pääosin osoitettu maisemallisesti arvokkaaksi peltoalueeksi (MA). Osa rannan peltoalueesta ja metsikköalue on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Alue on tarkoitettu maa- ja metsätalouden käyttöön. Alueelle saa rakentaa vain maa- ja metsätalouden ja sen liitännäiselinkeinojen rakennuksia. Alue on osaksi myös tulvavaara-aluetta. Pieni alue rannassa on osoitettu maisemallisesti arvokkaaksi metsäalueeksi (MM), joka on myös tulvavaara-aluetta.

MM-alueelle on osoitettu kohdemerkinnällä s41 toisen maailmansodan kohde, jonka sotahistorialliset rakenteet tulee säilyttää. MA-alueen ranta-alueelle ja MA-alueen edustalla olevalle M-alueelle on osoitettu noin puolen hehtaarin suuruiselle alueelle keltaisella katkoviivalla ja kirjainsymbolilla RM matkailupalvelujen kehittämistavoitealue, jolla rakentamisen tulee perustua tarkempaan asema- tai ranta-asemakaavaan. Rajaus on ohjeellinen. Ennen asemakaavoitusta alueen maankäytössä on huomioitava, ettei vaihtoehtoisen maankäytön toteuttamista vaikeuteta. Tilakeskuksen alue on osoitettu maatilojen talouskeskusten alueeksi (AM). Alue on tarkoitettu maa- ja metsätaloutta sekä sen liitännäiselinkeinoja palvelevia asunto-, tuotanto- ja talousrakennuksia varten.

Kaavassa on osoitettu punaisella katkoviivalla ja kirjainsymbolilla ra ranta-alue, joka on maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetun ranta-alueen raja ja jolla saa rakentaa asuntoja ja loma-asuntoja vain kaavassa osoitetuille oleville ja uusille rakennuspaikoille. Yleiskaavassa on yleiset määräykset 1−17.

Mitoitusperiaatteet

Kaavan valmisteluasiakirjoihin sisältyy rantarakentamisen mitoitus-asiakirja (raportti 5.11.2015), jonka mukaan ranta-alueella on maanomistajien tasapuolisen kohtelun turvaamiseksi määritetty tilan jäljellä oleva rakennusoikeus niin sanotulla emätilatarkastelun periaatteella. Emätilana on käytetty yleensä kiinteistöä, joka on ollut voimassa rakennuslain tullessa voimaan 1.7.1959. Tämän ajankohdan jälkeen lohotut rakennuspaikat luetaan käytetyksi rakennusoikeudeksi, joka kohdistuu nykyisiin tiloihin ja jäljelle jää mahdollinen rakennusoikeus, joka on nyt käytettävissä. Emätilan rakennusoikeus perustuu muunnettuun rantaviivan pituuteen. Lisäksi mitoitusperiaatteisiin kuuluu muun muassa, että tulvavaara-alueen rantaviivaa ei lasketa mukaan tilojen rantarakennusoikeutta tuottavaan mitoitusrantaviivaan.

Mitoittavalla ranta-alueella muunnetun rantaviivan pituus on noin 93 kilometriä. Kertoimilla laskettu muunnettu rantaviiva on kohdistettu jokaiselle palstalle ja koko kiinteistön muunnettu rantaviiva on palstojen muunnettu rantaviiva yhteensä. Mitoitusraportin mukaan mitoitusperiaatteita on kuvattu tarkemmin Pöyry Oy:n laatimassa raportissa vuodelta 2007. Tämän 20.11.2007 päivätyn raportin mukaan teoreettisen eli laskennallisen rakennusoikeuden tulee olla vähintään 0,45, jotta tilalle voidaan osoittaa rakennuspaikka. Lohkotila saa yhden rakennusoikeuden, jos sen rakennusoikeus on vähintään 0,45, vaikka koko emätilan rakennusoikeus olisi jo käytetty. Jos emätilan rakennusoikeus on ylitetty, kantatila ei saa rakennusoikeutta, vaikka sen teoreettinen rakennusoikeus olisi yli 0,45.

Vuoden 2007 raportin lähtökohtien mukaan ranta-alueella tarkoitetaan aluetta, jolla rannassa oleva tai rantaan tukeutuva asutus ja loma-asutus vaativat järjestämistä. Ranta-alue ulottuu niin pitkälle sisämaahan kuin rakentaminen tukeutuu vesistön käyttöön tai vetovoimaan. Ranta-alueen leveys on hallintokäytännössä usein arvioitu noin 200 metriksi, mutta voi olla leveämpikin. Vuoden 2015 mitoitusperiaateraportin mukaan kaavaehdotuksessa ranta-alue on rajattu suppeammaksi siten, että se ulottuu rantaviivasta sisämaahan päin enintään 200 metriä.

