Muu päätös 2359/2018

Ympäristölupaa koskeva valitus (ampumarata, Kirkkonummi)

Antopäivä: 18.5.2018
Taltionumero: 2359
Diaarinumero: 3561/1/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T2359

Asia Ympäristölupapäätöstä koskeva valitus

Valittajat A asiakumppaneineen sekä

B asiakumppaneineen

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 22.9.2016 nro 16/0192/2

Asian aikaisempi käsittely

Kirkkonummen rakennus- ja ympäristölautakunta on 21.4.2015 antamallaan päätöksellä (§ 50) myöntänyt Kyrkslätt Skytteförening KSF r.f.:lle ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen ympäristöluvan uuden ampumaradan toimintaan Kirkkonummen kunnan Överbyn kylässä kiinteistöillä 257-496-5-184 ja 257-496-5-339.

Lupapäätökseen sisältyvät muun ohella seuraavat toiminnan meluvaikutuksia koskevat määräykset:

Ratojen käyttöajat

Ratoja voidaan käyttää pistooliammunnan osalta (pistoolirata 25 m, liikkuvan maalin rata vapaapistoolirata 50 m) arkisin maanantaista perjantaihin 10–20, lauantaisin 10–18 sekä sunnuntaisin 12–18, ja pienoiskivääriammunnan osalta (pienoiskiväärirata 50 m) arkisin maanantaista perjantaihin 9–20, lauantaisin 9–20 sekä sunnuntaisin 10–20. Ampuminen rata-alueella on kielletty juhlapyhinä.

Ampumaradan käyttö- ja ampuma-ajoista on tiedotettava ampumarata-alueelle sijoitetuin tauluin tai muulla tavoin niin, että kaikki rataa käyttävät ovat niistä tietoisia. Muuna kuin sallittuna käyttöaikana pääsy ampumarata-alueelle on estettävä.

Ampumarata on merkittävä niin, että sivulliset eivät joudu ampumaradan vaara-alueelle eikä ammunnasta aiheudu näille muutakaan vaaraa.

Ampumaradalla on oltava nimetty ampumaradan hoidosta ja valvonnasta vastaava henkilö. Vastuuhenkilöllä on oltava riittävä asiantuntemus ja hänen on tunnettava radan toiminta, toimintaa koskevat ympäristönsuojelusäännökset ja määräykset sekä toiminnasta aiheutuvat päästöt, niiden vaikutukset ja torjunta. Henkilön yhteystiedot on ilmoitettava kirjallisesti Kirkkonummen kunnan ympäristösuojeluviranomaiselle.

Luvan saajan on seurattava ampumaratatoiminnan parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymistä. Parasta käyttökelpoista tekniikkaa on hyödynnettävä kaikissa ampumaratatoiminnoissa niin, että ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman vähäisiä.

Melu

Ampumaradan toiminnasta ei saa aiheutua kohtuutonta meluhaittaa vakituiselle tai loma-asutukselle. Ampumaradan toiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää A-painotettuna enimmäistasona impulssiaikavakiolla (LAImax) määritettynä melutasoa 65 dB asuinalueilla eikä melutasoa 60 dB loma-asuntoalueilla. Ennen toiminnan aloittamista tulee suorittaa koeammunta kaikilla radoilla sekä mitata ammunnan aiheuttamat melupäästöt. Mittauksen tulokset tulee lähettää tiedoksi Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

(---)

Tarkkailu-, kirjanpito ja raportointi

Melumittaukset on tehtävä ympäristöministeriön ympäristöoppaan 61/1999 "Ampumaratamelun mittaaminen" (ISBN 952-11-0496-1) mukaisesti. Mikäli ympäristöministeriö antaa mittauksista lupa-aikana uusia määräyksiä tai ohjeita, tulee näitä noudattaa. Mittaajalla on oltava riittävä asiantuntemus.

Näytteiden otto ja analysointi on tehtävä standardien (CEN, ISO, SFS tai vastaavan tasoinen kansallinen tai kansainvälinen yleisesti käytössä oleva standardi) mukaisesti. Mittausraportissa on esitettävä käytetyt mittausmenetelmät ja niiden mittausepävarmuudet sekä arvio tulosten edustavuudesta.

