KHO:2014:133

AA:n ja BA:n omistama tila RN:o 246:18 oli rantaosayleiskaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Tilaa koskivat lisäksi tilan kohdalle kaavakarttaan tehty merkintä -½RA/246:20 ja toisen maanomistajan tilan RN:o 246:20 kohdalle tehty merkintä +½RA/246:18. Kaavamääräysten mukaan merkinnän -½RA/246:20 luku ennen RA-merkintää osoitti tilalta kauttaviivan jälkeen mainitulle tilalle siirrettyjen rakennuspaikkojen määrän ja vastaavasti merkinnän +½RA/246:18 luku ennen RA-merkintää osoitti tilalle kauttaviivan jälkeen mainitulta tilalta siirrettyjen rakennuspaikkojen määrän. Tilalle RN:o 246:20 oli kaavassa merkitty uusi rakennuspaikka.

AA ja BA eivät omistaneet sitä tilaa, jolle heidän tilansa RN:o 246:18 laskennallista rakennusoikeutta oli tarkoitettu kaavamerkinnöin siirtää. Kuten AA ja BA olivat valituksessaan todenneet, rakennusluvan saaminen edellyttää rakennuspaikan hallintaa, jota heillä ei siis ollut tilan RN:o 246:20 osalta. Tilalle kaavan mitoitusperusteiden mukaan kuuluvan rakennuspaikan siirtäminen toiselle maanomistajalle kuuluvan tilan alueelle ei siten ollut jo tästä syystä ja maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus huomioon ottaen lainmukaista. Kun lisäksi otettiin huomioon, että kaava on ainoastaan tiettyä aluetta koskeva maankäytön suunnitelma, kaavassa ei myöskään voitu perustaa yksityisoikeudellisia oikeussuhteita maanomistajien välille esimerkiksi osoittamalla heille kaavassa yhteisiä rakennuspaikkoja.

Rakennuspaikan siirtämistä koskevat kaavamerkinnät olivat maanomistajien tasapuolista kohtelua koskevan vaatimuksen vastaisia. Lisäksi tässä tapauksessa merkinnät olivat kaavan tarkoitus ja tehtävä huomioon ottaen oikeusvaikutuksiltaan epäselviä. Kaavamerkinnät oli näistä syistä AA:n ja BA:n valituksesta heidän oikeusasemansa selkeyttämiseksi lainvastaisina kumottava. Korkein hallinto-oikeus samalla kuitenkin totesi, että kumoaminen ei poistanut tilalle RN:o 246:20 osoitettua rakennuspaikkaa.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 35 §, 40 § 1 momentti, 41 § 1 momentti

Suomen perustuslaki 6 §

Päätös, josta valitetaan

Kuopion hallinto-oikeus 14.1.2013 nro 13/0011/3

Asian aikaisempi käsittely

Lieksan kaupunginvaltuusto on 30.1.2012 tekemällään päätöksellä (§ 6) hyväksynyt Pielisen rantaosayleiskaavan (Lieksa Etelä).

Asian käsittely hallinto-oikeudessa siltä osin kuin nyt on kysymys

Lieksan kaupunginvaltuuston päätöksestä ovat valittaneet Kuopion hallinto-oikeudelle muiden ohella B ja C, AA ja BA sekä D.

B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että kaupunginvaltuuston päätös on kumottava tilan Pepema RN:o 115:97 osalta. Kaavaratkaisu on kohtuuton ja poikkeaa merkittävästi aikaisemmin kaavoitettujen lähialueiden kaavaratkaisusta. Vaikka tilalla on 300 metriä rantaviivaa, on kaavassa osoitettu rantaviivasta noin 100 metriä viheralueeksi, oikeastaan maa- ja metsätalousalueeksi. Kuitenkaan lähialueiden pienillä tiloilla maa- ja metsätalousaluetta ei ole ollenkaan, vaikka tiloilla on rantaviivaa vain 40–60 metriä. Tilan pinta-ala on yli 10 hehtaaria.

AA ja BA ovat valituksessaan vaatineet, että kaupunginvaltuuston päätös on kumottava tilan Markunranta RN:o 246:18 osalta. Tilalle on kaavassa osoitettu puolikas rakennusoikeus yhdessä toisen tilan Kuusirinne RN:o 246:20 kanssa. Mainitulla tilalla ja tilalla Markunranta RN:o 246:18 ei ole yhteistä rajaa. Kaavaratkaisu on vastoin maanomistajien tasapuolisen kohtelun periaatetta eikä se ole hyvän kaavoitustavan mukainen.

D on valituksessaan vaatinut, että kaupunginvaltuuston päätös on kumottava. Tilalle Ristilahti RN:o 117:18 olisi tullut kaavassa osoittaa rakennuspaikka. Lieksan kaupunki on velvoitettava korvaamaan D:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Päätöksen valmistelussa ei ole menetelty hyvän hallintotavan mukaisesti. Kaavaa valmisteltaessa on Ristilahden tilan emätilana pidetyn tilan luonnollisen rantaviivan pituudeksi katsottu 1 280 metriä ja muunnetun rantaviivan pituudeksi 1 250 metriä. Luonnollisen rantaviivan pituus on tosiasiallisesti 1 340 metriä ja muunnetun rantaviivan pituus 1 340 metriä.

Lieksan kaupunginhallitus on antanut lausunnon.

B ja C ovat antaneet vastineen, jonka yhteydessä he ovat vaatineet kulujensa ja menetetyn työaikansa korvaamista sekä toimittaneet kulujen korvaamiseen liittyvän kirjelmän.

AA ja BA ovat antaneet vastineen.

D on antanut vastineen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt B:n ja C:n, AA:n ja BA:n sekä D:n valitukset Lieksan kaupunginvaltuuston päätöksestä. Hallinto-oikeus on hylännyt B:n ja C:n sekä D:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään näiltä osin seuraavasti:

Suunnittelualue

Suunnittelualue käsittää Pielisen itärannan rantavyöhykkeen Lieksan kaupungin alueella Lieksan kaupungin asemakaava-alueen etelärajasta Joensuun kaupungin rajaan. Rantavyöhykkeen leveys on 150–300 metriä. Suunnittelualueella on voimassa 20.12.2007 vahvistettu Pohjois-Karjalan maakuntakaavan 1. vaihekaava, jota täydentää maakuntakaavan 10.6.2010 vahvistettu 2. vaihe.

Kaavaselostuksen mukaan osayleiskaavan keskeisin tavoite on rakentamisen ohjaaminen. Suunnittelualue on jaettu neljään vyöhykkeeseen, joilla kullakin on omat mitoituskertoimensa. Vyöhyke I on erityisiä luontoarvoja käsittävien rantojen vyöhyke ja vyöhyke II tavanomaisten saarirantojen vyöhyke. Vyöhyke III on tavanomaisten mannerrantojen vyöhyke, jossa mitoituskerroin on 5–6 rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohden. Vyöhyke IV on keskustaajaman ja kyläkeskustojen lähialueiden rantojen vyöhyke, jossa mitoituskerroin on 6–7 rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohden.

