Muu päätös 5230/2019

Asia Ulkomaalaisasiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 2.10.2018 nro 18/0536/72

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto ei ole 29.3.2016 antamallaan päätöksellä myöntänyt Afganistanin kansalaiselle A:lle (jäljempänä valittaja) kansainvälistä suojelua. Samalla päätöksellä Maahanmuuttovirasto on myöntänyt valittajalle jatkuvan oleskeluluvan yksilöllisestä inhimillisestä syystä ajalle 29.3.2016–29.3.2017. Oleskeluluvan myöntämistä koskevaa päätöstään Maahanmuuttovirasto on perustellut sillä, että valittaja on ollut ilman huoltajaa Suomeen saapunut Suomesta turvapaikkaa hakenut alaikäinen, eikä valittajan asianmukaisesta vastaanotosta kotimaassa ole voitu varmistua.

Valittaja on täyttänyt 18 vuotta 25.8.2016. Hän on 9.2.2017 hakenut jatkolupaa yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella.

Maahanmuuttovirasto on 3.8.2017 antamallaan päätöksellä hylännyt valittajan yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella tekemän jatko-oleskelulupahakemuksen ja lisäksi päättänyt karkottaa hänet kotimaahansa Afganistaniin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valittajan suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen ja valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullinen käsittely

Kun otetaan huomioon perusteet, joihin valittaja on asiassa vedonnut ja asian käsittelyn eri vaiheissa kirjallisesti esitetty selvitys, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja valittajan esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Sovellettavat oikeusohjeet

Ulkomaalaislain 54 §:n 1 momentin (34/2006) mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettiin edellinen määräaikainen oleskelulupa, ovat edelleen olemassa. Saman pykälän 7 momentin (377/2015) mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään uudella perusteella, jos ulkomaalaiselle voitaisiin myöntää ensimmäinen oleskelulupa tällä uudella perusteella.

Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) mukaan ulkomaalaislain 52 §:n soveltaminen tapauksissa, joissa oleskeluluvan myöntämisperusteena ovat hakijan Suomeen syntyneet siteet, olisi poikkeuksellista. Jos oleskelulupa myönnetään Suomessa haettuna ulkomaalaiselle perhesiteen, työ- tai opiskelupaikan tai muun vastaavan siteen perusteella, sovellettaisiin 49 §:n 1 momentin 4 kohdan säännöstä eikä ehdotettua pykälää. Kaikki ulkomaalaiset, myös turvapaikanhakijat asetettaisiin tältä osin samaan asemaan. Tarkoitus ei ole, että tämän pykälän soveltamisella voidaan ohittaa perhesiteen, opiskelun tai työnteon perusteella myönnettävien oleskelulupien säädetyt edellytykset.

Saman hallituksen esityksen mukaan ulkomaalaislain 52 §:n perusteella oleskelulupa myönnettäisiin myös esimerkiksi sellaiselle ulkomaalaiselle, jolle ei ole Suomessa syntynyt 49 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja siteitä, mutta joka siitä huolimatta on siinä määrin perehtynyt suomen tai ruotsin kieleen, suomalaiseen kulttuuriin ja elämänmuotoon, että hänen sopeutumisensa takaisin kotimaahan olisi kotimaan olosuhteet tai hänen haavoittuva asemansa huomioon ottaen ongelmallista, vaikka hän suuremman osan elämästään onkin viettänyt alkuperämaassa. Erityisesti lapset ja nuoret ovat usein tällaisessa tilanteessa, vaikka lasten kohdalla toisaalta voidaan olosuhteista riippuen katsoa myös, että he usein aikuisia helpommin sopeutuvat uusiin olosuhteisiin.

Ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan maasta karkottamista harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua elokuussa 2015 sen vuoksi, että hänen perheenjäsenensä ovat kuolleet ja häntä itseäänkin on uhattu. Valittaja on alun perin kotoisin Behsudin piirikunnasta Wardakin maakunnasta, missä hän on asunut ensimmäiset yhdeksän vuotta. Tämän jälkeen hän on asunut neljä vuotta Ghaznin kaupungissa ja kolme vuotta Jalalabadissa. Hän on etniseltä taustaltaan hazara ja uskonnoltaan shiiamuslimi.

