KHO:2014:138

A:n tarkoitus oli hankkia Suomeen rekisteröidyn sijoitusrahaston osuuksia. Tämä suomalainen sijoitusrahastodirektiivin (2009/65/EY) mukainen sijoitusrahasto aikoi sulautua Luxemburgissa rekisteröityyn sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen yhteissijoitusyritykseen sijoitusrahastolain 16 luvun mahdollistamalla tavalla. Vastaanottava yhteissijoitusyritys oli SICAV-muotoinen yhteissijoitusyritys. Suomalaisen sijoitusrahaston osuudenomistajan osuus sijoitusrahastossa vaihtui hakemuksen mukaan luxemburgilaisen SICAV-muotoisen yhteissijoitusyrityksen osakkeisiin.

EVL:n sulautumista koskevia säännöksiä sovelletaan kotimaisten sijoitusrahastojen sulautumisiin. Kun otettiin huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat 49 ja 63 artiklat sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö, sulautumista koskevia EVL 52 a–b §:ssä tarkoitettuja periaatteita ei voitu rajoittaa koskemaan ainoastaan kotimaisten sijoitusrahastojen sulautumista. Samoja periaatteita tuli soveltaa, kun oli kysymys sijoitusrahaston sulautumisesta toisessa jäsenvaltiossa olevaan sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen yhteissijoitusyritykseen. Kun otettiin huomioon yhteissijoitusyrityksen verotuksellinen asema ja luonne varallisuusmassana, ei Suomeen muodostunut sulautumisen jälkeen kiinteää toimipaikkaa, johon sulautuvaan rahastoon kuuluvat varat olisivat jääneet kuulumaan.

Sulautuminen, jossa suomalainen sijoitusrahastodirektiivin mukainen sijoitusrahasto sulautui luxemburgilaiseen SICAV-tyyppiseen sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen yhteissijoitusyritykseen, voitiin rinnastaa EVL 52 a–b §:issä tarkoitettuun sulautumiseen. Sulautuvan sijoitusrahaston osuuksien vaihtumista vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osakkeiksi ei siten pidetty A:n verotuksessa luovutuksena. Ennakkoratkaisu verovuosille 2012 ja 2013.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 52, 52 a, 52 b ja 52 e §

Tuloverolaki 20 ja 28 §

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 49 ja 63 artikla

Päätös, jota valitus koskee

Keskusverolautakunta 15.5.2013 nro 26/2013

Hakemus keskusverolautakunnalle

A on pyytänyt ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen:

Jos hakija tulee olemaan osuudenomistajana Suomeen rekisteröidyssä sijoitusrahastossa, joka myöhemmin sulautuu Luxemburgissa rekisteröityyn yhteissijoitusyritykseen, pidetäänkö sulautuvan sijoitusrahaston osuuksien vaihtamista vastaanottavan Luxemburgissa rekisteröidyn yhteissijoitusyrityksen osakkeisiin/osuuksiin hakemuksessa kuvatussa sulautumisessa sellaisena osuuksien luovutuksena, joka realisoi luovutusvoiton tai -tappion hakijan verotuksessa?

1 Taustaa

1.1 X-konsernin sijoitusrahastotoiminta Suomessa

Rahastoyhtiö X Oy on vuonna 1990 perustettu rahastoyhtiö, joka hallinnoi 21:tä sijoitusrahastolain (29.1.1999/1948) mukaista sijoitusrahastoa. Rahastojen säilytysyhteisö on pankin Helsingin sivukonttori. X-sijoitusrahastojen salkunhoidosta vastaavat Varainhoito X Oy, I AB ja M & Co. Inc.

Sijoitusrahastot on jaettu sijoituskohteiden valinnan perusteella osake³rahastoihin, yhdistelmärahastoihin, rahamarkkinarahastoihin ja korko³rahastoihin. Rahastoissa on sekä tuotto- että kasvuosuuksia.

1.2 Kaavailtu järjestely

Hakija on suunnittelut hankkivansa Rahastoyhtiö X Oy:n hallinnoiman sijoitusrahaston XY:n osuuksia. XY (jäljempänä "Sijoitusrahasto") on sijoitusrahastolain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu sijoitusrahastodirektiivin mukainen sijoitusrahasto.

Rahastoyhtiö X Oy on suunnitellut hallinnoimiensa, sijoitusrahastodirektiivin mukaisten sijoitusrahastojen sulauttamista X-konsernin hallinnoimiin luxemburgilaisiin yhteissijoitusyrityksiin. X-konsernilla on rahastoja useissa valtioissa ja se pyrkii keskittämään rahastoja Luxemburgiin hallinnointirakenteen yksinkertaistamiseksi ja kustannussäästöjen saavuttamiseksi.

Siten on mahdollista, että Sijoitusrahasto sulautettaisiin Luxemburgissa rekisteröityyn sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen yhteissijoitusyritykseen sijoitusrahastolain 16 luvun mahdollistamalla tavalla. Vastaanottava yhteissijoitusyritys olisi SICAV- tai FCP-muotoinen sijoitusrahastodirektiivin mukainen yhteissijoitusyritys (jäljempänä "Luxemburgilainen Yhteissijoitusyritys"). Luxemburgilaisen Yhteissijoitusyrityksen hallinnointiyhtiö olisi X-konserniin kuuluva yhtiö.