(---)

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa (ranta-asemakaava) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että:

1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön;

2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä

3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

(---) sekä AA:n ja BA:n valitukset

Valituksessa on kysymys pääasiassa siitä, onko kaavassa voitu osoittaa kahdelle eri omistajien omistamille tiloille yhteinen rakennusoikeus. Valituksissa on lausuttu, että kaavassa osoitetut puolikkaat rakennusoikeudet ovat maanomistajien kannalta kohtuuttomia ja vastoin maanomistajien tasapuolisen kohtelun periaatetta.

(---)

Tilan Kuusirinne RN:o 246:20 omistaa E ja tilan Markunranta RN:o 246:18 omistavat AA ja BA. Tilan Kuusirinne RN:o 246:20 alueelle on valituksenalaisessa kaavassa osoitettu loma-asuntoalue merkinnällä +½ RA/246:18. Kaavamääräyksen mukaan luku ennen RA-merkintää osoittaa tilalle kauttaviivan jälkeen mainituilta tiloilta siirrettyjen rakennuspaikkojen määrän. Tilan Markunranta RN:o 246:18 alueelle on kaavassa osoitettu loma-asuntoalue merkinnällä -½ RA/246:20. Kaavamääräyksen mukaan luku ennen RA-merkintää osoittaa tilalta kauttaviivan jälkeen mainitulle tilalle siirrettyjen rakennuspaikkojen määrän.

Kaupunginhallituksen lausunnossa on todettu, että tilat kuuluvat rantaosayleiskaavassa samaan kantatilaan, oikeastaan emätilaan. Emätilalla on ollut jäljellä kaksi rakennuspaikkaa, jotka on maanomistajien etua ajatellen jaettu tasan neljän nykymaanomistajan kesken siten, että jokaiselle on merkitty puolikas rakennusoikeus. Näin he yhdessä saisivat edes jonkin verran nauttia rakennusoikeudesta, koska mitoitus ei salli neljän kokonaisen rakennuspaikan merkitsemistä kaavaan ilman, että valittajia asetettaisiin parempaan asemaan muihin maanomistajiin nähden.

Maakuntakaavan ohjausvaikutus

Valituksissa on lausuttu, että tilat sijaitsevat Märäjälahdessa, joka on maakuntakaavassa osoitettu rantarakentamisen solmukohdaksi.

Pohjois-Karjalan maakuntakaavassa, joka on vahvistettu 20.12.2007, Märäjälahden pohjukkaan on osoitettu rantarakentamisen solmukohta (ra). Maakuntakaavan suunnittelumääräyksessä lausutaan muun muassa, että rantarakentamisen mitoitus voi solmukohdissa olla muita ranta-alueita suurempi, kuitenkin siten, että noin 50 prosenttia muunnetusta rantaviivasta on rakennettua ja noin 50 prosenttia vapaata rantaviivaa. Suunnittelussa tulee ottaa huomioon, että alueelle jätetään riittävän suuret yhtenäiset ranta-alueet vapaaksi siten, että se mahdollistaa yleisen virkistäytymisen ja vesille pääsyn. Kohdemerkinnän (ra) ohjeellinen enimmäisulottuvuus kohdemerkinnän keskipisteestä on noin kolme kilometriä suurvesistöillä ja noin viisi kilomeriä Koillisen luontovyöhykkeen alueella.

Pielinen on maakuntakaavassa tarkoitettu suurvesistö. Nyt kysymyksessä olevat tilat sijaitsevat yli kolmen kilometrin etäisyydellä maakuntakaavassa tarkoitetusta kohdemerkinnästä eli sen vaikutusalueen ulkopuolella. Mitoituskertoimena alueella on 5–6 rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohden. Maakuntakaava on ollut maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:ssä tarkoitetulla tavalla riittävästi ohjeena yleiskaavaa laadittaessa. Valituksenalainen päätös ei ole lainvastainen sillä perusteella, ettei maakuntakaavan ohjausvaikutusta olisi otettu huomioon.

Maanomistajien tasapuolisen kohtelun periaate

Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa. Periaate, jonka toteutumistapa viime kädessä riippuu kulloinkin kysymyksessä olevasta kaavamuodosta, edellyttää muun ohella, ettei alueiden omistajia kaavassa aseteta toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen ole maankäytöllisiä perusteita. Rantarakentamisessa yhdenvertaisuutta tarkastellaan vakiintuneen käytännön mukaisesti emäkiinteistökohtaisesti.

Valituksenalaiseen päätökseen liittyvässä kaavaselostuksessa on todettu, että kaavalla määritettävän rakennusoikeuden jakamisessa on käytetty kantatilaperiaatetta, oikeastaan emätilaperiaatetta. Tavoitteena on ollut rakennusoikeuden mahdollisimman tasapuolinen jakautuminen. Emätilaselvityksestä ilmenee, että valituksissa tarkoitettujen tilojen emätilana on pidetty tilaa RN:o 246:12. Emätilasta on valituksissa mainittujen tilojen lisäksi muodostunut tilat RN:o 246:24 ja RN:o 246:19, joilla molemmilla on olemassa oleva rakennus. Emätilan alueella on rantaviivaa 700 met³riä. Mainittuja seikkoja ei ole valituksissa riitautettu.

Emätila sijaitsee mitoitusvyöhykkeellä, jossa mitoitusnormina on ollut 5–6 rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohden. Rakennusoikeuden määrä on siten 3,5–4,2 rakennuspaikkaa. Kun emätilan alueella on kaksi olemassa olevaa rantaa varaavaa rakennusta ja kun kaavassa on osoitettu kaksi uutta rakennuspaikkaa, muodostuu mitoituksen osalta rakentamistehokkuudeksi 5,7 rakennuspaikkaa rantakilometriä kohden. Jos kaavassa osoitettaisiin neljä uutta rakennuspaikkaa emätilan alueelle, muodostuisi rakentamistehokkuudeksi mitoituksen osalta 8,6 rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohden, mikä olisi vastoin kaavan mitoitusperusteita. Näin ollen valituksenalaisessa kaavassa on voitu osoittaa vain kaksi uutta rakennuspaikkaa emätilan alueelle.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole säännöksiä siitä, millä perusteella rakennusoikeus on jaettava siinä tapauksessa, että kaikille kaavaa valmisteltaessa olemassa oleville tiloille ei voida osoittaa rakennuspaikkaa. Oikeuskäytännössä on hyväksytty rakennusoikeuden jakautuminen maanomistajien suhteellisen rantaviivaosuuden perusteella.

