KHO:2014:172

Vesihuolto – Vesihuoltolaitos – Kuntajaon muutos – Kuntien yhdistyminen – Vesihuollon maksut – Erisuuruiset perusmaksut vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella – Maksujen yhtenäistäminen

Vuosikirjanumero: KHO:2014:172
Antopäivä: 27.11.2014
Taltionumero: 3707
Diaarinumero: 3784/3/12

Viisi eri vesihuoltolaitosta oli kuntajaon muutoksen johdosta yhdistetty uuden kunnan liikelaitoksena toimivaksi vesihuoltolaitokseksi. Asiassa oli esitetty selvitystä siitä, miten yhdistyvien vesihuoltolaitosten toiminnot osana kuntaa, vesihuoltolaitosten toimintaympäristöt, kuntien yhdyskuntarakenne sekä vesihuoltolaitosten maksurakenne ja maksujen suuruudet olivat huomattavasti poikenneet toisistaan. Selvitystä oli esitetty myös siitä, miten maksuja pyrittiin yhtenäistämään siten, etteivät vesihuollon maksuihin tulevat muutokset olisi yksittäisen kuluttajan kannalta kohtuuttomia.

Vesihuoltolaitos oli sinänsä voinut päättää vanhoihin vesihuoltolaitosten toiminta-alueisiin perustuvista erisuuruisista vesihuollon perusmaksuista. Koska vesihuoltolaitoksen päätöksistä ei kuitenkaan käynyt ilmi, mihin laskentaperusteisiin ja todennettuihin kustannuksiin maksut perustuvat, miten vesihuollosta perittävät maksut vastaavat kustannusten kattamisen periaatetta ja edistävät aiheuttamisperiaatteen toteuttamista sekä minkälainen tuotto maksuihin sisältyy, johtokunnan päätökset oli lainvastaisina kumottava.

Vesihuoltolaki 19 § 1 ja 2 momentti (119/2001)

Kuntajakolaki (1196/1997) 31 § (619/2003) 1 ja 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Kouvolan hallinto-oikeus 8.11.2012 nro 12/0459/1

Asian aikaisempi käsittely

Kouvolan Veden johtokunta on päätöksellään 8.3.2011 (§ 33) hyväksynyt uudet vesihuollon perusmaksut 1.7.2011 alkaen päätöksen liitteen mukaisina.

A on tehnyt päätöksestä oikaisuvaatimuksen, jonka Kouvolan Veden johtokunta on päätöksellään 10.5.2011 (§ 52) hylännyt.

A on Kouvolan hallinto-oikeudelle osoittamassaan valituksessa vaatinut, että Kouvolan Vesi velvoitetaan tekemään uusi vesihuoltolain ja kaupunginvaltuuston maksuperustepäätöksen 31.1.2011 (§ 15) mukainen päätös, jossa määritellään vesilaitoksen kaikki vesi- ja jätevesimaksut takautuvasti 1.4.2009 lähtien ja päätökselle esitetään riittävät selvitykset ja perustelut. A on lisäksi vaatinut, että Kouvolan kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 1 400 eurolla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Kouvolan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta vaatimuksen vesihuoltomaksujen palauttamisesta takautuvasti ja vaatimuksen velvoittaa Kouvolan Vesi tekemään asiassa takautuvia päätöksiä vesihuoltomaksuista. Hallinto-oikeus on kumonnut Kouvolan Veden johtokunnan päätökset ja velvoittanut Kouvolan kaupungin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 300 eurolla.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin asiasta on kysymys korkeimmassa hallinto-oikeudessa, seuraavasti:

(- - -)

Pääasiaan sovellettavat säännökset

Kuntalain 13 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan valtuuston tulee päättää kunnan palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista.

Kuntalain 14 §:n 1 momentin mukaan valtuusto voi johtosäännössä siirtää toimivaltaansa kunnan muille toimielimille.

Liikelaitos Kouvolan Veden johtosäännön 3 §:n mukaan johtokunta saattaa ylempien toimielinten käsiteltäväksi muun ohella vesi- ja jätevesimaksujen perusteet.

Vesihuoltolain 18 §:n 1 momentin mukaan vesihuollon maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset. Maksuihin saa sisältyä enintään kohtuullinen tuotto pääomalle. Saman pykälän 2 momentin mukaan maksujen tulee olla kohtuulliset ja tasapuoliset. Maksun suuruudessa voidaan ottaa huomioon tarve säädellä veden kulutusta, veden erityinen käyttötarkoitus taikka jäteveden poikkeuksellinen laatu tai määrä. Maksujen tulee tarpeen mukaan olla sellaiset, että ne edistävät veden säästäväistä käyttöä ja jäteveden määrän vähentämistä sekä ehkäisevät haitallisten aineiden johtamista viemäriin.

Vesihuoltolain 19 §:n 1 momentin mukaan vesihuoltolaitoksen tulee periä vesihuollosta käyttömaksua. Käyttömaksu peritään kiinteistön käyttämän veden ja poisjohdettavan jäteveden määrän ja laadun perusteella. Saman pykälän 2 momentin mukaan lisäksi laitos voi periä liittymismaksua ja perusmaksua sekä muita maksuja laitoksen toimittamista palveluista. Nämä maksut voivat olla eri alueilla erisuuruisia, jos se on tarpeen kustannusten oikean kohdentamisen tai aiheuttamisperiaatteen toteuttamisen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä. Liittymismaksun suuruudessa voidaan ottaa huomioon myös kiinteistön käyttötarkoitus.