Sulautumisessa Sijoitusrahasto siirtäisi kaikki varansa ja vastuunsa purkautumishetkellä ilman selvitysmenettelyä Luxemburgilaiselle Yhteissijoitusyritykselle ja Sijoitusrahaston osuudenomistaja vaihtaisi osuutensa Sijoitusrahastossa Luxemburgilaisen Yhteissijoitusyrityksen osakkeisiin (SICAV-muotoisen yhteissijoitusyrityksen sijoittajat omistavat "osakkeita") tai osuuksiin (FCP-muotoisen yhteissijoitusyrityksen sijoittajat omistavat "osuuksia").

2 Sijoitusrahastoja koskevasta sääntelystä

Hakijan näkemyksen mukaan sijoitusrahastodirektiivin mukaisia yhteissijoitusyrityksiä koskeva EU:n tasolla toteutettu yhtenäinen sääntely ja sen tavoitteet sekä unionin tuomioistuimen (jäljempänä EUT) oikeuskäytäntö on otettava huomioon arvioitaessa rajat ylittävän sulautumisen vaikutuksia hakijan verokohteluun.

Hakemuksessa kuvattu kaavailtu sulautuminen olisi sijoitusrahastolain 107 §:ssä tarkoitettu sulautuminen.

3 Sijoittajan verokohtelu sijoitusrahastojen rajat ylittävässä sulautumisessa

3.1 Lainsäädännöstä

Mikäli hakija tekee suunnittelemansa sijoituksen Sijoitusrahastoon, kaavaillun sulautumisjärjestelyn toteutuessa hakija tulisi saamaan sulautumisen seurauksena vastikkeeksi vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osuuksia/osakkeita.

Luxemburgilaiset SICAV- tai FCP-muotoiset yhteissijoitusyritykset eivät ole yritysjärjestelydirektiivin 3 artiklan a kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä, jotka ovat velvollisia suorittamaan yhteisöveroa. Näin ollen suomalaisen sijoitusrahaston ja luxemburgilaisen SICAV- tai FCP- muotoisen yhteissijoitusyrityksen välinen rajat ylittävä sulautuminen ei ole elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (jäljempänä myös EVL) 52 §:ssä tarkoitettu sulautuminen. Tästä huolimatta hakijan käsityksen mukaan sulautumista on kuitenkin pidettävä veroneutraalina. Tätä on käsitelty seuraavassa.

3.2 Jatkuvuusperiaatteen soveltaminen

EVL 52 b §:n 4 momentista ilmenevän jatkuvuusperiaatteen mukaan osakkeiden omistusaika ei sulautumisessa katkea, ja mahdollinen luovutusvoiton verotus siirtyy siihen saakka, kunnes osakas luovuttaa sulautumisvastikkeena saamansa osakkeet.

Vallitsevan oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden valossa on hakijan käsityksen mukaan selvää, että jatkuvuusperiaatetta voidaan soveltaa osakkeen- tai osuudenomistajan verotuksessa käsillä olevan kaavaillun sulautumisen toteutuessa.

(i) Oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus

Oikeuskäytännössä on sovellettu EVL 52 b §:n 4 momentista ilmenevää jatkuvuusperiaatetta osakkeenomistajan verotuksessa myös tilanteessa, jossa ei ole ollut kyse EVL 52 §:n sanamuodon mukaisesta sulautumisesta. Hakija on viitannut muun muassa ratkaisuihin KHO 2004:112, KHO 1997/2532, KVL 1996/333 ja KHO 2005:71, sekä näihin liittyvään oikeuskirjallisuuteen.

Hakijan näkemyksen mukaan on selvää, että kaavaillun sulautumisen toteutuessa sulautuvan sijoitusrahaston osuudenomistajien, kuten hakijan, verotuksessa on sovellettava jatkuvuusperiaatetta. Samaa lopputulosta edellyttää myös eurooppavero-oikeus, jonka mukaan sulautumista on seuraavassa esitetyin perusteluin pidettävä veroneutraalina.

3.3 EU-vero-oikeuden mukaiset perustelut

Hakijan käsityksen mukaan on selvää, että mikäli kaavaillun sulautumisen toteutuessa hakijan katsottaisiin luovuttaneen osuutensa Sijoitusrahastossa ja mahdollinen luovutusvoitto realisoituisi, kohdeltaisiin hakijaa verotuksessa ankarammin kuin puhtaasti kotimaisessa tilanteessa. On selvää, että tämä erilainen kohtelu tekee hakijalle vähemmän houkuttelevaksi sijoittaa Sijoitusrahastoon, joka käyttää sijoittautumisvapauttaan, kuin toiseen kotimaiseen sijoitusrahastoon, joka ei käytä vastaavaa perusvapauttaan.

EUT:n oikeuskäytännössä on katsottu, että jotta tällainen erilainen kohtelu soveltuisi yhteen pääomien vapaaseen liikkuvuuteen liittyvien perustamissopimuksen määräysten kanssa, sen on koskettava tilanteita, jotka eivät ole objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa, tai erilaisen kohtelun on oltava perusteltu yleistä etua koskevista pakottavista syistä.

Hakijan näkemyksen mukaan tilanteet ovat objektiivisesti arvioituna toisiinsa rinnastettavissa eikä erilaista kohtelua voida perustella millään oikeuttamisperusteella.

