Muu päätös 2855/2019

Asia Ulkomaalaisasiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Valittaja 1.A, Afganistan

2. Maahanmuuttovirasto

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 12.7.2018 nro 18/0781/5

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 2.8.2016 hylännyt Afganistanin kansalaisen A:n (jäljempänä myös hakija ja valittaja) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet Afganistaniin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen turvapaikkaa koskevilta osin. Hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta osin ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on etniseltä taustaltaan hazara ja uskonnoltaan shiiamuslimi. Hän puhuu äidinkielenään daria. Valittaja on kotoisin Uruzganin maakunnan Khas Uruzganin piirikunnasta, Palanin kylästä, jossa hän on asunut koko ikänsä. Valittajan vaimo ja lapset ovat Afganistanissa.

Valittaja on turvapaikkapuhuttelussa 11.5.2016 kertonut työskennelleensä vartijana amerikkalaisten klinikalla vuosina 2011–2013. Talibanit ovat uhanneet valittajaa neljä kertaa ja tappaneet hänen isänsä, koska he eivät ole halunneet valittajan työskentelevän klinikalla. Kun valittajalta on puhuttelussa kysytty, milloin häntä on uhattu ensimmäisen kerran, valittaja on kertonut ymmärtäneensä 6−7 kuukauden kuluttua työskentelyn aloittamisesta, etteivät talibanit halua hänen jatkavan työtään klinikalla. Toisaalta valittaja on kertonut ensimmäisen uhkauksen tulleen 2–3 kuukautta sen jälkeen, kun hän on aloittanut työskentelyn klinikalla. Valittaja on myös kertonut, että hänen työskenneltyään klinikalla noin neljä kuukautta häntä kohti on ammuttu hänen ollessaan taksissa matkalla klinikalle. Ampumavälikohtauksesta ei ole aiheutunut valittajalle vammoja, mutta auto on tuhoutunut. Valittajan mukaan kaksi uhkausta on kohdistunut hänen isäänsä, ja ensimmäinen näistä on tullut vuonna 2012. Talibanit ovat sanoneet valittajan isälle, että valittajan tulisi lopettaa työnsä klinikalla.

Valittaja on lopettanut työskentelyn klinikalla vuonna 2013, minkä jälkeen hän on työskennellyt C-nimisen henkilön henkivartijana. Talibanit eivät ole halunneet C:n olevan Uruzganissa, koska C on ollut Nasri-puolueen jäsen. Valittaja on saanut viimeisen uhkauksen talibaneilta noin 11 kuukautta ennen puhutteluajankohtaa eli kesällä 2015. Talibanit ovat tuolloin saaneet tiedon, että valittaja on ollut palaamassa klinikalta kotiin. Talibanit ovat saartaneet valittajan kotitalon, kiduttaneet hänen vanhempiaan ja tappaneet hänen isänsä. Valittajan äiti on soittanut valittajalle ja kertonut tapahtuneesta sekä kehottanut valittajaa olemaan tulematta kotiin. Valittaja on saanut tietää isänsä kuolemasta vasta kuukauden ja 20 päivän kuluttua tapahtuneen jälkeen. Tämän jälkeen valittaja on jatkanut työskentelyä C:n palveluksessa noin 3–4 viikon ajan ennen lähtöään Afganistanista. Valittajan perhe on muuttanut uhkausten takia Shelbigholin kylään.

Valittajaan ei henkilökohtaisesti ole kohdistunut väkivaltaa Afganistanissa. Valittaja ei voi asua Kabulissa, koska Taliban on julkaissut kuvan hänen Anaconda-klinikalta saamastaan kuvallisesta henkilökortista.

Valittaja on toimittanut Maahanmuuttovirastolle entisen työnantajansa C kirjoittaman kirjeen, jossa on todettu, että valittaja on ollut yksi C sotilaista ja että hän on saanut paljon uhkauksia talibaneilta.

Valittajan 28.11.2017 hallinto-oikeudelle toimittamassa lisäselvityksessä on todettu, että valittaja on saanut tietää, että hänen perheensä on joutunut pakenemaan kotoaan, koska perhe on tuntenut olevansa enemmän uhattuna kuin aiemmin. Valittaja on saanut tiedon Afganistanissa olevalta tuttavaltaan. Valittaja ei ole yrityksistään huolimatta saanut selville perheensä nykyistä olinpaikkaa. Valittajan mukaan perheen pakeneminen liittyy häneen, koska häntä on käyty etsimässä usein hänen lähtönsä jälkeen ja perhettä on samassa yhteydessä uhkailtu.

Maatieto

Afganistanin ja Uruzganin maakunnan yleinen turvallisuustilanne

Afganistanin turvallisuustilanne on pysynyt arvaamattomana siviilien kantaessa sen pahimmat vaikutukset. Konflikti vaikuttaa enenevässä määrin kaikkiin maan alueisiin ja sen luonne on jatkanut muuttumistaan. Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen vuonna 2014 on vaikuttanut iskujen lisääntymiseen. Siviiliuhrien kasvu vuonna 2015 keskittyi maan koillis- ja keskiosiin. Vuonna 2016 siviiliuhrien määrä kasvoi nopeasti myös maan eteläosassa. Siviiliuhrien määrä pysyi alkuvuoden 2017 aikana samalla tasolla kuin vuonna 2016. UNAMA on rekisteröinyt koko vuoden 2017 aikana yhteensä 10 453 siviiliuhria, joista 3 438 kuollutta ja 7 015 loukkaantunutta. Luku on 9 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2016. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016; UNAMA, Afghanistan: Annual Report 2015, Protection of Civilians in Armed Conflict, February 2016; UNAMA, Afghanistan: Protection of Civilians in Armed Conflict - Midyear Report 2017, July 2017 ja EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, December 2017; UNAMA: Afghanistan Protection of Civilians in Armed Conflict Annual Report 2017, February 2018)