Nyt kysymyksessä olevat tilat on muodostettu vuonna 1992. Emätilaselvityksen mukaan tilalla Matinmaa RN:o 246:16 on rantaviivaa noin 160 metriä ja muilla valituksissa tarkoitetuilla tiloilla 100–110 metriä. Tilojen koko vaihtelee 1,5 hehtaarin ja 2,2 hehtaarin välillä siten, että tila Matinmaa RN:o 246:16 on pinta-alaltaan pienin ja tila Kuusirinne RN:o 246:20 pinta-alaltaan suurin tiloista. Tilojen välillä ei näin ollen ole niiden muodostumiseen tai kokoon liittyviä merkittäviä eroja. Näissä olosuhteissa, kun emätilan alueelle on voitu osoittaa vain kaksi uutta rakennuspaikkaa, valituksenalaista päätöstä ei voida pitää maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana. Valituksenalaisessa päätöksessä on otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n ja 73 §:n mukaiset yleiskaavan sisältövaatimukset.

(---)

B:n ja C:n valitus

Vuorovaikutusta, puolueetonta käsittelyä ja asian valmistelua koskevat valitusperusteet

Valituksessa on todettu, ettei valittajien esittämiä muistutuksia ja kannanottoja ole otettu huomioon kaavaa valmisteltaessa. Valittajat ovat valituksessaan viitanneet siihen, että asian puolueeton käsittely on voinut vaarantua, koska Lieksan maankäyttöpäällikkö on aikaisemmin ollut mukana samassa oikeusprosessissa toisen valittajan isän kanssa. Puolueellista käsittelyä osoittaa juuri se, ettei valittajien ehdotuksia ole otettu kaavan valmistelussa huomioon eikä maastokäyntiä ole suoritettu.

Kaupunginhallituksen lausunnon liitteenä olevassa kaavoittajan vastineessa, jonka on allekirjoittanut maankäyttöpäällikkö, on todettu, ettei maankäyttöpäällikkö ole ollut valittajien viittaamassa oikeusprosessissa asianosaisena vaan kysymyksessä on ollut naapurusten välinen asia.

Hallinto-oikeuden tutkittavana on rantaosayleiskaavaa koskevan päätöksen laillisuus. Valittajan esittämällä aikaisempaan oikeusprosessiin liittyvällä seikalla ei ole merkitystä valituksenalaisen kaavapäätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa, kun maankäyttöpäällikkö ei ole ollut edellä mainitussa oikeusprosessissa asianosaisena. Asiassa ei ole tullut ilmi muitakaan sellaisia perusteita, joiden perusteella luottamuksen maankäyttöpäällikön puolueettomuuteen olisi katsottava vaarantuneen.

Vuorovaikutteisuus kaavassa ei tarkoita sitä, että kaavaa tulisi muuttaa annettujen huomautusten johdosta. Valittajien esittämillä mielipiteillä ei ole voitu rajoittaa kaupunginvaltuuston päätösvaltaa kaavan sisältöratkaisun osalta, vaan valtuusto on voinut päättää kaavan sisällöstä maankäyttö- ja rakennuslain asettamissa rajoissa. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että viranomaiset olisivat kaavaa valmistellessaan toimineet puolueellisesti tai vastoin yhdenvertaisuusperiaatetta tai että päätöksentekijät olisivat perusteetta katsoneet itsensä esteellisiksi. Kaavapäätös ei ole vuorovaikutusta koskevalla perusteella lainvastainen.

Asiassa ei ole osoitettu, että kaavapäätös olisi puutteellisesti valmisteltu tai ettei kaavapäätös tilan Pepema RN:o 115:97 osalta perustuisi riittäviin selvityksiin. Pelkästään se seikka, ettei maastokäyntiä ole tehty, ei osoita asian valmistelua puutteelliseksi.

Kaavan sisältöä koskeva valitusperuste

Valituksessa on katsottu, että tilan Pepema RN:o 115:97 ranta-alueelle ei olisi tullut osoittaa maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M), vaan ranta-alue olisi tullut osoittaa kokonaan loma-asuntoalueeksi. Ranta-alueelle voitaisiin osoittaa toinenkin rakennuspaikka.

Valituksenalaisessa kaavassa tilan Pepema RN:o 115:97 ranta-alue, eli tilan länsiosa, sisältyy kaava-alueeseen. Tilan itäosa on kaava-alueen ulkopuolella. Suunnittelualueeseen sisältyvä tilan osa on valtaosin osoitettu loma-asuntoalueeksi (RA/1). Loma-asuntoalueella on olemassa olevaa lomarakennusta osoittava merkintä. Tilan eteläreuna on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi siten, että tilan rantaviivasta kuitenkin noin puolet kuuluu maa- ja metsätalousvaltaiseen alueeseen (M). Loma-asuntoaluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan alueelle saa rakentaa yhden yksiasuntoisen loma-asunnon tarpeellisine talousrakennuksineen. Kaavamääräyksessä on lisäksi määritelty sallitut rakennusten yhteenlasketut kerrosalat. Maa- ja metsätalousvaltaista aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan alue on tarkoitettu maa- ja metsätalouskäyttöön. Alueella ei ole rakennusoikeutta.

Kaupunginhallituksen lausunnossa on todettu, että koko tilan rantavyöhykkeen suuruinen rakennuspaikka olisi maakuntakaavan vastainen. Kantatilan koolla ei ole merkitystä rantarakennuspaikkojen lukumäärää määriteltäessä.

Nyt kysymyksessä oleva tila Pepema RN:o 115:97 sijaitsee Pielisen rannalla Ikolanniemessä. Pohjois-Karjalan maakuntakaavassa alueelle kohdistuu merkintä rk, mikä tarkoittaa rantojen käytön kehittämisen kohdealuetta. Suunnittelumääräyksessä on mitoituksen osalta määrätty, että rantarakentamista mitoitettaessa on jätettävä riittävän suuret yhtenäiset ranta-alueet vapaaksi jokamiehenoikeudella tapahtuvaan rantojen käyttöön. Suurvesistöjen muunnetusta rantaviivasta tulee olla vapaata rantaviivaa noin 60 prosenttia ja rakennettua rantaviivaa noin 40 prosenttia.

Maakuntakaava on otettava huomioon yleiskaavaa laadittaessa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan laadittaessa yleiskaavaa pääasiassa loma-asumisen järjestämiseksi on huolehdittava siitä, että ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta. Kaavoituskäytännössä voidaan yhtenäisen rakentamattoman rantaviivan säilymisen vaatimusta toteuttaa niin sanotuilla mitoitusnormeilla, eli määrittelemällä kaavassa osoitettavien rantaa varaavien rakennuspaikkojen määrä rantakilometriä kohden. Tämän lisäksi yhtenäisen rakentamattoman rantaviivan säilymistä voidaan turvata ryhmittelemällä rakennuspaikat vierekkäin siten, että rakentamisesta vapaata yhtenäistä rantaviivaa jää jäljelle.

