Korkein hallinto-oikeus

Etusivu » Päätöksiä » Vuosikirjapäätökset » Vuosikirjapaatos » KHO:2013:102

KHO:2013:102

Hallintopakko - Pitkospuut - CCA-liuoksella kyllästetyt puhelinpylväät pitkospuiden alus- ja telapuina - Ympäristönsuojelulaki - Jätelaki - REACH-asetus - Ongelmajäte - Jäte - Ympäristöluvan tarve - Maaperän pilaantuminen - Natura 2000 -kohde - Arviointivelvollisuus - Markkinoille saattamista ja käyttöä koskevat rajoitukset - Vapaa liikkuvuus - REACH-asetuksen liite XVII - Rajoitusehdot - Sallittu käyttötarkoitus - Siltarakenteet - Kansallinen ympäristönsuojelusääntely - Maaperän pilaamiskielto

Vuosikirjanumero: KHO:2013:102
Antopäivä: 4.6.2013
Taltionumero: 1872
Diaarinumero: 3559/1/09

Tiehallinnon Lapin tiepiiri (sittemmin Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue) oli vuosina 2008–2009 teettänyt tienpitäjänä Raittijärven polulla (maantie 52004) kunnostustöitä. Alue kuuluu Käsivarren erämaa -nimiseen Natura 2000 -verkostoon sisällytettyyn kohteeseen, jonka kokonaispinta-ala on 264 892 hehtaaria. Kunnostushanke toteutettiin siten, että pitkospuita rakennettiin yhteensä noin 4,1 kilometrin matkalle 48 eri kohtaan. Pitkospuiden alus- ja telapuina käytettiin CCA-liuoksella kyllästettyjä käytöstä poistettuja puhelinpylväitä. Tällaisia pylväitä ei kuitenkaan käytetty purojen ja lähteiden kohdalla eikä myöskään näiden välittömässä läheisyydessä. Polun kunnostuksen tarkoituksena oli mahdollistaa mönkijöillä liikkuminen.

Lapin ympäristökeskus hylkäsi Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n ympäristönsuojelulain 84 §:n ja 92 §:n nojalla tekemän hallintopakkohakemuksen. Hakemuksessa oli vaadittu, että Lapin tiepiiriä kielletään käyttämästä Raittijärven polun kunnostusmateriaalina arseeniyhdisteellä tai muulla myrkyllisellä aineella käsiteltyä puuta. Vaasan hallinto-oikeus kumosi ympäristökeskuksen päätöksen ja palautti asian ympäristönsuojeluviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden mukaan toimintaan tuli olla ympäristölupa sillä perusteella, että käytöstä poistettujen pylväiden laajamittainen käyttö polun kunnostamisessa oli ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettua jätteen ammattimaista hyödyntämistä ja käsittelyä.

Korkein hallinto-oikeus pyysi asiassa unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun (asia C-358/11). Unionin tuomioistuimen tuomion mukaan REACH-asetuksen 67 ja 128 artiklaa oli tulkittava siten, että unionin oikeudessa oli yhdenmukaistettu muun muassa arseeniyhdisteiden valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevat vaatimukset. Näin ollen kysymyksessä olevassa tilanteessa REACH-asetuksen nojalla sallittua käyttöä ei voitu lähtökohtaisesti kieltää maaperän pilaamiskiellon vastaisena, kun maaperän pilaamiskieltoa koskeva ympäristönsuojelulain 7 § oli kansallista sääntelyä ja kun asiassa saadun selvityksen perusteella voitiin pitää poissuljettuna, että kysymys olisi ihmisten terveyden tai ympäristönsuojelun kannalta sellaisesta kiireellisiä toimia edellyttävästä tilanteesta, jota tarkoitetaan REACH-asetuksen 129 artiklan 1 kohdassa. Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun mukaan REACH-asetuksen liitettä XVII, jossa sallitaan CCA-liuoksella käsitellyn puun käyttö tietyin edellytyksin, on tulkittava siten, että sillä on merkitystä määritettäessä, voiko tällainen puu lakata olemasta jätettä sen vuoksi, että sen haltijalla ei ole kyseisten edellytysten täyttyessä velvollisuutta poistaa sitä käytöstä jätedirektiivin 2008/98/EU 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Saatuaan unionin tuomioistuimelta vastauksen ennakkoratkaisupyyntöön korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan Lapin ympäristökeskuksen päätöksen. Tienpitäjä oli hankkinut kysymyksessä olevat käytöstä poistetut puhelinpylväät käytettäväksi pitkospuiden alus- ja telapuina. Pylväiden käyttämistä kysymyksessä olevaan tarkoitukseen oli siten pidettävä varmana eikä niiden käytöstä voitu arvioida aiheutuvan haittaa terveydelle tai ympäristölle. Kun CCA-liuoksella käsitellyn puun käyttäminen nyt kysymyksessä olevaan tarkoitukseen oli REACH-asetuksen liitteen XVII nojalla sinänsä sallittua, ei tienpitäjällä ollut velvollisuutta poistaa CCA-liuoksella käsiteltyä puuta käytöstä. Tämän vuoksi alus- ja telapuina käytettyjä puhelinpylväitä ei voitu pitää jätteenä, eikä niiden käyttäminen vaatinut ympäristönsuojelulain mukaista lupaa.

Ympäristönsuojelulaki 7 §, 8 § 1 momentti, 24 § 1 momentti, 28 § 1 ja 2 momentti sekä 84 § 1 momentti
Jätelaki (1072/1993) 3 § 1 momentti 1 ja 2 kohta
Jätelaki (646/2011) 148 § 1 momentti ja 149 § 1 momentti
Kemikaalilaki 1 § 1 ja 2 momentti, 2 § 3 momentti, 5 § 2 momentti 1 kohta, 6 a § ja 10 §
Luonnonsuojelulaki 57 § 1 momentti, 65 § 1 ja 2 momentti ja 66 § 1 momentti
Ympäristönsuojeluasetus 32 § 1 momentti
Valtioneuvoston asetus arseeniyhdisteiden, elohopeayhdisteiden ja dibutyylitinavetyboraatin sekä niitä sisältävien valmisteiden ja tuotteiden markkinoille luovuttamisen ja käytön rajoittamisesta (787/2007) 1 § 1 momentti ja liitteen kohdat 2–4
Valtioneuvoston asetus eräiden kemikaaleja koskevista kielloista ja rajoituksista annettujen valtioneuvoston päätösten ja asetusten kumoamisesta (415/2009) 1 § 19 kohta
Valtioneuvoston asetus eräiden vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista annetuista REACH-asetuksen XVII liitteen säännöksistä poikkeamisesta (647/2009) 1 §, 2 § 1 ja 2 momentti ja liite
Ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta (1129/2001) 1 § ja liite
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 1 artikla 1 kohta, 2 artikla 2 ja 4 kohta, 67 artikla 1 ja 3 kohta, 128 artikla, 129 artiklan 1 kohta ja 141 artiklan 1 ja 4 kohta sekä liite XVII kohta 19 alakohdat 3–5 ja 7
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/12/EY jätteistä 1 artikla 1 kohta a, e ja f alakohta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 3 artikla 1 ja 2 kohta, 6 artikla 1 ja 2 kohta, 7 artikla 1 ja 3 kohta sekä 17 artikla
Komission direktiivi 2006/139/EY neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta sen liitteen I mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen siltä osin kuin on kyse arseeniyhdisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista 1 artikla
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 2 artikla 1 kohta c alakohta
Luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY 6 artikla 1–3 kohta
Komission päätös 2000/532/EY jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdan mukaisen jäteluettelon laatimisesta tehdyn komission päätöksen 94/3/EY ja vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisen vaarallisten jätteiden luettelon laatimisesta tehdyn neuvoston päätöksen 94/904/EY korvaamisesta 1 artikla ja liite

Ks. myös KHO 2011:65 ja KHO 2.3.2011 T 540.

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 9.10.2009 nro 09/0315/1

1. Asian aikaisempi käsittely

Lapin ympäristökeskus on 24.2.2009 tekemällään päätöksellä numero 1/2009 hylännyt Lapin ympäristökeskukseen 17.10.2008 saapuneen Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n ympäristönsuojelulain 84 ja 92 §:n nojalla tekemän hallintopakkohakemuksen. Hakemuksessa oli vaadittu, että ympäristökeskus sakon uhalla kieltää Lapin tiepiiriä käyttämästä Raittijärven polun kunnostusmateriaalina arseeniyhdisteellä tai muulla myrkyllisellä aineella käsiteltyä puuta ja että mahdollisesti aloitetut kunnostus- ja varastointityöt on määrättävä keskeytettäviksi.

Lapin ympäristökeskus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tässä hallintopakkoasiassa käsitellään ja ratkaistaan ainoastaan CCA-kyllästettyjen pylväiden käyttämistä Raittijärven polun kunnostusmateriaalina ja pylväiden tilapäistä varastointia erämaa-alueelle koskeva Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n kieltovaatimus.

Ratkaisua varten Lapin ympäristökeskuksen ympäristönsuojelun tulosalue on pyytänyt lisäksi sisäiset asiantuntijalausunnot Lapin ympäristökeskuksen ympäristöyhteistyön ja vesienhoidon tulosalueelta sekä luonnonsuojelun tulosalueelta.

Suomen ympäristökeskus toteaa asiantuntijalausunnossaan CCA-kyllästeillä käsitellyn puun käyttörajoituksien perustuvan EY:n komission direktiiviin (2006/139/EY) ja siihen perustuvaan valtioneuvoston asetukseen (787/2009).

Asetusta sovelletaan vain uudelleen käytettävään puuhun, koska arseenia sisältäviä puunsuoja-aineita ei saa enää käyttää uuden puun suojaamiseen. CCA-kyllästetyn puun luokitus jätteeksi perustuu jätelain (1072/1993) 3 §:n 1 momenttiin ja jätteen määritelmään ja sen tulkinnasta annettuihin EY-tuomioistuimen ennakkopäätöksiin. Niiden perusteella voidaan katsoa, että käytössä ollutta kyllästettyä puuta ei pidetä jätteenä, jos se sellaisenaan ilman muuntamistoimia soveltuu uudelleen käytettäväksi ja noudatetaan kyllästetyn puun käytölle asetettuja rajoituksia ja muita vaatimuksia.

Suomen ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan käytöstä poistetuista CCA-pylväistä tulisi muuntamistoimena poistaa lahonneet tai muuten käyttökelvottomat osat ennen kuin voidaan katsoa, että ne soveltuvat sellaisenaan uudelleen käytettäviksi ja ne jokseenkin välittömästi ja varmasti käytetään uudelleen noudattaen kyllästetyn puun käytölle annettuja rajoituksia ja muita vaatimuksia. CCA-puu, kuten palat ja sahanpuru, on toimitettava asianmukaiseen ongelmajätteen käsittelyyn. Näin Tiehallinto on ilmoittanut tekevänsä.

Suomen ympäristökeskuksen arvion mukaan pylväät ovat todennäköisesti B-tyypin kyllästettyä puutavaraa, josta arseenin, kromin ja kuparin huuhtoutuminen on ollut keskimääräistä suurempaa kuin myöhemmin markkinoille tulleesta C-tyypin kyllästetystä puutavarasta. Suomen ympäristökeskuksen käsityksen mukaan lausuntopyynnössä kuvattu käyttö voitaneen rinnastaa siltarakenteisiin, joissa CCA-kyllästetyn puutavaran käyttö on sallittua. Tämä kuitenkin edellyttää, että pitkospuut rakennetaan niin, että käyttäjien ihokosketus rakenteitten kanssa on estetty.

Lapin ympäristökeskuksen ympäristöyhteistyön ja vesienhoidon tulosalue toteaa lausunnossaan, että CCA-kyllästettyjä täysimittaisia pylväitä on käytetty vuosikymmeniä järvien ja vesistöjen ääressä, mutta kyllästepäästöjä linjojen ulkopuolella ei ole todettu. Monilla pohjavedenottamoilla kiertää suoja-aita noin 10–50 metrin etäisyydellä kaivosta ja aidantolpat ovat usein olleet asennettaessa tuoretta, vasta kyllästettyä puutavaraa. Tästä huolimatta tiedossa ei ole, että kaivovesissä olisi ollut havaittavissa kyllästevaikutteita. Nyt kyseessä olevat pylväät ovat olleet pitkään huuhteluvesien alaisena ja siten kyllästysaineen määrä pylväissä on vähentynyt. Varovaisuussyistä kuitenkin on syytä olla asentamatta vanhaakaan kyllästetavaraa selvän lähteen kohdalle tai sen välittömään läheisyyteen.

Järvivesi on monelta suunnalta tulevien vesien kooste ja siten järviveden pilaantumismahdollisuus on vielä epätodennäköisempää kuin pistemäisen pohjavesilähteen.

Lapin ympäristökeskuksen laboratorio suoritti kesällä 2008 erillisen näytteenoton mahdollisten ympäristövaikutusten selvittämiseksi. Näytteitä otettiin pitkostien välittömästä läheisyydestä sieltä, missä kyllästettyä puumateriaalia oli käytetty. Näytteen otossa olivat erityisseurannassa arseeni-, kromi- ja kuparipitoisuudet, jotka olivat näytteissä alle määritysrajan tai juuri sen pinnassa olevaa tasoa. Näin ollen tämän näytteenoton yhteydessä ei todettu merkkejä haitallisista ympäristövaikutuksista.

Ympäristön tilaa on kuitenkin syytä seurata pidemmällä aikajänteellä, mistä johtuen näytteenotto tullaan uusimaan seuraavan kerran sulamiskaudella 2009. Tämän jälkeen näytteenottoa ja tarvittavia jatkotoimenpiteitä suunnataan näytteenotossa saatujen tulosten perusteella.

Lapin ympäristökeskuksen luonnonsuojelun tulosalue on todennut, ettei Reittijärvenpolun kunnostus nykyiselle paikalleen heikennä merkittävästi Natura-alueen luonnonarvoja ja siksi varsinaista luonnonsuojelulain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua arviointi- ja lausuntomenettelyä ei tarvita.

Polun kunnostamisella katsottiin olevan positiivisia vaikutuksia ympäristöön, koska erityisesti pitkostetuilla osuuksilla kulku ohjautuu yhdelle uralle ja ympäröivien alueiden luonnontila pääsee pitkällä aikavälillä palautumaan.

Ympäristökeskuksen näkemys arvioinnin riittävyydestä myös kyllästetyn puun käytön osalta perustuu siihen, että luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan Natura-arviointivelvollisuus on rajattu tiukasti ja kohdistuu vain alueen suojelun perusteiksi ilmoitettuihin lajeihin ja luontotyyppeihin. Ympäristökeskuksen tietämyksen mukaan CCA-kyllästetyn puun käytön ei ole tieteellisesti osoitettu aiheuttavan sellaisia luontotyyppi- ja lajitasolla havaittavia vaikutuksia, joita voitaisiin pitää luonnonsuojelulain tarkoittamina merkittävästi heikentävinä vaikutuksina. Mikäli voidaan tieteellisesti osoittaa tällaisten vaikutusten aiheutuminen, myös ympäristökeskus on valmis tarkistamaan kantaansa arviointimenettelyn riittävyydestä.

Lapin ympäristökeskus tämänhetkisen alueelta saadun tiedon sekä aikaisempien kokemusten perusteella samantyyppisistä rakenteista katsoo, ettei työsuunnitelmissa kuvatulla valtioneuvoston asetuksen 787/2007 mukaisella CCA-kyllästetyn puutavaran uusiokäytöllä ole Raittijärven polun 52004 kunnostusmateriaalina sellaisia vesistö- tai ympäristövaikutuksia, että niiden perusteella kyseisen materiaalin käyttöä voitaisiin lähteä asetuksesta poiketen kieltämään.

Ympäristökeskuksen soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 30, 31, 33, 38 ja 96 §
Luonnonsuojelulaki 65 §
EY:n komission direktiivi 2006/139/EY
Valtioneuvoston asetus 787/2007
Jätelaki 3 § 1 momentti

2. Asian käsittely hallinto-oikeudessa Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n valituksen osalta

Lapin luonnonsuojelupiiri ry on valituksessaan Lapin ympäristökeskuksen päätöksestä vaatinut ympäristökeskuksen päätöksen kumoamista ja asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi sekä hallintolainkäyttölain 32 §:n mukaisen täytäntöönpanomääräyksen antamista Raittijärven polun kunnostustoimenpiteiden keskeyttämiseksi asian käsittelyn ajaksi.

Vaatimustensa tueksi Lapin luonnonsuojelupiiri ry on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Lapin tiepiiri rikkoo ympäristönsuojelulain 7 §:ää (maaperän pilaamiskielto) ja 8 §:ää (pohjaveden pilaamiskielto) käyttäessään Raittijärven polun 52004 kunnostamisessa CCA-kyllästettyä puuta. Suomen ympäristökeskuksen asiassa antaman lausunnon mukaan arseeni aiheuttaa suuren riskin erityisesti maaperään ja maaperäeliöille, mutta myös pintavesiin ja pohjaveteen. Lausunnon mukaan pylväiden halkeilu voi aiheuttaa suurempaa myrkyllisten aineiden huuhtoutumista kuin muutoin. Halkeamat vaikuttavat myös puun lujuuteen. Halkeilleet pylväät eivät ole riittävän lujia kantaviksi rakenteiksi.

Lapin ympäristökeskus on tulkinnut väärin direktiiviä 2006/139/EY ja valtioneuvoston asetusta 787/2007. CCA-liuoksella käsiteltyä puuta ei saa käyttää pitkospuiden alus- ja telapuuna. Säännökset estävät joka tapauksessa puun käyttämisen sellaisissa käyttötarkoituksissa, joissa toistuva ihokosketus on mahdollinen tai joissa käsitelty puu voi joutua kosketuksiin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden tai välituotteiden kanssa. Polku sijaitsee poronhoitoalueella, jossa paitsi ihmiset, myös porot ja muut eläimet ottavat juomavetensä järvistä, joista ja lähteistä. Lisäksi alueella marjastetaan ja sienestetään. Metsähallitus on lausunnossaan tulkinnut mainitun direktiivin ja asetuksen säännöksiä siten, että puiden käyttö tulisi kyseeseen ainoastaan silloissa.

CCA-kyllästeellä käsitellyt pylväät on luokiteltava ongelmajätteeksi, joka voi aiheuttaa erityistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Pylväät säilyvät jätteenä muuntamistoimien (lahonpoisto) jälkeenkin.

Jätedirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteistä huolehditaan vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä. Erityisesti ei saa vaarantaa vesiä, ilmaa, maaperää, kasveja tai eläimiä tai tuottaa melu- tai hajuhaittoja eikä vahingoittaa maaseutua tai -alueita. Asiassa täytyy ottaa huomioon myös Käsivarren alueen erityisen herkkä luonto.

Suomen ympäristökeskuksen lausunnonkin mukaan toiminnalla tulisi olla ympäristölupa ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan ja jätteen luovuttamisessa tulisi noudattaa jätelain 15 §:n säädöksiä.

Lapin ympäristökeskus on antanut lausunnon, jossa on Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n valituksen johdosta todettu muun ohella seuraavaa:

Raittijärven polun läheisyydessä ei ole tiedossa olevia pohjavesialueita eikä pitkospuista ole analyysitulosten mukaan liuennut pintaveteenkään pitoisuuksien määritysrajan ylittäviä arseeni-, kromi- ja kuparipitoisuuksia, joten pohjaveden, pintaveden tai maaperän pilaantumista ei hankkeen johdosta ole odotettavissa.

Kyllästetyt puut eivät voi kysymyksessä olevassa käytössä joutua toistuvaan ihokosketukseen ja käyttö on siten verrattavissa siltarakenteeseen.

Lapin ympäristökeskus on päätöstä tehdessään ottanut huomioon Suomen ympäristökeskuksen lausunnon siltäkin osin kuin siinä on todettu CCA-kyllästeellä käsiteltyjen pylväiden lakanneen olemasta jätettä, kun niistä on poistettu lahonneet tai muuten käyttökelvottomat osat.

Ympäristökeskus on arvioinut, että kyse on kertaluonteisesta pylväiden lahonneiden tai muuten käyttökelvottomien osien poistamisesta eikä toiminta täytä laitos- tai ammattimaisen toiminnan kriteeriä, minkä vuoksi toiminnalta ei edellytetä ympäristölupaa. Myöskään lyhytaikaiseen pylväiden varastoimiseen ei katsottu tarvittavan ympäristölupaa.

Tiehallinnon Lapin tiepiiri on antanut selityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Tiehallinnon Lapin tiepiiri on tilannut Raittijärven polun (maantien) 52004 kunnostamisen. Raittijärven polkua kunnostetaan puupitkoksin mönkijälle ajokelpoiseksi ja lisäksi Namakkajoen silta uusitaan. Tiepiiri on hyväksynyt urakoitsijan esittämän ratkaisun, jossa käytetään puupitkosten perustuksen alus- ja telapuina kyllästettyjä puupylväitä, jotka ovat olleet muussa käytössä eripituisia aikoja. Lähteiden ja purojen kohdalla käytetään kuitenkin alus- ja telapuuna A-luokan kyllästysaineella käsiteltyä puuta. Pitkoslankkuna käytetään kyllästämätöntä mäntypuuta.

CCA-kyllästetyt pylväät ovat hyväkuntoisia. Mukana on ollut muutamia lahovikaisia pylväitä, jotka urakoitsija on toimittanut jätteenkäsittelylaitokselle. Pylväiden katkaisemisesta ja kiinnitykseen käytettävien puutappien reikien poraamisesta tulevat purut kerätään talteen ja toimitetaan ongelmajätteenä asianmukaisesti käsiteltäväksi hyväksynnän saaneeseen laitokseen. Maastossa mahdollisesti esiintyvät purut ovat kyllästämättömien pitkoslankkujen katkaisemisesta ja päiden viisteämisestä tulleita puruja.

Ihokosketusta ei tapahdu pitkosten tavanomaisessa käytössä. Ihokosketus voi tapahtua vain, jos pitkokselle sivusta noustessa tai laskeuduttaessa nojataan maata vasten olevaan tukipuuhun. Tällainen menettely on poikkeavaa, ei toistuvaa. Rakennusteknisesti aluspuut eivät voi olla kokonaan piilossa pitkoslankkujen alla.

Valitus tulee aiheettomana hylätä. Valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta arvioida asiaa uudelleen tai kieltää rakentamisen täytäntöönpano. Lapin ympäristökeskuksen tulkinta direktiivistä 2006/139/EY ja valtioneuvoston asetuksesta 787/2007 on oikea.

