Muu päätös 2806/2018

Asia Julkista hankintaa koskeva valitus

Valittaja Mitta Oy

Päätös, jota valitus koskee

Markkinaoikeus 13.6.2017 nro 345/17

Asian aikaisempi käsittely

Liikennevirasto (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 17.2.2016 julkaistulla EU-hankintailmoituksella avoimella menettelyllä toteutettavasta Kainuun ja Lapin alueiden väylänhoidon palveluhankinnasta ajalle 1.8.2016–31.7.2021.

Liikennevirasto on 13.5.2016 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut Alltime Oy:n tarjouksen ja 18.5.2016 tekemällään päätöksellä sulkenut Mitta Oy:n tarjouskilpailusta.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintailmoituksen mukaan ollut 450 000 – 600 000 euroa.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus, jossa Mitta Oy on ollut valittajana, Liikennevirasto vastapuolena ja Alltime Oy kuultavana, on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Mitta Oy:n valituksen ja velvoittanut Mitta Oy:n korvaamaan Liikenneviraston oikeudenkäyntikulut 2 200 eurolla viivästyskorkoineen.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Perustelut

Hankintamenettely

Hankintayksikön EU-hankintailmoitus on julkaistu 17.2.2016, ja se on pyytänyt 12.2.2016 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia Kainuun ja Lapin alueilla ylläpitämiensä vesiväylien turvalaitteiden hoito- ja kunnossapitopalveluista hankintakaudelle 1.8.2016–31.7.2021. Kyseisillä alueilla on tarjouspyynnön mukaan hankintayksikön ylläpitämiä merenkulun turvalaitteita yhteensä 1 336 kappaletta ja väylästön pituus on yhteensä noin 1 389 kilometriä. Hankintailmoituksen ja tarjouspyynnön mukaan tarjoukset on tullut toimittaa viimeistään 28.4.2016 kello 13.00.

Hankintailmoituksessa on kerrottu, mistä sähköisestä osoitteesta tarjouspyyntö liitteineen löytyy. Hankintailmoituksessa on myös todettu, että hankintayksikön asettamat vähimmäisvaatimukset ja tiedot ja muodollisuudet, joiden perusteella vaatimusten täyttyminen voidaan arvioida, on ilmoitettu tarjouspyynnön kohdassa 9 ”Kelpoisuus- ja vähimmäisvaatimukset”.

Tarjouspyynnön kohdassa 13 ”Päätöksenteon perusteet” on ilmoitettu, että hyväksytyistä tarjouksista valitaan vertailuhinnaltaan edullisin ja että tarjousten käsittelyn ensimmäisenä vaiheena tilaaja ottaa selon tarjouksista ja tekee tarjousvertailun, jonka jälkeen tilaaja varmistaa soveltuvuuden vähimmäisvaatimusten täyttymisen vertailussa ensimmäiseksi sijoittuneen osalta. Tarjouspyynnön kohdassa 9 ”Kelpoisuus- ja vähimmäisvaatimukset” on muun ohella ilmoitettu seuraavaa: ”Tarjoajien ei tule tarjousta jättäessään toimittaa alla listattuja selvityksiä. Tässä vaiheessa riittää, että tarjoaja itse vakuuttaa ”kyllä”-vastauksella, että jokainen alla esitetty vähimmäisvaatimus täyttyy. Ainoastaan vertailussa ensimmäiseksi sijoittuneen tarjoajan tulee toimittaa selvitykset siltä osin, kuin tilaajalla ei ole mahdollisuutta tarkistaa tietoja käytössään olevista järjestelmistä. Selvitykset tullaan pyytämään ja tiedot tarkistamaan ennen hankintapäätöksen tekemistä ja myös määrävälein sopimuskauden kestäessä. Tilaaja varaa myös oikeuden tarvittaessa tarkistaa ao. tiedot jo kilpailutuksen aikana kaikilta tarjoajilta. Mikäli tarjoaja on vastannut alla oleviin kohtiin ”kyllä”, eikä vaatimuksen täyttymistä pystytä myöhemmin todentamaan, tarjoaja hylätään.” Lisäksi tässä kohdassa on myös todettu, että lyhenteellä ”RALA” tarkoitetaan Rakentamisen Laatu ry:tä.