Ampumaradan käytöstä on pidettävä kirjaa, josta käy ilmi:

- ammuttujen laukausten määrät aselajeittain ja ampumaradoittain,

- käyttäjien määrät ampumaradoittain ja aselajeittain,

- ammuntapäivien lukumäärät ampumaradoittain,

- ympäristönsuojelun kannalta merkitykselliset tapahtumat (esimerkiksi kilpailut),

- häiriöilmoitukset ja toiminnasta tulleet valitukset,

- toteutetut ympäristönsuojelutoimenpiteet,

- radoilta talteen otetun lyijyn määrä ja jatkokäsittely,

- mahdollisten melumittausten ja mallinnusten tulokset ja

- toiminnassa syntyneiden jätteiden laatu, laji, määrä sekä hyödyntämis- ja käsittelytavat, varastointi, edelleen toimittaminen, jätteen kuljettajat, toimituskohteet ja päivämäärät.

Kirjanpito on pyydettäessä esitettävä Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Vuosiraportin perusteena olevat asiakirjat, kuten tutkimus-, mittaus- ja tarkkailutulokset ja jätteiden siirtoasiakirjat on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan ja jätekirjanpito vähintään kuuden vuoden ajan.

Ampumaradan toiminnasta on laadittava vuosiyhteenvetoraportti, joka on toimitettava seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Vuosiraportista on käytävä ilmi ainakin tiedot, joista on pidetty kirjaa, vuoden aikana saadut valvonta- ja tarkkailutulokset sekä arvio toiminnan ympäristövaikutuksista.

(---)

Rakennus- ja ympäristölautakunta on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Toiminnalle on asetettu päästöjä ehkäisevät ja rajoittavat lupamääräykset, joissa on otettu huomioon toiminnan luonne ja paikalliset ympäristöolosuhteet. Määräysten mukainen toiminta ei aiheuta luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huononemista, yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista ympäristössä tai eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

(---)

Toiminnanharjoittaja on velvoitettu suorittamaan koeammunnat kaikilla radoilla ja mittaamaan ammunnan aiheuttamat melupäästöt ennen toiminnan aloittamista. Tulosten niin osoittaessa tulee tehdä suunnitelma meluntorjuntatoimista, ettei toiminnan melu aiheuta kohtuutonta haittaa asuinalueilla.

Melumittauksilla osoitetaan melun vähentämiseksi toteutettujen toimenpiteiden riittävyys ja tässä päätöksessä melutasoille terveys- ja viihtyvyyshaittojen ehkäisemiseksi annettujen raja-arvojen saavuttaminen. Valvovalla viranomaisella tulee olla mahdollisuus varmistaa, että mittausjärjestelyt antavat luotettavan kuvan melutilanteesta ja melumittaukset tehdään olemassa olevien mittausohjeiden mukaisesti.

(---)

Raja-arvot melutasoille on asetettu ampumaratojen aiheuttaman melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (53/1997) mukaisina siten, että toiminnasta ei aiheudu terveyshaittaa tai kohtuutonta rasitusta lähialueen asutukselle. Tehdyissä melumittauksissa raja-arvot eivät ole ylittyneet.

(---)

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta B:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen Kirkkonummen rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksestä.

Vaasan hallinto-oikeus on, hyläten A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksestä muutoin, täsmentänyt ja täydentänyt lupamääräysten melua koskevan kappaleen kuulumaan seuraavasti (muutos kursiivilla):

"Melu

Ampumaradan toiminnasta ei saa aiheutua kohtuutonta meluhaittaa vakituiselle tai loma-asutukselle. Ampumaradan toiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää A-painotettuna enimmäistasona impulssiaikavakiolla (LAImax) määritettynä melutasoa 65 dB asuinalueilla eikä melutasoa 60 dB loma-asuntoalueilla. Ennen toiminnan aloittamista, kun hakemuksen mukaiset meluntorjuntarakenteet ovat valmiina, on radoilla aiheutuvasta ammuntatoiminnasta aiheutuva melutaso mitattava lähimmissä häiriintyvissä vakituisen ja loma-asumisen kohteissa. Luvan saajan tulee ennen toiminnan aloittamista esittää myös laskennallinen arvio ampumamelusta samoissa kohteissa aiheutuvista päiväajan (klo 7–22) ekvivalenttitasoista (LAeq) tyypillisenä aktiivisena ammuntapäivänä. Selvitysten perusteella rakennus- ja ympäristölautakunta voi tarkistaa ampumaratojen käyttöaikoja tai antaa muita lupamääräyksiä."

Hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, perustellut päätöstään seuraavasti:

1. B:n ja hänen asiakumppaniensa valitus

Ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan valitusoikeus on asianosaisella.

Hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin mukaan, jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta.