Kuntajakolain 33 §:n 1 momentin mukaan kunnalliset maksut on yhtenäistettävä koko uuden kunnan alueella tai kunnassa ja siihen siirrettävällä alueella kuntajaon muutoksen voimaantulosta, jollei mainitusta ajankohdasta ole lakiin perustuvaa syytä poiketa. Saman pykälän 2 momentin mukaan lain nojalla annetut kunnalliset säännöt on tarkistettava uutta kuntajakoa vastaaviksi viipymättä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua kuntajaon muutoksen voimaantulosta. Ennen tarkistamista säännöt ovat soveltuvin osin voimassa vanhan kuntajaon mukaisina.

Asiassa saatu selvitys ja johtopäätökset

Kouvolan kaupunki on perustettu valtioneuvoston päätöksellä 8.5.2008/314, jolla Anjalankosken kaupunki, Elimäen kunta, Jaalan kunta, Kouvolan kaupunki, Kuusankosken kaupunki ja Valkealan kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöönsä Kouvola -nimen ja kaupunki -nimityksen.

Kouvolan kaupunginvaltuusto on 15.12.2008 § 45 kohdalla päättänyt, että Kouvolan kaupunkiin perustetaan vesihuoltotoiminnan tehtävien hoitamista varten kuntalaissa tarkoitettuna kunnan liikelaitoksena toimiva Liikelaitos Kouvolan Vesi. Samalla päätöksellä valtuusto hyväksyi liikelaitoksen johtosäännön.

Kouvolan Veden johtokunnan päätöksessä 8.3.2011 § 33 on kyse vesihuoltolaitoksen maksuja koskevasta taksasta vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella, johon kuuluu Kouvolan kaupunki pois lukien entisen Anjalankosken kunnan alue. Päätöksen liitteenä olevassa vesihuoltolaitoksen taksassa perusmaksujen määrät perustuvat kiinteistöllä olevan vesimittarin kokoon ja kiinteistön sijaintiin entisten peruskuntien alueella.

Taksapäätös on perustunut Kouvolan kaupunginvaltuuston päätökseen 31.1.2011 § 15. Valtuusto on hyväksynyt vesi- ja jätevesimaksujen määräämisen perusteena käytettäväksi Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen vuonna 2001 ilmestyneen julkaisun "Vesihuoltolaitoksen maksuja koskevat ohjeet ja suositukset" periaatteita päätöksen perusteluosassa mainitulla tavalla. Erikseen päätöksessä on todettu, että perusmaksun määräytymisperusteena on kiinteistön vesimittarin koko. Käyttömaksun määräytymisperusteena on käytetyn veden määrä ja laskentaperusteena ovat vuotuiset käyttökustannukset. Palvelumaksujen määräämisen perusteina ovat palkkakustannusten, liittymien pääoma- sekä kunnossapitokustannusten ja aiheutuvien kulujen kattaminen. Maksulajeina käytetään kerta- ja tuntiveloitusmaksuja.

Edellä mainittu Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen julkaisu sisältää vaihtoehtoisia maksujen määräytymisperusteita. Julkaisun mukaan liittymismaksut ja perusmaksut voivat olla eri alueilla erisuuruisia, jos se on tarpeen kustannusten oikean kohdentamisen tai aiheuttamisperiaatteen toteuttamisen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä.

Valtuuston päätöksessä ei ole nimenomaisesti otettu kantaa siihen, voiko Kouvolan Vesi määrätä sanotut maksut eri suuruisiksi kaupungin eri alueilla. Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, että hyväksymällä maksujen määräämisen perusteena käytettäväksi edellä mainittua julkaisua, on valtuusto myös hyväksynyt mahdollisuuden käyttää eri alueilla erisuuruisia maksuja.

Johtokunta on voinut päättää käyttö- ja liittymismaksuista ottamalla ne perusmaksua koskevan päätöksensä liitteeksi. Maksut ovat perustuneet riittävällä tavalla kaupunginvaltuuston päätökseen.

Kuntajakolain säännökset kunnallisten maksujen yhtenäistämisestä kuntien yhdistymisen jälkeen ovat vesihuoltolain säännöksiin nähden tois­sijaisia. Vesihuoltolain 19 §:n 2 momentin perusteella liittymismaksu ja perusmaksu voivat olla eri alueilla erisuuruisia, jos se on tarpeen kustannusten oikean kohdentamisen tai aiheuttamisperiaatteen toteuttamisen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä. Nyt valituksenalaisessa päätöksessä tai päätösasiakirjoissa ei ole kuitenkaan tuotu esiin laskelmia, joihin tarve erisuuruisiin maksuihin voisi perustua. Näyttää siltä, että Kouvolan kaupungin eri alueilla erilaiset liittymis- ja perusmaksut perustuvat ainoastaan vanhaan kuntajakoon ja siihen, että maksujen yhtenäistäminen näillä alueilla on haluttu tehdä vähittäin. Hallinto-oikeus katsoo, että vesihuoltolaki ei mahdollista maksujen alueellista erilaisuutta sanotulla perusteella. Näin ollen Kouvolan Veden päätökset on lainvastaisina kumottava.

Oikeudenkäyntikulut

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, että muutoksenhakija saisi pitää oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Muu­toksenhakija ei ole yksilöinyt, mistä hänen oikeudenkäyntikulunsa koostuvat. Tähän nähden ja ottaen huomioon asian laadun hallinto-oikeus katsoo kohtuullisiksi oikeudenkäyntikuluiksi 300 euroa.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainittujen lisäksi

Kuntalaki 90 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti sekä 74 § 1 ja 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Alhonnoro, Kari Kolehmainen ja Tommi Toijonen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Liikelaitos Kouvolan Vesi on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Liikelaitos on perusteluina vaatimuksilleen uudistanut asiassa aiemmin esittämänsä ja lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Kouvolan Vesi on toiminut kuntalain 10 a luvun mukaisena kunnallisena liikelaitoksena uuden Kouvolan kaupungin perustamisesta 1.1.2009 alkaen. Aikaisempien kuntien kirjanpidossa vesihuoltolaitokset olivat Kouvolassa ja Kuusankoskella kunnan liikelaitoksena, Elimäellä epäitsenäisenä taseyksikkönä sekä Jaalassa ja Valkealassa liiketoiminta laskennallisesti eriytettynä kokonaisuutena. Kaikki aikaisemmat vesihuoltolaitokset ovat olleet jo ennen yhdistymistä vesihuoltolain mukaisia vesihuoltolaitoksia.

