Muu päätös 2808/2018

Maa-aineslupaa koskevat valitukset (Keuruu)

Antopäivä: 12.6.2018
Taltionumero: 2808
Diaarinumero: 1725/1/17 ja 2738/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T2808

Asia Maa-aineslupaa koskevat valitukset

Valittajat 1) A

2) B

Päätös, jota valitukset koskevat

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 10.3.2017 nro 17/0085/2

Asian aikaisempi käsittely

Keurusselän ympäristönsuojelujaosto maa-aineslaissa tarkoitettuna Keuruun lupaviranomaisena on 27.1.2016 (§ 7) tekemällään päätöksellä myöntänyt Hämeen Kuljetus Oy:lle maa-aineslain 4 §:n mukaisen luvan kalliokiviaineksen ottamiseen Keuruulla sijaitsevalta tilalta Onkimainen (249-407-30-6). Otettavan aineksen määrä on 153 000 m­ktr ja lupa on voimassa 10 vuotta.

Lupa on myönnetty hakemuksen mukaisesti muun muassa seuraavien lupamääräysten mukaisesti:

7. Pintavesien johtaminen tai muu ottamiseen liittyvä toiminta ei saa aiheuttaa Pienen Ryngänlammen tai Ryngänlammen veden samentumista. Veden ottaminen Pienestä Ryngänlammesta on kielletty.

9. Hulevesien pääsy Pieneen Ryngänlampeen tulee estää rakentamalla maavalli ottoalueen lammen puoleiseen reunaan. Varastoalueen ja Pieneen Ryngänlampeen laskevien ojien väliin tulee jättää vähintään viiden (5) metrin suojavyöhyke. Lisäksi varastoalue tulee rajata niin, että sen etäisyys Pieneen Ryngänlampeen on vähintään 100 metriä (liite 2).

10. Alueella ei saa tankata eikä huoltaa kuormaus- tai muuta kalustoa paitsi toimintaa varten suunnitellussa pisteessä. Suoja-alue tulee rakentaa niin, että koneet mahtuvat kokonaisuudessaan alueelle. Suoja-alueen pohjarakenteen on oltava polttoaineita ja öljyjä läpäisemätön, koneiden aiheuttamaa mekaanista kulutusta kestävä ja reunoiltaan korotettu. Myös kaluston mahdollisen säilytyspaikan pohja tulee tiivistää asianmukaisella tavalla ja huolehtia siitä, ettei säilytyspaikalta pääse ympäristöön öljyisiä tai muita luontoon kuulumattomia vesiä. Alueella ei saa käyttää huonokuntoisia koneita tai ajoneuvoja.

28. Alle 100 metrin etäisyydellä voimajohdoista tehtävistä räjäytyksistä ja louhinnasta tulee ilmoittaa Fingrid Oyj:lle viimeistään kaksi viikkoa ennen suunniteltua toimenpidettä katselmuksen pitämistä varten. Toiminnassa tulee noudattaa Fingrid Oyj:n ohjetta maa-ainesten louhinnasta ja murskauksesta voimajohtojen läheisyydessä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja B:n valitukset ympäristönsuojelujaoston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslupaan sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Pykälän 3 momentin mukaan maa-aineksia ei saa ilman erityistä syytä ottaa meren tai vesistön rantavyöhykkeellä, ellei aluetta ole asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettu tätä tarkoitusta varten.

Pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 5 §:n 1 momentin mukaan lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Pykälän 2 momentin mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

YVA-menettelyyn sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 4 §:n mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Pykälän 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen (713/2006) 6 §:n 2 b kohdan mukaan hankkeena, johon sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla, pidetään kiven, soran tai hiekan ottoa, kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa.

Kuvaus hankkeesta

Hankkeessa on kysymys kalliokiviaineksen ottamisesta Keuruulla sijaitsevalta tilalta Onkimainen (249-407-30-6). Tilan pinta-ala on 1 147,5 hehtaaria. Ottamisalueen pinta-ala on 2,5 hehtaaria, josta kallion louhintapinta-ala on 1,65 hehtaaria. Alueelta on tarkoitus 10 vuoden aikana ottaa maa-aineksia yhteensä 153 000 m­ktr.