Ympäristönsuojelulain mukainen asianosaisen valitusoikeus perustuu siihen haitalliseen vaikutukseen, joka valituksenalaisen päätöksen mukaisesta toiminnasta saattaa aiheutua hänelle. Oikeuskäytännössä asiaa on arvioitu keskeisesti toiminnan sekä muutoksenhakijan asuinpaikan ja hänen omistamiensa tai hallitsemiensa maa- tai vesialueiden välisen etäisyyden perusteella. B ja hänen asiakumppaninsa ovat perustaneet valitusoikeutensa siihen, että ampumaradalta aiheutuisi heille melurasitusta. Muutoksenhakijat asuvat joko vakituisesti tai vapaa-ajan asukkaina Siuntion Lillåkerintiellä suunnitellun ampumaradan länsipuolella.

Etäisyys suunnitellusta ampumaradasta Lillåkerintielle on yli 2 kilometriä. Hakemukseen on liitetty meluselvitys, jonka mukaan AI enimmäisäänitason LAImax melualueet 65 dB ja 60 dB ulottuvat suunnitelluilta radoilta alle 200 metriä länteen. Asia ei siten saata koskea B:n ja hänen asiakumppaniensa oikeutta tai etua siten kuin ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetaan. Näin ollen heillä ei ole valitusoikeutta asiassa ja valitus on jätettävä tutkimatta.

2. A:n ja hänen asiakumppaniensa valitus

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 11 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja pilaantuminen voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan:

1) luonne, kesto, ajankohta ja vaikutusten merkittävyys sekä pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski;

2) vaikutusalueen herkkyys ympäristön pilaantumiselle;

3) merkitys elinympäristön terveellisyyden, ja viihtyisyyden kannalta;

4) sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus;

5) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Saman lain 12 §:n mukaan luvanvaraista tai rekisteröitävää toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Lisäksi alueella, jolla on voimassa maakuntakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on katsottava, ettei toiminnan sijoittaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen.

Ympäristönsuojelulain 48 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ja otettava huomioon asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset ja mielipiteet. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon, mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset. Lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Saman lain 49 §:n mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa:

1) terveyshaittaa;

2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa;

3) 16–18 §:ssä kiellettyä seurausta;

4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella;

5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta;

6) olennaista heikennystä edellytyksiin harjoittaa saamelaisten kotiseutualueella perinteisiä saamelaiselinkeinoja tai muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria taikka olennaista heikennystä kolttien elinolosuhteisiin tai mahdollisuuksiin harjoittaa kolttalaissa tarkoitettuja luontaiselinkeinoja koltta-alueella.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset:

1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista;

2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä;

3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä;

4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa;

5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista;

6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Valtioneuvosto on antanut päätöksen ampumaratojen aiheuttaman melutason ohjearvoista (16.1.1997/53). Sen mukaan ampumaradan aiheuttamien meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää A-painotettuna enimmäisäänitasona impulssiaikavakiolla (LAImax) määritettynä muun muassa asumiseen käytettävillä alueilla melutasoa 65 dB ja loma-asumiseen käytettävillä alueilla 60 dB. Muualla kuin edellä tarkoitetuilla alueilla on soveltuvin osin ohjearvona alueen luonnetta vastaavan alueen ohjearvo. Ohjearvoja sovellettaessa on otettava huomioon ampumaratatoiminnan luonne, kuten ampuma-ajat, laukausmäärät ja ampumalajit sekä lähialueen todellinen tai suunniteltu käyttö ja merkitys.

Asiassa saatu selvitys

Ympäristölupaa on haettu kokonaan uudelle ampumaradalle, jolla tulisi olemaan 25 metrin pistoolirata, yhdistetty 50 metrin vapaapistooli- ja pienoiskiväärirata sekä 50 metrin pienoiskiväärirata. Vuosittainen ammuntamäärä on 280 000 laukausta, joista 130 000 laukausta pistooliradoilla. Lähes kaikki ammunta tapahtuisi aseilla, joiden kaliiperi on 0.22. Vain aliääniset lataukset on sallittu. Radan suunnittelussa on otettu huomioon melun leviämistä vähentävät rakenteet eli ampumakatoksien,tausta- ja sivuvallien ja kulissien rakentaminen sisältyy lupahakemukseen. Melun kannalta ongelmallisin rata eli 25 metrin pistoolirata louhitaan kokonaan kallion sisään, kallioseinämä sekä ampumakatoksen seinät ja katto mukaan lukien lippa verhotaan ääntä absorvoivalla materiaalilla. Tällä radalla ampujan eteen rakennetaan pystykulissi ampumamelun leviämistä estämään. Kaikilla radoilla tulee olemaan käytössä luotiloukut luotien lyijyn keräämiseksi.