Hakija katsoo, että luxemburgilainen sijoitusrahastodirektiivin mukainen yhteissijoitusyritys, riippumatta sen oikeudellisesta muodosta, on tilanteessa, joka on objektiivisesti arvioituna rinnastettavissa suomalaisen sijoitusrahastodirektiivin mukaisen sijoitusrahaston tilanteeseen siltä osin kun on kyse EVL 52 §:n verotuksellisesti neutraalia sulautumista koskevan säännöksen soveltumisesta.

Hakijan käsityksen mukaan on selvää, että käsillä olevassa tapauksessa on kyse pääomien vapaan liikkuvuuden kielletystä rajoituksesta, jota ei voida perustella millään yleistä etua koskevalla pakottavalla syyllä.

4 Luxemburgin lainsäädännöstä

4.1 Yleistä

Sijoitusrahastodirektiivi on implementoitu Luxemburgin sisäiseen lainsäädäntöön joulukuussa 2010 (la loi du 17 décembre 2010 concernant les organismes de placement collectif, jäljempänä "vuoden 2010 laki").

Vuoden 2010 laki jakautuu viiteen osaan, joista ensimmäinen osa sääntelee sijoitusrahastodirektiivin mukaisia yhteissijoitusyrityksiä. Toinen osa koskee sijoitusrahastodirektiivin ulkopuolisia rahastoja (nk. Part II -rahastoja). Kolmas osa sisältää yhden artiklan ulkomaisista sijoitusrahastoista Luxemburgissa, neljäs osa käsittelee hallinnointiyhtiöiden toimintaa ja viimeinen osa sisältää sekä sijoitusrahastodirektiivin mukaisia yhteissijoitusyrityksiä että sen ulkopuolisia rahastoja koskevia yleisiä, esimerkiksi verotukseen liittyviä, säännöksiä.

4.2.1 FCP-yhteissijoitusyritys

FCP-yhteissijoitusyritys ei ole Luxemburgissa erillinen oikeushenkilö vaan jakamaton siirtokelpoisien ja muiden likvidien varojen yhteisomistajuus, jota hallinnoidaan riskien hajauttamisperiaatteen mukaisesti sen osuudenomistajien lukuun (vuoden 2010 lain 2(3) ja 5 artiklat).

FCP-yhteissijoitusyrityksellä on aina oltava erillinen hallinnointiyhtiö (vuoden 2010 lain 7 artikla). Koska FCP-yhteissijoitusyritys ei ole erillinen oikeushenkilö, hallinnointiyhtiö toimii omissa nimissään FCP-yhteissijoitusyrityksen lukuun (vuoden 2010 lain 14 artikla). Lisäksi FCP-yhteissijoitusyrityksellä on oltava sijoitusrahastodirektiivin edellyttämällä tavalla erillinen säilytysyhteisö (vuoden 2010 lain 17 artikla).

FCP-yhteissijoitusyritys on Luxemburgissa vapautettu kaikista muista veroista paitsi merkintämaksusta (taxe d'abonnement, subscription tax)(vuoden 2010 lain 173(1) artikla). Merkintämaksu on pääsääntöisesti 0,05 % ja se suoritetaan neljännesvuosittain nettovarallisuuden perusteella (vuoden 2010 lain 174–176 artikla). Soveltuvin osin FCP-yhteissijoitusyrityksiin soveltuu myös rekisteröintimaksuja (droits d'enregistrement, registration fee) ja arvonlisäveroa koskeva sääntely (vuoden 2010 lain 173(1) artikla).

FCP-yhteissijoitusyrityksen rajoitetusti verovelvolliselle jakamasta tulosta ei peritä lähdeveroa Luxemburgissa (vuoden 2010 lain 173(2) artikla). Käytännössä FCP on Luxemburgin verotuksessa läpivirtaava yksikkö.

Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen mukaan FCP:tä ei pidetä verosopimusvaltiossa asuvana henkilönä, eikä sitä näin ollen voida pitää verosopimusetuuksiin oikeutettuna.

4.2.2 SICAV-yhteissijoitusyritys

SICAV-yhteissijoitusyritys on erillinen oikeushenkilö (esim. vuoden 2010 lain 2(3) ja 25 artik³lat). Sijoitusrahastodirektiivin mukainen SICAV-yhteissijoitusyritys voidaan perustaa ainoastaan société anynome (SA.) -yhtiömuotoon (vuoden 2010 lain 25 artikla).

SICAV-yhteissijoitusyrityksen on mahdollista hyödyntää erillistä hallinnointiyhtiötä toiminnassaan. SICAV-yhteissijoitusyrityksen toiminta ei kuitenkaan edellytä erillisen hallinnointiyhtiön perustamista (ks. esim. vuoden 2010 lain 27 artikla). SICAV-yhteissijoitusyrityksellä on oltava sijoitusrahastodirektiivin edellyttämällä tavalla erillinen säilytysyhteisö (vuoden 2010 lain 33 artikla).

SICAV-yhteissijoitusyritys on Luxemburgissa vapautettu kaikista muista veroista paitsi merkintämaksusta (taxe d'abonnement, subscription tax)(vuoden 2010 lain 173(l) artikla). Merkintämaksu on pääsääntöisesti 0,05 % ja se suoritetaan neljännesvuosittain nettovarallisuuden perusteella (vuoden 2010 lain 174–176 artikla). Soveltuvin osin SICAV-yhteissijoitysyrityksiin soveltuu myös rekisteröintimaksuja (droits d'enregistrement, registration fee) ja arvonlisäveroa koskeva sääntely (vuoden 2010 lain 173(1) artikla).

