Muu päätös 2241/2019

Asia Ympäristölupaa koskeva valitukset

Valittajat 1. A
2. B
3. Oy Alholmens Kraft Ab
4. Kokkolan rakennus- ja ympäristölautakunta
5. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 19.12.2017 nro 17/0510/1

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 14.4.2015 nro 62/2015/1 myöntänyt Oy Alholmens Kraft Ab:lle ympäristöluvan Pirttinevan turvetuotantoon Kokkolan kaupungissa Kälviänjoen vesistöalueella hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee. Tuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on noin 58,3 hehtaaria.

Aluehallintovirasto on hylännyt luvan saajan pyynnön saada aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta.

Päätös sisältää lupamääräykset 1–18, joista määräykset 1–9 ja 14–15 kuuluvat seuraavasti:

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava hakemukseen 17.10.2014 toimitetun täydennyksen liitteenä olevan kartan "Tuotantosuunnitelma" mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Kälviänjokeen.

2. Tuotantoalueen vedet on johdettava hakemukseen 17.10.2014 toimitetun täydennyksen liitteenä olevan piirustuksen "Tuotantosuunnitelma ja tutkimuspisteet" mukaisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen ja laskeutusaltaiden kautta sekä käsiteltävä ympärivuotisesti pintavalutuskentällä sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ilmenevällä tavalla.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien on oltava mitoitusohjeiden mukaisia.

Tuotantoalueen ojia tai muita rakenteita ei saa kaivaa turvekerroksen alapuoliseen kivennäismaahan eikä lieju- tai mutakerroksiin laskeutusaltaita lukuun ottamatta. Mikäli laskeutusaltaat kaivetaan kivennäismaahan saakka, on kaivumaat kalkittava ja huolehdittava siitä, ettei altaiden vesipintaa lasketa turvekerroksen alapuoliselle tasolle muulloin kuin lyhytaikaisesti lietteen poiston yhteydessä. Kuntoonpanon jälkeen tehdyistä kaivutöistä on vuosittain ilmoitettava Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tuotannosta poistuville alueille on jätettävä riittävä, vähintään 20 cm:n paksuinen turvekerros.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset. Eristysojia kaivettaessa on käytettävä kaivukatkoja ja vedet on johdettava pintavaluntana vesistöön, jos se on mahdollista.

3. Pintavalutuskentän puhdistustehon on oltava vähintään seuraava:

Kiintoaine 50 %

Kokonaisfosfori 50 %

Kokonaistyppi 20 %

Puhdistusteho lasketaan vuosikeskiarvona ennen pintavalutuskenttää ja sen jälkeen määritetyistä pitoisuuksista häiriötilanteet mukaan lukien.

4. Jos pintavalutuskentän puhdistusteho ei tarkkailun perusteella täytä puhdistustehovaatimuksia, luvan saajan on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin puhdistustehon parantamiseksi ja ilmoitettava tehtävistä toimenpiteistä kirjallisesti Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jos puhdistusteho on seuraavanakin vuonna tehovaatimuksia pienempi, luvan saajan on toimitettava sitä seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista koskeva suunnitelma, jonka perusteella aluehallintovirasto voi muuttaa tai täsmentää lupaa ja lupamääräyksiä.

5. Laskeutusaltaiden ja niiden jälkeisten vesienkäsittelyrakenteiden on oltava käytössä ennen sarkaojitusta ja suon pintakerroksen poistamista. Ne on esitettävä ennen käyttöönottoa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäviksi ja saatettava tiedoksi Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

6. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti.

Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa.

Laskeutusaltaista, lietesyvennyksistä ja ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön.

Töiden ajoitus lintujen pesimäajan ulkopuolelle

7. Turvetuotantoalueen kuntoonpano ja teiden rakentaminen on pieniä yksittäisiä työvaiheita lukuun ottamatta ajoitettava lintujen pesimäajan (1.5.–31.7.) ulkopuolelle.

Päästöt ilmaan ja melu

8. Tuotanto ja turpeen varastointi on tehtävä ja ajoitettava siten, että tuotantoalueelta leviää mahdollisimman vähän turvepölyä ympäristöön. Koneiden ja laitteiden on oltava mahdollisimman vähän turvepölyä aiheuttavia. Aumoja ei saa sijoittaa alle 500 metrin etäisyydelle asuinrakennuksista.

Tuotantoalueen ulkopuolelle pölyämistä aiheuttava toiminta on kielletty tuotantoalueen lohkojen 1 ja 2 eteläosissa päätöksen liitekarttaan merkityllä alueella, kun tuulee luoteen ja koillisen väliltä. Alueella on oltava asianmukainen tuulen suunnan ja nopeuden osoittava kiinteästi asennettu ja rekisteröivä mittari.

Kuljetuksiin käytettävät ajoneuvot on kuormattava siten, ettei kuorma pölyä häiritsevästi.

9. Alueen kuntoonpanotyöt, turvetuotanto ja varastointi on järjestettävä siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän melua. Melutaso ei saa ylittää asuinrakennusten pihapiirissä 55 dB (LAeq) klo 7–22 eikä 50 dB (LAeq) klo 22–7. Loma-asuntojen pihapiirissä melutaso ei saa ylittää 45 dB (LAeq) klo 7–22 eikä 40 dB (LAeq) klo 22–7.

= = =

Tarkkailut

14. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

15. Vesistötarkkailun osalta Pirttineva on liitettävä Oy Alholmens Kraft Ab:n kuntoonpanovaiheen soiden tarkkailuohjelmaan ja Oy Alholmens Kraft Ab:n turvetuotantosoiden tarkkailuohjelmaan. Vesinäytteistä on analysoitava tarkkailuohjelmissa mainitut määritykset sekä lisäksi sulfaattipitoisuus ja asiditeetti jos vesinäytteiden pH on alle 5,5. Vesistötarkkailupisteet on toimitettava Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Kalataloustarkkailu on tehtävä Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla ja tarkkailusuunnitelma on toimitettava viranomaisen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Tarkkailusuunnitelmia voidaan muuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Vesistötarkkailun vuosiraportit on toimitettava Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle sekä Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kalataloustarkkailun tulokset on toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle, Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä Lohtajan seudun kalastusalueelle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

= = =

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Luvan myöntämisen edellytykset

Pirttinevan turvetuotantoalue on uusi tuotantoalue, joka on osin ojitettua ja osin ojittamatonta suota. Kaikki kuivatusvedet käsitellään pintavalutuksella. Vesien käsittely täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset Pirttinevan olosuhteissa. Hankealueen vesienkäsittely täyttää vesienhoidon toimenpideohjelman tavoitteet.

Tuotantoalueella tai sen päästöjen vaikutusalueella ei ole luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja luonnonarvoja. Tuotantoalueella on perhosselvityksessä havaittu suovenhokas, joka on luonnonsuojelulain 47 §:ssä tarkoitettu erityisesti suojeltu laji, jonka esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Kielto tulee kuitenkin voimaan vasta, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt lajin esiintymispaikan rajat. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ole tehnyt esiintymispaikan rajauspäätöstä eikä lajin esiintyminen siten ole esteenä luvan myöntämiselle. Luonnonsuojelulakia on noudatettava tästä päätöksestä huolimatta ja jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus myöhemmin rajaa esiintymispaikan, niin luvan saajan on toteutettava hanke siten, että lajin esiintymispaikka ei häviä tai heikkene. Tämä saattaa edellyttää luvan muuttamista ympäristönsuojelulain 58 §:n nojalla.

Kalataloudelle aiheutuvia haittoja ehkäistään kalatalousmaksulla tehtävillä toimenpiteillä.

Toiminta ei sijoitu kaavamääräysten vastaisesti.

Kun otetaan huomioon Pirttinevan ja sen ympäristön tila ja käyttö, turvetuotannosta lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei yksin tai yhdessä muiden toimintojen kanssa aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Aluehallintovirasto on perustellut lupamääräyksiä 1–9 ja 14–15 seuraavasti:

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi määrätään käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja käytäntöä, minkä vuoksi ovat tarpeen määräykset 1–6. Puhdistustehovaatimuksella varmistetaan, että vesienkäsittely toimii odotetulla tavalla. Pohjamaa turvekerroksen alapuolella on potentiaalista hapanta sulfaattimaata, minkä vuoksi happamuuden torjunnasta annetaan määräys.

Lupamääräys 7 annetaan lintujen pesimärauhan häiritsemisen estämiseksi.

Pölypäästöjen ja melun sekä niistä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi annetaan toimenpidevelvoitteet lupamääräyksissä 8 ja 9. Lähin asuinrakennus on noin 150 metrin etäisyydellä. Asuinrakennus on metsätalouden tukikohtarakennus eikä se ole vakituisesti asuttu. Tilan omistajan antaman lausunnon mukaan asuinrakennuksen ja turvetuotantoalueen välinen metsäinen suojavyöhyke on riittävä turvetuotannosta aiheutuvien haittavaikutusten estämiseksi. Lähin varsinainen asutus on noin 500 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Toiminnasta voi aiheutua asutukselle melu- ja pölyhaittaa. Pölyhaitan estämiseksi on tarpeen rajoittaa toimintaa asutuksen läheisyydessä ja määrätä vähimmäisetäisyydestä aumojen sijoittamisessa. Asumiseen käytettyjen alueiden melutasolle annetaan enimmäisarvot, jotka vastaavat valtioneuvoston päätöksen (993/1992) melutason ohjearvoja.

= = =

Luvan saajan on oltava selvillä toimintansa päästöistä ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Lupamääräyksien 14 ja 15 tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvontaa varten. Pintavalutuskentän puhdistustehoa on tarkkailtava niin, että tarkkailun perusteella voidaan valvoa, toteutuuko kentälle asetettu puhdistustehovaatimus. Tarkkailun perusteella valvontaviranomainen voi tarvittaessa edellyttää toimenpiteitä pintavalutuksen ja muun vesien käsittelyn puhdistustehon parantamiseksi. Vuosittain tehtäviin yhteenvetoraportteihin sisällytetään selostukset vesien käsittelyssä havaituista puutteista, jo tehdyistä toimenpiteistä niiden poistamiseksi ja suunnitelma tulevista parannustoimenpiteistä.

Aluehallintovirasto on vastannut lausuntoihin ja muistutuksiin nyt kysymyksessä olevilta osin seuraavasti:

Kokkolan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan lausunto on otettu huomioon luparatkaisusta sekä lupamääräyksistä 2 ja 15 ilmenevillä tavoilla.

A:n muistutuksen johdosta aluehallintovirasto on vastannut, että hankealueella ei ole kartoituksissa havaittu sellaisia luontoarvoja, jotka estäisivät ympäristöluvan myöntämisen päätöksen mukaisesti. Pöly- ja meluhaittojen ehkäisemiseksi on annettu lupamääräykset 8 ja 9. Hankealueelta rakennetaan tieyhteys etelän suuntaan ja hakijan mukaan Pietinkoskentien käyttötarve tulee olemaan vähäinen.