Afganistanin eteläosassa sijaitseva Uruzganin maakunta jakautuu viiteen piirikuntaan, joita ovat Chora, Dehrawud, Khas Uruzgan, Shahid Hassas ja Tirin Kot. Lisäksi osa lähteistä katsoo Gisabin piirikunnan kuuluvan Uruzganiin eikä Daikundiin. Maakunnassa asuu noin 362 000 asukasta, joista noin 108 000 asuu maakunnan pääkaupungissa Tirin Kotissa. Uruzganin väestöstä noin 92 prosenttia on etniseltä taustaltaan pashtuja. Maakunnan hazaravähemmistö asuu pääasiassa Khas Uruzganin ja Tirin Kotin piirikuntien alueilla. Taliban on vahvasti läsnä Uruzganissa, ja järjestön läsnäolo maakunnassa on kasvanut entisestään vuonna 2017. USFOR:n luokituksen mukaan neljä kuudesta Uruzganin piirikunnasta on joko kapinallisten hallinnassa tai kuuluu kapinallisten vaikutuspiiriin. BBC:n tekemän raportin mukaan Taliban on tehnyt syksyllä 2017 viikoittain hyökkäyksiä Khas Uruzganin, Choran ja Shahid Hassasin piirikuntiin sekä hyökännyt vähintään kolmesti kuukaudessa Tirin Kotin ja Dehrawudin piirikuntiin. On raportoitu, että Taliban on yrittänyt vuoden 2017 marraskuussa vallata maakunnan pääkaupungin Tirin Kotin, ja että Taliban on väliaikaisesti pitänyt hallinnassaan Shahid Hassasin piirikuntaa. Toukokuussa 2018 paikallisten viranomaisten mukaan Taliban on piirittänyt Khas Uruzganin piirikuntaa ja alue on ollut päätymässä täysin Talibanin hallintaan. Toukokuussa 2018 Choran piirikunnassa käydyissä Talibanin vastaisissa taisteluissa on raportoitu kuolleen turvallisuusjoukkoihin kuuluneita henkilöitä. Myös ISKP:n ja Afganistanin armeijan välisistä taisteluista on raportoitu Uruzganin etelä- ja koillisosissa. Choran, Dehrawudin ja Khas Uruzganin piirikunnissa ongelmia on todettu aiheutuvan pakkovärväyksestä, mielivaltaisista pidätyksistä, räjähtämättä jääneistä maamiinoista ja häirinnästä. Lisäksi Choran piirikunnassa on paljon traumatisoituneita henkilöitä. EASO:n tilastoinnin perusteella ajalla 1.9.2016–31.5.2017 Uruzganin maakunnassa on tapahtunut yhteensä 460 turvallisuusvälikohtausta, joista 395 oli aseellisia yhteenottoja ja ilmaiskuja. Turvallisuusvälikohtauksista 234 on tapahtunut Tirin Kotin piirikunnassa. Long War Journalin mukaan Taliban on ilmoittanut saaneensa hallintaansa Choran piirikunnan keskuksen toukokuussa 2018. Muiden piirikuntien tilanne on kiistanalainen, Talibanin käydessä taisteluja alueiden hallinnasta hallituksen joukkojen kanssa. UNAMA:n tilastoinnin mukaan siviiliuhrien lukumäärä Uruzganin maakunnassa vuonna 2017 oli yhteensä 575 siviiliuhria, joista 87 kuollutta ja 488 haavoittunutta. Luku on 26 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2016. Siviiliuhreja aiheutui eniten maataisteluista sekä räjähde- ja ilmaiskuista. Uruzganissa ilmaiskuista aiheutui neljänneksi eniten siviiliuhreja kaikista Afganistanin maakunnista. Uruzgan kuuluu myös alueisiin, joilla on tapahtunut paljon turvallisuusvälikohtauksia, joissa on käytetty epäsuoraa tulta kuten kranaatinheittimiä. Vuonna 2017 sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä maakunnassa oli 29 285 henkilöä. Lukumäärä oli viidenneksi suurin kaikista maakunnista. Ajanjaksolla 1.1.2018–11.6.2018 sisäisesti siirtymään on joutunut 2 396 henkilöä. (EASO: Country of Origin Report: Afghanistan – Security Situation, December 2017; EASO: Country of Origin Information Report: Afghanistan Security Situation – Update, May 2018; SIGAR (Special Inspector General for Afghanistan Reconstruction): Quarterly Report to the United States Congress, 30.4.2018; BBC News: “Taliban threaten 70% of Afghanistan, BBC finds", 31.1.2018; Pajhwok Afghan News:" Taliban raids to overrun Uruzgan capital, towns repulsed", 28.11.2017; Pahjwok Afghan News: “Khas Uruzgan under threat as militants intensify attacks", 14.5.2018; Pahjwok Afghan News: “Security personnel among 18 killed in Uruzgan", 15.5.2018; ACLED: Islamic State in Afghanistan, 23.2.2018; OCHA: REACH: Afghanistan Hard -to-Reach Assessment- Round One, Southern Region, March 2018; The Long War Journal, Mapping Taliban Control in Afghanistan, June 2018; UNAMA: Afghanistan, Protection of Civilians in Armed Conflict Annual Report 2017, February 2018; UN OCHA Afghanistan: Conflict induced displacements - Snapshot (as of 26 June 2018). Actual Displacement between 1 January 2017 and 31 December 2017, and between 1 January 2018 and 11 June 2018)