Maahanmuuttovirasto ei ollut kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevalla päätöksellään 29.3.2016 myöntänyt valittajalle kansainvälistä suojelua, mutta on myöntänyt hänelle jatkuvan (A) oleskeluluvan yksilöllisestä inhimillisestä syystä päätöspäivämäärästä alkaen vuodeksi, koska valittaja on ollut ilman huoltajaa saapunut alaikäinen turvapaikanhakija eikä hänen asianmukaisesta vastaanottamisestaan kotimaassaan ole voitu varmistua. Maahanmuuttovirasto on päätöksessään muun ohella hyväksynyt tosiseikkoina, että valittajan isä on menehtynyt maatilaan liittyneessä tappelussa valittajan ollessa 8-vuotias, että valittajan veli on surmattu työpaikallaan ja että valittajan äiti on saanut sydänkohtauksen ja kuollut. Maahanmuuttovirasto ei sen sijaan ole hyväksynyt tosiseikkana valittajan kertomaa saamistaan uhkauksista ja poliisille tekemästään ilmoituksesta, eikä sitä, että valittaja olisi vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi talebanien tai Isisin taholta. Maahanmuuttovirasto on katsonut, ettei valittajalla ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että valittajaa uhkaisi kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kohtelu. Maahanmuuttovirasto on lisäksi katsonut, että valittajalla ei ole kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Valittaja on 9.2.2017 hakenut jatko-oleskelulupaa yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella. Maahanmuuttovirasto ei ole valituksenalaisella päätöksellään 3.8.2017 myöntänyt valittajalle ulkomaalaislain 54 §:n 1 momentin nojalla jatko-oleskelulupaa, koska edellytykset, joiden perusteella valittajalle myönnettiin edellinen määräaikainen oleskelulupa, eivät ole enää olleet olemassa. Päätöksessä on todettu, että valittajan henkilökohtaiset olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet hänen lyhyen maassa oleskelunsa aikana. Valittaja on tullut täysi-ikäiseksi 25.8.2016, eikä valittajan olisi kaikki asiaan liittyvät seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen mahdollista saada oleskelulupaa Suomessa, jos hän olisi saapunut maahan ilman oleskelulupaa. Päätöksessä on myös todettu, että valittaja on terve, työkykyinen, aikuinen mies, jolla ei ole huollettavia, ja että täysi-ikäisenä henkilönä valittajan voidaan katsoa pystyvän huolehtimaan itsestään ja toimeentulostaan kotimaahansa palatessaan. Valittajalle ei ole katsottu hänen lyhyen maassa oleskelunsa perusteella syntyneen sellaisia siteitä Suomeen, että hänelle tulisi tällä perusteella myöntää oleskelulupa. Valittaja on naimaton ja lapseton, eikä hänellä ole vakituista työpaikkaa Suomessa tai hän opiskele tutkintoon

johtavassa koulutuksessa. Oleskelulupaa ei ole myönnetty myöskään uudella perusteella ulkomaalaislain 54 §:n 7 momentin mukaisesti, koska muita perusteita oleskeluluvan myöntämiselle ei ole esitetty.

Maahanmuuttovirasto on lisäksi päättänyt karkottaa valittajan kotimaahansa Afganistaniin, koska hän oleskelee ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla maassa ilman vaadittavaa oleskelulupaa. Maahanmuuttovirasto on todennut valittajan olevan kotoisin Wardakin maakunnassa sijaitsevasta Behsudin piirikunnasta ja katsonut, ettei valittaja ole vaarassa joutua kotimaahansa karkotettaessa ulkomaalaislain 147 §:n tarkoitetun kohtelun kohteeksi.

Valitusvaiheessa esitetyn mukaan valittaja on opiskellut aikuisten perusopetuksessa ja hänet on hyväksytty opiskelemaan sähkö- ja automaatioalan perustutkintoa. Valittajan sosiaaliset siteet painottuvat Suomeen, jossa hänellä on ympärillään huolehtivia aikuisia ja jossa hän on luonut jo kontakteja suomalaiseen yhteiskuntaan. Vaikka valittaja on täysi-ikäistynyt, hän on yhä aikuisten ohjauksen ja tuen tarpeessa. Hänellä on joka tapauksessa kiinteämmät siteet Suomeen kuin kotimaahansa Afganistaniin. Valittajalla ei ole perhettä Afganistanissa. Lisäksi valittajalla on diagnosoitu sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila.