Lapin luonnonsuojelupiiri ry on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Tiehallinnon teettämän rakennusmateriaaliselvityksen mukaan puhelinpylväiden käytölle on olemassa vaihtoehtoisia, perinteisiä pitkospuita pidempi-ikäisiä sekä ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Niiden mahdollinen korkeampi hinta ei saa olla perusteena sille, että Raittijärven alueen herkän luonnon tilaa vaarannetaan myrkyllisillä kemikaaleilla. Se ei olisi kansallisen tai eurooppaoikeudellisen ympäristölainsäädännön tavoitteiden tai hengen mukaista.

3. Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n valituksesta kumonnut Lapin ympäristökeskuksen päätöksen ja palauttanut asian ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi hallinto-oikeuden päätöksen saatua lainvoiman.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Hallinto-oikeus on tutkinut asian ympäristönsuojelulain mukaisena hallintopakkoasiana.

Jätelain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut käytöstä tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Kupari-, kromi- ja arseenipitoisella kyllästysaineella käsitellyt käytöstä poistetut pylväät ovat ongelmajätettä. Ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan ympäristölupa on muun ohella oltava jätteen laitos- ja ammattimaiseen hyödyntämiseen ja käsittelyyn.

Raittijärven polku on noin 35 kilometriä pitkä. Se lähtee valtatie 21:n varrelta Saarikoskelta päättyen Raittijärven erämaakylään. Kunnostus on tarkoitus tehdä siten, että polulla olisi mahdollisuus liikennöidä mönkijällä. Pitkospuut (niin sanottu mönkijäpitkos) on tarpeen rakentaa usean suoalueen kohdalle, kaikkiaan näitä kosteikkojen ylityksiä on yhteensä 8,8 kilometriä.

Käytöstä poistettujen pylväiden laajamittainen käyttö Raittijärven polun rakentamisessa on jätteen ammattimaista hyödyntämistä ja käsittelyä ja toimintaan on oltava ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa. Ympäristökeskuksen tulee ensisijaisesti velvoittaa toiminnan harjoittaja hakemaan CCA-kyllästettyjen pylväiden käytölle ympäristölupaa. Hallinto-oikeus toteaa, että mahdollista lupa-asiaa käsitellessään ja luvan myöntämistä harkitessaan ympäristökeskuksen tulee hankkia kemikaalilaissa tarkoitetun valvontaviranomaisen lausunto sen seikan varmistamiseksi, että kyseessä oleva CCA-kyllästettyjen pylväiden käyttö on valtioneuvoston asetuksen 787/2007 mukaista. Mikäli lupaa ei haeta tai sitä ei myönnetä, tulee ympäristökeskuksen ryhtyä mahdollisiin muihin tarvittaviin toimiin lainvastaisen tilan oikaisemiseksi.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 28 § 2 momentti 4 kohta
Jätelaki 3 § 1 momentti
Ympäristönsuojeluasetus 6 § 1 momentti 12 kohta c alakohta

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Matti Suontausta, joka myös on esitellyt asian, Sauli Viitasaari ja Varpu Kujanpää.

4. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa ennen ennakkoratkaisun pyytämistä

Tiehallinnon Lapin tiepiiri on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Lapin ympäristökeskuksen päätös saatetaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi Tiehallinnon Lapin tiepiiri on esittänyt muun ohella seuraavaa:

CCA-pylväitä, jotka oli poistettu alkuperäisestä puhelinpylväskäytöstä, on käytetty uudelleen Raittijärven polun (maantien) 52004 kunnostuksessa. Polkua kunnostettiin kosteikkokohdilla mönkijälle kulkukelpoiseksi pitkospuureitiksi. CCA-pylväitä käytettiin alus- ja telapuina yhteensä 4,1 kilometrin pituisella reitillä. Niitä ei kuitenkaan ole käytetty purojen ja lähteiden kohdalla tai näiden välittömässä läheisyydessä. Tällaisissa paikoissa on käytetty uutta A-luokan kyllästysaineella käsiteltyä puuta. Lisäksi Namakkajoen silta on rakennettu uudelleen. Sillan kaikissa puurakenteissa käytettiin A-luokan kyllästysaineella käsiteltyä puuta.

Työn on toteuttanut urakoitsijana Destia Oy Lapin tiepiirin tilauksesta vuosina 2008–2009. Puurakenteisten pitkosten kokonaispituus on 4,1 kilometriä. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä mainittu 8,8 kilometriä on virheellinen tieto, joka perustuu alkuperäiseen suunnitelmaan.

Raittijärven polun varsi ei ole pohjavesialuetta. Juomavesien ottaminen alueella tapahtuu pintavesistä jokaisen omalla vastuulla. Pintavesissä voi olla epäpuhtauksia ja haitallisia aineita, vaikka kyseisiä pylväitä ei olisi alueella lainkaan.

Pitkospuut ovat lähimpänä asutusta Kivijärven kohdalla. Etäisyys lähimpään asuttuun rakennukseen on 480 metriä. Polkua lähinnä olevat lähteet ovat Kivijärven kohdalla 130 metrin ja 145 metrin etäisyydellä polusta, mutta näiden lähteiden kohdalla polulla ei ole pitkospuita.

Kaikki työssä käytetyt CCA-pylväät olivat olleet alkuperäisessä puhelinpylväskäytössä ennen vuotta 2007. Pylväät olivat noin kymmentä pylvästä lukuun ottamatta hyvässä kunnossa. Urakoitsija on toimittanut huhtikuussa 2009 vialliset pylväät luvan saaneelle ongelmajätteiden käsittelijälle.

Pylväitä ei ole työn aikana käsitelty tai työstetty muutoin kuin pituuskatkaisemalla pressun päällä ja poraamalla itse asennustyön välttämättä edellyttämät tappireiät pylväiden läpi, jotta pitkospuiden eri osat voidaan liittää toisiinsa. Porauslastut on otettu talteen muovilaatikkoon, jonka pohjassa olevan reiän kautta poraus on suoritettu. Lastut nousevat porattaessa suoraan laatikkoon, kuten käy ilmi valituksen liitteenä olevasta valokuvasta. Muutamasta pylväästä on poistettu rispaantunut pää pituuskatkaisemalla.

Porauslastut, purut ja rispaantuneet päät on 3.4.2009 toimitettu luvan saaneelle jätteen käsittelijälle Demolite Oy:lle ja 29.9.2009 Kittilän siirtokuormaus- ja hyötyjäteasemalle. Ylimääräiset käyttämättä jääneet pylväät toimitetaan luvan saaneelle käsittelijälle, kun maa jäätyessään mahdollistaa maastossa kulkemisen raskaammalla ajoneuvolla (traktori/puunkuljetusajoneuvo).

Hallinto-oikeus on virheellisesti ja perustelematta katsonut, että puhelinpylväskäytön päätyttyä pylväät ovat kokonaisuudessaan ja kaikissa tapauksissa ongelmajätettä, jonka ammattimaiseksi katsottuun jätteenkäsittelyyn on oltava ympäristölupa. Uudelleenkäytettävät hyväkuntoiset pylväät eivät kuitenkaan ole jätettä. Jätelain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Jätteistä annetun direktiivin (75/442/ETY, sittemmin 2006/12/EY) mukaan jätteellä tarkoitetaan mitä tahansa direktiivin liitteessä esitetyissä luokissa mainittua ainetta tai esinettä, jonka haltija hävittää, aikoo hävittää tai on velvollinen hävittämään. Ratkaisevaa eivät ole esineen ominaisuudet sinänsä vaan kysymys hylkäämisestä tai hylkäämisvelvollisuudesta. Kun esineellä on aiottu, mahdollinen ja todennäköinen tuleva käyttötarkoitus, se ei ole jätettä.

Tässä tapauksessa pylväitä ei ole aiottu puhelinpylväskäytön lakatessa poistaa lopullisesti käytöstä, vaan ne on ollut tarkoitus käyttää uudelleen. Kun tämä uudelleenkäyttö on sallittua, mikään osapuoli ei ole ollut velvollinenkaan poistamaan niitä käytöstä. Pylväät olisivat olleet jätettä vain, jos niitä ei olisi aiottu käyttää uudelleen. Pylväillä on oman käytön päätyttyä ollut taloudellista arvoa pylväiden alkuperäiselle omistajalle, jolloin on todennäköistä, että pylväät käytetään uudelleen. Omistaja onkin korvausta vastaan luovuttanut pylväät ammattimaiselle toimijalle ja sallittuun käyttötarkoitukseen.

EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä on useita ratkaisuja (esimerkiksi asia C-263/05), joista voidaan päätellä, että käytössä ollut CCA-kyllästetty puu ei ole jätettä, jos se soveltuu ilman suurempia muuntamistoimia uudelleenkäyttöön ja se myös suhteellisen pian sallitulla tavalla käytetään. Tässä tapauksessa muuntamistoimia ei pääosin tarvittu ja ne olivat joka tapauksessa vähäisiä. Vain muutaman pylvään rispaantunut pää oli tarpeen poistaa. Kyseiset pylväät voidaan siten katsoa jätteeksi enintään siihen saakka, kunnes päät on poistettu. Jätteeksi katsottavakin puu lakkaa muuntamistoimien jälkeen olemasta jätettä. Muut pylväät eivät ole olleet jätettä missään vaiheessa. Niiden laajamittainen käyttäminen pitkospuureitillä ei edellytä ympäristölupaa.

Koska käytettyä, CCA-liuoksella kyllästettyä hyväkuntoista puuta ei ole pidettävä jätelain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna jätteenä, myöskään urakoitsijan suorittamaa asentamiskäsittelyä ei tule pitää jätteen käsittelynä. Tämä periaate ilmenee ratkaisusta KHO 2009:56. Asiaa ei ole arvioitava toisin, vaikka asennuskäsittely onkin ollut ammattimaista toimintaa.

Jätettä ovat ainoastaan poistetut rispaantuneet päät, asennusreikien poraamisesta syntyneet lastut ja katkaisusta syntyneet sahanpurut. Mikään osapuoli ei ole käsitellyt näitä muulla tavalla kuin toimittamalla ne ympäristöluvan omaavalle jätteenkäsittelijälle.

Se seikka, että uudelleenkäytettävä CCA-kyllästetty puu ei ole jätettä ja että puuta voidaan työstää, ilmenee myös REACH-asetuksen liitteen XVII tekstistä. Sen mukaan nippuina markkinoille toimitettavan CCA-kyllästetyn puutavaran tekstiohjeessa on todettava muun muassa, että suojaimia on "käytettävä leikattaessa ja työstettäessä". Lisäksi tekstiohjeen mukaan syntynyt jäte on käsiteltävä ongelmajätteenä käsittelyluvan saaneessa laitoksessa. Jäsenmaissa suoraan sovellettavan asetuksen mukaan työstäminen jossain määrin on siis sallittua ja vasta siinä yhteydessä syntyy jätettä. Uudelleenkäytettävä puu sinänsä ei siten tämänkään vuoksi ole jätettä.

Myös uuden kyllästetyn puutavaran käyttämisessä tarpeellinen ja asentamisen edellyttämä rakennusmateriaalin työstäminen on sallittua ilman ympäristölupaa. Uudelleenkäyttöön soveltuvan, usein jopa uutta vastaavan puun käsittelyn luvanvaraisuudelle ei ole perusteita. Nyt kyseessä olevista uudelleen käyttöön kelvollisista puista ei aiheudu säännösten sallimassa käytössä sen suurempaa potentiaalista vaaraa kuin vastaavan uuden raaka-aineen käytöstä.

Hallinto-oikeus on katsonut, että lupakäsittelyä varten on hankittava selvitys siitä, että käyttö on valtioneuvoston asetuksen 787/2007 mukaista. Sanotun asetuksen mukaan CCA-kyllästeellä (kaikki CCA-kyllästetyypit) käsitellyn puun, joka on otettu käyttöön Euroopan yhteisössä ennen 30. syyskuuta 2007, käyttö, uudelleenkäyttö ja uudelleenmyynti sallitaan tietyin edellytyksin. Asetus on kumottu 15.6.2009 ja tämän ajankohdan jälkeen CCA-kyllästettyjen pylväiden käyttöön sovelletaan 22.6.2009 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 552/2009 muutettua parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1907/2006 (REACH) liitettä XVII sekä valtioneuvoston asetusta 647/2009.

Mainittujen säädösten mukaan arseeniyhdisteillä käsitelty puu, jota on käytetty yhteisössä jo ennen 30.9.2007, voidaan jättää paikoilleen ja käyttöä voidaan jatkaa käyttöiän loppuun. Jäsenvaltiot voivat sallia yhteisössä jo ennen 30.9.2007 käytetyn CCA:lla käsitellyn puun uudelleenkäytön, kun yllä sanotun REACH-asetuksen liitteen XVII mukaiset edellytykset täytetään.

Valtioneuvoston asetuksella 647/2009 on hyväksytty, että Suomessa voidaan REACH-asetuksen liitteen XVII suoraan salliman C-tyypin CCA-liuoksella käsitellyn puun lisäksi saattaa markkinoille ennen 30.9.2007 käytettyä, B-tyypin CCA-liuoksella käsiteltyä puuta. Sekä käytön alkuvaiheen että nykyisen lainsäädännön perusteella puun käyttö on siten sallittua, jos muut vaatimukset täytetään. Tässä tapauksessa CCA-liuoksella käsitelty puu on saatettu markkinoille ja urakoitsija on hankkinut puut kokonaisuudessaan kyseisissä pitkospuurakenteissa käytettäväksi jo valtioneuvoston asetuksen 787/2007 voimassaoloaikana.

Valtioneuvoston asetuksessa 647/2009 edellytetyllä tavalla pylväitä on käyttänyt urakoitsija, jonka toiminta on ammattimaista. Ammattimainen käyttäjä on kuka tahansa, joka ammatissaan tarvitsee CCA-kyllästettyä puuta, esimerkiksi rakennusurakoitsijat. Pitkospuureitin on kestettävä mönkijällä liikkuminen, jolloin alus- ja telapuiden on oltava kestäviä aluspuiden romahtamisesta johtuvien onnettomuuksien välttämiseksi, eli niiden voidaan katsoa olevan asetuksessa edellytetyllä tavalla välttämättömiä ihmisten turvallisuuden kannalta. Tässä tapauksessa yleisö liikkuu pitkosten lankkuja pitkin. Ihokosketus käsittelemättömien mäntypuisten pitkoslankkujen alla oleviin alus- ja telapuihin on epätodennäköistä.

Yllä mainituin edellytyksin pylväitä voidaan käyttää muun muassa silloissa ja siltarakenteissa. Pitkospuureitin rakenteet voidaan katsoa REACH-asetuksessa tarkoitetuiksi siltarakenteiksi. Pitkospuureitti ylittää pitkän sillan tapaan kosteikkoja, joilla liikkuminen olisi muutoin hankalaa. Aluspuita on käytetty tukirakenteena kosteikkojen ylittämiseksi, jotta telapuut eivät uppoaisi pehmeään maahan vaihteleviin syvyyksiin. Pitkospuureitin tulee olla mahdollisimman tasainen pituussuunnassa kulkien, jotta muun muassa mönkijällä kulkeminen olisi sitä pitkin turvallista. Käsitellyissä puissa on ollut REACH-asetuksessa edellytetty varoitusteksti. Puun käyttö alus- ja telapuuna ei ole kiellettyä silläkään perusteella, että sitä käytettäisiin tarkoituksessa, jossa käsitelty puu voi joutua kosketuksiin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitetun välituotteen tai valmiin tuotteen kanssa.

Alueelta otetuissa vesinäytteissä ei ole havaittu mitään hälyttävää. Mikäli ilmenee, että CCA-kyllästetyistä puista aiheutuu säännösten vastaista haittaa luonnolle, puut poistetaan.

Lapin ympäristökeskus (nykyisin, 1.1.2010 alkaen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue) on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on viitattu ympäristökeskuksen päätökseen ja sen perusteisiin. Ympäristökeskuksen päätös perustui olennaisilta osin Suomen ympäristökeskuksen asiassa 8.12.2008 antamaan lausuntoon. Suomen ympäristökeskus toimii kemikaalilaissa tarkoitettuna valvontaviranomaisena, kun on kysymys kemikaalien aiheuttamien ympäristöhaittojen ehkäisemisestä ja torjumisesta.

Lapin luonnonsuojelupiiri ry on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa on viitattu asiassa aikaisemmin esitettyyn ja vaadittu Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen pysyttämistä voimassa.

Raittijärven polun kunnostuksessa käytettyjä pylväitä on työstetty valittajan kertomuksesta poikkeavasti niin, ettei porauslastuja ole otettu talteen, vaan ne on jätetty maahan vastineen liitteenä olevista valokuvista ilmenevällä tavalla. Valokuvista käy myös ilmi, että rakentamisessa on käytetty lahoja pylväitä. Paikallisen asukkaan ilmoituksen mukaan työmaan rakennusmiehet ja työnjohtajat eivät ole olleet tietoisia sahanpurun ongelmallisuudesta eivätkä ole pitäneet sen keräämistä tarpeellisena.

REACH-asetuksen liitteen XVII kohdan 19 mukaan arseeniseoksia ei saa käyttää puun suojaukseen ja näin käsiteltyä puuta ei saa saattaa markkinoille. Poikkeuksena mainitaan, että i alakohdassa tarkoitetuissa teollisuuslaitoksissa CCA-liuoksilla käsitelty puu voidaan kuitenkin saattaa markkinoille ammattimaiseen ja teollisuuskäyttöön liitteessä luetelluissa rakenteissa, jos puun rakenteen eheys on välttämätöntä ihmisen tai karjan turvallisuuden kannalta ja jos suuren yleisön ihokosketus tällaisen puun kanssa on puun käyttöaikana epätodennäköistä.

REACH-asetuksen liitteessä mainittuja rakenteita ovat kantavat puurakenteet julkisissa rakennuksissa ja maatalouteen liittyvissä rakennuksissa sekä toimistorakennuksissa ja teollisuustiloissa, sillat ja siltarakenteet, puiset rakenneosat makean veden alueilla ja murtovesissä, esimerkiksi laiturit ja sillat, meluaidat, lumivyörysuojat, valtateiden suoja-aidat ja -esteet, kuoritut havupuutolpat karja-aitauksiin, maan tukirakenteet, sähköiset voimansiirto- ja televiestintäpylväät sekä maanalaisten raiteiden ratapölkyt.

Kyseessä on aineen käytön rajoitus eikä REACH-asetusta tule tulkita laajentavasti. Metsähallitus on todennut, että polku sijoittuu Natura 2000 -verkostoon sisällytetylle alueelle. Pääosa polusta sijaitsee Käsivarren erämaa-alueella, jonne Metsähallitus on laatinut hoito- ja käyttösuunnitelman. Metsähallitus suhtautuu kyllästetyn puun käyttöön kriittisesti ja on tulkinnut, että puiden käyttö tulisi kyseeseen ainoastaan siltojen osalta.

REACH-asetuksella perustetun uuden järjestelmän yhtenä tärkeänä tavoitteena on kannustaa ja tietyissä tapauksissa varmistaa, että erityistä huolta aiheuttavat aineet korvataan lopulta vähemmän vaarallisilla aineilla tai tekniikoilla, jos taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoisia soveltuvia vaihtoehtoja on saatavilla. Asetuksen tarkoituksena on myös erityisesti varmistaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklassa tarkoitettuja ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä koskevia periaatteita noudatetaan kaikilta osin.

Tiehallinto on teettänyt rakennusmateriaaliselvityksen, jossa kohonnut hinta sekä puisen pitkospuun lyhyehkö käyttöikä on mainittu perusteeksi kartoittaa muita rakennusmenetelmiä kuin perinteisiä pitkospuita. Selvityksen mukaan puhelinpylväiden käytölle on olemassa vaihtoehtoisia, perinteisiä pitkospuita pidempi-ikäisiä sekä ympäristöystävällisiä ratkaisuja. CCA-kyllästetystä puusta tehdyt rakennelmat muuttuvat aikanaan ongelmajätteeksi, joka tulee kerätä asianmukaisesti hävitettäväksi. Ympäristölupa helpottaisi aikanaan hävittämisen valvontaa.

Ympäristönsuojelulain 28 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava ympäristölupa. Ympäristönsuojelulakia sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkeen toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Hallituksen esityksen (HE 84/1999 vp) mukaan luvan tarve perustuisi yhtäältä toiminnan luonteeseen (laitosluettelo ja jätteen hyödyntäminen tai käsittely) ja toisaalta toiminnan ennakoituihin haitallisiin vaikutuksiin ympäristössä. Lupamenettely on keskeinen keino ehkäistä ympäristön pilaantumista ennakolta. Siinä voidaan tapauskohtaisesti selvittää ja arvioida toiminnan ympäristövaikutukset ja asettaa toiminnalle yksilöidyt velvoitteet. Luvanvaraisista toiminnoista säädetään tarkemmin ympäristönsuojeluasetuksella.

Jäteasetuksen (1390/1993) 3 §:n mukaan ongelmajätteeksi luokitellaan asetuksen liitteissä 2 ja 3 luokitellut jätteet, jos niillä on jokin liitteessä 4 luetelluista ominaisuuksista. Nyt kyseessä olevat CCA-kyllästetyt puut luokitellaan siten ongelmajätteeksi.

Ympäristönsuojeluasetuksen ja ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan ympäristölupaa on haettava muun muassa muulle jäteasetuksen (1390/1993) liitteissä 5 tai 6 määritellylle jätteen hyödyntämiselle tai käsittelylle, joka on ammattimaista tai laitosmaista.

Kemikaalilain 16 a §:n (1198/1999) mukaan toiminnanharjoittajan on, silloin kun se on kohtuudella mahdollista, valittava käyttöön olemassa olevista vaihtoehdoista kemikaali tai menetelmä, josta aiheutuu vähiten vaaraa.

Käsivarren luonto on hyvin herkkää. EU:n asetukset ovat laadittu silmällä pitäen toisenlaista ympäristöä kuin nyt on kyseessä ja ne osoittavat vain vähimmäistason ympäristön suojelulle. On perusteltua velvoittaa Lapin ympäristökeskus pyytämään lausunto kansalliselta kemikaaliviranomaiselta, jonka vastuulla on REACH-asetuksen oikean soveltamisen varmistaminen EU:n jäsenmaassa.

Tiehallinnon Lapin tiepiirin sijaan 1.1.2010 tullut Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue on antanut vastaselityksen.

