Muu päätös 538/2019

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittajat E
F

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 15.9.2017 nro 17/0381/3

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 10.9.2015 antamallaan päätöksellä nro 215/2015/1 myöntänyt A:lle ja B:lle sekä C:lle (maatalousyhtymä X) ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Hyvinkään kaupungin Erkylän kylässä sijaitsevilla Metsämaan tilalla 106-402-6-62 ja Takapirtti 2 -nimisellä tilalla 106-402-5-108 olevan eläinsuojan toimintaan ja sen laajentamiseen. Lupa on myönnetty enintään 164 lypsylehmän, 90 hiehon, yhden lihanaudan, 37 alle kuuden kuukauden ikäisen vasikan, 59 lampaan ja karitsan sekä kahden hevosen pitämiseen. Eläinmääriä voidaan muuttaa edellyttäen, että lannantuotanto ei ylitä edellä mainitun eläinmäärän yhteistä lannantuotantoa. Päätös korvaa Hyvinkään kaupungin 14.4.2005 myöntämän ympäristöluvan.

Lupaan on liitetty seuraavat lupamääräykset:

Eläinsuojan rakenteet ja toiminta

1. Uudet eläinsuojat, lietelantasäiliöt ja kuivalantala voidaan sijoittaa hakemuksen liitteenä olevan 4.3.2015 päivätyn asemapiirroksen mukaisesti. Eläinsuojan pohjarakenteiden ja lannan varastointirakenteiden tulee olla vesitiiviitä ja rakenteissa käytetyn betonin kestävää ja lämpöeristämättömiin tiloihin sijoitettaessa säänkestävää. Pohjarakenteet on toteutettava siten, että mahdolliset vuodot valuvat salaojakaivoon.

Avoimet lietelantasäiliöt on varustettava riittävän tiheällä ja vähintään 1,5 m korkeilla suoja-aidoilla.

Kuivalannan varastointitilat on katettava tai varastoitava aine peitettävä siten, että sadevesien pääsy varastointitiloihin estetään.

Jos hakemuksen mukaisiin rakennepiirustuksiin tulee muutoksia, on päivitetyt piirustukset toimitettava Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen y-vastuualueelle.

Toiminnanharjoittajan on varattava ympäristölupaa valvovalle viranomaiselle Uudenmaan ELY-keskukselle mahdollisuus tarkastaa laajennetun eläinsuojan ja uusien lantavarastojen rakenteet ennen niiden käyttöönottoa.

2. Eläinten pito, eläinsuojien ilmanvaihto sekä lannan, jätevesien ja rehujen käsittely ja varastointi on järjestettävä ja hoidettava siten, ettei toiminnoista aiheudu merkittäviä haju- tai meluhaittoja naapureille tai terveyshaittaa haittaeläinten muodossa.

Lannan varastoinnissa on huolehdittava, että avonaisten lietelantasäiliöiden pinnalle muodostuu luonnollinen hajuainepäästöjä vähentävä kuorettumakerros tai niissä on käytettävä muuta kelluvaa katetta kuten turvetta, kevytsoraa, polystyreenirakeita tai -soraa tai muuta vastaavaa irtomateriaalia tai kelluvaa levymäistä katetta.

Kattamattoman ja katetun kuivalantalan kuivalanta on pidettävä peitettynä vähintään turpeella tai muulla vastaavalla hajua vähentävällä aineella.

Lannan varastointi ja käsittely

3. Lietelannan, kuivalannan ja virtsan varastointia varten luvan saajan käytössä tulee olla säiliötilavuutta 12 kuukauden tarvetta varten seuraavasti:

Laajennuksen I vaiheen valmistuttua

kuivalannalle 1 461 m3³

lietelannalle 2 448 m3³

virtsalle 348 m3³

Hakemuksen mukaiselle eläinmäärälle II vaiheen valmistuttua

kuivalannalle 1 709 m3³

lietelannalle 3 570 m3³

Lisäksi lietesäiliötilavuutta on varattava puristenesteelle ja kattamattomiin säiliöihin sadevettä varten vähintään 0,3 m3³/allas-m2.

Varastointitilavuuksista voidaan vähentää enintään neljän kuukauden aikana laitumelle jäävä laskennallinen lantamäärä.

Lantaa voi myös luovuttaa sellaiselle hyödyntäjälle, joka voi vastaanottaa sitä ympäristönsuojelulain mukaan myönnetyn luvan perusteella tai toiselle viljelijälle valtioneuvoston asetuksen eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014) mukaisella tavalla varastoitavaksi.

4. Lantavarastot on tyhjennettävä perusteellisesti vuosittain. Tyhjennysten yhteydessä niiden kunto on tarkastettava, ja havaitut puutteet on korjattava viivytyksettä. Lannan kuormaus tulee tehdä tiivispohjaisella alustalla.