Tarjouspyynnön kohdassa 9 asetetuissa tarjoajan teknistä suorituskykyä ja ammatillista pätevyyttä koskevien vaatimusten kohdassa 3.2 on esitetty seuraava vaatimus: ”Tarjoajalla ja ilmoitetuilla alihankkijoilla on tähän urakkaan soveltuva RALA työmaatasoinen toimintatapojen hyväksyntä tai muu vastaava näyttö ulkopuolisesti todennetusta laadunvarmistuksesta.” Kohdassa 3.2.1 on ilmoitettu seuraava vaatimuksen toteutumisesta esitettävä selvitys: ”Työmaatason RALA-SERTIFIKAATTI tai muu vastaava näyttö ulkopuolisesti todennetusta laadunvarmistuksesta, esimerkiksi tähän urakkaan soveltuva SFS-EN ISO 9001 laatusertifikaatti.”

Valittaja on 28.4.2016 päivätyssä tarjouksessaan ilmoittanut täyttävänsä tarjouspyynnön edellä kuvatussa kohdassa 3.2 esitetyn vaatimuksen. Valittajan tarjoukseen liitetyssä toiminta- ja laatusuunnitelmassa on kohdassa 4.1.1 kuvailtu lyhyesti suoritettavaa urakkaa koskevat laadunvarmistustoimenpiteet.

Hankintayksikkö on tarjousten jättämiselle varatun määräajan jälkeen 10.5.2016 pyytänyt valittajaa toimittamaan muun ohella RALA-työmaatason sertifikaatin tai muun tarjouspyynnön mukaisen korvaavan tiedon laadunvarmistusvaatimuksen täyttymisen osoittamiseksi. Valittaja on selvityksessään ilmoittanut, että se on käynnistänyt RALA-hakemusprosessin, ja toimittanut selvityksensä liitteenä RALA ry:n 10.5.2016 päivätyn todistuksen, jonka mukaan Mitta Oy:n sertifiointiprosessi on käynnistetty ja yrityksen toimintaa arvioidaan 29.–30.6.2016. Todistuksen mukaan se on voimassa 10.11.2016 asti. Valittaja on lisäksi ilmoittanut, että aikataulun mukaan sillä tulee olemaan RALA-hyväksyntä ennen mahdollisen hankintaurakan alkamista. Valittaja on vielä ilmoittanut seuraavaa: ”Muuta todennettua laadunvarmennustodistusta meillä ei ole toimittaa.”

Hankintayksikkö on muutoksenhaun kohteena olevalla 18.5.2016 tekemällään päätöksellä sulkenut valittajan tarjouskilpailusta. Päätöksen perustelujen mukaan valittaja ei ole täyttänyt tarjouspyynnössä asetettuja vähimmäisvaatimuksia, koska valittaja ei ole esittänyt näyttöä ulkopuolisesti todennetusta laadunvarmistuksesta.

Oikeusohjeet

Asiaan sovellettavan julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007, hankintalaki) 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 56 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikkö voi esittää ehdokkaiden tai tarjoajien rahoituksellista ja taloudellista tilannetta, teknistä suorituskykyä ja ammatillista pätevyyttä sekä laatua koskevia vaatimuksia sekä vaatia ehdokkaita ja tarjoajia esittämään niihin liittyviä selvityksiä. Pykälän 2 momentin mukaan vaatimusten ja niiden täyttymisen todistamiseksi pyydettävien selvitysten tulee liittyä ehdokkaan ja tarjoajan edellytyksiin toteuttaa hankinta, ja ne on suhteutettava hankinnan luonteeseen, käyttötarkoitukseen ja laajuuteen. Vaatimuksista ja selvityksistä on ilmoitettava hankintailmoituksessa. Ehdokkaat tai tarjoajat, jotka eivät täytä hankintayksikön asettamia vähimmäisvaatimuksia, on suljettava tarjouskilpailusta.