Vastineessa on väitetty, että pylväitä olisi työstetty toisin kuin valituksessa on esitetty. Urakoitsijana toimineen Destian antamasta, vastaselityksen liitteenä olevasta lausunnosta käy ilmi, että vastineen liitteenä olevat valokuvat on otettu työn ollessa kesken. Kuvaaja on olettanut käsittelemättömän puun lastujen olevan käsitellyistä puista. Lähistöllä muutoin olleita pylväitä on luultu kysymyksessä olevan hankkeen pylväiksi. Kuvissa näkyvästä pintasäröstä ei myöskään aiheudu merkittävää heikennystä puupylvään kestävyydelle.

Vaikka muutaman pylvään pää on rispaantunut, niiden ei voida päätellä olevan lahonneita. Vastineen liitteenä olevassa kuvassa näkyvä lahonnut puu on poistettu.

Kemikaalilain 16 a §:n soveltaminen ei tarkoita, etteikö pylväiden käyttäminen olisi aiemmin voimassa olleiden säännösten ja REACH-asetuksen nojalla tietyin edellytyksin sallittua. Kohtuusnäkökohdissa on huomioitava muun ohella puun kestävyysvaatimukset turvallisuuden kannalta. Pylväiden käyttö ei ole ristiriidassa mainitun lainkohdan kanssa.

5. Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös 2.3.2011 taltionumero 540

Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 2.3.2011 taltionumero 540 siitä tarkemmin ilmenevin perustein päättänyt jatkaa asian käsittelyä, koska 1.1.2010 voimaan tulleesta aluehallintouudistuksesta johtuvaa estettä asian käsittelyn jatkamiselle ei ole.

6. Ennakkoratkaisun pyytäminen unionin tuomioistuimelta (korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös 6.7.2011 taltionumero 1904)

Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 6.7.2011 taltionumero 1904, pyydettyään Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen sekä liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen sekä Lapin Luonnonsuojelupiiri ry:n lausunnot ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä, päättänyt pyytää unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun seuraaviin unionin oikeutta koskeviin tulkintakysymyksiin:

1. Voidaanko siitä, että jäte on luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi suoraan päätellä, että aineen tai esineen käytöstä aiheutuu jätedirektiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle tai ihmisten terveydelle? Voiko myös vaarallinen jäte lakata olemasta jätettä jätedirektiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttyessä?

2. Onko jätteen käsitettä tulkittaessa ja erityisesti aineen tai esineen hävittämisvelvollisuutta arvioitaessa annettava merkitystä sille seikalle, että arvioinnin kohteena olevan esineen uudelleenkäyttö on tietyin edellytyksin sallittu REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitetussa liitteessä XVII? Jos on, mikä merkitys mainitulle seikalle on annettava?

3. Onko REACH-asetuksen 67 artiklalla yhdenmukaistettu valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevia vaatimuksia REACH-asetuksen 128 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla siten, että liitteessä XVII mainittujen valmisteiden tai esineiden käyttöä ei voida estää ympäristön suojelemista koskevien kansallisten sääntöjen perusteella, mikäli näitä rajoituksia ei ole julkaistu komission laatimassa luettelossa, jota tarkoitetaan REACH-asetuksen 67 artiklan 3 kohdassa?

4. Onko REACH-asetuksen liitteen XVII kohdan 19 alakohdassa 4 b olevaa luetteloa CCA-liuoksella käsitellyn puun käyttökohteista tulkittava siten, että siinä on esitetty kaikki mahdolliset käyttökohteet?

5. Voidaanko nyt kysymyksessä oleva käyttötarkoitus puupolun alus- ja telapuina rinnastaa kysymyksessä 4 mainitussa luettelossa esitettyihin käyttötarkoituksiin siten, että kysymyksessä oleva käyttötarkoitus voidaan sallia REACH-asetuksen liitteen XVII kohdan 19 alakohdan 4 b perusteella muiden tarvittavien edellytysten täyttyessä?

6. Mitä seikkoja on otettava huomioon, kun arvioidaan, onko REACH-asetuksen liitteen XVII kohdan 19 alakohdassa 4 d tarkoitettu toistuva ihokontakti mahdollinen?

7. Tarkoitetaanko kysymyksessä 6 mainitussa kohdassa olevalla ilmaisulla "mahdollinen" sitä, että toistuva ihokontakti on teoreettisesti mahdollista vai sitä, että toistuva ihokontakti on edes jossain määrin todennäköistä?

Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksensä kohdissa 70–88 todennut ennakkoratkaisupyynnön tarpeesta seuraavaa:

70. Edellä esitetyllä tavalla REACH-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan jätedirektiivissä tarkoitettu jäte ei ole asetuksen 3 artiklassa tarkoitettu aine, valmiste tai esine. REACH-asetusta ja sen mukaisia menettelyjä ei siis korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan sovelleta jätteisiin.

71. Tapauksessa on noussut esille kysymys siitä, onko CCA-liuoksella kyllästettyjä pylväitä, jotka on hankittu niiden aikaisemmalta omistajalta uutta käyttötarkoitusta varten, pidettävä niiden nykyisen omistajan hallussa ollessa jätteenä. Samoin on noussut esille kysymys siitä, onko mainittujen pylväiden käyttämistä puupolun alus- ja telapuiksi pidettävä jätteen käsittelynä tai hyödyntämisenä.

72. Asiassa on riidatonta, että puupolun alus- ja telapuina käytettyjen pylväiden nykyisellä haltijalla ei ole eikä ole ollut tarkoitusta hävittää urakoitsijan hankkimia puhelinpylväitä.

73. On kuitenkin otettava huomioon, että pylväiden alkuperäinen käyttäjä on poistanut pylväät niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta, jolloin pylväitä on niiden käytöstä poistamisen jälkeen, pylväiden vielä ollessa alkuperäisen omistajan hallussa, voitu pitää jätteenä ja puun sisältäessä vaarallisia aineita, myös ongelmajätteenä. Kysymyksessä ei korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan ole sellainen jätedirektiivin 2008/98/EY 5 artiklassa tarkoitettu jäte, joka olisi syntynyt tuotantoprosessin tuloksena. Näin ollen pylväitä ei voida pitää mainitussa artiklassa tarkoitettuna sivutuotteena.

74. Asiassa onkin herännyt kysymys siitä, voiko myös vaarallinen jäte (ongelmajäte) lakata olemasta jätettä jätedirektiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttyessä. Mainittujen edellytysten täyttymiseen liittyy olennaisesti kysymys siitä, voidaanko vaarallista jätettä (ongelmajätettä) lainkaan hyödyntää tavalla, josta ei aiheutuisi haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle.

75. Kun otetaan huomioon REACH-asetuksen 1 artiklan 1 kohdasta ilmenevät tavoitteet ja saman asetuksen 2 artiklan 4 kohta, voidaan unionin lainsäädäntöön perustuvaa jätesääntelyä korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan soveltaa REACH-asetuksen estämättä. Kun otetaan huomioon REACH-asetuksen 2 artiklan 2 kohta, tullee ensisijaisesti tarkastella sitä, onko jokin aine tai esine jätettä ja vasta tämän tarkastelun tuloksesta riippuen toissijaisesti sitä, onko esineen käyttö tai uudelleenkäyttö sallittu REACH-asetuksen perusteella muutoin. Asiassa on myös arvioitava olisiko nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa merkitystä annettava sille seikalle, että REACH-asetuksen liitteessä XVII on yhtenäistetty muun muassa CCA-liuoksella käsitellyn puun saattamista markkinoille ja käyttöä. Mainitussa liitteessä näin käsitellyn puun uudelleenkäyttö on tietyin edellytyksin sallittua.

76. Jos asiassa päädytään siihen, että nyt kysymyksessä olevat pylväät ovat jätettä, on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä arvioida, onko CCA-liuoksella kyllästettyjen pylväiden käyttäminen nyt kysymyksellä olevalla tavalla ollut jätteen ammattimaista hyödyntämistä tai käsittelyä.

77. Jos kansallinen tuomioistuin päätyy siihen, että kysymys ei ole vaarallisesta jätteestä eikä jätteestä, kysymys ei myöskään voi olla jätteen ammattimaisesta käsittelystä ja hyödyntämisestä. Tällöin toiminta ei ole vaatinut ympäristönsuojelulain mukaista lupaa. Kansallisen tuomioistuimen on tässä tilanteessa arvioitava, vaatiiko toiminta ympäristönsuojelulain mukaisen luvan muulla perusteella.

78. Mikäli päädytään siihen, että ympäristönsuojelulain mukaista lupaa ei tarvita millään perusteella, on ratkaistava, onko toiminta muutoin ympäristönsuojelulain vastaista.

79. Viimeksi mainittua kysymystä ratkaistaessa on arvioitava sitä, seuraako REACH-asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta unionin ympäristösääntelystä, että pylväiden käyttö nyt kysymyksessä olevaan käyttötarkoitukseen olisi kiellettyä. Samoin tulee arvioitavaksi, mikä suhde REACH-asetuksella on kansalliseen ympäristösääntelyyn.

80. Korkeimman hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan CCA-kyllästettyjen pylväiden sijoittaminen maahan saattaisi joissakin tapauksissa olla ympäristönsuojelulain 7 §:ssä säädetyn maaperän pilaamiskiellon vastaista. Tapauksen olosuhteista voidaan toisaalta päätellä, että pylväiden sijoittamisella puupolun tukirakenteeksi ei ole vaikutusta pohjaveteen eikä sellaista vaikutusta pintaveteen, että käytön mahdollisia esteitä tulisi tarkastella suhteessa vesiympäristöä koskevaan unionin lainsäädäntöön ja kansalliseen lainsäädäntöön.

81. Korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan ympäristövastuudirektiivin 2004/35/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ei voida tulkita siten, että siinä olisi asetettu yleinen maaperän pilaamiskielto. Mainitussa direktiivin kohdassa näet edellytetään, että maaperän pilaantumisesta aiheutuu huomattava riski siitä, että aineiden joutuminen maahan tai maapohjaan vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen. Mikäli tällaista huomattavaa riskiä ei ole, nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan voida katsoa, että unionin ympäristölainsäädännössä olisi suoranaisesti kielletty nyt kysymyksessä olevien pylväiden sijoittaminen maahan.

82. Epäsuorasti kielto pylväiden sijoittamiselle maahan voitaisiin korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan johtaa unionin lainsäädännöstä tässä tapauksessa sillä perusteella, että pylväiden sijoittamisesta aiheutuisi luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu seuraus, eivätkä saman artiklan 4 kohdassa tarkoitetut edellytykset hankkeen toteuttamiselle täyttyisi.

83. Mikäli luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa päädyttäisiin siihen, että nyt kysymyksessä olevasta hankkeesta ei aiheudu luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua seurausta, voitaisiin tienpitäjää lähtökohtaisesti vaatia palauttamaan kunnostustöitä edeltävä tilanne vain kansallisen ympäristölainsäädännön perusteella tai sillä perusteella, että pylväiden uudelleenkäyttö on REACH-asetuksen vastaista.

84. Edellä mainitun perusteella on herännyt kysymys siitä, onko REACH-asetuksen 67 artiklalla yhdenmukaistettu valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevia vaatimuksia REACH-asetuksen 128 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla siten, että liitteessä XVII mainittujen valmisteiden tai esineiden käyttöä ei voida estää ympäristön suojelemista koskevien kansallisten sääntöjen perusteella, mikäli näitä rajoituksia ei ole julkaistu komission laatimassa luettelossa, jota tarkoitetaan REACH-asetuksen 67 artiklan 3 kohdassa.

85. Mikäli vastaus edellä mainittuun kysymykseen on myönteinen, ei tienpitäjää ole voitu eikä voida estää käyttämästä nyt kysymyksessä olevia CCA-liuoksella kyllästettyjä pylväitä ympäristön suojelemista koskevien kansallisten sääntöjen perusteella, koska tällaiset säännöt olisivat mahdollisesti REACH-asetuksen 128 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vapaan liikkuvuuden este. Pylväiden uudelleenkäyttöä voitaisiin näin ollen rajoittaa vain sillä perusteella, että niiden käyttö nykyiseen käyttötarkoitukseen olisi REACH-asetuksen liitteen XVII kohdassa 19 tarkoitettujen edellytysten vastaista.

86. REACH-asetuksen liitteen XVII kohdassa 19 tarkoitettujen edellytysten olemassaoloa on joka tapauksessa arvioitava siitä riippumatta, vaatiiko toiminta ympäristönsuojelulain mukaisen luvan tai onko toiminta muuten ympäristönsuojelulain vastaista.

87. Asiassa on edellä mainitun perusteella herännyt kysymys siitä, onko REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitettua liitettä XVII ja erityisesti sen 19 kohdan 4 b alakohdassa esitettyä luetteloa CCA-liuoksella käsitellyn puun mahdollisista käyttökohteista tulkittava siten, että muut kuin siinä nimenomaisesti luetellut käyttökohteet eivät ole mahdollisia, vai voidaanko mainittua kohtaa tulkita siten, että pylväiden uudelleenkäyttö, esimerkiksi siltoja ja siltarakenteita hyvinkin pitkälti vastaavassa, nyt kysymyksessä olevassa käyttötarkoituksessa voitaisiin sallia.

88. Edelleen on herännyt kysymys siitä, mitä seikkoja on otettava huomioon arvioitaessa sitä, onko REACH-asetuksen liitteen XVII kohdan 19 alakohdassa 4 d tarkoitettu toistuva ihokosketus mahdollinen. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa toistuva ihokosketus on mahdollista lähinnä siinä teoreettisessa tilanteessa, että Raittijärven polkua jalkaisin kulkeva henkilö päättää kulkea paljain jaloin puupolun näkyvissä olevia alus- ja telapuita pitkin puupolun normaalista käyttötarkoituksesta täysin poikkeavalla tavalla. Tarkoitetaanko mainitussa direktiivin kohdassa teoreettista mahdollisuutta vai tarkoitetaanko ilmaisulla "mahdollinen" sitä, että toistuvaa ihokontaktia on pidettävä edes jossain määrin todennäköisenä? Puupolun aluspuiden muut mahdolliset kosketukset kohdistuisivat esimerkiksi jäkäliin ja luonnonmarjoihin. Jäkälät ovat alueella liikkuvien porojen ravintoa ja luonnonmarjoja hyödyntävät ihmiset, linnut ja eräät eläimet.

7. Unionin tuomioistuimen tuomio

Unionin tuomioistuin on 7.3.2013 asiassa C-358/11 antamallaan tuomiolla antanut vastaukset korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyynnössään esittämiin kysymyksiin. Unionin tuomioistuin on lausunut tuomion kohdissa 27–64 seuraavasti:

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Alustavat huomautukset

27. Kuten ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ilmenee, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun riita-asian taustalla on ensisijaisesti se, että vaikka kyseiset puhelinpylväät on käsitelty REACH-asetuksessa tarkoitetulla vaarallisella aineella, tällainen käsittely ei kuitenkaan ole saman asetuksen mukaan esteenä sille, että kyseisiä puupylväitä käytetään tietyissä tilanteissa ja tietyin edellytyksin tiettyihin tarkoituksiin, joihin kyseisen polun pitkospuiden voidaan mahdollisesti katsoa kuuluvan.

28. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen on lausuttava aluksi REACH-asetuksen tulkintaa koskevista kysymyksistä; se on jätteitä koskevasta säännöstöstä riippumaton säännöstö, kun otetaan huomioon, että direktiivissä 2008/98 määritelty jäte ei ole kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan saman asetuksen 3 artiklassa tarkoitettu aine, seos tai esine.

29. Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on lisäksi täsmentänyt unionin tuomioistuimen pyynnöstä, joka on esitetty työjärjestyksen, sellaisena kuin se oli voimassa kyseisen pyynnön esittämisen ajankohtana, 104 artiklan 5 kohdan nojalla, että sen on otettava huomioon paitsi se lainsäädäntö, joka oli voimassa tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, myös se lainsäädäntö, joka on voimassa sinä päivänä, jona se ratkaisee asian, esitettyihin kysymyksiin on vastattava soveltamalla yhtäältä direktiivin 2008/98 ja toisaalta REACH-asetuksen niitä säännöksiä, joista pääasiassa on kyse.

Kolmas kysymys

30. Kolmannella kysymyksellään, jota on syytä tarkastella ensiksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko REACH-asetuksen 67 ja 128 artiklaa tulkittava siten, että REACH-asetuksella on yhdenmukaistettu aineen, kuten arseeniyhdisteiden, jolle on lisäksi asetettu jokin rajoitus kyseisen asetuksen liitteessä XVII, valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevat vaatimukset.

31. Tässä yhteydessä on muistutettava, että REACH-asetuksen tarkoituksena on sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu, mukaan lukien vaihtoehtoisten keinojen edistäminen aineiden vaarojen arvioimiseksi, sekä aineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla samalla kilpailukykyä ja innovointia edistäen (asia C-558/07, S.P.C.M. ym., tuomio 7.7.2009, Kok., s. I-5783, 35 kohta).

32. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 55 kohdassa, vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla varmistetaan siten, että jäsenvaltioilla on REACH-asetuksen 128 artiklan 1 kohdan mukaan velvollisuus olla kieltämättä, rajoittamatta tai estämättä kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvan aineen valmistusta, maahantuontia, markkinoille saattamista tai käyttöä sellaisenaan, seoksessa tai esineessä, kun kyseinen aine on kyseisen asetuksen tai tarvittaessa kyseisen asetuksen täytäntöönpanosta annettujen unionin säädösten mukainen. Saman 128 artiklan 2 kohdan mukaan REACH-asetuksen säännöksillä ei kuitenkaan estetä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai antamasta työntekijöiden, ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemista koskevia kansallisia sääntöjä, joita sovelletaan tapauksiin, joissa kyseisellä asetuksella ei yhdenmukaisteta valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevia vaatimuksia.

33. Näistä säännöksistä siis ilmenee, että unionin lainsäätäjä on pyrkinyt yhdenmukaistamaan nämä vaatimukset tietyissä tapauksissa, joihin REACH-asetuksen 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tapaus kuuluu.

34. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan sellaisen aineen valmistus, markkinoille saattaminen tai käyttö, jolle on asetettu jokin rajoitus liitteessä XVII, ei nimittäin ole sallittua sellaisenaan, seoksessa tai esineessä, ellei aine ole kyseisen rajoituksen edellytysten mukainen.

35. Tästä seuraa, että REACH-asetuksen 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun aineen valmistukselle, markkinoille saattamiselle tai käytölle ei voida asettaa muita edellytyksiä kuin kyseisessä asetuksessa vahvistetut edellytykset, joilla vastataan, kuten saman asetuksen 68 artiklan 1 kohdasta ja 69 artiklasta ilmenee, tarpeeseen toimia "yhteisön tasolla".

36. Vaikka REACH-asetuksen 67 artiklan 3 kohdassa sallitaankin se, että jäsenvaltio pitää voimassa olemassa olevat rajoitukset, jotka ovat tiukempia kuin liitteessä XVII asetetut rajoitukset, tämä on sallittu väliaikaisesti – 1.6.2013 saakka – ja edellyttää, että kyseiset rajoitukset on ilmoitettu komissiolle, minkä Suomen tasavalta sitä paitsi myöntää jättäneensä tekemättä. Kyseisen toimenpiteen väliaikaisuus ja ehdollisuus eivät voi asettaa kyseenalaiseksi REACH-asetuksen 67 artiklan 1 kohdassa toteutettua yhdenmukaistamista.

37. Jos jäsenvaltio aikoo asettaa uusia edellytyksiä sellaisen aineen valmistukselle, markkinoille saattamiselle tai käytölle, jolle on asetettu jokin rajoitus REACH-asetuksen liitteessä XVII, se voi näin ollen asettaa niitä ainoastaan kyseisen asetuksen 129 artiklan 1 kohdan nojalla reagoidakseen kiireelliseen tilanteeseen ihmisten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi tai SEUT 114 artiklan 5 kohdan nojalla muun muassa uuden ympäristönsuojelua koskevan tieteellisen näytön perusteella. Se, että jäsenvaltiot asettavat muunlaisia edellytyksiä, on ristiriidassa kyseisen asetuksen päämäärien kanssa (ks. analogisesti yhdistetyt asiat C-281/03 ja C-282/03, Cindu Chemicals ym., tuomio 15.9.2005, Kok., s. I-8069, 44 kohta).

38. Kolmanteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että REACH-asetuksen 67 ja 128 artiklaa on tulkittava siten, että unionin oikeudessa on yhdenmukaistettu aineen, kuten arseeniyhdisteiden, jolle on asetettu jokin rajoitus kyseisen asetuksen liitteessä XVII, valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevat vaatimukset.

Neljäs ja viides kysymys

39. Neljännellä ja viidennellä kysymyksellään, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan b alakohtaa, jossa luetellaan tarkoitukset, joihin CCA-liuoksella käsiteltyä puuta voidaan käyttää, tulkittava siten, että kyseinen säännös on tyhjentävä ja että sitä ei näin ollen voida ulottaa koskemaan muita kuin siinä lueteltuja käyttötarkoituksia.

40. REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan säännöksissä vahvistetaan tapaukset, joissa voidaan poiketa saman nimikkeen 3 kohdan säännöksistä, joissa kielletään arseeniyhdisteiden käyttäminen puunsuojaukseen.

41. Sekä kyseisten säännösten sanamuodosta että niiden tavoitteesta ilmenee, että kyseisessä 4 kohdassa säädettyä poikkeusta on välttämättä tulkittava suppeasti.

42. On nimittäin selvää, että kun unionin lainsäätäjä on sisällyttänyt arseeniyhdisteet REACH-asetuksen liitteeseen XVII, se on katsonut – kuten muun muassa kyseisen liitteen otsikosta ja kyseisen asetuksen 68 ja 69 artiklasta ilmenee –, että kyseisestä aineesta aiheutuu ihmisten terveydelle tai ympäristölle vaaraa tai riski, joka ei ole hallinnassa ja on jopa mahdoton hyväksyä. Tämän vuoksi tällaisen aineen käyttöä koskevia poikkeuksia ei voida tulkita laajasti.

43. Näin ollen REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan b alakohdassa oleva luettelo tarkoituksista, joihin CCA-liuoksella käsiteltyä puuta voidaan käyttää, on tyhjentävä.

44. Puun käytöstä pääasiassa kyseessä olevissa töissä on todettava, ettei unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta eikä etenkään siihen kuuluvista valokuvista ilmene, että pääasiassa kyseessä olevien pitkospuiden ominaisuudet – etenkin niiden rakenne ja niiden tehtävä – eroavat minkä tahansa sillan tai siltarakenteen, joka on tarpeen väylän rakentamiseksi, ominaisuuksista. Yksinomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin tarkastaa, kuuluuko kyseisten puhelinpylväiden käyttö näiden pitkospuiden alus- ja telapuina tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittuun luetteloon kuuluvien käyttötarkoitusten piiriin.