Maatietous

Afganistanin turvallisuustilanne on pysynyt arvaamattomana siviilien kantaessa sen pahimmat vaikutukset. Konflikti vaikuttaa enenevässä määrin kaikkiin maan alueisiin ja sen luonne on jatkanut muuttumistaan. Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen vuonna 2014 on vaikuttanut iskujen lisääntymiseen. Vuonna 2017 siviiliuhrien määrä on laskenut yhdeksän prosenttia vuoteen 2016 verrattuna. Kyseessä on ollut ensimmäinen vuosi vuoden 2012 jälkeen, kun siviiliuhrien määrä on vähentynyt. Ajanjaksolla 1.1.–30.6.2018 siviiliuhrien määrä on laskenut kolme prosenttia verrattuna vastaavaan ajanjaksoon vuonna 2017. Siviilikuolemien määrä kasvoi prosentin ja loukkaantuneiden määrä väheni viisi prosenttia. Siviiliuhrien määrä hallituksenvastaisten ryhmien tahallaan siviileihin kohdistamien iskujen johdosta kasvoi kuitenkin 28 prosenttia verrattuna vastaavaan ajanjaksoon vuonna 2017. (UNHCR, Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum Seekers from Afghanistan, 30 August 2018; UNAMA, Afghanistan - Annual Report 2017, Protection of Civilians in Armed Conflict, February 2018 ja UNAMA, Midyear Update on the Protection of Civilians in Armed Conflict, July 2018)

Aseelliset hallituksenvastaiset joukot ovat aktiivisia useissa Wardakin piirikunnista. Näihin joukkoihin kuuluvat sekä talebanit että Haqqani-verkosto. Hallituksenvastaiset joukot ovat erityisen aktiivisia Kabulin ja etelä-kaakkoismaakuntien välisen maantien varrella. BBC:n tammikuussa 2018 julkaiseman tutkimuksen, joka on tehty 23.8.–21.11.2017, mukaan Talebanin aktiivisuus ja fyysinen läsnäolo on ollut korkealla tasolla (piirikuntiin hyökätty vähintään kahdesti viikossa) Jalrezin, Nerkhin ja Jaghatun piirikunnissa ja keskitasolla (piirikuntiin hyökätty vähintään 3 kertaa kuukaudessa) Sayedabadin, Chackin ja Daymirdadin piirikunnissa. Talebanin ei ole raportoitu olleen läsnä tai aktiivinen Behsudin piirikunnassa. IS-Khorasaniin liittyviä välikohtauksia ei ole raportoitu 1.1.2017–31.1.2018 välisenä aikana. Ajanjaksolla 1.9.2016–31.5.2017 Wardakissa on raportoitu 307 turvallisuusvälikohtausta. Pääosin aseellisissa selkkauksissa, kohdistetuissa surmissa ja ilmaiskuissa kuolleiden ja loukkaantuneiden siviilien määrä on vähentynyt vuoden 2017 aikana 35 prosenttia vuoteen 2016 verrattuna. Wardakin maakunnan turvallisuustilanteessa on kuitenkin alueellista vaihtelua. UN OCHA:n arvion mukaan konfliktin intensiteetti on Wardakin maakunnan länsiosassa Afganistanin alhaisinta tasoa ja keskimääräistä alhaisempi Maidan Sharin piirikunnassa. Konflikti on keskitasoa tai keskimääräistä korkeampi Wardakin itäisissä piirikunnissa. The Long War Journal on arvioinut Sayedabadin piirikunnan olevan täysin Talebanin hallinnassa, ja Talebanin on raportoitu ilmoittaneen hallitsevansa viittä Wardakin maakunnan muuta itäistä piirikuntaa niiden keskuksia lukuun ottamatta. Ajanjaksolla 1.1.2017–26.3.2018 Wardakin maakunnassa on raportoitu 3 759 henkilön joutuneen siirtymään levottomimmilta alueilta muualle. Talebanin on raportoitu kidnapanneen siviilihenkilöitä ja vapauttaneen heitä lunnaita vastaan. Kidnappauksia on sattunut erityisesti tieverkoston varrella. Lisäksi hazaroihin ja pataaneihin on raportoitu kohdistuneen useita kidnappauksia, jotka ovat liittyneet muun muassa hazaroiden ja kuchien välisiin maakiistoihin. (EASO, Country of Origin Information Report, Afghanistan Security Situation - Update, May 2018; EASO, Country of Origin Information Report, Afghanistan Security Situation, December 2017; EASO, Country of Origin Information Report, Afghanistan Recruitment by armed groups, September 2016; The Long War Journal, LWJ Map Assessment: Taliban controls or contests 45% of Afghan districts, 26 September 2017; Landinfo, Afghanistan: Sikkerhetssituasjonen i provinsen Wardak, 17.2.2017; UN OCHA, Afghanistan 2018 Humanitarian Needs Overview, December 2017 ja UNAMA, Afghanistan – Annual Report 2017, Protection of Civilians in Armed Conflict, February 2018)