Yhdistyneiden kuntien taseet on yhdistetty, ja 1.1.2009 on muodostettu Kouvolan kaupungin avaava tase, jonka kaupunginvaltuusto on hyväksynyt 14.12.2008 (§ 204). Taseen sarakkeessa "Vesilaitos yhteensä" on laskettu yhteen Elimäen, Kouvolan, Valkealan, Jaalan ja Kuusankosken vesihuollon taseiden summat rivi riviltä. Liikelaitos Kouvolan Veden vuoden 2009 avaavan taseen vastaavaa ja vastattavaa -erien arvot perustuvat siten liitoskuntien hyväksyttyihin vuoden 2008 tilinpäätöksiin.

Uuden Kouvolan muodostaneiden kahden kaupungin ja kolmen maalaiskunnan asukasluku vaihteli noin 2 000–30 000 asukkaan välillä ja pinta-ala noin 45–1 000 neliökilometrin välillä. Erilainen toimintaympäristö ja yhdyskuntarakenne vaikuttavat oleellisesti vesihuollon toimintatapoihin, verkostojen ja niihin liittyvien laitteiden ja rakenteiden sekä laitosten määrään. Tällöin myös vesihuoltolaitosten maksurakenne ja taksat ovat poikenneet vanhojen kuntien aikana hyvinkin paljon toisistaan. Pelkästään käyttömaksuissa vuonna 2008 on ollut edullisimman 2,42 euroa kuutiolta (Kouvola) ja kalleimman 3,42 euroa kuutiolta (Elimäki) välillä merkittävä ero, yli 40 prosenttia. Vesihuoltolain 19 §:n 1 momentin mukaan vesihuoltolaitoksen tulee periä vesihuollosta käyttömaksua. Käyttömaksu peritään kiinteistön käyttämän veden ja poisjohdettavan jäteveden määrän ja laadun perusteella.

Lisäksi vanhoissa kunnissa oli vaihtelevasti käytössä perus- sekä mittarimaksuja. Vain Jaalassa oli käytössä perusmaksu sekä veden että jäteveden osalta. Vanhassa Kouvolassa on 1990-luvulta saakka ollut käytössä mittarimaksu, joka on määritetty laskemalla vesimittarin ja siihen liittyvien toimien aiheuttamia kuluja. Vanhassa Kouvolassa ei ole ollut käytössä aikaisemmin perusmaksua, ja se on otettu käyttöön uutena maksuna vuodesta 2009 alkaen. Mittarimaksut verrattuna muihin maksuihin ovat olleet Jaalassa ja Valkealassa 8–10 prosenttia ja esimerkiksi Kouvolassa perittävä mittarimaksu on ollut vain noin yhden prosentin muista tuloista. Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen suosituksen mukaan perusmaksun tulisi kattaa vesilaitoksen tuloista 25–30 prosenttia.

Harmonisoinnin etenemistä määriteltäessä on pyritty vesihuoltolain 18 §:n ja sen esitöistä ilmenevään ajatukseen, ettei maksuja muuteta alueellisesti liian nopeasti, vaan muutos tapahtuisi vaiheittain. Mikäli maksut olisi määritetty kerrallaan samoiksi, olisi alueellisesti osalla kuluttajista maksut muuttuneet kymmeniä prosentteja. Tällaista kertamuutosta olisi voitu pitää merkittävänä ja epäoikeudenmukaisena, eikä se olisi toteuttanut vesihuoltolain mukaista aiheuttamisperiaatetta.

Taksojen asteittaisessa korottamisessa on otettu huomioon myös kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa asetettu vaatimus, jonka mukaan sopimusehto ei saa olla kuluttajan kannalta kohtuuton.

Kouvolan Veden johtokunta on harmonisointipäätöksen tehdessään noudattanut vesihuoltolain 18 ja 19 §:n säännöksiä ja henkeä sekä Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen laatimaa vesihuoltolaitoksen maksuja koskevia ohjeita ja suosituksia. Asiakirjan mukaan perusmaksu suositellaan otettavan käyttöön vaiheittain.

Kouvolan Vesi on laatinut laskelmia vuoden 2009 alussa käyttömaksujen yhtenäistämisen tuomista muutoksista aikaisempaan tilanteeseen nähden. Laskelmien perusteella käyttömaksujen yhtenäistäminen laski vesihuollosta perittäviä maksuja sekä Kouvolan Veden tuloja kaikilla muilla alueilla paitsi vanhan Kouvolan alueella. Uuden Kouvolan Veden tulo­taso oli välttämätöntä säilyttää vähintään entisten vesihuoltolaitosten tulojen yhteenlasketulla tasolla. Laskennan pohjaksi valittiin maltillinen käyttömaksujen korotus, koska sellaisessa vaihtoehdossa, jossa käyttömaksut olisi muodostettu vanhan Kouvolan maksujen pohjalta, olisi tulomenetysten kompensoimiseksi perusmaksuja pitänyt korottaa muilla alueilla 2–25 kertaisiksi. Uusilla käyttö- ja perusmaksuilla vuoden 2009 alussa kolmihenkisen perheen keskimääräinen vuosittainen maksu laski vanhan Elimäen osalla noin 9 prosenttia ja nousi vanhan Kouvolan alueella noin 12 prosenttia. Kouvolan Vesi ei lähtenyt ottamaan käyttöön eikä nostamaan perusmaksuja edellä esitetyn mukaisesti, koska muutoksen katsottiin olevan kohtuuton osalle kuluttajia. Tältä osin on noudatettu vesihuoltolain 18 §:n 2 momentin mukaista periaatetta, jonka mukaan maksujen tulee olla kohtuulliset ja tasapuoliset.