Ottamisalue sijaitsee Keuruun kuntakeskuksen länsipuolella Haapamäeltä noin 13 kilometriä Virtain suuntaan. Järvisuomentie (VT23) sijaitsee noin puolen kilometrin etäisyydellä suunnittelualueen eteläpuolella.

Hankkeelle myönnetty ympäristölupa

Keurusselän ympäristönsuojelujaosto on päätöksellään 27.1.2016 § 8 myöntänyt Hämeen Kuljetus Oy:lle ympäristöluvan kallion louhintaa ja murskausta varten. Ympäristöluvassa on annettu määräyksiä kallion louhinnasta ja murskauksesta aiheutuvien haittojen estämiseksi.

Kallion louhintaa ja murskausta saa harjoittaa arkipäivisin ajalla 10.5.–31.3. klo 7–22, kuitenkin niin, että poraus on sallittu klo 7–21, rikotus klo 8–18 ja räjäytykset klo 8–18. Ajalla 1.4.–9.5. louhintaa ja murskausta saa harjoittaa arkipäivisin klo 10 alkaen. Kuormausta ja kuljetuksia saa tehdä myös viikonloppuisin, mutta teeren ja metson soidinaikana 1.4.–9.5. myös kuormausta ja kuljetusta tulee välttää aamupäivällä ennen klo 10.

Toiminnan keskiäänitaso ei saa ylittää asumiseen käytettävillä kiinteistöillä päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB (LAeq) ja yöohjearvoa (klo 22–7) 50 dB (Laeq). Vastaavat ohjearvot loma-asumiseen käytettävillä kiinteistöillä ovat 45 dB (LAeq) ja 40 dB (LAeq).

Pölyämistä ja muita hiukkaspäästöjä on ehkäistävä kastelemalla tai muilla pölyntorjuntakeinoilla.

Hämeen Kuljetus Oy on lisäksi velvoitettu rakentamaan ennen ottamisen aloittamista kaksi selkeytysallasta ja esittämään suunnitelma vesien käsittelystä ja niiden vaikutuksista Pienen Ryngänlammen ja Ryngänlammen tilaan.

Saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Kaavoitus ja YVA-menettely

Keski-Suomen maakuntakaavassa suunnittelualueeseen ei kohdistu aluevarauksia. Ottamisalue sijoittuu kalliokiviaineksen ottoaluetta (eo/2) osoittavan merkinnän läheisyyteen. Alueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa tai asemakaavaa.

Nyt puheena oleva suunnittelualue sijaitsee metsäisellä alueella yli kilometrin etäisyydellä asutuksesta. A:n omistamat kiinteistöt (249-407-21-22 ja 249-407-21-24) sijoittuvat yli kolmen kilometrin etäisyydelle ottamisalueesta. Ottamisalueen välittömään läheisyyteen sijoittuu kaksi lampea. Ottamisalueen länsipuolella sijaitsee Fingridin kantaverkkojohto ja ottamisalueeseen liittyvä varastointialue on tarkoitus sijoittaa kantaverkon itäpuolelle. Lupapäätökseen oheistetun karttaliitteen mukaan varastoalueen on oltava vähintään 31 metrin etäisyydellä kantaverkon keskimmäisestä voimajohdosta. Lisäksi ottamisalueen länsipuolella sijaitsee Ahvennevan tuulivoimapuisto, jonne on sallittua rakentaa neljä 3,3 megawatin tehoista tuulivoimalaa. Rakennusluvat ovat lainvoimaisia. Lähin tuulivoimala sijoittuu noin 370–380 metrin etäisyydelle hankealueen rajasta.

Maakuntakaava on maankäytön yleispiirteinen suunnitelma. Maa-ainesten ottamiseen soveltuvan alueen osoittaminen maakuntakaavassa ei sellaisenaan luo kenellekään oikeutta saada maa-aineslupaa. Vastaavasti kyseisen merkinnän puuttuminen suunnitellun ottamisalueen kohdalta ei ole este maa-ainesluvan myöntämiselle. Maa-ainesluvan edellytykset arvioidaan maa-aineslain perusteella eikä edellytyksenä ole alueen osoittaminen yleis- tai asemakaavassa. Jonkin toisen hankkeen kohdalla lausuttu toteamus siitä, että alueen jatkosuunnittelu tulisi toteuttaa kaavoituksen keinoin ei voi estää maa-ainesluvan myöntämistä.