Lannan, virtsan ja säilörehun puristenesteen siirto- ja kuljetuskaluston on oltava sellaista, ettei täyttöjen tai tyhjennysten ja lannan kuljetusten aikana vuotoja pääse ympäristöön.

Lannan hyödyntäminen

5. Lanta, virtsa ja pesuvedet on hyödynnettävä lannoitteena pellolla. Toiminnanharjoittajalla tulee olla jatkuvasti käytettävissä levitykseen soveltuvaa peltoa eläinmäärään nähden riittävästi siten, että lantaa ei levitetä fosforiluokaltaan korkeille pelloille. Luvan mukaiselle enimmäiseläinmäärälle on oltava käytettävissä levitykseen soveltuvaa peltoa I vaiheen jälkeen vähintään 125 hehtaaria ja toisen vaiheen jälkeen 161 hehtaaria. Toiminnanharjoittajan on tiedotettava lannan vastaanottajille lannan varastointia, käsittelyä, kuljetusta ja levitystä koskevista lupamääräyksistä.

Lannan levittäminen kiinteistön Takapirtti 2, (106-402-5-108) eteläosassa, naapuritontin (106-402-5-101) rajan vierellä, noin 30 metrin etäisyydellä rajasta länteen on kielletty.

6. Lannan käsittely- ja levitysajankohtaa sekä levityspellon sijaintia valittaessa tulee ottaa huomioon ympäristöviihtyisyystekijät ja naapureille aiheutuva hajuhaitta. Lannan käsittelyä ja levitystä on vältettävä asutuksen läheisyydessä yleisinä juhlapäivinä ja juhlatilaisuuksien aikana. Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille on jätettävä olosuhteista riippuen 30−100 metrin vyöhyke, jota ei lannoiteta lannalla tai orgaanisilla lannoitevalmisteilla. Lantaa ei saa levittää vesistöjen rannassa sijaitsevilla levityspelloilla 10 metriä lähemmäksi vesistöä ja valtaojien varsilla sijaitsevilla levityspelloilla 10 metriä lähemmäksi valtaojaa. Lannoitteita ei saa levittää lumipeitteiseen tai routaantuneeseen eikä veden kyllästämään maahan.

Lannan levityksessä on otettava huomioon valtioneuvoston asetuksen määräykset eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014) sekä Hyvinkään kaupungin ympäristönsuojelumääräykset.

7. Tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla (I ja II-luokat), varsinaisella pohjaveden muodostumisalueella lantaa ja virtsaa ei saa levittää lainkaan. Pohjavesialueen muodostumisalueen ulkopuolisella suoja-alueella lietelannanlevitys on sallittu vain, jos toiminnanharjoittaja osoittaa maaperän riittävän tiiviiksi estämään pohjaveden pilaantumisen. Kuivalannan levittäminen pohjavesialueen muodostumisalueen suoja-alueella on sallittu keväisin, mikäli pelto muokataan välittömästi. Tulvaherkille pelloille lantaa saa levittää vasta kevättulvien kuivuttua. Lannan syyslevitys tulvaherkille pelloille on kielletty.

Paras käyttökelpoinen tekniikka

8. Toiminnanharjoittajan on seurattava lannan käsittelyyn ja levittämiseen liittyvien tekniikkojen kehittymistä. Uutta käyttökelpoista tekniikkaa on otettava soveltuvin osin käyttöön, mikäli se vähentää ympäristön pilaantumisen vaaraa ja on kohtuullisin kustannuksin toteutettavissa hakemuksen mukaisessa eläinsuojatoiminnassa.

Laiduntaminen

9. Laidunnuksessa tulee huomioida alueille kohdistuva kuormitus. Eläinten kulkutiet laitumille ja eläinten keräilyalueet sekä laitumilla olevat juottopaikat tulee pitää kovapohjaisina ja kuivina. Tarvittaessa kulkureitit ja keräilyalueet on salaojitettava ja sorastettava. Edellä mainituilta alueilta on lanta tarvittaessa poistettava.

10. Nautaeläinten laiduntamista kiinteistön Takapirtti 2, (106-402-5-108) eteläosassa, naapuritontin (106-402-5-101) rajan vierellä, noin 30 metrin etäisyydellä rajasta länteen tulee välttää.

Jätevedet, jätteet ja kemikaalit

11. Maitohuoneen ja muut eläinsuojan jätevedet voidaan johtaa liete- tai virtsasäiliöihin. WC-vedet voidaan johtaa erilliseen umpisäiliöön, ja umpisäiliöt tyhjentää jätevedenpuhdistamolle.

12. Kuolleet tuotantoeläimet tulee toimittaa käsiteltäväksi eläinjätteen käsittelylaitokseen. Keräilyä odottava eläinjäte tulee säilyttää asianmukaisesti peitettynä ja haittaeläimiltä suojattuna tiivispohjaisella alustalla, josta valumavedet voidaan kerätä. Mikäli eläinjätettä varastoidaan tilalla normaalia keräilyauton odotusaikaa kauemmin, tulee varastoinnin tapahtua tarkoitukseen soveltuvassa kylmävarastossa tai -kontissa.