B:n muistutuksen johdosta aluehallintovirasto on todennut, että turpeennostoa on rajoitettu lupamääräyksen 8 mukaisesti, kun tuulen suunta on tuotantoalueelta muistuttajan pihapiiriin päin. Pirttinevalla ei ole kartoituksissa havaittu sellaisia luontoarvoja, jotka estäisivät ympäristöluvan myöntämisen tämän päätöksen mukaisesti. Lupaa toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta ei ole myönnetty. Hakijan mukaan muistuttajan pihapiirin kautta ei tule tapahtumaan liikennöintiä. Keski-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry:n muistutuksiin aluehallintovirasto on vastannut, että hankealueella ei ole kartoituksissa havaittu sellaisia luontoarvoja, jotka estäisivät ympäristöluvan myöntämisen päätöksen mukaisesti. Aluehallintovirasto on lisäksi todennut, että vesistölle aiheutuvien happamuushaittojen estäminen on huomioitu lupamääräyksessä 2. Lupaa toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta ei ole myönnetty.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, A:n, B:n, Kokkolan rakennus- ja ympäristölautakunnan ja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry:n valitukset aluehallintoviraston päätöksestä muilta osin hyläten kumonnut aluehallintoviraston päätöksen siltä osin kuin ympäristölupa on myönnetty Pirttinevan tuotantolohkolle 3 auma-alueineen (yhteensä 17,1 hehtaaria). Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön hakemuksen näiltä osin.

Lupa on jäänyt voimaan koskemaan tuotantosuunnitelmaan merkittyjä lohkoja 1, 2, 4 ja 5, joista lohko 5 rajoittuu lohkoon 4, ja niiden auma-alueita. Tuotantoalueen pinta-alaksi auma-alueineen on jäänyt noin 41 hehtaaria.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään näiltä osin seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Saman pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Pirttinevan turvetuotantohanke ja sen ympäristö

Pirttineva on uusi turvetuotantohanke, joka sijaitsee Kokkolan kaupungissa Kälviänjoen keskiosan valuma-alueella.

Pirttinevan tuotantolohkojen pinta-ala on 54,6 ha. Niiden lisäksi tulevat auma-alueet pinta-alaltaan yhteensä 3,9 ha. Tuotantoalue on jaettu neljään lohkoon.

Pirttinevan eteläinen osa (lohkot 1 ja 2) on ojittamatonta, osin puustoista nevaa. Pohjoinen osa (lohko 3) on pääosin ojittamatonta karua ombro-trofista nevaa. Tuotantolohkot 4 ja 5 (Uudenpaikanneva) ovat kauttaaltaan ojitettua nevamuuttumaa.

Turvetuotantoalueen vesienkäsittelyrakenteita ovat sarkaojarakenteiden lisäksi kolme laskeutusallasta sekä ympärivuotisesti toimiva pintavalutuskenttä. Pintavalutuskenttä rakennetaan ojittamattomalle suoalueelle lohkon 2 luoteispuolella. Pintavalutuskentän koko on 3,6 ha, mikä on 5,2 % sen valuma-alueen pinta-alasta ja 6,5 % tuotantoalueen pinta-alasta. Pintavalutuskentän turvepaksuus on 2,1–2,7 m. Kentän alue on laakeaa ja tasaisesti viettävää oligotrofista lyhytkorsinevaa.

Pintavalutuskentältä kuivatusvedet johdetaan metsäojien kautta Kälviänjokeen. Kälviänjoen valuma-alue Pirttinevan laskuojan kohdalla on noin 127 km2 ja keskivirtaama 0,9 m3/s. Laskuojan keskivirtaaman on arvioitu olevan 0,012 m3/s.

Kälviänjoki saa alkunsa korkeustasolta 90 m mpy ja se laskee Perämereen. Joen pituus on noin 27 km ja sen koko valuma-alue on 324 km2. Valuma-alueesta vähintään 10 % on arvioitu olevan happamia sulfaattimaa-alueita.

Luonnonarvot

Hakemukseen liitetyn kasvillisuusselvityksen mukaan alueen lähellä luonnontilaa olevat osat ovat suurilta osin erilaisia nevatyyppejä.

Linnustoselvitysten mukaan alueella tavattiin muun muassa keltavästäräkki, teeri ja niittykirvinen sekä liro, kapustarinta, kurki, valkoviklo ja taivaanvuohi. Pirttineva kuuluu Suomen suoalueita verrattaessa linnustoltaan melko keskinkertaiseen luokkaan. Kokkolan kaupungin ympäristötoimen antamien tietojen mukaan alueella esiintyy lisäksi riekko, alueella on merkittävä teerien soidinpaikka ja alue kuuluu maakotkan saalistusreviiriin. Maakotkan pesiä ei kuitenkaan ole lähialueella.

Perhosselvityksen mukaan hankealueella esiintyy muun muassa erittäin uhanalainen (EN) ja erityisesti suojeltava suovenhokas, vaarantunut (VU) vahakeltasiipi sekä silmälläpidettävät (NT) rämekylmänperhonen ja rämevihersiipi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on ilmoittanut, että sillä on vireillä suovenhokkaan esiintymispaikkojen rajauspäätöksen valmistelu. Asiassa saadun selvityksen perusteella rajauspäätöstä ei ole kuitenkaan tehty.

Pirttinevan turvetuotantoalue sijoittuisi merkittävin osin luonnontilaiselle suoalueelle. Asiassa sovellettavana olevan vanhan ympäristönsuojelulain mukaan turvetuotannosta aiheutuva luonnon muuttuminen voidaan korkeimman hallinto-oikeuden vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan ottaa huomioon vain siltä osin kuin luontoarvot ovat luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja tai vaikutukset luontoarvoihin ovat seurausta toiminnasta ja sen päästöistä aiheutuvasta ympäristön pilaantumisesta. Vaikutukset luontoarvoihin on lisäksi ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla osaltaan otettava huomioon ratkaistaessa sijoituspaikan soveltuvuutta ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaisesti.

Kun otetaan huomioon alueen luontoarvoista saatu selvitys, Pirttinevan kunnostamista turvetuotantoon ei ole perusteita pitää luonnonsuojelulain eikä ympäristönsuojelulain 6 §:n ja 42 §:n 2 momentin vastaisena.

Vaikutukset vesistöön

Pirttinevan turvetuotannon vesistövaikutukset kohdistuisivat Kälviänjoen keskiosaan. Joen valuma-alueesta merkittävällä osalla esiintyy happamia sulfaattimaita ja joki on sen johdosta jo ennestään altis happamoitumiselle. Perhonjoen-Kälviänjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan Kälviänjoen ekologisen ja kemiallisen tilan saattaminen hyvään tilaan edellyttää ensisijaisesti happamuuden vähenemistä sekä toissijaisesti ravinnepitoisuuksien vähentämistä ja elinympäristökunnostuksia. Happamuushaittoja lieventämällä vähennetään myös haitallisten metallien pitoisuuksia.

Pirttineva sijaitsee todennäköisesti potentiaalisesti happamalla sulfaattimaalla ja suunniteltu tuotantoalue on merkittäviltä osin ojittamatonta suoaluetta. Hakemukseen liitetyn selvityksen mukaan ainakin lohkolla 3 sekä pintavalutuskentän ja laskuojan alueella turvekerroksen alla on hienojakoista maata, joka on luokiteltavissa potentiaalisesti happamiin sulfaattimaihin.

Alueen kunnostus turvetuotantoon edellyttää alueen kuivatusta ja sen vesitalouden muuttamista. Lupamääräyksissä on rajoitettu kuivatussyvyyttä ja määrätty kentälle jätettävästä turvekerroksesta. Siitä huolimatta hallinto-oikeus katsoo, ottaen huomioon varovaisuusperiaatteen, että ei ole mahdollista riittävän tehokkaasti poistaa happamien ja metallipitoisten valumavesien päästöjä lohkon 3 osalta varsinkaan, kun otetaan huomioon turvetuotannon päästöille ominainen suuri vaihtelu ja riippuvuus sääolosuhteista. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, että luvan myöntämisen edellytyksiä Pirttinevan lohkon 3 osalta ei ole olemassa.

Lohkoilla 1, 2, 4 ja 5 potentiaalisesti happamien maiden esiintymisen todennäköisyys on pienempi. Hallinto-oikeus katsoo, että muiden kuin lohkon 3 osalta luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa aluehallintoviraston päätöksessä sanotuilla ja edellä mainituilla perusteilla. Jos lupapäätöksessä määrätyn tarkkailun tuloksista ilmenee happamien maiden vaikutusta, voidaan lupaa tarvittaessa muuttaa tai se voidaan peruuttaa siten ja niillä edellytyksillä kuin ympäristönsuojelulaissa (527/2014) säädetään.

Muut valitusperusteet

Hakemukseen on liitetty Pirttinevan olosuhteissa lupaharkinnan kannalta tarpeelliset ja riittävät selvitykset.

Maakuntakaavan ja siitä saatavan selvityksen merkitys tulee yhdessä muiden asiaan vaikuttavien seikkojen kanssa arvioitavaksi toiminnan sijoituspaikkaa koskevassa ympäristönsuojelulain mukaisessa harkinnassa. Keski-Pohjanmaan maakuntakaavassa ei ole aluevarauksia Pirttinevan alueelle. Ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momenttia sovellettaessa on otettava erityisesti huomioon, ettei maakuntakaavassa ole osoitettu muutakaan käyttötarkoitusta Pirttinevalle. Hallinto-oikeus katsoo, että maakuntakaava tai siinä sanotut määräykset eivät ole esteenä luvan myöntämiselle.

Lähin vakituisesti asuttu asuinrakennus sijaitsee B:n omistamalla tilalla Pirttisalo 272-422-21-3 noin 500 m tuotantoalueen eteläpuolella. Pihapiiriin kuuluvat maataloustuotantoon liittyvät ja muut rakennukset sijaitsevat osittain lähempänäkin. Rakennuksen ja turvetuotantoalueen välinen maasto on mäkistä ja taimikkoista metsämaata. Hallinto-oikeus katsoo, että kun otetaan huomioon lupamääräykset 8 ja 9 ja etäisyys turvetuotantoalueeseen, turvetuotannosta ei aiheudu pölystä ja melusta johtuvaa merkittävää pilaantumista tai kohtuutonta rasitusta B:n kiinteistöllä.

A:n omistama asuinrakennus sijaitsee noin 900 metrin etäisyydellä turvetuotantoalueesta. Hallinto-oikeus katsoo, että kun otetaan huomioon etäisyys, toiminnasta ei aiheudu pölystä ja melusta johtuvaa merkittävää pilaantumista tai kohtuutonta rasitusta myöskään A:n kiinteistöllä.