45. Neljänteen ja viidenteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan b alakohtaa, jossa luetellaan tarkoitukset, joihin CCA-liuoksella käsiteltyä puuta voidaan poikkeuksellisesti käyttää, on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä oleva luettelo on tyhjentävä ja että kyseistä poikkeusta ei voida näin ollen soveltaa muihin kuin kyseisessä luettelossa mainittuihin tapauksiin. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tarkastaa, kuuluuko kyseisten puhelinpylväiden käyttö pitkospuiden alus- ja telapuina pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa kyseisessä säännöksessä lueteltujen käyttötarkoitusten piiriin.

Kuudes ja seitsemäs kysymys

46. Kuudennella ja seitsemännellä kysymyksellään, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, mikä on REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan d alakohdan toisen luetelmakohdan säännösten ulottuvuus, kun niiden mukaan CCA-liuoksella käsiteltyä puuta ei saa käyttää käyttötarkoituksissa, joissa toistuva ihokosketus on mahdollinen.

47. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 45 ja 46 kohdassa, unionin lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut kieltää tällaisen puun käyttöä pelkästään sillä perusteella, että ihokosketus on mahdollinen, koska tällaista mahdollisuutta ei voida käytännössä koskaan sulkea täysin pois. Kyseisen kosketuksen toistuvuus siis oikeuttaa kyseisen kiellon.

48. Kun REACH-asetuksen tavoitteet, sellaisina kuin ne on mainittu tämän tuomion 31 kohdassa, otetaan huomioon, tällaisen mahdollisuuden on oltava sellainen, että siitä aiheutuu kyseisen yleisön terveydelle vaaraa ihokosketuksen yleisyyden vuoksi.

49. Tässä yhteydessä on todettava, että REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan b alakohdan mukaan CCA-liuoksella käsitelty puu voidaan saattaa markkinoille ammattimaiseen käyttöön ja teollisuuskäyttöön ainoastaan, jos yleisön ihokosketus tällaisen puun kanssa on puun käyttöaikana epätodennäköistä.

50. Tästä seuraa, että REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan d alakohdan toisessa luetelmakohdassa asetettua kieltoa on sovellettava kaikissa tilanteissa, joissa ihokosketus CCA-liuoksella käsitellyn puun kanssa on kaiken todennäköisyyden mukaan toistuvaa.

51. Tämän todennäköisyyden arviointi on näin ollen riippuvainen konkreettisista käyttöolosuhteista tarkoituksissa, joihin CCA-liuoksella käsiteltyä puuta voidaan käyttää. Etenkin pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa tämä todennäköisyys voi riippua muun muassa siitä, miten puhelinpylväitä käytetään pitkospuiden rakenteissa, tai pitkospuiden erilaisista käyttötavoista. Jos kyseisillä pylväillä nimittäin ainoastaan tuetaan kyseisiä pitkospuita ja jos kyseiset pylväät eivät muodosta väylää, jota pitkin käyttäjät kulkevat tavanomaisesti, käyttäjien toistuva ihokosketus käsitellyn puun kanssa näyttää lähtökohtaisesti epätodennäköiseltä. Tämän arvioinnin suorittaminen on kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

52. Kuudenteen ja seitsemänteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan d alakohdan toisen luetelmakohdan säännöksiä, joiden mukaan CCA-liuoksella käsiteltyä puuta ei saa käyttää käyttötarkoituksissa, joissa toistuva ihokosketus on mahdollinen, on tulkittava siten, että kyseistä kieltoa on sovellettava kaikissa tilanteissa, joissa ihokosketus käsitellyn puun kanssa on kaiken todennäköisyyden mukaan toistuvaa, ja tällainen todennäköisyys on pääteltävä kyseisen puun käyttötarkoituksen mukaisen tavanomaisen käytön konkreettisista olosuhteista, mikä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

Ensimmäinen kysymys

53. Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, seuraako direktiivin 2008/98 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa vahvistetusta vaatimuksesta, jonka mukaan edellytyksenä sille, että jäte lakkaa olemasta jätettä hyödyntämistoimen, kierrätys mukaan luettuna, seurauksena, on se, ettei sen käytöstä aiheudu haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle, että vaarallisten jätteiden luokkaan kuuluva jäte ei voi koskaan lakata olemasta jätettä.

54. Tämän kysymyksen esittäessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää lähtökohtana sitä, että pääasiassa kyseessä olevista puhelinpylväistä on tullut sen jälkeen, kun niiden käyttäminen niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen on lopetettu, direktiivissä 2008/98 tarkoitettua jätettä, ja sitä, että niiden uusi käyttötarkoitus pitkospuiden alus- ja telapuina voi sopia yhteen kyseisen direktiivin vaatimusten kanssa ainoastaan siinä tapauksessa, että ne ovat lakanneet olemasta jätettä saman direktiivin 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti ja että niiden käytöstä ei etenkään aiheudu haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle.

55. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 67 kohdassa, direktiivin 2008/98 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuitenkin ainoastaan vahvistetaan edellytykset, jotka niiden erityisten arviointiperusteiden on täytettävä, joiden perusteella voidaan määrittää, mitkä jätteet lakkaavat olemasta kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua jätettä, kun ne ovat läpikäyneet hyödyntämistoimen, kierrätys mukaan luettuna. Tällaisten edellytysten itsensä perusteella ei näin ollen voida suoraan päätellä, että tiettyjä jätteitä ei ole enää pidettävä jätteenä. Lisäksi on selvää, että unionin oikeudessa ei ole säädetty tällaisista erityisistä arviointiperusteista, jotka koskisivat pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa käsiteltyä puuta.

56. On kuitenkin totta, että kun unionin tasolla ei ole vahvistettu arviointiperusteita, jäsenvaltiot voivat direktiivin 2008/98 6 artiklan 4 kohdan nojalla soveltuvan oikeuskäytännön huomioon ottaen päättää tapauskohtaisesti, onko jokin jäte lakannut olemasta jätettä. Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, kyseinen oikeuskäytäntö on siis otettava huomioon tutkittaessa, voiko vaarallisena pidettävä jäte lakata olemasta jätettä, mitä ei direktiivin 2008/98 6 artiklassa eikä missään muussakaan kyseisen direktiivin säännöksessä suljeta pois.

57. Tässä yhteydessä on muistutettava, että silloinkin, kun jäte hyödynnetään täysin, minkä seurauksena kyseinen aine saa samat ominaisuudet ja tunnusmerkit kuin raaka-aine, kyseistä ainetta voidaan kuitenkin pitää jätteenä, jos sen haltija direktiivin 2008/98 3 artiklan 1 kohdassa olevan määritelmän mukaisesti poistaa sen käytöstä, aikoo poistaa sen käytöstä tai on velvollinen poistamaan sen käytöstä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-418/97 ja C-419/97, ARCO Chemie Nederland ym., tuomio 15.6.2000, Kok., s. I-4475, 94 kohta ja asia C-9/00, Palin Granit ja Vehmassalon kansanterveystyön kuntayhtymän hallitus, tuomio 18.4.2002, Kok., s. I-3533, 46 kohta). Tässä yhteydessä tarpeellisten arviointien suorittaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

58. Se, että aine on peräisin direktiivissä 2008/98 tarkoitetusta hyödyntämistoimesta, on vain yksi niistä seikoista, jotka on otettava huomioon ratkaistaessa, onko kyse edelleen jätteestä, mutta pelkästään sen perusteella ei voida tehdä tältä osin lopullisia päätelmiä (em. yhdistetyt asiat ARCO Chemie Nederland ym., tuomion 97 kohta).

59. Sen ratkaisemiseksi, voidaanko kyseinen esine muuttaa hyödyntämistoimen avulla käyttökelpoiseksi tuotteeksi, on näin ollen tarkastettava kaikkien asian olosuhteiden perusteella, voidaanko kyseistä esinettä käyttää direktiivin 2008/98 vaatimusten mukaisesti, sellaisina kuin ne on vahvistettu muun muassa kyseisen direktiivin 1 ja 13 artiklassa, vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä.

60. Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että unionin oikeudessa ei lähtökohtaisesti suljeta pois sitä, että vaarallisena pidettävä jäte voi lakata olemasta direktiivissä 2008/98 tarkoitettua jätettä, jos siitä voidaan tehdä hyödyntämistoimen avulla käyttökelpoista vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä ja jos ei lisäksi ole todettu, että kyseisen esineen haltija poistaa sen käytöstä, aikoo poistaa sen käytöstä tai on velvollinen poistamaan sen käytöstä saman direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, minkä tarkastaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

Toinen kysymys

61. Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko REACH-asetuksella, etenkin sen liitteellä XVII, jossa sallitaan CCA-liuoksella käsitellyn puun käyttö tietyin edellytyksin, merkitystä määritettäessä, voiko tällainen puu lakata olemasta jätettä sen vuoksi, että sen haltijalla ei ole kyseisten edellytysten täyttyessä velvollisuutta poistaa sitä käytöstä direktiivin 2008/98 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

62. Kuten tämän tuomion 31 kohdassa on muistutettu, REACH-asetuksen tarkoituksena on muun muassa varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu. Kun kyseinen tavoite otetaan huomioon, on myönnettävä, että kun unionin lainsäätäjä on sallinut CCA-liuoksella käsitellyn puun käytön tietyin edellytyksin, se on katsonut, että vaikka kyseinen käsittely toteutetaan vaarallisella aineella, jolle kyseisessä asetuksessa on asetettu rajoituksia, tämä vaarallisuus ei ole omiaan vaarantamaan kyseistä korkeatasoista ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua, kun kyseinen käyttö on rajoitettu tiettyihin tarkoituksiin.

63. Jätehuollon on tapahduttava direktiivin 2008/98 13 artiklan mukaan vastaavan tavoitteen mukaisesti eli vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä. Tässä tilanteessa mikään ei estä sitä, että kyseisen vaatimuksen arvioinnissa otetaan huomioon se, että vaarallinen jäte lakkaa olemasta jätettä sen vuoksi, että sen hyödyntäminen tapahtuu REACH-asetuksen liitteessä XVII sallitun käytön muodossa, ja se, että sen haltijalla ei näin ollen ole enää velvollisuutta poistaa sitä käytöstä kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

64. Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että REACH-asetuksella, etenkin sen liitteellä XVII, jossa sallitaan CCA-liuoksella käsitellyn puun käyttö tietyin edellytyksin, on pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa merkitystä määritettäessä, voiko tällainen puu lakata olemasta jätettä sen vuoksi, että sen haltijalla ei ole kyseisten edellytysten täyttyessä velvollisuutta poistaa sitä käytöstä direktiivin 2008/98 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1) Unionin oikeudessa ei lähtökohtaisesti suljeta pois sitä, että vaarallisena pidettävä jäte voi lakata olemasta jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19.11.2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY tarkoitettua jätettä, jos siitä voidaan tehdä hyödyntämistoimen avulla käyttökelpoista vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä ja jos ei lisäksi ole todettu, että kyseisen esineen haltija poistaa sen käytöstä, aikoo poistaa sen käytöstä tai on velvollinen poistamaan sen käytöstä saman direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, minkä tarkastaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

2) Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1907/2006, sellaisena kuin se on muutettuna 22.6.2009 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 552/2009, etenkin sen liitettä XVII, jossa sallitaan niin sanotulla CCA (kupari-kromi-arseeni) -liuoksella käsitellyn puun käyttö tietyin edellytyksin, on tulkittava siten, että sillä on pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa merkitystä määritettäessä, voiko tällainen puu lakata olemasta jätettä sen vuoksi, että sen haltijalla ei ole kyseisten edellytysten täyttyessä velvollisuutta poistaa sitä käytöstä direktiivin 2008/98 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

3) Asetuksen N:o 1907/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 552/2009, 67 ja 128 artiklaa on tulkittava siten, että unionin oikeudessa on yhdenmukaistettu aineen, kuten arseeniyhdisteiden, jolle on asetettu jokin rajoitus kyseisen asetuksen liitteessä XVII, valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevat vaatimukset.

4) Asetuksen N:o 1907/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 552/2009, liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan b alakohtaa, jossa luetellaan tarkoitukset, joihin niin sanotulla CCA (kupari-kromi-arseeni) -liuoksella käsiteltyä puuta voidaan poikkeuksellisesti käyttää, on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä oleva luettelo on tyhjentävä ja että kyseistä poikkeusta ei voida näin ollen soveltaa muihin kuin kyseisessä luettelossa mainittuihin tapauksiin. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tarkastaa, kuuluuko kyseisten puhelinpylväiden käyttö pitkospuiden alus- ja telapuina pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa kyseisessä säännöksessä lueteltujen käyttötarkoitusten piiriin.

5) Asetuksen N:o 1907/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 552/2009, liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan d alakohdan toisen luetelmakohdan säännöksiä, joiden mukaan niin sanotulla CCA (kupari-kromi-arseeni) -liuoksella käsiteltyä puuta ei saa käyttää käyttötarkoituksissa, joissa toistuva ihokosketus on mahdollinen, on tulkittava siten, että kyseistä kieltoa on sovellettava kaikissa tilanteissa, joissa ihokosketus käsitellyn puun kanssa on kaiken todennäköisyyden mukaan toistuvaa, ja tällainen todennäköisyys on pääteltävä kyseisen puun käyttötarkoituksen mukaisen tavanomaisen käytön konkreettisista olosuhteista, mikä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

8. Asianosaisten kuuleminen unionin tuomioistuimen ratkaisusta

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue on antanut selityksen unionin tuomioistuimen tuomion johdosta. Selityksessä on viitattu asiassa aikaisemmin lausuttuun, myös unionin tuomioistuimelle toimitettuun huomautukseen, ja todettu lisäksi muun ohella seuraavaa:

Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisusta voidaan päätellä, että tässä tapauksessa CCA-liuoksella käsiteltyjen puhelinpylväiden käyttäminen pitkospuiden alus- ja telapuina on sallittua.

Käyttö on sallittua, koska aikaisemmin puhelinpylväinä käytetyt pylväät eivät enää ole jätettä, sillä niiden haltija ei ole poistanut tai aikonut poistaa eikä ole ollut velvollinen poistamaan niitä käytöstä, vaan on päinvastoin aikonut käyttää ne sallitussa käytössä. Koska käyttö on sallittua, pylväiden käyttämiseen pitkospuiden alus- ja telapuina ei tarvitse hakea ympäristölupaa.

Pitkospuilla vuosina 2008–2009 kunnostettu entinen polkutie on ainoa kulkutie erämaassa sijaitsevaan Raittijärven kylään. Talvella kulkeminen tapahtuu moottorikelkalla eikä vaadi rakennettua tietä. Kesäaikaan kulkeminen tapahtuu lähinnä mönkijöillä. Mönkijällä kulkeminen on vaikeaa maaston kosteissa kohdissa ja kulkua helpottamaan on rakennettu pitkospuut.

Pylväiden alkuperäisellä käyttäjällä on ollut myyntipiste, josta pylväät on toimitettu urakoitsijalle kunnostettavan pitkospolun läheisyyteen. Urakoitsijalle toimitetuista pylväistä oli poistettu puhelinjohtojen kiinnittämiseen tarvitut kiinnikkeet. Pylväissä ei siten ollut osia, jotka estäisivät niiden käyttämisen pitkopolun alus- ja telapuina. Pylväisiin oli kiinnitettynä REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitetun liitteen XVII kohdan 19 alakohdassa 4 e tarkoitetut käsittelyohjeet. Tästä voidaan päätellä, että pylväät oli jo ennen toimitusta jo todettu kohteeseen sopivaksi rakennusmateriaaliksi.

Pylväitä oli käytetty puhelinpylväinä jo ennen 30. päivää syyskuuta 2007, joten niiden käyttö kuuluu REACH-asetuksen liitteen XVII asianomaisen kohdan mukaisesti Suomen kansallisesti salliman käytön ja uudelleenkäytön piiriin. Puhelinpylväät on tämän ajankohdan jälkeen poistettu puhelinpylväskäytöstä. Pitkoksia on käytetty kosteikkokohdissa, joiden ylittäminen olisi muutoin hyvin hankalaa.

Polku on rakennettu mönkijöillä kulkemista varten, jolloin myös turvallisuussyistä tarvitaan siltarakenteita vastaavaa rakenteen lujuutta. Alusrakenteet ovat maata vasten ja niin ikään turvallisuussyistä ne pitävät polun mahdollisimman tasaisena ja vakaana sekä poikittais- että pitkittäissuunnassa.

Paikallisen ympäristöviranomaisen hankkeen seurannan vuoksi teettämissä vesinäytetutkimuksissa ei ole ilmennyt haitta-aineiden päätymistä vesiin. Selitykseen on liitetty raportti vuodelta 2009 ja tutkimustulokset vuodelta 2011.

Tienpitäjän teettämässä kasvinäytetutkimuksessa ei ole myöskään ilmennyt ongelmallisia haitta-ainemääriä. Viimeisimmät tulokset kasvinäytetutkimuksista ovat vuodelta 2011 (Bioindikaattoritutkimus 8.12.2011).

Viimeksi mainitusta tutkimuksesta ilmenee, että kasvinäytealoja oli 20 vuonna 2009 ja 23 vuonna 2011. Kumpanakaan vuonna polulta otettujen näytteiden arseenipitoisuuden keskiarvo ei ylittänyt kynnysarvoa. Yksi näytepiste ylitti muiden näytepisteiden pitoisuudet vuonna 2009. Syy tähän ylitykseen ei ole selvinnyt.

Kaikkien näytepaikkojen kromipitoisuuden keskiarvot jäivät niin ikään alle kynnysarvon. Kynnysarvon ylitti vuonna 2011 ainoastaan yksi polulta analysoitu näyte ja yksi kontrollinäyte.

Kaikkien näytepaikkojen keskiarvot olivat kasveilla luonnollisena pidetyn kuparipitoisuuden luokkaa molempina tarkkailuvuosina (vuonna 2011 jopa hieman alle luonnollisen pitoisuuden).

Molempina vuosina raskasmetallipitoisuudet olivat kokonaisuudessaan suhteellisen alhaiset.

Vuonna 2011 näytepisteeltä numero 5 ei saatu tarpeeksi näytettä analysoitavaksi, mutta sen välittömästä läheisyydestä kerättyjen näytteiden raskasmetallipitoisuudet olivat kasveille normaaleja eivätkä ylittäneet kynnysarvoja.

Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun mukaan jätedirektiivi ei ole esteenä sille, että myös vaaralliseksi luokiteltu jäte voi lakata olemasta jätettä. Sen vuoksi on mahdollista, että CCA-liuoksella kyllästetyt pylväät ovat lakanneet olemasta jätettä, jos ne jossakin vaiheessa ovat sitä olleet.

Ei ole välttämätöntä olettaa, että pylväät ovat missään vaiheessa olleet jätettä. Tämä johtuu siitä, että TeliaSonera Finland Oy on aikonut puhelinpylväskäytön jälkeen tarjota ne käytettäväksi lainsäädännön sallimassa käytössä. Ennakkoratkaisussaan unionin tuomioistuin katsoo, että REACH-asetuksen sallima käyttötarkoitus voidaan ottaa perustaksi arvioitaessa, onko haltija velvollinen poistamaan pylväät käytöstä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pylväiden haltija (Destia Oy) on hyödyntänyt pylväät sallitussa käytössä, ne ovat lakanneet olemasta jätettä.

Jätedirektiivin tarkoituksena on suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä ehkäisemällä tai vähentämällä jätteen syntymistä ja jätehuollon aiheuttamia haittavaikutuksia sekä vähentämällä materiaalien käytöstä aiheutuvia kokonaisvaikutuksia ja parantamalla tällaisen käytön tehokkuutta. Tavoite edellyttää muun muassa, että kontrolloimaton jätteen käsittely torjutaan. Jotta tämä voi toteutua, jätteen käsite on lähtökohtaisesti laaja.

Jätedirektiivin 2008/98/EY 7 artiklan mukaan aineen ottaminen jäteluetteloon ei kuitenkaan merkitse, että aine olisi kaikissa tapauksissa jätettä. CCA-liuoksella käsiteltyjen pylväiden sisältämistä aineista ja niiden vaarallisuusluokittelusta sinänsä ei voida päätellä, että pylväiden käytöstä aiheutuu jätedirektiivin 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle tai ihmisen terveydelle. Rajanveto esineen ja jätteen välillä on ratkaistava tapauskohtaisesti.

Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisusta ilmenee, että REACH-asetus on olennainen säädöskehikko sen ratkaisemisessa, katsotaanko pylväät jätteeksi ja voidaanko niin ollen määrätä, että tienpitäjän on haettava ympäristölupaa tai ryhdyttävä muihin toimiin ympäristön tai terveyden suojelemiseksi.

Aineen käytön kokonaisvaikutuksia arvioitaessa tulee tutkia kaikki vaikutukset (esimerkiksi päästöt, niiden kulkeutuminen ja todennäköiset altistumisriskit), positiiviset vaikutukset mukaan luettuna.

Tässä tapauksessa CCA-liuoksella käsitellyn puun käytön kokonaisvaikutukset on arvioitu jo säädettäessä REACH-asetusta, jolla on sallittu niiden käyttö tietyin edellytyksin. Mahdolliset riskit tämän rakennusmateriaalin käytössä on huomioitu REACH-asetuksen ja kansallisen lainsäädännön säännöksillä työskentelytavoista ja sallituista käyttökohteista. Siitä on pääteltävä, että CCA-liuoksella käsitellyn puun käytöstä ei tässäkään tapauksessa aiheudu haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle tai ihmisen terveydelle.

Korkein hallinto-oikeus toteaa 6.7.2011 antamansa välipäätöksen kohdassa 80, että olosuhteista voidaan päätellä, että pylväistä ei aiheudu käytön estävää vaikutusta pohjaveteen tai vesiympäristölle. Raittijärvelle johtava polkutie tai rakennetut pitkospuut eivät sijaitse pohjavesialueella. Vaikutuksia ympäristölle on tässä tapauksessa myös seurattu. Vesinäytteistä ei ole havaittu tavanomaisesta poikkeavia haitta-ainepitoisuuksia.