Hazaroiden asema

Hazaroiden taloudellinen ja poliittinen asema on parantunut merkittävästi vuoden 2001 jälkeen, kun Taliban-hallitus kaatui. Hazaroiden on kuitenkin raportoitu edelleen kohtaavan yhteiskunnallista syrjintää lähinnä pashtujen taholta. Talibanit ja muut hallituksenvastaiset joukot ovat kohdistaneet hazaroihin häirintää, pelottelua sekä kidnappaamisia, ja hazaroita on myös tapettu. Hazaroihin kohdistuneet sieppaukset ovat vähentyneet selvästi vuonna 2016 verrattuna vuoteen 2015. Vuonna 2016 shiiamoskeijoihin ja siellä rukoilemassa oleviin henkilöihin kohdistuneet Isisin tekemiksi väitetyt hyökkäykset ovat lisääntyneet merkittävästi ja uhriluvut uskonnon perusteella suunnatuissa iskuissa ovat olleet suuria. UNAMA on dokumentoinut tällaisissa iskuissa vuonna 2016 kuolleiden määräksi 86 ja loukkaantuneiden määräksi 291. Vuonna 2017 vastaavissa iskuissa on kuollut 161 ja loukkaantunut 257 henkilöä. Hazarat ovat pääasiassa shiioja. Tästä syystä on joskus mahdotonta erottaa, johtuuko syrjintä uskonnosta vai etnisyydestä. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-seekers from Afghanistan, April 2016; United States commission on international religious freedom, April 2017; UNAMA: Afghanistan annual report on protection of civilians in armed conflict, February 2017 ja UNAMA: Afghanistan annual report on protection of civilians in armed conflict, February 2018)

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 5.7.2016 antamassaan ratkaisussa A.M. v. Alankomaat arvioinut, että vaikka hazaroiden asema on Afganistanissa vaikea, ei hazaraetnisyys itsessään johda siihen, että henkilön palauttaminen rikkoisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa. Myös korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2017:71 arvioinut, että hakijat eivät olleet pelkästään hazarataustansa vuoksi vaarassa kärsiä vakavaa haittaa, vaikka etninen tausta on osa suojelun tarpeen arviointia.

Kansainvälisten toimijoiden tukijat

Kansainvälisten toimijoiden tai hallituksen tukijoilla kaikilla tasoilla on Afganistanissa lisääntynyt riski joutua hallituksenvastaisten ryhmien hyökkäysten kohteeksi niillä alueilla, joilla nämä ryhmät toimivat tai jotka ovat niiden vallassa. Iskujen kohteina on ollut muun muassa kansainvälisille joukoille työskennelleitä henkilöitä. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016; U.S. Department of State, 2015 Country Reports on Human Rights Practices - Afghanistan, 13 April 2016)

Asian arviointi ja johtopäätökset

Maahanmuuttovirasto on pitänyt uskottavana valittajan kertomusta työskentelystään amerikkalaisten klinikalla sekä C:n henkivartijana, ja että valittajan isä on tapettu. Sen sijaan virasto on pitänyt epäuskottavana, että valittajaa on ammuttu ja että valittajan isää on useaan kertaan uhattu tai että valittajan isän kuolema on johtunut valittajasta. Lisäksi virasto on katsonut, ettei valittaja ole tulevaisuudessa vaarassa talibanien taholta, jos hän lopettaa työt henkivartijana. Virasto ei ole myöskään pitänyt uskottavana, että valittaja olisi kotialueellaan vaarassa uskontonsa tai etnisen taustansa vuoksi.

Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan valittajan kertomus häneen kohdistuneesta uhasta on valittajalle esitetyistä useista tarkentavista kysymyksistä huolimatta jäänyt kokonaisuudessaan yleisluontoiseksi ja epämääräiseksi sekä vaille omakohtaiselle kokemukselle ominaisia yksityiskohtia. Valittaja on lisäksi kertonut ristiriitaisesti siitä, milloin häntä on työnsä vuoksi ensimmäisen kerran uhattu. Valittaja ei myöskään asiasta tarkemmin kysyttäessäkään ole kyennyt kertomaan yksityiskohtaisemmin häneen kohdistuneesta ampumavälikohtauksesta. Valittajan kertoman perusteella hän on asunut kotialueellaan ja jatkanut työskentelyä vielä usean vuoden ajan saamansa ensimmäisen uhkauksen jälkeen ilman, että hän olisi missään vaiheessa henkilökohtaisesti kohdannut uhkaajiaan. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan ei voida pitää uskottavana, että valittaja olisi huomattavan pitkän ajan välttynyt joutumasta talibanien kiinniottamaksi, mikäli talibanit olisivat valittajan kertomalla tavalla uhanneet hänen henkeään. Valittajan kertomus on myös hänen isäänsä kohdistuneiden uhkausten ja hänen isänsä kuoleman tarkempien olosuhteiden osalta jäänyt hyvin pintapuoliseksi. Valittajan isän kuolemalla ei hallinto-oikeuden arvion mukaan ole osoitettu olevan yhteyttä valittajaan. Valittaja on lisäksi valitusvaiheessa tuonut esiin, että häntä on Afganistanista lähtönsä jälkeen käyty etsimässä ja hänen perhettään on uhkailtu. Valittajan kertomus hänen lähtönsä jälkeisistä tapahtumista on jäänyt tarkentumattomaksi sekä perustuu kuulopuheisiin ja on myös edellä todetut seikat huomioon ottaen epäuskottava. Asiassa kokonaisuudessaan saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus pitää valittajan kertomusta häneen kohdistuneesta uhasta epäuskottavana ja arvioi, ettei valittaja ole aiemman työskentelynsä vuoksi siten profiloitunut, että hän olisi kotimaahansa palatessaan vaarassa joutua talibanien oikeudenloukkausten kohteeksi.