SICAV-yhteissijoitusyrityksen rajoitetusti verovelvolliselle jakamasta tulosta ei peritä lähdeveroa Luxemburgissa (vuoden 2010 lain 173(2) artikla). Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 2004:111 SICAV-yhtiötä pidettiin Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen kannalta Luxemburgissa asuvana henkilönä ja sen Suomesta saamiin osinkoihin voitiin soveltaa Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen säännöksiä.

5 SICAV-yhteissijoitusyritys eroaa tapauksessa KHO 2010:15 esitetystä SICAV-yhtiöstä

Hakemuksessa kuvattu SICAV-yhteissijoitusyritys eroaa tapauksessa KHO 2010:15 esillä olleesta SICAV-yhtiöstä, sillä KHO:n tapauksessa SlCAV-yhtiö ei ollut sijoitusrahastodirektiivin mukainen yhteissijoitusyritys vaan edellä mainitun vuoden 2010 lain mukainen nk. Part II -rahasto.

Luxemburgin lainsäädännön mukaan sijoitusrahastodirektiivin ulkopuolisia rahastoja eivät koske vuoden 2010 lain ensimmäisen osan säännökset, eli esimerkiksi sijoitusrahastodirektiivin vaatimat riskien hajauttamista koskevat säännökset eivät sovellu (vuoden 2010 lain artiklat 40– 52). Lisäksi Part II -rahastot voidaan perustaa useampiin yhtiömuotoihin (société à responsabilité limitée (S.à.r.l), société anonyme (S.A.) tai société en commandite par actions (SCA) kuin sijoitusrahastodirektiivin mukainen SICAV.

6 Keskusverolautakunnan ratkaisusta 15/2013

Myös käsillä olevassa tilanteessa sulautuva sijoitusrahasto on Suomessa rekisteröity sijoitusrahastolain ja sijoitusrahastodirektiivin mukainen sijoitusrahasto, ja vastaanottava yhteissijoitusyritys on toisessa jäsenvaltiossa, eli Luxemburgissa, rekisteröity sijoitusrahastodirektiivin ja Luxemburgin sijoitusrahastolain (vuoden 2010 lain I-osan) mukainen yhteissijoitusyritys. Hakijan käsityksen mukaan käsillä oleva tilanne vastaa olennaisilta osiltaan keskusverolautakunnan ratkaisua 15/2013, ja EVL 52 b §:n 4 momentista ilmenevää periaatetta tulee soveltaa hakijan verotuksessa.

Hakijan käsityksen mukaan on selvää, että EVL 52 b §:n 4 momentista ilmenevää jatkuvuusperiaatetta sovellettaessa sijoitusrahastodirektiivin mukaista yhteissijoitusyritystä, riippumatta sen oikeudellisesta muodosta, voidaan pitää keskusverolautakunnan ratkaisussa 15/2013 edellytetyllä tavalla ''vastaavana toisessa jäsenvaltiossa olevana sijoitusrahastona".

7 Lopuksi

Hakijan näkemyksen mukaan sekä lainsäädännön, oikeuskäytännön että oikeuskirjallisuuden valossa kaavaillun järjestelyn toteutuessa hakijan verotuksessa osuuksien vaihtamista vastaanottavan Luxemburgilaisen Yhteissijoitusyrityksen osakkeisiin/osuuksiin ei tulisi pitää osuuksien luovutuksena, vaan asiassa olisi sovellettava jatkuvuusperiaatetta EVL 52 b §:n 4 momentin mukaisesti. Samaa lopputulosta edellyttää myös eurooppavero-oikeus.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu

Jos hakija tulee olemaan osuudenomistajana Suomeen rekisteröidyssä sijoitusrahastodirektiivin mukaisessa sijoitusrahastossa, joka myöhemmin sulautuu Luxemburgissa rekisteröityyn sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen yhteissijoitusyritykseen hakemuksessa kuvatulla tavalla, sulautuvan sijoitusrahaston osuuksien vaihtumista vastaanottavan Luxemburgissa rekisteröidyn yhteissijoitusyrityksen osakkeisiin tai osuuksiin ei pidetä hakijan verotuksessa luovutuksena.

Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on, jos hakija niin vaatii, noudatettava verovuosilta 2012 ja 2013 toimitettavissa tuloverotuksissa.

Keskusverolautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 §:n 1 momentin mukaan jäljempänä 52 a–52 f §:ssä olevia säännöksiä sovelletaan kotimaisten osakeyhtiöiden sulautumiseen, jakautumiseen, liiketoiminnan siirtoon ja osakkeiden vaihtoon. Lain 52 a–52 e §:ää sovelletaan lisäksi muiden tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettujen kotimaisten yhteisöjen kuin osakeyhtiöiden sulautumiseen, jakautumiseen ja liiketoiminnan siirtoon. Se, mitä säädetään osakeyhtiöstä, osakkeesta, osakepääomasta ja osakkeenomistajasta, koskee tällöin muuta yhteisöä, yhteisön osuutta, osakepääomaa vastaavaa pääomaa ja yhteisön osakasta tai jäsentä.