Alueen pinta-ala ja vuosittainen ottamismäärä alittavat selvästi YVA-asetuksen raja-arvot. Ottamishanke sijoittuu melko lähelle Ahvennevan tuulivoimaloita ja kummastakin hankkeesta aiheutuu meluhaittaa. Lähimmän tuulivoimalan ja ottamisalueen välillä on kuitenkin useiden satojen metrien suojaetäisyys. Kun vielä otetaan huomioon ottamishankkeen laatu, koko ja sijainti etäällä asutuksesta, lupahakemuksen hyväksyminen ei ole yksin eikä yhdessä muiden hankkeiden kanssa edellyttänyt ympäristövaikutusten arviointimenettelyn suorittamista. Kantaverkon sijoittuminen ottamisalueen ja tuulivoimaloiden väliin ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Rantavyöhyke

Rantavyöhykkeen leveyttä ei ole määritelty laissa. Ympäristöministeriön maa-ainesten ottamista koskevan ohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009: Maa-ainesten kestävä käyttö) mukaan ranta-alueen luonto ja maisema voivat edellyttää maa-ainesten ottamiselta 200 metrin suojaetäisyyttä ja poikkeustapauksissa suojaetäisyys voi olla 50 metriä. Pääsääntö on, että ottamisalue ei näy rantamaisemassa.

Maa-aineslain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 195/1999 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan rantavyöhykkeellä tarkoitettaisiin suhteellisen kapeaa rannan osaa, samaa käsitettä kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa oleva rantavyöhyke. Luonnonsuojelulain uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 79/1996 vp) yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla todetaan muun muassa, että rantavyöhykkeen käsitettä on tulkittava lähtien säännöksen tarkoitusperästä. Se on maankäytön muutosten suunnitelmallisuuden varmistaminen sillä rannan läheisyydessä olevalla vyöhykkeellä, jonka luonnonolosuhteisiin meren tai vesistön vaikutus ulottuu, joka maisemallisesti mielletään rantaan kuuluvaksi tai jolle kohdistuu erilaisia rantaa hyödyntäviä maankäyttötarpeita. Rantavyöhykkeen leveys vaihtelee maaston muodoista, kasvillisuudesta ja muista olosuhteista riippuen. Maisemallisen vaikutuksen osalta ratkaisevia ovat maaston muodot ja rannan kasvillisuus. Rannan rajautuessa avoimeen pelto- tai niittymaisemaan, rantavyöhyke on yleensä merkittävästi leveämpi kuin metsäisellä rannalla. Edellä sanotun perusteella voidaan rantavyöhykkeen katsoa ulottuvan noin 100 metrin etäisyydelle, mutta ei kuitenkaan missään pitemmälle kuin 200 metrin päähän keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta. Maa-aineslakia koskevassa hallituksen esityksessä HE 195/1999 on edelleen todettu, että jos ottaminen määrän vähäisyyden vuoksi tai ottamistavaltaan ei heikennä rantavyöhykkeen maisemallisia arvoja tai luonnon monimuotoisuutta, erityiset syyt saattaisivat olla olemassa.

Maa-ainesten ottoalue ulottuu lähimmillään vain noin 20 metrin etäisyydelle Pienestä Ryngänlammesta ja siten lammen pieni koko huomioon ottaenkin rantavyöhykkeelle. Varsinainen maa-ainesten otto tapahtuu kuitenkin jonkin verran kauempana. Keurusselän ympäristönsuojelujaoston lausunnosta ilmenee, että näin pienten lampien rannoille Keuruulla ei ole kaavoitettu rakennuspaikkoja. Hallinto-oikeus toteaa, että maa-ainesten ottamisella ei siten ole sellaista rantaa varaavaa vaikutusta, joka tulisi ottaa huomioon mahdollisessa kaavoituksessa. Valituksen valokuvaliitteistä ilmenee, että lammen yli kulkee kantaverkkojohtoalue. Ottamisalueen ja rantaviivan välissä on suojaavaa puustoa. Ottamisella ei voi katsoa olevan merkittäviä vaikutuksia rantamaisemaan. Lupapäätös velvoittaa rakentamaan maavallin ottoalueen ja Pienen Ryngänlammen väliin eikä alueella ole erityisiä luontoarvoja. Kun vielä otetaan huomioon, että alueella aiemmin tapahtunut maa-ainesten ottaminen on jo muuttanut ranta-alueen luonnetta, ottamiselle on maa-aineslain tarkoittama erityinen syy.

