KHO:2013:161

Poliisilaitos oli määrännyt ajo-oikeuden haltijan ajokieltoon hänen syyllistyttyään ajoneuvoliikennerekisteriin merkittyjen tietojen perusteella vuoden aikana kolmeen rikesakkorangaistukseen johtaneeseen tekoon moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljettaessaan. Hallinto-oikeus kumosi poliisilaitoksen ajokieltopäätöksen sillä perusteella, että ajo-oikeuden haltija oli osoittanut, ettei hän ollut syyllistynyt yhteen rikesakkomääräykseen johtaneista teoista. Poliisilaitoksella oli oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Äänestys 5-3.

Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin poliisilaitokselle ajokieltoajan määräämistä varten. Hallintomenettelyssä tai hallintolainkäytön järjestyksessä ei tutkita ajokiellon määräämisen perusteena olevien lainvoimaisten rikesakkopäätösten oikeellisuutta. Äänestys 6-2.

Hallintolainkäyttölaki 6 §
Tieliikennelaki 106 a §
Ajokorttilaki 64, 65 ja 66 §
Laki rikesakkomenettelystä 13 b § 1 momentti, 13 f § 1 momentti ja 13 h § 2 momentti
Poliisilaki 1 §

Ks. myös KHO 9.10.2013 T 3182.

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 22.5.2012 nro 12/0312/3

Asian aikaisempi käsittely

Varsinais-Suomen poliisilaitos on 22.3.2012 tekemällään päätöksellä määrännyt A:n määräaikaiseen ajokieltoon 22.3.–22.4.2012, koska tämä on syyllistynyt kolmeen liikennerikkomukseen vuoden kuluessa.

A on valituksessaan hallinto-oikeudessa vaatinut, että poliisilaitoksen päätös kumotaan ja päätöksen täytäntöönpano kielletään.

A ei ole syyllistynyt ylinopeusrikkomukseen 9.4.2011. A:n autoa oli tuolloin ajanut toinen henkilö. A on maksanut ylinopeudesta aiheutuneen sakon, koska autoa ajanut henkilö oli ollut hoitamassa A:lle kuulunutta kuljetustehtävää.

Hallinto-oikeus on 26.3.2012 antamallaan päätöksellä keskeyttänyt A:lle määrätyn ajokiellon täytäntöönpanon, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai toisin määrätään.

Varsinais-Suomen poliisilaitos on lausunnossaan todennut noudattaneensa Poliisihallituksen linjausta, jonka mukaan lainvoimainen rikesakko otetaan ajo-oikeuskäsittelyssä huomioon, vaikka asiakas pystyisi näyttämään toteen, ettei ole tehnyt kyseistä tekoa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut poliisilaitoksen päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Poliisin on määrättävä ajo-oikeuden haltija ajokieltoon, jos ajo-oikeuden haltija on vähintään kolmesti vuoden kuluessa syyllistynyt moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljettaessaan ajokorttilain 65 §:n 1 momentissa lueteltuun tekoon. Näitä tekoja ovat muun muassa nopeusrajoituksen rikkominen (ylinopeus) ja ajoneuvorikkomus.

Rikesakkomenettelystä annetun lain mukaan automaattisessa liikennevalvonnassa havaitun rikesakkorikkomuksen tekijää ei selvitetä, vaan menettely käynnistetään lähettämällä rikesakkomääräys henkilölle, joka on auton rekisteriin merkitty omistaja, haltija tai tilapäinen käyttäjä. Määräyksestä ilmenee muun muassa se, että rikkomuksesta voi aiheutua myös ajokielto. Määräyksestä ilmenee myös se, miten rikesakkoa voi vastustaa. Jos määräyksen saanut kiistää syyllisyytensä, asiassa toimitetaan esitutkinta. Jos määräyksen saanut osoittaa oikean syyllisen, rikesakko voidaan kohdentaa tälle henkilölle, jos hän tunnustaa teon, eikä tunnustusta ole syytä epäillä.