Wardakin maakunnan hazaraenemmistöistä Behsudin piirikuntaa pidetään suhteellisen rauhallisena piirikuntana. Kuchien jokakeväinen liikehdintä laidunmaiden perässä on aiheuttanut toistuvia väkivaltaisuuksia kuchien ja hazaroiden välillä Behsudissa. (EASO, Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, December 2017 ja EASO, Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation -Update, May 2018)

Kabulin kaupungista Wardakin maakuntaan voi kulkea maanteitse joko Kabul–Kandahar-maantietä, Kabul–Bamiyan-maantietä taikka kiertotietä Kabulista pohjoiseen Kabul–Pul Khomri -maantietä ja edelleen Bamiyan–Charikar-maantietä pitkin. Hallituksenvastaisten ryhmittymien on raportoitu vuodesta 2013 lähtien taistelleen muun muassa Kabul–Kandahar-maantien hallinnasta. Vaikka tuhansia afganistanilaisia matkustaa Kabul–Kandahar-tiellä päivittäin, on tiestä viime vuosina tullut hallituksenvastaisten joukkojen väkivallan ja järjestäytyneen rikollisuuden keskus. Elokuussa 2017 koko tien raportoitiin olleen suljettu Talebanin ja Afganistanin turvallisuusjoukkojen Wardakissa käymien taisteluiden seurauksena. Kabul–Pul Khomri -maantien sekä muiden alueella kulkevien teiden on raportoitu olleen suljettuna Baghlanin maakunnan alueella useita kertoja vuonna 2017, ja militanttien on raportoitu pyrkineen vahingoittamaan tiellä matkustaneita Pul Khomrin läheisyydessä. Bamiyan–Charikar-maantie on perinteisesti ollut turvallisempi, mutta reitti on pidempi ja hankalampi. Bamiyan–Charikar-maantie on muuttunut turvattomammaksi, ja tien raportoitiin esimerkiksi heinäkuussa 2017 olleen Talebanin sulkema. Lisäksi Kabulista on mahdollista matkustaa lentäen Bamiyaniin, josta on maantieyhteys Wardakiin. Hazaroiden on raportoitu matkustavan lentäen Kabulista Bamiyaniin, koska maareitti Kabulista Bamiyaniin koetaan liian vaaralliseksi. Suurimman osan Wardakin maakunnassa sattuneista turvallisuusvälikohtauksista on raportoitu tapahtuneen Kabul–Kandahar-maantien ja Kabul–Bamiyan-maantien varrella. (Landinfo, Afghanistan: Sikkerhetssituasjonen i provinsen Wardak, 17.2.2017; UN General Assembly, Security Council, The situation in Afghanistan and its implications for international peace and security, 15 September 2017; Lifos, Fråga-svar, Afghanistan. Resväg mellan Kabul och Ghazni, 3.9.2015; Pahjwok News, Parwan–Bamyan highway reopened for traffic, 8.7.2017 ja EASO, Country of Origin Information Report, Afghanistan Security Situation, December 2017)

Afganistanin kansallisen mielenterveyspalveluita koskevan strategian mukaisesti tavoitteena on, että mielenterveyspalvelut kuuluvat perusterveydenhuollon piiriin. Strategiassa asetetut tavoitteet eivät ole toteutuneet odotetusti pätevän henkilökunnan ja rahoituksen puutteen vuoksi.

Afganistanin terveysministeriö on antanut vuonna 2007 listauksen lääkkeistä, joiden tulee olla saatavissa julkisesta terveydenhuollosta. Listalla on valikoima mielenterveyslääkkeitä. Afganistanin kansanterveysministerin mukaan mielenterveyspalveluita on saatavilla ympäri maata ja 300 klinikkaa on keskittynyt mielenterveyspalveluihin. Kabulissa on yksi julkinen mielenterveyspalveluihin keskittynyt sairaala. (Landinfo, Afghanistan: Psykisk helsevern, 29.1.2015 ja EASO, Country of Origin Information Report Afghanistan: Key socio-economic indicators, state protection and mobility in Kabul City, Mazar-e Sharif, and Herat City, August 2017)