Luontoarvot

Saatu selvitys

Maa-aineslupakäsittelyssä on käytetty Ahvennevan tuulivoimalahanketta varten laadittua luontoselvitystä (FCG 26.6.2015). Tutkimusalue on ulottunut nyt puheena olevalle ottamisalueelle. Luontoselvityksessä on kartoitettu arvokkaat luontokohteet, pesimälinnusto, metsäkanalintujen soitimet, lepakoille soveltuvat ruokailu- ja levähdyspaikat, liito-oravan elinalueet ja muiden luontodirektiivin liitteessä IV mainittujen lajien mahdollisuudet esiintyä alueella.

Luontoselvityksen mukaan alueella ei havaittu sopivia elinympäristöjä luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainituille lajeille. Lampien rannoilla voi esiintyä viitasammakoita. Hämeen Kuljetus Oy:n ilmoituksen mukaan selvityksen laatija on vielä sähköpostitse ilmoittanut, että Ryngänlammilla on käyty 21.5.2015 ja 13.6.2015 aamuvarhaisella linnustoselvityksen yhteydessä eikä viitasammakkoa havaittu tuolloin. Liito-oravasta ei tehty havaintoja kahdella maastokäynnillä 21.5.2015 ja 13.6.2015.

Pesimälinnusto on kartoitettu kahdella maastokäynnillä 21.5.2015 ja 13.6.2015. Lisäksi linnustollisesti mahdollisesti tärkeillä alueilla, mukaan lukien Ryngänlammet, vierailtiin erikseen. Ryngänlammilla ei havaittu lintuja kummallakaan kerralla. Muutoin havaittu linnusto oli tyypillistä karuhkojen metsätalousalueiden linnustoa. Alueella ei tavattu valtakunnallisesti uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja. Maastokäynneillä havaittiin laulujoutsen, telkkä, teeri, metso, kuikka, taivaanvuohi ja rantasipi, jotka ovat silmällä pidettäviä tai lintudirektiivin liitteen I lajeja tai kansallisia vastuulajeja. Teeren ja metson soidinalueet olivat pieniä ja epävakaita eivätkä sijainneet ottoalueen läheisyydessä.

Hankealueen läheisyydessä ei sijaitse maakunnallisesti tärkeitä lintualueita (MAALI). Lähin MAALI-alue sijaitsee Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla "Raiskin metsät" -nimisellä alueella yli 2,5 kilometrin etäisyydellä ottamisalueesta.

Selvityksen tausta-aineistona on käytetty Keski-Suomen ELY-keskuksen rekisteritietoja uhanalaisista lajeista (UHEX). Rekisterissä ei ollut tietoja luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittujen lajien esiintymisestä alueella.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Ottamisalueen luontoarvoja on selvitetty maastokäyntien ohella käyttämällä hyväksi ELY-keskuksen rekisteritietoja. Kun otetaan huomioon, että kysymys on tavanomaisesta metsätalousvaltaisesta alueesta, päätös on perustunut riittäviin selvityksiin. Myös viitasammakoiden osalta selvitystä on pidettävä riittävänä. Erillisen pöllöselvityksen laatiminen ei näissä olosuhteissa ole ollut tarpeen.

Alueen merkittävimmät luontoarvot liittyvät teeren ja metson soidinalueisiin. Nämä arvot on otettu riittävällä tavalla huomioon rajoittamalla ympäristölupapäätöksessä hankkeen toiminta-aikoja soidinaikana.

Vaikutukset vesistöihin (Pieni Ryngänlampi ja Ryngänlampi)

Vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen luonnontilan vaarantaminen on kielletty.

Metsälain 10 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Näiden kohteiden ominaispiirteitä ovat muun muassa enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto.

Ottamissuunnitelman mukaan pintavedet virtaavat ottamisalueen pohjoispuolella sijaitsevan suoalueen ojien kautta Ryngänlampeen ja edelleen Ryngännevan suo-ojien kautta Kilpisuolle ja noin 6,5 kilometrin etäisyydellä sijaitsevaan Hankajärveen.