EVL 52 §:n 2 momentin mukaan lain 52 a–52 f §:ää sovelletaan jäljempänä mainituin rajoituksin myös silloin, kun sulautuminen, jakautuminen, liiketoiminnan siirto tai osakkeiden vaihto koskee eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 90/434/ETY 3 artiklan a kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä, jotka ovat velvollisia suorittamaan yhteisöveroa. Yhtiön katsotaan olevan jäsenvaltiossa, jos sen kotipaikka on jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tuossa valtiossa eikä sen katsota Euroopan unionin jäsenvaltion ja kolmannen valtion välisen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan olevan unionin ulkopuolella sijaitseva.

EVL 52 a §:n mukaan sulautumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa: 1) yksi tai useampi osakeyhtiö (sulautuva yhtiö) purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa toiselle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö) ja jossa sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita; vastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa; tai

2) sulautuva yhtiö purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa vastaanottavalle yhtiölle, jonka hallussa ovat kaikki sulautuvan yhtiön osakepääomaa edustavat osakkeet, tai tuollaisen yhtiön kokonaan omistamalle osakeyhtiölle.

EVL 52 b §:n 4 momentissa todetaan, että sulautuvan yhtiön osakkeenomistajan verotuksessa osakkeiden vaihtamista vastaanottavan yhtiön osakkeisiin ei pidetä osakkeiden luovutuksena. Sulautumisvastikkeena saatujen osakkeiden hankintamenoksi luetaan sulautuneen yhtiön osakkeiden hankintamenoa vastaava määrä. Siltä osin kuin sulautumisvastikkeena saadaan rahaa, sulautumista pidetään osakkeiden luovutuksena.

EVL 52 e §:n 1 momentissa on säädetty rajat ylittävästä sulautumisesta seuraavasti: Mitä 52 b–52 d §:ssä säädetään sulautuvan, jakautuvan tai siirtävän yhtiön verotuksesta, sovelletaan myös silloin, kun vastaanottava yhtiö on toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuva yhtiö, jos siirtyvät varat jäävät tosiasiallisesti liittymään vastaanottavan yhtiön Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan.

Tuloverolain 20 §:n mukaan sijoitusrahastot ovat tuloverosta vapaita yhteisöjä. Tuloverolain 28 §:n mukaan yhteisöjen ja yhtymien sulautuessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52, 52 a, 52 b ja 52 h §:ssä säädetään.

Sijoitusrahastolain 2 §:n 16 kohdan mukaan rajat ylittävällä sulautumisella tarkoitetaan tässä laissa:

a) sellaisten sijoitusrahastojen tai yhteissijoitusyritysten sulautumista, joista ainakin yksi on sijoittautunut Suomeen ja yksi muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen; tai

b) Suomeen sijoittautuneiden sijoitusrahastojen sulautumista muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen sijoittautuneeseen, vastaperustettuun yhteissijoitusyritykseen taikka samaan muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen sijoittautuneiden yhteissijoitusyritysten sulautumista Suomeen sijoittautuneeseen, vastaperustettuun sijoitusrahastoon.

Hakija on suunnittelut hankkivansa Rahastoyhtiö X Oy:n hallinnoiman sijoitusrahaston XY:n osuuksia. XY (jäljempänä "sijoitusrahasto") on sijoitusrahastolain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu sijoitusrahastodirektiivin (2009/65/EY) mukainen sijoitusrahasto.

Rahastoyhtiö X Oy on suunnitellut hallinnoimiensa, sijoitusrahastodirektiivin mukaisten sijoitusrahastojen sulauttamista Luxemburgissa rekisteröityyn sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen yhteissijoitusyritykseen sijoitusrahastolain 16 luvun mahdollistamalla tavalla. Vastaanottava yhteissijoitusyritys olisi SICAV- tai FCP-muotoinen sijoitusrahastodirektiivin mukainen yhteissijoitusyritys (jäljempänä "luxemburgilainen yhteissijoitusyritys"). Luxemburgilaisen yhteissijoitusyrityksen hallinnointiyhtiö olisi X-konserniin kuuluva yhtiö.

Sulautumisessa sijoitusrahasto siirtäisi kaikki varansa ja vastuunsa ilman selvitysmenettelyä luxemburgilaiselle yhteissijoitusyritykselle ja sijoitusrahaston osuudenomistajan osuus sijoitusrahastossa vaihtuisi luxemburgilaisen yhteissijoitusyrityksen osakkeisiin (SICAV-muotoinen yhteissijoitusyritys) tai osuuksiin (FCP-muotoinen yhteissijoitusyritys).

EVL 52 §:n 1 momentin mukaan sulautumista koskevia EVL 52 a–b §:n säännöksiä sovelletaan lisäksi muiden tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettujen kotimaisten yhteisöjen kuin osakeyhtiöiden sulautumiseen. EVL:ssa on säädetty sulautumisesta yritysjärjestelydirektiiviä laajemmin ja lain sulautumista koskevia säännöksiä sovelletaan muun muassa kotimaisten sijoitusrahastojen sulautumiseen. Kun otetaan huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat 49 ja 63 artiklat sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö, sulautumista koskevia EVL 52 a–b §:ssä tarkoitettuja periaatteita ei voida rajoittaa koskemaan ainoastaan kotimaisten sijoitusrahastojen sulautumista, vaan samoja periaatteita tulee soveltaa myös silloin, kun on kysymys sulautumisesta toisessa jäsenvaltiossa olevaan sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen yhteissijoitusyritykseen.