Pirttinevalta voimalaitokselle vuosittain kuljetettavan turpeen määräksi on arvioitu 7 000 tonnia. Kuljetus tapahtuu rekkakalustolla talvikauden aikana. Kuljetusreitti kulkee Satokoskentien kautta Kälviäntielle (nro 757). Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöksessä on annettu tarpeelliset määräykset turvetuotantoon liittyvästä liikenteestä. Teiden kunnossapito ei kuulu ympäristöluvassa ratkaistaviin asioihin.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sinikka Kangasmaa, Pirjo Joutsenlahti, Kirsti Poikonen ja Curt Nyman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään myös tuotantolohkojen 1, 2 ja 4 osalta.

Vaatimuksensa tueksi A on uudistanut aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon hakijan puutteellisiin ja virheellisiin koko tuotantoaluetta koskeviin ympäristöselvityksiin kohdistuneita vaatimuksia. Kokkolan rakennus- ja ympäristölautakunnan valitusaineisto on tehty asiantuntemuksella ja totuudenmukaisesti suoluonnon, eläimistön ja vesiensuojelun näkökulmasta. Valittaja on ilmoittanut voivansa yhtyä lautakunnan näkemykseen.

Lohkojen kuivatusojitus ohutturpeisella suolla on käytännössä mahdotonta suorittaa niin, ettei kaivusyvyys ulotu sulfaattipitoiseen pohjamaahan. Alueen halki virtaavan Pirttiluoman ojan reunoilta ja pohjasta on jo nyt helppo todeta, paljonko ja minkälaisia maa-aineksia veden mukana kulkeutuu. Lohkon 4 kuivatusojat on jo kaivettu perusmaahan saakka. Pintavalutuskentän sijoitus on epäselvä, hakemuksessa ja päätöksessä on eri sijainti.

Riekoista viimeiset havainnot on vuosilta 2016 ja 2017. Teeren soidin on joka kevät ja syksy. Soidinalueiden häviämisellä olisi vähäiselle teerikannalle erittäin tuhoisa vaikutus. Maakotkapari vieraili alueella usein kesällä 2016. Toukokuussa 2017 kotkia oli kolme, joista yksi oli nuori yksilö.

Asutuksen läheisyyttä ei ole otettu huomioon riittävästi pölyn ja melun leviämistä arvioitaessa. On vain todettu, että ohjearvot eivät ylity. Asutuksen ollessa näin lähellä kuin tässä tapauksessa ongelmia varmasti syntyy ja sen jälkeen vastuullisia on vaikea löytää. Sopivissa tuuliolosuhteissa pölyn leviämisalue on monin verroin laajempi kuin 500 metriä.

Nykyisten rakennusmääräysten mukaan asunnoissa on oltava koneellinen ilmanvaihto, joka on säädettävä niin, että huoneisto on alipaineessa. Tämä korostaa edelleen pölyongelmaa, kun suodattimet tukkeutuvat nopeasti ja huoneisto vetää pölyä sisään jokaisella oven avauksella.

2. B on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään myös tuotantolohkojen 1 ja 2 osalta. Lisäksi B on vaatinut muutosta turvetuotantoalueen rajauksiin ja suoja-alueisiin siltä osin kuin hakija on käyttänyt turvetuotantoalueen suoja-alueina B:n omistamia kiinteistöjä, joihin hakijalla ei ole omistus- tai hallintaoikeutta. Suoja-alueen rajat on määrättävä alkamaan hakijan omistaman maa-alueen rajan reunalta.

Vaatimuksensa tueksiB on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Turvetuotantoalueen lohkot 1 ja 2 sijaitsevat liian lähellä B:n maatilaa, jota on kehitetty voimakkaasti 2000-luvulla. Muun muassa uusi makuuparsipihatto on rakennettu vuonna 2009 sekä peltoa ja metsää on ostettu kaikkiaan 60 hehtaaria. Makuuparsipihatto on rakennettu siten, että mahdolliset tulevat laajennukset olisivat suoraan turvetuontantoaluetta kohti. Ottaen huomioon nykyiset rakentamisvaatimukset, maaperän laadun rakentamisen kannalta sekä logistiikan, lohkoja 1 ja 2 koskeva 500 metrin suoja-alue ei riitä, koska se on mitattu omakotitalon pihalta. Pihatto sijaitsee jo nyt mainitun suoja-alueen sisällä. Lisäksi pellot sijaitsevat lähimmillään 150 metrin päässä turvetuotantoalueesta. Pellot ovat laidun- ja nurmituotannossa.

Tilan kehittäminen ja rakennusten mahdolliset laajennukset vaarantuvat, koska B:n omistama kiinteistö on merkitty turvetuotantoalueen suoja-alueeksi. Rakennus- ja ympäristöluvan saaminen mahdolliselle laajennukselle ja investoinnille saattaa vaarantua. Suunniteltu turvetuotanto lohkojen 1 ja 2 osalta saattaa vaarantaa B:n omistaman tilan tulevaisuuden ja aiheuttaa kohtuutonta haittaa hänen elinkeinonsa harjoittamiselle sekä sitoo myös tulevan jatkajan mahdollisuuksia tilan kehittämiseen.

Turvetuotantoalueen pöly haittaa lähipeltojen rehuntuotantoa aiheuttaen ongelmia normaaliin elämiseen, samoin kuin turvetuotantoalueelta kantautuva melu. Lupamääräyksen 8 mukaan tuotantoalueen ulkopuolelle pölyämistä aiheuttava toiminta on kielletty tuotantoalueen lohkojen 1 ja 2 eteläosissa päätöksen liitekarttaan merkityllä alueella, kun tuulee luoteen ja koillisen väliltä. Lupamääräyksen noudattamisen valvonta on vaikeaa. Turvetta nostetaan silloin, kun sää sallii. Luvansaaja voi ketjuttaa urakat, mikä hämärtää vastuuta päätöksen noudattamisesta.

Muiden omistamia maita ei voida käyttää turvetuotantoalueen suoja-alueina. Suoja-alueella sijaitsevia metsiä ei voida hakata, koska tilan pihapiiriä on suojattava turvepölyltä. Tästä aiheutuu kohtuutonta taloudellista haittaa. Pirttineva on ojittamaton ja puuton suoalue, jonka 1960-luvulla tehdyt ojitukset epäonnistuivat suon märkyyden vuoksi. Ojat ovat kasvaneet umpeen. Ilmakuvassa ojat kuitenkin näkyvät edelleen, mutta kuivumista osoittavaa ojanreunojen vesakoitumista ei ole tapahtunut märkyydestä johtuen.

Suoalue on harvinainen, koska se on keskiosiltaan säästynyt ojituksilta ja on säilynyt luonnontilaisena. Tuotantolohkolla 1 sijaitsee teerien soidinalue. Maakotkan pesä sijaitsee viiden kilometrin säteellä tuotantoalueesta ja maakotka on usein nähty suoalueella ja B:n pihapiirissä. Alueella on lisäksi pieni, mutta sitkeä riekkokanta. Suon luonto- ja virkistysarvot ovat niin suuret, että senkin takia lohkot 1 ja 2 tulee poistaa ympäristöluvasta.

3. Oy Alholmens Kraft Ab on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan päätöksellä kumotun lohkon 3 osalta ja aluehallintoviraston päätös saatetaan siltä osin auma-alueineen voimaan.

Vaatimuksensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Pirttinevalla sulfaattimaat ovat turvekerroksen alla. Sulfaattimaiden happamoituminen edellyttää niiden paljastumista turvekerroksen poistamisen myötä ja samalla kuivatussyvyyden ulottamista sulfaattimaiden pinnan alapuolelle, jolloin ne pääsevät hapettumisen seurauksena happamoitumaan.

Pirttinevan tuotantoalueella vain yhdellä pisteellä havaittiin rikkipitoisuuden ylittävän sulfaattimaiden rikkipitoisuuden rajan ja näyte happamoitui 10 viikon inkuboinnissa. Muulla sarkaojitettavalla ja tuotantoon otettavalla alueella rikkipitoisuudet jäivät alle sulfaattimaiden rikkipitoisuusrajan, eivätkä näytteet myöskään happamoituneet merkittävästi 10 viikon inkuboinnissa; näytteiden pH:n muutos jäi alle 1 pH yksikön, mikä voi johtua turpeen humushappojen happamoituvasta vaikutuksesta näytteiden pitkässä 2,5 kuukautta kestävässä inkubointiprosessissa (kuivatus, välillä kastelu).

Niin sanotussa SuHe-projektissa tutkittiin turvetuotantoalueiden sulfaattimaiden happamoitumista. Projektin selvityksessä tutkituilta turvetuotantoalueilta ei löydetty merkittäviä hapettuneita pohjamaita. Pohjamaan päällä olevan jopa ohuen turvetuotannon jäljiltä tiiviin turvekerroksen todettiin estävän pohjamaan hapettumisen ja siten pohjamaan happamoitumisen. Pohjamaahan kaivettujen ojien reunojen happamoituminen todettiin olevan paikallista ja vähäistä.

Pirttinevan ympäristölupapäätöksessä on määrätty, että tuotantoalueen ojia ja muita rakenteita ei saa kaivaa turvekerroksen alapuoliseen kivennäismaahan eikä turpeen alaisiin lieju- tai mutakerroksiin. Mikäli laskeutusaltaat kaivetaan kivennäismaahan saakka, on kaivumaat kalkittava ja huolehdittava siitä, ettei altaiden vesipintaa lasketa turvekerroksen alapuoliselle tasolle muulloin kuin lyhytaikaisesti lietteen poiston yhteydessä. Tuotannosta poistuville alueille on jätettävä riittävä, vähintään 20 cm:n paksuinen turvekerros. Yhtiön käsityksen mukaan edellä mainituilla lupamääräyksillä on estetty happamien sulfaattimaiden syntyminen ja niiden päästöt. Ympäristölupapäätöksessä on lisäksi varmistettu haittojen syntymisen estäminen määräämällä tarkkailu tehtäväksi hyvin tiheällä näytteenotolla (14 näytteenottokertaa vuodessa). Tarkkailu sisältää myös tuotantoalueelta johdettavan veden happamuuden (pH) määrityksen. Tarkkailu on jokavuotista. Poikkeustilanteissa tarkkailuohjelmassa on määrätty otettavaksi ylimääräiset näytteet, joissa on myös seurattava tuotantoalueelta johdettavan veden pH-tasoa. Lisäksi kahtena vuotena laskuojaan johdettavan veden pH:n ollessa alle 5,5 on näytteistä määritettävä muiden määritysten lisäksi sulfaatti, asiditeetti, alkaliteetti sekä raskasmetallit Cd, Ni, Pb ja Hg.

Hallinto-oikeuden päätöksellä kumotun lohkon 3 sarka-ala on 15,3 hehtaaria. Metsäojan, jonka kautta tuotantoalueen kuivatusvedet laskevat pintavalutuskentältä Kälviänjokeen, valuma-alue on 1 750 hehtaaria. Kälviänjoen valuma-alue metsäojituksen laskun jälkeen on 12 700 hehtaaria. Pirttinevan lohkon 3 ala on hyvin vähäinen verrattuna alapuolisen vesistön valuma-alueeseen. Lupamääräyksillä on estetty happamien päästöjen syntyminen lohkolla 3. Pirttinevan hankkeella ei siis aiheudu happamia päästöjä Kälviänjokeen eikä hankkeella vaaranneta vesienhoidon tavoitteita Kälviänjoen valuma-alueella happamuuden torjunnassa.