Hankintalain 59 §:n 3 momentin mukaan hankintayksikkö voi hankinnan kohteen sitä edellyttäessä pyytää ehdokkaalta tai tarjoajalta selvityksen laadunvarmistustoimenpiteistä. Hankintayksikön vaatiessa riippumattomien toimielinten antamia todistuksia siitä, että tarjoaja täyttää laadunvarmistusstandardien vaatimukset, sen on viitattava alan eurooppalaisiin standardisarjoihin perustuviin laadunvarmistusjärjestelmiin, jotka varmentamista koskevia eurooppalaisia standardisarjoja noudattavat toimielimet ovat vahvistaneet. Hankintayksikön on hyväksyttävä myös muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimielinten vastaavat todistukset sekä tarjoajien toimittamat todistukset vastaavista laadunvarmistustoimenpiteistä.

Viimeksi mainitun pykälän esitöiden (HE 50/2006 vp s. 102–104) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun ohella seuraavaa: ”Selvitysten vaatimisen tulee olla perusteltua menettelyn kohteena olevan palvelu- tai tavarahankinnan taikka rakennusurakan laadun ja laajuuden kannalta. Vaatimusten tulisi olla kohtuullisessa suhteessa hankinnan toteuttamiseen liittyvien riskien minimointitavoitteen kanssa. Huomiota tulisi kiinnittää myös siihen, millä tavoin vaatimukset vaikuttavat ehdokkaiden tai tarjoajien määrään. Perusteettomat tai ylimitoitetut vaatimukset voivat sulkea tarjouskilpailusta muuten soveliaita yrityksiä.” Pykälän 3 momentin osalta esitöissä on todettu muun ohella seuraavaa: ”Pykälän 3 momentin mukaan hankintayksikön vaatiessa selvitystä laadunvarmistustoimenpiteistä sen tulisi viitata alan eurooppalaisiin standardisarjoihin perustuviin laadunvarmistusjärjestelmiin. Hankintayksikön on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden toimielinten vastaavat todistukset sekä ehdokkaiden ja tarjoajien kuvaukset laadunvarmistuksen tasosta.”

Asian arviointi

Asiassa on ensiksi arvioitavana kysymys siitä, onko hankintayksikkö voinut asettaa ulkopuolista laadunvarmistusta koskevan soveltuvuusvaatimuksen. Tämän jälkeen on vielä tarvittaessa arvioitava kysymystä siitä, onko valittaja esittänyt riittävän selvityksen tämän soveltuvuusvaatimuksen täyttymisestä.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa soveltuvuusvaatimusten asettamisessa. Menettelyyn voidaan puuttua vain tilanteissa, joissa vaatimukset eivät liity ehdokkaiden tai tarjoajien mahdollisuuksiin toteuttaa hankinta tai joissa vaatimuksilla vaarannetaan ehdokkaiden tai tarjoajien tasapuolista kohtelua.

Edellä todetuin tavoin hankinnan kohteena olevaan vesiväylänhoitourakkaan kuuluu Lapin ja Kainuun alueilla hankintayksikön ylläpitämiä merenkulun turvalaitteita yhteensä 1 336 kappaletta. Väylästön yhteispituus on yhteensä noin 1 389 kilometriä. Tarjouspyyntöasiakirjoihin ovat sisältyneet urakkaohjelma, turvallisuussäännöt ja menettelyohjeet sekä turvallisuusasiakirja, jotka ovat kaikki sisältäneet varsin yksityiskohtaisia järjestys- ja turvallisuusmääräyksiä. Lisäksi tarjouspyynnön liitteinä olleet sopimusasiakirjat ovat sisältäneet raportointia ja tarkastuksia koskevia määräyksiä.

Hankintayksikön mukaan kysymys on vesiliikenneturvallisuudesta, koska yksikin epäkunnossa oleva väylämerkki tai turvalaite voi johtaa vakavaan onnettomuuteen. Koska laatu on pitkälle urakoitsijan omalla vastuulla, hankintayksikön on välttämätöntä vaatia ulkopuolista, kolmannen tahon suorittamaa auditointia siitä, että yrityksen laadunvarmistus on sillä tasolla, että urakan tai palvelun tuotevaatimukset täyttyvät.

Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on hankinnan kohde huomioon ottaen voinut edellyttää, että tarjoajalla on ulkopuolisen tahon todentama laadunvarmistus. Vaatimus on liittynyt tarjoajan edellytyksiin toteuttaa hankinta ja se on ollut suhteessa hankinnan luonteeseen, käyttötarkoitukseen ja laajuuteen.

Edellä todetuin tavoin hankintalain 59 §:n 3 momentin mukaan hankintayksikkö voi vaatia riippumattomien toimielinten antamia todistuksia siitä, että tarjoaja täyttää laadunvarmistusstandardien vaatimukset. Tällöin hankintayksikön on viitattava alan eurooppalaisiin standardisarjoihin perustuviin laadunvarmistusjärjestelmiin, jotka varmentamista koskevia eurooppalaisia standardisarjoja noudattavat toimielimet ovat vahvistaneet. Hankintayksikön on muun ohella hyväksyttävä myös tarjoajien toimittamat todistukset vastaavista laadunvarmistustoimenpiteistä.

Tarjouspyyntöasiakirjojen mukaan vaatimuksen täyttymisen osoittamiseksi on voitu toimittaa RALA-sertifikaatin sijasta muuta vastaavaa näyttöä ulkopuolisesti todennetusta laadunvarmistuksesta, jollaisesta on esimerkkinä mainittu urakkaan soveltuva SFS-EN ISO 9001 -laatusertifikaatti. Tarjouspyyntöasiakirjoissa ei siten ole edellytetty tietyn tahon todistusta tai sertifikaattia, vaan vaatimuksessa on edellytetty tietyn standardin mukaista laadunvarmistustasoa, joka on ulkopuolisesti todennettu.

Siltä osin kuin valittaja on esittänyt vaatimuksen olleen syrjivä sen osalta, ettei hankintayksikkö ole hyväksynyt tarjoajan omaa kuvausta laadunvarmistuksen tasosta, markkinaoikeus toteaa, että tarjoajan omaa kuvausta ei ole pidettävä hankintalain 59 §:n 3 momentissa tarkoitettuna todistuksena eurooppalaisiin standardisarjoihin perustuvia laadunvarmistusjärjestelmiä vastaavista laadunvarmistustoimenpiteistä. Markkinaoikeus katsoo, että tarjouspyynnössä asetettu vaatimus on täyttänyt hankintalain 59 §:n 3 momentissa säädetyt edellytykset eikä ole ollut tarjoajia syrjivä.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella valittajalla ei ole tarjousta jättäessään eikä hankintapäätöstä tehtäessä ollut voimassa olevaa RALA-sertifikaattia, eikä muutakaan vastaavaa ulkopuolisen tahon tekemää arviointia sen laadunvarmistuksesta. Näin ollen valittaja ei ole tällöin täyttänyt kysymyksessä olevaa soveltuvuusvaatimusta.

Valittaja on kuitenkin myöhemmin toimittanut hankintayksikölle RALA ry:n antaman todistuksen, jonka mukaan valittajan laadunvarmistuksen arviointi on ollut tarkoitus suorittaa 29.–30.6.2016 eli ennen hankintasopimuksen aloitusajankohtaa 1.8.2016. Tältä osin valittaja on esittänyt hankintayksikön menetelleen virheellisesti, kun hankintayksikkö on edellyttänyt kysymyksessä olevan soveltuvuusvaatimuksen täyttyvän jo tarjousten jättöajankohtana eikä ole hyväksynyt sitä, että vaatimus voidaan täyttää 1.8.2016 mennessä. Markkinaoikeus toteaa, että valittaja on markkinaoikeudelle toimittamassaan lisäkirjelmässä ilmoittanut sillä olleen RALA-sertifikaatti vasta 1.11.2016 alkaen. Näin ollen on selvää, että valittaja ei ole täyttänyt kysymyksessä olevaa soveltuvuusvaatimusta edes 1.8.2016 hankintasopimuskauden alkaessa. Asiassa on siten tarpeetonta enemmälti lausua siitä, onko hankintayksikkö menetellyt valittajan esittämin tavoin sitä kohtaan tai muutoinkaan virheellisesti edellyttäessään vaatimuksen täyttymistä jo tarjousten jättämisajankohtana.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan valittajan esittämin tavoin julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Valitus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muun ohella, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Sen sijaan olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Sami Myöhänen, Markus Mattila ja Pertti Lenkkeri.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valitus