Kaavaselostuksessa on todettu, että uusien rakennuspaikkojen sijoittelussa on pyritty sijoittamaan ne olemassa olevien rakennuspaikkojen viereen ja näin muodostamaan yhtenäisiä RA-alueita ja samalla jättämään mahdollisimman pitkiä vapaita ranta-alueita. Kaavaselostuksesta ilmenee lisäksi, että rakennusoikeuden määrää arvioitaessa on käytetty niin sanottua kantatilaperiaatetta, oikeastaan emätilaperiaatetta. Rakentamisen määrä ja samalla vapaan ja rakennetun rantaviivan suhde on siis arvioitu emätilakohtaisesti. Tilan Pepema RN:o 115:97 emätilana on selvityksen mukaan pidetty tilaa RN:o 115:76, jonka alueelle on kuulunut sekä todellista että muunnettua rantaviivaa 540 metriä. Olemassa olevia rantaa varaavia rakennuspaikkoja on ollut neljä. Emätilan alueella on näin ollut 7,4 rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohden. Tila Pepema RN:o 115:97 sijaitsee alueella, jossa mitoitusnormina on käytetty 5–6 rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohden. Näin ollen tilan alueelle ei ole enää voitu osoittaa uusia rakennuspaikkoja.

Loma-asuntoalue on sijoitettu tilan Pepema RN:o 115:97 kohdalla olemassa olevan rakennuspaikan kohdalle tilan pohjoisosaan siten, että tilan eteläinen ranta-alue on maa- ja metsätalousaluetta. Loma-asuntoalue on osoitettu varsin laajaksi sisämaahan päin, kuitenkin siten, että rakentamisesta vapaa maa- ja metsätalousalue ulottuu kiilamaisesti noin puoliväliin rantaviivaa. Edellä selostetulla tavalla rakentamisen määrää ja rakentamisesta vapaan rantaviivan määrää tarkastellaan emätilakohtaisesti. Arvioitaessa loma-asuntoalueen ulottuvuutta on otettava huomioon edellä selostetut maankäyttö- ja rakennuslaissa asetetut vaatimukset yhtenäisen rakentamattoman ranta-alueen säilyttämisestä. Pelkästään nyt kysymyksessä olevan tilan Pepema RN:o 115:97 pinta-alan tai rantaviivan pituuden perusteella ei ole voitu osoittaa koko ranta-alueen levyistä loma-asuntoaluetta. Mainituista syistä loma-asuntoalueen rantaan rajoittuva osa on voitu sijoittaa olemassa olevan rakennuksen kohdalle. Se, että tilan pohjoisosan ranta on kivikkoista ja tilan eteläosassa on kallioinen ranta, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Valittajat ovat lausuneet, että jokamiehenoikeuden nojalla tapahtuva rantautuminen tilan alueelle aiheuttaa haittaa. Valittajat ovat ilmoittaneet, että tilaa käytetään metsätalouteen ja loma-asutukseen. Huomioon ottaen rakentamiseen varatun alueen laajuus, maa- ja metsätalousalueen osoittamisen ranta-alueelle ei voida katsoa aiheuttavan haittaa tilan käyttämiselle loma-asutukseen ja metsätalouteen.

Valituksenalaisessa päätöksessä on otettu riittävästi huomioon maakuntakaavan ohjausvaikutus sekä maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n ja 73 §:n mukaiset yleiskaavan sisältövaatimukset. Päätös ei aiheuta maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetulla tavalla valittajille kohtuutonta haittaa.

Ikolanniemen rantakaavaan liittyvä valitusperuste

Valituksessa on vedottu siihen, että tilan Pepema RN:o 115:97 lähialueet kuuluvat Ikolanniemen rantakaavaan, joka on vahvistettu 7.1.1993. Valittajien mukaan rantakaavassa kaikille siihen kuuluville tiloille on osoitettu loma-asuntojen korttelialue koko ranta-alueelle.

Yleiskaavaa koskeva päätös on tehtävä nyt voimassa olevan lainsäädännön, eli maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavan sisältövaatimuksia koskevien säännösten perusteella. Aikaisemmin toteutettu eri tavalla järjestetty tai paikoin hyvin tiheäkään rakentaminen ei ole peruste osoittaa kaavassa rakennuspaikkoja niin runsaasti tai sillä tavalla, että maankäyttö- ja rakennuslain rantayleiskaavan sisältövaatimukset eivät täyty. Näistä syistä sillä, miten rakentamispaikat on osoitettu loma-asuntojen korttelialueelle aikaisemmassa rantakaavassa, ei ole asiassa merkitystä. Valituksenalainen päätös ei ole maankäyttö- ja rakennuslain vastainen eikä maanomistajien tasapuolisen kohtelun periaatteen vastainen valituksessa esitetyllä aikaisempaan rantakaavaan liittyvällä perusteella.

D:n valitus

Käsittelyn puolueettomuutta ja vuorovaikutusta koskeva valitusperuste

Valittajan mukaan kaavapäätöksen valmistelu, erityisesti teknisen johtajan toiminta, on ollut epäasiallista, mitä ilmentää muun muassa se, että tilan Ristilahti RN:o 117:18 osalta rantaviivan pituus on vaihdellut kaavan valmistelussa useaan kertaan. Valittajan esittämiä näkökohtia ei ole huomioitu. Virkamiehet ovat toimineet poikkeuksellisesti varmistaakseen toivomansa lopputuloksen.

Kaupunginhallituksen lausunnossa on lausuttu, että asiassa on menetelty hyvän hallintotavan mukaisesti. Rantaviivan mittaamisessa on mahdollista, että eri henkilöiden toimesta päädytään hieman toisistaan poikkeaviin lukemiin. Lausunnon oheen on liitetty karttaliite, josta ilmenee valituksessa tarkoitetun tilan emätilana pidettyyn tilaan kuuluva alue.

Rantaviivan pituudesta Ristilahden tilan osalta on ollut esillä erilaisia lukuja. Valituksenalaisen päätöksen pöytäkirjasta ilmenee, että päätöstä valmisteltaessa on ollut erilaisia käsityksiä siitä, mitä aluevarauksia Ristilahden tilalle tulisi osoittaa. Hallinto-oikeuden tutkittavana on rantaosayleiskaavaa koskevan päätöksen laillisuus. Edellä mainitut kaavan valmisteluun liittyvät seikat eivät osoita asiassa menetellyn puolueellisesti eikä niillä ole merkitystä valituksenalaisen kaavapäätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa.

Vuorovaikutteisuus kaavassa ei tarkoita sitä, että kaavaa tulisi muuttaa annettujen huomautusten johdosta. Valittajan esittämillä mielipiteillä ei ole voitu rajoittaa kaupunginvaltuuston päätösvaltaa kaavan sisältöratkaisun osalta, vaan valtuusto on voinut päättää kaavan sisällöstä maankäyttö- ja rakennuslain asettamissa rajoissa. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että viranomaiset olisivat kaavaa valmistellessaan toimineet vastoin yhdenvertaisuusperiaatetta. Kaavapäätös ei ole vuorovaikutusta koskevalla perusteella lainvastainen.