Muovijätteet, kuten rehupaalimuovijäte, on toimitettava ensisijaisesti hyödynnettäväksi. Yhdyskuntajätteet ja muu tavanomainen jäte on lajiteltava ja toimitettava hyötykäyttöön tai järjestettyyn jätteenkuljetukseen. Jätteiden avopoltto on kielletty.

Vaaralliset jätteet kuten loisteputket, paristot, akut, jäteöljyt ja lääkkeet on toimitettava vaarallisten jätteiden vastaanottopaikkaan vähintään vuosittain. Pilaantunut rehu on hyödynnettävä maanparannusaineena sellaisenaan tai kompostoituna.

13. Toiminnassa syntyvät jätteet ja käytettävät kemikaalit tulee varastoida niin, ettei niistä aiheudu epäsiisteyttä, haju- tai terveyshaittaa, eikä maaperän tai pohjaveden pilaantumisvaaraa tai muuta haittaa ympäristölle.

Polttoaine- ja öljysäiliöt tulee sijoittaa tiiviille alustalle siten, että mahdolliset säiliövuodot ja vuodot tankkauksessa eivät pääse maaperään ja ovat otettavissa talteen. Polttoainesäiliöt on varustettava lukituksen ja laponestolaitteiden lisäksi myös ylitäytön estävällä järjestelmällä. Säiliöt on sijoitettava katokseen tiiviille allastetulle alustalle tai ne on varustettava kaksoisvaipalla. Varastointipaikan läheisyyteen tulee varata riittävä määrä imeytysainetta mahdollisten vuotojen imeyttämistä varten. Säiliöiden kunnosta tulee huolehtia.

Melu

14. Eläinsuojatoiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää lähimmissä häiriintyvissä kohteissa päivällä (7.00−22.00) ekvivalenttimelutasoa (LAeq) 55 dB, eikä yöllä (22.00−7.00) ekvivalenttimelutasoa (LAeq) 50 dB. Meluavien laitteiden melupäästöt on mahdollisuuksin mukaan suunnattava asutuksesta poispäin.

Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet

15. Poikkeuksellisiin tilanteisiin on varauduttava ennakolta ja toiminnasta on laadittava pelastussuunnitelma, joka on pidettävä ajan tasalla.

Häiriö- ja poikkeustilanteissa, joissa on aiheutunut tai uhkaa aiheutua tavanomaisesta poikkeavia päästöjä, on ryhdyttävä välittömästi tarpeellisiin toimenpiteisiin tällaisten päästöjen ja niiden leviämisen estämiseksi sekä päästöistä aiheutuvien vahinkojen torjumiseksi. Vastaavanlaisten häiriöiden toistuminen on estettävä. Eläinsuojassa on oltava aina saatavilla riittävästi ympäristövahinkojen torjuntatarvikkeita ja kalustoa.

16. Vahingoista, onnettomuuksista ja muista häiriötilanteista, joista aiheutuu tai uhkaa aiheutua määrältään ja laadultaan tavanomaisesta poikkeavia päästöjä ilmaan, pinta- tai pohjaveteen tai maaperään, on viipymättä ilmoitettava Uudenmaan ELY-keskukselle ja Hyvinkään kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kemikaalivahingosta tulee tehdä ilmoitus myös alueelliselle palo- ja pelastusviranomaiselle. Ympäristöön vahingon tai onnettomuuden seurauksena päässyt lanta on kerättävä välittömästi talteen.

Raportointi

17. Toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa eläinsuojan toiminnasta ja jätteistä. Tiedot on annettava pyydettäessä valvoville viranomaisille siltä osin kuin ne koskevat tämän päätöksen valvonnassa tarvittavia seikkoja. Uudenmaan ELY-keskukselle ja Hyvinkään kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle on vuosittain helmikuun loppuun mennessä toimitettava yhteenveto kirjanpidosta sisältäen ainakin tiedot:

- eläinmääristä

- lannan varastointitilavuuksien riittävyydestä

- lantamääristä ja lannan levitykseen käytettävästä peltoalasta

- mahdollisista uusista tai muutetuista peltojen vuokrasopimuksista ja lannan vastaanottosopimuksista

- lietesäiliöiden vuotojen tarkkailujärjestelmän toiminnasta ja seurannasta

- kuolleiden eläinten määrästä ja käsittelypaikasta

- muiden jätteiden laadusta, määristä ja toimituspaikoista

- havaituista häiriö- ja poikkeustilanteista.