Lähin vakituinen asunto sijaitsee noin 400 metrin ja lähin vapaa-ajanasunto noin 350 metrin päässä radasta. Yleiskaavassa (vahvistettu 19.5.1999) alue on merkitty yritystoiminnan alueeksi (PT).

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Valitusten perusteella hallinto-oikeudessa arvioitavana on se, estääkö alueen kaavoitus ympäristöluvan myöntämisen, aiheutuuko melusta sellaista kohtuutonta rasitusta lähiasutukselle, joka estäisi luvan myöntämisen, onko lupaharkinnassa otettu riittävästi huomioon alueen melun yhteisvaikutus sekä se, onko alueen luontoarvot huomioitu lupaharkinnassa. (---)

Alueella, jonne ampumarata ollaan sijoittamassa, ei ole asemakaavaa. Alueella voimassa oleva yleiskaava Kirkkonummen Yleiskaava 2020 ei ole oikeusvaikutteinen kaava, sillä se on hyväksytty ennen nykyistä, 1.1.2000 voimaan tullutta maankäyttö- ja rakennuslakia. Kaavoitus ei näin ollen ole esteenä ampumaradan sijoittamiselle alueelle.

Ampumaradalla ammutaan aseilla, joiden melupäästö eli laukausäänen voimakkuus on selvästi alhaisempi kuin esimerkiksi metsästyskiväärillä, haulikolla tai 9 mm pistoolilla. Akukon Oy on tehnyt arvion Vuohimäen ampumaradan ympäristömelusta 7.5.2014. Arvion mukaan lähimmillä asuinrakennuksilla ja vapaa-ajan asunnolla laskettu ampumaratamelun AI-enimmäisäänitaso LAImax on 55 dB tai alle. Edellä mainittu valtioneuvoston päätöskin huomioiden melurasitus lähimmilläkään asutuilla kiinteistöillä ei muodostu kohtuuttomaksi. Hallinto-oikeus toteaa myös, että lupapäätöksen mukaisesti ennen toiminnan aloittamista tulee kaikilla radoilla suorittaa koeammunta sekä mitata ammunnan aiheuttamat melupäästöt. Ympäristömeluselvityksen mukaan alueen ekvivalenttimelutasoon radalla ei juurikaan ole vaikutusta, ekvivalenttitaso määräytyy pitkälti läheisen kantatie 51:n liikennemelun perusteella. Hallinto-oikeus on kuitenkin lisännyt lupamääräyksiin velvollisuuden selvittää radan toiminnasta aiheutuvan keskiäänitason LAeq tilanteessa, jossa meluntorjuntarakenteet ovat valmiina. Keskiäänitasolla on maksimiäänitason LAImax lisäksi merkitystä arvioitaessa ammunnasta aiheutuvaa rasitusta lähiasutukselle, sillä keskiäänitaso huomioi radalla ammuttavan laukausmäärän. Hakemuksen mukainen radoilla vuosittain ammuttava laukausmäärä on suuri.

Alueen luontoarvoja on kartoitettu lähinnä läheisten louhinta- ja murskaushankkeiden ympäristölupahakemuksiin liittyen. C:n ja D:n esiin tuomia liito-oravaa tai kehrääjää, kangaskiurua tai pyytä ei ole tavattu suunnitellulla ampumaradan alueella eikä luonnonsuojelulain 49 §:n soveltuvuus asiaan tule harkittavaksi. Luontotieto Keiron Oy:n selvityksessä viitatut, maakuntakaavaan merkityt Vuohimäen alueen ekologiset yhteydet eivät sijaitse myöskään suunnitellulla ampumaradan alueella tai sen välittömässä läheisyydessä. Meiko-Lappträsk Natura-alue (FI0100021) sijaitsee lähimmillään noin 1,6 kilometriä suunnitellusta radasta pohjoiseen. Etäisyys ja selvitys radan melualueesta osoittaa, että luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin tarkoittamia vaikutuksia Natura-alueelle ei aiheudu.

(---)

Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset ja asiakirjoista saatu selvitys sekä ympäristölupapäätöksen lupamääräykset hallinto-oikeuden tekemä lisäys huomioon ottaen, hakemuksessa tarkoitetusta toiminnasta lupamääräysten mukaisesti toimittaessa ei ennalta arvioiden aiheudu terveyshaittaa taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta tai muutakaan ympäristönsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettua kiellettyä seurausta. Ympäristönsuojelulain 49 §:ssä säädetyt luvan myöntämisen edellytykset ympäristölupahakemuksen mukaiselle toiminnalle ovat täyttyneet ja ympäristölupa on voitu myöntää.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Pirjo-Liisa Saloranta ja Marjatta Korsbäck. Esittelijä Matti Suontausta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A asiakumppaneineen ja B asiakumppaneineen ovat valittaneet yhteisellä valituskirjelmällä hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Kirkkonummen rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset on kumottava. Toissijaisesti Vaasan hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava Vaasan hallinto-oikeudelle käsiteltäväksi.