Kälviänjoen valuma-alueella sijaitsevat happamat sulfaattimaat eivät ole turvetuotannon piirissä, vaan nämä alueet ovat muussa tehokkaan kuivatuksen piirissä. Hallinto-oikeuden päätöksessä on sovellettu ylimitoitetusti ja väärin varovaisuusperiaatetta lohkon 3 osalta hylkäysperusteena viittaamalla lohkon 3 vähäiseltä alalta tuleviin happamiin päästöihin ja niiden vaikutuksiin, vaikka nämä päästöt on estetty lupamääräyksillä.

Pirttinevan tuotantoalueella vedet käsitellään perusvesienkäsittelyn lisäksi ympärivuotisesti käytössä olevalla pintavalutuskentällä. Ojittamattomalle suoalueelle sijoitettu pintavalutuskenttä ylittää mitoitussuosituksen. Pirttinevan vesienkäsittely on parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen mukaista. Ympäristölupapäätöksessä pintavalutuskentän toiminnalle on asetettu puhdistustehorajat. Kuivatusvesien virtausta pintavalutuskentälle säätää pumppaamo. Pirttinevan turvetuotantoalueen kuormitus ja sen haitat alapuolisessa vesistössä jäävät vähäisiksi vesienkäsittelyrakenteet puhdistustehovaatimus huomioon ottaen. Kuormitus voi vaihdella, sillä kuivina aikoina kuormitus on hyvin vähäistä tai sitä ei ole lainkaan. Ylivirtaama-ajan vesimääriä taas varastoidaan tuotantoalueen ojastoon ja puretaan pitkäkestoisesti pumppaamolla pintavalutuskentän kautta, jolloin virtaamat ja kuormitus ovat hallittuja.

Turvetuotantoa koskevissa lupapäätöksissä ei ole hylätty tuotantoalueita tai tuotantolohkoja potentiaalisen sulfaattimaan johdosta. Lupapäätöksissä on annettu määräyksiä kivennäismaahan ulottuvan kaivun kiellosta ja selvitysvelvollisuuksia pohjamaan laadusta, jos kaivu on tarkoitus ulottaa kivennäismaahan, mutta toiminnalle on myönnetty ympäristölupia. Ympäristölupa on myönnetty, vaikka toiminnan purkuvesistöjen valuma-alueella olisi laajoja sulfaattimaa-alueita tehokasta kuivatusta edellyttävän maankäytön (maatalous) piirissä ja vesistöissä olisi myös happamuushaittoja. Turvetuotantoalueiden ympäristölupapäätöksissä on katsottu pohjamaahan kaivukiellon ja vähintään 20 cm:n turvekerroksen jättämisen tuotannosta poistuneille alueille estävän potentiaalisesti happaman sulfaattimaan happamoitumisen ja mahdolliset happamat päästöt. Lupapäätösten mukaan pohjamaahan kaivu voidaan tehdä, kun pohjamaan laatu on selvitetty ja/tai pohjamaahan kaivun haittojen estämisestä on laadittu ympäristöviranomaisten hyväksymä suunnitelma.

4. Kokkolan rakennus- ja ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään tuotantolohkojen 1 ja 2 osalta. Alueella havaitun luonnonsuojelulain 47 §:n tarkoittaman erityistä suojelua vaativan lajin, suovenhokkaan, status Pirttinevalla on selvitettävä ja tehtävä lajia koskeva mahdollinen rajauspäätös ennen ympäristöluvan myöntämistä.

Rakennus- ja ympäristölautakunta on vaatimustensa tueksi uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä sekä lisäksi lausunut seuraavaa:

Pintavalutuskenttä sijoittuu kokonaisuudessaan ojitetulle suoalueelle, päinvastoin kuin luvansaaja on esittänyt ja päinvastoin kuin hallinto-oikeus on päätöksessään todennut. Pintavalutuskentän sijoittuminen kokonaisuudessaan ojitetulle suoalueelle heikentää pintavalutuskentän toimintaa ja ravinteiden puhdistustuloksia merkittävästi ja aiheuttaa riskin oikovirtauksiin. Tämä voi johtaa myös merkittävään humuskuormituksen lisääntymiseen. Suunnitelmakartalla ja hakemuksessa pintavalutuskentän koon on ilmoitettu olevan 3,2 hehtaaria. Päätöksessä sen mainitaan olevan 3,6 hehtaaria. Pintavalutuskenttä ja sinne johtavat ojat ja vesiensuojelurakenteet sijoittuvat korkean riskin happamalle sulfaattimaalle. Vesiensuojelurakenteiden rakentaminen happamien sulfaattimaiden alueelle aiheuttaa suuren riskin alapuolisen vesistön happamoitumiselle ja maametallien liukenemiselle. Koska turvepaksuus alueella on varsin ohut ja vaihtelee, ei liene mahdollista välttyä siltä, että kaivutöitä joudutaan ulottamaan mineraalimaahan saakka.

Myös tuotantolohkon 2 länsiosasta otetussa maanäytteessä rikkipitoisuus oli varsin korkea. Alueelle on suunniteltu laskeutusaltaita, eristysojia ja muita rakenteita, joiden alueella happaman sulfaattimaan esiintymisen riski on suuri. Lohkojen 1 ja 2 mineraalimaanäytteet on otettu vain neljästä pisteestä, joiden perusteella on arvioitu, että alueella ei esiinny happamia sulfaattimaita. Todennäköisyys sille, että alueella on happamia sulfaattimaita on kuitenkin huomattavan suuri: yhdessä pisteessä lohkolla 2 (N4) on selvästi kohonnut rikkipitoisuus, alueen turvekerros on varsin ohut (tuotantolohkon 2 märimmässäkin suon keskiosassa vain 2,8 metriä, muualla keskimäärin alle 2 metriä) ja alue sijaitsee happamien sulfaattimaiden riskialueella (alle 40 metriä merenpinnasta). Ohut turvekerros aiheuttaa lohkoilla 1 ja 2 suuren riskin sille, että alueen kuivatus joudutaan kaivamaan mineraalimaahan saakka ja sulfidien hapettumista aiheutuu. Tuotantoalueille on luvassa määrätty jättämään vähintään 20 cm:n turvekerros mineraalimaan yläpuolelle. Alueen kuivatuksen järjestäminen ei käytännössä ole mahdollista tuotannon loppuvaiheessa kaivamatta kuivatusojia mineraalimaahan saakka. Jätettävän turvepaksuuden alueella tulisi olla vähintään normaalin kuivatussyvyyden (80 cm) lisäksi 20 cm:n koskematon turvekerros mineraalimaan yläpuolella (= yhteensä 100 cm), jotta happamoitumisriskit voidaan eliminoida.

Vaikutukset Kälviänjoen kemialliseen ja ekologiseen tilaan olisivat tuotannon alkaessa haitalliset ja vaikeasti hallittavissa. Vaikutus olisi vesiensuojelun tavoiteohjelman vastainen. Lupaa turvetuotannon aloittamiselle potentiaalisen happaman sulfaattimaan alueella ohutturpeisilla soilla ei tulisi myöntää lainkaan.

Linnustoselvityksen ja sen perusteella tehtyjen arviointien puutteet ovat merkittäviä. Tuotantoalueen linnustoa on selvitetty kahtena eri vuonna (2010 ja 2013) kahden eri kartoittajan toimesta, kumpanakin vuonna käytännössä vain yhtenä aamuna. Puutteelliseksi todetun vuoden 2010 linnustoselvityksen täydennyslaskenta (yksi aamu kesäkuun alussa 2013), joka tehtiin vain ojittamattomilla suoalueilla (noin puolet tuotantoalueesta) ei täytä luotettavan linnustolaskennan vaatimuksia. Selvityksen tehnyt konsultti on itsekin linnustoraportissa todennut, että laskentaohjeiden mukaan soiden ja avomaiden linnuston selvittämiseksi luotettavasti tarvittaisiin vähintään viisi, mieluiten kahdeksan laskentakierrosta (Koskimies & Väisänen 1988, Svensson 1978). Vähälukuiset lajit jäävät kertalaskennassa usein havaitsematta. Vuoden 2010 laskennat on myös tehty linnustolaskentaohjeista poiketen liian myöhään, jolloin aikaisin keväällä aktiiviset lajit jäävät havaitsematta, samoin kuin myöhään pesivät lajit.

Linnuston laji- ja parimäärä jäi alueella tehdyissä laskennoissa poikkeuksellisen alhaiseksi todennäköisesti näistä syistä. Silti laskentoihin pohjautuvaa laji- ja parimäärää käytetään perusteluna sille, että suon laji- ja parimäärät edustavat vain keskinkertaista keskipohjalaista suolinnustoa. Puutteellisessakin linnustoselvityksessä vuoden 2015 Suomen lintujen uhanalaisluokituksen mukaisia lajeja, joiden elinolosuhteet turvetuotannon aloittaminen väistämättä tuhoaisi, ovat riekko (VU), jonka esiintymistä ei luultavasti todettu laskennoissa väärästä laskenta-ajankohdasta johtuen), taivaanvuohi (VU), liro (NT), niittykirvinen (NT), hömötiainen (VU) ja viherpeippo (VU). Alue kuuluu myös maakotkan (VU) saalistusreviiriin.

Alueella lienee myös useita teeren soidinpaikkoja. Niiden löytämättä jääminen osoittaa linnustoselvityksen puutteellisuuden. Teeren soidinalueiden löytäminen on erityisen helppoa, jos niitä etsitään oikea-aikaisesti. Epäselväksi jää, tuhoutuvatko mahdolliset soidinpaikat tuotannon seurauksena.

Molempien alueella luontoselvityksiä tehneiden konsulttien (Luonto-osuuskunta Aapa ja Biologitoimisto Jari Venetvaara) selvitysraporttien mukaan alueen avonevat (tuotantolohkot 1, 2 ja 3) ovat pääosin luonnontilaisia. Tämä on myös lautakunnan käsitys. Hakija on vähätellyt alueen luontoarvoja ja katsonut, että kyseessä on ojitettu ja luonnontilansa menettänyt suoalue. Turvetuotanto kohdistuu lohkoilla 1 ja 2 lähes kokonaisuudessaan luonnontilaiselle ja vesitaloudeltaan häiriintymättömälle suolle ja hävittäisi toteutuessaan alueella esiintyvät uhanalaiset luontotyypit. Turvetuotanto johtaisi kuivatusvaikutuksen seurauksena väistämättä myös tuotantolohkon 2 eteläpuolisten luonnontilaisten avoneva-alueiden uhanalaisten suoluontotyyppien häviämiseen ja vaikuttaisi heikentävästi niillä esiintyvään eläimistöön ja kasvillisuuteen. Pirttineva on reunaojituksista huolimatta alueen parhaiten säilyneitä avonevoja ja paikallisesti ja laajuudeltaan merkittävä suoluonnon kohde.