Yleiskaava-alue on jaettu rakennusoikeuden määrittämistä varten kahteen eri vyöhykkeeseen, joita ovat I Kyläalueet ja II Erämaa-alueet. Mitoitusluvut ja vyöhykkeet eroavat toisistaan siinä suhteessa, miten paljon alueelle on sijoitettavissa uutta rakennusoikeutta siten, etteivät yleiskaavalle esitetyt tavoitteet vaarannu. Kyläalueilla mitoitusluku on viisi rakennuspaikkaa ja erämaa-alueilla kaksi rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohti. Hurukselan kyläalueella on kuitenkin osoitettu rantarakennuspaikkoja enemmän kuin muilla kyläalueilla. Tulvavaara-alueille ei ole osoitettu uusia rantarakennuspaikkoja. Hurukselan kyläalueelle on osoitettu 31 uutta rantarakennuspaikkaa, Itä-Hurukselan alueelle ja eteläiselle kyläalueelle on kummallekin osoitettu kaksi uutta rantarakennuspaikkaa eli yhteensä 35 uutta rantarakennuspaikkaa. Erämaa-alueelle ei ole osoitettu uusia rantarakennuspaikkoja.

Kaavassa osoitetun ranta-alueen ulkopuolella rakentamiseen soveltuvat alueet on osoitettu aluevarauksina.

Valitusvaatimukset ja lausunto

Valituksen mukaan osayleiskaava loukkaa maanomistajien yhdenvertaista kohtelua ja aiheuttaa valittajalle kohtuutonta haittaa, koska valittajan omistamalle tilalle ei ole osoitettu sille kaavan mitoitusperiaatteiden mukaan kuuluvaa yhtä rantarakennuspaikkaa. Osayleiskaavan mitoitusperiaatteiden mukaan tilan rakennusoikeus on 0,45, mikä oikeuttaa yhteen rantarakennuspaikkaan. Tilalle kuuluu yksi rakennuspaikka silläkin perusteella, että tilan pohjoisemmalla palstalla on ollut tulipesällinen mökkirakennus, jonka katto on nykyisin osittain romahtanut. Lisäksi tilan talouskeskuksen rantavyöhykkeelle on myönnetty rakennuslupa, joka on sittemmin rauennut.

Kaupunginhallituksen lausunnon mukaan valittajan omistaman tilan palstalla 5 sijaitsevan raunioituneen rakennuksen ei ole katsottu olevan lomarakennus. Tästä syystä sitä ei ole merkitty kaavaan olemassa olevaksi rantarakennuspaikaksi. Lausuntoon on liitetty valokuvia rakennuspaikalla olevista osittain sortuneista rakennuksista. Kyseinen alue on osayleiskaavassa tulvavaara-aluetta eikä kaavassa ole osoitettu uusia rakennuspaikkoja tulvavaara-alueelle. Valittajalle on kyseiselle palstalle osoitettu tulvavaara-alueella sijaitsevan rakennusraunion korvaavia asuntorakentamispaikkoja. Kaavamääräysten mukaan alueelle saa muodostaa kaksi uutta rakennuspaikkaa, joilla kummallakin on rakennusoikeutta 300 kerrosneliömetriä.

Lausunnon mukaan valittajan tilan palstan 3 talouskeskus sijaitsee kokonaan alle 200 metrin päässä rantaviivasta. Pihapiirin lyhin etäisyys rannasta on 110 metriä. Tilakeskus on osayleiskaavan rantarakentamisen mitoitusselvityksessä luokiteltu olemassa olevaksi rantarakennuspaikaksi eikä tilalle kuulu uutta rantarakennusoikeutta. AM-alueelle saa rakentaa kaksi asuntoa ja asuntojen rakennusoikeus on 350 kerrosneliömetriä, joten valittajan toivoma uuden asuinrakennuksen toteuttaminen AM-alueella on mahdollista. Muun kuin asuntorakentamisen määrää ei ole osayleiskaavassa rajoitettu. MA- ja MM-alueille saa rakentaa maatalouden ja siihen liittyvien toimintojen rakennuksia. Niiden määrää ei ole rajoitettu kaavamääräyksissä. AM-alueelle saa asuntojen lisäksi rakentaa maa- ja metsätaloutta sekä sen liitännäiselinkeinoja palvelevia tuotanto- ja talousrakennuksia. Näidenkään määrää ei ole kaavamääräyksissä rajoitettu. Tämän palstan ranta-alueelle on lisäksi osoitettu noin puolen hehtaarin suuruinen matkailupalvelujen kehittämisalue, jolla rakentamisen tulee perustua tarkempaan asema- tai ranta-asemakaavaan. Osayleiskaavassa ei ole määritelty mahdollisen matkailupalvelurakentamisen määrää.