Valittaja on etniseltä taustaltaan hazara ja uskonnoltaan shiiamuslimi. Vaikka hazaroihin saattaa kohdistua Afganistanissa yhteiskunnallista syrjintää ja oikeudenloukkauksia, ajantasaisesta maatiedosta ei ole kuitenkaan pääteltävissä, että jokainen hazarataustainen henkilö olisi vaarassa kärsiä vainoa tai vakavaa haittaa pelkästään etnisen taustansa ja uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.

Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan lisäksi huomioon ajantasainen asiaan liittyvä maatietous, hallinto-oikeus arvioi, että valittajalla ei ole ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Valittajalle ei näin ollen voida antaa ulkomaalaislain 87 §:ssä tarkoitettua turvapaikkaa. Hallinto-oikeus arvioi, että asiassa ei ole myöskään ilmennyt merkittäviä perusteita uskoa, että valittaja joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdissa tarkoitettua vakavaa haittaa, jos hänet palautetaan kotimaahansa.

Hallinto-oikeus toteaa, että Afganistanin maatiedosta on johdettavissa, että Afganistanin konfliktin vaikutukset erityisesti siviiliväestöön vaihtelevat merkittävästi alueittain ja tiettyinä ajanjaksoina tietyissä paikoissa konfliktin intensiteetti saavuttaa sellaisen tason, että kaikki alueella olevat ovat vaarassa kärsiä mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Tähän nähden hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan toissijaisen suojelun arvioiminen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan tilanteissa edellyttää sekä kotialueen tilanteen arvioimista että sen arvioimista, onko valittajalla mahdollista riittävän turvallisesti päästä kotialueelleen. Maahanmuuttoviraston päätöksestä ei ilmene Uruzganin maakunnan osalta tarkempaa maatietoa eikä päätöksessä ole otettu kantaa siihen, onko valittajan mahdollista päästä riittävän turvallisesti kotialueelleen. Edellä mainittuun nähden ja kun otetaan erityisesti huomioon hallintolain 45 §:ssä ja ulkomaalaislain 98 §:n 2 momentissa säädetty, Maahanmuuttoviraston päätöstä voidaan pitää tältä osin puutteellisena. Hallinto-oikeus arvioi asian selvitettyyn tilaan nähden, ettei viraston päätös ole kuitenkaan sillä tavalla puutteellinen, että asia tulisi tästä syystä palauttaa uudelleen käsiteltäväksi.

Ajantasaisen maatiedon perusteella Uruzganin maakunnan turvallisuustilanne on jo pidemmällä aikavälillä ollut heikko, ja Uruzgan kuuluu niihin maakuntiin, joissa Talibanilla on eniten vaikutusvaltaa. Myös ISKP:n on raportoitu toimivan maakunnan alueella. Kevään 2018 aikana useamman piirikunnan alueella on taisteltu alueiden hallinnasta Afganistanin turvallisuusjoukkojen ja Talibanin välillä. Raporttien perusteella taisteluita on säännöllisesti. Maataisteluiden ohella Uruzganissa tehdään paljon ilmaiskuja ja maastoon jääneet räjähtämättömät ammukset voivat aiheuttaa siviiliuhreja. UN OCHA:n tilastoinnin perusteella Uruzgan kuuluu niihin maakuntiin, joissa on ollut eniten sisäisesti siirtymään joutuneita. Vaikka maakunnan alueella turvallisuustilanne vaihtelee alueittain, hallinto-oikeus katsoo, että maakunnan turvallisuustilannetta on edellä kuvatuissa oloissa arvioitava piirikuntaa laajempana kokonaisuutena. Edellä todetun ja saatavilla olevan ajantasaisen maatiedon perusteella hallinto-oikeus arvioi, että tällä hetkellä Uruzganin maakunnassa esiintyy siinä määrin ja sellaisessa muodossa mielivaltaista väkivaltaa, että sen on katsottava aiheuttavan jokaiselle alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Näin ollen asiassa on ilmennyt merkittäviä perusteita uskoa, että valittaja joutuisi kotialueelleen palautettuna todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Maatiedon perusteella vaaraan ei ole saatavilla tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua. Tähän nähden hallinto-oikeus kumoaa Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta kuin turvapaikkaa koskevilta osin ja palauttaa asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetun sisäisen paon edellytysten arvioimiseksi.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman ja Henna Paterno, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. A on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt valituksen ja hänelle myönnetään turvapaikka.

A on viitannut valituksensa perusteluina asiassa aiemmin esittämäänsä.

2. Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja sen tekemä päätös saatetaan voimaan tai asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Maahanmuuttovirasto on esittänyt perusteluna vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut, että hakijaan ei kohdistuisi kotimaassaan vainon vaaraa eikä hän siksi ole turvapaikan tarpeessa. Myös hallinto-oikeus on todennut, että hakijalla ei ole perustellusti aihetta pelätä Joutuvansa vainotuksi kotimaassaan eikä hänelle siksi voida antaa turvapaikkaa. Hallinto-oikeus on katsonut myös, ettei hakija ole esittänyt merkittäviä perusteita uskoa, että hän joutuisi kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että hakija on vakavan haitan vaarassa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohta edellyttää, että kansainväliseen tai maan sisäiseen aseelliseen selkkaukseen liittyvä mielivaltainen väkivalta aiheuttaa kansainvälistä suojelua hakevalle henkilölle hänen kotimaassaan vakavan ja henkilökohtaisen vaaran. Ko. lainkohdalla on saatettu kansallisesti voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (ns. määritelmädirektiivi) 15 artiklan c alakohta. Määritelmädirektiivin 35 perustelukappaleen mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset.

Yhteisöjen tuomioistuin on määrittänyt em. säännöksen sisältöä mm. asiassa C-465/07 (ns. Elgafaji-tapaus) antamassaan tuomiossa. Tuomioistuin totesi määritelmädirektiivin perusteluihin vedoten, että pelkkä tietyn maan yleiseen tilanteeseen liittyvän vaaran objektiivinen toteaminen ei lähtökohtaisesti riitä osoittamaan toteen, että toissijaisen suojelun edellytykset täyttyvät tietyn henkilön osalta. Vakavan haitan vaara voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti katsoa toteen näytetyksi, kun käynnissä olevalle aseelliselle selkkaukselle tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, tällaiseen todelliseen vaaraan.

Toissijaisen suojelun myöntämiseen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella ei siis riitä se, että jollakin alueella turvallisuustilanne on huono tai että siellä vallitsee aseellinen selkkaus, vaan aseelliseen selkkaukseen tulee liittyä mielivaltaista väkivaltaa, joka aiheuttaa henkilölle vakavan ja henkilökohtaisen vaaran. Elgafaji-ratkaisun perusteella tällainen vaara voi vain poikkeuksellisissa tilanteissa koskea henkilöä pelkästään sen vuoksi, että hän oleskelee tietyllä alueella. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi samassa ratkaisussa myös, että mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua.

Päätöksessä KHO 2017:71 korkein hallinto-oikeus on ottanut kantaa mm. siihen, millä täsmällisyyden tasolla hakijan kotialueen turvallisuustilannetta tulee arvioida. KHO on tapauksessa tarkastellut Afganistanissa sijaitsevan Khas Uruzganin piirikunnasta kotoisin olevan yksilapsisen perheen vaaraa joutua mielivaltaisen väkivallan kohteeksi kotialueellaan. KHO totesi, että aseellisen selkkauksen laatu ja luonne huomioon ottaen koko Uruzganin maakunnassa ei ollut sellainen väkivallan aste, että hakijoille tulisi myöntää toissijaista suojelua heidän henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa katsomatta. Toissijaisen suojelun edellytysten täyttymistä oli siten arvioitava hakijoiden henkilökohtaisten olosuhteiden kannalta. Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätös on Maahanmuuttoviraston käsityksen mukaan ristiriitainen suhteessa KHO:n päätöksessä todettuun, koska Itä-Suomen hallinto-oikeus on nimenomaisesti todennut, että maakunnan turvallisuustilannetta olisi arvioitava kokonaisuutena, siitä huolimatta, että sen voidaan maatiedon mukaan todeta vaihtelevan maakunnan eri alueilla. Hallinto-oikeus ei myöskään ole arvioinut hakijan henkilökohtaisia olosuhteita, vaan perustanut arvionsa yksinomaan maatietoon ja maakunnassa kokonaisuutena vallitsevaan turvallisuustilanteeseen.

Hakija on kertonut olevansa kotoisin Afganistanin Uruzganin maakunnassa sijaitsevasta Khas Uruzganin piirikunnasta. Maahanmuuttovirasto on arvioinut hakijan kotialueen vallitsevan mielivaltaisen väkivallan astetta suhteessa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohtaan ja sitä koskevaan Elgafaji-oikeuskäytäntöön.

Noin 360 000 asukkaan Uruzgan koostuu viidestä piirikunnasta. Uruzganin pääkaupunki on noin 110 000 asukkaan Tirin Kot. Uruzganissa aiheutui vuonna 2017 Afganistanin alueista kuudenneksi suurin määrä siviiliuhreja. Maakunnassa kuoli 87 siviiliä ja haavoittui 488, mikä oli 26 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Suurin siviiliuhrien aiheuttaja olivat maataistelut, minkä jälkeen yleisimpiä aiheuttajia olivat räjähde- ja ilmaiskut. Ilmaiskut aiheuttivat Uruzganissa Afganistanin maakunnista neljänneksi eniten siviiliuhreja (13 kuollutta ja 45 haavoittunutta) vuonna 2017. Uruzganissa tapahtui UN OCHA:n mukaan vuonna 2017 keskimääräistä enemmän turvallisuusvälikohtauksia (250—400 selkkausta vuodessa). EASO tilastoi pashtuenemmistöisessä maakunnassa 460 turvallisuusvälikohtausta aikavälillä 1.9.2016—31.5.2017. Nämä koostuivat pääasiassa sotatoimista (395). Tirin Kotissa oli selvästi eniten turvallisuusongelmia (234), mutta muuten väkivaltaisuudet jakautuivat tasaisesti piirikuntien kesken. UN OCHA:n mukaan konfliktin intensiteetti oli vuonna 2017 Afganistanin korkeimmalla tasolla kaikkialla maakunnassa paitsi Shahid Hassasissa, jossa väkivallan määrä oli silti keskimääräistä korkeampi.

