Muu päätös 2852/2018

Maa-aineslupaa koskeva valitus (Hämeenlinna, Renko)

Antopäivä: 14.6.2018
Taltionumero: 2852
Diaarinumero: 5037/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T2852

Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus

Valittajat B
C
D
E
F
G
H
I

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 13.9.2017 nro 17/0326/2

Asian aikaisempi käsittely

Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunta on 31.10.2016 julkipanon jälkeen antamallaan päätöksellä (18.10.2016 § 100) myöntänyt A:lle luvan kiviaineksen ottamiseen Hämeenlinnan kaupungin Vehmasten kylässä sijaitsevalta X:n tilalta RN:o 2:34. Ottamisalueen pinta-ala on 13,5 hehtaaria ja haettu ottamismäärä on 1 370 000 kuutiometriä. Ottamisaika on kymmenen vuotta. Päätös korvaa Rengon kunnanhallituksen päätöksen 2.12.2008 (24.11.2008 § 149), jolla kunnanhallitus myönsi A:lle luvan kiviainesten ottamiseen 31.12.2018 saakka.

Lautakunta on myöntänyt luvan 21.4.2016 päivätyn ottamissuunnitelman mukaisesti muun muassa seuraavin lupamääräyksin:

1. Lupa on voimassa 10 vuotta luvan lainvoimaisuudesta ja se päättyy 1.12.2026, jos lautakunnan päätökseen ei haeta muutosta. Otettavan maa-aineksen kokonaismäärä on 1 370 000 kiintokuutiometriä (k-m­).

3. Alin ottotaso on 101.30 (N2000) tai ylimmästä havaitusta pohjaveden pinnankorkeudesta 2 metriä.

4. --- Ottamisalueella ei saa säilyttää jätteitä tai toimintaan kuulumattomia tavaroita/aineita. Rasintielle ei saa kulkeutua maa-aineksia kuljetusten seurauksena ja tarpeen tullen tulee puhdistaa maantielle kulkeutunut kiviaines ja irtosora. Toiminnasta aiheutuvia hulevesiä ei saa johtaa maanteiden sivuojiin.

5. --- Koneiden säilytys- ja tankkausalueen maarakenne on tiivistettävä siten, että ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavien aineiden pääsy maaperään ja pohjaveteen on estetty. Pinta- ja kalliopohjavedet ottoalueelta tulee johtaa hakemuksen mukaisesti valuma-altaan kautta.

6. Pohjaveden pinnankorkeuden tarkkailu tehdään ottamisalueella kahdesta riittävän etäällä olevasta havaintoputkesta neljä kertaa vuodessa (helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa). Ennen ottotoiminnan aloittamista ja kolmen vuoden välein tutkitaan pohjavesiputkesta otetusta näytteestä laaja-analyysi (aistinvaraisesti haju ja ulkonäkö, lämpökestoiset koliformiset bakteerit, alkaliniteetti, happi, kloridi, KMnO4-luku, kokonaiskovuus, lämpötila, mangaani, nitraatti, sulfaatti, pH-luku, rauta, sameus, sähkönjohtavuus, mineraaliöljy, polttoainehiilivedyt ja arseeni). Välivuosina tutkitaan suppea analyysi (pH-luku, sähkönjohtavuus, happi, sameus). Pintavesivaikutuksien seurantaa tehdään ennen ottotoiminnan aloittamista ja vuosittain laskeutusaltaan poistoputken päästä ja laskuojan yleisen tien alituksen kohdalta: pH, kokonaistyppi, CODMn, sähkönjohtokyky, sameus ja öljyhiilivedyt (aistinvaraisesti ja jos havainto tutkitaan jakeet C10–C40) sekä arseeni. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tulee raportoida vuosittain helmikuun loppuun mennessä edellisen vuoden tiedot lupaehdosta tarkemmin ilmenevistä tilanteista.