Ryngänlammen eteläpuolella ja ottamisalueen länsipuolella sijaitsee alle puolen hehtaarin suuruinen Pieni Ryngänlampi, joka on Ahvennevan tuulivoimahanketta varten laaditussa luontoselvityksessä (FCG 26.6.2015) määritelty metsälain 10 §:n ja vesilain 2 luvun 11 §:n mukaiseksi lammeksi, jonka luonnontilaa ei saa muuttaa. Selvityksen mukaan lampi on nevareunainen ja sen rannoilla on isovarpurämettä. Lampi sijaitsee sähkölinjan alla, joten sen rantojen mikroilmasto ei ole täysin luonnontilainen. Viereiset suoalueet on ojitettu.

Karttatarkastelun perusteella suunnitelma-alue sijoittuu 20 metrin ja kaivualue lähimmillään noin 24 metrin etäisyydelle Pienen Ryngänlammen rantaviivasta. Ottamistoimintaan liittyvä varastoalue rakennetaan Pienen Ryngänlammen eteläpuolelle. Varastoalueen pitää lupamääräysten mukaan sijaita vähintään 100 metrin etäisyydellä Pienestä Ryngänlammesta. Hanketta varten rakennetaan kaksi selkeytysallasta. Ottamisalueen pintavedet on tarkoitus johtaa Pienen Ryngänlammen pohjoispuolelle rakennettavaan altaaseen ja varastoalueen pintavedet varastoalueen pohjoispuolelle rakennettavaan altaaseen.

Maa-ainesten ottamisalue ja varastoalue sijoittuvat hyvin lähelle Pientä Ryngänlampea. Haittoja on kuitenkin ehkäisty lupamääräyksin. Hämeen Kuljetus Oy:n on hulevesien kulkeutumisen estämiseksi rakennettava ottamisalueelle maavalli lammen puoleiseen reunaan. Lisäksi varastoalueen pohjoispuolella lampeen laskevien ojien väliin on jätettävä vähintään viiden metrin suojavyöhyke. Kun näiden seikkojen lisäksi otetaan huomioon, että ympäristölupapäätöksessä on annettu pölyämistä estäviä lupamääräyksiä ja että ympäristölupamenettelyn yhteydessä arvioidaan vielä tarkemmin hankkeen vesistövaikutukset, myönnetyn luvan mukaisesta maa-ainesten ottamisesta ei ennalta arvioiden aiheudu ottamisen estäviä vaikutuksia Pienen Ryngänlammen ja Ryngänlammen olosuhteissa.

Melu ja pöly sekä kantaverkon läheisyys

Maa-aineslaissa tai maa-ainesten ottamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa ei ole nimenomaisia säännöksiä ottamisalueiden ympärille jätettävistä suojaetäisyyksistä. Ympäristöministeriön oppaassa on esitetty suositukset ottamisalueen ympärille tarvittavista suojaetäisyyksistä. Suositusten mukaan kallionottamisalueilla etäisyyden naapurikiinteistön rajaan tulisi olla 30 metriä ja asuttuun rakennukseen 300–600 metriä. Suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia ja suojaetäisyydet harkitaan tapauskohtaisesti. Luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, miten ottamistoiminta muutoin järjestetään.

Valituksenalaisesta päätöksestä saatujen tietojen mukaan lähin asuinkiinteistö sijoittuu noin 1,3 kilometrin etäisyydelle ottamisalueesta. Kun otetaan huomioon ottamisalueen etäisyys asutuksesta sekä se seikka, että melusta ja pölystä aiheutuvat haitat käsitellään tarkemmin hanketta koskevan ympäristöluvan yhteydessä, maa-ainesten ottamisesta ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Näissä olosuhteissa melumallinnuksen laatiminen maa-aineslupakäsittelyä varten ei ole ollut tarpeen.

Lupaehdot velvoittavat olemaan yhteydessä Fingrid Oyj:hin ennen räjäytyksiä. Kantaverkon louhinnalle asettamat rajoitukset ja muut turvallisuuskysymykset tulevat muilta osin riittävällä tavalla arvioiduksi ympäristölupamenettelyn yhteydessä.