Uruzgan kuuluu niihin Afganistanin alueisiin, joilla Talibanilla on kaikkein eniten vaikutusvaltaa. USA:n 31.1.2018 luokituksen mukaan Taliban toimi aktiivisesti Chorassa, Khas Uruzganissa ja Shahid Hassasissa. Dihrawud ja Tirin Kot olivat hallituksen joukkojen ja Talibanin välillä kiisteltyjä alueita. BBC:n 31.1.2018 julkaiseman tutkimuksen perusteella Taliban teki keskimäärin useita hyökkäyksiä viikossa Choraan, Khas Uruzganiin ja Shahid Hassasiin. Muualla maakunnassa Talibanin hyökkäyksiä esiintyi keskimäärin lähes viikoittain. Long War Journalin jatkuvasti päivittyvän arvion mukaan Taliban valtasi Choran piirikunnan 29.5.2018 ja taistelee hallituksen joukkojen kanssa vallasta muualla maakunnassa.

Tirin Kot on yksi niistä kaupungeista, joihin Talibanin kevään 2018 hyökkäyskampanja on erityisesti kohdistunut. Uruzganin maakuntaan lokakuun 2018 vaaleja varten suunnitelluista 65 äänestäjien ennakkorekisteröintipaikasta ainoastaan 12 oli pystytty avaamaan toukokuuhun mennessä heikon turvallisuustilanteen takia. Pajhwokin raportoinnin mukaan Uruzganissa oli vuonna 2017 Afganistanin maakunnista seitsemänneksi eniten turvallisuusvälikohtauksia (96), joissa kuoli ja haavoittui viidenneksi eniten ihmisiä (1863, joista 1071 kuolleita ja 792 haavoittuneita). Pajhwok ei tilastoissaan erittele siviiliuhreja konfliktin osapuolista. Myös vuoden 2018 alkupuolella Uruzgan on kuulunut niiden maakuntien joukkoon, joissa on kertynyt eniten kuolleita ja haavoittuneita. Helmikuussa 2018 Uruzganissa kertyi enemmän kuolleita ja haavoittuneita kuin missään muussa Afganistanin maakunnassa (226). UNOCHA:n mukaan Uruzganin väestöstä 46 prosentilla ei ole kahden tunnin matkan sisään lainkaan pääsyä terveydenhuollon piiriin. Uruzganin maakunnan asukkailla on usein vaikeuksia päästä kotialueiltaan maakunnan keskukseen Tirin Kotiin taisteluiden ja tienvarsilla vallitsevan epävakauden takia. Kandaharin ja Uruzganin välinen valtatie oli huhti-toukokuun vaihteessa viikon ajan suljettuna liikenteeltä epävakauden, taisteluiden ja laittomien tarkastuspisteiden aiheuttamien ongelmien takia. Kandahariin johtavan valtatien sulkemisen takia elintarvikkeiden hinnat moninkertaistuivat Uruzganissa. Kapinalliset sulkivat myös Tirin Kotista Choran piirikuntaan johtavan tien huhtikuun puolivälissä, minkä seurauksena UNOCHA:n arvion mukaan 800 perhettä Chorassa kärsi ruoan puutteesta. Taliban hyökkäsi Choran piirikunnan keskukseen 29.5.2018 ja vaikutti saaneen sen ainakin väliaikaisesti hallintaansa.

Uruzganissa on rekisteröity 20.5.2018 mennessä 1 101 maan sisäisesti siirtymään joutunutta. Heistä 705 on paennut Tirin Kotista, 286 Khas Uruzganista ja 1 10 Chorasta. Paenneista 975 on päätynyt Tirin Kotiin ja 126 Ghazniin.

EASO on tuoreessa Agfanistania koskevassa julkaisussaan (Country Guidance: Afganistan Guidance Note and Common Analysis, June 2018) todennut Uruzganin maakunnassa vallitsevan aseellisen selkkauksen ja väkivallan tason olevan siellä korkealla siten, että henkilökohtaisten olosuhteiden merkitys on enää vähäinen, mutta kuitenkin edellytys. EASO toteaa samassa julkaisussaan edelleen, että hakemusten yksilöllisen arvioinnin toteutumiseksi on huomioitava, että eri piirikuntien ja alueiden turvallisuustilanteissa on vaihtelua.

Edellä sekä Maahanmuuttoviraston ja Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksissä esitetyn maatietouden perusteella Maahanmuuttovirasto katsoo, että vaikka Uruzganin maakunnan ja siellä sijaitsevan Khas Uruzganin piirikunnan turvallisuustilanne on sinänsä vaikea ja alueella voidaan katsoa vallitsevan aseellinen selkkaus, kyseessä ei kuitenkaan ole sellainen Elgafaji-ratkaisussa tarkoitettu poikkeuksellinen tilanne, jossa kuka tahansa olisi vaarassa yksinomaan alueella oleskelemisen vuoksi. Näin ollen toissijaisen suojelun myöntäminen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella edellyttää hakijan näyttävän toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia.

Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään esittänyt, mitä edellä tarkoitetun kaltaisia seikkoja se katsoo hakijan tapauksessa olevan, vaan se on vedonnut lähinnä yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyviin seikkoihin. Maahanmuuttovirasto katsoo kaikki asiassa esitetty selvitys huomioiden, että hakija ei ole kyennyt esittämään sellaisia henkilökohtaisia olosuhteitaan koskevia seikkoja, joiden perusteella hänen voitaisiin katsoa olevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun vakavan haitan vaarassa.