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Maahanmuuttovirasto oli päätöksellään 29.3.2016 myöntänyt valittajalle oleskeluluvan yksilöllisestä inhimillisestä syystä, koska hän on tuolloin ollut alaikäinen ja koska hänen olosuhteistaan ja asianmukaisesta vastaanotostaan kotimaassaan ei ole voitu varmistua. Valittaja on tullut täysi-ikäiseksi 25.8.2016. Hän on oleskellut maassa vasta suhteellisen lyhyen ajanjakson. Valittaja on naimaton ja lapseton. Hänellä ei ole vakituista työpaikkaa Suomessa. Valittajan on valitusvaiheessa esitetty kärsivän sekamuotoisesta ahdistus- ja masennustilasta, johon hän on saanut lääkehoitoa, minkä lisäksi hänet on vuoden 2018 yhteishaussa hyväksytty Keudaan opiskelemaan sähkö- ja automaatioalan perustutkintoa.

Hallinto-oikeus katsoo, että valittajalle ei ole syntynyt Suomeen ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitettuja siteitä ja että muitakaan perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä taikka muulla perusteella ei ole ilmennyt. Siten Maahanmuuttovirasto on voinut päätöksessä mainituilla perusteilla hylätä valittajan jatko-oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Valittajan psyykkisestä terveydentilasta valitusvaiheessa esitetty huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että valittajalla on mahdollisuus saada terveydentilansa mahdollisesti edellyttämää hoitoa myös Afganistanissa.

Kun valittaja oleskelee maassa ilman vaadittavaa oleskelulupaa, ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen peruste hänen karkottamisekseen on sinänsä olemassa.

Valittajan karkottamista puoltaa ulkomaalaislain 146 §:n mukaisessa harkinnassa valittajan lyhyt maassa oleskelu. Valittajalla ei ole Suomessa perhettä, eikä hänellä ole muitakaan mainittavia siteitä Suomeen. Valittajan täysi-ikäistyttyä hänen voidaan katsoa pystyvän huolehtimaan itse itsestään kotimaahansa palatessaan, eikä hän ole nuorena miehenä kotimaassaan haavoittuvassa asemassa. Valittajan karkottamista vastaan puhuvat valittajan nuori ikä sekä se, ettei hänellä kertomansa mukaan ole sosiaalisia siteitä Afganistanissa. Kun kokonaisharkinnassa verrataan karkotuksen puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja, hallinto-oikeus katsoo, että karkotuksen puolesta puhuvia seikkoja on pidettävä vastaan puhuvia seikkoja painavampina.

Valittaja on nuori, työkykyinen ja perheetön mies, eikä hänen henkilökohtaisissa olosuhteissaan ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella hänen olisi katsottava olevan erityisessä vaarassa kotimaahansa palatessaan tai että paluuseen hänen kotimaahansa liittyisi muutoin voittamattomia esteitä. Wardakin maakunnassa sijaitsevan Behsudin piirikunnan olosuhteista saatava ajantasainen maatietous huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, etteivät valittajan kotialueen yleiset olosuhteet ole esteenä valittajan oleskelulle alueella. Valittajan karkottamiselle ei ole siten katsottava olevan ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitettua estettä.

Valittaja on näin ollen voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa. Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittaja on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan. Lisäksi hän on vaatinut, että maasta poistamisen täytäntöönpano kielletään ja asiassa järjestetään suullinen käsittely.

Valittaja on valituksessaan sekä sen jälkeen antamassaan lisäselvityksessä esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Valittajan perheenjäsenet ovat kuolleet ja valittajalla on Suomessa todettu sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila. Saamansa tuen avulla valittaja on kotoutunut erinomaisesti. Valittaja on suorittanut perusopinnot ja opiskelee sähkö- ja automaatioalan perustutkintoa.

Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset poikkeavat täysin jatko-oleskelulupia koskevasta vallitsevasta linjasta vastaavissa tapauksissa, mikä loukkaa perustuslain 6 §:ssä ilmaistua vaatimusta ihmisten yhdenvertaisuudesta lain edessä. Käytännössä valittajan täysi-ikäistyminen on ollut ainoa peruste sille, että hänen jatko-oleskelulupahakemuksensa on hylätty. Valittajalla ei ole tiedossa toista vastaavanlaista päätöstä. Muille samassa tilanteessa oleville on myönnetty hakijan täysi-ikäistyttyäkin vähintään vuoden pituinen jatko-oleskelulupa. Muiden hylkäävien päätösten perusteina ovat olleet rikokset tai rikosepäilyt,