Ajoneuvoliikennerekisterin mukaan A:lle on määrätty 9.4. ja 15.4.2011 tapahtuneista ylinopeuksista kummastakin rikesakko sekä 5.11.2011 tapahtuneesta ajoneuvorikkomuksesta kahdeksan päiväsakkoa. A ei ole määräajassa vastustanut ylinopeudesta 9.4.2011 määrättyä rikesakkoa.

A on nyt kiistänyt syyllistyneensä ylinopeuteen 9.4.2011 ja kertonut, että hänen autoaan kuljetti B. A oli maksanut rikesakon vastustamatta sitä, koska B oli hoitamassa A:n asioita. A on antanut hallinto-oikeudelle kirjallisen todistuksen, jossa hän vahvistaa A:n kertomuksen ja ilmoittaa olevansa kameravalvontakuvassa näkyvä henkilö. Asiakirjoihin on liitetty A:n ja B:n valokuvat sekä kameravalvontakuva.

Ajokieltoon määräämisen edellytyksenä on syyllistyminen liikennerikkomuksiin, ja lainvoimainen rikesakko on lähtökohtaisesti riittävä selvitys henkilön syyllistymisestä rikkomukseen. Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, että koska ajokielto määrätään erillisessä menettelyssä hallinnollisena seuraamuksena ja rikesakkomenettelyssä ei todellisuudessa ole selvitetty A:n syyllistymistä ylinopeuteen 9.4.2011, rikesakon lainvoimaisuus ei estä hänen syyllisyytensä selvittämistä vielä tässä vaiheessa. Esitettyjen valokuvien ja muun selvityksen perusteella hallinto-oikeus pitää A:n kertomusta uskottavana ja katsoo, ettei hän ole syyllistynyt liikennerikkomukseen 9.4.2011. Näin ollen hän ei myöskään ole syyllistynyt liikennerikkomukseen kolmesti vuoden kuluessa, eikä häntä siis ole voitu määrätä ajokieltoon toistuvien liikennerikkomusten perusteella.

Hallinto-oikeuden soveltama oikeusohje

Ajokorttilaki 65 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ritva Isomoisio, Pirjo Marela ja Matti Leikkonen. Esittelijä Eira Miilumäki-Mikkola.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Varsinais-Suomen poliisilaitos on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poliisilaitoksen päätös saatetaan voimaan.

Asiassa on kysymys siitä, voidaanko automaattisen liikennevalvonnan perusteella määrätyt lainvoimaiset rikesakot ottaa huomioon määrättäessä ajokieltoa toistuvien liikennerikkomusten johdosta, vaikka henkilö, jolle ajokielto määrätään, ei todellisuudessa ole ajanut ylinopeutta ajanutta autoa. Poliisilaitoksen näkemyksen mukaan lainvoimaiset rikesakot tulee ottaa huomioon sellaisenaan ilman, että syyllisyyttä uudelleen tutkitaan. Hallinto-oikeuksissa vallitsee asiasta erilaisia näkemyksiä.

Ajokieltoon määrätty ei ole tässä tapauksessa vastustanut rikesakkomääräystä. Määräys on tullut lainvoimaiseksi ja ajokieltoon määrätyn on katsottava syyllistyneen rikesakkomääräyksessä mainittuun tekoon.

A:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poliisilaitoksen päätös saatetaan voimaan. Asia palautetaan poliisilaitokselle ajokieltoajan määräämistä varten.