Lisäksi lautakunta on huomauttanut, että hallinto-oikeuden päätöksessä mainittua tuotantolohkoa 5 ei ole esitetty millään hakemuskartalla, vaan se sisältynee tuotantolohkon 4 (10,7 hehtaaria) rajaukseen.

5. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan siltä osin kuin lupa on pysytetty ja hakemus hylätään kokonaisuudessaan.

Vaatimuksensa tueksi yhdistys on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Lupahakemuksessa ja muistutuksissa esitetyn välillä on ristiriita koskien suon luonnontilaa ja sen luontoarvoja. Hakijan mukaan suon ojittamaton ala on 31 hehtaaria, mutta hakija ei ole perustellut pinta-alan muodostumista. Yhdistyksen lisäksi myös eräiden lausunnonantajien mukaan suon ojittamaton pinta-ala on yli 40 hehtaaria. Koko yhtenäisen Pirttinevan nykyisen suoaltaan suopinta-ala on enintään 220 hehtaaria. Luvan tarkoittaman alueen ulkopuolella on 26 hehtaaria ojittamatonta suoaluetta. Siten Pirttinevalla on yhteensä noin 66 hehtaaria eli 30 % koko Pirttinevan suoalueesta ojittamatonta aluetta. Nyt haetusta lupa-alueesta ojittamatonta alaa on 68 % (41 hehtaaria/58,3 hehtaaria). Pirttinevan ojittamattomat alueet ovat suotyypiltään pääosin vaarantuneeksi luokiteltua oligotrofista lyhytkorsinevaa (VU) sekä saranevaa (VU), yhteensä noin 25 hehtaaria. Suon eteläosa on kokonaisuudessaan reunaojittamatonta suoaluetta, jonka luonnontilaisuutta voidaan pitää hyvin merkittävänä kokonaisuutena. Reuna-alueiltaan ojittamattomia soita on hyvin vähän ja ne ovat vesitaloudeltaan niiltä osin hyvin arvokkaita, kuten myös luonnontilan osalta merkittäviä esimerkiksi uhanalaislajistojen elinympäristöinä. Lupa-alueella ojittamaton jakso eteläosassa on noin 550 metriä ja koko suon eteläosalla 1,2 km. Ojittamatonta reuna-aluetta on lupa-alueella siis noin 45 % koko suon ojittamattomasta reunaviivasta.

Ojittamattomalla reuna-alueella on merkitystä erityisesti muun muassa riekkojen elinolosuhteiden säilyttämisen kannalta. Ne ovat tärkeimpiä poikasvaiheen selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä riekkosoilla. Pirttinevalla on lisääntyvä ja elinvoimainen riekkokanta. Riekko on uusimman uhanalaisuusarvion mukaisesti luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi (VU). Vuoden 2010 arviossa riekko oli silmälläpidettävä (NT) ja vuoden 2000 arviossa säilyvä (LC). Riekon taantumisen suurimpia syitä ovat soiden ojittaminen.

Pirttinevalla vanhojen ojitusten kuivattava ja suotyyppiä muuttanut vaikutus ulottuu vain vähäisesti ojien lähialueelle, joten hakijan ja lausunnonantajien lausumien välillä oleva ojittamatonta suoallasta koskeva ristiriita ei ole selitettävissä sillä perusteella. Lisäksi Pirttinevan alueella pääosa tehdyistä ojista on vanhoja ja lähes umpeutuneita ja ojat ovat vedenjohtamisen kannalta heikentyneet ja palautumassa kohti luonnontilaa. Pirttinevasta ei ole ollut käytettävissä esimerkiksi Geologian tutkimuskeskuksen turvevaraselvityksen tietoja, joiden perusteella ojittamattomasta alasta tai suoaltaan koosta olisi saatu kirjallisuustietoa. Ilmakuvatarkastelun perusteella voidaan kuitenkin kiistatta todentaa edellä mainitut alat ja niiden koot.

Suolta on havaittu tehtyjen lintuselvitysten perusteella ainakin kapustarinta (eu/eva), liro (eu/eva), valkovilko (eva) ja keltavästäräkki (rt), jotka on luokiteltu jollakin tavoin taantuneiksi ja kannoiltaan heikentyneiksi lajeiksi. Näiden lisäksi suolla pesii edellä mainittu elinvoimainen riekkokanta. Suolta havaittujen taantuneiden lintulajien kannan heikkenemisen syinä pidetään soiden ojitusta ja maankäyttömuodon muuttumista lajeille epäedulliseksi. Esimerkiksi turvetuotanto on lajien taantumiseen yksi selkeä syy (uhanalaisuusarviointi 2015).

Tehtyjen kartoitusten lisäksi suolta on tavattu myös kurkia ja runsaasti teeriä, jotka käyttävät suota soidinalueenaan. Siten suolla on Pirttinevaa laajempaakin merkitystä lajin osalta. Tietojen mukaan suon lähialueella elää myös maakotkia, joiden reviiriä Pirttineva on.

Suolta on tehty happamien maiden sedimenteistä tutkimusta, joista nykyiselle lupa-alueelle kohdistuu kahdeksan näytepistettä. Niistä puolet on tulosten mukaan sulfaattipitoisuudeltaan kohonneita ja yksi selkeästi hapanta maata. Näytepisteitä on kuitenkin riittämätön määrä, jotta suon happamien pohjamaiden osuus voitaisiin luotettavasti todeta. Alueella on viitteitä siitä, että maaperässä on voimakkaasti happamia alueita, kuten aikaisemmin suunnitellun pintavalutuskentän alueella ja muualla lähialueella. Ne ovat paljastuneet tehtyjen kaivutöiden myötä.

Pirttiluomasta on vain vähäisiä vedenlaatutietoja, eli käytännössä alapuolisen vesistön tilaa ei ole selvitetty lainkaan. Alapuolisesta Pirttiluomasta on otettu kaksi yksittäistä vesinäytettä, joiden pH on 6,5 ja 5,9. Siten nykyoloissa veden tullessa alueelta pH ei ole erityisen heikko vaan alapuolista Kälviänjokea parempi. Suon kuivatuksen ja pohjaveden pinnan laskun seurauksena suolta tulevien valumavesien pH alenee joka tapauksessa etenkin, jos pohjamaa kuivina vuosina kuivuu. Tällöin valumavesien pH laskee happamien sulfaattimaiden takia hyvinkin alas. Pirttinevan happamien sulfaattimaiden vesistövaikutuksia ei pystytä estämään täysin lupamääräyksellä, jonka mukaan ojia ei saa kaivaa kivennäismaahan tai tuotannon loputtua tulee pohjalle jättää turvekerros. Koska alue kuivatetaan sallitulle syvyydelle saakka, hyvin lähelle hapanta pohjamaata, se johtaa kuivina aikoina pohjaveden pinnan laskemiseen haihtumisen seurauksena happamien kerrosten pintaosiin saakka. Tällöin seuraavien sateiden aikaan valumaveden pH alenee happamien maiden takia huomattavan alas.

Suon ojituksen ja kuivatuksen seurauksena maaperän hapan turve alkaa hajota. Suon rauta-fosfori-suhteesta ei ole selvitystä. Vesinäytteiden perusteella on oletettavaa, että ainakin alueen rautapitoisuus on suuri. Siten voidaan olettaa, että alueen kuivatuksen seurauksena syntyy hapanta rautasaostumaa, joka heikentää alapuolisen vesistön tilaa entisestään. Laskeutusaltaiden kaivuu on sallittu happamaan maaperään saakka. Aikoina jolloin virtaamat ovat vähäisiä, näihin altaisiin syntyy happamia vesiä, jotka kuormittavat virtaaman kasvaessa alapuolisia vesiä.

Happamat ja rautapitoiset alueet ovat vesiensuojelun kannalta erittäin haasteellisia. Ainoana keinona alapuolisten vesien turvaamiseksi on pohjaveden pinnan pitäminen riittävän korkealla läpi vuoden. Pirttinevan kuivattaminen aiheuttaa alapuoliselle vesistölle huomattavaa lisähaittaa ja osaltaan lisää haitallista kuormitusta pysyvästi. Pirttinevan vesitalous ei palaa koskaan ennalleen kuivatuksen jälkeen, vaan alueelta aiheutuu happamuus- ja metalliongelmia alapuoliseen vesistöön pysyvästi vuosikymmenten ajan tuotannon loputtuakin.

Keinoja ongelmien vähentämiseksi riittävästi ei ole, mikäli alue ojitetaan. Mikäli suo on fosforitasoltaankin keskimääräistä korkeampi, pintavalutuskenttä ei mitä todennäköisimmin toimi esitetyllä tavalla, etenkään COD-kuormituksen pidättämisen osalta, vaan lähinnä lisäämällä päästöjä.

Alapuolinen Pirttiluoma on hakijan mukaan tummavetinen, hapan ja kuormittunut etenkin fosforin osalta. Vähäisissä vesinäytetiedoissa ei kuitenkaan esitetä virtaaman määrää. Vähäisistä vesinäytteistä johtuen on lähes mahdoton arvioida, paljonko suon turvetuotantoon ottaminen muuttaisi Pirttiluoman vedenlaatua. Esitetyt tiedot ovat vain arvioita ja perustuvat yleisiin virtaamaoletuksiin ja keskimääräisiin ominaiskuormitustietoihin. Pirttinevan tapauksessa olisi tullut selvittää suon ominaisuuksia tarkemmin varmuuden saamiseksi maaperästä.

Luvassa on annettu reduktiovaatimus pintavalutuskentälle kiintoaineen, kokonaisfosforin ja -typen osalta. Koska hakijan mukaan pintavalutuskentällä pystytään poistamaan myös kemiallisen hapenkulutuksen kuormaa, sille olisi tullut myös määrätä reduktio. Alapuolisessa vesistössä virtaamat saattavat ajoittain olla hyvin pieniä, jolloin konsentroituneet ja voimakkaasti happea kuluttavat purkuvedet saattavat aiheuttaa kriittisissä oloissa alapuolisessa vesistössä vähähappisuutta.

Pintavalutuskentän puhdistusteho on määrätty laskettavaksi vuosikeskiarvona häiriötilanteet mukaan lukien. Ellei puhdistusteho ole riittävä, on lupamääräyksen mukaan ryhdyttävä toimiin tilanteen korjaamiseksi, johon saa mahdollisuuden vielä toisenkin kerran. Vuosikeskiarvona laskettaessa ylitykset voivat olla isojakin sekä myös pitkäkestoisia. Luvassa olisi tullut määrätä jatkuvatoiminen virtaamamittaus, mikäli kuormitus ilmoitetaan vuosikeskiarvona. Muussa tapauksessa kuormitusmäärät ovat vain karkeita arvioita.