Jätedirektiivin 2008/98/EY eräs tärkeimmistä tavoitteista on, että jätteen määrää vähennetään. Käyttämällä nyt kysymyksessä olevaa rakennusmateriaalia on vähennetty loppukäsittelyyn päätyvän jätteen määrää ja vähennetty tarvetta valmistaa vastaavaa uutta rakennusmateriaalia. Tällöin on säästynyt myös luonnonvaroja ja energiaa, mikä on myös jätedirektiivin tavoitteiden mukaista. Kokonaisvaikutuksia arvioitaessa on huomioitava myös nämä myönteiset seikat.

Tässä tapauksessa pylväille on ollut käyttötarkoitus ja ne on myyty urakoitsijalle rakennusmateriaalina käytettäväksi. Kun esine voidaan myydä ja sille on ostajia, sillä on kaupallista arvoa. Silloin on erittäin todennäköistä, että esineet käytetään uudelleen. Tätä todennäköisyyttä lisää se, että REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitetussa liitteessä XVII sallitulla tavalla kansallisessa lainsäädännössä on CCA-pylväiden uudelleenkäyttö tietyin edellytyksin nimenomaisesti sallittu. Uudelleenkäyttö on omiaan vähentämään tarvetta käyttää muita kestopuumateriaaleja sekä vähentämään jätteenkäsittelyyn päätyvää ainesta, mikä vastaa myös jätedirektiivin tarkoitusta.

REACH-asetuksen avulla voidaan todeta, että sinänsä lähtökohtaisesti laajan jätteen käsitteen piiriin mahdollisesti kuuluva puu ei alun perinkään, urakoitsijalle toimitettaessa tai ainakaan enää pitkospolun rakenteena ole jätettä.

Nykyisessä käytössä, kun pylväät ovat osa pitkospolun rakenteita, hävittämis- tai poistamistarkoitusta tai aikomusta ei ole. Pitkospuut on rakennettava kestämään. Tarkoitukseen sopivat sekä uusi kestopuu että nyt kyseessä olevat pylväät, joiden käyttö on sekä kansallisessa lainsäädännössä että REACH-asetuksen liitteessä XVII sallittu. Urakoitsijalle toimitettaessa pylväät olivat, muutamaa yksittäistä pylvään rispaantunutta päätä lukuun ottamatta, hyväkuntoista rakennusmateriaalia. Pylväät ovat olleet sellaisenaan REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitetussa liitteessä XVII sallittuihin tarkoituksiin rakennusmateriaalina käytettävissä. Urakoitsijan ei ole myöskään tarvinnut muokata tai muuntaa pylväitä, jotta ne olisivat rakennusmateriaalina käyttökelpoisia.

REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitettu liite XVII osoittaa, että viimeistään urakoitsijan hallintaan tullessaan ja sen aikana kyseessä on ollut sallittuihin käyttötarkoituksiin ja tiedossa olleeseen rakennuskohteeseen soveltuva rakennusmateriaali eikä jäte.

Kuten sekä julkisasiamies että unionin tuomioistuin arvioivat, pitkospuut eivät eroa silloista tai siltarakenteista merkityksellisellä tavalla, vaan niitä käytetään kulkemiseen vetisten hetteikköjen ja kosteiden alueiden ylitse, kuten siltojakin vesien ylittämiseen. Rakenteeltaan sillat muodostuvat osasta, jonka päällä kuljetaan ja tämän kerroksen alla olevista tukirakenteista ja perustuksista samoin kuin pitkospolku.

CCA-pylväiden käyttö on sallittu nimenomaisesti esimerkiksi siten, että vanhat pylväät käytetään käyttöikänsä loppuun alkuperäisellä sijaintipaikallaan esimerkiksi puhelin- ja sähköpylväinä. Puhelin- ja sähköpylväät sijaitsevat usein teiden varsilla muun muassa bussipysäkkien läheisyydessä. Teoriassa on mahdollista, että tällöin joku nojaa pylvääseen paljaalla iholla. Tämä teoreettinen mahdollisuus ei kuitenkaan ole este pylväiden käytölle.

Pitkospuiden tapauksessa ihokosketuksen voidaan arvioida olevan vielä epätodennäköisempi kuin mainitussa esimerkissä. Kulkeminen aluspuita pitkin ei ole mahdollista, sillä aluspuut ovat kokonaisuudessaan pitkoslankkujen alapuolella niihin kiinnitettyinä. Teoriassa on mahdollista astua maastosta telapuun näkyvälle osalle ja siitä edelleen pitkospuille tai päinvastoin pitkospuilta voidaan telapuun pään kautta laskeutua maastoon. Tämä ei kuitenkaan ole pitkospuiden tavanomaista käyttöä, eikä polun varrella ole levähdysalueita, joille siirryttäisiin tällä tavoin. Maasto on kosteaa aluetta erämaassa, jossa astuminen maastoon paljain jaloin ei ole tavanomaista käyttöä.

Pitkosreittiä käytetään pääasiassa siirtymiseen pääväylältä Raittijärven kylään ja takaisin mönkijällä tai teoriassa jalkaisin. Jalan kulkeminen ei ole tavanomaisin käyttötapa pitkien etäisyyksien vuoksi. Muu toistuva ihokosketus on hyvin epätodennäköistä eikä sitä voida olettaa tapahtuvan pitkospuiden tavanomaisessa käytössä. Polun käytön aikaiset vaikutukset ihmisen terveydelle ihokosketuksen seurauksena ovat käytännössä olemattomat.

Lapin luonnonsuojelupiiri ry on antanut selityksen unionin tuomioistuimen tuomion johdosta. Selityksessä on todettu muun ohella seuraavaa:

Euroopan komissio katsoi ennakkoratkaisupyyntöä käsiteltäessä, ettei näytä siltä, että alus- ja telapuut kuuluisivat mihinkään REACH-asetuksen liitteessä XVII olevan 19 kohdan sarakkeessa 2 olevan 4 kohdan b alakohdassa lueteltuihin käyttötarkoituksiin. Julkiasiamies ja Euroopan unionin tuomioistuin taas jättävät tulkinnan kansalliselle tuomioistuimelle. Euroopan komission tulkinnan mukaisesti on katsottava, etteivät Raittijärven pitkospuiden arseenipitoiset tela- ja aluspuut vastaa vastaa silta- ynnä muita rakenteita. Ne eivät sovellu Lapin puhtaaseen luontoon, etenkään Natura-alueelle.

Itävalta on todennut lausunnossaan unionin tuomioistuimelle muun ohella, että REACH-asetuksen 67 artiklan mukaan uudelleenkäyttö on sallittua. Jätepuitedirektiivin 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan edellytysten täyttyminen ei kuitenkaan vielä riitä jätteeksi luokittelun päättymiseksi, vaan kaikkien kohtien edellytysten on täytyttävä. Itävallan näkemys on oikea. Myös REACH-asetuksen liitteessä XVII kaikkien 19 kohdan edellytysten on täytyttävä.

REACH-asetuksen liitteessä XVII olevan 19 kohdan sarakkeessa 2 olevan 4 kohdan b alakohdassa todetaan, että CCA-liuoksella a alakohdan mukaisesti käsitelty puu voidaan saattaa markkinoille ammattimaiseen ja teollisuuskäyttöön seuraavissa rakenteissa, jos puun rakenteen eheys on välttämätöntä ihmisen tai karjan turvallisuuden kannalta ja jos yleisön ihokosketus tällaisen puun kanssa on puun käyttöaikana epätodennäköistä.

Edellä mainitussa b alakohdassa luetellaan muun muassa sillat ja siltarakenteet sekä makean- tai murtoveden kanssa kosketuksiin joutuvat puiset rakenneosat, esimerkiksi laiturit ja sillat. Saman 4 kohdan c alakohdassa todetaan, että syntynyt puujäte on käsiteltävä ongelmajätteenä käsittelyluvan saaneessa laitoksessa.

Käyttö siis sallitaan ammattimaisessa käytössä silta- ja laiturirakenteissa. Toimitetuista kuvista voi nähdä, ettei sähkötolppien käsittely ole ollut ammattimaista. Ammattilaiset tietävät, ettei arseenipuiden sahanpurua ynnä muuta niistä syntyvää jätettä voi jättää luontoon, vaan se on toimitettava ongelmajätelaitokselle.

Julkisasiamies esitti ratkaisuehdotuksessaan kohdassa 53, että toistuvan ihokosketuksen voi välttää, jos esimerkiksi Raittijärven pitkospuiden alapuolelta esiin työntyvät puhelinpylväiden päät katkaistaan tai peitetään siten, että niille astuminen on niiden yläpuolelta mahdotonta. Käytännössä lienee mahdotonta katkaista päitä, koska muuten pitkospuiden vakaus mönkijöille ei ole enää riittävä. Kyseeseen tulevat siis vain varoituskyltit tai päiden peittäminen.

Jätedirektiivin 6 artiklan d kohdan mukaan jäte lakkaa olemasta jätettä, mikäli aineen tai esineen käytöstä ei aiheudu haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle. Silta- ja laiturirakenteista mahdollisesti veteen liukenevat arseeniyhdisteet todennäköisesti laimentuvat nopeasti, kun kyse on avovedestä. Näin ei välttämättä ole pitkospuiden tela- ja aluspuiden osalta, jotka kulkevat välissä hyvinkin märässä ja välissä kuivemmalla alueella. Niistä liukenevat arseeniyhdisteet voivat jäädä paikalleen hyvinkin kauaksi aikaa ja joutua ravintoketjuun. Lisäksi siltarakenteet ovat hyvin paikallisia, kun taas mönkijöille rakennetut pitkospuut ovat kilometrejä pitkät.

Lapin luonto mielletään puhtaaksi ja monet vaeltajat uskaltavat juoda vettä Lapin puroista, lähteistä ja jopa soilta. Lisäksi alueella laiduntavat porot. Metsäkanalintujen metsästys on Lapissa vielä yleistä, kuten myös marjastaminen ja sienestys. Mikäli halutaan varmistua, etteivät ihmiset juo pitkospuiden läheisyydessä olevaa vettä tai syö marjoja, tulee maastoon laittaa kylttejä mahdollisista haittavaikutuksista. Tässä on kuitenkin kaksi ongelmaa: kyltit katoavat tai sääilmiöt tuhoavat ne pian ja arseenista varoittaminen on imagollinen haitta puhdas luonto -brändille.

Raittijärvelle rakennetut pitkospuut eivät ole välttämättömiä ihmisen tai karjan turvallisuuden kannalta, kuten REACH-asetuksen liitteessä XVII olevan 19 kohdan sarakkeessa 2 olevan 4 kohdan b alakohdassa edellytetään. Raittijärvellä on kymmenkunta taloa, mutta niissä ei asuta vuoden ympäri. Arseenipitoisia pitkospuiden aluspuita ei pidä käyttää lainkaan Raittijärven kaltaisissa paikoissa (Käsivarren erämaa- ja Natura-alue) tai ainakin niiden käyttöön pitää olla ympäristölupa.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueelle on lähetetty tiedoksi Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n selitys.

Lapin luonnonsuojelupiiri ry:lle on lähetetty tiedoksi Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen selitys.

9. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Lapin ympäristökeskuksen päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

1. Asian pääsisältö ja ratkaistavana olevat kysymykset

Lapin luonnonsuojelupiiri ry on silloisessa Lapin ympäristökeskuksessa 17.10.2008 vireille pannulla hakemuksella vaatinut, että Lapin tiepiiriä, sittemmin Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualuetta (tienpitäjä) kielletään ympäristönsuojelulain 84 §:n nojalla käyttämästä Raittijärven polun kunnostusmateriaalina arseeniyhdisteellä tai muulla myrkyllisellä aineella käsiteltyä puuta tai varastoimasta tällaista puuta erämaa-alueella.

Ympäristönsuojelulain 84 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voi:
1) kieltää sitä, joka rikkoo mainittua lakia, sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä;
2) määrätä sen, joka rikkoo mainittua lakia taikka sen nojalla annettua asetusta tai määräystä, täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa;
3) määrätä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla menetellyt palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rikkomuksesta ympäristölle aiheutunut haitta; ja
4) määrätä toiminnanharjoittajan riittävässä määrin selvittämään toiminnan ympäristövaikutukset, jos on perusteltua aihetta epäillä sen aiheuttavan tämän lain vastaista pilaantumista.

Kuten korkein hallinto-oikeus on 6.7.2011 annetun välipäätöksen taltionumero 1904 kohdissa 1–3 todennut, korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, olisiko toimivaltaisen viranomaisen tullut sille tehdyn hakemuksen johdosta ympäristönsuojelulain nojalla määrätä tienpitäjä ryhtymään toimenpiteisiin ympäristön palauttamiseksi ennalleen Raittijärven polun niissä osissa, joissa polun kunnostamisessa on käytetty CCA-liuoksella kyllästettyä puuta. Kysymys ratkeaa sen perusteella, tarvitaanko CCA-liuoksella kyllästettyjen, aikaisemmin puhelinpylväinä käytettyjen, pylväiden käyttämiseen pitkospuiden (puupolun) perustuksena eli alus- ja telapuina nyt kysymyksessä olevalla tavalla ympäristönsuojelulain mukainen lupa tai onko käyttämistä pidettävä muutoin ympäristönsuojelulain säännösten vastaisena.

Korkein hallinto-oikeus on 6.7.2011 antamassaan välipäätöksessä taltionumero 1904 tarkastellut sitä, mihin kysymyksiin vastaaminen on tarpeen asian ratkaisemiseksi.

Edeltä ilmenevällä tavalla korkeimman hallinto-oikeuden mainitun päätöksen kohdassa 71 on todettu, että esille on noussut kysymys siitä, onko CCA-liuoksella käsiteltyjä pylväitä pidettävä niiden nykyisen omistajan hallussa ollessa jätteenä. Jos pylväät eivät ole jätettä, niiden käyttäminen puupolun alus- ja telapuina ei voi olla jätteen käsittelyä tai hyödyntämistä. Näin ollen toiminnalle ei myöskään voitaisi hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevällä tavalla edellyttää haettavaksi ympäristönsuojelulain mukaista lupaa ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdan perusteella. Kysymystä ratkaistaessa on unionin tuomioistuimen asiassa antamaan tuomioon perustuen arvioitava myös sitä, mikä merkitys on sillä, että REACH-asetuksen liitteessä XVII on yhtenäistetty CCA-liuoksella käsitellyn puun saattamista markkinoille ja käyttöä.

Mikäli toiminta ei vaadi ympäristönsuojelulain mukaista lupaa sillä perusteella, että kysymys on jätteen ammattimaisesta hyödyntämisestä tai käsittelystä, on vielä arvioitava, vaatiiko toiminta ympäristönsuojelulain mukaisen luvan jollain muulla perusteella tai onko toiminta muutoin ympäristönsuojelulain vastaista siten, että ympäristö olisi tämän vuoksi määrättävä ennallistettavaksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden 6.7.2011 antaman välipäätöksen kohdasta 80 ilmenee, että CCA-kyllästettyjen pylväiden sijoittaminen maahan saattaisi olla ympäristönsuojelulain 7 §:ssä säädetyn maaperän pilaamiskiellon vastaista. Ympäristönsuojelulain 7 §:ssä säädetty maaperän pilaamiskielto on kansallista sääntelyä. Tämän vuoksi asiassa on mahdollisesti edelleen arvioitava sitä, johtuuko REACH-asetuksen 67 artiklasta ja 128 artiklasta, ettei nyt kysymyksessä olevien pylväiden käyttöä voida kieltää kansallisen sääntelyn perusteella.

Kuten korkeimman hallinto-oikeuden 6.7.2011 antaman välipäätöksen kohdasta 82 ilmenee, pylväiden käyttö voitaisiin joissain tapauksissa kieltää sillä perusteella, että pylväiden käyttämisestä aiheutuisi luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu seuraus, eivätkä luonnonsuojelulain 66 §:n 2 momentissa ja luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut edellytykset hankkeen toteuttamiselle täyttyisi. Asiassa voidaan siten joutua arvioimaan sitäkin, onko kysymys ylipäätään sellaisesta luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta hankkeesta, jonka vaikutukset on asianmukaisesti arvioitava.

Seuraavassa tarkastellaan edellä mainittuja kysymyksiä tarkemmin.

2. Kysymys ympäristölupavelvollisuudesta ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdan perusteella

2.1 Kansallinen lainsäädäntö

2.1.1 Ympäristönsuojelulaki

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:n 2 momentin, sellaisena kuin se oli voimassa ennen 1.5.2012, 4 kohdan mukaan ympäristölupa on oltava jätteen laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen tai käsittelyyn.

Ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin (647/2011), sellaisena kuin se on ollut voimassa 1.5.2012 lukien, 4 kohdan mukaan ympäristölupa on oltava jätelain soveltamisalaan kuuluvaan jätteen laitos- tai ammattimaiseen käsittelyyn.

Ympäristönsuojelulain 24 §:n 1 momentin mukaan valtion viranomaiset ja tutkimuslaitokset voivat toimia mainitun lain mukaisina asiantuntijaviranomaisina tai -laitoksina siten kuin asetuksella tarvittaessa säädetään.

Ympäristönsuojelulain 36 §:n 2 momentin mukaan lupaviranomaisen on pyydettävä sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, hakemuksesta lausunto:
1) kunnan ympäristönsuojeluviranomaisilta niissä kunnissa, joissa hakemuksen tarkoittaman toiminnan ympäristövaikutukset saattavat ilmetä;
2) asiassa yleistä etua valvovilta viranomaisilta; ja
3) lupaharkinnan kannalta muilta tarpeellisilta tahoilta.

Ympäristönsuojeluasetuksen 32 §:n 1 momentin mukaan ympäristönsuojelulain 24 §:n mukaisia asiantuntijaviranomaisia ovat maa- ja metsätalousministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö. Asiantuntijalaitoksia ovat Suomen ympäristökeskus, Metsäntutkimuslaitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Elintarviketurvallisuusvirasto, Ilmatieteen laitos, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Geologian tutkimuskeskus sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kukin toimialallaan.

2.1.2 Jätelaki

Jätelain (1072/1993, jäljempänä jätelaki) 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jätelaissa jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä.

Jätelain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ongelmajätteellä tarkoitetaan jätettä, joka kemiallisen tai muun ominaisuutensa takia voi aiheuttaa erityistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Jätelaki (1072/1993) on kumottu uudella samannimisellä lailla (646/2011, jäljempänä uusi jätelaki). Uuden jätelain 148 §:n 1 momentin mukaan uusi jätelaki on tullut voimaan 1 päivänä toukokuuta 2012. Uuden jätelain 149 §:n 1 momentin mukaan uuden jätelain voimaan tullessa vireillä olevat asiat käsitellään lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

2.1.3 Jäteluetteloasetus

Yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001, jäljempänä jäteluetteloasetus) 1 §:n mukaan asetuksen liite vahvistetaan yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luetteloksi.

Jäteluetteloasetuksen liitteessä todetaan muun ohella seuraavaa: "Luettelo on esimerkkiluettelo jätteistä. Se ei sisällä kaikkia jätteitä, eivätkä siinä mainitut esineet tai aineet aina ole jätteitä. Esine tai aine on jätettä vain, jos se täyttää jätelain (1072/1993) 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut jätteen tunnusmerkit. Luettelossa tähdellä (*) merkittyihin nimikkeisiin kuuluvat jätteet ovat ongelmajätteitä, ellei jäteasetuksen (1390/1993) 3 a §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla yksittäistapauksessa ole toisin päätetty."

Jäteluetteloasetuksen liitteessä olevassa luettelossa on mainittu tunnusnumerolla 17 02 04* jätenimikkeenä lasi, muovi ja puu, jotka sisältävät vaarallisia aineita tai ovat niiden saastuttamia.

2.1.4 Valtioneuvoston asetus arseeniyhdisteiden, elohopeayhdisteiden ja dibutyylitinavetyboraatin sekä niitä sisältävien valmisteiden ja tuotteiden markkinoille luovuttamisen ja käytön rajoittamisesta (787/2007, kumottu säädöksellä 415/2009, joka on tullut voimaan 15.6.2009)

Asetuksen 787/2007 1 §:n 1 momentin mukaan muun muassa arseeniyhdisteitä sisältävien valmisteiden ja tuotteiden markkinoille luovuttamista ja käyttöä rajoitetaan liitteen mukaan.

Asetuksen 787/2007 liitteen kohdan 2 mukaan arseeniyhdistettä ja sitä sisältävää valmistetta ei saa käyttää puunsuojakemikaalina. Arseeniyhdisteellä käsiteltyä puuta ei saa luovuttaa markkinoille. Kieltoa tai rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta seuraaviin käyttötarkoituksiin:

a) Puunsuojaukseen tyhjiö- tai painekyllästysmenetelmällä teollisuuslaitoksissa käytettäessä epäorgaanisten kupari-kromi-arseeniyhdisteiden seosta (CCA-kylläste, tyyppi C) ja jos aineella tai valmisteella on kemikaalilain 25 §:n mukainen hyväksyntä. Näin käsiteltyä puuta ei saa luovuttaa markkinoille ennen kuin kylläste on täysin kiinnittynyt puuhun.

b) Edellä a kohdassa tarkoitetuissa teollisuuslaitoksissa CCA-kyllästeellä käsitelty puu voidaan luovuttaa markkinoille ammattimaiseen tai teollisuuskäyttöön jäljempänä mainittuihin rakenteisiin vain, jos puun rakenteellinen kestävyys on välttämätöntä ihmisen tai karjan turvallisuuden kannalta ja jos suuren yleisön joutuminen ihokosketukseen käsitellyn puun kanssa on epätodennäköistä puun käyttöaikana sekä jos kohdassa c mainitut ehdot täyttyvät:
– julkisten rakennusten, maatalous- ja toimistorakennusten sekä teollisuustilojen kantavat puurakenteet;
– sillat ja siltarakenteet;
– makean tai murtoveden kanssa kosketuksiin joutuvat puiset rakenneosat, esimerkiksi laiturit ja sillat;
– meluaidat;
– lumivyörysuojat;
– liikenneväylien aidat, liikenteen ohjaus- ja törmäysturvalaitteet;
– karja-aitauksessa käytettävät kuoritut havupuupylväät;
– perustukset ja maan tukirakenteet;
– voimasiirto-, televiestintä- ja valaisinpylväät;
– maanalaisten raiteiden ratapölkyt.

c) Edellä a kohdassa tarkoitettua käsiteltyä puuta ei kuitenkaan saa käyttää:
– asuinalueilla tai kotitalouksissa käytettävissä rakenteissa, käyttötarkoituksesta riippumatta;
– käyttötarkoituksissa, joissa toistuva ihokosketus on mahdollinen;
– merivedessä;
– maataloudessa, lukuun ottamatta edellä b kohdassa tarkoitettuja kantavia puurakenteita ja karja-aitausten pylväitä;
– käyttötarkoituksissa, joissa käsitelty puu voi joutua kosketuksiin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden tai välituotteiden kanssa.