Toiminnan muuttaminen

18. Toiminnan olennaisesta muuttamisesta, keskeyttämisestä tai lopettamisesta on ilmoitettava Uudenmaan ELY-keskukselle ja Hyvinkään kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ilmoitus on tehtävä myös, jos tila luopuu osallistumisesta ympäristötukijärjestelmään tai toiminnanharjoittaja vaihtuu.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään lupaharkinnan perusteiden ja luvan myöntämisen edellytysten osalta seuraavasti:

Eläinsuojatoiminnalla on aikaisempi ympäristölupa, mutta koska laajennus on yli 2,5-kertainen, rinnastetaan se lupaharkinnassa vaikutuksiltaan uudeksi hankkeeksi. Hakemuksen mukaan uusi pihattonavetta, vasikkala, lietesäiliöt, kuivalantala ja laakasiilot rakennetaan häiriintyvästä kohteesta poispäin. Lisäksi Suomessa yleiset lounaistuulet vievät hajuja lounais- ja eteläpuolella sijaitsevista lähimmistä naapureista poispäin. Lähellä lähintä naapuria sijaitsevaa kuivalantalaa ei alkuperäisen hakemuksen mukaisesti laajenneta, vaan kaikki uudisrakentaminen sijoittuu yli 300 metrin etäisyydelle tästä lähimmästä häiriintyvästä kohteesta. Olemassa olevien rakennusten (kylmäpihatto ja kuivalantala) sijoituspaikat on hyväksytty Hyvinkään kaupungin 14.4.2005 antamassa ympäristöluvassa. Aluehallintovirasto on katsonut, että hakemuksen mukaiset uudet etäisyydet laajennuksesta lähimpiin häiriintyviin kohteisiin, kasvava eläinmäärä huomioiden, ovat riittävät.

Toimittaessa aluehallintoviraston päätöksen mukaisesti eläinsuojatoiminta täyttää ennalta arvioiden ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty.

Laajennetusta toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja uusien eläinsuojien sijoituspaikka huomioon ottaen, ei aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella, eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Määräyksiä annettaessa on otettu huomioon toiminnan aiheuttama pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski sekä alueen maankäyttö.

Asiassa on otettu soveltuvin osin huomioon Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueelle laadittu vesienhoitosuunnitelma (Laki vesienhoidon järjestämisestä, 1299/2004).

Luparatkaisussa keskeiset sovellettavat säädökset ja ohjeet ovat olleet valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014) ja ympäristöministeriön ohje kotieläintalouden ympäristönsuojelusta 1/2010, joiden perusteella on määritetty eläinsuojassa tarvittavien rakenteiden mitoitus ja lannan levitykseen tarvittava peltopinta-ala. Eläinsuojien ja lantavarastojen rakenteissa on vaadittu vastaavaa tasoa kuin maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräykset ja -ohjeet, MMM-RMO C 4 (100/2001) edellyttävät.

Aluehallintovirasto on katsonut, että ympäristönsuojelulain 42 §:ssä säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle ovat olemassa, kun otetaan huomioon lupamääräykset, joilla ympäristöhaittoja ja niiden riskejä on vähennetty.

---

Lannan käsittely ja varastointi voidaan katsoa olevan parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista. Lupamääräyksillä ohjataan toiminnan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotantomenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, käyttö- sekä lopettamistapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt E:n ja F:n valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan ympäristön pilaantumisella sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa terveyshaittaa, haittaa luonnolle ja sen toiminnoille, luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista, ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä, ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä, vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle tai muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä, toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen 1/2010 mukaan eläinsuojaa laajennettaessa tulisi ottaa huomioon paikalliset olosuhteet ja ympäröivä maankäyttö. Uuden eläinsuojan tulisi sijaita 200–500 metrin etäisyydellä lähimmästä asuinrakennuksesta tai muusta häiriintyvästä kohteesta. Uusien lantaloiden tulisi sijaita vähintään 100 metrin etäisyydellä lähimmästä häiriintyvästä kohteesta. Etäisyyteen vaikuttavat lantalan koko, katemateriaali ja varastoitava lantalaji. Pienten tai keskisuurten eläinsuojien laajennuksissa suositeltava etäisyys lähimmästä häiriintyvästä kohteesta on vähintään 100 metriä. Laajentamisen tulisi tapahtua häiriintyvästä kohteesta poispäin, jos se on kohtuullisin kustannuksin toteutettavissa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että yli 2,5-kertainen laajennus vastaa uuden eläinsuojan rakentamista, jolloin toiminnan sijoittamiseen sovellettaisiin suurempia etäisyyssuosituksia. Ohjeessa on myös määritelty muun muassa eläinyksikkökertoimet, lietesäiliön ohjetilavuudet sekä lannan levitysalan tarve.