Perustelut

Poliisilaitoksen valitusoikeus

Tieliikennelain 106 a §:n mukaan muutoksenhausta poliisin ja toimivaltaisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä Liikenteen turvallisuusviraston antamaan päätökseen säädetään hallintolainkäyttölaissa, jollei toisin erikseen säädetä.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan viranomaisella on lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Esillä olevassa asiassa on kysymys poliisin ajokorttilain nojalla tekemästä ajokieltopäätöksestä, josta tehtyyn valitukseen annettuun hallinto-oikeuden päätökseen Varsinais-Suomen poliisilaitos on hakenut muutosta. Ajokorttilaissa ei ole erityistä säännöstä poliisin tai muunkaan viranomaisen oikeudesta valittaa hallinto-oikeuden ajo-oikeusasiassa antamasta päätöksestä. Poliisin oikeudesta valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä on sen vuoksi päätettävä ratkaisemalla, onko valitusoikeus poliisilaitoksen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että poliisilaitoksella ei ole valitusoikeutta ajo-oikeutta koskevissa asioissa. Valitusoikeus on kuulunut nyt jo lakkautetun lääninasiamiesjärjestelmän voimassa ollessa lääninasiamiehille. Lääninhallinnon sijaan tulleilla aluehallintovirastoilla ei ole laissa säädettyä valvontavelvollisuutta tieliikenne- tai ajo-oikeusasioissa. Tieliikennelaissa, ajokorttilaissa tai missään muussakaan laissa ei ole erikseen säädetty viranomaisen valitusoikeudesta ajo-oikeutta koskevissa asioissa. Viranomaisen valitusoikeus on siten arvioitava hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentin säännöksen perusteella. Tällöin on ratkaistava, onko valitusoikeus ajo-oikeutta koskevassa asiassa poliisilaitoksen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Poliisin tehtävänä on poliisilain 1 §:n 1 momentin mukaan oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisilla on lisäksi eri laeissa muun ohella tieliikennelaissa ja ajokorttilaissa sille määrätyt tehtävät.

Poliisin lisäksi tieliikenteen valvovana viranomaisena toimii Liikenteen turvallisuusvirasto, mutta sen tehtäviin ei erityisesti kuulu julkisen edun valvonta ajo-oikeuden osalta, vaan tieliikenteen säännösten valvonta yleisesti. Poliisihallitukselle hallintovirastona on ajokorttilaissa osoitettu tehtäviä yhtenäisohjeiden laatimiseksi, mutta ei ole säädetty, että sillä olisi valitusoikeus ajo-oikeutta koskevissa asioissa. Erityisesti on säädetty, että poliisihallituksella on valitusoikeus ampuma-aseasioissa. Kun vastaavanlainen säännös puuttuu tieliikenneasioiden osalta, on katsottava, ettei poliisihallituksen ole tarkoitettu olevan julkisen edun valvoja tieliikenneasioissa.

Poliisilaitokset tekevät kukin toimialueellaan ajokieltopäätökset ja hallinto-oikeudet ratkaisevat tuomiopiirinsä ajokieltopäätöksistä tehdyt valitukset. Eri paikoissa ja eri tasoilla tapahtuva päätöksenteko voi johtaa koko maan alueella epäyhtenäiseen hallinto- ja oikeuskäytäntöön. Julkisen edun voidaan katsoa vaativan, että hallinto- ja oikeuskäytäntö on ajokieltopäätösten osalta yhtenäistä, koska näin turvataan kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä. Laissa ei ole erikseen säädetty viranomaisen valitusoikeudesta ajo-oikeutta koskevissa asioissa. Epäyhtenäisen hallinto- ja oikeuskäytännön estämiseksi on tarpeen, että on viranomainen, joka voi valittaa tämän laatuisesta hallinto-oikeuden päätöksestä. Tämän vuoksi ja kun asialla on katsottava olevan poliisilaitokselle sen laissa säädetyn tehtävän suorittamisen kannalta merkitystä myös muissa kuin tässä asiassa, poliisilaitoksella on oikeus valittaa Turun hallinto-oikeuden päätöksestä.

Pääasia

Ajokorttilain 65 §:n 1 momentin mukaan poliisin on määrättävä ajo-oikeuden haltija ajokieltoon, jos ajo-oikeuden haltija on vähintään neljästi kahden vuoden tai kolmesti vuoden kuluessa syyllistynyt moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljettaessaan muun ohella nopeusrajoituksen rikkomiseen moottorikäyttöisellä ajoneuvolla.