Taksojen harmonisoinnissa käyttömaksujen perusteet ovat samat koko vesilaitoksen toiminta-alueella, ja perusmaksujen harmonisointi tehdään niin, että siirtymäajan jälkeen saavutetaan yhtenäinen taksa. Tavoitteena on ollut, etteivät muutokset ole kohtuuttomia kenellekään yksityiselle kuluttajalle. Perusmaksuja ei myöskään ole samasta syystä voitu yhtenäistää kerralla, vaan maksut suunniteltiin harmonisoitavan johtokunnan päätöksellä vaiheittain vuosien 2009–2012 välisenä aikana.

Harmonisointi perustuu Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen ohjeisiin perusmaksujen vaiheittaisesta käyttöön ottamisesta. Vaiheittaisuudella on päästy edellä mainittuun tavoitteeseen. Osalla peruskunnista perusmaksu on jouduttu ottamaan käyttöön uutena maksuna.

Kouvolan Veden johtokunta on päättänyt ensimmäistä kertaa nykyisen liikelaitoksen käyttö-, perus-, liittymis- ja palvelumaksuista 29.1.2009 (§ 23). Päätöksessä on edellä esitetyn mukaisesti todettu, että käyttömaksujen huomattavien erojen vuoksi yhtenäisiin maksuihin pääseminen vie oman aikansa, joten alueellisilla perusmaksuilla säädellään vesilaskujen suuruutta. Tavoitteena on, että käyttömaksu on kaikille sama ja perusmaksulla säädellään aluekohtaisia eroja. Perusmaksun harmonisointi on saatu päätökseen vuonna 2012. Nykyisistä maksuista voidaan havaita, että esimerkiksi Elimäen osalta käyttömaksu on tälläkin hetkellä edullisempi kuin vuonna 2008. Maksujen tasoa on säädetty vuosittaisella perusmaksulla vaiheittain kohtuuttomien muutosten välttämiseksi. Vanhan Kouvolan osalta perusmaksua on nostettu vuodesta 2011 vuoden 2012 alkuun 75 prosenttia.

Kuluttajaviraston 23.10.2003 antamassa lausunnossa (Dnro 2003/41/0467) todetaan muun ohella, että maksuissa tapahtuvat muutokset tulee toteuttaa maltillisesti ja vaiheittain siten, ettei yksittäisen kuluttajan maksuihin tule kohtuuttomia kertakorotuksia. Kuluttajavirasto on lausunnossaan 12.11.2010 (KUV/9503/41/2009) todennut muun ohella, että vesihuoltolaitosten yhtenäistäminen siten, että uusi laitos kattaa useamman entisen laitoksen toiminta-alueen, on melko poikkeuksellinen tapahtuma, eikä yhdistämisen vaikutuksista perittäviin maksuihin ole vesihuoltolaissa erityistä säännöstä. Erot taksoissa ovat olleet niin suuria, että siirtymäajan käyttö on ollut perusteltua. Lisäksi Kuluttajavirasto on todennut, että maksujen muutoksessa yhdistämistilanteessa on ollut kysymys myös vesihuoltolaitoksen ja asiakkaan sopimuksen muuttamisesta, joka tuli vesihuoltolain 23 §:n mukaan toteuttaa sopimusehdoissa yksilöidyillä perusteilla edellyttäen, että sopimuksen sisältö ei kokonaisuutena olennaisesti muutu.

Kouvolan kaupunginvaltuusto on 31.1.2011 (§ 15) päättänyt, että Liikelaitos Kouvolan Veden johtokunta voi päättäessään vesihuollon taksoista käyttää ohjeena Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen julkaisua. Kouvolan Veden johtokunta on tehnyt laskelmia määritellessään uuden Kouvolan vesihuollon taksoja. Myös vesilaitoksen käyttökustannuksiin ja investointeihin on kiinnitetty huomiota, kun talousarviota laadittaessa on määritetty taksoja sekä lainan tarvetta. Yhdistyneiden kuntien vesihuoltomaksut on määrätty samojen säännösten mukaisesti kuin valituksenalaisetkin vesihuoltomaksut. Aiheuttamisperiaatteen mukaisesti maksut on määrätty perustuen vesihuollon todellisiin kustannuksiin. Kouvolan Veden johtokunnan on ollut perusteltua vahvistaa peruskuntien (Anjalankoski pois lukien) vesihuoltolain 19 §:n 2 momentin mukaiset vesihuoltomaksut harmonisoinnin alussa erisuuruisiksi aiheuttamisperiaatteen ja osittain kustannusten oikean kohdentamisen johdosta sen pohjalta, minkä suuruiset vesihuoltomaksut olivat olleet peruskunnissa ennen kuntaliitosta.

Perusmaksujen harmonisoinnissa sekä käyttöönotossa on noudatettu vesihuoltolakia, kuntalakia ja kuluttajansuojalakia. Tarkoituksena on ollut ottaa merkittävät maksumuutokset asteittain käyttöön koko uuden kunnan alueella siten, ettei yksittäiselle kuluttajalle aiheudu kerralla kohtuutonta muutosta.

A on valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että Liikelaitos Kouvolan Veden valitus ensisijaisesti jätetään myöhässä tehtynä tutkimatta tai toissijaisesti hylätään. A on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa 200 eurolla ja hänen hallinto-oikeudessa esittämänsä oikeudenkäyntikuluvaatimuksen käsittelemistä uudelleen.