jotka ovat Maahanmuuttoviraston mielestä osoittaneet sitä, ettei hakija ole halunnut sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Maahanmuuttoviraston vakiintunut ratkaisukäytäntö on ohjeen MIGDno-2016-1155 mukaan ollut se, että jatkoluvat erityisesti alaikäisille Suomeen yksin tulleille turvapaikanhakijoille myönnetään neljäksi vuodeksi. Täysi-ikäisyyden saavuttaminen edellisen ulkomaalaislain 52 §:n perusteella myönnetyn luvan aikana otetaan harkinnassa huomioon, mutta se ei estä jatkoluvan myöntämistä. Maahanmuuttoviraston päätös olla myöntämättä jatkolupaa on ristiriidassa viraston oman ohjeistuksen kanssa.

Ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetun luvan edellytyksiä arvioitaessa edellytetään kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon Suomeen syntyneet siteet ja maassa oleskelun aika. Valittaja on asian käsittelyn aikana esittänyt laajasti selvitystä hienosta kotoutumisestaan.

Maatiedon osalta valittaja on viitannut ajantasaiseen tietoon Afganistanin vaikeasta turvallisuustilanteesta. Sen perusteella ei ole riittävää varmuutta valittajan mahdollisuudesta palata turvallisesti kotimaahansa. Valittajan karkottaminen on siten lainvastaista.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä. Lausunnossa on lisäksi esitetty muun ohella seuraavaa.

Maahanmuuttoviraston päätökset perustuvat aina ulkomaalaislakiin. Maahanmuuttovirastossa annetut lainsoveltamisohjeet eivät ole oikeudellisesti sitovia. Ne ovat kuitenkin tarpeen päätöksenteon ohjaamisessa, koska ulkomaalaislain soveltamisesta ei ole annettu asetusta. Lainsoveltamisohjeiden tarkoituksena on ohjaus yhdenvertaiseen päätöksentekoon. Ohjeita päivitetään lainmuutosten, oikeuskäytännön ja toimintaympäristön muutosten johdosta.

Maahanmuuttovirasto antoi 13.9.2017 lupamenettelyohjeen MIGDno-2016-1155. Viraston aiemman lupamenettelyohjeen MIGDno/2014/189 voimassaolo oli päättynyt 31.5.2017. Aiempi lupamenettelyohje ei sisältänyt ohjausta ulkomaalaislain 52 §:n soveltamisesta jatkolupaharkinnassa tilanteessa, jossa ensimmäinen oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä on myönnetty hakijan ollessa alaikäinen ja hänen saavutettuaan sittemmin täysi-ikäisyyden. Uudessa, 13.9.2017 annetussa ohjeessa tarkennetaan lain soveltamiskäytäntöjä ulkomaalaislain 52 §:n nojalla tehtävien jatkolupien osalta. Lupien myöntämistä koskeva lainsäädäntö ei ole muuttunut, eikä myöskään oikeuskäytännöstä ole tullut uusia linjaavia tapauksia päätöksentekoa ohjaamaan.

Maahanmuuttoviraston valittajaa koskeva valituksenalainen päätös on tehty 3.8.2017. Tuona ajankohtana Maahanmuuttovirastossa ei ollut voimassa lupamenettelyohjetta, jossa olisi määritelty soveltamiskäytäntö ulkomaalaislain 52 §:n soveltamisesta näissä tilanteissa. Valittajan asiassa tehty päätös on perustunut päätöksentekohetken mukaiseen tulkintaan ulkomaalaislain 52 §:n oikeasta soveltamisesta jatkoluvan myöntämisedellytyksiä harkittaessa.

Valituksessa on vedottu siihen, ettei valittajan tiedossa ole muita vastaavia päätöksiä. Vastaavassa tilanteessa oleville hakijoille (alaikäisinä Suomeen saapuneille turvapaikanhakijoille, joille on myönnetty oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä ja jotka sittemmin ovat täysi-ikäistyneet), on kuitenkin tehty lukuisia kielteisiä päätöksiä kesän 2017 aikana. Valittajan saama kielteinen päätös ei siis ole yksittäinen eikä poikkeustapaus, vaan se on noudattanut päätöksentekohetkellä vallinnutta ulkomaalaislain soveltamiskäytäntöä. Päätös on näin ollen yhdenvertainen muiden vastaavana ajankohtana vastaavissa olosuhteissa tehtyjen päätösten kanssa.