8. Toiminta on sallittu arkipäivisin seuraavasti: poraaminen kello 7–21, räjäytykset kello 8–18, rikotus kello 8–18, murskaaminen kello 7–22 ja kuormaaminen ja kuljetus kello 6–22. Arkipäivinä tarkoitetaan päiviä maanantaista perjantaihin mutta ei arkipyhiä. Ennen kallion louhinnan aloittamista tulee tehdä hakemuksessa esitetyt pintamaista koostuvat meluesteet.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt B:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kokousmenettelyä koskeva valitusperuste

Ympäristö- ja rakennuslautakunnan lausunnon mukaan lautakunnan jäsenille postitetaan ennen kokousta esityslista, johon on kirjattu muun muassa saatujen vastineiden keskeinen sisältö. Lautakunnan jäsenillä on ollut mahdollisuus tutustua aineistoon ja aineisto on ollut saatavilla myös kokouksessa.

Luottamushenkilö ratkaisee itse, kuinka yksityiskohtaisesti hän tutustuu asiakirjoihin ennen asian esittelyä. Päätöksen tekevä luottamuselin voi myös päättää jättää asian pöydälle ja siirtää ratkaisun tekemisen myöhempään ajankohtaan. Valituksessa mainitun Nebel Oy:n lausunnon keskeinen sisältö on esitelty myös valittajien muistutuksessa. Päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä tai lainvastainen sen vuoksi, ettei lupa-asian kaikkia asiakirjoja ole jaettu kokouksen osallistujille tai käyty yksityiskohtaisesti läpi kokouksessa.

Maa-aineslupaan sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 5 §:n 1 momentin (468/2005) mukaan lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Pykälän 2 momentin (463/1997) mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Maa-ainesasetuksen 1 §:n 3 momentin mukaan hakemuksessa tai ottamissuunnitelmassa on esitettävä tarvittavassa laajuudessa muun muassa tieto pohjaveden pinnan ylimmästä korkeustasosta.

Maa-ainesasetuksen 2 §:n 2 momentin mukaan ottamissuunnitelmassa on osoitettava maa-aineslain 11 §:n 2 momentissa ja tarvittaessa myös sanotun pykälän 3 momentissa tarkoitetut seikat ja 5 §:n 2 momentissa tarkoitetut selvitykset alueen luonnonolosuhteista ja hankkeen ympäristövaikutuksista.

Pykälän 3 momentin mukaan ottamissuunnitelmaan kuuluva selostus sisältää 1 §:n 3 momentissa lueteltujen asioiden lisäksi tarvittavassa laajuudessa seuraavat asiat:

---

2) selvitys ottamisalueen ja sen ympäristön pohjavesiolosuhteista ja pohjaveden havaintopaikoista sekä tiedot alueen läheisyydessä sijaitsevista talousvesikaivoista, pohjavedenottamoista ja niiden mahdollisista suojavyöhykkeistä ja suoja-aluemääräyksistä;

---

4) selvitys ympäristöhaittojen vähentämiseksi suunnitelluista toimenpiteistä, arvio toimintaan liittyvistä riskeistä, onnettomuuksien estämiseksi suunnitelluista toimista sekä suunnitelma toiminnan ympäristövaikutusten tarkkailusta;

5) ottamisalueen jälkihoito ja arvio jälkihoitokustannuksista ja, mikäli mahdollista, alueen myöhempi käyttö.

Kuvaus ottamishankkeesta

Hankkeessa on kysymys kalliokiviaineksen ottamisesta Hämeenlinnassa sijaitsevalta tilalta X (109-582-2-34). Tilan kokonaispinta-ala on 129,5 hehtaaria, josta ottamisalueen pinta-ala on noin 13,5 hehtaaria. Alueelta on tarkoitus ottaa maa-aineksia 10 vuoden aikana yhteensä 1 370 000 k-m­.

Suunniteltu ottamisalue sijaitsee entisen Rengon kunnan alueella Viitamäki-nimisellä kallioalueella. Alue on maakuntakaavassa luokittelematonta maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. Alueella ei ole voimassa yleiskaavaa tai asemakaavaa. Ottamisalue ei sijaitse pohjavesialueella. Kyseessä on uusi ottamisalue. Rengon kunnanhallitus on vuonna 2008 myöntänyt maa-ainesluvan nyt puheena olevalle alueelle ja lupa on tullut lainvoimaiseksi vuonna 2011. Hankkeen ympäristölupakäsittelyyn kuluneen ajan vuoksi ottamista ei ole voitu aloittaa. Keskeisimmät muutokset aiempaan hakemukseen koskevat louhinnan aloitussuunnan muuttamista, tieyhteyden muutosta, meluvallien rakentamista ja alimman kaivutason nostamista noin kuutta metriä korkeammalle.