B ja hänen asiakumppaninsa ovat yhtyneet A:n ja hänen asiakumppaniensa valitukseen. B ja hänen asiakumppaninsa ovat esittäneet lisäksi, että Kirkkonummen rakennus- ja ympäristölautakunta ja Vaasan hallinto-oikeus ovat tulkinneet väärin heidän asianosaisasemaansa.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat esittäneet vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Suunnitellun ampumaradan vaikutusalueella on paljon haja-asutusta. Lähin loma-asutus ja vakituiset asuinrakennukset sijaitsevat reilun 300 metrin päässä suunnitellusta ampumaradasta. Noin 200 metrin päässä ampumarata-alueen eteläpuolella on kaavaan merkitty virkistysalue. Vajaan kahden kilometrin säteellä on useampi hevostalli, joiden ratsukot käyttävät aluetta ja ampumaradan viereistä Isosuontietä liikkumiseen.

Suunniteltu ampumarata-alue on vanhaa metsää ja sen läheisyydessä sijaitsee arvokkaita ja suojeltuja luontotyyppejä. Noin 230 metrin etäisyydellä on Stormossen-Malmmossen suoalue, joka on merkitty Uudenmaan vaihemaakuntakaavaehdotuksessa luonnonsuojelualueeksi. Alueella esiintyy rauhoitettuja ja uhanalaisia direktiivilajeja, kuten kehrääjä ja kangaskiuru. Liito-oravan elinympäristö on havaittu noin 400 metrin päässä ampumaradasta. Yleiskaavan päivitystä varten tehdyssä luontoselvityksessä on todettu, että alueella on merkittävä ekologinen yhteys.

Läheisen asutuksen, nykyisen ja myös kaavassa osoitetun virkistyskäytön sekä luonnonolosuhteiden vuoksi aluetta on pidettävä erityisen herkkänä ympäristön pilaantumiselle ja viihtyisyyden vähentymiselle, jota erityisesti ampumaratatoiminnan melu aiheuttaa. Ei ole poissuljettua, että ampumamelu yksin tai yhdessä muiden toimintojen kanssa aiheuttaisi loma- ja vakituisen asutuksen kohdalla melua, joka ylittää yleiset ulkomelun ohjearvot, mikä olisi vastoin valtioneuvoston periaatepäätöstä meluntorjunnasta. Ympäristönsuojelulaki edellyttää eri melulähteiden yhteisvaikutusten huomioon ottamista, joten pelkkä ampumaratamelumallinnus ei riitä kuvaamaan toiminnan merkitystä elinympäristön terveellisyydelle ja viihtyisyydelle.

Ampumarata sijaitsisi muutamien satojen metrien päässä liito-oravan elinympäristöstä ja direktiivilintulajien pesintäreviirien vieressä. Luonnonsuojelualueilla sovellettavaa melutason ohjearvoa 45 dB on pidettävä ympäristölupaharkinnassa rajana luonnonsuojelulain tarkoittamalle häiriötä aiheuttavalle melulle. Maakuntakaavaehdotuksessa luonnonsuojelualueeksi merkityn alueen läheisyydessä melutason ohjearvo ylittyisi selvästi. Lupaharkinnassa on otettava huomioon myös se, että läheinen Meikon Natura-alue on toinen kahdesta Uudellamaalla sijaitsevasta maakunnalliset kriteerit täyttävästä hiljaisesta alueesta.