Syyskuussa 2017 päivitetty lainsoveltamisohje tai mikään muukaan Maahanmuuttovirastossa tehtävä vastaava ohjepäivitys ei voi vaikuttaa takautuvasti jo ratkaistuihin hakemuksiin. Maahanmuuttovirastolla on lukuisia erilaisia soveltamisohjeita, ja niitä päivitetään tasaisin väliajoin. Maahanmuuttoviraston toimintaympäristö oli vuoden 2017 alusta muuttunut kaikkien oleskelulupa-asioiden käsittelyn siirryttyä poliisilaitoksilta Maahanmuuttovirastolle. Vuoden 2017 alkupuoliskolla havaittiin, että erityisesti ulkomaalaislain 52 §:n soveltamisesta tarvittiin viraston linjausta ohjaamaan lisääntyneiden samantyyppisten jatkolupahakemusten käsittelyä muuttuneessa toimintaympäristössä. Mainittu ohje vastasi tähän tarpeeseen syyskuussa 2017 ja muutti yksilöllisestä inhimillisestä syystä myönnettävien jatkolupien ratkaisukäytäntöä alaikäisenä Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden osalta. Tätä ennen vastaavat jatkolupahakemukset ratkaistiin senhetkisen ulkomaalaislain tulkinnan mukaisesti siten, että hakijan täysi-ikäistyessä oleskeluluvan edellytykset ovat lakanneet olemasta, mikäli oleskelulupa oli alun perin myönnetty alaikäisyyden perusteella.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on antanut ulkomaalaislain 209 §:ssä tarkoitetun lausunnon. Lausunnossa todetaan muun ohella, että pelkkä oleskeluluvan hakijan täysi-ikäiseksi tuleminen ei ainakaan säännönmukaisesti voi estää uuden luvan myöntämistä suoraan ulkomaalaislain 54 §:n 1 momentin nojalla.

Valtuutettu viittaa Maahanmuuttoviraston ohjeeseen MIGDno-2016-1155 ja toteaa, että ohjeen mukaan täysi-ikäisyyden saavuttaminen edellisen luvan aikana on vain yksi harkinnassa huomioon otettava seikka. Ohjeen mukaan näissä tapauksissa on kiinnitettävä huomiota muun ohella kotoutumissuunnitelman noudattamiseen, rikokseen syyllistymiseen tai rikoksesta epäiltynä olemiseen, mahdollisiin vierailuihin lähtömaassa sekä yhteydenpitoon siellä mahdollisesti oleviin omaisiin samoin kuin lähtömaata koskevaan relevantiin maatietoon.

Valtuutetun käsityksen mukaan Maahanmuuttovirasto on ohjetta antaessaan tulkinnut lakia ja hallituksen esitystä valtuutetun tavoin. Jatkolupaa ei käytännössä voida olla myöntämättä tapauksissa, joissa edellä lueteltujen seikkojen arviointi ei muodosta merkittäviä vastasyitä luvan myöntämiselle.

Valtuutettu viittaa esillä olevan asian tosiseikkoihin ja katsoo, että asiassa on kysymys nimenomaan sen kaltaisesta tilanteesta, jossa hakijalle on myönnettävä jatko-oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Maahanmuuttovirasto on antanut lisälausunnon.

Valittaja on antanut vastaselityksen. Vastaselityksessä on todettu muun ohella, että ne hakijat, joiden jatkolupahakemukset Maahanmuuttovirasto käsitteli "ohjeettomassa tilanteessa" kesällä 2017, joutuivat olennaisesti ja perusteetta eri asemaan kuin ne, joiden hakemukset käsiteltiin vanhan tai uuden ohjeen voimassa ollessa. Sitä, että Maahanmuuttovirastolla ei ollut menettelyohjetta valittajan asian käsittelyajankohtana, ei voida tulkita valittajan vahingoksi.

Valittaja on antanut lisäselvityksen. Selvityksen mukaan valittajalle ja hänen suomalaiselle avopuolisolleen on 2.5.2019 syntynyt lapsi. Lapselle on vahvistettu avopuolisoiden yhteishuoltajuus.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 9.4.2019 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 1475 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi valittaja on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Pääasia

Ulkomaalaislain esitöiden (HE 28/2003 vp) mukaan lain 52 §:n soveltaminen tapauksissa, joissa oleskeluluvan myöntämisperusteena ovat hakijan Suomeen syntyneet siteet, olisi poikkeuksellista.