Kaavan sisältöä koskeva valitusperuste

Valittajan mukaan emätilan, jonka alueella tila Ristilahti RN:o 117:18 sijaitsee, rantaviivan oikea pituus on 1 340 metriä, minkä vuoksi tilalle olisi tullut osoittaa loma-asunnon rakennuspaikka. Päätös on vastoin maanomistajien tasapuolisen kohtelun periaatetta.

Kaupunginhallituksen lausunnon mukaan rantaviivan mittaamisessa on käytetty Suomessa yleisesti käytettyä Etelä-Savon seutukaavaliiton mallia. Pyöristyksiä ylöspäin ei ole käytetty, koska pyöristäminen johtaisi koko suunnittelualueella mitoitusnormin huomattavaan ylitykseen. Kantatilan, oikeastaan emätilan, rakennusoikeus on jo käytetty. Rakennuspaikaksi on lisäksi esitetty Ristilahtea, joka on luonto- ja maisemaselvityksen sekä linnustoselvityksen mukaan luonnontilaisena hiekkarantana suojeltava luontotyyppi.

Tila Ristilahti RN:o 117:18 sijaitsee kaavaselostuksen mukaan tavanomaisten mannerrantojen vyöhykkeellä, jossa mitoitus on 5–6 rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohden. Kaavaselostuksen mukaan mitoituskertoimet ovat ohjearvoja. Kaavaselostuksessa on todettu, että tilakohtainen rakennusoikeus on voinut jäädä kertoimien alapuolelle, koska tilan alueelle sijoittuvat arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet on otettu huomioon.

Tilan Ristilahti RN:o 117:18 alueella on rantaviivaa Ristilahden kohdalla sekä etelämpänä, Selkärannan venevalkama-alueen ja uimarannan pohjois- ja eteläpuolella. Pielisen luonto- ja maisemaselvityksessä (Soile Turkulainen 1995) Ristilahden ranta on arvioitu olevan lievää toimintaa sietävä ranta-alue, joka sopii hyvin yleiseen virkistyskäyttöön. Pielisen linnustoselvityksessä (Raimo Rajamäki ja Timo Tikka 2002) Ristilahti on merkitty paikallisesti arvokkaaksi luonnonmaisema-alueeksi. Ristilahden on todettu olevan luonnonsuojelulain nojalla suojeltava luontotyyppi eli luonnontilainen hiekkaranta.

Kaavaan liittyvästä kantatilaselvityksestä, oikeastaan emätilaselvityksestä ilmenee, että emätilan todellisen rantaviivan pituudeksi on katsottu 1 280 metriä ja muunnetun rantaviivan pituudeksi 1 250 metriä. Emätilan alueella on seitsemän olemassa olevaa rantaa varaavaa rakennuspaikkaa. Valituksessa ei ole riitautettu emätilaa koskevaa selvitystä muutoin kuin rantaviivan pituuden osalta.

Valittaja on katsonut rantaviivan oikeaksi pituudeksi 1 340 metriä. Valittajan käsitys rantaviivan pituudesta perustuu Pohjois-Karjalan maanmittaustoimiston niin sanotulla JAKO-ohjelmalla mitattuun rantaviivan pituuteen. Valittajan esittämät laskelmat rakennuspaikkojen määrästä perustuvat siihen, että emätilan alueelle tulisi osoittaa kuusi rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohden.

Valituksenalaisen kaavan emätilatarkastelu on perustunut niin sanotun Etelä-Savon seutukaavaliiton mallin mukaiseen luonnollisen rantaviivan pituuden muuntamiseen. Samalla menetelmällä ja järjestelmällä on muunnettu koko suunnittelualueen rantaviiva. Se, että yhden emätilan osalta rantaviiva mitattaisiin muusta suunnittelualueesta poikkeavalla menetelmällä, olisi vastoin maanomistajien tasapuolisen kohtelun periaatetta. Tämän vuoksi rantaviivan pituutta ei voida arvioida valittajan esittämän maanmittauslaitoksen ohjelmalla mitatun perusteella.

Diplomi-insinööri Seppo Lampun lausunnossa on emätilan muunnetun rantaviivan pituudeksi katsottu 1 280 metriä. Lausunnossa on todettu emätilan alueelle kuuluvan 7,7 rakennuspaikkaa, sillä edellytyksellä, että mitoitusnormina käytetään kuusi rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohden.

Diplomi-insinööri Lampun laskelma muunnetun rantaviivan pituudesta eroaa emätilaselvityksessä esitetystä vain vähän. Laskennallisen rakennusoikeuden määrä on 6,25–7,50 laskettaessa 1 250 metrin rantaviivan mukaan tai 6,40–7,68 laskettaessa 1 280 metrin rantaviivan mukaan. Jos emätilan alueelle osoitettaisiin kahdeksas rakennuspaikka, tulisi mitoitusluvuksi 6,4 laskettaessa 1 250 metrin rantaviivan mukaan (8:1250x1000) ja 6,25 laskettaessa 1 280 metrin rantaviivan mukaan (8:1280x1000). Kummallakin tavalla laskettuna mitoitus nousisi yli kuuden rakennuspaikan muunnettua rantakilometriä kohden. Kumpikin luku olisi lähtökohtaisesti pyöristettävissä siten, että mitoitusluvuksi saataisiin kuusi. Huomioon ottaen kuitenkin tilan alueella oleva luonnontilainen hiekkaranta ja se, että kyseisellä alueella mitoitusnormi on 5–6 rakennuspaikkaa muunnettua rantakilometriä kohden, mainittua lukua on pidettävä korkeana. Valituksenalaista päätöstä ei ole mitoituksesta esitetyllä perusteella pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain vastaisena tai mainitussa laissa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana. Valituksenalaisessa päätöksessä on otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n ja 73 §:n mukaiset yleiskaavan sisältövaatimukset.

(---)

Lopputulos

Hallinto-oikeus on lausunut, että kaavapäätös ei ole valituksissa esitetyillä perusteilla lainvastainen.