Hallinto-oikeuden päätös on virheellinen siltä osin, kuin se perustuu käsitykseen, että alueella oleva yleiskaava on oikeusvaikutukseton. Alueella on voimassa oikeusvaikutteinen, Uudenmaan ympäristökeskuksen vahvistama yleiskaava, jossa alue on osoitettu PT-merkinnällä yritystoiminnan alueeksi. Merkintä pitää sisällään monia maankäytön muotoja yritystoiminnasta palveluihin ja hallintoon, mutta ei kuitenkaan ampumaratatoimintaa, joka merkitään kaavoihin ympäristöministeriön asetuksen mukaisesti kaavamerkinnällä EA. Kaavamääräys edellyttää ympäristövaikutusten huomioon ottamista ja tarkempaa suunnitelmaa ennen toimintojen sijoittamista alueelle. Tätä suunnitelmaa ei ole tehty. Ampumaradan toiminta vaikuttaa voimakkaasti ympäristöön ja rajoittaa sen tulevaa käyttöä eikä vastaa voimassa olevassa kaavassa osoitettua käyttötarkoitusta. Osoituksena tästä on ampumaradalle myönnetty poikkeamislupa kaavan osoittamasta käyttötarkoituksesta. Ampumaradan sijoittaminen alueelle vaikeuttaisi alueen käyttöä kaavassa varattuun tarkoitukseen ympäristönsuojelulain 12 §:n tarkoittamalla tavalla, mikä on este ympäristöluvan myöntämiselle.

Vahvistetussa Uudenmaan maakuntakaavassa alue on osoitettu aluevarausmerkinnällä A taajamatoimintojen alueeksi. Ympäristönsuojelulaki edellyttää myös muiden mahdollisten sijoituspaikkojen ottamista huomioon lupaharkinnassa. Maakuntakaavassa ja yleiskaavassa ampumarata-alue on osoitettu toisaalle Kirkkonummella. Ampumaradan ympäristöluvan myöntäminen nyt kyseessä olevalle alueelle on vastoin kaikkia ympäristönsuojelulain 11 §:n vaatimuksia.

Ampumaradan ja muiden toimintojen yhteisvaikutuksia ei ole otettu huomioon lupaharkinnassa. Viranomaisten päätöksenteon tulee perustua riittäviin selvityksiin myös muista toiminnoista. Ympäristönsuojelulaki edellyttää myös, että samalla alueella sijaitseville toiminnoille on haettava lupaa samanaikaisesti tai samaan aikaan vireillä olevat hakemukset käsiteltävä ja ratkaistava samanaikaisesti. Nyt alueelle on myönnetty lupia ripotellen erilaisille voimakasta melua aiheuttaville toiminnoille ilman yhteisvaikutusten arviointia.

Hallinto-oikeus on tarkastellut toiminnan vaikutuksia Meikon Natura-alueeseen vain etäisyyden näkökulmasta ja jättänyt huomiotta, että ampumarata sijaitsee tärkeän Natura-aluetta palvelevan ekologisen yhteyden kohdalla. Alue on myös tärkeää Natura-alueen suoja-aluetta, jolla pesii ja lisääntyy Natura-alueen suojeluperusteena mainittuja lajeja. Hankkeen vaikutukset Natura-alueeseen olisi tullut arvioida ennen lupakäsittelyä. Toiminnasta aiheutuisi myös luonnonsuojelulain 39 §:ssä tarkoitettua rauhoitettujen lajien häiritsemistä ja 47 §:ssä kiellettyä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämistä.

B ja hänen asiakumppaninsa ovat lisäksi valitusoikeutta koskevan valitusperusteensa tueksi esittäneet muun ohella seuraavaa:

Hanketta koskeva melumallinnus ei ota huomioon maasto-olosuhteita. Ampumaradan sijoituspaikan ja Lillåkerintien välinen maasto on osittain aukeaa eikä se vaimenna ampumamelua. On hyvin todennäköistä, että ampumaradan aiheuttama melu kuuluisi häiritsevänä Lillåkerintien asuin- ja vapaa-ajan kiinteistöille asti.

Kirkkonummen rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut vastineen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä. Alueen luontoarvot on kartoitettu läheisten louhinta- ja murskaushankkeiden yhteydessä. Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Kehrääjää tai kangaskiurua ei todettu suunnitellulla ampumarata-alueella. Toiminnalla ei ole vaikutusta Stormossen-Malmmosenin suoalueeseen, joka sijaitsee hieman vajaan 300 metrin päässä ampumarata-alueesta. Ampumarata-alueen yli ei ole osoitettu kulkuyhteyksiä liito-oraville läheisen alueen asemakaavan laadinnan yhteydessä. Liito-oravalle soveltuvia kulkuyhteyksiä on esitetty alueen ulkopuolelle. Hankealueen länsipuolella kulkee merkittävä ekologinen yhteys, jonka toimivuuteen ampumaradalla ei ole vaikutusta. Ampumaradalla ei ole vaikutusta 1,6 kilometrin päässä sijaitsevaan Meiko-Lappträskin Natura-alueeseen.

Toisin kuin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, alueella voimassa oleva yleiskaava on oikeusvaikutteinen. Hanke ei ole kaavan vastainen. Ampumaradalle on myönnetty suunnittelutarveratkaisu ja poikkeamispäätös.