Toimintaan myönnetty ympäristölupa

Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunta on päätöksellään 13.9.2016 § 78 myöntänyt A:lle ympäristöluvan nyt kysymyksessä olevaan ottamistoimintaan liittyvään kiviaineksen louhintaan ja murskaukseen.

Lupapäätöksessä on käsitelty toiminnan ympäristövaikutuksia kuten melu-, tärinä- ja pölyvaikutuksia, louhosvesien käsittelyä ja toiminnan tarkkailua ja valvontaa ja asetettu näiltä osin lupamääräyksiä. Ympäristölupapäätöstä koskevien valitusten käsittely on kesken Vaasan hallinto-oikeudessa.

Ympäristölupapäätöksessä on toiminta-aikojen osalta annettu vastaavanlaiset ehdot kuin maa-ainesluvassa. Lisäksi on määrätty, että toiminnasta syntyvä melu ei saa häiriölle alttiissa kohteissa ylittää melutason ohjearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (993/1992) säädettyjä ulkomelun ohjearvoja. Lisäksi toiminnanaikainen melutaso on selvitettävä lähimpien asuinrakennusten piha-alueella mahdollisimman pian toiminnan aloituksesta melusuojauksen varmentamiseksi. Pölyhaittojen ehkäisemiseksi on annettu määräykset muun muassa pölynerotinlaitteistojen, koteloinnin ja pölynkeräyslaitteiden käyttämisestä sekä varastokasojen ja kuormien kastelemisesta.

Saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Selvitysten riittävyys

Ottamissuunnitelmassa on selvitetty, miten maa-ainesten ottaminen on tarkoitus konkreettisesti toteuttaa Viitavuorella. Ottamissuunnitelmassa ja sen liitteissä on selvitetty muun muassa ottamisen etenemissuunnat, hulevesien käsittelytapa, kulkuyhteydet tilalle ja pohjaveden pinnantaso. Suunnitelmassa on arvioitu ottamisesta aiheutuvien haittojen vaikutuksia muun muassa alueen asukkaisiin ja vesistöihin. Suunnitelmaan on liitetty melumallinnus. Vuonna 2008 vireille laitetun hakemuksen liitteenä on ollut luontokartoitus, jossa on käsitelty muun ohella alueen luontoarvoja ja maisemakuvaa. Lupaviranomainen on pyytänyt hankkeesta lausunnot Hämeen ELY-keskukselta ja Hämeen Liitolta.

Ottamissuunnitelmassa ei ole esitetty arviota jälkihoitokustannuksista. Ottamissuunnitelmassa on kuitenkin selostettu ottamistoiminnan jälkeen alueelle suunnitellut jälkihoitotoimenpiteet. Tähän nähden lupaviranomaisella on ollut riittävät tiedot vakuuden asettamista varten, eikä valituksenalaista päätöstä ole aihetta kumota mainitun puutteen vuoksi.

Kun otetaan huomioon ottamisalueen sijoittuminen maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle ja alueen etäisyys asutuksesta ja Paloniitunjärvestä sekä se seikka, että hankkeen melu-, pöly- ja tärinähaitat tulevat tarkemmin arvioitavaksi hanketta koskevan ympäristölupamenettelyn yhteydessä, lupaviranomaisen päätös on perustunut riittäviin selvityksiin. Kun otetaan huomioon, ettei ottamisalue sijaitse luokitellulla pohjavesialueella sekä pohjaveden pinnantasoa ja laadun tarkkailemista koskevat lupamääräykset ja etäisyys ottamisalueen ja asutuksen välillä, tarkemman selvityksen esittäminen pohjavesiolosuhteista tai talousvesikaivoista ei ole ollut tarpeen. Maa-aineslain 5 a §:n mukaan lupakäsittelyssä ei ole tarpeen esittää kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa, jos ainesten ottamiseen on haettava ympäristölupaa.

Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole tarkemmin yksilöity vapaa-ajan asutuksen ja vakituisen asutuksen välistä suhdetta. Ottamissuunnitelmaan on liitetty lähimpien asuinrakennusten sijaintia osoittava karttaote ja siitä ilmenee, että suurimmalla osasta kiinteistöjä on loma-asuntoja. Päätös ei ole tältäkään osin perustunut virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen.