Sijoitusrahastot ovat Suomessa tuloverosta vapaita yhteisöjä. Verotus kohdistuu rahaston osuudenomistajiin, joita verotetaan sijoitusrahaston maksamasta voitto-osuudesta sekä rahasto-osuuden lunastuksen tai luovutuksen yhteydessä syntyvästä myyntivoitosta. Kun otetaan huomioon sijoitusrahastojen verotuksellinen asema ja niiden luonne varallisuusmassana, ei Suomeen muodostu sulautumisen jälkeen kiinteää toimipaikkaa, johon sulautuvaan rahastoon kuuluvat varat jäisivät kuulumaan.

Edellä esitetyn perusteella hakemuksessa kuvattu sulautuminen, jossa suomalainen sijoitusrahastodirektiivin mukainen sijoitusrahasto sulautuu luxemburgilaiseen FCP- tai SICAV -tyyppiseen sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen yhteissijoitusyritykseen, voidaan rinnastaa EVL 52 a–b §:ssä tarkoitettuun sulautumiseen. Sulautuvan sijoitusrahaston osuuksien vaihtumista vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osakkeiksi tai osuuksiksi ei siten pidetä hakijan verotuksessa luovutuksena.

Sovelletut oikeusohjeet

Laki elinkeinotulon verottamisesta 52, 52 a, 52 b ja 52 e §

Tuloverolaki 20 ja 28 §

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 49 ja 63 artikla

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu poistetaan kokonaisuudessaan. Toissijaisesti oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut, että ennakkoratkaisu kumotaan siltä osin kuin kyse on sulautumisesta SICAV-tyyppiseen yhtiömuotoiseen yhteisyritykseen. Uutena ennakkoratkaisuna on lausuttava, että sulautuvan sijoitusrahaston osuuksien vaihtumista vastaanottavan Luxemburgissa rekisteröidyn SICAV-tyyppisen yhteissijoitusyrityksen osakkeisiin on pidettävä hakijan verotuksessa luovutuksena, jos hakija tulee olemaan osuudenomistajana Suomeen rekisteröidyssä sijoitusrahastodirektiivin mukaisessa sijoitusrahastossa, joka myöhemmin sulautuu Luxemburgissa rekisteröityyn sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen SICAV-tyyppiseen yhteissijoitusyritykseen hakemuksessa kuvatulla tavalla.

A on ennakkoratkaisuhakemuksessaan todennut, että hän on suunnitellut hankkivansa Rahastoyhtiö X Oy:n hallinnoiman, suomalaisen sijoitusrahaston XY:n osuuksia. Edelleen hän on ennakkoratkaisuhakemuksessaan todennut, että Rahastoyhtiö X Oy on suunnitellut hallinnoimiensa sijoitusrahastojen sulauttamista X-konsernin hallinnoimiin luxemburgilaisiin yhteissijoitusyrityksiin. Hakemuksen mukaan tällöin on mahdollista, että Sijoitusrahasto sulautetaan Luxemburgissa yhteissijoitusrahastoon, jonka juridinen muoto voi edellä kuvatulla tavalla vaihdella.

Lähtötilanne ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan on siten ollut, että A harkitsee hankkivansa osuuksia suomalaisesta Sijoitusrahastosta, jolloin kyse ei ole rajat ylittävästä transaktiosta. Tätä A:n mahdollisesti toteuttamaa, Suomen sisäistä oikeustointa ei oikeudenvalvontayksikön näkemyksen mukaan ole asiassa tarvetta arvioida Suomen verolainsäädännön mukaan eikä myöskään unionin primääri- tai sekundäärioikeuden kannalta.

Ennakkoratkaisua on pyydetty sen varalta, että Sijoitusrahasto mahdollisesti sulautuu rajat yli luxemburgilaiseen yhteissijoitusrahastoon. Pääpaino keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa onkin, miten tätä sulautumista olisi arvioitava Sijoitusrahaston kannalta ja mikä vaikutus sulautumisella voisi aikanaan olla A:n verotuksessa.

Ajankohtaa, jolloin sulautuminen tapahtuisi, ei ole ennakkoratkaisuhakemuksessa yksilöity. Sulautuminen on vasta suunnitteluvaiheessa. Tapa, jolla sulautuminen tapahtuisi, on ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetty varsin yleisellä tasolla. Hakemuksesta ei myöskään käy ilmi, miten mahdollisesti tapahtuvaa rajat ylittävää sulautumista arvioitaisiin vastaanottavan valtion verotuksessa. On mahdollista, että tämä voisi vaikuttaa asian arviointiin.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa, jossa ennakkoratkaisun hakija vasta harkitsee suomalaisen Sijoitusrahaston rahasto-osuuden hankintaa ja jossa Sijoitusrahasto mahdollisesti joskus sulautuisi rajat ylittäen, ei ole ollut verohallinnosta annetun lain (VHL) 14 §:n 1 momentin mukaisia edellytyksiä ennakkoratkaisun antamiselle. Ennakkoratkaisukysymystä ei ole VHL 15 §:n edellyttämällä tavalla riittävästi yksilöity. Asiassa annettua selvitystä ei ole myöskään pidettävä lainkohdassa tarkoitetulla tavalla riittävänä.