A on perusteluina vaatimuksilleen uudistanut asiassa aiemmin esittämänsä ja lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Valituskirjelmästä tai sen liitteistä ei ilmene, milloin Kouvolan kaupunki on saanut hallinto-oikeuden päätöksen tiedokseen. Korkeimman hallinto-oikeuden diaarimerkinnän mukaan pöytäkirjan jäljennös on toimitettu oikeudelle 19.12.2012 sähköpostitse ja varsinainen valituskirjelmä 25.2.2013 sähköpostitse. Valitusta ei ole toimitettu lain mukaisessa määräajassa. Valitusten toimittaminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Myöhästynyt valitus tulee jättää tutkimatta.

Kouvolan Veden valituksen perusteluissa, jotka olisi tullut esittää asian päätösvaiheessa, ei ole tuotu esille mitään sellaista, joka oikeuttaisi toimimaan vesimaksujen määräämisessä kunnan eri taajamissa vesihuolto-lain tasapuolisuusperiaatteen vastaisesti tai joka oikeuttaisi jättämään kuntajakolain edellyttämän taksojen viipymättömän yhtenäistämisen ja pitkittämään sitä kolme vuotta.

Perusteluissa esitetyt viittaukset muun muassa kuluttajansuojasäännöksiin maksumuutosten osalta eivät ole esillä olevan tapauksen kannalta relevantteja, koska tässä tapauksessa ei ole kysymys sellaisesta sopimusehtojen muuttamisesta, jota kuluttajansuojasäädökset tarkoittavat, vaan kuntajakolain velvoittamasta kunnallisen maksun yhtenäistämisestä ja sen saattamisesta vastaamaan niin perustuslain kuin vesihuoltolain yhdenvertaisuusperiaatetta.

Hallinto-oikeuden päättämä määrä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista on kohtuuttoman alhainen muutoksenhaun aiheuttamaan työmäärään nähden.

Kouvolan Vesi on antanut vastaselityksen, jossa se on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Liikelaitos Kouvolan Veden valitus on toimitettu määräajassa. Korkeimman hallinto-oikeuden sähköpostipalvelimen palautusten kanssa on ollut ongelmia 7.12.2012, jolloin ei ole saatu varmistusta siitä, onko Kouvolan Veden valitus saapunut korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Ei ole kohtuutonta, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa vahinkonaan.

A on esittänyt antamassaan lisäselityksessä muun ohella seuraavaa:

Valituskirjelmästä ei ilmene, milloin Kouvolan Vesi on saanut hallinto-oikeuden päätöksen tiedokseen. Kouvolan Veden johtokunta, jolle päätösvalta asiassa kuuluu, on päättänyt valituksen tekemisestä vasta 12.12.2012. Valitus on toimitettu korkeimmalle hallinto-oikeudelle vasta 19.12.2012. Valitusta ei olisi voitu laillisesti tehdä ennen kyseistä päätöstä.

Valituksen toimittaminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Kouvolan Veden 7.12.2012 lähettämässä sähköpostissa korkeimman hallinto-oikeuden sähköpostiosoite on merkitty virheellisessä muodossa käyttäen puolilainausmerkkejä. Viesti ei ole saapunut perille osoitevirheen vuoksi. Mikäli viesti ei ole saapunut perille, ei siitä ole lähetetty myöskään vastaanottajalta vastaanottovahvistusta. Huolellinen lähettäjä olisi havainnut lähettämisessä tapahtuneen virheen. Sähköpostipalvelin lähettää tiedon virheellisestä osoitteesta myös lähettäjälle. 7.12.2012 lähetetty viesti ei ole saapunut korkeimman hallinto-oikeuden palvelimelle. Luotettavana osoituksena onnistuneesta lähetyksestä on pidetty lähettäjän sähköpostipalvelimen lokitietoa onnistuneesta lähetyksestä. Tällaista lokitietoa ei ole asiassa esitetty. Valitusta ei ole toimitettu määräajassa, ja se tulee jättää tutkimatta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n hallinto-oikeudessa aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja koskevia vaatimuksia.

2. Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian. Valituksen tutkimatta jättämistä koskeva A:n vaatimus hylätään.

3. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

4. Liikelaitos Kouvolan Vesi määrätään korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 200 eurolla.

Perustelut

1. Tutkimatta jättäminen

A ei ole valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä oikeudenkäyntikulujen osalta. A:n valitusajan päättymisen jälkeen esittämät hallinto-oikeudessa aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset on siten jätettävä tutkimatta.

2. Valituksen tutkiminen

Hallintolainkäyttölain 9 §:n mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hallintolainkäyttölain 22 §:n mukaan valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Valitusaikaa laskettaessa tiedoksisaantipäivää ei oteta lukuun.

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 8 §:n mukaan sähköinen viesti toimitetaan viranomaiselle lähettäjän omalla vastuulla. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan sähköinen viesti katsotaan saapuneeksi viranomaiselle silloin, kun se on viranomaisen käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä siten, että viestiä voidaan käsitellä. Jos saapumisajankohdasta ei ole selvitystä sen johdosta, että viranomaisen käyttämä sähköinen tiedonsiirtomenetelmä on ollut epäkunnossa tai poissa käytöstä taikka selvitystä ei muusta vastaavasta syystä voida esittää, sähköinen viesti katsotaan saman pykälän 2 momentin mukaan saapuneeksi sinä ajankohtana, jona se on lähetetty, jos lähettämisajankohdasta voidaan esittää luotettava selvitys.