Kyrkslätt Skytteförening KSF rf on antanut vastineen. Alue on pieni ja sijaitsee louhitun alueen ja maantien välissä. Alueella ei ole havaittu erityisiä luonnonarvoja. Liito-oravakartoituksessa ei havaittu liito-oravia rata-alueella. Ampumarata ei rajoita alueen muuta toimintaa valituksessa esitetyllä tavalla.

Radalla sallitaan ainoastaan matalapaineaseilla ampuminen. Eniten käytetty ase on vastaava pienoiskivääri, jota ampumahiihtäjät käyttävät. Radalla harrastettavat lajit ovat ampumaurheilun hiljaisimpia. Aliäänisillä aseilla luodin lentoääni ei aiheuta melua. Toiminnan meluvaikutukset on selvitetty perusteellisesti. Ulkopuolinen asiantuntija on todennut, että seuran esittämät ratkaisut edustavat hyvää suunnittelukäytäntöä ja että niitä käytetään yleensä kiväärikaliiperin aseille. Esitetyt ratkaisut ovat siis ylimitoitettuja. Valtioneuvoston asetuksen mukaiset ohjearvot häiriintyvissä kohteissa alittuvat.

A asiakumppaneineen ja B asiakumppaneineen ovat antaneet vastaselityksen. Vaasan hallinto-oikeus ei ole päätöstä tehdessään arvioinut kaavan merkitystä tai sijoituspaikan soveltuvuutta ympäristönsuojelulain näkökulmasta. Alueelle on laadittu kaavoitusta ohjaava kuntakeskuksen kehityskuva, jossa suunnitellun ampumaradan paikalle on merkitty uusi asuinalue. Kehityskuvassa on osoitettu uutta ja tiivistyvää asutusta myös ampumarata-alueen läheisyyteen.

Ampumaradan ja alueen kiviaineshankkeiden yhteismelua koskeva selvitys on toimitettu lautakunnalle vasta luvan myöntämisen jälkeen. Kyseisessä selvityksessä on mallinnettu vain pienoiskiväärin melua, vaikka pistooli on huomattavasti kovaäänisempi. Selvitys ei kuvaa todellisia yhteismelun vaikutuksia. Lisäksi edelleen on selvittämättä muiden alueella melua aiheuttavien toimintojen yhteisvaikutus ja alueella vallitsevan taustamelun vaikutus.

Meikon Natura-alueen ulkopuolinenkin maankäyttö vaikuttaa suoraan Meikon suojeluarvoihin. Ampumaratatoiminta voi johtaa Meikon suojeluarvojen heikentymiseen. Liito-oravaselvitystä ei ole tehty ampumaradan itäpuoliselta metsäalueelta.

Kulissiratkaisut eivät vaimenna leviävää, vaan ampujaan kohdistuvaa melua. Ampumaseuran vastineeseen oheistetusta selvityksestä ilmenee, että .22 kaliiperin aseiden 65 dB:n meluvyöhyke yltää ampumasuunnassa kilometrin etäisyydelle. Tällä alueella sijaitsee useita asuinrakennuksia ja luonnonsuojelualue. Ratoja ei louhita kallioiden sisään.

Muutoksenhakijat ovat täydentäneet valitustaan Kirkkonummen kunnanhallituksen lausunnolla, joka koskee ampumaradan läheisyydessä vireillä olevia kiviaineshankkeita, sekä Kirkkonummen kunnan ympäristönsuojeluyksikön lepakkoselvityksellä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut B:n ja hänen asiakumppaniensa vaatimukset valituksena hallinto-oikeuden päätöksestä siltä osin kuin päätöksellä on jätetty heidän valituksensa tutkimatta. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei tältä osin muuteta.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksesta. Valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. B:n ja hänen asiakumppaniensa valitus

Lillåkerintie sijaitsee yli kahden kilometrin päässä suunnitellusta ampumaradasta. Kun otetaan huomioon ampumaratatoiminnan vaikutuksista saatu selvitys ja ympäristönsuojelulain (86/2000) 97 §:n 1 momentti, hallinto-oikeus on esittämillään perusteilla voinut jättää tutkimatta Lillåkerintiellä vakituisia tai vapaa-ajan asuntoja omistavien henkilöiden valituksen.