Ajokorttilain 65 §:n 4 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto lähettää ajo-oikeuden haltijalle ajoneuvoliikennerekisterin tietojen perusteella muistutuksen ajokieltoon määräämisperusteista. Muistutus lähetetään siinä vaiheessa, kun seuraava ajokieltoa määrättäessä huomioon otettava teko johtaa poliisin ajokieltoharkintaan.

Ajokorttilain 66 §:n 3 momentin mukaan nopeusrajoituksen rikkomistapauksissa ajokielto määrätään olemaan voimassa vähintään yksi ja enintään kuusi kuukautta.

Ajokorttilain 66 §:n 4 momentin mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä otetaan huomioon ne vaikutukset, jotka toimenpiteellä on ajokieltoon määrättävän toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen.

Ajokorttilain 65 §:n 3 momentin mukaan ajokielto on määrättävä pantavaksi täytäntöön välittömästi, kun päätös ajokiellosta on tehty.

Rikesakkomenettelystä annetun lain 13 b §:n 1 momentin mukaan rikesakkomääräys annetaan rikkomukseen käytetyn ajoneuvon kuljettajaa selvittämättä sille luonnolliselle henkilölle, joka rikkomuksen tekoaikana oli rikkomukseen käytetyn ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja, haltija tai tilapäinen käyttäjä.

Rikesakkomenettelystä annetun lain 13 f §:n 1 momentin mukaan jos rikesakkomääräyksen saanut henkilö kiistää syyllisyytensä rikesakkomääräyksessä tarkoitettuun rikkomukseen tai jos hän pitää sitä muulla tavalla perusteettomana, hänen tulee vastustaa saamaansa rikesakkomääräystä. Vastustamista ei tarvitse perustella. Lain 13 h §:n 2 momentin mukaan poliisipiirin päällikkö poistaa rikesakkomääräyksen, jota on vastustettu. Menettely raukeaa ja asian jatkokäsittelystä säädetään samassa laissa toisaalla.

Ajoneuvoliikennerekisterin mukaan A:lle on määrätty 9.4. ja 15.4.2011 tapahtuneista ylinopeuksista kummastakin rikesakko sekä 5.11.2011 tapahtuneesta ajoneuvorikkomuksesta kahdeksan päiväsakkoa.

A on kiistänyt syyllistyneensä ylinopeuteen 9.4.2011 ja kertonut, että hänen autoaan oli tuolloin kuljettanut toinen nimeltä mainittu henkilö. A ei ole kuitenkaan määräajassa vastustanut ylinopeudesta 9.4.2011 määrättyä rikesakkoa, vaan on kertomansa mukaan maksanut sakon, koska autoa kuljettanut henkilö oli toimittanut A:n asiaa. Autoa kuljettanut henkilö on antanut hallinto-oikeudelle kirjallisen todistuksen, jossa hän on vahvistanut A:n kertomuksen ja on ilmoittanut olevansa kameravalvontakuvassa näkyvä henkilö.

Poliisin on määrättävä ajo-oikeuden haltija ajokieltoon muun ohella, jos ajo-oikeudenhaltija on vähintään kolmesti vuodessa syyllistynyt moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljettaessaan nopeusrajoituksen rikkomiseen tai ajoneuvorikkomukseen. Poliisi määrää ajokiellon Liikenteen turvallisuusviraston ajoneuvoliikennerekisteriin merkittyjen poliisille ilmoittamien tietojen perusteella.

Poliisi tekee rikesakkojen perusteella määrättävästä ajokiellosta päättäessään hallintopäätöksen, joka perustuu lainvoimaisista rikesakkopäätöksistä ajoneuvoliikennerekisteriin tehtyihin merkintöihin. Ajokiellosta päätettäessä ei näin ollen ole enää kysymys rikesakkojen määräämiseen johtaneiden tapahtumien tai ajokieltoon määrätyn ajo-oikeuden haltijan syyllisyyden selvittämisestä. Hallintomenettelyssä tai hallintolainkäytön järjestyksessä ei voida tutkia rikosoikeudellista syyllisyyttä, vaan asia on tältä osin mahdollista saattaa muualla laissa säädetyllä tavalla erikseen tutkittavaksi.