A on antanut selityksen, joka on saatettu tiedoksi Maahanmuuttovirastolle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää Maahanmuuttovirastolle valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. A:n valituslupahakemus

Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

2. Maahanmuuttoviraston valitus

2.1 Sovellettavat oikeusohjeet

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin (2011/95/EU) 2 artiklan f alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan "henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua", kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja --- joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan.

Direktiivin 15 artiklan mukaan vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavaa:

(– –)

c) siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä.

Direktiivin 35. perustelukappaleen mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi 2011/95/EU on pantu kansallisesti täytäntöön lailla ulkomaalaislain muuttamisesta (422/2014). Mainittua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 9/2014 vp) todetaan muun ohella, että tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan määritelmädirektiiviä ja että valtaosa uudelleenlaadittuun määritelmädirektiiviin tehdyistä muutoksista ei aiheuta Suomessa lainmuutostarvetta.

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain 88 c §:n mukaan vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla:

1) valtio;

2) valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt; taikka

3) muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.

Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

2.2 A:n henkilökohtaisista olosuhteista saatu selvitys

A on etniseltä taustaltaan hazara, hän on shiiamuslimi ja hänen äidinkielensä on dari. Hän on kotoisin Uruzganin maakunnan Khas Uruzganin piirikunnasta. A on työskennellyt vartijana amerikkalaisten klinikalla ja myöhemmin C-nimisen henkilön henkivartijana. A:n vaimo ja lapset oleskelevat Afganistanissa.

2.3 Oikeudellinen arviointi

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ole perusteita siltä osin kuin asiassa on kyse ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetun turvapaikan myöntämisestä. Korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden tavoin myös, ettei asiassa ole ilmennyt merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettua vakavaa haittaa. Asiassa ei siten ole edellytyksiä kansainvälisen suojelun antamiselle mainittujen säännösten nojalla.

Asiassa on vielä arvioitava, olisiko valittaja kotialueelleen palautettuna ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla todellisessa vaarassa kärsiä mielivaltaisesta väkivallasta aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Tältä osin asiassa on ensinnäkin arvioitava, vallitseeko valittajan kotialueella Uruzganin maakunnassa sellainen aseellinen selkkaus, että mielivaltaisen väkivallan laatu ja luonne huomioon ottaen hänelle tulisi myöntää toissijaista suojelua hänen henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa katsomatta. Mikäli mielivaltaisen väkivallan tason Uruzganin maakunnassa, mukaan lukien valittajan täsmällisempi kotialue Khas Uruzganin piirikunnassa, ei katsota yltävän edellä mainitulle tasolle, on vielä arvioitava, onko hän esittänyt sellaisia henkilökohtaisia olosuhteitaan koskevia seikkoja, joiden perusteella hänen olisi katsottava olevan henkilökohtaisen vakavan haitan vaarassa kotialueelle palatessaan.

Korkein hallinto-oikeus on esimerkiksi vuosikirjaratkaisuissaan KHO 2017:71, KHO 2016:193, KHO 2016:194 ja KHO 2016:220 lausunut ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltamisesta unionin tuomioistuimen asioissa Elgafaji (C-465/07) ja Diakité (C-285/12) antamista tuomioista ilmenevät tulkintaohjeet huomioon ottaen. Toissijaisen suojelun edellytysten voidaan katsoa lainkohdan nojalla täyttyvän ensinnäkin, jos tarkasteltavalla alueella vallitsevan mielivaltaisen väkivallan aste on saavuttanut niin korkean tason, että hakija sinne palautettuna siviilihenkilönä joutuisi jo pelkästään alueella oleskelun vuoksi kohdassa tarkoitettuun todelliseen vaaraan. Sen sijaan jos näin ei ole, toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksiä harkittaessa on otettava huomioon alueen yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyvien kollektiivisten seikkojen lisäksi hakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua.

Väkivallan astetta Afganistanin tietyllä alueella arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella siellä esiintyvän väkivallan ilmenemismuodot ja voimakkuus, konfliktin luonne ja osapuolet, siviilikuolemien ja -loukkaantumisten määrä, alueelta sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä, konfliktin maantieteellinen vaikutusalue sekä alueella asuvien päivittäisen elämän olosuhteet. On erityisesti huomattava, että oleskeluluvan myöntämistä toissijaisen suojelun perusteella harkittaessa väkivallan astetta arvioidaan alueen paikallisväestön olosuhteiden kannalta.