Valituksenalainen hallinto-oikeuden päätös on annettu 8.11.2012. Kouvolan Vesi on toimittanut 19.12.2012 korkeimmalle hallinto-oikeudelle sähköpostiviestin, johon on liitetty Kouvolan Veden johtokunnan päätös. Kyseinen päätös on viestissä todettu lähetetyn aikaisempaan valitukseen. Sähköpostiviestissä on myös välitetty aikaisemmin lähetetyn valituksen lähetystiedot. Välitetystä sähköpostiviestistä käy ilmi, että se on lähetetty 7.12.2012 kello 14:05 korkeimman hallinto-oikeuden asianmukaiseen sähköpostiosoitteeseen. Sähköpostiviesti ei kuitenkaan ole saapunut korkeimman hallinto-oikeuden sähköpostiin.

Oikeushallinnon tietotekniikkakeskukselta saadun selvityksen mukaan sähköpostipalvelimien lokitiedoista ei ole saatu palautuksia 7.12.2012 iltapäivän osalta. Oikeushallinnon tietotekniikkakeskuksen mukaan palvelujen toimittajalla on ollut ongelmia varmistusten kanssa.

Lähettäjä vastaa siitä, että hän lähettää viestinsä oikeaan aikaan oikeaan osoitteeseen. Esitetyn selvityksen mukaan viranomaisen sähköpostipalvelimella on ollut sähköpostiviestin lähettämisen ajankohtaan toimintahäiriö. Asiassa esitettyä korkeimmalle hallinto-oikeudelle välitettyä sähköpostiviestiä, jonka mukaan viesti olisi lähetetty 7.12.2012 korkeimmalle hallinto-oikeudelle, on pidettävä tässä tapauksessa luotettavana selvityksenä viestin lähettämisestä. Valituksen saapumisajankohtana on siten pidettävä 7.12.2012, jolloin valitus on saapunut määräajassa korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Valituksen tekemisen esteenä 7.12.2012 ei ole ollut se, että Kouvolan Veden johtokunnan kokous, jossa päätös valituksen tekemisestä korkeim­malle hallinto-oikeudelle on tehty, on pidetty 12.12.2012.

Valitus on edellä mainituista syistä tutkittava.

3. Pääasia

3.1 Sovellettavat säännökset ja pääkohdat niiden esitöistä

3.1.1 Vesihuoltolaki

Vesihuoltolain 16 §:n 2 momentin mukaan vesihuoltolaitoksen tulee tiedottaa riittävästi laitoksen toimittaman talousveden laadusta ja jäteveden puhdistuksen tasosta sekä siitä, miten vesihuollosta perittävät maksut muodostuvat.

Hallituksen esityksessä (HE 85/2000 vp) on lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella seuraavaa:

Velvollisuudella tiedottaa maksujen muodostumisesta olisi 20 §:n säännöksen ohella tarkoituksena osaltaan varmistaa hinnoittelun läpinäkyvyys. Tiedottamisen tulisi olla riittävää, mutta tiedottamisen tapa olisi kunkin vesihuoltolaitoksen päätettävissä ja tämän voimavarojen mukainen. Tarkoituksena on, että tiedottamisesta ei saisi aiheutua laitokselle kohtuuttomia ylimääräisiä kustannuksia.

Vesihuoltolain 18 §:n 1 momentin (119/2001, nyttemmin muutettuna lailla 681/2014) mukaan vesihuollon maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset. Maksuihin saa sisältyä enintään kohtuullinen tuotto pääomalle. Pykälän 2 momentin (119/2001) mukaan maksujen tulee olla kohtuulliset ja tasapuoliset. Maksun suuruudessa voidaan ottaa huomioon tarve säädellä veden kulutusta, veden erityinen käyttötarkoitus taikka jäteveden poikkeuksellinen laatu tai määrä. Maksujen tulee tarpeen mukaan olla sellaiset, että ne edistävät veden säästäväistä käyttöä ja jäteveden määrän vähentämistä sekä ehkäisevät haitallisten aineiden johtamista viemäriin.

Mainitussa hallituksen esityksessä on pykälän (119/2001) perusteluina todettu muun ohella seuraavaa:

Pykälän 1 momentin mukaan maksujen tulisi olla sellaisia, että niillä voidaan pitkällä aikavälillä kattaa vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset. Säännöksen tarkoittamia kustannuksia olisivat kaikki ylläpito- ja käyttökustannukset sekä myös mahdolliset ympäristön- ja terveydensuojelusta, luonnonvarojen käytöstä ja mahdollisista maankäytön rajoituksista aiheutuvat kustannukset, jotka tulisi siis ottaa maksuissa huomioon. Näin säännös vastaisi valmisteilla olevan vesipolitiikan puitedirektiivin mukaista kustannusten kattamisen periaatetta. Tarkoituksena on, että vesihuollon palveluista perittävät maksut vastaisivat mahdollisimman hyvin todellisia kustannuksia. Samalla ne edistäisivät aiheuttamisperiaatteen toteuttamista, mikä oli myös kumottavaksi ehdotetun jätevesimaksulain tarkoituksena.

Kohtuullisen tuoton osalta perusteluissa todetaan, että säännöksen tarkoituksena on osaltaan varmistaa, että maksut perustuisivat vesihuollon todellisiin kustannuksiin. Se ehkäisisi myös vesihuollosta perittävien maksujen käyttöä piiloverotukseen. Toisaalta säännöksellä varmistettaisiin myös vesihuoltolaitosten taloudelliset toimintaedellytykset esimerkiksi lain edellyttämien uusinvestointien ja laitteistojen ylläpitomenojen sekä perusparannusinvestointien varalta. Vesihuollon tukipolitiikan kannalta ei myöskään ole perusteltua osoittaa valtion varoista tukea vesihuoltoinvestointeihin, jos samanaikaisesti maksujen tuotosta tuloutetaan laitoksen omistajille enemmän kuin sijoitetun pääoman voidaan kohtuudella edellyttää tuottavan. Tuottovaatimusten kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan viitata esimerkiksi valtion talousarviosta annettuun asetukseen (1243/1992), jonka 56 §:n mukaan valtion investointilaskelmissa ja muussa pääomien käytön arvioinnissa käytetään, jollei käyttötarkoituksesta muuta johdu, tuottovaatimuksena valtiokonttorin laskemaa arvioinnin suorittamista edeltäneen varainhoitovuoden markkamääräisen pitkäaikaisen lainanoton efektiivistä korkokustannusta valtiolle.

