Muu päätös 2757/2018

Lainvoiman saanutta päätöstä koskeva kantelu (Imatra)

Antopäivä: 8.6.2018
Taltionumero: 2757
Diaarinumero: 1910/1/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T2757

Asia Lainvoiman saanutta päätöstä koskeva kantelu

Hakijat A ja 49 kanssahakijaa

Päätös, jota hakemus koskee

Korkein hallinto-oikeus 5.1.2018 nro 0018/18

Asian aikaisempi käsittely

Imatran kaupunginvaltuusto on päätöksellään 17.8.2015 (§ 53) päättänyt hyväksyä Jääsken vesiosuuskunnan ja Jääsken jätevesiosuuskunnan toiminta-aluesuunnitelmat päätöksen liitteiden mukaisesti.

Itä-Suomen hallinto-oikeus on 12.5.2017 antamallaan päätöksellä nro 14/5093/2 hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa oikeudenkäyntiä koskevan väitteen, jättänyt tutkimatta muutoksenhakijoiden valituksen siltä osin kuin valituksessa on vedottu siihen, ettei Imatran kaupunginvaltuuston päätöksestä ole päätöksenteon jälkeen tiedotettu tehokkaasti, ja hylännyt valituksen.

Korkein hallinto-oikeus on 5.1.2018 antamallaan päätöksellä taltionumero 18 hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa hallinto-oikeuden päätöksestä tekemän valituksen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A asiakumppaneineen on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 25.4.2018 saapuneessa kirjelmässä kannellut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä. A asiakumppaneineen on vaatinut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös tulee kantelun johdosta poistaa ja että korkein hallinto-oikeus kumoaa Itä-Suomen hallinto-oikeuden ja Imatran kaupunginvaltuuston päätökset sekä kieltää päätösten täytäntöönpanon. A asiakumppaneineen on lisäksi vaatinut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä määrätty oikeudenkäyntimaksu palautetaan aiheettomana sekä Imatran kaupunki velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee tehdä valtioneuvostolle esitys vesihuoltolain muuttamiseksi.

A asiakumppaneineen on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Korkein hallinto-oikeus ja hallinto-oikeus ovat laiminlyöneet velvollisuutensa tutkia asia riittävästi ja antaa asiassa perusteltu päätös. Hallinto-oikeus on laiminlyönyt selvitysvelvollisuutensa jättämällä pyytämättä Imatran kaupungilta nähtäväksi kaupunginhallituksen ja -valtuuston niitä pöytäkirjoja, joissa oli ilmoitettu valtuuston 17.8.2015 tekemästä päätöksestä tehdyistä valituksista. Asiakirjat on pyydettävä kaupungilta.

Vaatimus Imatran kaupungin hallintojohtaja kaupunginlakimiehen B:n oikeudesta käyttää asiassa kaupunginhallituksen puhevaltaa on käsiteltävä uudelleen ja ratkaisu on perusteltava.

Imatran kaupunki on laiminlyönyt tiedottaa vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymisen valmistelusta asianmukaisesti. Asiasta tiedotettiin vain pienellä lehtikuulutuksella ilman, että olisi järjestetty tiedotus- tai kuulemistilaisuuksia. Annettuja muistutuksia ei käsitelty päätöksenteossa eikä niihin annettu vastineita. Muistutukset ovat edelleen vireillä. Hallinto-oikeus on ylittänyt toimivaltansa, kun se on arvioinut muistutusten käsittelyn olleen asianmukaista ilman asianmukaista näyttöä. Kaupunki oli toiminut vastoin kirjaamisohjeitaan, kun vuonna 2013 annetut muistutukset ovat jääneet pois vireillä olleen asian asiakirjoista.

A on täydentänyt hakemusta 18.5. ja 28.5.2018.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein oikeus ei tutki hakemusta C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n, J:n, K:n, L:n, M:n, N:n, O:n, P:n, Q:n, R:n, S:n kuolinpesän, T:n, U:n, V:n ja X:n tekemänä.

Korkein hallinto-oikeus ei myöskään tutki vesihuoltolain muuttamista koskevan esityksen tekemistä valtioneuvostolle.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian A:n ja hänen muiden kuin edellä kohdassa 1 mainittujen asiakumppaniensa tekemän hakemuksen johdosta. Kantelu hylätään.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

4. Lausuminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Oikeudenkäyntimaksun määräämistä koskevasta asiasta annetaan erillinen päätös.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain 24 §:n 3 momentin mukaan valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä. Mainitun lain 25 §:n 2 momentin mukaan asiamiehen on liitettävä valituskirjelmään valtakirja sen mukaan kuin lain 21 §:ssä säädetään. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan valtakirjan puuttuessa sen esittämiseen on tarvittaessa varattava tilaisuus. Hallintolainkäyttölain 68 §:n mukaan menettelystä ylimääräisessä muutoksenhaussa on soveltuvin osin voimassa, mitä mainitussa laissa säädetään valituksesta.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt asiamiehenä toimivaa A:ta toimittamaan valtakirjat hakijoiden osalta. A ei ole esittänyt selvitystä oikeudestaan toimia C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n, J:n, K:n, L:n, M:n, N:n, O:n, P:n, Q:n, R:n, S:n kuolinpesän, T:n, U:n, V:n ja X:n asiamiehenä. Hakemus on siten heidän tekemänään jätettävä hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla tutkimatta.

Korkein hallinto-oikeus voi korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan tehdä valtioneuvostolle esityksen lainsäädäntötoimeen ryhtymisestä. Laissa ei ole säädetty yksityisen oikeudesta tällaisen esityksen tekemistä koskevan asian vireillepanoon. Lainsäädännön muuttamista koskevan esityksen tekemistä koskevan asian ei voi muutenkaan katsoa koskevan välittömästi A:n ja hänen asiakumppaniensa oikeuksia tai velvollisuuksia. Vaatimus esityksen tekemiseksi valtioneuvostolle vesihuoltolain muuttamiseksi on hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla jätettävä tutkimatta.

2. Hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin nojalla lainvoiman saanut päätös voidaan kantelun johdosta poistaa,

1) jos sille, jota asia koskee, ei ole annettu tilaisuutta tulla kuulluksi ja päätös loukkaa hänen oikeuttaan;

2) jos asiaa käsiteltäessä on tapahtunut muu menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai

3) jos päätös on niin epäselvä tai puutteellinen, ettei siitä käy selville, miten asia on ratkaistu.

Kantelun tueksi ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden johdosta, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentti, kantelun kohteena oleva päätös voitaisiin poistaa. Tämän vuoksi kantelu on hylättävä.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, hakijoille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

4. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Hannu Ranta ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Satu Sundberg.

 
Julkaistu 8.6.2018