Ilman erityisiä toimenpiteitä määräys purkuvesien laajemmasta analysoinnista pH:n laskettua tasolle alle 5,5 mahdollistaa käytännössä alapuolisen vesien kuormittamisen. Mittaustulosten (sulfaatti ja asiditeetti) lisäksi hakijalle ei ole määrätty minkäänlaisia toimenpiteitä, joilla happamien vesien vaikutuksia alapuoliseen vesistöön voitaisiin estää. Mikäli suolta johdetaan vesistöön vesiä, joiden pH on alle 5,5, se heikentää osaltaan alapuolisen vesistön tilaa ja aiheuttaa muun muassa kalastolle lisääntymisongelmia sekä mahdollista kuolleisuutta.

Koska alueen maaperä on hapanta, sen kuivuessa ojituksen seurauksena suolta tulevat valumavedet saattavat olla hyvin happamia, vaikka niiden sulfaattipitoisuudet eivät olisikaan koholla. Maaperänäytteissä turpeen happamuus oli tasolla, joka ilman sulfaattivaikutuksiakin alentaa valumavesien pH-tason hyvin alhaiseksi (3,3–5,0).

Vedet, jotka ovat pH-tasoltaan alle 5, aiheuttavat liuenneen raudan ja etenkin alumiinin kanssa kalastolle ja vesieliöstölle myrkytysvaikutuksen. Ympäristölupa on voimassa toistaiseksi, ilman lupamääräysten tarkistamisvelvollisuutta. Mikäli suon kuivatusvesien pH on alhaisempi kuin 5,5, toiminta heikentää merkittävästi vesistön tilaa alapuolisessa vesistössä ilman velvoitetta toimenpiteisiin haitan poistamiseksi. Esitetyillä tiedoilla suon kuivattamisesta aiheutuu merkittävää vesien pilaamisen vaaraa. Nämä riskit olisi tullut selvittää tarkempien ja laajempien tutkimustietojen avulla.

Vesienhoidon toimeenpano-ohjelman mukaan Kälviänjoen vedenlaatu on huono, kalat ja piilevät ovat välttävässä tilassa, pohjaeläimet tyydyttävässä tilassa ja joen koko ekologinen tila on huono sekä kemiallinen tila hyvää huonompi. Happamista sulfaattimaiden kuivatuksesta johtuva metallikuormituksen hillitseminen vaatii mittavia toimenpiteitä, joiden parantava vaikutus on hidasta. Alueen ongelmana ovat happamat sulfaattimaat, joiden hallintaan ei ole riittävän tehokkaita menetelmiä ja vesiekosysteemiä toipuu liian hitaasti aiheutuneista haitoista.

Turvetuotannon sijainninohjaus on otettava huomioon maankäytön suunnittelussa ja lupakäsittelyssä. Sijainnin ohjauksella otetaan huomioon myös kansallisen suo- ja turvemaiden strategian linjaukset, joiden mukaan turvetuotanto pyritään sijoittamaan muun muassa olemassa olevien turvetuotantoalueiden läheisyyteen. Pirttinevan läheisyydessä ei ole toiminnassa olevia tuotantoalueita.

Kälviänjoen valuma-alueella ei tällä hetkellä ole turvetuotantoalueita ainakaan laajassa määrin. Pyrittäessä vesienhoidon tavoiteohjelman mukaisesti turvetuotannon kuormituksen vähentämiseen alueelle ei voida perustaa lisää turvetuotantoalueita, koska turvetuotannon kuormitus vain kasvaisi. Turvetuotantoalueen perustaminen ilman tarkkoja selvityksiä happamien sulfaattimaiden alueelle, jossa vesien tila on jo kokonaisuudessaan voimakkaasti heikentynyt, on riskialtista.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on ilmoittanut, ettei sillä ole valitusten johdosta lausuttavaa.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valitusten johdosta lausunnon. ELY-keskus on uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja katsonut, että luvan edellytykset eivät täyty lohkoilla 1, 2, 4 ja 5.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) kalatalousryhmä on antanut valitusten johdosta lausunnon. ELY-keskus on esittänyt seuraavaa:

Kalatalousviranomainen on yhtynyt valituksissa esitettyyn niiltä osin, kun valitukset koskevat vesistö- ja kalastotietojen riittämättömyyttä vaikutusten luotettavasta arvioinnista. Kalatalousviranomainenkin on asian aiemmissa vaiheissa lausunnossaan todennut nykyisten kalastotietojen olevan riittämättömiä vaikutusten arvioimiseksi. Kalastotietoja ei ole ilmeisesti päivitetty sen jälkeen, mikä on merkittävä puute vaikutusten arvioinnin kannalta. Käytännössä tuotantoalueen alapuolisista vesistöistä ei ole kalastotietoja nykyisellään olemassa. Lisäksi toiminnasta mahdollisesti syntyvän happaman valuman syntymistä ei voida täysin luotettavasti ehkäistä lupapäätöksen mukaisin tuotantoa koskevin rajoituksin ja menetelmin.

Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2012 tekemässä raportissa Happamien sulfaattimaiden aiheuttamat vesistövaikutukset ja kalakuolemat Suomessa (Suomen Ympäristö 14/2012) Kälviänjoki mainitaan jokena, jossa happamien sulfaattimaiden kuivatus on hävittänyt tai voimakkaasti heikentänyt monia alueellisesti ja paikallisesti tärkeitä kalakantoja. Lisäksi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen julkaisussa Happamien sulfaattimaiden vaikutus jokien kalastoon (RKTL:n työraportteja 23/2013) Kälviänjoelle lasketun kalaindeksiarvon perusteella joki on ollut ekologiselta tilaltaan luokassa huono ja indeksi oli Pohjanmaan jokivesistöjen heikointa tasoa. Kälviänjoen valuma-alueesta ainakin 10 % on arvioitu olevan happamia sulfaattimaita (Perhonjoen ja Kälviänjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016−2021), mikä selittänee yllä mainittujen tutkimusta tuloksia. Kyseisten tutkimusten perusteella Kälviänjoen valuma-alueella ei tulisi lisätä sellaisia maankäyttömuotoja, joista voi syntyä hapanta valumaa jokivesistöön. Lisäksi Kälviänjoen nykytila ja vesienhoidon tavoitteet huomioiden Kälviänjoen kuormitusta ei tulisi lisätä miltään osin.

Kokkolan rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut valitusten johdosta vastineen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Lupaa lohkoille 1–3 ei tule myöntää. Reuna-alueiden vanhat ojitukset ovat umpeutuneet tai umpeutumassa, kuivatusvaikutus on kadonnut ja reuna-alueet ovat luonnontilaistuneet. Turvetuotanto vaikuttaisi haitallisesti tuotantoalueeseen rajoittuviin suon luonnontilaisiin osiin laajalla alueella kuivattamalla niitä. Siten turvetuotannon haitalliset vaikutukset ulottuvat huomattavasti varsinaista tuotantoaluetta laajemmalle alalle.

Pirttinevan luontoselvitykset on tehty puutteellisesti. Puutteellisissakin linnustoselvityksissä alueelta löytyi edustavaa avosuoluontoa indikoivaa lajistoa. Ojittamattomien suon reunavyöhykkeiden merkitys alueen eliöstölle (muun muassa riekko) on erityisen tärkeä. Tuotantoalueiden 1 ja 2 ojittaminen tuhoaisi merkittävän osan alueen häiriöttömistä reuna-alueista ja vaikuttaisi laajalti myös tuotantoalueiden ulkopuolisten koskemattomien reunavyöhykkeiden luonnontilaa heikentävästi.

Jokaiselta tuotantolohkolta on otettu ainoastaan kaksi maaperänäytettä (näytteet N1−8), lisäksi kolme (N8−10) pintavalutuskentälle johtavan ojan varrelta ja yksi (N11) pintavalutuskentältä. Kohonneita rikkipitoisuuksia löytyi puolelta näytepisteistä ja erittäin korkeita rikkipitoisuuksia neljältä näytepisteeltä. Näiden näytteiden perusteella hakija on tehnyt sen johtopäätöksen, että alueella ei ole happamia sulfaattimaita lukuun ottamatta lohkoa 3, jolle hakija kuitenkin haluaa perustaa tuotantolohkon, sekä pintavalutuskenttää ja sinne johtavan ojan aluetta.

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisessa happamien sulfaattimaiden kartoituksessa koko Pirttinevan suunniteltu turvetuotantoalue (lohkot 1, 2, 3 ja 4) kuuluu alueeseen, jolla happamien sulfaattimaiden esiintymisriski on suurin. Vain pintavalutuskenttä ja sen yläpuolinen oja ovat alueella, jossa riski happamien sulfaattien esiintymisestä on pieni. Silti pintavalutuskentän maaperätutkimuspisteellä N11 ja yläpuolisen ojan tutkimuspisteellä N9 ja N10 havaittiin poikkeuksellisen korkeita rikkipitoisuuksia (45 900 mg, 29 600 mg ja 39 600 mg/kg kuiva-ainetta). lnkuboiduissa näytteissä happamuus laski myös kriittisen alhaiseksi (N11 pH 2,28; N10 pH 2,16; N9 pH 2,02).

Lupaa turvetuotannolle ei tule myöntää suuren todennäköisyyden sulfaattimaa-alueille eikä myöskään pintavalutuskentälle ja ojarakenteille alueilla, joissa maaperänäyttein on todettu happamien sulfaattimaiden esiintyminen. Alueen ohut turvekerros johtaa siihen, että alueen kuivatusojitukset, laskeutusaltaat, tieyhteyksien vaatimat ojitukset ja muut maan rakennuskohteet joudutaan väistämättä kaivamaan mineraalimaahan saakka. Alapuolisen vesistön happamoituminen ei ole estettävissä teknis-taloudellisesti kannattavilla menetelmillä. Hakija ei ole myöskään esittänyt uskottavaa suunnitelmaa happamuushaittojen hallitsemiseksi.