Oikeudenkäyntikulut

Korvattavina oikeudenkäyntikuluina voidaan ottaa huomioon vain tästä oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut. Hallintome³nettelyssä aiheutuneita kuluja ei voida tuomita korvattavaksi hallintolain³käyttölain 74 §:ssä tarkoitettuina oikeudenkäyntikuluina. Sen vuoksi B:n ja C:n korvausvaatimus hylätään hallintomenettelyyn liittyvinä kuluina siltä osin kuin korvausvaatimukset kohdistuvat ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä koskeviin toimenpiteisiin eli aikaan ennen 30.1.2012. Siltä osin kuin on kysymys tähän oikeudenkäyntiin liittyvistä oikeudenkäyntikuluista, asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että B ja C joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että D joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maankäyttö- ja rakennuslaki 62 §

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Kuntalaki 52 § 2 momentti

Hallintolaki 27 § 1 momentti ja 28 § 1 momentti 7 kohta

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Malinen, Riikka Tiainen ja Terhi Helttunen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Pielisen rantaosayleiskaavaa on muutettava Pepeman tilan RN:o 115:97 ranta-alueen osalta ensisijaisesti siten, että kaava mahdollistaa vakituiseen asumiseen soveltuvan päärakennuksen rakentamisen tarvittavine metsätalouden lisärakennuksineen. Toissijaisesti tilan ranta-alue on koko leveydeltään osoitettava rakennusalueeksi. Viimesijaisesti tila on jätettävä valituksenalaisen kaavan ulkopuolelle. Lisäksi B ja C ovat vaatineet, että Lieksan kaupunki on velvoitettava korvaamaan heille oikeudenkäyntikulut ja muiksi kuin oikeudenkäyntikuluiksi luettavat kaavoitusasiasta aiheutuneet ylimääräiset kustannukset.

B ja C ovat esittäneet vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Pepeman tila on yhtenäinen metsätila, jonka pinta-ala on noin 10,2 hehtaaria. Tilan ranta-aluetta käytetään osittain myös yksityiseen vapaa-ajan virkistyskäyttöön. Tilan ranta-alueella on vuonna 1974 rakennettu metsätalouden huoltorakennus, aitta ja saunarakennus. Tilan alueella on ollut luvatonta oleskelua ja aiheutettu häiriöitä.

Pepeman tilan vuonna 1974 rakennettu tilakeskus sijaitsee ranta-alueella. Lähitulevaisuudessa tilakeskuksen vanhoja rakennuksia joudutaan laajentamaan sekä mahdollisesti myös rakentamaan uudelleen nykyajan tarpeiden ja vaatimusten täyttämiseksi. Tilalta puuttuu metsätalouden pääasuinrakennus kokonaan. Päärakennuksen rakentaminen ranta-alueen pihapiirin ja tilakeskuksen ulkopuolelle aiheuttaisi metsätilan käytön epätarkoituksenmukaista pirstoutumista. Ranta-alueen ulkopuolella ei ole valittajien rakentamistarpeisiin soveltuvaa aluetta.

Kaavaratkaisu on perustunut puutteellisiin lähtötietoihin. Kaavaratkaisu ei turvaa kotirauhaa ja se loukkaa perusoikeuksia. Kaava ei myöskään mahdollista metsätalouselinkeinon harjoittamista tarkoituksenmukaisesti tilan koko alueella. Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole otettu huomioon Pepeman tilan maa- ja metsätalouden harjoittamiseen liittyviä tarpeita eikä tilan luvatonta käyttöä ja häiriöiden aiheuttamista. Toisin kuin hallinto-oikeuden päätöksessä esitetään, maastokäynti kaavan valmistelun aikana olisi voinut oikaista virheelliset lähtötiedot.

Lainsäädäntö edellyttää, että kaavoitus tukee maa- ja metsätaloutta. Kaavaratkaisu ei kuitenkaan tue Pepeman tilalla maa- ja metsätalouden tarpeellista rakentamista ja metsätalouden toimivuutta. Kaavoituksessa on keskitytty vain loma-asumisen järjestämiseen tilalla, eikä siinä ole tilan osalta huomioitu metsätalouden toiminnallisia perusedellytyksiä.

Kaavaratkaisu aiheuttaa maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentin tarkoittamaa kohtuutonta haittaa maanomistajille.

2. AA ja BA ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan siltä osin kuin ne koskevat Lieksan kylässä sijaitsevaa tilaa Markunranta RN:o 246:18.

AA ja BA ovat esittäneet vaatimuksensa tueksi seuraavaa:

Markunrannan tila on pinta-alaltaan 1,9 hehtaaria ja sillä on rantaviivaa 115 metriä. Kaavaluonnoksessa tilalle oli osoitettu kokonainen rantarakennusoikeus (RA). Lopullisessa kaavassa tilalle on kuitenkin osoitettu vain puolikas rantarakennusoikeus yhdessä toisen tahon omistaman tilan Kuusirinne RN:o 246:20 kanssa. Tilat on lohottu samanaikaisesti vuonna 1990 Joskalan tilasta. Tiloilla ei ole yhteistä rajaa. AA ja BA ovat selvittäneet, että rakennuslupaa ei voida heille myöntää, jos he eivät omista Kuusirinteen tilaa.

Kaavaratkaisu on vastoin hyvää kaavoitustapaa ja maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

Oikeudenmukaista olisi osoittaa Markunrannan tilalle kokonainen rakennuspaikka (RA/1). Tämä ei johtaisi liian korkeaan mitoitukseen. Kaavan suunnittelumääräysten mukaan noin 50 prosenttia rantaviivasta voi olla rakennettua, vaikka mitoitus jollakin alueella olisi suositusta suurempi.

3. D on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan ja asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi. Lieksan kaupunki on velvoitettava korvaamaan D:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

D on uudistanut aikaisemmin esittämänsä sekä lausunut vaatimustensa tueksi lisäksi seuraavaa:

Päätös on virheellinen, koska Ristilahden tilan RN:o 117:18 emätilalle ei ole osoitettu kahdeksatta RA-rakennuspaikkaa. D:n omistamalle Ristilahden tilalle ei ole osoitettu tämän vuoksi ainoatakaan rakennuspaikkaa.

Päätöksen valmistelussa on rikottu hyvän hallinnon vaatimuksia. D on kaavan valmisteluvaiheessa esittänyt perusteltuja, valmistelusta vastanneiden virkamiesten kannasta poikkeavia näkökohtia ja selvityksiä, jotka on sivuutettu. Asian esittelijä ei ole toiminut tasapuolisesti. Lisäksi Ristilahden tilan rantaviivan pituus on valmistelun aikana vaihdellut useaan kertaan.

Laissa ei ole säännöksiä muunnetusta rantaviivasta. Muunnetun rantaviivan laskemiseen onkin erilaisia laskutapoja. Merkitystä ei siten ole niinkään laskutavan valinnalla vaan sillä, että saavutettu lopputulos on oikea.

Maanmittauslaitoksen tietoihin perustuvat dokumentit osoittavat yksi³selitteisesti ja kiistattomasti emätilan todellisen muunnetun rantaviivan pituuden olevan 1 340 metriä. Kaavaehdotus perustuukin virheelliseen käsitykseen muunnetun rantaviivan pituudesta. Kyseessä on mittausvirhe, ei muuntomenetelmää koskeva virhe.