Saatu selvitys

Hakemus tarkoittaa kiinteistöillä 106-402-6-62 (Metsämäki) ja 106-402-5-108 (Takapirtti 2) harjoitettavan eläinsuojatoiminnan muuttamista ja laajentamista. Hyvinkään kaupungin ympäristölautakunta on 20.4.2005 antamallaan päätöksellä (14.4.2005 § 39) myöntänyt ympäristöluvan eläinten pidolle eläinsuojassa, joka on tarkoitettu 42 lypsylehmälle, 22 hieholle, 21 lihanaudalle, neljälle emolehmälle ja 19 alle kuuden kuukauden ikäiselle naudalle, mikä vastaa yhteensä 405 eläinyksikköä. Hakemuksen mukaan vuonna 2014 olemassa olevassa parsinavetassa ja kylmäpihatossa on ollut 61 lypsylehmää, 36 hiehoa, viisi lihanautaa ja kymmenen alle kuuden kuukauden ikäistä vasikkaa eli yhteensä 504,8 eläinyksikköä. Lisäksi tilalla on ollut kymmenen kanaa, hevonen ja lammas. Laajennuksen jälkeen tiloilla olisi yhteensä enintään 164 lypsylehmää, 90 hiehoa, yksi lihanauta, 37 alle kuuden kuukauden ikäistä vasikkaa, 59 lammasta ja kaksi hevosta eli yhteensä 1 388,4 eläinyksikköä. Tilakeskus tai viljelyssä olevat pellot eivät sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Alue on Palopuron-Ridasjärven osayleiskaavassa merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M), joka on tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. Alueella ei ole voimassa olevaa asemakaavaa.

Laajennus toteutetaan kahdessa vaiheessa rakentamalla uusi pihattonavetta, vasikkala, kaksi lietelantasäiliötä, kuivalantala, laakasiiloja sekä komponenttivarasto. Muutostöitä tehdään myös olemassa olevassa parsinavetassa ja kylmäpihatossa. Ensimmäisessä rakennusvaiheessa olemassa olevassa parsinavetassa pidetään 40 lypsylehmää ja kylmäpihatossa 45 hiehoa ikävälillä 5–24 kuukautta. Toisessa rakennusvaiheessa parsinavetta muutetaan nuorkarjakasvattamoksi 59 hieholle ja vasikalle. Navetan vanha puoli muutetaan lampolaksi 59 harrastelampaalle karitsoineen. Kylmäpihatto muutetaan 30 hieholle ja 25 umpilehmälle.

Asemapiirroksen mukaan uudet eläinsuojat sijoitetaan noin 225–260 metriä olemassa olevasta eläinsuojasta pohjois-luoteeseen. Uudesta pihatosta, vasikkalasta ja uusista lietesäiliöistä sekä kuivalantalasta on yli 300 metriä lähimpään häiriintyvään kohteeseen. Olemassa oleva kylmäpihatto ja kuivalantala sijaitsevat vain noin 70 metrin etäisyydellä lähimpänä olevasta muutoksenhakijoiden asuinrakennuksesta. Lisäksi kolme asuinrakennusta sijaitsee noin 145–200 metrin etäisyydellä olemassa olevasta eläinsuojasta. Muutoin tilakeskusta ympäröivät metsä- ja peltoalueet.

Eläinsuojan toiminnassa hajua aiheutuu eläinsuojan ilmanvaihdosta sekä lannan varastoinnista ja käsittelystä. Lanta käsitellään uudessa pihatossa lietelantajärjestelmässä. Uudessa vasikkalassa ja vanhassa eläinsuojassa on kuivikelantajärjestelmä. Olemassa olevat kuivalantalat ovat tilavuudeltaan 840 m³ ja 660 m³. Pienempi kuivalantala on katettu. Uuden eläinsuojan yhteyteen rakennetaan lisäksi tilavuudeltaan 750 m³:n suuruinen kuivalantala.

Tällä hetkellä lehmät ja hiehot laiduntavat neljä kuukautta vuodessa. Jatkossa myös nuorkarja laiduntaa. Eläimet ovat ulkona myös öisin.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Olemassa olevan kylmäpihaton (hiehopihaton) ja lantalan sijoituspaikka on hyväksytty Hyvinkään ympäristölautakunnan 20.4.2005 antamalla ympäristölupapäätöksellä. Tämän luvan hakijoiden hakemuksesta vireille tulleen ympäristölupa-asian käsittelyn yhteydessä ei voida määrätä olemassa olevaa toimintaa poistettavaksi tai siirrettäväksi kauemmaksi rajasta.