Hallinto-oikeuden loppujohtopäätös

Ottamissuunnitelmasta ja lupapäätöksen määräyksistä ilmenee maa-aineslupapäätöksen käsittelemistä varten tarpeelliset tiedot ottamishankkeen koosta, kulkuyhteyksistä ja sijainnista. Kalliokiviaineksen louhinnan ja murskauksen järjestämiseen liittyvät seikat tulevat tarkemmin arvioitaviksi ympäristölupakäsittelyn yhteydessä.

Maa-aineslupa on myönnettävä, jos maa-aineslaissa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle täyttyvät. Edellä tässä päätöksessä esitetyt seikat huomioon ottaen lupapäätös on perustunut riittäviin selvityksiin eikä maa-ainesten ottaminen ole valituksessa esitetyin perustein ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Keurusselän ympäristönsuojelujaoston päätöstä ei ole syytä kumota.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maa-aineslaki 11 § 1 ja 2 momentti

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007)

Kuntalaki (410/2015) 147 §

Hallintolaki 31 §

Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006) 7 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Elina Tanskanen ja Ria Savolainen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristönsuojelujaoston päätökset kumotaan. A on vaatinut, että hallinto-oikeuden määräämä oikeudenkäyntimaksu kumotaan kohtuuttomana tai että Keuruun kaupunki velvoitetaan korvaamaan maksu laillisine korkoineen.

A on vaatimuksensa tueksi lausunut muun ohella seuraavaa:

Asiassa olisi tullut Keski-Suomen ELY-keskuksen lausuntojen mukaisesta laatia kaava ja suorittaa YVA-menettely ottaen huomioon läheisyydessä sijaitseva Greenwatt Ahvenneva Oy Ab:n tuulivoimahanke ja Fingridin 400 kV:n kantaverkko. Hallinto-oikeus ei ole käsitellyt ja perustellut vaatimusta kaavan laatimisesta. Perustelujen puuttuminen on vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta. Maa-ainesten ottamisen tulisi sijoittua maakuntakaavassa sille osoitetulle alueelle.

Kallion louhinta vaikuttaa merkittävästi Pienen Ryngänlammen rantamaisemaan ja vaarantaa huomattavasti sen luonnontilaa. Lammen ja ottoalueen välissä kasvaa vain 12 metrin matkalla sekalaista harvaa puustoa, joka ei muodosta näkösuojaa lammen ja ottoalueen välille. Selkeytysaltaalle avattava ojalinja poistaa siltä osin kaiken puuston. Louhintaluiskan kaltevuus tulee olemaan 1:1,5, jolloin louhoksen rintauksen jyrkkyyden vuoksi maisemointi ja istuttaminen ei ole käytännössä mahdollista.

Ympäristöhallinnon ohjeen mukaan ranta-alueen luonto ja maisema voivat edellyttää maa-ainesten ottamiselta 200 metrin suojaetäisyyttä ja poikkeustapauksissa etäisyys voi olla 50 metriä. Pääsäännön mukaan ottamisalueen ei tule näkyä rantamaisemassa. Jotta lupamääräysten mukaisella maavallilla olisi vaikutusta näkymään, sen tulisi olla niin kookas, että se erottuisi Pienen Ryngänlammen rantavyöhykkeessä. Vallin rakentaminen vaikuttaisi lammen ekologiaan.

Eteläisempi varastoalue sijaitsee Pieneen Ryngänlampeen viettävällä rinteellä, eikä sille ole merkitty laskuojaa. Louhinnan maa-aineksia kulkeutuu sadevesien mukana lampeen. Selkeytysaltaan kaivaminen suolle rikkoo suomaastoa ja vaikuttaa lammen luonnontilaan.

Luontoselvitystä ei ole laadittu asianmukaisesti. Muuttolintujen tarkkailua on suoritettu liian lyhytaikaisesti. Alue kuuluu kurkien, metsähanhien sekä laulu- ja pikkujoutsenien kevätmuuttoreittiin ja laulujoutsenien syysmuuttoreittiin. Selvityksestä puuttuvat havainnot saukosta, majavasta, ritariperhosesta sekä syreenikiitäjästä. Viitasammakoita koskeva selvitys ei ole ollut riittävä, koska esiintymistä ei ole selvitetty iltayöaikaan.