Vastoin hallinto-oikeuden käsitystä alueen ainoat luonnontilaiset hiekkarannat eivät sijaitse Ristilahden tilan alueella. Luonnontilaisia hiekkarantoja on erityisesti pohjoiseen päin mentäessä kolmen kilometrin matkalla useita, eritoten Pienen Ristiniemen ja Juohelahden välisellä ranta-alueella.

Hallinto-oikeus on käsitellyt Ristilahden tilaa ja sille kuuluvia ranta-alueita ikään kuin ne olisi merkitty kaavassa suojeltaviksi. Asiassa on kuitenkin riidatonta, ettei kaavoittaja tai mikään muukaan viranomainen ole tarkoittanut, että kyseisen tilan alueelle tehtäisiin mitään erityisiä arvoja koskevia varaumia.

Kaavapäätöksen johdosta toistaiseksi toteutumatta jäänyt rakennus tulisi sijaitsemaan kaukana rannasta eikä näin ollen edes voisi vaarantaa luonnonsuojelulain mukaista luontotyypin suojelua. Kesämökki olisi tarkoitus rakentaa 45–50 metrin päähän rannasta.

Ristilahden tila on ollut rakennuspaikkoja koskevan suhdeluvun perusteella muihin kiinteistöihin verrattuna huonommassa asemassa jo ennen kaavoitusta, ja valituksenalainen kaavapäätös on huonontanut tilan suhteellista asemaa entisestään.

Päätös on perustuslain takaaman omaisuudensuojan vastainen.

Lieksan kaupunginhallitus on selityksessään viitannut aikaisemmin esittämäänsä ja vaatinut, että valitukset hylätään.

B ja C ovat antaneet vastaselityksen, jonka yhteydessä he ovat pyytäneet, että kaupunginhallitukselta pyydettäisiin lisäselvitystä.

AA:lle ja BA:lle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys.

D on antanut vastaselityksen ja toimittanut lisäselvitystä.

B ja C ovat toimittaneet lisäselvitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa AA:n ja BA:n valituksesta Kuopion hallinto-oikeuden ja Lieksan kaupunginvaltuuston päätökset siltä osin kuin ne koskevat kaavamääräysten siirtomerkintöjä -½RA/246:20 ja +½RA/246:18 sekä kaavakartalle tehtyä siirtomerkintää -½RA/246:20 ja kaavakartalle tehtyä siirtomerkintää +½RA/246:18 lukuun ottamatta viimeksi mainittuun merkintään sisältyvää aluevarausta osoittavaa RA-merkintää. AA:n ja BA:n valitus hylätään muulta osin.

Korkein hallinto-oikeus hylkää B:n ja C:n sekä D:n valitukset. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei heidän valituksistaan muuteta.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää B:n ja C:n sekä D:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Perustelut

1. Lieksan kaupunginvaltuuston päätöksen lainmukaisuus

1.1 Ratkaisun lähtökohtia

1.1.1 Yleiskaavan laatimiseen liittyviä säännöksiä

Maankäyttö- ja rakennuslain 20 §:n 1 momentin mukaan kunnan on huolehdittava alueiden käytön suunnittelusta alueellaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös maankäytön ja rakentamisen ohjaamiseksi määrätyllä alueella.

Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi.

Pykälän 3 momentin mukaan yleiskaava voidaan laatia myös vaiheittain tai osa-alueittain.

Maankäyttö- ja rakennuslain 37 §:n mukaan yleiskaavan hyväksyy kunnanvaltuusto.

Yleiskaavan sisältövaatimuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä. Laadittaessa yleiskaavaa pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi noudatettava, mitä maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentissa säädetään.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa on myös sovellettava perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta. Rantarakentamisessa yhdenvertaisuutta tarkastellaan vakiintuneen käytännön mukaisesti emäkiinteistökohtaisesti.

Maankäyttö- ja rakennuslain 40 §:n 1 momentin mukaan yleiskaava esitetään kartalla. Kaavaan kuuluvat myös kaavamerkinnät ja -määräykset.

Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin mukaan meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Maankäyttö- ja rakennuslain 131 §:n 1 momentin mukaan rakennuslupahakemukseen on liitettävä selvitys siitä, että hakija hallitsee rakennuspaikkaa.

1.1.2 Pielisen rantaosayleiskaava

Lieksan kaupunginvaltuusto on päätöksellään 30.1.2012 hyväksynyt Pielisen rantaosayleiskaavan. Kaava-alueeseen on sisällytetty Pielisen itärannan rantavyöhyke 150–300 metrin leveydeltä Lieksan kaupungin asemakaava-alueen etelärajan ja Joensuun kaupungin väliseltä alueelta. Kaava-alueeseen sisältyy lisäksi osa Pielisen saarten rantavyöhykkeistä.

Lieksan kaupunginhallitus oli 3.5.2004 päättänyt Pielisen rantaosayleiskaavassa osoitettavien rakennusoikeuksien mitoitusperusteista. Tuolloin hyväksytyn niin sanotun emätilaperiaatteen käytön tavoitteena on ollut saada jaettua kaavalla määritettävä rakennusoikeus mahdollisimman tasapuolisesti eri maanomistajien kesken. Samalle maanomistajalle kuuluvia eri kiinteistöjä on kaavaselostuksen mukaan käsitelty rakennusoikeuden määrittelyssä yhtenä yksikkönä.

Pielisen rantaosayleiskaavan yleisten määräysten mukaan rantavyöhykkeen rakennusoikeus on maanomistajakohtaisesti osoitettu AO-, AM-, RA-, RA-1- ja RM-alueille. Yleiskaavassa on lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n nojalla määrätty, että rantavyöhykkeen AO-, AM-, RA-, RA-1- ja RM-rakennuspaikoille rakennusluvat voidaan myöntää suoraan mainitun rantaosayleiskaavan perusteella ilman asemakaavaa.

Pielisen rantaosayleiskaavassa on lisäksi määrätty maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentin nojalla, että maisematyölupa tarvitaan muun ohella kaikilla rakentamiseen tarkoitetuilla alueilla maisemavaikutuksiltaan laajamerkityksellisiin puiden kaatoihin.

1.1.3 Muutoksenhaku ja tuomioistuimen toimivalta kaava-asiassa

Maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään.

Kunnallisvalitus voidaan kuntalain 90 §:n 2 momentti huomioon ottaen tehdä vain laillisuusperusteella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 203 §:n mukaan muutoksenhakuviranomainen voi tehdä kaavaan oikaisunluonteisia korjauksia. Muutoksenhakuviranomainen voi kunnan tai maakunnan liiton suostumuksella tehdä kaavaan myös vähäisiä tarkistuksia, jos tarkistuksilla ei ole vaikutusta muiden kuin siihen suostuneiden etuun tai oikeuteen.