Varsinais-Suomen poliisilaitoksen on tullut Liikenteen turvallisuusviraston sille toimittamien tietojen perusteella määrätä A määräaikaiseen ajokieltoon. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava, poliisilaitoksen päätös saatettava voimaan ja asia palautettava poliisilaitokselle ajokieltoajan määräämistä varten.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Esa Aalto, Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Kari Nieminen.

Äänestyslausunnot

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Leena Äärilän äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Hannele Ranta-Lassila yhtyi:

"Jätän Varsinais-Suomen poliisilaitoksen valituksen tutkimatta. Velvollisena lausumaan pääasiasta katson, ettei Turun hallinto-oikeuden päätöstä ole syytä muuttaa.

Perustelut

Tieliikennelain 106 a §:n mukaan muutoksenhausta poliisin ja toimivaltaisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä Liikenteen turvallisuusviraston antamaan päätökseen säädetään hallintolainkäyttölaissa, jollei toisin erikseen säädetä. Ajokorttilain 95 §:ään sisältyy vastaava säännös siitä, että poliisin tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Kummassakaan muutoksenhakusäännöksessä ei säädetä jatkomuutoksenhausta hallinto-oikeuden päätökseen, joten sovellettavaksi tulee hallintolainkäyttölain muutoksenhakua koskeva säännös.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan viranomaisella on lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei poliisilaitoksella ole valitusoikeutta ajo-oikeutta koskevissa asioissa. Valitusoikeus on kuulunut sittemmin lakkautetun lääninasiamiesjärjestelmän voimassa ollessa lääninasiamiehille. Valitusoikeutta on sinänsä pidetty tuolloin julkisen edun kannalta tarpeellisena. Lääninasiamiesjärjestelmän lakkauttamisen jälkeen laissa ei ole ollut säännöstä siitä, mikä taho valvoo julkista etua ajokorttiasioissa. Tässä tilanteessa korkein hallinto-oikeus on ratkaisussa KHO 2007:73 katsonut, ettei kihlakunnan poliisilaitoksella tai lääninhallituksella ollut valitusoikeutta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ajokorttilupaa koskevassa asiassa, jossa hallinto-oikeus oli kumonnut poliisilaitoksen päätöksen.

Ratkaisu on ollut poliisilaitoksen valitusoikeuden osalta yksimielinen. Siinä on todettu perusteluissa, ettei poliisiviranomaisella ollut liikenteen ohjaajana ja liikennevalvontaa suorittavana eikä ajo-oikeudesta päättävänä ja ajokieltoon määräävänä viranomaisena asiassa sellaista julkisen edun valvontatehtävää, että poliisilaitoksen valitusoikeuden epääminen olisi ollut omiaan vaarantamaan hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun julkisen edun. Myöskään lääninhallituksella, jonka tehtävänä oli johtaa ja valvoa kihlakunnanvirastoa, ei asiassa ollut valvottavana sellaista julkista etua, jonka johdosta sille syntyisi valitusoikeus hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentin perusteella. Oikeuskäytännön yhtenäisyyden turvaamisen tarvekaan ei edellyttänyt poliisilaitoksen tai lääninhallituksen valitusoikeutta. Asiaa käsiteltäessä ovat olleet esillä viranomaisen valitusoikeutta ajokorttiasioissa tehdystä hallinto-oikeuden päätöksestä puoltavat ja vastaan puhuvat näkökohdat.