Asetuksen 787/2007 liitteen kohdan 3 mukaan arseeniyhdisteellä tai sitä sisältävällä valmisteella käsitelty puu, joka on otettu käyttöön ennen 30 päivää syyskuuta 2007, voidaan jättää paikoilleen ja sitä voidaan käyttää puun käyttöiän loppuun saakka.

Asetuksen 787/2007 liitteen kohdan 4 mukaan CCA-kyllästeellä (kaikki CCA-kyllästetyypit) käsitellyn puun, joka on otettu käyttöön Euroopan yhteisössä ennen 30 syyskuuta 2007 tai joka on saatettu markkinoille Suomessa tämän asetuksen säännösten mukaisesti taikka muualla Euroopan yhteisössä komission direktiivin 2006/139/EY säännösten mukaisesti:
– käyttö, uudelleenkäyttö ja uudelleenmyynti sallitaan, jos 2 kohdan b ja c alakohtien sekä 2 §:n ehdot täyttyvät.

2.1.5 Valtioneuvoston asetus eräiden kemikaaleja koskevista kielloista ja rajoituksista annettujen valtioneuvoston päätösten ja asetusten kumoamisesta (415/2009, tullut voimaan 15.6.2009)

Mainitun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n 19 kohdan mukaan asetuksella kumotaan edellä tarkoitettu valtioneuvoston asetus 787/2007.

2.1.6 Kemikaalilaki

Kemikaalilain (744/1989) 1 §:n (391/2005) 1 momentin mukaan mainitun lain tarkoituksena on ehkäistä ja torjua kemikaalien aiheuttamia terveys- ja ympäristöhaittoja sekä palo- ja räjähdysvaaroja.

Kemikaalilain 1 §:n 2 momentin mukaan siitä, mitä mainitussa laissa tarkoitetaan kemikaalilla, säädetään lain 10 §:ssä.

Kemikaalilain 10 §:n (408/2009) mukaan kemikaalilla tarkoitetaan aineita ja seoksia siten kuin ne määritellään muun ohella REACH-asetuksessa. Mainitun lain 2 §:n (1412/1999) 3 momentin (408/2009) mukaan lakia sovelletaan muun ohella REACH-asetuksen sekä sen nojalla annettujen Euroopan yhteisöjen säännösten täytäntöönpanoon.

Kemikaalilain 5 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan, sellaisena kuin se on ollut voimassa 1.1.2011 alkaen muutettuna lailla 1262/2010, sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtävänä on erityisesti valvoa REACH-asetuksen II osastossa tarkoitettujen rekisteröinti- ja ilmoitusvelvoitteiden, IV osastossa tarkoitettujen tiedottamisvelvoitteiden sekä 67 artiklassa tarkoitettujen rajoitusten noudattamista.

Kemikaalilain 5 §:n 2 momentin 1 kohdan, sellaisena kuin se oli voimassa ennen 1.1.2011, mukaan sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, Suomen ympäristökeskuksen tehtäviin kuului erityisesti toimialallaan valvoa REACH-asetuksen II osastossa tarkoitettujen rekisteröinti- ja ilmoitusvelvoitteiden, IV osastossa tarkoitettujen tiedottamisvelvoitteiden sekä 67 artiklassa tarkoitettujen rajoitusten noudattamista.

Kemikaalilain 6 a §:n (1547/2009) 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo mainitun lain ja sen nojalla kemikaaleista aiheutuvien ympäristöhaittojen ehkäisemisestä ja torjumisesta annettujen säännösten noudattamista kemikaaleja käsittelevissä laitoksissa. Saman pykälän 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo aineen käytölle esitettyjä käyttöolosuhteita ja turvallisuustoimenpiteitä koskevan REACH-asetuksen 37 artiklan, luvanvaraisten aineiden käyttöä koskevan VII osaston ja aineen rajoituksia koskevan 67 artiklan säännösten noudattamista.

Kemikaalilain 44 b §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää poikkeuksia REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitettuja vaarallisia aineita, seoksia ja esineitä koskevien rajoitusten noudattamisesta sen mukaan kuin REACH-asetuksen XVII liitteessä säädetään. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa terveyden ja ympäristön suojelemiseksi tarpeellisia säännöksiä kemikaalien aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

Kemikaalilain 44 b § on lisätty lakiin ympäristövaliokunnan mietinnössä (YmVM 4/2009 vp) esitetyistä syistä. Mainittu mietintö on annettu hallituksen esityksestä laeiksi kemikaalilain sekä rikoslain 44 luvun 1 §:n ja 48 luvun 1 §:n muuttamisesta (HE 43/2009 vp).

Ympäristövaliokunnan mietinnön (YmVM 4/2009 vp) perusteluissa todetaan seuraavaa:

"44 b §. REACH-asetuksessa säädettyjä rajoituksia koskevat poikkeukset. EY:n REACH-asetuksen liitteeseen XVII sisältyy eräiden kemikaalien kieltoja ja rajoituksia. Liitettä aletaan soveltaa 1 päivänä kesäkuuta 2009. Liite korvaa EY:n ns. rajoitusdirektiivin (76/769/ETY), joka on Suomessa täytäntöönpantu 19 eri valtioneuvoston asetuksella, jotka tulee päällekkäisinä kumota.

REACH-asetuksella tehdään mahdolliseksi myös kansallinen poikkeaminen eräistä liitteessä XVII luetelluista rajoituksista, mutta tämä edellyttää kemikaalilakiin vastaavaa asetuksenantovaltuutta. Valiokunta ehdottaa siten kemikaalilakiin tässä yhteydessä lisättäväksi uuden 44 b §:n, jossa säädetään valtioneuvoston asetuksella valtuudesta säätää poikkeuksia REACH-asetuksen 67 artiklan mukaisten kieltojen ja rajoitusten noudattamisesta, jos REACH-asetus sen sallii.

Poikkeus voi siten koskea vain niitä aineita, seoksia tai esineitä, joiden osalta REACH-asetuksen liitteessä XVII erikseen annetaan poikkeamismahdollisuus. Uuden valtuussäännöksen nojalla voidaan säätää poikkeamisesta liitteessä XVII mainituista tiettyjen vaarallisten aineiden, valmisteiden ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarvetta poiketa liitteen säännöksistä on ainakin asbestin, lyijykarbonaattien, lyijysulfaattien, arseenin ja mahdollisesti ammoniumnitraatin osalta. Valiokunta toteaa, että poikkeuksia koskeva mahdollisuus on välttämätön, jotta mainituista aineista luopuminen voidaan järjestää hallitusti jatkaen nykyisiä käytäntöjä toistaiseksi. Poikkeusten haitalliset terveys- ja ympäristövaikutukset tulee minimoida ja huolehtia tarvittavista riskinhallintakeinoista."

2.1.7 Valtioneuvoston asetus eräiden vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista annetuista REACH-asetuksen XVII liitteen säännöksistä poikkeamisesta (647/2009)

Asetuksen 674/2009 1 §:n mukaan REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitettujen vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön mainitun asetuksen XVII liitteessä säädetyistä rajoituksista poiketaan tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

Asetuksen 674/2009 2 §:n 1 momentin mukaan asetus tulee voimaan 21 päivänä elokuuta 2009.

Asetuksen 674/2009 2 §:n 2 momentin mukaan asetusta sovelletaan kuitenkin 27 päivästä kesäkuuta 2009 lukien.

Asetuksen 674/2009 liitteessä todetaan arseeniyhdisteiden osalta seuraavaa: "Poiketen siitä, mitä REACH-asetuksen XVII liitteen kohdassa 19 säädetään, voidaan ennen 30 päivää syyskuuta 2007 käytettyä, B-tyypin CCA-liuoksella käsiteltyä puuta saattaa markkinoille, käyttää ja uudelleenkäyttää, kun REACH-asetuksen XVII liitteen 19.4 kohdan b, c ja d alakohdassa luetellut ehdot täyttyvät."

2.2 Unionin oikeuden merkitykselliset oikeussäännöt

2.2.1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/12/EY jätteistä (jäljempänä jätedirektiivi)

Jätedirektiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jätteellä tarkoitetaan mitä tahansa liitteessä I esitetyissä luokissa mainittua ainetta tai esinettä, jonka haltija hävittää, aikoo hävittää tai on velvollinen hävittämään.

Jätedirektiivin 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan huolehtimisella tarkoitetaan mitä tahansa liitteessä II A mainittua toimintaa.

Jätedirektiivin 1 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan hyödyntämisellä tarkoitetaan mitä tahansa liitteessä II B mainittua toimintaa.

2.2.2 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (jäljempänä uusi jätedirektiivi)

Uuden jätedirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan jätteellä tarkoitetaan mitä tahansa ainetta tai esinettä, jonka haltija poistaa käytöstä, aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä.

Uuden jätedirektiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan vaarallisella jätteellä tarkoitetaan jätettä, jolla on yksi tai useampi liitteessä III lueteltu vaarallinen ominaisuus.

Uuden jätedirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan tietyt jätteet lakkaavat olemasta 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua jätettä, kun ne ovat läpikäyneet hyödyntämistoimen, kierrätys mukaan luettuna, ja ovat seuraavien edellytysten mukaisesti laadittujen arviointiperusteiden mukaiset:
a) ainetta tai esinettä käytetään yleisesti tiettyihin tarkoituksiin;
b) aineelle tai esineelle on olemassa markkinat tai kysyntää;
c) aine tai esine täyttää tiettyjen tarkoitusten mukaiset tekniset vaatimukset ja on tuotteisiin sovellettavien olemassa olevien säännösten ja standardien mukainen; ja
d) aineen tai esineen käytöstä ei aiheudu haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle.
Näihin perusteisiin sisältyy tarvittaessa epäpuhtauksien raja-arvoja, ja niissä otetaan huomioon aineen tai esineen mahdolliset haitalliset vaikutukset ympäristölle.

Uuden jätedirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaan toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia niitä täydentämällä, jotka koskevat 1 kohdassa säädettyjen arviointiperusteiden hyväksymistä ja joilla yksilöidään se jätetyyppi, johon tällaisia arviointiperusteita sovelletaan, hyväksytään 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Jätteeksi luokittelun päättymistä koskevia erityisperusteita olisi harkittava muun muassa ainakin kiviainekselle, paperille, lasille, metallille, renkaille ja tekstiileille.

Uuden jätedirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa todetaan muun ohella, että päätöksellä 2000/532/EY laadittu jäteluettelo on sitova siltä osin kuin on kyse vaaralliseksi jätteeksi katsottavan jätteen määrittelystä. Edelleen todetaan, että aineen tai esineen sisällyttäminen luetteloon ei tarkoita, että se on kaikissa tapauksissa jätettä. Aine tai esine katsotaan jätteeksi ainoastaan, jos se on 3 artiklan 1 kohdassa olevan määritelmän mukainen.

Uuden jätedirektiivin 7 artiklan 3 kohdan mukaan, jos jäsenvaltio voi esittää selvityksen, joka osoittaa, että tietyllä luetteloon vaaralliseksi jätteeksi merkityllä jätteellä ei ole liitteessä III lueteltuja ominaisuuksia, se voi katsoa kyseisen jätteen olevan vaaratonta jätettä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tällaisista tapauksista komissiolle viipymättä.

Uuden jätedirektiivin 17 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteuttava tarvittavat toimet varmistaakseen, että vaarallisen jätteen tuottaminen, kerääminen ja kuljettaminen sekä sen varastoiminen ja käsitteleminen toteutetaan olosuhteissa, joissa varmistetaan ympäristön ja ihmisten terveyden suojelu 13 artiklan säännösten noudattamiseksi, mukaan luettuina toimet, joilla varmistetaan vaarallisen jätteen jäljitettävyys syntypaikalta lopulliseen käsittelypaikkaan, sekä sen valvonta 35 ja 36 artiklan vaatimusten täyttämiseksi.

2.2.3 Komission päätös 2000/532/EY jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdan mukaisen jäteluettelon laatimisesta tehdyn komission päätöksen 94/3/EY ja vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisen vaarallisten jätteiden luettelon laatimisesta tehdyn neuvoston päätöksen 94/904/EY korvaamisesta (jäljempänä komission päätös)

Komission päätöksen 1 artiklan mukaan päätöksellä on hyväksytty sen liitteenä oleva luettelo.

Komission päätöksen liitteen johdannon kohdan 1 mukaan luettelo on yhdenmukaistettu jäteluettelo, jota tarkistetaan säännöllisesti ja johon tehdään tarvittaessa muutoksia direktiivin 75/442/ETY 18 artiklan mukaisesti. Jonkin aineen lisääminen luetteloon ei kuitenkaan tarkoita, että aine olisi jätettä kaikissa olosuhteissa. Ainetta on pidettävä jätteenä ainoastaan, mikäli se on direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdassa olevan jätteen määritelmän mukainen.

Komission päätöksen liitteen johdannon kohdan 4 mukaan luettelossa tähdellä "*" merkityt jätteet ovat vaarallisia jätteitä vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti. Näihin jätteisiin sovelletaan mainitun direktiivin säännöksiä, paitsi jos niihin sovelletaan mainitun direktiivin 1 artiklan 5 kohdan säännöksiä.

Komission päätöksessä (17 02 04*) lasi, muovi ja puu, jotka sisältävät vaarallisia aineita tai ovat niiden saastuttamia, on luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi.

2.2.4 Komission direktiivi 2006/139/EY neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta sen liitteen I mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen siltä osin kuin on kyse arseeniyhdisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista

Mainitun direktiivin 1 artiklan mukaan direktiivin 76/769/ETY liite I muutetaan mainitun direktiivin liitteen mukaisesti.

Mainitun direktiivin 2006/139/EY liitteellä on korvattu direktiivin 76/769/ETY liitteessä I oleva 20 kohta.

Mainitun direktiivin liitteen 20 kohdan 3 kohdan mukaan arseeniyhdisteitä ei saa käyttää puunsuojaukseen. Näin käsiteltyä puuta ei saa saattaa markkinoille.

Mainitun direktiivin liitteen 20 kohdan 4 kohdan alakohtien a–d mukaan poikkeukset ovat seuraavat:

a) Puunsuojauksessa käytettävät aineet ja valmisteet: Voidaan käyttää vain tyhjiötä tai painetta puun kyllästämiseen käyttävissä teollisuuslaitoksissa, jos kyse on epäorgaanisten kupari-kromi-arseeniyhdisteiden (CCA) liuoksesta (tyyppi C) ja jos aineella tai valmisteella on direktiivin 98/8/EY 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti myönnetty lupa. Näin käsiteltyä puuta ei saa saattaa markkinoille ennen kuin kylläste on täysin kiinnittynyt.

b) Teollisuuslaitoksissa CCA-liuoksilla a alakohdan mukaisesti käsitelty puu voidaan saattaa markkinoille ammattimaiseen ja teollisuuskäyttöön seuraavissa rakenteissa, jos puun rakenteen eheys on välttämätöntä ihmisen tai karjan turvallisuuden kannalta ja jos yleisön ihokosketus tällaisen puun kanssa on puun käyttöaikana epätodennäköistä:
– kantavat puurakenteet julkisissa rakennuksissa ja maatalouteen liittyvissä rakennuksissa, toimistorakennuksissa ja teollisuustiloissa
– sillat ja siltarakenteet
– puiset rakenneosat makean veden alueilla ja murtovesissä, esim. laiturit ja sillat
– meluaidat
– lumivyörysuojat
– valtateiden suoja-aidat ja -esteet
– kuoritut havupuutolpat karja-aitauksissa
– maan tukirakenteet
– sähkönsiirto- ja televiestintäpylväät
– maanalaisten raiteiden ratapölkyt.

c) Yksittäin markkinoille saatettava käsitelty puu on merkittävä seuraavasti: ’Vain ammattimaiseen ja teollisuuskäyttöön, sisältää arseenia’, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vaarallisten aineiden ja valmisteiden luokituksesta, pakkaamisesta ja merkinnöistä annettujen muiden yhteisön säännösten soveltamista. Nippuina markkinoille saatettava puu on merkittävä seuraavasti: ’Puuta käsiteltäessä käytettävä käsineitä. Hengityssuojainta ja silmäsuojusta käytettävä puuta leikattaessa tai työstettäessä. Syntynyt puujäte on käsiteltävä ongelmajätteenä käsittelyluvan saaneessa laitoksessa.’

d) Edellä a alakohdassa tarkoitettua käsiteltyä puuta ei saa käyttää
–asuinalueilla tai kotitalouksissa käytettävissä rakenteissa käyttötarkoituksesta riippumatta
– käyttötarkoituksissa, joissa toistuva ihokosketus on mahdollinen
– merivedessä
– maatalouskäytössä, lukuun ottamatta edellä b alakohdassa tarkoitettua käyttöä karja-aitausten aidantolpissa ja puisissa rakenneosissa
– käyttötarkoituksissa, joissa käsitelty puu voi joutua kosketuksiin ihmisten tai eläinten nautittavaksi tarkoitetun välituotteen tai valmiin tuotteen kanssa.

2.2.5 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (jäljempänä REACH-asetus)

REACH-asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksen tarkoituksena on varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu, mukaan lukien vaihtoehtoisten keinojen edistäminen aineiden vaarojen arvioimiseksi, sekä aineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla samalla kilpailukykyä ja innovointia edistäen.

REACH-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/12/EY määritelty jäte ei ole tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitettu aine, valmiste tai esine.

REACH-asetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaan asetusta sovelletaan rajoittamatta seuraavan lainsäädännön soveltamista:
a) työpaikkoja ja ympäristöä koskeva yhteisön lainsäädäntö, johon sisältyvät toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/391/ETY (3), ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/61/EY (4), direktiivi 98/24/EY, yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY (5) ja direktiivi 2004/37/EY.

REACH-asetuksen 3 artiklan 15 kohdan mukaan mainitussa asetuksessa välituotteella tarkoitetaan ainetta, jota valmistetaan kemiallista prosessointia varten tai kulutetaan tai käytetään kemiallisessa prosessoinnissa sen muuntamiseksi toiseksi aineeksi.

REACH-asetuksen 67 artiklan, joka sisältyy 1.6.2009 alkaen sovellettuun tiettyjen vaarallisten aineiden, valmisteiden ja esineiden valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä koskevia rajoituksia käsittelevään REACH-asetuksen VIII osastoon, 1 kohdan mukaan sellaisen aineen valmistus, markkinoille saattaminen tai käyttö, jolle on asetettu jokin rajoitus liitteessä XVII, ei ole sallittua sellaisenaan, valmisteessa tai esineessä, ellei aine ole kyseisen rajoituksen edellytysten mukainen. Tätä ei sovelleta sellaisen aineen valmistukseen, markkinoille saattamiseen tai käyttöön, joka on tarkoitettu tieteelliseen tutkimukseen ja kehittämiseen. Liitteessä XVII täsmennetään, sovelletaanko rajoitusta tuote- tai prosessisuuntautuneeseen tutkimukseen ja kehittämiseen, sekä suurin määrä, johon poikkeusta voidaan soveltaa.

REACH-asetuksen 67 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltio voi 1 päivään kesäkuuta 2013 saakka pitää voimassa aineen valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevat olemassa olevat ja tiukemmat rajoitukset liitteen XVII osalta edellyttäen, että kyseiset rajoitukset on ilmoitettu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti. Komissio laatii ja julkaisee luettelon näistä rajoituksista 1 päivään kesäkuuta 2009 mennessä.

REACH-asetuksen 128 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei 2 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvan aineen valmistusta, maahantuontia, markkinoille saattamista tai käyttöä sellaisenaan, valmisteessa tai esineessä, kun kyseinen aine on mainitun asetuksen tai tarvittaessa mainitun asetuksen täytäntöönpanosta annettujen yhteisön säädösten mukainen.

REACH-asetuksen 128 artiklan 2 kohdan mukaan asetuksen säännöksillä ei estetä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai antamasta työntekijöiden, ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemista koskevia kansallisia sääntöjä, joita sovelletaan tapauksiin, joissa mainitulla asetuksella ei yhdenmukaisteta valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevia vaatimuksia.

REACH-asetuksen 141 artiklan 1 kohdan mukaan asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2009. Saman artiklan 4 kohdan mukaan asetuksen liitettä XVII sovelletaan 1 päivästä kesäkuuta 2009 alkaen.

2.2.6 REACH-asetuksen liite XVII

REACH-asetuksen liitettä XVII on muutettu komission asetuksella (EY) N:o 552/2009 muun ohella siten, että siihen on sisällytetty arseeniyhdisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoitukset. Mainitun liitteen kohdan 19 alakohdan 3 mukaan arseeniyhdisteitä ei saa käyttää puunsuojaukseen. Myös tällä tavalla käsitellyn puun saattaminen markkinoille on kiellettyä.