Valituksessa mainitut tilat Kallensuo ja Marttila sijoittuvat ottamisalueen ja koillispuolella olevan asutuksen väliin. Tiloja koskevien maa-aineslupien mukaan noin 3,62 hehtaarin suuruiselta alueelta saa ottaa 10 vuoden aikana multaa enintään 51 750 k-m­. Kun otetaan huomioon hankkeen laatu ja laajuus, erillisen yhteisvaikutuksia koskevan arvioinnin tekeminen ei ole ollut tarpeen.

Maisema

Maa-aineslaissa tai -asetuksessa ei ole tarkemmin määritetty, mitä kauniilla maisemakuvalla tarkoitetaan. Ympäristöministeriön maa-ainesten ottamista koskevan ohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009: Maa-ainesten kestävä käyttö) mukaan kaunis maisema ei ole mikä tahansa maisema, vaan on edellytettävä, että maisema sisältää tiettyjä objektiiviseen arviointiin perustuvia kauneusarvoja. Kaunis maisemakuva ja luonnon merkittävät kauneusarvot kytkeytyvät käsitteinä toisiinsa. Geologisen kohteen, kuten kallion tai harjun kauneuden tärkeimpiä visuaalisia tekijöitä voivat olla muodostuman hahmottuminen ja rajautuminen ympäristössään. Geologisen kohteen maisemakuvaan ja kauneusarvoihin vaikuttavat myös muodostuman geologiset pienmuodot kuten esimerkiksi harjujen supat ja painanteet tai kallioalueiden lohkareikot ja porrastasanteet.

Hämeen ELY-keskuksen lausunnon 22.6.2016 mukaan sen tiedossa ei ole, että alueella olisi erityisiä maisema-arvoja. Viitamäen luontokartoituksessa 2.2.2008 on todettu, että alue näkyy maisemassa metsäisenä mäennyppylänä peltojen yli Vehmaisten kylään. Avokallioalueiden pienuus, jyrkänteiden vähäisyys ja metsän ja muun kasvillisuuden tavanomaisuus tekevät alueesta edustavuudeltaan melko vaatimattoman.

Viitavuori sijaitsee peltoaukean reunamilla. Valittajien esittämien valokuvien perusteella alueen pinnanmuodot ovat selkeästi erotettavissa, joten maa-ainesten ottamisen myötä kallioinen näkymä häviää olennaisilta osin. Alueella ei kuitenkaan ole havaittu olevan muutoin erottuvia erityisiä arvoja, vaan kysymys on tavanomaisesta maaseutumaiseen ympäristöön sijoittuvasta kalliosta. Näissä olosuhteissa valituksessa mainitulla ympäristötarkastajan vuosia sitten tekemällä perustelemattomalla arviolla maiseman maakunnallisista arvoista ei voi olla ratkaisevaa merkitystä asiassa. Edellä kerrotun perusteella maa-ainesten ottamisesta ei voi katsoa aiheutuvan maa-aineslaissa tarkoitettua ottamisen estävää kauniin maisemakuvan turmeltumista. Maa-aineslupaa ei voida jättää myöntämättä yksin sen vuoksi, että ympäröivä maisema tulee muuttumaan.

Luontoarvot

Ottosuunnitelmaa varten laaditussa Viitamäen luontokartoituksessa 2.2.2008 on selvitetty ottamisalueen luontoarvoja ja alueen kasvillisuutta. Selvityksen mukaan alueella on tavanomaista nuorta talousmetsää, joka valittajien ilmoituksen mukaan on jo kaadettu. Selvityksessä alueella ei havaittu erityisesti suojeltuja luontotyyppejä tai lajeja. Hämeen ELY-keskuksen lausunnon 22.6.2016 mukaan sen tiedossa ei ole, että alueella olisi erityisiä luontoarvoja.

Edellä kerrotun selvityksen perusteella maa-ainesten ottamisella ei voi katsoa olevan huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia alueen luonnonolosuhteissa. Valituksessa mainittuja tiukasti suojeltuja luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuja lajeja on valituksen mukaan havaittu yli kilometrin etäisyydellä sijaitsevalla Paloniitunjärvellä. Etäisyys huomioon ottaen maa-ainesten ottamisella ei ennalta arvioiden hävitetä tai heikennetä lajien lisääntymis- tai levähdyspaikkoja.