2. A:n ja hänen asiakumppaniensa valitus

Sovellettavat oikeusohjeet

Vaasan hallinto-oikeus on soveltanut asiassa uutta ympäristönsuojelulakia (527/2014). Lupahakemus on kuitenkin tullut vireille 8.1.2014, minkä vuoksi asiassa on tullut soveltaa vanhaa ympäristönsuojelulakia (86/2000), kuten Kirkkonummen rakennus- ja ympäristölautakunta on tehnyt.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon:

1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski;

2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset;

3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Lain 41 §:n 2 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset sekä luvan myöntämisen edellytykset. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään.

Lain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa:

1) terveyshaittaa;

2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa;

3) edellä 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta;

4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella;

5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Lain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset:

1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista;

2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä;

3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa;

4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä;

5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Lain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Lain 47 §:n 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Oikeudellinen arvio

Kuten edellä on todettu, hallinto-oikeus on virheellisesti soveltanut asiaa ratkaistessaan uuden ympäristönsuojelulain säännöksiä. Uuden ja vanhan ympäristönsuojelulain luvan myöntämisen edellytyksiä koskevat säännökset kuitenkin vastaavat keskeisiltä osin toisiaan valituksen alaisen asian ratkaisemisen kannalta. Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä ei ole tämän vuoksi kumottava yksinomaan sovelletun virheellisen lain vuoksi.

Alueella on voimassa Kirkkonummen osayleiskaava 2020. Kirkkonummen kunnanvaltuusto on hyväksynyt kaavan 18.12.1997 ja Uudenmaan ympäristökeskus on vahvistanut kaavan 19.5.1999 rakennuslain (370/1958) mukaisesti.

Rakennuslain kumonneen maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 209 §:n 1 momentin mukaan ennen maankäyttö- ja rakennuslain voimaantuloa rakennuslain nojalla hyväksytty kaava voidaan rakennuslain nojalla vahvistaa ja saattaa voimaan maankäyttö- ja rakennuslain voimaantulon jälkeenkin. Maankäyttö- ja rakennuslain 211 §:n mukaan rakennuslain nojalla voimaan tullut vahvistettu yleiskaava on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisena oikeusvaikutteisena yleiskaavana ja vahvistamaton yleiskaava oikeusvaikutuksettomana yleiskaavana. Uudenmaan ympäristökeskuksen vahvistamaa Kirkkonummen osayleiskaavaa on siten pidettävä oikeusvaikutteisena yleiskaavana.

Asiassa sovellettavana olevan vanhan ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään. Ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset. Ympäristönsuojelulain säätämistä koskevan hallituksen esityksen (HE 84/1999 vp) mukaan yleispiirteisten kaavojen merkitys lupaharkinnassa riippuu erityisesti kaavan maankäyttövarauksen erityisyydestä ja maankäyttöratkaisujen kokonaisuudesta.

Suunniteltu ampumarata-alue sijaitsee alueella, joka on yleiskaavassa osoitettu PT-merkinnällä yritystoiminnan alueeksi, joka varataan yksityisille palveluille, hallinnolle, teollisuudelle ja muulle yritystoiminnalle. Kaavaselostuksen mukaan merkintää on käytetty kaikilla huomattavilla työpaikka-alueilla riippumatta siitä, millaisia työpaikkoja niille sijoittuu. Siten esimerkiksi perinteisillä teollisuusalueilla ja toimistovaltaisilla alueilla on sama merkintä. Lisäksi ampumarata-alueen ympäristössä sijaitsee kaavassa asumiseen ja virkistykseen osoitettuja alueita.

Alueella voimassa olevan yleiskaavan PT-merkintä mahdollistaa monenlaisten toimintojen sijoittamisen alueelle maankäytön tarkemmassa suunnittelussa. Asiakirjojen perusteella ampumaratatoiminta sijoittuu PT-alueen reunalle ja toiminnasta aiheutuva melu rajoittuu rata-alueen välittömään läheisyyteen. Erilaisten työpaikka-alueiden melutason ohjearvoista ei ole myöskään säädetty ampumaratojen aiheuttaman melutasojen ohjearvoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (53/1997). Suunnitellusta ampumaratatoiminnasta ei aiheudu sellaisia vaikutuksia, jotka vaikeuttaisivat kysymyksessä olevan PT-alueen käyttöä kaavamerkinnän mukaisiin käyttötarkoituksiin. Toiminnan melualueen jäädessä meluselvityksen perusteella varsin suppeaksi, toiminnan melusta ei aiheudu kohtuutonta rasitusta myöskään yleiskaavassa asumiseen tai virkistykseen osoitetuilla alueilla.

Lupaharkinnassa on ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla otettu huomioon alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Olli Malve. Asian esittelijä Hanna Lehtinen.

 
Julkaistu 18.5.2018