Vesihuollon välttämättömyyspalveluluonne huomioon ottaen pykälän 2 momentti edellyttäisi, että maksujen tulee olla kohtuullisia ja tasapuolisia. Kohtuullisuutta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota vesihuollon eri maksuista muodostuvaan kokonaisuuteen. Maksujen tasapuolisuuden vaatimus tarkoittaa, että soveltamisalan puitteissa eri asiakkaita, asiakasryhmiä tai kunnan eri alueita ei aseteta perusteettomasti toisistaan poikkeavaan asemaan.

Vesihuoltolain 19 §:n 1 momentin (119/2001) mukaan vesihuoltolaitoksen tulee periä vesihuollosta käyttömaksua. Käyttömaksu peritään kiinteistön käyttämän veden ja poisjohdettavan jäteveden määrän ja laadun perusteella. Pykälän 2 momentin (119/2001) mukaan lisäksi laitos voi periä liittymismaksua ja perusmaksua sekä muita maksuja laitoksen toimittamista palveluista. Nämä maksut voivat olla eri alueilla erisuuruisia, jos se on tarpeen kustannusten oikean kohdentamisen tai aiheuttamisperiaatteen toteuttamisen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä. Liittymismaksun suuruudessa voidaan ottaa huomioon myös kiinteistön käyttötarkoitus.

Lainkohdan yksityiskohtaisten perustelujen mukaan käyttömaksun periminen olisi pykälän 1 momentin nojalla pakollista vesihuoltolaitoksen toimittamista palveluista aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Käyttömaksua voitaisiin periä vesihuoltolaitoksen muuttuvien kustannusten kattamiseksi sekä kiinteiden kustannusten kattamiseksi siltä osin kuin niitä ei kateta perusmaksuilla. Tarkoituksena on, että käyttömaksu määräytyisi sen perusteella, minkä verran asiakas käyttää vedenhankinnan ja viemäröinnin palveluja. Pääasiallisena maksuperusteena olisi siten vastedeskin käytetyn veden määrä. Aiheuttamisperiaatteen mukaisesti käyttömaksu olisi tältä osin mahdollista periä käytetyn veden määrän sijasta kiinteistöltä poisjohdettavan veden arvioidun määrän perusteella.

Asemakaava-alueiden ulkopuolisilla taajaan asutuilla alueilla ja haja-asutusalueilla vesihuollon kustannukset ovat yleensä suuremmat kuin asemakaava-alueilla. Siksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että muut vesihuollon maksut kuin käyttömaksu voisivat olla eri alueilla erisuuruisia, mikäli tämä on tarpeen kustannusten oikean kohdentamisen, aiheuttamisperiaatteen toteuttamisen vuoksi tai muusta vastaavasta syystä. Tarkoituksena on edistää vesihuollon palvelujen tarjontaa niillä taajama-alueilla, joilla tällä hetkellä ei ole yhteisiä vesihuoltoverkostoja sekä uusilla asuntoalueilla ja haja-asutusalueilla. Samalla olisi kuitenkin otettava myös huomioon 18 §:n vaatimus maksujen kohtuullisuudesta ja tasapuolisuudesta.

Vesihuoltolain 20 §:n (119/2001) mukaan kunnallisen vesihuoltolaitoksen kirjanpito tulee eriyttää kunnan kirjanpidossa, ja laitoksen on laadittava tilikausittain erillinen tilinpäätös.

Hallituksen esityksen lainkohtaa koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tilikaudelta on laadittava tilinpäätös, joka sisältää tuloksen muodostumista kuvaavan tuloslaskelman ja tilinpäätöspäivän taloudellista asemaa kuvaavan taseen. Säännös edellyttäisi, että vesihuoltolaitoksen tilinpäätöstiedot esitetään kunnan muusta kirjanpidosta erillisinä silloinkin, kun vesihuoltolaitos toimii kunnan osana. Tarkoituksena on varmistaa vesihuoltolaitoksen taloudenpidon ja maksujen perusteiden läpinäkyvyys ja vertailtavuus. Tällä luotaisiin osaltaan edellytykset sen valvomiselle, että maksut ovat kohtuulliset ja että laitos ei käytä väärin määräävää markkina-asemaansa.

(- - -)

Kilpailunrajoitusnäkökulmasta vesihuoltolaitoksia voidaan pitää paitsi elinkeinonharjoittajina myös luonnollisina monopoleina, joilla on alueellisesti määräävä markkina-asema. Tämä on seurausta siitä, että laitosten pääomavaltaisuuden takia käytännössä ainoastaan yksi laitos voi toimia kannattavasti laitoksen toiminta-alueesta muodostuvalla markkina-alueella. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön estämiseksi laitoksen perimien maksujen määräytymisperusteiden tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvät. Nykyiset säännökset eivät tätä edellytä. Jotta asiakkaat ja viranomaiset voisivat arvioida vesihuollosta perittävien maksujen kustannusvastaavuutta, kohtuullisuutta ja tasapuolisuutta, tulisi olla mahdollista vertailla eri laitosten taloudenpitoa, toiminnan kustannuksia ja maksujen muodostumista.