Vaikutukset pohjaveteen ja vesistöihin

Ottamissuunnitelman mukaan pintavedet johdetaan ympärysojien avulla 300 m­:n kokoiseen selkeytysaltaaseen ja altaasta selkeytyneet vedet johdetaan rakennettavan tien reunaojaan, joka johtaa vedet Paloniitunjärveen laskevaan ojaan. Laskeutusaltaan pinta-ala altaan yläreunassa on 300 m² ja syvyys kaksi metriä. Altaan tulo- ja lähtötasojen ero on 0,3 metriä ja altaan luiskien kaltevuus 1:1. Altaan lähtötasosta pohjaan on 1,5 metriä.

Hulevesien hallintaan on esitetty asianmukainen suunnitelma. Kiintoaineiden kulkeutuminen muihin vesistöihin estetään selkeytysaltaan rakentamisella. Hulevesiratkaisua on pidettävä tässä ottamishankkeessa riittävänä. Kun vielä otetaan huomioon lupaehdot, joiden mukaan luvansaajan on säännöllisesti seurattava pohja- ja pintavesien korkeutta ja laatua sekä huolehdittava alueella olevien koneiden ja laitteiden suojaamisesta sekä se seikka, ettei ottamisalue sijoitu luokitellulle pohjavesialueelle, ottamisesta ei ennalta arvioiden aiheudu ottamisen estäviä huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia alueen vesistöihin tai pohjaveteen. Räjäytyksistä aiheutuvien typpiyhdisteiden vaikutukset arvioidaan ympäristölupamenettelyssä.

Vaikutukset Natura 2000 -verkostoon

Ottamisalueen luoteispuolella lähimmillään noin 1,2 kilometrin etäisyydellä sijaitsee Natura 2000 -verkostoon sisältyvä Paloniitunjärvi (FI0339005). Natura-alueen pinta-ala on 92 hehtaaria ja se muodostuu mainitun Paloniitunjärven lisäksi Korvenalustanjärvestä. Paloniitunjärvi on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivissä tarkoitettuna erityisenä suojelualueena (SPA) että luontodirektiivissä tarkoitettuna yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI). Järvet ovat Kaartjoen keskivaiheilla sijaitsevia läpivirtausjärviä. Rantojen helofyyttikasvustojen lisäksi upos- ja kelluslehtinen kasvillisuus on runsasta. Linnustossa vesilinnut ovat hallitsevia. Rannoilla on laajoja luhtanevoja ja -pensaikkoja. Järvi on valtakunnallisesti arvokas lintuvesialue. Alue on merkittävä luontodirektiivin liitteen II lajin täplälampikorennon (Leucorrhina pectoralis) esiintymispaikkana. Luontodirektiivissä tarkoitettuna luontotyyppinä on mainittu vaihettumissuot ja rantasuot.

Hakijan esittämän melumallinnuksen perusteella valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukainen melutaso 45 dB(A) ei ulotu Paloniitunjärvelle saakka. Ottamissuunnitelman mukaan ottoalueen ja Paloniitunjärven suuntaiselle osuudelle rakennetaan melu- ja pölyhaittoja lieventävä valli. Kun näiden seikkojen lisäksi otetaan huomioon ottamisalueen ja Paloniitunjärven etäisyys sekä edellä kerrottu hulevesien hallintaa koskeva selvitys, hanke ei todennäköisesti merkittävästi heikennä niitä arvoja, joiden suojelemiseksi Paloniitunjärvi on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Tähän nähden luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettua arviointia ole ollut tarpeen tehdä.

Haitat asutukselle

Ottamissuunnitelman ja karttatarkastelun perusteella lähimmät asuinkiinteistöt sijaitsevat ottamisalueen länsipuolella. Hankealueen rajasta mitattuna lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 550 metrin ja 730 metrin etäisyydellä. Hankealueen koillis- ja pohjoispuolella sijaitsevan peltoalueen vastakkaisella puolella on lukuisia vapaa-ajan asuntoja, joille on matkaa hankealueen rajalta yli 700 metriä.