Mitta Oy on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen ja velvoittaa Liikenneviraston korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

Mitta Oy on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Liikennevirasto ei olisi hankintalain mukaan saanut edellyttää yksinomaan ulkopuolisesti todennettua laadunvarmistusta, vaan sen olisi tullut hyväksyä myös tarjoajan oma kuvaus laadunvarmistuksen tasosta. Tämän olisi tullut ilmetä jo tarjouspyynnöstä. Koska näin ei ole ollut, hankintamenettely on ollut jo yksin tästä syystä hankintalain vastaista.

Hankintalain esitöissä on selvästi todettu, että hankintayksikön on hyväksyttävä ulkopuolisen laadunvarmistuksen asemesta myös tarjoajien kuvaukset laadunvarmistuksen tasosta. Hankintalain 59 §:n 3 momentissa tarkoitettu todistus viittaa myös tarjoajan toimittamiin kuvauksiin ja selvityksiin laadunvarmistuksen tasosta.

Mitta Oy:n laatujärjestelmällä ei ole tarjousta annettaessa ollut RALA-sertifikaattia tai muuta voimassa olevaa osoitusta ulkopuolisesti todennetusta laadunvarmistuksesta, koska yhtiön liiketoimintaa on vuodenvaihteessa 2015–2016 järjestelty uudelleen. Yritysjärjestelyjä suoritettaessa perustettavan yhtiön ei ole mahdollista välittömästi saada vaadittavia RALA-todistuksia tai ISO-sertifikaatteja. Sen sijaan se voi osoittaa hankintalain 59 §:n 3 momentin mukaisesti laatujärjestelmänsä vaatimuksenmukaisuuden omalla kuvauksellaan ja näyttää käynnissä olevan sertifiointiprosessin. Mitta Oy:llä oli tarjouksen jättöhetkellä laatujärjestelmä, joka vastasi SFS-EN ISO 9001 -standardin vaatimuksia laadunhallintajärjestelmästä, ja sillä on ollut RALA-sertifikaatti 1.11.2016 alkaen.

Mitta Oy oli tarjouksen jättöhetkellä suorittanut kuuden vuoden ajan (2010–2016) hankinnan kohteena olevia Kainuun ja Lapin alueen väylänhoitotehtäviä, ja sillä oli kokemusta vesistöväylien hoitotehtävistä kahdeksan vuoden ajalta (2008–2016). Mitta Oy:llä on riittävä työtehtäviin soveltuva kalusto sekä kokenut hankinnan kohteen erityisolosuhteet tunteva henkilöstö. Näin ollen Mitta Oy:n laadusta ja laadunvarmistuksesta ei voida esittää perusteltua epäilyä.

Mitta Oy on toimittanut Liikennevirastolle riittävän kuvauksen laadunvarmistuksensa tasosta. Mikäli kuvaus katsotaan riittämättömäksi, vastuu siitä on Liikennevirastolla, joka ei ole tarjouspyynnössä ja valittajalle toimittamassaan lisäselvityspyynnössä ohjeistanut kuvauksen sisältöä. Liikenneviraston toiminta ei ole ollut tasapuolista ja syrjimätöntä.

Markkinaoikeuden päätös on pääasiaratkaisun lisäksi kumottava myös oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevan ratkaisun osalta. Vaikka korkein hallinto-oikeus katsoisi markkinaoikeuden pääasiaratkaisun oikeaksi, oikeudenkäyntikuluja koskevaa ratkaisua on muutettava siten, että osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Valittajan valitus on perustunut lain esitöiden sanamuotoon, ja valittajalla on ollut intressi saattaa asia markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Asiassa ei siten ole kohtuutonta, että hankintayksikkö joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Selitykset

Liikennevirasto on valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen ja velvoittaa Mitta Oy:n korvaamaan Liikenneviraston arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 2 375 eurolla viivästyskorkoineen.