Oikeudellinen arviointi

Valittajan omistaman tilan 285-421-5-35 kaksi palstaa sijaitsevat Kymijoen ranta-alueella, jossa maanomistajien tasapuolisen kohtelun turvaamiseksi on määritetty tilojen jäljellä oleva rakennusoikeus niin sanotulla emätilaperiaatteella. Tila sijaitsee kyläalueella, jolla rakennusoikeus on viisi rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohti. Asiakirjoissa olevan rakennusoikeuslaskelman mukaan tilan kantatilaksi, oikeastaan emätilaksi on katsottu tila 285-421-5-15. Tämän tilan laskennalliseksi rakennusoikeudeksi on taulukon mukaan muodostunut 0,620 rakennuspaikkaa, joka on samalla tilan 285-421-5-35 rakennusoikeuden määrä ja joka oikeuttaa yhteen rakennuspaikkaan. Rakennusoikeuslaskelman mukaan tila on käyttänyt yhden rantarakennuspaikan. Myös valituksessa on esitetty, että tilalla on oikeus yhteen rantarakennuspaikkaan, koska sen laskennallinen rakennusoikeus on 0,45.

Valittajan omistaman tilan pohjoisemman palstan rantavyöhykkeellä ollutta rakennusta ei ole otettu kaavaa laadittaessa huomioon olemassa olevana rakennuspaikkana. Valituksen mukaan rakennuksen katto on osittain romahtanut. Kaupunginhallituksen lausunnon mukaan rakennus on raunioitunut ja lausunnon liitteenä olevien valokuvien mukaan rakennus on osittain sortunut. Hallinto-oikeus arvioi saadun selvityksen perusteella, että kysymyksessä oleva rakennus on ollut niin pahoin vaurioitunut, ettei sillä ole ollut enää käyttöarvoa. Kyseessä ei näin ollen ole ollut enää kaavaa laadittaessa olemassa oleva rakennus. Tästä syystä kyseisen käyttöarvonsa menettäneen rakennuksen paikka on voitu jättää osoittamatta rantarakennuspaikkana valituksenalaisessa kaavassa. Valittajan omistaman tilan pohjoisemmalla palstalla ei siten ole ollut rakennuspaikkaa, joka olisi voitu siirtää kaavassa kysymyksessä olevalta tulvavaara-alueelta tilan toiselle palstalle.

Hallinto-oikeus toteaa karttatarkastelun perusteella, että valittajan omistaman tilan eteläisellä palstalla oleva talouskeskus on lähimmillään alle 150 metrin etäisyydellä rantaviivasta ja palsta ulottuu rantaan. Valittaja on vastineessaan ilmoittanut, että lähimmillään tilakeskuksen etäisyys rannasta on 133 metriä ja pisimmillään lähes 300 metriä. Valituksenalaisen osayleiskaavan edellä selostettujen mitoitusperiaatteiden mukaan enintään 200 metrin etäisyydellä rantaviivasta oleva talouskeskus on tullut ottaa huomioon olemassa olevana rantarakennuspaikkana.

Kaavoituksessa on noudatettava maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Käytännössä mainittua periaatetta on toteutettu tarkastelemalla rakentamisen määrää emätiloittain, kuten edellä on selostettu. Kaavan mitoitusperiaatteiden ja emätilaselvityksen mukaan tilalle kuuluu yksi rantarakennuspaikka ja sillä myös on edellä sanotun mukaisesti yksi olemassa oleva rantarakennuspaikka, joten tilalle ei ole voitu osoittaa toista rantarakennuspaikkaa. Hallinto-oikeuden arvion mukaan valituksenalainen päätös ei ole lainvastainen sillä perusteella, että eteläisemmän palstan ranta-alueelle myönnettyä ja sittemmin rauennutta rakennuslupaa ei ole otettu huomioon rakennuspaikkoja osoitettaessa.