Edellä mainituista säännöksistä seuraa, että tuomioistuin ei voi asiallisesti muuttaa kunnanvaltuuston hyväksymää kaavapäätöstä. Maankäyttö- ja rakennuslain 203 §:ssä tarkoitettu mahdollisuus vähäisten tarkistusten tekemiseen ei oikeuta varsinaiseen kaavan asialliseen muuttamiseen. Tuomioistuin ei siten voi valituksen johdosta osoittaa toisenlaisia tai rakentamisen määrältään suurempia aluevarauksia kuin kaavan hyväksymispäätöksessä on osoitettu, vaan ainoastaan kumota päätöksen kokonaan taikka tiettyjen alueiden tai kaavamerkintöjen osalta.

1.2 Ratkaisut valituksiin

1.2.1 B:n ja C:n valitus

Kaavan mitoituslaskelman mukaan kysymyksessä olevalla 10,2 hehtaarin suuruisella Pepeman tilalla RN:o 115:97 on rantaviivaa 260 metriä. Tilan pohjoisosan ranta-alueella sijaitsee vuonna 1974 rakennettu 22 neliömetrin suuruinen sauna, aitta sekä talousrakennus. Tila on muutoin rakentamaton. B ja C ovat ilmoittaneet, että heidän tarkoituksensa on harjoittaa tilalla metsätaloutta. Tarkoituksenmukaisen metsätalouden harjoittaminen edellyttää heidän mukaansa vakituisen asuinrakennuksen rakentamista edellä mainittujen olemassa olevien rakennusten yhteyteen sekä mahdollisuutta laajentaa ja uusia näitä rakennuksia. Vaihtoehtoisesti he ovat vaatineet tilan ranta-alueen osoittamista koko leveydeltään rakennusalueeksi.

Pepeman tilan rantavyöhyke on sisällytetty kaava-alueeseen. Karttatarkastelun perusteella tilan pinta-alasta suurin osa sijoittuu kuitenkin kaava-alueen ulkopuolelle. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että yleiskaava ohjaa rakentamista ja muuta maankäyttöä ainoastaan kaava-alueella.

Yleiskaavassa Pepeman tilan ranta-alueen pohjoisosaan on osoitettu laaja loma-asuntoalue (RA-1). Tilan eteläosan ranta-aluetta ja etelänpuoleista rajaa kiertää kapeahko maa- ja metsätalousvaltainen alue (M). Karttatarkastelun perusteella RA-1-alue varaa tilan rantaviivasta noin puolet ja M-alue vastaavasti noin puolet.

Kun otetaan huomioon puheena olevan yleiskaavan tarkoitus, yleiskaavaa varten hyväksytyt yleiset mitoitusperusteet sekä Pepeman tilan olemassa olevasta rakennuskannasta ja tilan ympäristön maankäytöstä saatu selvitys, yleiskaava ei ole B:lle ja C:lle maanomistajina kohtuuton sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että yleiskaava ei mahdollista vakituisen asuinrakennuksen rakentamista Pepeman tilan ranta-alueelle eikä tilan koko ranta-alueen käyttämistä rakentamiseen. Valituksessa ei ole esitetty muutakaan perustetta, jonka nojalla yleiskaavaa olisi pidettävä lainvastaisena.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen B:n ja C:n valituksesta ei pääasiaa eikä kulujen korvaamista koskevien ratkaisujen osalta ole perusteita.

1.2.2 AA:n ja BA:n valitus

AA:n ja BA:n omistaman Markunrannan tilan RN:o 246:18 alue on yleiskaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Tilaa koskevat lisäksi tilan kohdalle kaavakarttaan tehty merkintä -½RA/246:20 ja Kuusirinteen tilan RN:o 246:18 kohdalle kaavakarttaan tehty merkintä +½RA/246:18.

Kaavamääräysten mukaan merkinnän -½RA/246:20 luku ennen RA-merkintää osoittaa tilalta kauttaviivan jälkeen mainitulle tilalle siirrettyjen rakennuspaikkojen määrän ja vastaavasti merkinnän +½RA/246:18 luku ennen RA-merkintää osoittaa tilalle kauttaviivan jälkeen mainituilta tiloilta, oikeastaan mainitulta tilalta, siirrettyjen rakennuspaikkojen määrän.

Kuusirinteen tilalle on kaavassa merkitty uusi lomarakennuspaikka. AA ja BA eivät omista edellä mainittua Kuusirinteen tilaa, jolle Markunrannan tilan laskennallista rakennusoikeutta on tarkoitettu puheena olevin kaavamerkinnöin siirtää. Kysymys ei siten ole sellaisesta kaavaselostuksessa tarkoitetusta tilanteesta, jossa rakennusoikeutta voidaan siirtää maanomistusyksikön sisällä.

Kuten AA ja BA ovat itsekin valituksessaan todenneet, rakennuslupa edellyttää rakennuspaikan hallintaa. Tilalle kaavan mitoitusperusteiden mukaan kuuluvan rakennuspaikan siirtäminen toiselle maanomistajalle kuuluvan tilan alueelle ei siten ole jo tästä syystä ja maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus huomioon ottaen mahdollista ja lainmukaista. Kun lisäksi otetaan huomioon, että kaava on ainoastaan tiettyä aluetta koskeva maankäytön suunnitelma, kaavassa ei myöskään voida perustaa yksityisoikeudellisia oikeussuhteita maanomistajien välille esimerkiksi osoittamalla heille kaavassa yhteisiä rakennuspaikkoja.

Edellä lausuttu huomioon ottaen AA:n ja BA:n omistamaa Markunrannan tilaa koskevat rakennuspaikan siirtämistä koskevat kaavamerkinnät (-½RA/246:20 ja +½RA/246:18) ovat maanomistajien tasapuolista kohtelua koskevan vaatimuksen vastaisia. Lisäksi tässä tapauksessa kaavamerkinnät, joilla Markunrannan tilalle laskennallisesti kuulunut rakennusoikeus (½) on siirretty toisen maanomistajan tilalle, ovat kaavan tarkoitus ja tehtävä huomioon ottaen oikeusvaikutuksiltaan epäselviä. Kaavamerkinnät on näistä syistä AA:n ja BA:n valituksesta ja heidän oikeusasemansa selkeyttämiseksi kumottava päätöksen ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla. Korkein hallinto-oikeus samalla toteaa, että kaavakartan merkinnän +½RA/246:18 osittainen kumoaminen ei poista Kuusirinteen tilalle osoitettua rakennuspaikkaa (RA).

Pielisen ranta-osayleiskaavan yleisten mitoitusperusteiden mukaan Markunrannan tilalle ei ole kuulunut sellaista määrää laskennallista rakennusoikeutta, joka olisi mahdollistanut kaavassa rakennuspaikan osoittamisen tilalle. Tästä syystä ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei AA:n ja BA:n valituksen johdosta ole enemmälti perusteita muuttaa.

1.2.3 D:n valitus

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen D:n valituksesta ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 § B:lle ja C:lle sekä D:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Eija Siitari, Outi Suviranta ja Janne Aer. Asian esittelijä Esa Hakkola.