Happamoitumisongelmaa ei voida lupamääräyksinkään estää ja kuivina kesinä alueen valumavesien pH laskee huomattavan alas ja ilman sulfaattivaikutustakin alueelta tulevien vesien happamuus laskee kuivumisen seurauksena hyvin alas (pH 3,3–5,0). Happaman sulfaattimaan lisäksi happamuutta aiheuttavat turpeessa olevat humushapot. Humushappoja vapautuu soilta kiintoaineksen (humus) karkaamisen seurauksena. Ojittamattoman suon vesitalous ja pohjavesipinta pysyy kuivanakin kesänä sellaisella tasolla, että happamuus ei laske kriittiselle tasolle. Kuivana kesänä valunta ojittamattomilta soilta on vähäistä ja vesi pidättyy turpeeseen. Happamuushaitat liittyvät ojituksiin, kuivatussyvyyden lisäykseen, lisääntyneeseen valuntaan ja kiintoaineksen karkaamiseen turpeessa olevien humushappojen ja sulfidien hapettumisenkin osalta. Usein happamilla sulfaattimaa-alueilla myös mineraalimaan läheisyydessä olevan turvekerroksen rikkipitoisuus on koholla, mikä lisää hapanta kuormitusta myös silloin, kun ojitusta ei uloteta mineraalimaahan saakka. Luvassa määrätty 20 cm:n jätettävä turvekerros mineraalimaan yläpuolelle on riittämätön estämään happamoitumisvaikutukset, toisin kuin hakija on valituksessaan todennut. Alueen jälkikäytöksi on suunniteltu maa- ja metsätalouskäyttöä. Se ei ole mahdollista ilman mittavaa peruskuivatusta, joka johtaisi väistämättä kuivatuksen ulottamiseen mineraalimaahan saakka ja sen seurauksena sulfidien hapettumiseen haittavaikutuksineen laajalla alueella.

Lisäksi lausunnossa on viitattu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen aluehallintovirastolle antamaan lausuntoon, jossa ei ole puollettu luvan myöntämistä turvetuotantoon toiminnasta aiheutuvien haitallisten vaikutusten vuoksi Kälviänjokeen ja sen edustan merialueeseen. Vesiensuojelun toimenpideohjelman tavoitteena on turvetuotannon kuormituksen vähentäminen 50 % Perhonjoen ja Kälviänjoen vesistöalueella. Kälviänjoen valuma-alueella on tällä hetkellä yksi turvetuotantoalue (vajaat 50 ha) ja lisätuotanto aiheuttaisi kuormituksen kasvua. Kälviänjoen tila on arvioitu jo nykyisin huonoksi ja tavoitetilaa (hyvä tila) ei ole mahdollista saavuttaa, jos kuormitus lisääntyy. Lisäksi ELY-keskus on todennut pintavalutuskentän sijoittuvan turvetuotannon vesiensuojeluohjeistuksen vastaisesti ojitetulle suolle, mikä aiheuttaa suuren riskin sille, että pintavalutuskenttä ei toimi hakijan esittämällä tavalla ja saattaa edelleen aiheuttaa kuormituksen lisääntymistä Kälviänjoessa.

ELY-keskus edellytti pintavalutuskentän perustamista ojittamattomalle alueelle. Hakija ei ole muuttanut pintavalutuskentän sijoitusta, mutta on ilmoittanut hakemuksen täydennyksessä virheellisesti, että pintavalutuskenttä on ojittamatonta aluetta. Ilmakuvista ja peruskartasta on todettavissa, että hakija on tältä osin antanut virheellistä tietoa. ELY-keskus on todennut myös, että Pirttinevan luontoselvityksissä alueen lajiston on todettu indikoivan edustavaa suoluontoa, vaikka selvityksiä ei ollut tehty muun muassa linnuston laskentaohjeiden mukaisesti ja luontoselvitykset ovat siltä osin puutteellisia.

Rakennus- ja ympäristölautakunta on todennut luvansaajan valituksen johdosta, että happamuus ja sulfaattimaiden aiheuttama metallikuormitus on Pohjanmaan vesistöjen keskeisiä ongelmia. Uudet turvetuotantoalueet tulee suunnata alueille, jossa happamien sulfaattimaiden riski on vähäinen tai happamien sulfaattimaiden esiintymisalueen ulkopuolella. Pirttinevan tuotantoalue sijoittuu korkeimman happamoitumisriskin alueelle. Geologin tutkimuskeskuksen kartoitus alueen happamista sulfaattimaista on ollut käytettävissä jo useiden vuosien ajan, mutta hakija ei ole tätä tuonut esille hakemuksessaan tai sen täydennyksissä, joten riskikartoitus tulee ottaa huomioon valitusta ratkaistaessa.

Kokkolan kaupunginhallitus on antanut valitusten johdosta vastineen, jossa se on yhtynyt rakennus- ja ympäristölautakunnan vastineessa esitettyyn.

A on antanut yhtiön valituksen sekä annettujen lausuntojen ja vastineiden johdosta vastineen.

B:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen yhtiön valituksen sekä annettujen lausuntojen ja vastineiden johdosta. Vastinetta ei ole annettu.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen yhtiön valituksen sekä annettujen lausuntojen ja vastineiden johdosta. Vastinetta ei ole annettu.

Oy Alholmens Kraft Ab on antanut vastineen valitusten sekä viranomaisten lausuntojen ja vastineiden johdosta.

Yhtiö on viitannut Kokkolan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan valituksen johdosta aikaisempiin vastineisiinsa. Pintavalutuskenttä sijaitsee, toisin kuin valituksessa esitetään, hankkeen suunnitelmassa ojittamattomalla suoalueella ja pintavalutuskenttä rakennetaan suunnitelman mukaiseen paikkaan. Nämä seikat on todettavissa lupapäätöksen liitteestä 2 (kartta). Lohkon 2 länsiosan näytteen rikkipitoisuus ei ole erityisen korkea (1 240 mg/kg). Lohkojen 1 ja 2 turvekerros ei ole ohut, kuten valituksessa esitetään, vaan turvekerroksen paksuus on turvetuotantoon hyvin soveltuen kahden metrin molemmin puolin. Ympäristölupapäätöksessä on annettu riittävät määräykset pohjamaan happamoitumisen ja happamuushaittojen estämiseksi eikä hankkeella ole vaikutuksia Kälviänjoen kemialliseen ja ekologiseen tilaan.

Pirttinevan linnuston ovat selvittäneet alan ammattilaiset. Kartoitukset on tehty aamuyön ja aamun aikana. Selvitysraportissa 2013 todetaan, että kertynyt aineisto (2010 ja 2013 selvitykset) antaa riittävän kuvan lajistosta suon linnustollisen arvon määrittämistä varten. Linnustolliselta arvoltaan Pirttineva sijoittuu keskinkertaiseen luokkaan.

Pirttinevan suoalue on suurelta osin ojitettu. Pirttinevan suoalueeseen sisältyy kaksi ojittamatonta aluetta, joille Pirttinevan hanke osittain sijoittuu. Alueella ei esiinny erityisesti suojeltuja lajeja (paitsi suovenhokas) tai luontotyyppejä. Alueella havaittu erityisesti suojeltava laji suovenhokas on otettu ympäristölupapäätöksessä ympäristönsuojelulain mukaisesti huomioon.

Lohkon 5 sijainti on esitetty hankkeen hakemuskartoilla. Lohkon 5 sijainti on havaittavissa myös Pirttinevan ympäristölupapäätöksen liitekartassa. Lautakunnan valituksen perusteena on väärä suunnitelmakartta.

Yhtiö on Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry:n valituksen johdosta todennut, että hankealueesta 23 ja 8 hehtaarin alueet sijoittuvat ojittamattomalle suolle. Alat on mitattu 20 metrin etäisyydeltä lähimmästä ojasta. Metsäojituksen ojaväli on tyypillisesti 40–50 metriä, jolloin ojan kuivatusvaikutus metsänkasvatuksessa suolla on 20–25 metriä. Lähialueen kuivatusvaikutuksen lisäksi ojitus katkaisee veden luontaisen topografian mukaisen virtauksen suoalueella. Hankkeen 3,6 hehtaarin laajuinen pintavalutuskenttä sijaitsee ojittamattomalla 23 hehtaarin alueella. Pirttinevan suoaltaan ala on noin 200 ha ja se on suurimmaksi osaksi ojitettu. Pirttinevalla ojitus jakaa ojittamattoman alan osa-alueisiin.

Riekon yksilömäärä vuoden 2015 arviossa on 180 000 lintua. Riekon vuotuiset saalismäärät ovat olleet 5 000–105 000 yksilöä. Riekko on rauhoitettu vuonna 2017 metsästykseltä muualla paitsi Utsjoen, Inarin ja Enontekiön alueilla. Riekolle soveliasta suoalaa (ja kangasmetsää) on Keski-Pohjanmaalla runsaasti. Linnustolliselta arvoltaan Pirttineva sijoittuu keskinkertaiseen luokkaan, eikä se kuulu Keski-Pohjanmaan liiton luetteloimiin luonnoltaan arvokkaisiin suojeluohjelmien ulkopuolella oleviin alueisiin.

Toisin kuin yhdistyksen valituksessa on esitetty, ympäristölupapäätöksessä on määrätty turvetuotannon käynnistettyä virtaamia mitattavaksi jatkuvatoimisella virtaamanmittauksella. Ympäristöluvassa määrätyllä purkuvesien tarkemmalla analysoinnilla jo pH:n tasolla 5,5 varmistetaan alapuolisen vesistön kuormittumisen estyminen.

Toisin kuin A:n valituksessa on esitetty, lohkojen kuivatusojitus voidaan tehdä hankkeen suunnitelman ja ympäristölupapäätöksen määräysten mukaisesti. Hankkeen kokoojaojat on sijoitettu suoaltaan syvimpiin kohtiin. Lohkoilla suoaltaan pohja laskee kohti kokoojaojia, joten kuivatus ei edellytä pohjamaahan kaivua. Hanke sijaitsee riittävän etäällä asutuksesta, jotta hankkeesta ei aiheudu asutukselle pöly- tai meluhaittoja.

Hanke sijoittuu riittävän etäälle B:n kiinteistöstä ja pelloista. Etäisyyden pellosta, jolla viljellään esimerkiksi nurmirehua tai kaalia, tulee turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen (2/2015) mukaan olla vähintään 50 metriä. Lohkoille 1 ja 2 on Pirttinevan ympäristölupapäätöksessä asetettu pölyhaittojen estämiseksi myös tuulen suuntaan perustuva tuotannonrajoitus. Pirttinevan hankkeeseen ei sisälly toimenpiteitä valittajan omistaman tilan alueella. Pirttinevan hankealueella oleva ojitus on ilmakuvan, rinnevarjostuskartan ja maastohavaintojen perusteella toimiva. Valittajan tilan alueella olevat metsäojat ovat osin umpeutumassa. Valittajan alue ei sisälly hankealueeseen. Pirttinevan hanke sijaitsee riittävän etäällä hänen kiinteistöstään.

Yhtiö on Varsinais-Suomen ELY-keskuksen lausunnon johdosta todennut, että hankkeessa on esitetty Kälviänjoen kalastoselvitys (Pöyry 29.9.2014). Kälviänjoesta on tehty sähkökoekalastus vuonna 2017 noin 3,7 km Pirttinevan yläpuolelta. Koekalastuksen tulokset ovat samanlaiset kuin vuoden 2014 kalastoselvityksen tulokset. Koekalastusraportin mukaan Kälviänjoen keski- ja yläosan osan kalataloudellinen arvo nykytilassa on koekalastuksien tuloksien perusteella hyvin vähäinen. Raportin mukaan Kälviänjoen kalataloudellinen tarkkailu koekalastuksien muodossa ei ole jatkossa tarpeen. Yhteistarkkailuun kuuluvassa kalastustiedustelussa Kälviänjoen kalataloudellinen tila tulee selvitettyä riittävän hyvin.