Louhinnan ja noin 500 metrin päähän suunniteltujen tuulivoimaloiden yhteismeluvaikutukset on selvitettävä melumallinnuksella. Lupapäätöksessä ei ole huomioitu tuulivoimaloiden, kantaverkon ja louhinta- ja murskaustyömaan sekä varastointialueen liian läheisestä sijoittumisesta aiheutuvaa yleisvaaraa. Lupahakemuksessa tai -määräyksissä ei ole mainintaa valtioneuvoston asetuksessa 800/2010 edellytetystä alkusammutuskalustosta tai asetuksessa 644/2011 edellytetystä turvallisuussuunnitelmasta. Hankeasiakirjoista eivät käy ilmi louhittavan alueen geotutkimusten tulokset tai tiedot alueella vuonna 1997 päättyneestä louhinnasta. Ilmoitetut toimintapäivien lukumäärät eivät voi pitää paikkansa. Toiminnan alkuvaiheessa alueella ei ole riittävästi tilaa työkoneille eikä irrotetulle kallioainekselle. Lupapäätöksessä ei ole huomioitu Keski-Suomen ELY-keskuksen vaatimusta täydentää toiminnan tosiasiallisen järjestämisen kuvausta.

2) B on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristönsuojelujaoston päätökset kumotaan.

B on vaatimuksensa tueksi lausunut hallinto-oikeudessa esittämänsä lisäksi muun ohella seuraavaa:

Ottamisalue on sijoitettu Pienen Ryngänlammen rantavyöhykkeelle ilman kaavaa, kun maa-ainesten ottamisohjeen mukaan vähimmäisetäisyyden rannasta tulee olla 50 metriä. Ottamisalue ja luvassa määrätty maavalli näkyvät selvästi lammen rantamaisemassa turmellen kaunista maisemakuvaa, luonnon kauneusarvoja ja korostaen huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa. Vaikutuksia alueen pienilmastoon ei ole arvioitu tai otettu huomioon.

Aikaisempi kalliokiviaineksen ottaminen ei anna oikeutta myöntää uutta lupaa. Aikaisempi ottamisalue on asianmukaisesti maisemoitu eikä se enää erotu maisemakuvasta.

Keurusselän ympäristön- ja terveydensuojelutoimisto on Keuruun ympäristönsuojeluviranomaisena antanut vastineen. Valitukset on hylättävä.

A:n valituksessa viitataan Ahvennevan tuulivoimapuistoa koskeviin lainvoimaisiin suunnittelutarveratkaisuun ja rakennuslupaan sekä niiden lupakäsittelyä koskeviin menettelyihin, jotka eivät kuulu ympäristönsuojelujaoston toimivaltaan. Tuulivoimaloiden rakentamista ei ole toistaiseksi aloitettu.

Keuruun kaupungin toimivaltainen kaavoitusviranomainen ei edellyttänyt yleiskaavan laatimista tuulivoimaloiden sijoittamiseksi. Maa-ainesten otto itsessään ei edellytä kaavan laatimista. Kalliokiviaineksen ottamistoiminta, kuten myös tuulivoimarakentaminen jäävät selvästi alle YVA-asetuksen raja-arvojen eikä Keski-Suomen ELY-keskus ole edellyttänyt YVA:n laatimista.

Keski-Suomen ELY-keskuksen lausunnossa suositeltiin kaavan laatimista toimintojen kokonaisvaikutusten selvittämiseksi maa-ainesten oton ja kallionlouhinnan sijoittuessa samalle tilalle tuulivoimaloiden kanssa niiden välittömään läheisyyteen. Kallionottoalue ja tuulivoimapuisto sijaitsevat UPM-Kymmene Oyj:n omistamalla maa- ja metsätalouskäyttöön varatulla kiinteistöllä, jonka koko on 1 147,5 hehtaaria. Ottamisalueen etäisyys valtatiehen 23 on lähimmillään noin 500 metriä ja naapurikiinteistöihin noin 800 metriä. Alueella ei ole rakentamispaineita eikä lähialueella sijaitse vesistöjä, joiden rannat olisi kaavoitettavissa rakentamiseen. Yksittäisen hankkeen luvanmyöntämisedellytykset harkitaan asianomaisen erityislainsäädännön mukaisesti. Luvan myöntäminen ei edellytä oikeusvaikutteisen kaavan olemassaoloa. Toiminnan sijaintialue huomioon ottaen maa-aineslupa ei vaikeuta alueen mahdollista myöhempää kaavoitusta. Maa-aineslupa on myönnetty ympäristönsuojelujaoston toimivallan puitteissa ottaen huomioon toimintojen yhteisvaikutukset.