Näissä oloissa oikeudenvalvontayksikkö on katsonut, että keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisu on poistettava.

Oikeudenvalvontayksikkö on todennut, että sijoitusrahasto ei ole yritysjärjestelydirektiivin 3 artiklan a kohdassa tarkoitettu yhtiömuoto. Elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa on säädetty sulautumisesta yritysjärjestelydirektiiviä laajemmin. EVL 52 §:n 1 momentin mukaan lain 52 a–e §:ää sovelletaan lisäksi muiden tuloverolain (jäljempänä myös TVL) 3 §:ssä tarkoitettujen kotimaisten yhteisöjen kuin osakeyhtiöiden sulautumiseen. Sijoitusrahasto kuuluu tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettuihin yhteisöihin, joten kahden suomalaisen sijoitusrahaston väliseen sulautumiseen voidaan soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain sulautumista koskevia säännöksiä. Sen sijaan elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa ei säädetä osakeyhtiön ja sijoitusrahaston sulautumisesta.

Kun otetaan huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat 49 ja 63 artiklat sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö, sulautumista koskevia EVL 52 a–b §:ssä tarkoitettuja periaatteita ei voida rajoittaa koskemaan ainoastaan kotimaisten sijoitusrahastojen sulautumista, vaan samoja periaatteita tulee soveltaa myös silloin, kun on kysymys sulautumisesta vastaavaan, toisessa jäsenvaltiossa olevaan sijoitusrahastoon.

Nyt käsiteltävänä olevassa ennakkoratkaisuhakemuksen mukaisessa tilanteessa suomalainen sijoitusrahastolain ja sijoitusrahastodirektiivin mukainen sijoitusrahasto sulautuu luxemburgilaiseen FCP- tai SICAV- tyyppiseen yhteissijoitusyritykseen.

SICAV-tyyppinen eli yhtiömuotoinen yhteissijoitusyritys ei ole suomalaista sopimusperusteista sijoitusrahastoa vastaava rahasto. Sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen SICAV-yhtiöperusteiseen yhteissijoitusyritykseen ei voida soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain sulautumista koskevaa jatkuvuusperiaatetta.

Suomalaisen sijoitusrahaston sulautuessa suomalaiseen yhtiöperusteiseen toimijaan, lähinnä osakeyhtiöön, sulautumiseen liittyvää jatkuvuusperiaatetta ei voida soveltaa, koska sulautuminen ei täytä sijoitusrahastolain edellytyksiä. Rajat ylittävää sulautumista ei siten aseteta verotuksessa eri asemaan kotimaisen sulautumisen kanssa. Euroopan unionin oikeus ei ole esteenä sille, että ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyssä tilanteessa suomalaisen sijoitusrahaston on katsottava purkautuvan verotuksessa, kun se sulautuu lähinnä suomalaista osakeyhtiötä vastaavaan luxemburgilaiseen SICAV-tyyppiseen yhtiömuotoiseen yhteissijoitusyritykseen.

Oikeudenvalvontayksikkö on pitänyt tulkinnanvaraisena ja epäselvänä sitä, voidaanko valituk³senalainen sulautuminen SICAV-tyyppiseen yhteissijoitusyritykseen rinnastaa EVL 52 a ja 52 b §:ssä tarkoitettuun sulautumiseen. SICAV-yhteissijoitusyritys on Luxemburgissa erillinen oikeushenkilö.

Oikeudenvalvontayksikkö on myös esittänyt, että korkein hallinto-oikeus harkitsee valtiovarainministeriön lausunnon hankkimista erityisesti, kun otetaan huomioon hallituksen esityksessä 113/2011 vp oleva maininta ministeriön tekemästä kartoituksesta.

A on antanut vastineen. Ennakkoratkaisua ei tule poistaa eikä muuttaa SICAV-tyyppisen yhteissijoitusyrityksen osalta. Asiassa ei myöskään ole tarvetta pyytää valtionvarainministeriöltä lausuntoa.

Nyt esillä olevassa asiassa A on hakenut ennakkoratkaisua siitä, miten Sijoitusrahaston, jonka osuuksia hän suunnittelee merkitsevänsä, mahdollisen sulautumisen johdosta tapahtuvaa sijoitusrahaston osuuksien vaihtamista vastaanottavan sijoitusrahaston osakkeisiin/osuuksiin käsitellään A:n verotuksessa. Oikeudellinen kysymys liittyy A:n verotuksessa sovellettavaan jatkuvuusperiaatteeseen rahaston sulautumisen yhteydessä.

Siten mikäli A omistaa Sijoitusrahaston osuuksia sen sulautuessa rajat ylittäen, sulautumisen verokohtelulla on välitön vaikutus A:lle määrättävään veroon. Kyseessä on ensisijaisesti jatkuvuusperiaatteen soveltamista koskeva kysymys, jota voidaan kuitenkin arvioida myös Euroopan Unionin oikeuden kannalta, koska sulautumisessa ja sen johdosta tapahtuvassa osuuksien/osakkeiden vaihdossa on kyse rajat ylittävästä transaktiosta.