Ratkaisun KHO 2007:73 antamisen jälkeen on toteutettu useita lainsäädäntömuutoksia, joiden yhteydessä kysymyksessä oleva viranomaisen valitusoikeus on voinut tulla arvioitavaksi. Lääninhallinnon sijaan ovat tulleet aluehallintovirastot lailla 903/2009. Niille ei ole laissa säädetty valvontavelvollisuutta tieliikenne- tai ajo-oikeusasioissa. Ajokorttilainsäädäntö on uudistettu ajokorttilailla (386/2011). Ajokorttilain 95 § sisältää ajokorttilaissa säädettyjä asioita koskevat oikaisu- ja muutoksenhakusäännökset. Laissa ei ole säädetty viranomaisen valitusoikeudesta hallinto-oikeuden ajokorttiasiassa antamaan päätökseen, vaikka korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perusteella tiedossa on ollut, ettei ainakaan poliisiviranomaisella ja aluehallintoviranomaisella katsota olevan valitusoikeutta pelkästään hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentin nojalla. Poliisin hallinto on lisäksi uudistettu 1.1.2010 voimaan tulleella poliisin hallinnosta annetun lain muutoksella (497/2009). Lain muutetussa 4 §:ssä säädetään Poliisihallituksen tehtävistä. Laissa ei ole säädetty sen tai yksittäisen poliisilaitoksen tehtäväksi julkisen edun valvontaa muutoksenhakuasioissa.

Viranomaisen valitusoikeus on ollut yleisesti esillä hallintolainkäytön uudistamista selvittäneen oikeusministeriön asettaman Prosessityöryhmän mietinnössä Oikeudenkäynti hallintoasioissa (Oikeusministeriön julkaisu 4/2011). Työryhmä on ehdottanut uuteen ehdottamaansa lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa nimenomaista säännöstä, jonka mukaan viranomaisella olisi oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä myös, jos valitusoikeus on tarpeen viranomaisen soveltamiskäytännön yhdenmukaisuuden turvaamiseksi. Säännöksen tarkoituksena on perusteluiden mukaan, että hallintoviranomainen voisi valitusoikeuttaan käyttämällä saattaa toimivaltaansa kuuluvia asioita laajemminkin koskevan tulkinnanvaraisen oikeuskysymyksen tarvittaessa ylimmän oikeusasteen ratkaistavaksi, jotta siitä saataisiin hallintoa ohjaava ratkaisu. Työryhmä toteaa, että ehdotettu säännös merkitsisi muutosta nykyiseen sääntelyyn. Työryhmän mietintö ei kuitenkaan tältä osin ole johtanut lainsäädännön muuttamiseen.

Koska oikeuskäytäntö on poliisilaitoksen valitusoikeuden puuttumisen osalta ollut vakiintunut ja lainsäätäjän tiedossa on, ettei viranomaisen valitusoikeuden ole katsottu olevan ajokorttiasioissa julkisen edun vuoksi tarpeen, muutoksenhakuoikeus olisi järjestettävä tarvittaessa lainsäädäntötoimin. Näin ei ole tapahtunut. Viranomaisen valitusoikeutta ei edellä esitetyn vuoksi voida perustaa yleiseen tarpeeseen saada asiassa oikeuskäytäntöä yhtenäistävä ratkaisu. Tämän vuoksi katson ratkaisussa KHO 2007:73 omaksutun kannan mukaisesti, ettei poliisilla ole tieliikennelain 49 §:n mukaan liikenteen ohjaajana, tieliikennelain säännösten ajokorttilain 9 §:n 1 momentin mukaan ajo-oikeudesta päättävänä viranomaisena tai ajokorttilain 64 §:n 2 momentissa säädettynä ajokieltoon määräävänä viranomaisena ole sellaista asianosaisen asemaa tai valvottavana sellaista julkista etua, että se voisi hallintolainkäyttölain 6 §:n nojalla valittaa hallinto-oikeuden antamasta ratkaisusta. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin jätän Varsinais-Suomen poliisilaitoksen valituksen tutkimatta.

Velvollisena lausumaan pääasiasta katson, ettei hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ole perusteita."

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Matti Halénin äänestyslausunto:

"Olen Varsinais-Suomen poliisilaitoksen valituksen tutkimisen osalta samaa mieltä kuin hallintoneuvos Leena Äärilä. Velvollisena lausumaan pääasiasta olen asian lopputuloksen osalta samaa mieltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö."

Asian esittelijän Kari Niemisen esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Halénin äänestyslausunto.