Alueen luontoarvot on riittävästi selvitetty. Maa-aineksen ottamistoiminnalla ei ole vaikutusta lintujen muuttoreitteihin. Pienen Ryngänlammen luonnonsuojelullinen arvo on otettu huomioon edellyttämällä suojavyöhykkeitä, vesienkäsittelyrakenteita, ottamisalueelta poistuvan veden laadun tarkkailua sekä rajaamalla varastointialueen kokoa. Lisäksi veden ottaminen Pienestä Ryngänlammesta on kielletty. Maa-ainesten ottamisella ei ole vaikutusta alueen pienilmastoon, koska siihen vaikuttaa ennen kaikkea puuston poistaminen. Alueen pienilmasto on jo muuttunut kantaverkkojohdon linja-aukon vuoksi.

Lupamääräyksessä 9 on edellytetty maavallin rakentamista, jotta ehkäistään hulevesien pääsy lampeen. Tarkoitukseen riittää matala maapenger, joten erillinen rakenne- tai rakentamissuunnitelma vallista ei ole ollut tarpeellinen. Matalalla maavallilla ei ole olennaista vaikutusta rantamaisemaan eikä se edellytä suojavyöhykepuuston kaatamista. Maisemoinnin yhteydessä penger on mahdollista tasata.

Kalliokiviaineksen ottamisalue sijaitsee noin 1 300 metrin päässä lähimmästä asutuksesta ja toiminta on projektiluonteista. Tämän vuoksi ennakoivaa melumallinnusta louhinnan ja murskauksen melutasosta tai louhinnan ja tuulivoiman yhteisvaikutuksista ei ole edellytetty. Melua koskevat lupamääräykset on annettu toimintaa koskevassa ympäristölupapäätöksessä kiviainestuotantoa koskevan BAT-selvityksen mukaisesti.

Yleiset turvallisuuteen liittyvät seikat on otettu lupa-asian käsittelyssä huomioon niiltä osin kuin lainsäädäntö edellyttää. Ahvennevan tuulivoimapuiston tuulivoimayhtiön edellyttämät tuulivoimaloiden suojaetäisyydet täyttyivät, joten niitä ei ollut tarpeen huomioida erikseen maa-ainesluvassa.

Fingrid Oyj:n lausunto kantaverkkojohdon osalta on otettu lupamääräyksissä huomioon ja louhinta ja murskaus toteutetaan lausunnossa edellytetyllä tavalla. Turvallisuussuunnitelma perustuu työturvallisuuslakiin, jonka noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset. Ympäristölupapäätökseen sisältyvät yleiset määräykset räjäytysten suorittamisesta ja pölyämisen ehkäisemisestä.

Hämeen Kuljetus Oy on antanut vastineen.

A on antanut vastaselityksen ja sen liitteenä toimittanut videokuvaa Pienestä Ryngänlammesta.

A on vastaselityksessään lausunut muun ohella seuraavaa:

Pienen Ryngänlammen rannat ovat suurelta osin suoperäisiä ja maaperä kestää huonosti työkoneita. Maapengertä ei voi rakentaa suoraan rantaan. Työkoneiden pääsy paikalle ja ojalinjan kaivaminen edellyttävät puuston poistamista noin neljän metrin leveydeltä. Selkeytysaltaan rakentaminen, ojalinjalta poistettavat maamassat ja työkoneiden käyttäminen aiheuttavat merkittäviä ja pysyviä muutoksia ranta-alueelle. Toiminnalla ei ole ottosuunnitelmaa.

A on toimittanut asiassa lisäselvitystä.

B:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n vaatimus Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä perityn oikeudenkäyntimaksun kumoamisesta jätetään tutkimatta.

Muilta osin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

2. A:n ja B:n valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

3. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon tuomioistuinmaksulain 11 § ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §, korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu tutkia vaatimusta asian käsittelystä hallinto-oikeudessa määrätyn oikeudenkäyntimaksun kumoamisesta. A:n sanottu vaatimus on siten hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentti huomioon ottaen jätettävä tutkimatta.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Satu Sundberg.

 
Julkaistu 12.6.2018