Ottamissuunnitelman mukaan alueelle rakennetaan meluesteitä alueelta kuorittavista pinta- ja moreenimaista kahden metrin etäisyydelle ottamisalueesta. Meluvallien luiskat tehdään kaltevuuteen 1:1 ja vallin yläpinnankorkeus vaihtelee tasosta +106 tasolle +115. Alimman ottotason ja vallin yläosan välillä on korkeuseroa 5–15 metriä. Ottamissuunnitelmaan on liitetty Tähtiranta Infra Oy:n 16.12.2012 päivätty mallinnus melun leviämisestä ottamisalueen ympäristöön toiminnan eri vaiheissa. Mallinnuksen mukaan valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukainen ohjearvo 45 dB(A) ei ylity lähimmillä asuinkiinteistöillä.

Asiaa ratkaistaessa tulee kiinnittää huomiota muun muassa ottamisalueen ja häiriintyvän kohteen väliin jääviin suojaetäisyyksiin. Maa-aineslaissa tai maa-ainesten ottamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa ei ole suojaetäisyyksistä nimenomaisia säännöksiä. Ympäristöhallinnon ohjeessa 1/2009 "Maa-ainesten kestävä käyttö" on esitetty niistä suositukset, joiden mukaan etäisyyden asuttuun rakennukseen tulee kalliokiven ottamisalueilla olla vähintään 300–600 metriä. Suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia, ja suojaetäisyydet harkitaan tapauskohtaisesti muun muassa alueen sijainnin ja maisemallisten näkökohtien perusteella. Luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, miten ottamistoiminta muutoin järjestetään.

Asutukselle maa-ainesluvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvaa haittaa arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että hakijan esittämät meluselvitykset käsittelevät ottamistoiminnan lisäksi murskauksesta syntyvää melua. Maa-ainesluvalla ei ole ratkaistu hankkeeseen liittyvän murskaamon lainmukaisuutta. Tältä osin asia ratkaistaan ympäristöluvassa. Ympäristölupamenettelyssä käsitellään tarkemmin myös itse ottamistoiminnasta ympäristölle aiheutuvia melu-, pöly- ja tärinähaittoja. Ympäristölupaa koskevassa valitusmenettelyssä arvioidaan tarkemmin myös melumallinnuksen asianmukaisuus. Kun tässä tilanteessa otetaan huomioon, että ottamisalueen ja lähimpien asuinkiinteistöjen väliin jää useiden satojen metrien levyiset suojaetäisyydet sekä ottamissuunnitelmassa esitetty arvio toiminnan aiheuttamasta melurasituksesta, asutuksen ja ottamisalueen väliin rakennettavat suojavallit ja toiminta-aikoja koskevat rajoitukset, ottamistoiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Tähän nähden maa-ainesluvan yhteydessä ei ole tarpeen antaa ympäristölupapäätöksestä poikkeavia toiminta-aikoja.

Liikenne

Ottamissuunnitelman mukaan kulkuyhteys yleiselle Rasintielle kulkee A:n omistamalle maalle rakennettua tai rakennettavaa noin 0,94 kilometrin pituista yksityistietä pitkin.

Maa-aineslain 3 §:ssä ei ole rajoitettu maa-ainesten ottamista sillä perusteella, että hankkeesta johtuva liikenne heikentää liikenneturvallisuutta ottamisalueen ulkopuolella kulkevalla yleisellä tiellä tai aiheuttaa meluhaittaa varsinaisen ottamistoiminnan vaikutusalueen ulkopuolella olevalle asutukselle. Lupaa maa-ainesten ottamiseen ei siten voida jättää myöntämättä mainituilla perusteilla.

Muut valitusperusteet

Maa-ainesten ottamisen aiheuttama muu haitta kiinteistöjen käyttämiselle ei sinänsä ole esteenä luvan myöntämiselle. Maa-ainesten ottajan korvausvelvollisuudesta säädetään maa-aineslain 9 §:ssä. Oikeutta korvaukseen ei ratkaista maa-aineslupapäätöksen yhteydessä.

Maa-aineslain mukaan lupa on myönnettävä, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Näin ollen lupaa ei voi jättää myöntämättä sen vuoksi, että maa-ainesten ottamiseen soveltuvia alueita löytyy muualta tai että alueella oleva maa-aines ei välttämättä ole kovin hyvälaatuista.