Afganistania koskevasta maatiedosta voidaan yleisellä tasolla päätellä, että konfliktissa esiintyy huomattavaa alueellista ja ajallista vaihtelua. Paikallisten aseellisten selkkausten tason voidaan arvioida saavuttavan intensiivisimmillään tiettynä ajanjaksona tietyllä alueella niin korkean asteen, että mielivaltaisen väkivallan on katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Taliban on huhtikuusta 2018 alkaen kohdistanut hyökkäyksiään erityisesti Ghaznin maakuntaan. Talibanin on arvioitu elokuun 2018 puoliväliin mennessä saaneen suurimman osan Ghaznin maakunnasta hallintaansa. Maakunnan 19 piirikunnasta kahdeksan on kokonaan Talibanin hallinnassa. Taliban valloitti myös Ghaznin kaupungin viideksi päiväksi elokuussa 2018. Vaikka Taliban ei saanut pidettyä kaupunkia hallinnassaan, se on jatkanut alueensa laajentamista uusille alueille Ghaznin kaupungin ympärillä etelä-, länsi- ja pohjoispuolella siten, ettei kaupunkiin pääse turvallisesti. Taliban on myös saartanut Ghaznin maakunnan päätiet. Ghazni–Paktika-valtatie on Talibanin hallinnassa, ja Taliban kohdistaa painetta myös Kabul–Kandahar-valtatielle, jossa sillä on useita tiesulkuja. Valtatiellä liikennöidään, mutta se on Talibanin tiesulkujen vuoksi turvaton. Talibanin hyökkäykset ovat kohdistuneet myös Ghazniin rajoittuvaan, niin ikään hazaraenemmistöiseen Khas Uruzganin piirikuntaan. (UNOCHA – United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs 2018. Afghanistan: Ghazni Conflict. Update No. 1 (as of 13 August 2018); Update No. 2 (as of 15th August 2018); Update No. 3 (as of 16th August 2018); Update No. 4 (as of 20th August 2018); Update No. 5 (as of 26th August 2018). AAN – Afghanistan Analysts Network: Unheeded Warnings (1): Looking back at the Taleban attack on Ghazni, December 16th, 2018. AAN – Afghanistan Analysts Network: Unheeded Warnings (2): Ghazni city as vulnerable to Taleban as before, December 30th, 2018; AAN – Afghanistan Analysts Network: Taleban Attacks on Khas Uruzgan, Jaghori and Malestan (II): A new and violent push into Hazara areas, November 29th, 2018)

Afganistanissa etnisen vähemmistön asemassa olevat hazarat kokevat yhteiskunnallista syrjintää ja saattavat joutua esimerkiksi laittomasti verotetuiksi, pakkovärvätyiksi tai pakkotyöhön, pahoinpitelyn kohteeksi sekä pidätetyiksi. Hazarat ovat pääsääntöisesti uskonnolliselta vakau-mukseltaan shiiamuslimeja, ja tämän vuoksi he ovat joutuneet pitkäaikaisesti sunnimuslimeista koostuvan valtaväestön syrjimiksi. Vuoden 2001 jälkeen Taliban-hallinnon kaaduttua hazaroiden poliittinen ja yhteiskunnallinen asema on jonkin verran parantunut, mutta viime vuosina sen on jälleen raportoitu heikentyneen muun muassa Talibanin ja ISISin kohdistaessa syrjintää shiiahazaroihin ja sektaarista väkivaltaa hazaravaltaisiin alueisiin, kuten esimerkiksi viimeaikaiset hyökkäykset Jaghurin ja Malestanin piirikuntien hazaravaltaisiin alueisiin. Talibanin motiiveina kohdistaa iskuja hazaravaltaisiin alueisiin on kuitenkin raportoitu olevan pääasiallisesti muiden tekijöiden kuin etnisen ja uskonnollisen taustan. Hazaroihin kohdistuvat hyökkäykset ja sieppaukset maanteillä ovat yleistyneet viime vuosina. (EASO – European Asylum Support Office: Country of Origin Information Report – Afghanistan, Individuals targeted by armed actors in the conflict (December 2017); UNHCR – United Nation High Comissioner for Refugees: Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-seekers from Afghanistan (30th August 2018); AAN – Afghanistan Analysts Network: Taleban Attacks on Khas Uruzgan, Jaghori and Malestan (II): A new and violent push into Hazara areas, November 29th, 2018)

Edellä ilmenevän ajantasaisen maatiedon mukaan turvallisuustilanne Khas Uruzganin piirikunnassa on merkittävästi heikentynyt Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten jälkeen Talibanin Ghaznin maakuntaan kohdistuneiden hyökkäysten vuoksi. Taliban on vahvasti läsnä koko piirikunnassa.

Korkein hallinto-oikeus arvioi käytettävissä olevan maatiedon perusteella toisin kuin hallinto-oikeus, ettei aseellisen selkkauksen kuitenkaan tällä hetkellä voida arvioida saavuttaneen koko maakunnan osalta niin korkeaa astetta, että mielivaltaisen väkivallan olisi katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Näin ollen toissijaisen suojelun tarvetta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota ajantasaisen maatiedon lisäksi valittajan henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Erottelematon väkivallan aste on tällä hetkellä Khas Uruzganin piirikunnassa niin korkea, että jo vähäinenkin henkilökohtaisissa olosuhteissa ilmenevä haavoittuvuus voi merkitä, ettei paluu alueelle ole mahdollista alueen olosuhteiden ja sinne vievän matkareitin yleisen turvallisuustilanteen vuoksi. Lähtökohtaisesti alueella, jossa Talibanin läsnäolo on näin vahva, ei voida arvioida olevan saatavilla tehokasta viranomaissuojelua.

Valittajaan on aikaisemmin kohdistunut oikeudenloukkauksia talibanien taholta hänen työskennellessään amerikkalaisen klinikan vartijana. Valittaja on etniseltä taustaltaan hazara ja uskonnolliselta vakaumukseltaan shiiamuslimi. Hänellä voi olla korostunut riski joutua värvätyksi taisteluihin oleskellessaan alueella, jonka turvallisuustilanne on hyvin epävakaa. Lisäksi turvapaikanhakijoina Euroopassa oleskelleisiin paluumuuttajiin saattaa kohdistua epäluuloa heidän palatessaan kotialueelleen. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon shiiauskoisia hazaroita koskeva maatieto sekä valittajan etninen ja uskonnollinen tausta, asiassa on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että valittaja olisi kotialueelleen palatessaan vaarassa joutua kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa.

Edellä lausutuilla perusteilla, ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetun sisäisen paon edellytysten selvittämiseksi. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannu Ranta, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Monica Gullans. Esittelijä Jenny Rebold.