Liikennevirasto on uudistanut asiassa aiemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Tarjouspyyntöasiakirjoissa ei ole edellytetty tietyn tahon todistusta tai sertifikaattia, vaan tietyn standardin mukaista ulkopuolisesti todennettua laadunvarmistustasoa. Liikenneviraston asettama vaatimus ulkopuolisesta laadunvarmistuksesta on ollut perusteltu. Vaatimus on liittynyt hankinnan kohteeseen ja se on laajasti käytössä infrahankinnoissa. Kysymys on alalla hyväksytystä, hankintasäännösten mukaisesta vaatimuksesta.

Tarjoajan soveltuvuus on voitava tarkastaa hankintaprosessin yhteydessä eikä vasta juuri ennen hankinnan kohteena olevan palvelun tai urakan alkua. Valitun urakoitsijan on urakkasopimuksen jälkeen tehtävä lukuisia valmistautumistoimia ennen kuin varsinainen sopimuksen mukainen työ voi alkaa.

Koska laatuvastuu on pitkälti urakoitsijan omalla vastuulla, hankintayksikön on ollut välttämätöntä vaatia ulkopuolista, kolmannen tahon suorittamaa auditointia siitä, että yrityksen laadunvarmistus on sillä tasolla, että urakan tai palvelun tuotevaatimukset täyttyvät. Jos tilaaja joutuisi tyytymään soveltuvuuden vähimmäisvaatimuksen osoittamisessa ainoastaan yrityksen omiin kuvauksiin tai lupauksiin laadunvarmistuksen tasosta, putoaisi samalla pohja koko nykyiseltä laajasti käytössä olevalta ja koko Suomen infra-alalla hyväksytyltä laatuvastuurakentamisen järjestelmältä. Liikennevirasto ei voi tilaajana ottaa riskiä siitä, että vesiliikenneonnettomuus johtuisi urakoitsijan puutteellisesta laadunvarmistuksesta.

Hankintalain 59 §:n 3 momentissa mainituilla todistuksilla, jotka hankintayksikön on hyväksyttävä osoituksena laadunvarmistustoimenpiteistä, ei tarkoiteta tarjoajan itsensä laatimia todistuksia. Yleisen käsityksen mukaan todistus on jotakin, jonka avulla jokin asia osoitetaan tai yritetään osoittaa varmasti todeksi. Asiassa on hankintalain 59 §:n 1 momentti huomioon ottaen selvää, että hankintayksiköllä on ollut oikeus vaatia todistusta tarjoajan laadunvalvontaa koskevasta tarkastuksesta.

Yritysjärjestelyt eivät estä RALA:n tai muidenkaan ulkopuolisten auditoijien sertifikaattien saamista. Kysymys on viime kädessä siitä, kuinka hyvin yritykset ottavat niille asetetut vaatimukset huomioon aikatauluttaessaan, suunnitellessaan ja toteuttaessaan yritysjärjestelyjä.

Mitta Oy:n toimittama oma kuvaus toiminta- ja laatusuunnitelmasta tähän urakkaan ei ole ollut pyydetty selvitys ulkopuolisesti todennetusta laadunvarmistuksesta eikä se täytä ulkopuoliselle laadunvarmistukselle asetettuja kriteerejä. Koska valittaja ei ole täyttänyt soveltuvuuden vähimmäisvaatimuksia, se on tullut sulkea tarjouskilpailusta. Hankintayksikkö on kohdellut tarjoajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi noudattaen julkisista hankinnoista annettuja säännöksiä.

Alltime Oy ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut selitystä Mitta Oy:n valituksen johdosta.

Vastaselitys

Mitta Oy on antanut hankintayksikön selityksen johdosta vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi Liikennevirastolle ja Alltime Oy:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Markkinaoikeuden päätöstä ei muuteta.

2. Mitta Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Mitta Oy määrätään vaatimus enemmälti hyläten korvaamaan Liikenneviraston oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 500 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät markkinaoikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, markkinaoikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita pääasian eikä oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti, Mitta Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Liikennevirasto joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi Mitta Oy on hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin nojalla määrättävä korvaamaan Liikenneviraston oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa kohtuulliseksi harkitulla määrällä viivästyskorkoineen edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Pekka Aalto ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Pasi Yli-Ikkelä.