Pirttinevan hankkeen sarka-ala on 54,6 hehtaaria. Kälviänjoen valuma-alueen ala on 12 700 hehtaaria Pirttinevan kohdalla. Pirttinevan hankkeen ala on 0,4 % Kälviänjoen valuma-alueesta Pirttinevan kohdalla. Turvetuotannon kuormitus ei poikkea muun maankäytön kuormituksesta ja on osin jopa sitä pienempää. Pirttinevan turvetuotantoalue edustaa siis alapuolisen vesistön valuma-alueiden maankäytöstä hyvin pientä osaa.

Kokkolan kaupungin ja rakennus- ja ympäristölautakunnan vastineiden osalta yhtiö on todennut muun ohella, että Geologian tutkimuskeskus ei ole tehnyt happamien sulfaattimaiden kartoitusta Pirttinevan alueella. Geologian tutkimuskeskus on laatinut ennakkoarvion harvalla pisteverkolla sulfaattimaiden esiintymisriskistä Litorina-meren ylimmän rannan alueelta. Pirttineva sijoittuu edellä mainitun merivaiheen ylimmän rannan alapuolelle ja siten ennakkoarvion piiriin. Ennakkoarviossa ei ole kartoituspisteitä Pirttinevan hankealueella. Pirttinevan ympäristölupakäsittelyssä yhtiö on toimittanut 22.1.2014 näytteenottoon perustuvan selvityksen sulfaattimaiden esiintymisestä hankealueella. Selvityksessä on esitetty myös suunnitelman happamuuden torjumisesta. Selvityksen tulokset ovat olleet lupaharkinnassa mukana ja aluehallintovirasto on antanut riittävät lupamääräykset sulfaattimaiden haittojen estämisestä. Tutkimusten mukaan jo ohut turvekerros riittää estämään pohjamaan happamoitumisen.

A on antanut yhtiön vastineen johdosta vastaselityksen. A on muun ohella esittänyt, että riekko on ollut rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan eteläosan kunnat mukaan lukien Keski- ja Etelä-Suomessa vuodesta 2011. Rauhoitus on laajennettu koskemaan koko Suomea lukuun ottamatta Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntia. Oy Alholmens Kraft Ab:n vastineessa mainitut saalistilastot koskevat vain Pohjois-Suomea, missä metsästys on ollut sallittua vuoden 2011 jälkeen.

B on antanut vastaselityksen yhtiön vastineen johdosta.

Oy Alholmens Kraft Ab on antanut vastaselityksen A:n vastineen johdosta.

Kokkolan rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut vastaselityksen yhtiön vastineen sekä annettujen lausuntojen ja vastineiden johdosta. Lautakunta on muun ohella todennut, että sen valituksessa esitetty arvio pintavalutuskentän sijainnista ja ojituksesta perustui virheelliseen käsitykseen. Kun lupapäätöksen mukainen pintavalutuskenttä sijoittuu suunnitellun tuotantoalueen viereen, se on lopputilanteessa huomattavasti tuotantoaluetta korkeammalla. Tällä voi olla vaikutusta kentän toimintaan ja esimerkiksi ympärysojien syvyyteen. Hakija ei ole esittänyt tarkempia suunnitelmia siitä, miten esimerkiksi talvella varmistetaan vesien johtaminen pintavalutukseen. Lautakunta on katsonut, että pintavalutuskenttää ei voida sijoittaa suunnitellulle paikalleen Pirttinevan ojittamattomalle avosuoalueelle. Mikäli lupa alueelle myönnetään, pintavalutuskenttä tulee suunnitella alemmas valumavesien johtamissuuntaan luonnon- ja maisema-arvoiltaan vähäisemmälle alueelle ja siten, että vedet ovat johdettavissa kentälle painovoimaisesti. Lautakunta on katsonut, että luvan myöntämiselle lohkolla 4 on edellytykset, mutta lohkoille 1−3 sekä suunnitellulle uudelle pintavalutuskentälle lohkon 2 luoteispuolella lupaa ei tule myöntää.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry on antanut vastaselityksen yhtiön vastineen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

A:n, Kokkolan rakennus- ja ympäristölautakunnan sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry:n valitusten johdosta lupamääräykseen 2 lisätään uusi neljäs kappale, jolloin nykyinen neljäs kappale siirtyy viidenneksi kappaleeksi ja viides kappale kuudenneksi kappaleeksi. Lisäksi lisätään lupamääräykseen 14 uusi toinen kappale, jolloin nykyinen toinen kappale siirtyy kolmanneksi kappaleeksi.

Lupamääräyksen 2 uusi neljäs kappale kuuluu seuraavasti:

"Luvan saajan on huolehdittava, ettei turvetuotantoalueen jätevesipääs-töistä aiheudu merkittävää pH-arvon alentumista vastaanottavassa vesistössä. Luvan saajan on ennen toiminnan aloittamista esitettävä suunnitelma Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle niistä menettelyistä ja toimista, joihin luvansaajan on ryhdyttävä eri olosuhteissa ja jätevesipäästön pH-arvon alittaessa 5,5."

Lupamääräyksen 14 uusi toinen kappale kuuluu seuraavasti:

"Luvansaajan on sen lisäksi, mitä aluehallintoviraston päätöksen liitteessä 3 olevassa suunnitelmassa on todettu, tarkkailtava tuotantoalueen purkuvesien pH-arvoa jatkuvatoimisesti ympäri vuoden. Suunnitelma tämän tarkkailun toteuttamisesta on esitettävä Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ennen toiminnan aloittamista."

Valitukset hylätään muilta osin. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutoin muuteta.

Perustelut
Yhtiön valitus

Hakemukseen liitetyn sulfidisedimenttiselvityksen mukaan lohkon 3 pohjoisosan näytepisteellä N6 rikkipitoisuus (4 560 mg/kg kuiva-ainetta) ylitti sulfaattimaiden rikkipitoisuuden rajan 2 000 mg/kg kuiva-ainetta. Mainittu pitoisuus osoittaa, että lohkon 3 ottamisesta tuotantokäyttöön aiheutuu muita lohkoja suurempi riski happamien päästöjen syntymiseen. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut huomioon ottaen toiminnasta saattaa lohkon 3 osalta aiheutua asiassa sovellettavana olevan vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua luvan esteenä olevaa merkittävää vesistön pilaantumista tai sen vaaraa, jota ei voida lupamääräyksinkään estää. Perusteet päätöksen kumoamiselle lohkon 3 osalta ovat siten olleet olemassa. Kun mainitun lohkon osalta otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen lohkon 3 osalta ei ole yhtiön valituksen johdosta perusteita.

Lupamääräysten muuttaminen

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa muun ohella merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Turvetuotantoalue sijaitsee alueella, jolla voi olla sulfidipitoista maata. Tällöin on mahdollista, että alueelta vesistöön päästettävän veden pH voi alentua merkittävästi, mistä voi vesistössä aiheutua ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua ympäristön merkittävää pilaantumista. Tehdyt selvitykset lohkoilta 1, 2 ja 4 eivät ole täysin kattavia. Siten ei voida myöskään riittävästi varmistua siitä, ettei näilläkin alueilla olisi sulfidipitoista maata. Tämän vuoksi lupamääräyksiä on luvan myöntämisen edellytysten käsilläolon varmistamiseksi täydennettävä.

Jätevesipäästön ja vastaanottavan vesistön pH-arvon erotessa merkittävästi toiminnasta voi aiheutua vesistön pilaantumista, joka tulee ehkäistä jätevesipäästöjä rajoittamalla tai pH:ta säätämällä. Suurinta sallittavaa eroa on etukäteen vaikea määrittää yksiselitteisesti, koska päästöjen määrä ja laatu sekä virtaamat vastaanottavissa vesissä vaihtelevat eri tilanteissa. Tämän vuoksi toiminnanharjoittajan tulee esittää valvontaviranomaiselle suunnitelma menettelyistä ja toimista, joihin ryhdytään eri olosuhteissa. Suunnitelmassa tulee ottaa huomioon muun muassa eri vuodenajat, virtaamatilanteet ja päästön sekä vastaanottavan vesistön pH:n ero. Suunnitelmassa on lisäksi otettava huomioon, että turvetuotantoalueelta lähtevän pH:n ollessa alle 5,5 on lähtökohtaisesti tarve säätää päästöjen määrää tai pH-arvoa.

Koska määräystä 2 on muutettu edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla, lupamääräystä 14 ja siinä tarkoitettua aluehallintoviraston päätöksen liitteen 3 mukaista tarkkailusuunnitelmaa on muutettava vastaamaan määräyksen 2 tavoitetta. Tämä toteutetaan edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla siten, että päästötarkkailussa veden pH:ta seurataan jatkuvatoimisesti ympäri vuoden. Tarkkailusuunnitelman muuttaminen ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla mahdollistaa päästön vaikutuksen seuraamisen ja ympäristön merkittävän pilaantumisen vaaran ehkäisemisen.

Muut vaatimukset ja lopputulos

Lupamääräyksen 14 mukaan käyttö- ja päästötarkkailua on toteutettava aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti. Suunnitelma koskee vesiin johdettavien päästöjen tarkkailua kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa. Kuntoonpanotöiden aikana virtaama on mitattava päivittäin ja tuotantovaiheessa jatkuvatoimisesti ympäri vuoden. Liitteen 3 määräysten mukaan kuntoonpano- ja tuotantovaiheen aikana vesinäytteistä tarkkaillaan muun muassa happamuutta. Luvansaajan ilmoituksen mukaan kuivatusvesien virtausta säätää pumppaamo. Pintavalutuskentän voidaan kokonsa, laatunsa ja sijaintinsa puolesta arvioida täyttävän sille asetettavat vaatimukset. Lupapäätöksen mukaiset pintavalutuskentän puhdistustehon vähimmäisvaatimukset on asetettu tasolle, joka on yleisesti saavutettavissa. Aluehallintoviraston päätöksessä on annettu ennalta arvioiden riittävät määräykset turvetuotantoalueen vesistökuormituksen rajoittamiseksi siltä osin kuin lupa on hallinto-oikeuden päätöksellä pysytetty. Lupahakemukseen sisältyy ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin vaatimukset täyttävä lupaharkinnan kannalta riittävä selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Kun otetaan huomioon päätökseen sisältyvät vesienkäsittelyä ja tarkkailua koskevat lupamääräykset edellä mainittuine muutoksineen ja hallinto-oikeuden päätöksellä pysytetyn tuotantoalueen osuus valuma-alueesta, luvassa tarkoitetusta turvetuotantotoiminnasta ei ennalta arvioiden lupamääräysten mukaisesti toteutettuna yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua luvan myöntämisen esteenä olevaa merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei tuotantolohkojen 1, 2, 4 ja 5 osalta ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi, oikeusneuvokset Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.