Ulkomaalaislain 54 §:n (34/2006) 1 momentin mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettiin edellinen määräaikainen oleskelulupa, ovat edelleen olemassa.

Maahanmuuttovirasto on 29.3.2016 antamallaan päätöksellä myöntänyt valittajalle oleskeluluvan yksilöllisestä inhimillisestä syystä ajalle 29.3.2016–29.3.2017, koska valittaja on ollut yksin tullut alaikäinen turvapaikan hakija ja koska hänen asianmukaisesta vastaanotostaan kotimaassa ei ole voitu varmistua. Kun valittaja on 9.2.2017 hakenut jatkolupaa ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetun yksilöllisen inhimillisen syyn nojalla, hän on ollut jo täysi-ikäinen. Siten ne edellytykset, joiden perusteella hänelle on myönnetty edellinen määräaikainen oleskelulupa, eivät enää ole olleet olemassa. Näin ollen Maahanmuuttoviraston 3.8.2017 antama hylkäävä päätös valittajan jatko-oleskelulupahakemukseen ei tältä osin ole ollut lain vastainen.

Maahanmuuttovirasto on perustellut nyt kysymyksessä olevaa 3.8.2017 antamaansa päätöstä myös toteamalla, että valittaja on ollut terve ja työkykyinen mies, jolla ei ole ollut huollettavia, ja ettei valittajalle ole hänen lyhyen maassa oleskelunsa perusteella ollut katsottava syntyneen sellaisia siteitä Suomeen, että hänelle tällä perusteella olisi tullut myöntää oleskelupa Suomessa. Virasto on lisäksi todennut, että valittaja on ollut naimaton ja lapseton ja että valittaja on asunut yksin. Päätöksen perusteluissa on vielä todettu, ettei valittajalla ole ollut vakinaista työpaikkaa Suomessa eikä hän ole opiskellut tutkintoon johtavassa koulutuksessa Suomessa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, etteivät asiassa ole täyttyneet ulkomaalaislain 52 §:ssä säädetyt oleskeluvan edellytykset, kun otetaan huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä mainitut perustelut ja myös lain esitöistä ilmenevä tarkoitus, jonka mukaan lainkohtaa on maahan syntyneiden siteiden osalta tarkoitus soveltaa vain poikkeuksellisesti. Näin ollen Maahanmuuttoviraston päätös ei ole lain vastainen.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja niissä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, Maahanmuuttovirasto on valittajan asiassa voinut antaa kielteisen päätöksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei siten ole perusteita.

Korkein hallinto-oikeus on tässä asiassa ratkaissut vain kysymyksen siitä, onko Maahanmuuttoviraston valittajan asiassa 3.8.2017 antama päätös ollut lainvastainen. Maahanmuuttoviraston valittajaa koskevan päätöksen jälkeen antamilla ohjeilla ei ole asiassa merkitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden tässä asiassa antama päätös ei estä valittajaa hakemasta oleskelulupaa Suomessa uudella perusteella.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Äänestyslausunto ja esittelijän eriävä mielipide ilmenevät päätöksen liitteestä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Timo Räbinä. Esittelijä Hannu-Pekka Peura.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Timo Räbinän äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Mikko Pikkujämsä yhtyi:

"Myönnän valitusluvan ja tutkin valituksen. Hylkään suullisen käsittelyn järjestämistä koskevan vaatimuksen samoin perustein kuin enemmistö. Kumoan hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset ja palautan asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Avustajan palkkiosta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Jatko-oleskeluluvan myöntämättä jättämistä koskeva Maahanmuuttoviraston päätös 3.8.2017 on perustunut pääasiassa siihen, että valittaja on tullut täysi-ikäiseksi. Kun otan huomioon ulkomaalaislain 52 §:n säännöksen, sitä koskevat lain esityöt, korkeimmassa hallinto-oikeudessa saadun selvityksen Maahanmuuttoviraston vuoden 2017 aikana muuttuneesta hallintokäytännöstä ja sen sisällöstä sekä yhdenvertaisuuteen liittyvät seikat, katson, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on näissä oloissa kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Jatko-oleskelulupaa koskevaa hakemusta uudelleen käsitellessään Maahanmuuttoviraston tulee ottaa kaikki mainitut seikat huomioon."

Asian esittelijän oikeussihteeri Hannu-Pekka Peuran esitys asian ratkaisemiseksi oli saman sisältöinen kuin oikeusneuvos Räbinän äänestyslausunto.