Hallinto-oikeuden loppujohtopäätös

Maa-aineslupa on myönnettävä, jos maa-aineslaissa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle täyttyvät. Luvan saaja on esittänyt asianmukaisen ottamissuunnitelman ja lupaprosessissa on selvitetty suunnitellun ottamistoiminnan vaikutuksia riittävästi. Edellä tässä päätöksessä esitetyt seikat huomioon ottaen maa-ainesten ottaminen ei ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa eikä luvan myöntäminen ole edellyttänyt nyt asetettuja tiukempia lupamääräyksiä. Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöstä ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla syytä muuttaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maa-aineslaki 11 §

Hallintolaki 31 §

Luonnonsuojelulaki 49 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Mäkelä, Elina Tanskanen ja Ria Savolainen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että ympäristö- ja rakennuslautakunnan ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan sekä maa-aineslupahakemus hylätään. Asiassa on pyydettävä riittävän tarkat ja asianmukaiset hakemusasiakirjat todellisten haittojen arvioimiseksi. Hakijalle ei tule myöntää lupaa aloittaa toimintaa muutoksenhausta huolimatta.

Vaatimustensa tueksi B ja hänen asiakumppaninsa ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Lupahakemus on kooste eri aikoina tehdyistä suunnitelmista ja selvityksistä, joissa on ristiriitoja ja vaikeasti ymmärrettäviä muutoksia. Hakemus ei täytä vuonna 2016 noudatettuja vaatimuksia asianmukaiselle ottamissuunnitelmalle. Uuden lupahakemuksen yhteydessä olisi tullut laatia uusi ottamissuunnitelma, jossa eri vuosina tehdyt asiakirjat olisi yhdistetty uudeksi päivitetyksi ottamissuunnitelmaksi. Hallinto-oikeus katsoi selvitykset riittäviksi, vaikka valituksen liitteenä ollut Nebel Oy:n asiantuntijalausunto arvioi hakemuksen varsin puutteelliseksi.

Hakemusasiakirjoissa ei ole esitetty arviota muodostuvien hulevesien määrästä ottamistoiminnan eri vaiheissa eikä laskelmia hulevesien johtamisjärjestelyn kapasiteetista. Jo nykyisellään valtaoja tulvii jopa pelloille asti lumien sulamisen ja runsaiden sateiden aikaan. Paloniitunjärven vesistöalue ulottuu tulva-aikana 460 metrin päähän Viitamäestä. Hallitsemattomat päästöt moninkertaistuisivat murskaamotoiminnan aikana. Paloniitunjärvi on Natura 2000 -ohjelmaan kuuluva arvokas lintuvesialue. Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 1.3.2011 katsonut, ettei luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa mainittuja seurauksia aiheudu varsinkaan, kun ottaminen aloitetaan alueen kaakkoiskulmasta.

Ottamisalue on vailla suojaavaa maastoa ja suuri osa toiminnasta tapahtuu meluvallien yläpuolella. Lähin kiinteistö on noin 500 metrin päässä. Ympärivuotisen toiminnan salliminen aiheuttaa kohtuutonta haittaa. Hakemuksella on ohitettu korkeimman hallinto-oikeuden aiempi päätös, kun uuden hakemuksen mukainen aloituspaikka on koillisessa. Suunnitelmissa on myös koneiden säilytys, tankkaus ja kiviainesten kuljetus pohjoispuolen pellolla. Nämä ovat nyt asukkaita lähempänä ja vieressä on myös selkeytysallas, jonka vedet kulkeutuvat suoraan järveen.

Suojavallit rakennetaan suunnitelmien mukaan tasosta +106 m tasolle +115 m. Lähes koko ajan porausvaunulla työskennellään meluvalleja korkeammalla. Porauksen ja louhinnan meluun valleilla ei ole mitään vaikutusta. Jos aloituspaikka olisi kaakossa, osa Viitamäen seinästä olisi suojana asutukseen nähden.

Vuonna 2008 ympäristötarkastaja piti Viitamäkeä paikallisesti arvokkaana luontokohteena, jonka maisema-arvot ovat maakunnalliset. Valituksen ohessa olevat valokuvat eivät edusta koko näkymää. Hakija on poistanut vähäisetkin melua ja pölyä lieventävät elementit hakkaamalla nuoren kasvavan puuston Viitamäen päältä.