Mainitun liitteen kohdan 19 alakohta 4 kuuluu seuraavasti:
"Edellä olevasta 3 kohdasta poiketen
a) Puunsuojauksessa käytettävät aineet ja seokset:
Voidaan käyttää vain tyhjiö- ja painekyllästysmenetelmää käyttävissä teollisuuslaitoksissa, jos kyse on epäorgaanisten kupari-kromi-arseeniyhdisteiden (CCA) liuoksesta (tyyppi C) ja jos aineella tai seoksella on direktiivin 98/8/EY 5 artiklan 1 kohdan mukainen hyväksyntä. Näin käsiteltyä puuta ei saa saattaa markkinoille ennen kuin kylläste on täysin kiinnittynyt.

b) CCA-liuoksella a alakohdan mukaisesti käsitelty puu voidaan saattaa markkinoille ammattimaiseen ja teollisuuskäyttöön seuraavissa rakenteissa, jos puun rakenteen eheys on välttämätöntä ihmisen tai karjan turvallisuuden kannalta ja jos yleisön ihokosketus tällaisen puun kanssa on puun käyttöaikana epätodennäköistä:
– kantavat puurakenteet julkisissa rakennuksissa ja maatalouteen liittyvissä rakennuksissa, toimistorakennuksissa ja teollisuustiloissa
– sillat ja siltarakenteet
– makean- tai murtoveden kanssa kosketuksiin joutuvat puiset rakenneosat, esim. laiturit ja sillat
– meluaidat
– lumivyörysuojat
– maanteiden suoja-aidat ja -esteet
– kuoritut havupuutolpat karja-aitauksissa
– maan tukirakenteet
– sähkönsiirto- ja televiestintäpylväät
– maanalaisten raiteiden ratapölkyt.

c) Toimittajien on ennen markkinoille saattamista varmistettava, että yksittäin markkinoille saatettava käsitelty puu merkitään seuraavasti: "Vain ammattimaiseen ja teollisuuskäyttöön, sisältää arseenia, Endast för användning i industrianläggningar och för yrkesmässigt bruk. Innehåller arsenik", sanotun kuitenkaan rajoittamatta aineiden ja seosten luokituksesta, pakkaamisesta ja merkinnöistä annettujen muiden yhteisön säännösten soveltamista. Nippuina markkinoille saatettava puu on merkittävä seuraavasti: "Puuta käsiteltäessä käytettävä käsineitä. Hengityssuojainta ja silmäsuojusta käytettävä puuta leikattaessa tai työstettäessä. Syntynyt puujäte on käsiteltävä ongelmajätteenä käsittelyluvan saaneessa laitoksessa. Använd skyddshandskar vid hantering av detta trä. Använd dammfiltermask och skyddsglasögon vid skärning eller annan bearbetning av detta trä. Avfall från detta trä ska behandlas som farligt avfall av ett godkänt företag."

d) Edellä a alakohdassa tarkoitettua käsiteltyä puuta ei saa käyttää
– asuinalueilla tai kotitalouksissa käytettävissä rakenteissa käyttötarkoituksesta riippumatta
– käyttötarkoituksissa, joissa toistuva ihokosketus on mahdollinen
– merivedessä
– maatalouskäytössä, lukuun ottamatta edellä b alakohdassa tarkoitettuja kantavia puurakenteita ja karja-aitausten aidantolppia
– käyttötarkoituksissa, joissa käsitelty puu voi joutua kosketuksiin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitetun välituotteen tai valmiin tuotteen kanssa."

Mainitun liitteen kohdan 19 alakohdan 5 mukaan arseeniyhdisteillä käsitelty puu, jota on käytetty yhteisössä jo ennen 30 päivää syyskuuta 2007 tai joka on saatettu markkinoille 4 kohdan mukaisesti, voidaan jättää paikoilleen, ja sen käyttöä voidaan jatkaa käyttöiän loppuun.

Mainitun liitteen kohdan 7 mukaan jäsenvaltiot voivat sallia yhteisössä jo ennen 30 päivää syyskuuta 2007 käytetyn, muilla CCA-liuostyypeillä käsitellyn puun
– käytön ja uudelleenkäytön, kunhan 4 kohdan b, c ja d alakohdassa luetellut käyttöehdot täyttyvät
– markkinoille saattamisen, kunhan 4 kohdan b, c ja d alakohdassa luetellut ehdot täyttyvät.

2.3 Tosiseikat

Raittijärven polku kulkee Enontekiön kunnassa valtatien 21 varrella sijaitsevalta Saarikoskelta noin 35 kilometrin matkan Raittijärven erämaakylään.

Tiehallinnon Lapin tiepiiri, nykyisin Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue (jäljempänä tienpitäjä) on vuosina 2008–2009 teettänyt tienpitäjänä Raittijärven polulla kunnostustöitä. Tavoitteena oli kunnostaa Raittijärven polkua mönkijöille ajokelpoiseksi.

Raittijärven polun kunnostustöiden urakoitsijana toimi Destia Oy. Urakkaan kuului pitkospuiden ja sillan rakentaminen materiaalihankintoineen. Tienpitäjä hyväksyi urakoitsijan esittämän ratkaisun, jossa pitkospuiden alus- ja telapuina käytettiin CCA-liuoksella kyllästettyä puuta. Alus- ja telapuiden päälle sijoitettuna pitkoslankkuna käytettiin kyllästämätöntä mäntypuuta.

Hanke toteutettiin siten, että pitkospuita rakennettiin yhteensä noin 4,1 kilometrin matkalle Raittijärven polun 48:ssa eri kohdassa. Tienpitäjän korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittämästä lisäselvityksestä ja siihen liitetystä kartasta käy ilmi, että CCA-liuoksella kyllästettyä puuta käytettiin puupolun alus- ja telapuina noin 3,9 kilometrin matkalla. CCA-liuoksella kyllästettyä puuta ei kuitenkaan käytetty alus- ja telapuina lähteiden ja purojen kohdilla tai niiden välittömässä läheisyydessä eikä pohjavesialueella. Alus- ja telapuut sijoitettiin maata vasten ja niiden päälle kiinnitettiin varsinaiset pitkoslankut.

Tienpitäjän esittämässä lisäselvityksessä on todettu, että urakoitsija on ostanut alus- ja telapuina käytetyt CCA-liuoksella kyllästetyt pylväät TeliaSonera Finland Oy:ltä ja ne on hankittu alus- ja telapuina käytettäväksi. Pylväät ovat ennen vuotta 2007 olleet TeliaSonera Finland Oy:n käytössä puhelinpylväinä. Pylväät on kuljetettu Raittijärven polun kunnostamista varten valtatien 21 varteen toukokuussa 2008. Pylväät ovat siirtyneet tienpitäjän omistukseen urakan vastaanottotarkastuksessa 23.11.2009.

Tienpitäjän esittämän selvityksen mukaan pylväitä ei ole työn aikana käsitelty tai työstetty muutoin kuin pituuskatkaisemalla pressun päällä ja poraamalla itse asennustyön välttämättä edellyttämät tappireiät pylväiden läpi, jotta puupolun eri osat voidaan liittää toisiinsa. Muutamasta pylväästä on poistettu huonokuntoinen pää pituuskatkaisemalla. Urakoitsija on toimittanut porauslastut, purut ja poistetut pylvään päät jätteen käsittelijälle, jolla on lupa käsitellä tällaista jätettä.

Tienpitäjän esittämän arvion mukaan alus- ja telapuina käytetyissä pylväissä on jäljellä noin 60 prosenttia siitä kyllästemäärästä, joka puissa on ollut, kun ne on alun perin otettu käyttöön. Tienpitäjän esittämän arvion mukaan ympäristövaikutukset ovat vähäisiä, koska pääosa kyllästeaineiden liukenemisesta on tapahtunut muutaman vuoden sisällä pylväiden alkuperäisestä käyttöönotosta.

Suomen ympäristökeskus on Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n tekemän hallintopakkohakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut muun ohella seuraavaa: "Tällä hetkellä suurin osa vanhoista käytöstä poistetuista puhelin- ja sähköpylväistä on kyllästetty CCA-kyllästeellä. CCA-kylläste sisältää tehoaineina kromia, kuparia ja arseenia. Ennen vuotta 1985 CCA-kyllästeenä käytettiin pääasiassa B-tyypin kyllästettä, joka sisälsi 19,6 % kuparioksidia (CuO), 35,3 % kromitrioksidia (CrO3) ja 45,1 % arseenipentoksidia (As2O5). Tämän jälkeen alettiin käyttää C-tyypin kyllästettä, joka sisälsi 18,5 % CuO:a, 47,5 % CrO3:a ja 34,0 % As2O5:a."

Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan todennut lisäksi seuraavaa: "Raittijärven polun kunnostusmateriaaliksi tarkoitetut pylväät ovat todennäköisesti B-tyypin kyllästettyä puutavaraa, josta arseenin, kromin ja kuparin huuhtoutuminen on ollut keskimäärin suurempaa kuin myöhemmin markkinoille tulleesta C-tyypin kyllästetystä puutavarasta. - - - Vaikka suuri osa tehoaineista on todennäköisesti jo ehtinyt huuhtoutua pylväistä niiden käytön aikana, voi VTT:n (Valtion teknillinen tutkimuskeskus, nykyisin Teknologian tutkimuskeskus VTT) tutkimuksen mukaan 30–50 vuotta vanhoissa kyllästetyissä puupylväissä olla kuitenkin vielä jopa yli puolet alkuperäisestä tehoaineiden määrästä jäljellä. Siten pitkospuurakennelmista todennäköisesti liukenee tehoaineita ympäristöön, vaikkakin hitaasti."

2.4 Oikeudellinen arviointi

2.4.1 Unionin tuomioistuimen ratkaisu

Arvioidessaan sitä, voiko myös vaarallisena pidettävä jäte lakata olemasta jätettä, unionin tuomioistuin on aikaisempaan oikeuskäytäntöönsä viitaten todennut (kohta 57), että silloinkin, kun jäte hyödynnetään täysin, minkä seurauksena kyseinen aine saa samat ominaisuudet ja tunnusmerkit kuin raaka-aine, kyseistä ainetta voidaan kuitenkin pitää jätteenä, jos sen haltija direktiivin 2008/98 3 artiklan 1 kohdassa olevan määritelmän mukaisesti poistaa sen käytöstä, aikoo poistaa sen käytöstä tai on velvollinen poistamaan sen käytöstä.

Unionin tuomioistuin on todennut vastauksena sille esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen, että unionin oikeudessa ei lähtökohtaisesti suljeta pois sitä, että vaarallisena pidettävä jäte voi lakata olemasta uudessa jätedirektiivissä tarkoitettua jätettä, jos siitä voidaan tehdä hyödyntämistoimen avulla käyttökelpoista vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä ja jos ei lisäksi ole todettu, että kyseisen esineen haltija poistaa sen käytöstä, aikoo poistaa sen käytöstä tai on velvollinen poistamaan sen käytöstä saman direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, minkä tarkastaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

Unionin tuomioistuin on korkeimman hallinto-oikeuden tekemän ennakkoratkaisupyynnön johdosta antamassaan tuomiossa todennut (kohta 33), että REACH-asetuksen tarkoituksena on sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu, mukaan lukien vaihtoehtoisten keinojen edistäminen aineiden vaarojen arvioimiseksi, sekä aineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla samalla kilpailukykyä ja innovointia edistäen.

Edelleen unionin tuomioistuin on todennut, että REACH-asetusta ja etenkin sen liitettä XVII on tulkittava siten, että sillä on pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa merkitystä määritettäessä, voiko CCA-liuoksella käsitelty puu lakata olemasta jätettä sen vuoksi, että sen haltijalla ei ole REACH-asetuksen liitteessä XVII säädettyjen käytön sallittavuutta koskevien edellytysten täyttyessä velvollisuutta poistaa CCA-liuoksella käsiteltyä puuta käytöstä uuden jätedirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

2.4.2 REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeen 19 rajoitusehtojen tulkinnan merkitys

Unionin tuomioistuimen tuomion perusteella REACH-asetukselle on annettava merkitystä arvioitaessa, voiko REACH-asetuksen liitteessä XVII mainittu CCA-liuoksella käsitelty puu lakata olemasta jätettä. Tuossa arviossa on annettava erityistä merkitystä sille, onko kysymyksessä oleva käyttötarkoitus sellainen, että käyttö olisi sallittua REACH-asetuksen liitteen XVII nojalla. Unionin tuomioistuin on tuomiossaan (kohta 44 sekä vastauskohta 4) todennut, että on yksinomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävänä tarkastaa, kuuluuko kyseisten puhelinpylväiden käyttö pitkospuiden alus- ja telapuina REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan b alakohdassa mainittuun luetteloon kuuluvien käyttötarkoitusten piiriin. Asiassa on siten korkeimmassa hallinto-oikeudessa arvioitava, onko puhelinpylväiden käyttö sallittua REACH-asetuksen liitteen XVII nojalla nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan nojalla. Tämän arvioinnin tekeminen on tarpeen sen ratkaisemiseksi, onko puhelinpylväiden käyttämisessä edellä kuvatulla tavalla kysymys ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta jätteen hyödyntämisestä tai käsittelystä.

Sitä, onko puhelinpylväiden käyttö pitkospuiden alus- ja telapuina REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan nojalla sallittua, ei ole arvioitu Lapin ympäristökeskuksessa eikä myöskään Vaasan hallinto-oikeudessa asiaa aikaisemmin käsiteltäessä. Tämä johtuu muun ohella siitä seikasta, että Lapin ympäristökeskus on antanut asiassa päätöksen ennen REACH-asetuksen voimaantuloa 1.6.2009.

Kuten korkein hallinto-oikeus on unionin tuomioistuimelle antamassaan selvennyksessä todennut, ympäristönsuojelulain 84 §:n tulkinta mahdollistaa sen, että ympäristöluvan hakemiseen ei velvoiteta, jos voidaan todeta, että velvollisuutta luvan hakemiseen ei ole sen lainsäädännön nojalla, joka on voimassa silloin, kun kansallinen tuomioistuin arvioi luvan hakemiseen velvoittamisen tarpeellisuutta. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon prosessin jo tähän mennessä pitkä kesto ja se, että Lapin ympäristökeskus on päätöksessään siitä ilmenevällä tavalla arvioinut puhelinpylväiden käytön sallittavuutta kysymyksessä olevaan käyttötarkoitukseen ennen REACH-asetuksen voimaantuloa voimassa olleen valtioneuvoston asetuksen 787/2007 ja neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta annetun komission direktiivin 2006/139/EY nojalla, ei asiaa kuitenkaan ole syytä palauttaa nykyisin toimivaltaiselle ympäristönsuojelulain mukaiselle valvontaviranomaiselle sen arvioimiseksi, onko käyttö sallittua REACH-asetuksen nojalla. Palauttaminen ei ole tarpeen myöskään siitä syystä, että neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta annetussa komission direktiivissä 2006/139/EY asetetut edellytykset arseeniyhdisteellä käsitellyn puun käytölle vastaavat REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeen 19 kohdassa 4 asetettuja sallitun käytön edellytyksiä ja että käytön sallittavuuden arviointi tapahtuu nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa sen arvioimiseksi, onko kysymyksessä jätteen laitosmainen käsittely tai hyödyntäminen.

Asiassa on siis lähtökohtaisesti kysymys sen arvioimisesta, onko kysymyksessä jätteen laitosmainen käsittely tai hyödyntäminen. Asiassa ei ole ensisijaisesti kysymys siitä REACH-asetuksen 67 artiklaa koskevasta arviosta, joka kemikaalilain 5 §:n 2 momentin nojalla kuuluu nykyisin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtäviin. Suomen ympäristökeskus on antanut hallintopakkohakemuksen johdosta lausunnon. Suomen ympäristökeskuksen tehtäviin on tuolloin toimialallaan kuulunut REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitettujen rajoitusten noudattamisen valvonta, joten asiassa ei ole tarpeen pyytää lausuntoa nykyisin toimivaltaiselta Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta.

2.4.3 REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeen 19 kohdan 4 alakohta b

Unionin tuomioistuin on ennakkoratkaisupyyntöön antamassaan tuomiossa (kohta 41) todennut, että REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevassa 4 kohdassa säädettyä poikkeusta on tulkittava suppeasti. Unionin tuomioistuin on todennut, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tarkastaa, kuuluuko kyseisten puhelinpylväiden käyttö pitkospuiden alus- ja telapuina pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa kyseisessä säännöksessä lueteltujen käyttötarkoitusten piiriin. Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut myös seuraavaa (kohta 44): "Puun käytöstä pääasiassa kyseessä olevissa töissä on todettava, ettei unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta eikä etenkään siihen kuuluvista valokuvista ilmene, että pääasiassa kyseessä olevien pitkospuiden ominaisuudet – etenkin niiden rakenne ja niiden tehtävä – eroavat minkä tahansa sillan tai siltarakenteen, joka on tarpeen väylän rakentamiseksi, ominaisuuksista."

Kuten unionin tuomioistuin on todennut, puhelinpylväiden käyttäminen kysymyksessä olevaan tarkoitukseen vastaa puun käyttämistä minkä tahansa sillan tai siltarakenteen rakentamiseksi. Puhelinpylväitä on käytetty pitkoslankkujen alus- ja telapuina vastaavalla tavalla kuin niitä voitaisiin käyttää sillan rakenteena. Se seikka, ettei REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan b alakohdassa mainitussa luettelossa ole nimenomaisesti mainittu pitkospuita (tai puupolkua) yhtenä käyttötarkoituksena, ei ole esteenä tulkinnalle, jonka mukaan puupolun rakentamisessa on kysymys siltarakenteen tekemisestä maa-alueelle. CCA-liuoksella käsiteltyjen puhelinpylväiden käyttämisessä pitkospuiden alus- ja telapuina on siten kysymys REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan kohdan 4 alakohdassa b tarkoitetusta käyttötarkoituksesta.

REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan kohdan 4 alakohtaa b tulkittaessa on vielä jäljempänä alakohdan d tarkastelun yhteydessä arvioitavan ihokosketuksen epätodennäköisyyden lisäksi arvioitava sitä, onko puun rakenteen eheys välttämätöntä ihmisen turvallisuuden kannalta. Kun otetaan huomioon, että pitkospuiden ensisijaisena tarkoituksena on helpottaa mönkijällä kulkemista, on puun rakenteen oltava onnettomuuksien välttämiseksi ehyt. Alus- ja telapuut joutuvat sään vaihteluiden vuoksi rasitukselle alttiiksi, joten nyt kysymyksessä olevassa käyttötarkoituksessa puun rakenteen eheyttä voidaan pitää ihmisen turvallisuuden kannalta välttämättömänä sillä tavoin kuin REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeen 19 kohdan 4 alakohdassa b tarkoitetaan.

2.4.4 REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeen 19 kohdan 4 alakohta d

Asiassa on edelleen arvioitava, onko kysymys nimikkeen 19 kohdan 4 alakohdassa d tarkoitetusta kielletystä käyttötarkoituksesta. On selvää, ettei kyse ole puun käyttämisestä asuinalueilla tai kotitalouksissa käytettävissä rakenteissa, käyttämisestä merivedessä eikä käyttämisestä sellaisesta maatalouskäytöstä, jota mainitussa d alakohdassa tarkoitetaan. Asiassa on tarkemmin arvioitava sitä, onko kysymys sellaisesta käyttötarkoituksesta, jossa toistuva ihokosketus on mahdollinen.

Korkein hallinto-oikeus on ennakkoratkaisupyynnön kysymyksillä 6 ja 7 halunnut tiedustella tulkintaohjetta siihen, kuinka REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeen 19 kohdan 4 alakohdassa d tarkoitettua "käyttötarkoitusta, jossa ihokosketus on mahdollinen", on tulkittava. Unionin tuomioistuin on tuomiossaan todennut, että kyseistä kieltoa on sovellettava kaikissa tilanteissa, joissa ihokosketus käsitellyn puun kanssa on kaiken todennäköisyyden mukaan toistuvaa. Tällainen todennäköisyys on unionin tuomioistuimen tuomion mukaan pääteltävä puun käyttötarkoituksen mukaisen tavanomaisen käytön konkreettisista olosuhteista.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa CCA-liuoksella käsiteltyjen puhelinpylväiden käyttäminen pitkoslankkujen alus- ja telapuina tarkoittaa sitä, ettei toistuva ihokosketus ole todennäköistä, vaan äärimmäisen epätodennäköistä ja käytännössä vain teoreettista. Alus- ja telapuina käytettyihin pylväisiin voi kohdistua toistuva ihokosketus vain, mikäli varsinaisia pitkoslankkuja tai niiden viertä pitkin avojaloin kävellessä tarkoituksellisesti astutaan alus- ja telapuiden näkyvissä olevien osien päälle. Tällaisen ihokosketuksen syntyminen ei vastaa alus- ja telapuiden tavanomaisen käytön olosuhteita. Näin ollen nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa CCA-liuoksella kyllästettyä puuta ei ole käytetty REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeen 19 kohdassa 4 alakohdassa d tarkoitetulla tavalla käyttötarkoituksessa, jossa toistuva ihokosketus olisi mahdollinen. Ihokosketusta on siten pidettävä puun käyttöaikana epätodennäköisenä myös REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeen 19 kohdan 4 alakohdassa b tarkoitetulla tavalla.

Edelleen on tarkemmin arvioitava, onko kysymys sellaisesta käyttötarkoituksesta, jossa käsitelty puu voi joutua kosketuksiin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitetun välituotteen tai valmiin tuotteen kanssa, kun otetaan huomioon, että alus- ja telapuina käytetyt puhelinpylväät voivat joutua kosketuksiin eläinten ravintona käyttämän jäkälän ja luonnonmarjojen kanssa (korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös 6.7.2011 taltionumero 1904, kohta 88).

REACH-asetuksen 3 artiklan 15 kohdasta ilmenevän määritelmän mukaan välituotteella tarkoitetaan ainetta, jota valmistetaan kemiallista prosessointia varten tai kulutetaan tai käytetään kemiallisessa prosessoinnissa sen muuntamiseksi toiseksi aineeksi. Luonnonmarjat tai jäkälä eivät siten voi tulla kysymykseen arvioitaessa, joutuuko nyt kysymyksessä oleva käsitelty puu kosketuksiin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitetun välituotteen kanssa. CCA-liuoksella käsiteltyä puuta voidaan REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeen 19 kohdan 4 alakohdan b mukaan käyttää muun ohella karja-aitauksissa. Tähän nähden puuta ei nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa käytetä sellaiseen käyttötarkoitukseen, jossa puu voisi mainitussa alakohdassa d tarkoitetulla tavalla joutua kosketuksiin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitetun valmiin tuotteen kanssa.

2.4.5 REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeen 19 kohdan 4 alakohta c

REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeen 19 kohdan 4 alakohdan c mukaan siinä tarkoitettu puun merkitsemistä koskeva velvollisuus on kohdistettu siihen, mitä tapahtuu ennen käsitellyn puun saattamista markkinoille. Kun otetaan huomioon alakohdassa c esitettyjen merkintöjen sisältö, niiden tarkoituksena on mitä ilmeisimmin ohjata puun kanssa työskenteleviä toimimaan siten, ettei puun käytöstä aiheudu terveydellistä vaaraa. Kysymyksessä oleva alakohta ei siten suoranaisesti koske puiden merkitsemistä niiden käyttökohteessa. Kun lisäksi otetaan huomioon, ettei nyt esillä olevassa asiassa ole kysymys siitä, ovatko puut olleet asianmukaisesti merkittyjä, kun ne on saatettu markkinoille, ei mainitusta alakohdasta aiheudu estettä pylväiden käyttämiselle nyt kysymyksessä olevaan tarkoitukseen.

2.4.6 Puun käsittely B-luokan CCA-liuoksella

Nyt kysymyksessä olevat puhelinpylväät on saadun selvityksen mukaan todennäköisesti käsitelty B-luokan CCA-liuoksella, jolla käsiteltyä puuta ei siis tarkoiteta REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeen 19 kohdassa 4. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeen 19 kohdan 7 mukaan sallia myös muilla kuin A-luokan CCA-liuoksella käsitellyn, yhteisössä jo ennen 20 päivää syyskuuta 2007 käytetyn puun käytön ja uudelleenkäytön, kunhan liitteen XVII nimikkeen 19 kohdan 4 kohdan b, c ja d alakohdassa luetellut käyttöehdot täyttyvät.