Aluehallintoviraston päätöksellä on muutettu voimassa olevaa ympäristölupaa edellä selostetuin tavoin. Laajennuksen ensimmäisessä vaiheessa olemassa olevassa kylmäpihatossa on hiehoja ja vasikoita, kuten nykyisin. Toisessa vaiheessa kylmäpihatossa on umpilehmiä ja hiehoja. Toimintaa nykyisissä eläinsuojissa ei laajenneta eikä myöskään lannan määrä lisäänny, kun eläinyksikkömäärä pysyy samana. Kesäisin sekä hiehot että umpilehmät ovat laitumella, mikä vähentää lannan varastointitarvetta. Lannan käsittelystä on annettu lupamääräyksiä pilaantumisen ehkäisemiseksi. Suunniteltu laajennus sijoittuu noin 300 metrin etäisyydelle lähimmästä häiriintyvästä kohteesta, joten se ei vaikuta lisäävästi olemassa olevien eläinsuojien toiminnasta aiheutuvaan rasitukseen. Näin ollen ja kun lisäksi otetaan huomioon lupamääräykset toiminnan järjestämisestä ja lannan käsittelystä, hallinto-oikeus katsoo, että ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaiset ympäristöluvan myöntämisedellytykset täyttyvät edelleen valituksenalaisen kylmäpihaton muutetun toiminnan ja sen vieressä olevan lantalan osalta, joten aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä tältä osin muuttaa.

Lupamääräyksessä 5 on kielletty lannan levittämistä naapuritontin 106-402-5-101 rajan vierellä noin 30 metrin etäisyydellä rajasta länteen. Vastaavaa lupamääräystä ei ole ollut vuoden 2005 ympäristöluvassa. Luvan hakijoiden mukaan lannan levitysmäärä kyseiselle peltolohkolle ei tule laajennuksen johdosta lisääntymään. Kun lisäksi otetaan huomioon, että lupamääräyksen 6 mukaan lannan käsittely- ja levitysajankohtaa valittaessa tulee ottaa huomioon naapureille aiheutuva hajuhaitta ja että lannan käsittelyä ja levitystä on vältettävä asutuksen läheisyydessä yleisinä juhlapäivinä ja juhlatilaisuuksien aikana, hallinto-oikeus katsoo, että 30 metrin suojavyöhyke on riittävä.

Lupamääräyksen 10 mukaan nautaeläinten laiduntamista naapuritontin 106-402-5-101 rajan vierellä noin 30 metrin etäisyydellä rajasta länteen tulee välttää. Vastaavaa lupamääräystä ei ole ollut vuoden 2005 ympäristöluvassa. Luvan hakijoiden mukaan laidunnus kyseisellä peltolohkolla pysyy eläinmäärältään samana, jottei kasvusto kärsisi ylilaiduntamisesta. Kun lisäksi otetaan huomioon, että kyseessä on maatalousvaltainen alue ja että laidunnus kuuluu ympäristöluvan yhteydessä ratkaistaviin seikkoihin vain siltä osin kuin siihen liittyy ympäristön pilaantumista, hallinto-oikeus katsoo, että lupamääräys on riittävä.

Toiminnasta mahdollisesti aiheutuviin haittoihin sekä lupamääräysten noudattamatta jättämiseen voidaan tarvittaessa puuttua ympäristönsuojelulain valvontaa ja hallintopakkoa koskevien säännösten nojalla.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että muutoksenhakijat joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Oikeudenkäynti ei ole aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Mäki, Varpu Kujanpää (eri mieltä) ja Linda Strömman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

E ja F ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristölupapäätöstä muutetaan siltä osin kuin siinä on sallittu sijoittaa olemassa olevien hiehopihaton ja lantavaraston toiminnat nykyisille paikoilleen valittajien kiinteistön pohjoisrajalle. Toiminnot on määrättävä poistettavaksi mahdollisimman pikaisesti tai siirrettävä kauemmas rajasta siten, että ne täyttävät voimassa olevat määräykset, eli 300 metrin etäisyydelle valittajien asuinrakennuksesta.

Valittajat ovat myös vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös koskien oikeudenkäyntikulujen korvaamista kumotaan ja oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa määrätään yhteisvastuullisesti hakijoiden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston korvattavaksi täysimääräisesti hallinto-oikeudelle esitetyn vaatimuksen mukaisesti laillisine korkoineen. Lisäksi he ovat vaatineet, että valituksesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen aiheutuneet oikeudenkäyntikulut määrätään yhteisvastuullisesti hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla Etelä-Suomen aluehallintoviraston ja hakijan korvattavaksi laillisine korkoineen.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Valittajat ovat viitanneet asian aiemmissa vaiheissa esittämäänsä ja katsoneet, että ympäristölupapäätös on valituksenalaisilta osiltaan ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaisten luvanmyöntämisedellytysten vastainen. Toiminta rajan vieressä sijaitsevan hiehopihaton ja etenkin lantalan osalta aiheuttaa kohtuutonta rasitusta valittajien kiinteistöllä. Olemassa olevaa toimintaa ei ole luvassa velvoitettu sijoitettavaksi nykyisten vähimmäisetäisyyttä koskevien ohjeiden mukaisesti, vaikka kyseiset toiminnot ovat olleet lupaharkinnan piirissä ja uusi lupa on korvannut aiemman kyseisille toiminnoille myönnetyn ympäristöluvan. Nykyisestä eläinsuojasta ja lantalasta on valittajien asuinrakennukseen etäisyyttä vain 70 metriä. Hakemuksen mukaisessa asemapiirroksessa hiehopihaton ja lantalan sijainti ja etäisyys rajasta on esitetty tarkoituksellisesti virheellisesti. Lantalan ovet ovat aina auki ja lanta tuodaan ja viedään pihaton ja rajan välistä tietä pitkin. Valittajien tontin läheisyydessä tilan länsipuolella varastoidaan rehuja ja itäpuolella alkaa välittömästi laidun. Toiminnot ovat liian lähellä valittajien vakituista asuntoa.