Liityntätie kulkisi lähimmillään noin 250 metrin päästä lähimmästä häiriintyvästä kohteesta. Melurasitus on kuvattu ekvivalenttimelutasona, joka ei kuvaa todellista haittaa, jota lähietäisyydellä joka kuudes minuutti kulkeva raskas liikenne aiheuttaa. Liityntätie aiheuttaa näkö-, viihtyvyys-, pöly- ja meluhaittaa.

Ympärivuotisen toiminnan mahdollistaminen porauksen, räjäytysten ja murskauksen osalta aiheuttaisi kohtuutonta haittaa alueen maaseutumaiselle rauhalle ja viihtyisyydelle. Rauhallisen maaseutuympäristön vuoksi Viitamäkeä ympäröivälle alueelle on rakennettu useita vapaa-ajan kesäasuntoja. Hallinto-oikeus on perustellut toiminta-aikoja sillä, että ne seuraavat ympäristölupapäätöksen toiminta-aikoja. Aiemmassa ympäristölupapäätöksessä oli kesätauko 1.6.–31.8. Hakija on itse todennut 22.4.2012, että kesätauko turvaa mökkirauhan. Hakija ei ole vaatinut ympärivuotista toiminta-aikaa eikä aiempiin lupapäätöksiin nähden ole tapahtunut mitään sellaista muutosta, joka puoltaisi toiminnan muuttamista ympärivuotiseksi. Lähiympäristön muille kivimurskaamoille on määrätty kesätauko. Murskaamon toimintaehdot ovat huonontuneet ympäröivien asukkaiden kannalta.

Hämeenlinnan ympäristöjohtaja, joka 1.6.2017 voimaan tulleen kaupungin hallintosäännön mukaan päättää maa-ainesluvista, on ilmoittanut, ettei anna vastinetta valituksen johdosta.

A on vastineessaan todennut, että lupahakemus sisältää maa-aineslain säännösten mukaisesti kaikki vaaditut suunnitelmat ja dokumentit, joiden sisältö on katsottava riittäväksi. Lähes kymmenen vuotta kestänyt lupaprosessi on aiheuttanut luvan hakijalle kohtuutonta vahinkoa ja haittaa. Valitus tulee hylätä ja asia saattaa päätökseen.

B ja C ovat antaneet vastaselityksen, jonka mukaan valituksilla ei ole tarkoitus itsearvoisesti haitata hanketta, vaan tuoda esiin suunnitelman mukaisen hankkeen haitat ympäristölle ja ympäristön asukkaille.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellä ratkaissut B:n ja asiakumppaneiden valituslupahakemuksen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 30.1.2018 nro 18/0030/3 koskien louhinnan ja murskauksen ympäristölupaa (korkeimman hallinto-oikeuden diaarinumero 0986/1/18). Edellä mainitun asian asiakirjat ovat olleet käsillä tätä asiaa ratkaistaessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. B:n ja hänen asiakumppaneidensa valitus jätetään tutkimatta G:n ja I:n osalta.

Korkein hallinto-oikeus on muiden valittajien valituksesta tutkinut asian.

2. B:n ja hänen asiakumppaneidensa valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. G ja I eivät ole valittaneet Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus ei ole myöskään muuttanut lautakunnan päätöstä heidän vahingokseen. Sen vuoksi heillä ei ole oikeutta valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joten valitus heidän osaltaan on jätettävä tutkimatta.

2. Ottamisalueen ja yleisen tien väliin rakennettu tai rakennettava liityntätie ei varsinaisesti kuulu ottamisalueeseen. Tien käytöstä aiheutuvat haitat on kuitenkin otettava huomioon arvioitaessa toiminnan sallittavuutta maa-aineslain 3 §:n 4 momentin kannalta. Kun otetaan huomioon liityntätien etäisyys lähimpään asuinrakennukseen sekä hanketta varten myönnetyn, korkeimman hallinto-oikeuden tänään asiassa 986/1/18 antaman ratkaisun myötä lainvoiman saaneen ympäristöluvan lupamääräykset melun ja pölyn osalta, ei hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ole perusteita tältä osin.

Näin ollen ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Päivi Korkeakoski.

 
Julkaistu 14.6.2018