Valtioneuvoston asetuksen 647/2009 liitteen mukaan poiketen siitä, mitä REACH-asetuksen XVII liitteen kohdassa 19 säädetään, voidaan ennen 30 päivää syyskuuta 2007 käytettyä, B-tyypin CCA-liuoksella käsiteltyä puuta saattaa markkinoille, käyttää ja uudelleenkäyttää, kun REACH-asetuksen XVII liitteen 19 nimikkeen 4 kohdan b, c ja d alakohdassa luetellut ehdot täyttyvät. Näin ollen myös B-luokan CCA-liuoksella käsitellyn puun käyttö ja uudelleenkäyttö on Suomessa sallittua. Kun otetaan huomioon, että nyt kysymyksessä olevat ennen 30.9.2007 puhelinpylväinä käytetyt ja nykyisin pitkospuiden alus- ja telapuina uudelleen käytettävät pylväät on saadun selvityksen mukaan käsitelty B-luokan CCA-liuoksella, on niiden käyttö lähtökohtaisesti sallittua edellä mainittujen b, c ja d alakohtien edellytysten täyttyessä. Kuten edellä on todettu, ei mainituista alakohdista aiheudu estettä CCA-liuoksella käsitellyn puun uudelleen käyttämiselle nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa, eikä estettä siten valtioneuvoston asetuksessa 647/2009 säädetyn perusteella aiheudu siitäkään, että puu on käsitelty B-luokan CCA-liuoksella.

2.4.7 Johtopäätökset

Edellä on arvioitu sitä, onko B-luokan CCA-liuoksella käsitellyn puun käyttäminen pitkospuiden alus- ja telapuina nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa REACH-asetuksen nimikkeen 19 kohdassa 4 ja 7 tarkoitettujen poikkeusten nojalla sallittua. Kuten aikaisemmin on todettu, tuo tarkastelu on tarpeen, koska unionin tuomioistuin on ennakkoratkaisupyyntöön antamassaan tuomiossa todennut, että REACH-asetusta ja etenkin sen liitettä XVII on tulkittava siten, että sillä on pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa merkitystä määritettäessä, voiko CCA-liuoksella käsitelty puu lakata olemasta jätettä sen vuoksi, että sen haltijalla ei ole REACH-asetuksen liitteessä XVII säädettyjen käytön sallittavuutta koskevien edellytysten täyttyessä velvollisuutta poistaa CCA-liuoksella käsiteltyä puuta käytöstä uuden jätedirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Tienpitäjä on hankkinut kysymyksessä olevat käytöstä poistetut puhelinpylväät käytettäväksi nimenomaan pitkospuiden alus- ja telapuina. Pylväiden käyttämistä kysymyksessä olevaan tarkoitukseen on siten pidettävä varmana eikä niiden käytöstä edellä lausuttu huomioon ottaen voida arvioida aiheutuvan haittaa terveydelle tai ympäristölle. Edellä todetulla tavalla CCA-liuoksella käsitellyn puun käyttäminen nyt kysymyksessä olevaan tarkoitukseen on REACH-asetuksen nojalla sinänsä sallittua. Näin ollen tienpitäjällä ei ole velvollisuutta poistaa CCA-liuoksella käsiteltyä puuta käytöstä uuden jätedirektiivin eikä myöskään aikaisemmin voimassa olleen jätedirektiivin nojalla. Tämän vuoksi kysymyksessä olevien pitkospuiden alus- ja telapuina käytettyjä pylväitä ei voida pitää jätteenä, eikä niiden käyttäminen nykyiseen tarkoitukseen ole ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettua jätteen hyödyntämistä tai käsittelyä. Näin ollen Vaasan hallinto-oikeus ei ole voinut kumota Lapin ympäristökeskuksen päätöstä sillä perusteella, että kysymys olisi mainitun lainkohdan perusteella ympäristöluvan vaativasta toiminnasta, jonka hakemiseen tienpitäjä tulisi velvoittaa.

3. Kysymys ympäristölupavelvollisuudesta ja velvollisuudesta ennallistaa tilanne muulla perusteella

Edellä olevilla perusteilla on todettu, ettei toiminta ole ympäristölupavelvollista sillä perusteella, että kysymys olisi ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta toiminnasta. Tämän jälkeen on arvioitava, vaatiiko toiminta ympäristöluvan jollain muulla perusteella tai onko toiminta muutoin ympäristönsuojelulain vastaista siten, että ympäristö olisi tämän vuoksi määrättävä ennallistettavaksi.

3.1 Kansallinen lainsäädäntö

3.1.1 Ympäristönsuojelulaki

Ympäristönsuojelulain 7 §:n mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä tai muuta ainetta taikka organismeja tai mikro-organismeja siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus (maaperän pilaamiskielto).

Ympäristönsuojelulain 8 §:n 1 momentin mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että
1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua;
2) toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai
3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto).

Ympäristönsuojelulain 28 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa (ympäristölupa). Asetuksella säädetään tarkemmin luvanvaraisista toiminnoista.

Ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on lisäksi oltava:
1) toimintaan, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesilain mukaan luvanvaraisesta hankkeesta;
2) jätevesien johtamiseen, josta saattaa aiheutua ojan, lähteen tai vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun noron pilaantumista;
3) toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta;
4) jätelain soveltamisalaan kuuluvan jätteen laitos- tai ammattimaiseen käsittelyyn; ja
5) öljyn ja kaasun etsintäporaukseen ja esiintymän hyväksikäyttöön sekä muuhun niihin liittyvään toimintaan Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä.

3.2 Unionin merkityksellinen lainsäädäntö

3.2.1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (jäljempänä ympäristövastuudirektiivi)

Ympäristövastuudirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan direktiivissä ympäristövahingolla tarkoitetaan maaperälle aiheutuvaa vahinkoa eli maaperän pilaantumista, josta aiheutuu huomattava riski siitä, että aineiden valmisteiden, organismien tai mikro-organismien suora tai välillinen joutuminen maahan tai maapohjaan vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen.

3.2.2 REACH-asetus

REACH-asetuksen 129 artiklan 1 kohdan mukaan, jos jäsenvaltiolla on perustellut syyt katsoa, että tarvitaan kiireellisiä toimia ihmisten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi tietyn aineen osalta sellaisenaan, valmisteessa tai esineessä, vaikka se täyttää tämän asetuksen vaatimukset, jäsenvaltio voi toteuttaa asianmukaisia väliaikaisia toimenpiteitä. Jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava asiasta komissiolle, kemikaalivirastolle ja muille jäsenvaltioille sekä perusteltava päätöksensä ja toimitettava tieteelliset ja tekniset tiedot, joihin väliaikainen toimenpide perustuu.

3.3 Oikeudellinen arviointi

Kuten korkein hallinto-oikeus on 6.7.2011 antamansa välipäätöksen kohdassa 80 todennut, CCA-kyllästettyjen pylväiden sijoittaminen maahan saattaisi olla ympäristönsuojelulain 7 §:ssä säädetyn maaperän pilaamiskiellon vastaista.

Unionin tuomioistuin on ennakkoratkaisupyynnön johdosta antamassaan tuomiossa todennut, että REACH-asetuksen 67 ja 128 artiklaa on tulkittava siten, että unionin oikeudessa on yhdenmukaistettu aineen, kuten arseeniyhdisteiden, jolle on asetettu jokin rajoitus kyseisen asetuksen liitteessä XVII, valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevat vaatimukset.

Kun unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymykseen antaman vastauksen lisäksi otetaan huomioon, ettei maaperän pilaamiskieltoa korkeimman hallinto-oikeuden 6.7.2011 antaman päätöksen taltionumero 1904 kohdassa 81 todetulla tavalla voida johtaa unionin oikeudesta, on kysymyksessä tilanne, jossa REACH-asetuksen nojalla sallittua käyttöä ei voida lähtökohtaisesti kieltää tämän kansallisen säännöksen perusteella. Asiassa saadun selvityksen perusteella voidaan lisäksi pitää poissuljettuna, että kysymys olisi ihmisten terveyden tai ympäristönsuojelun kannalta sellaisesta kiireellisiä toimenpiteitä edellyttävästä tilanteesta, jota tarkoitetaan REACH-asetuksen 129 artiklan 1 kohdassa. Asiassa on siten lähtökohtaisesti tarpeetonta tarkemmin arvioida, aiheutuuko CCA-kyllästettyjen pylväiden käyttämisestä nyt kysymyksessä olevalla tavalla ympäristönsuojelulain 7 §:ssä tarkoitettu seuraus, jonka vuoksi tehdyt toimenpiteet olisi määrättävä ennallistettavaksi.

Kuten korkein hallinto-oikeus on 6.7.2011 antamansa välipäätöksen kohdassa 81 todennut, tapauksen olosuhteista voidaan päätellä, että pylväiden sijoittamisella puupolun tukirakenteeksi ei ole vaikutusta pohjaveteen eikä sellaista vaikutusta pintaveteen, että käytön mahdollisia esteitä tulisi tarkastella suhteessa vesiympäristöä koskevaan unionin lainsäädäntöön ja kansalliseen lainsäädäntöön. Asiassa ei siten ole tarpeen arvioida tarkemmin myöskään sitä, aiheutuuko pylväiden sijoittamisesta nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Lapin ympäristökeskuksen ympäristönsuojelun tulosalueen pyytämässä sisäisessä lausunnossa 17.2.2009 ympäristökeskuksen vesistöpäällikkö ja hydrogeologi ovat todenneet muun ohella, ettei pitkostien läheisyydessä sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Lausunnon mukaan järviveden pilaantumismahdollisuus on vielä epätodennäköisempää kuin pistemäisen pohjavesilähteen. Lausunnossa on katsottu alueelta saadun tiedon sekä aikaisempien samantyyppisestä rakentamisesta saatujen kokemusten perusteella, ettei työsuunnitelmassa kuvatulla kyllästetyn puutavaran käytöllä ole sellaisia vesistövaikutuksia, että niiden perusteella kysymyksessä olevan materiaalin käyttöä voitaisiin kieltää.

Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksessään 6.7.2011 todennut (kohta 80) tapauksen olosuhteista voitavan päätellä, että pylväiden sijoittamisella puupolun tukirakenteeksi ei ole vaikutusta pohjaveteen eikä sellaista vaikutusta pintaveteen, että käytön mahdollisia esteitä tulisi tarkastella suhteessa vesiympäristöä koskevaan unionin lainsäädäntöön ja kansalliseen lainsäädäntöön. Kysymys ei siten ole sellaisesta tilanteesta, että toimintaan voitaisiin velvoittaa hakemaan ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla, eikä toimintaa voida määrätä kiellettäväksi ympäristönsuojelulain 8 §:n vastaisena.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon toiminnasta saatu selvitys sekä ympäristönsuojelulain 28 §:n 1 ja 2 momenteissa säädetty, ei tienpitäjää voida velvoittaa hakemaan toimintaan ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa, eikä toimintaa myöskään voida kieltää ympäristönsuojelulain yleisten kieltojen vastaisena.

4. Kysymys siitä, olisiko toiminnan vaikutukset tullut arvioida luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetulla tavalla

4.1 Kansallinen lainsäädäntö

4.1.1 Luonnonsuojelulaki

Luonnonsuojelulain 57 §:n 1 momentin mukaan, jos joku lyö laimin luonnonsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten noudattamisen taikka ryhtyy niiden vastaiseen toimeen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää asianomaista jatkamasta tai toistamasta tekoa tai laiminlyöntiä ja sakon tai keskeyttämisen uhalla velvoittaa hänet määräajassa poistamaan oikeudenvastaisen tilan tai korjaamaan laiminlyönnin taikka asettaa uhan, että tarpeelliset toimenpiteet teetetään asianomaisen kustannuksella. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä.

Luonnonsuojelulain 57 §:n 2 momentin mukaan haittaa kärsivällä henkilöllä on oikeus saattaa 1 momentissa tarkoitettu asia vireille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jos vireillepanon tarkoituksena on estää luonnon tuhoutuminen tai luonnonarvojen heikentyminen, joka ei ole merkitykseltään vähäinen. Sama oikeus on 61 §:n 3 momentissa tarkoitetulla rekisteröidyllä yhteisöllä toiminta-alueellaan ja kunnalla.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

4.2 Unionin merkityksellinen lainsäädäntö

4.2.1 Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (luontodirektiivi)

Luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältyvät muihin kehityssuunnitelmiin, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla.

Luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

4.3 Tosiseikat

Käsivarren erämaa -nimisen Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn kohteen alueella on karttatarkastelun perusteella käytetty CCA-liuoksella kyllästettyä puuta pitkospuiden alus- ja telapuina yhteensä noin 3,3 kilometrin matkalla.

Mainittu Käsivarren erämaa -niminen Natura 2000 -verkostoon sisällytetty alue on ympäristöhallinnon internet-sivuilta saatavan tiedon mukaan pinta-alaltaan 264 892 hehtaaria. Alueesta on toteutettu Käsivarren erämaa-alue, joka on suojeltu erämaalain nojalla, ja Lätäsenon-Jietajoen alue, joka on perustettu luonnonsuojelulain nojalla soidensuojelualueeksi.

Alueen kuvauksena on todettu muun ohella seuraavaa: "Käsivarren erämaa on suurten tuntureiden maata. Alueella sijaitsee useita yli tuhannen metrin yltäviä lakeja. Erämaan luoteisosan jyhkeimmät alueet kuuluvat Kölivuoristoon. Käsivarren avaria maisemia hallitsevat harmaat kivikot ja tunturikyömyt. Etelämpänä tunturit ovat loivempia. Tunturikoivikoita kasvaa alavimmissa laaksoissa. Kirkasvetiset purot ja joet sekä järvet ovat erämaan olennainen osa.

Lätäseno-Jietajoen alue on palsasuoaluetta männyn puurajan tienoilla. Alue on monien suo- ja vesikasvien pohjoisimpia esiintymispaikkoja Suomessa. Maantien varressa Jietajoen ja Markkinan välillä on maisemallisesti komea palsasuokompleksi. Se on karuhko suo, jolla on erittäin hyvin kehittynyt morfologia.

Erämaa-alueen tavoitteena on alueen erämaaluonteen säilyttäminen sekä saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaaminen. Käsivarren alueen ilmasto ja kallioperä poikkeaa muusta Pohjois-Lapista. Niin sanotut ylätunturit kuuluvat ainoana alueena Suomessa Kölin vuoristoon. Tällä alueella tavataan useita harvinaisia tunturikasveja. Annjalonjin alueella esiintyy uhanalaisia pahtojen, kalkkikankaiden ja tunturiniittyjen perhoslajeja."

Käsivarren erämaa -niminen alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivissä 2009/147/EY tarkoitettuna erityisenä suojelualueena (SPA-alue) että luontodirektiivissä tarkoitettuna yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI-alue). Ympäristöhallinnon internet-sivuilta löytyvästä tietolomakkeesta käy ilmi, että alueella esiintyy 16 eri luontodirektiivissä tarkoitettua luontotyyppiä, joista 5 on priorisoituja luontotyyppejä. Luontodirektiivin liitteen II lajeja esiintyy 10 kappaletta ja lintudirektiivin liitteen I lajeja 19 kappaletta.

Lapin luonnonsuojelupiiri ry on Lapin ympäristökeskukselle tekemässään hakemuksessa 17.10.2008 vaatinut ympäristönsuojelulain 84 §:n nojalla, että tienpitäjää kielletään käyttämästä Raittijärven polun kunnostusmateriaalina arseeniyhdisteellä tai muulla myrkyllisellä aineella käsiteltyä puuta. Hakemuksessa on viitattu ympäristönsuojelulain 7 ja 8 §:ssä tarkoitettuihin kieltoihin ja todettu, että kyllästettyjen puiden käyttö on noiden pykälien vastaista. Lisäksi hakemuksessa on todettu, että niin sanotussa Natura 2000 -tarveharkinnassa on arvioitu lähinnä vain polun rakentamisesta sinänsä aiheutuvia vaikutuksia. Mahdollisesta haitallisten aineiden liukenemisesta on vain maininta. Hakemuksen mukaan tarveharkinnan riittävyys voidaan asettaa kyseenalaiseksi ja todeta, että ympäristönsuojelulain ja luonnonsuojelulain velvoitteet eivät täyty.

Lapin ympäristökeskuksen luonnonsuojelun tulosalue on asiassa 19.2.2009 antamassaan lausunnossa todennut muun ohella seuraavaa:
"Lapin ympäristökeskus on 6.3.2008 antamassaan lausunnossa todennut, ettei Raittijärven polun kunnostus nykyiselle paikalleen heikennä merkittävästi Natura-alueen luonnonarvoja ja siksi varsinaista luonnonsuojelulain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua arviointi- ja lausuntomenettelyä ei tarvita. - - - Ympäristökeskuksen näkemys arvioinnin riittävyydestä myös kyllästetyn puun käytön osalta perustuu siihen, että luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan Natura-arviointivelvollisuus on rajattu tiukasti ja kohdistuu vain alueen suojelun perusteiksi ilmoitettuihin lajeihin ja luontotyyppeihin. Ympäristökeskuksen tietämyksen mukaan CCA-kyllästetyn puun käytön ei ole tieteellisesti osoitettu aiheuttavan sellaisia luontotyyppi- ja lajitasolla havaittavia vaikutuksia, joita voitaisiin pitää luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittamina merkittävästi heikentävinä vaikutuksina. Mikäli voidaan tieteellisesti osoittaa tällaisten vaikutusten aiheutuminen, myös ympäristökeskus on valmis tarkistamaan kantaansa arviointimenettelyn riittävyydestä."

4.4 Oikeudellinen arviointi

Asiassa on ollut ympäristökeskuksessa kysymys siitä, onko tienpitäjä ollut velvoitettava siellä vireille pannun hakemuksen johdosta ryhtymään hakemuksessa mainitun ympäristönsuojelulain 84 §:n nojalla tuossa lainkohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

Ympäristökeskuksessa vireille pannussa hakemuksessa on esitetty näkemys siitä, että asiassa aikaisemmin suoritettu harkinta Natura-arvioinnin tarpeellisuudesta ei ole ollut riittävä. Kun otetaan huomioon luonnonsuojelulain 65 §:n 1 ja 2 momentti sekä 66 §:n 1 momentti, sen arvioiminen, onko asiassa suoritettava luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettu arviointi, kuuluu lähtökohtaisesti lupaviranomaiselle. Ympäristökeskuksessa on ensisijaisesti ollut ratkaistavana kysymys siitä, onko toimintaan haettava ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa. Hakemuksessa esitettyjen näkökohtien johdosta asiassa ei siten lähtökohtaisesti ole ollut kysymys luonnonsuojelulain 57 §:ssä tarkoitetusta hakemuksesta eikä sen arvioimisesta, onko asiassa ollut suoritettava luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettu harkinta tai tulisiko tienpitäjä velvoittaa sellainen suorittamaan.

Lapin ympäristökeskus on kuitenkin päätöksensä perusteluissa viitannut luonnonsuojelulain 65 §:ään ja todennut, ettei CCA-kyllästetyn puun käytön ole tieteellisesti osoitettu aiheuttavan sellaisia luontotyyppi- ja lajitasolla havaittavia vaikutuksia, joita voitaisiin pitää luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittamina merkittävästi heikentävinä vaikutuksina.

Kun otetaan huomioon luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentti ja luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohta, myös sellaisessa hankkeessa, joka ei vaadi ympäristönsuojelulain mukaista lupaa, joudutaan arvioimaan, saattaako hankkeesta aiheutua luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia. Tämän arvioinnin mahdollista puuttumista on pidettävä sellaisena luonnonsuojelulain 57 §:ssä tarkoitettuna laiminlyöntinä, joka voidaan määrätä korjattavaksi.

Kun Lapin ympäristökeskus on ollut myös luonnonsuojelulain 57 §:n nojalla toimivaltainen hallintopakkoviranomainen ja se on hakemuksessa esitettyjen seikkojen ja pyytämänsä selvityksen perusteella tosiasiallisesti arvioinut sitäkin, onko hankkeesta saattanut aiheutua luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia Natura 2000 -verkostoon sisällytetylle alueelle, on asiassa otettava kantaa myös niin sanotun Natura-arvioinnin tarpeeseen.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-127/02 Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee antamassaan tuomiossa todennut luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan osalta, että kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat Natura-alueen suojelutavoitteisiin, mikäli objektiivisten seikkojen perusteella ei ole poissuljettua, että ne vaikuttavat kyseiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien ja hankkeiden kanssa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi todennut edellä mainitussa tuomiossaan, että kun suunnitelma tai hanke, jolla on vaikutusta kyseiseen alueeseen, ei vaaranna sen säilyttämisen tavoitteita, sitä ei voida myöskään pitää sellaisena, että se voisi vaikuttaa merkittävästi kyseessä olevaan alueeseen. Sitä vastoin silloin, kun tällainen suunnitelma tai hanke saattaa vaarantaa kyseessä olevan alueen suojelutavoitteet, sitä on välttämättä pidettävä sellaisena, että se voi vaikuttaa merkittävästi tähän alueeseen. Kyseiseen suunnitelmaan tai hankkeeseen liittyvien tulevien vaikutusten arvioinnin yhteydessä niiden merkittävyys on määritettävä erityisesti sen alueen ominaisuuksien ja erityisten ympäristöolosuhteiden valossa, jota tämä suunnitelma tai hanke koskee.

Kun otetaan huomioon erityisesti Käsivarren erämaa -nimisen Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen laajuus ja nyt kysymyksessä olevien pitkospuiden rakentamisesta kysymyksessä olevalle alueelle saatu selvitys sekä se, että pitkospuut joka tapauksessa on rakennettu tienä käytettävälle alueelle, on ennalta arvioiden poissuljettua, että hankkeesta aiheutuisi Käsivarren erämaa -nimisen Natura 2000 -verkoston alueen valintaperusteina olleisiin luonnonarvoihin kohdistuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetty arviointi- ja lausuntomenettely ei siten ole ollut asiassa tarpeen.

5. Lopputulos

Edellä lausutuilla perusteilla Lapin ympäristökeskuksen on tullut hylätä sille tehty hallintopakkohakemus. Näin ollen ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, Vaasan hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Lapin ympäristökeskuksen päätöksen lopputulos on saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori ja hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Eija Siitari-Vanne sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Olli Dahl. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.

 
Julkaistu 4.6.2013