Maanomistajien yhdenvertaisella kohtelulla tarkoitetaan lähtökohtaisesti yhdenvertaista kohtelua koko suunnittelualueella siten, että kaikkien maanomistajien rakennusoikeuden määrä lasketaan samojen perusteiden mukaan. Kunkin tilan rakentamisen määrä arvioidaan tilan olosuhteiden, rantaviivan muodon ja vesistön leveyden perusteella. Tämän vuoksi se, että kaavan mitoitusperiaatteiden mukaan samalla rannanosalla jollekin toiselle tilalle on osoitettu rantarakennuspaikkoja, ei ole yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettu kohtuuttoman haitan arviointi on lisäksi tehtävä kokonaisharkinnalla ottaen huomioon myös kaavasta maanomistajalle koituva hyöty. Valittajan tilan kahdelle palstalle osoitetut aluevaraukset ja niitä koskevat kaavamerkinnät ja -määräykset kokonaisuutena huomioon ottaen hallinto-oikeus arvioi, ettei kaava aiheuta valittajalle sanotussa lainkohdassa tarkoitettua kohtuutonta haittaa, vaikka valittajan omistamalle tilalle ei ole osoitettu tilan talouskeskuksen lisäksi uutta omarantaista rakennuspaikkaa. Hallinto-oikeus arvioi, ettei kaupunginvaltuuston päätös ole valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen eikä valittajaa ole kohdeltu epätasapuolisesti.

Johtopäätös

Valituksenalainen päätös ei ole kiinteistön 285-421-5-35 osalta lainvastainen valituksessa esitettyjen valitusperusteiden johdosta.

Oikeudenkäyntikuluvaatimus

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Asian lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §

Kuntalaki (365/1995) 90 § 1 ja 2 momentti (1375/2007)

Kuntalaki (410/2015) 145 §, 146 § 1 momentti ja 147 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Terhi Helttunen ja Ritva Schiestl, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Itä-Suomen hallinto-oikeuden ja Kotkan kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan ja asia palautetaan kaupunginvaltuustolle uudelleen käsiteltäväksi A:n omistaman tilan 285-421-5-35 osalta. Kotkan kaupunki on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa korkoineen.

Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

A:n omistamalta kiinteistöltä on valituksenalaisessa yleiskaavassa evätty yksi rantarakennuspaikka, vaikka kaavan mitoitusperusteet olisivat edellyttäneet rantarakennuspaikan osoittamista. A:n omistamalla tilalla on olemassa oleva rantarakennuspaikka, jolla on huonokuntoinen tulisijallinen mökkirakennus. Mainittu osittain vahingoittunut rakennus on maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittama rakennus ja kysymyksessä oleva paikka on olemassa oleva rantarakennuspaikka. Kaupunki on yleiskaavaa laatiessaan kuitenkin jättänyt ottamatta huomioon mainitun rakennuspaikan ja osoittanut sen MM-alueeksi, jolle ei saa rakentaa lomarakennusta. A:lta on näin ollen poistettu yksi tilaan kuuluva olemassa oleva rakennuspaikka. Olemassa olevan rakennuspaikan korvaava paikka olisi tullut osoittaa hänen asuinpaikkakiinteistönsä kohdalle rantaan.

Yleiskaavaa laadittaessa periaatteena on ollut, että ranta-alueella olevat rakennuspaikat säilyvät. Nekin vanhat mökit ja rakennuspaikat, jotka sijaitsevat tulvavaara-alueella, on osoitettu kaavassa. A:ta ei ole kaavaa laadittaessa kohdeltu yhdenvertaisesti muihin maanomistajiin verrattuna ja hänelle aiheutuu kaavaratkaisusta kohtuutonta haittaa.

Osayleiskaavan muuntokertoimia ja mitoitusperiaatteita käyttäen tilan rakennusoikeudeksi tulee 0,45. Tämä laskennallinen rakennusoikeus oikeuttaa yhteen rantarakennuspaikkaan. Tilan talouskeskus rakennuksineen sijaitsee yli 200 metrin etäisyydellä rannasta ja se on siten rantavyöhykkeen ulkopuolella.

Kotkan kaupunginhallitus on antanut selityksen, jossa se on esittänyt valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen pääasian tai oikeudenkäyntikuluratkaisun osalta ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Petri Hellstén.

 
Julkaistu 16.5.2018