Epäselvää on, millä tavoin lupaviranomainen on katsonut olevansa sidottu vuoden 2005 ympäristölupaan, kun se on kuitenkin katsonut voivansa antaa lupamääräyksiä koskien olemassa olevia valituksenalaisia toimintoja. Epäselväksi on myös jäänyt, riittääkö lupamääräys 2 varmistamaan lupaviranomaisen mielestä sen, että toiminta myös vanhojen yksiköiden osalta täyttää luvanmyöntämisedellytykset, vaikka vähimmäisetäisyys alitetaankin reilusti. Myös vanhaan lupaan tulee voida puuttua tilanteessa, jossa koko toimintakokonaisuus korvataan uudella luvalla.

Rajan takana olevat pihatto, lantala ja virtsasäiliöt aiheuttavat kohtuutonta haju-, hyönteis- ja pienjyrsijähaittaa valittajien kiinteistöllä. Hajuhaitta on pahentunut ja on nykyään jokapäiväistä ja ympärivuorokau-tista. Rakennusten ympäristöön on imeytynyt vuosien aikana lantaa ja maa on osittain liejuuntunut. Ajotieltä aiheutuu valumia rajaojaan ja lantainen vesi kerääntyy tontin kulmalle muodostuneeseen lietealtaaseen.

Vaasan hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, ettei vuoden 2005 lupaan voida puuttua, mutta ei perustele kannanottoaan millään tavalla. Ratkaisusta ei käy ilmi, eikö lupaan voi puuttua muodollisista syistä vai siksi, että aineelliset luvanmyöntämisedellytykset ovat valituksenalaisille toiminnoille olemassa. Lainsäädännöstä ei löydy estettä noudattaa suojaetäisyysvaatimuksia myös vanhojen toimintojen kohdalla.

Laajentuva toiminta lisää haittoja kokonaisuutena, vaikka kylmäpihaton eläinyksikkömäärä pysyisikin samana. Lupamääräykset yksin eivät riitä poistamaan laajentuvasta toiminnasta aiheutuvaa kohtuutonta rasitusta. Lupamääräys, jonka mukaan laiduntamista 30 metrin etäisyydellä rajasta tulee välttää, on lähinnä tavoitteellinen, eikä velvoita hakijoita. Lannan levityskielto 30 metrin etäisyydellä rajasta on niin ikään vaikutuksiltaan vähäinen.

Rajaa lähellä olevat rakennukset tulee muuttaa haitattomampaan käyttötarkoitukseen, mistä ei aiheutuisi yrittäjällekään kohtuuttomia kustannuksia.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut lausunnon, jonka mukaan valittajaa lähimpänä olevista eläinsuojasta ja lantavarastosta aiheutuvat hajuhaitat tulevat uuden luvan mukaisessa toiminnassa vähenemään. Muutoin se on viitannut aiemmin esittämäänsä ja katsonut, että valitus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus tulee hylätä.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut lausunnon, jossa on esitetty seuraavaa:

Ympäristöministeriön julkaiseman Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen, Ympäristöhallinnon ohjeita, 1/2010, mukaan lupaharkinnan perusteena käytettävät Ympäristöministeriön etäisyyssuositukset perustuvat eläinten lannan sisältämän fosforin määrään, joka ei ole suoraan verrannollinen lannan sisältämään ammoniakkipitoisuuteen, eikä siten hajun määrään. Ohjeen mukaan suositeltava etäisyys lähimmästä häiriintyvästä kohteesta riippuukin eläinsuojan tuotantosuunnasta, eläinmääristä, esitetystä ympäristönsuojelutekniikasta, BAT-tekniikasta ja paikallisista olosuhteista. Kun olemassa olevan eläinsuojan viereen sijoitetaan uusi eläinsuoja tai laajennetaan vanhaa, voidaan myös vanhalle eläinsuojalle edellyttää tehokkaamman ympäristönsuojelutekniikan käyttöönottoa.