A ei ole hakenut ennakkoratkaisua rahasto-osuuksien hankintaan liittyen eikä oikeuskysymys koske sijoitusrahasto-osuuksien hankintaa.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa on asianmukaisesti yksilöity kysymys, josta ennakkoratkaisua haetaan (jatkuvuusperiaatteen soveltaminen sijoitusrahaston osuudenomistajan verotuksessa sijoitusrahaston sulautues³sa). Kysymyksessä on selkeästi yksilöity sekä kaavailtu järjestely (sulautuminen) ja järjestelyn verotusta koskeva kysymys, jolla on vaikutus nimenomaan A:n verotukseen (jatkuvuusperiaatteen soveltaminen osuudenomistajan verotuksessa).

Jatkuvuusperiaatteen soveltamisen kannalta A on todennut, että vastaanottavan valtion verokohtelulla ei ole merkitystä, sillä sulautuminen toteutettaisiin omistus- ja tasejatkuvuutta turvaavalla tavalla sijoitusrahastolain säännösten mukaisesti. Sulautumista koskeva sijoitusrahastolain 107 §:n 2 momentin sanamuoto vastaa käytännössä EVL 52 a §:n sanamuotoa. Näin ollen, ottaen huomioon, että EVL 52 a §:ssä määriteltyjen edellytysten voidaan katsoa täyttyvän sijoitusrahastolain 107 §:n 2 momentin soveltamisen kautta, on sulautumissäännöstä yleisenä periaatteena sovellettava käsillä olevaan tapaukseen riippumatta vastaanottavan valtion verokohtelusta.

Näin ollen myös VHL 15 §:n mukaiset edellytykset ovat olleet olemassa.

Oikeuskäytännössä (KVL 1996/333, KHO 1997/2532, KHO 2004:112 ja KHO 2005:71) on sovellettu EVL 52 b §:n 4 momentista ilmenevää jatkuvuusperiaatetta osakkeenomistajan verotuksessa myös tilanteessa, jossa ei ole ollut kyse EVL 52 §:n sanamuodon mukaisesta Suomen sisäisestä sulautumisesta tai rajat ylittävästä sulautumisesta.

Oikeuskäytännön valossa jatkuvuusperiaatteen soveltamisen kannalta keskeinen seikka on ollut osakevastikkeen omistusjatkuvuutta turvaava luonne eli se, että sulautuminen täyttää EVL 52 a §:ssä määritellyt sulautumisvastikkeelle asetetut edellytykset (eli sen, että osakkeen/oikeudenomistaja saa vastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita/osuuksia).

Jatkuvuusperiaatetta on sovellettu jo ennen nyt voimassa olevan EVL 52 b §:n 4 momentin säätämistä vuonna 1995 (jolloin EVL:ään lisättiin yritysjärjestelyjä koskevat säännökset yritysjärjestelydirektiivin implementoimiseksi), jolloin laissa ei ollut nimenomaista säännöstä jatkuvuusperiaatteen noudattamisesta sulautuvan yhtiön osakkeenomistajan verotuksessa. Tästä huolimatta oikeus- ja verotuskäytännössä noudatettiin jatkuvuusperiaatetta vakiintuneesti. Tämä on todettu myös lakimuutosta koskevassa hallituksen esityksessä 177/1995 vp.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyn mukaisesti nyt esillä olevassa tapauksessa kaavailtu sulautuminen olisi sijoitusrahastolain 107 §:ssä tarkoitettu sulautuminen, joka vastaa käytännössä EVL 52 a §:n sanamuotoa. Näin ollen jatkuvuusperiaatteen soveltamisen edellytyksenä oleva omistusjatkuvuus toteutuu nyt kaavaillussa sulautumisessa. Siten oikeuskäytännön valossa sulautumisen ei tule realisoida myyntivoittoa/tappiota osuudenomistajan verotuksessa. Vakiintuneen oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden kannanottojen valossa jatkuvuusperiaatteen soveltaminen ei sen sijaan edellytä sitä, että sulautumisen osapuolet (yhteisöt) olisivat suomalaisia yhteisöjä "vastaavia" oikeudelliselta muodoltaan tai että suomalaisten "vastaavien" yhteisöjen välinen sulautuminen olisi mahdollinen ja veroneutraali Suomen lainsäädännön valossa.

Edellä esitetyn ja asiassa aikaisemmin esitetyn valossa on selvää, että jatkuvuusperiaatetta tulee noudattaa silloin, kun sulautuminen täyttää EVL 52 a §:ssä määritellyt sulautumisvastikkeelle asetetut edellytykset riippumatta sulautumisen osapuolten oikeudellisesta muodosta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen ja uudistanut vaatimuksensa.

A:lle on annettu tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastaselitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Keskusverolautakunnan päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Keskusverolautakunta on voinut, ottaen huomioon verohallinnosta annetun lain 14 §:n 1 momentti, antaa asiassa ennakkoratkaisun, koska hakemus on ollut riittävästi yksilöity ja selvitetty. Ennakkoratkaisua ei ole siten valituksessa esitetyillä perusteilla poistettava.

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät keskusverolautakunnan päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, keskusverolautakunnan päätöksen muuttamiseen ei ole aihetta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Halén, Eila Rother, Timo Viherkenttä, Alice Guimaraes-Purokoski ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Marjo Snellman.