Tilakeskusta ympäröivä maankäyttö on maatalousvaltaista, joten toiminnan luonnetta voi pitää alueelle tavanomaisena. Naapureita lähimmässä eläinsuojassa suunnitellaan pidettävän kuivikelantamenetelmällä nuoria ja ummessa olevia nautaeläimiä. Lupamääräyksessä 2 on edellytetty lantalassa varastoitava kuivalanta peitettäväksi turpeella tai muulla hajua vähentävällä aineella. Lisäksi sadeveden pääsy lantalaan on estetty. Eläinmäärä olemassa olevassa pihatossa kasvaa hieman nykyisestä. Edellä esitettyyn viitaten ELY-keskus katsoo, että naapureita lähimmän eläinsuojan toiminnasta naapureille aiheutuva haitta ei käytettävissä olevien tietojen perusteella ennalta arvioiden lisäänny kohtuuttomasti.

ELY-keskuksen näkemyksen mukaan toimintaa ei ole tarpeen siirtää olemassa olevasta eläinsuojasta tai olemassa olevasta lantalasta kauemmaksi, jos muutostöiden yhteydessä huolehditaan esimerkiksi haju-, melu- ja pölylähteiden sijoittelusta, ilmanvaihdosta ja tilan sisäisen liikenteen, työkoneiden sekä eläinten kulkureittien sijoittelusta siten, että ne suunnataan naapureihin nähden haitattomaan paikkaan.

Naapureille aiheutuvaan rasitukseen vaikuttavat myös aiempaa suuremman eläinmäärän laiduntaminen naapureiden asuinrakennuksen välittömässä läheisyydessä, mihin on viitattu valituksessa. Laiduntamista koskevaa lupamääräystä 10 on tarpeen korjata oletettavasti virheellisen ilmansuunnan osalta ja määräämällä välttää-muotoisen ilmaisun sijaan suoraan naapureiden ja laidunalueen välisestä suoja-alueesta. Vaihtoehtoisesti lupamääräystä esitetään muutettavaksi siten, että eläinten laiduntamisen painopistettä ohjataan esimerkiksi kulkureittien sekä ruokinta- ja juottopaikkojen sijoittelun avulla.

Valituksessa on viitattu myös lannan levityksestä aiheutuvaan naapurihaittaan ja levityksestä annettuihin lupamääräyksiin (määräykset 5–7). Määräysten perusteluissa on todettu lannan levityksestä annetun yksityiskohtaisia määräyksiä vain pelloille, jotka ovat tilan läheisyydessä ja kuuluvat siten tilan toimintakokonaisuuteen. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan lupamääräystä 5 tulee korjata oletettavasti virheellisen ilmansuunnan osalta.

Hyvinkään kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen on ilmoittanut, ettei se anna vastinetta asiassa.

Maatalousyhtymä X/C ja D on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä kokonaisuudessaan. Valittajat on velvoitettava korvaamaan selityksen antajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Valittajat ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Lupamääräyksen 5 toista kappaletta ja lupamääräystä 10 muutetaan kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

"5.

---

Lannan levittäminen kiinteistön Takapirtti 2, (106-402-5-108) eteläosassa, naapuritontin (106-402-5-101) rajan vierellä, noin 30 metrin etäisyydellä rajasta itään on kielletty."

"10. Nautaeläinten laiduntamista kiinteistön Takapirtti 2, (106-402-5-108) eteläosassa, naapuritontin (106-402-5-101) rajan vierellä, noin 30 metrin etäisyydellä rajasta itään tulee välttää. Eläinten laiduntamisen painopistettä tulee ohjata esimerkiksi kulkureittien ja ruokinta- ja juottopaikkojen sijoittelun avulla siten, että painopiste suuntautuu kauemmas naapurintontin (106-402-5-101) rajasta."

Valitus hylätään enemmälti. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutoin muuteta.

2. E:n ja F:n sekä Maatalousyhtymä X:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

Lupamääräyksiä 5 ja 10 on korjattava virheellisten ilmansuuntien osalta. Eläinten laiduntamisen painopisteen ohjaaminen poispäin kiinteistön 106-402-5-101 rajasta on lupamääräykseen 10 tehdyllä muutoksella kohtuullisin toimenpitein toteutettavissa ja se osaltaan vähentää toiminnasta aiheutuvaa hajuhaittaa lähimmässä häiriintyvässä kohteessa.

Lisäksi korkein hallinto-oikeus toteaa, että kun kyse on toiminnan laajennuksesta, on toiminnan vaikutuksia ja luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitava kokonaisuutena ja otettava huomioon myös olemassa olevat toiminnot. Kun kyseessä on toiminnan huomattava laajennus, voidaan lupamääräyksiä antaa tarvittaessa myös olemassa olevan toiminnan osalta, kuten tässä tapauksessa onkin annettu.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Asian lopputulokseen ja osin sen laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, E:n ja F:n sekä Maatalousyhtymä X:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Päivi Korkeakoski.