3.1.2 Kuntajaon muutosta koskevat säännökset

Kuntajakolain (1196/1997) kumonnut kuntarakennelaki (1698/2009) on tullut voimaan 1.1.2010. Kuntarakennelakia sovelletaan sen 57 §:n 2 momentin mukaan ensimmäisen kerran sellaisiin kuntajaon muutoksiin, jotka tulevat voimaan vuoden 2011 alussa. Koska nykyinen Kouvolan kaupunki on perustettu 1.1.2009 alkaen, voimassa olevaa kunnallisia maksuja ja sääntöjä koskevaa kuntarakennelain 33 §:ää ei asiassa sovelleta, vaan sovellettavaksi tulee kuntajakolain 31 § (619/2003). Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan kunnallisten maksujen taksat ja lain nojalla annetut kunnalliset säännöt pysyvät kuntajaon muututtuakin soveltuvin osin voimassa sillä alueella, jota ne ovat koskeneet. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetut taksat ja säännöt on viipymättä tarkistettava uutta kuntajakoa vastaaviksi.

3.2 Liikelaitos Kouvolan Veden taksapäätös

Liikelaitos Kouvolan Veden johtokunta on 8.3.2011 (§ 33) päättänyt 1.4.2011 voimaan tulevista veden- ja jäteveden käyttömaksuista. Päätöksessä on muun ohella todettu, että perusmaksujen harmonisoinnista on päätetty aikaisemmin johtokunnan päätöksellä siten, että vuoden 2012 alusta lähtien perusmaksut kuntaliitosten eroavaisuuksien osalta on harmonisoitu. Päätöksen liitteenä on ollut yhteenveto vesihuoltolaitoksen uusista perusmaksuista sekä käyttö- ja liittymismaksuista.

Liitteen mukaan veden arvonlisäveroton kuutiohinta on ollut 1,02 euroa ja jäteveden 1,57 euroa. Perusmaksut ovat vaihdelleet viiden entisen kunnan osalta kiinteistöllä olevan mittarin koon perusteella. Pienimmän mittarin hinnat ovat vaihdelleet alueellisesti 2,08 euron ja 6,39 euron välillä, toiseksi pienimmän mittarin hinnat 17,22 euron ja 23, 86 euron välillä, toiseksi suurimman mittarin hinnat 30,97 euron ja 35,84 euron ja suurimman mittarin 64,65 euron ja 76,17 euron välillä.

Kouvolan Veden johtokunnan päätös on perustunut Kouvolan kaupunginvaltuuston päätökseen 31.1.2011 (§ 15), jonka mukaan kaupunginvaltuusto on hyväksynyt vesi- ja jätevesimaksujen määräämisen perusteena käytettäväksi Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen vuonna 2001 ilmestyneen julkaisun "Vesihuoltolaitoksen maksuja koskevat ohjeet ja suositukset" periaatteita päätöksen perusteluosassa mainitulla tavalla. Perusmaksun osalta määräytymisperusteeksi on perusteluosassa todettu kiinteistön vesimittarin koko.

3.3 Asiassa esitetty selvitys

Kouvolan Vesi on 1.1.2009 perustetun Kouvolan kaupungin omistama liikelaitos, jonka tehtävänä on huolehtia alueensa vesihuollosta. Esitetyn selvityksen mukaan yhdistyneiden kuntien kirjanpidossa aikaisemmat vesihuoltolaitokset olivat Kouvolassa ja Kuusankoskella kunnan liikelaitoksina, Elimäellä epäitsenäisenä taseyksikkönä ja Jaalassa sekä Valkealassa laskennallisesti eriytettynä kokonaisuutena. Kuntaliitoksen johdosta kuntien taseet yhdistettiin, ja taseeseen eriteltiin vesilaitoksen tase, joka muodostui Elimäen, Kouvolan, Valkealan, Jaalan ja Kuusankosken vesihuollon taseet yhdistämällä. Liikelaitos Kouvolan Veden vuoden 2009 avaava tase ja sen vastaavaa ja vastattavaa -erien arvot perustuvat liitoskuntien hyväksyttyihin vuoden 2008 tilinpäätöstietoihin.

Esitetyn selvityksen mukaan 1.1.2009 perustetun Kouvolan muodostaneiden kahden kaupungin ja kolmen kunnan asukasluku on vaihdellut 2 000–30 000 asukkaan välillä ja pinta-ala 45–1 000 neliökilometrin välillä. Erilainen toimintaympäristö ja yhdyskuntarakenne ovat vaikuttaneet vesihuollon toimintatapoihin, verkostojen ja niihin liittyvien laitteiden ja rakenteiden sekä laitosten määrään. Vesihuoltolaitosten maksurakenne ja taksat ovat näistä syistä johtuen poikenneet huomattavasti toisistaan. Pelkästään käyttömaksuissa on ollut halvimman (Kouvola) ja kalliimman (Elimäki) välillä 40 prosentin ero kuutiohinnassa. Lisäksi yhdistyneissä kunnissa oli ollut vaihtelevasti käytössä perus- sekä mittarimaksuja. Vain Jaalassa on ollut käytössä perusmaksu sekä veden että jäteveden osalta. Vanhassa Kouvolassa käytössä on ollut mittarimaksu, mutta ei perusmaksua, joka on otettu käyttöön uutena maksuna vuodesta 2009 alkaen. Mittarimaksut verrattuna muihin maksuihin olivat Valkealassa ja Jaalassa 8–10 prosenttia ja Kouvolassa perittävä mittarimaksu oli vain noin yksi prosentti muista tuloista.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Kouvolan Veden tulotaso oli säilytettävä vähintään entisten vesihuoltolaitosten tulojen yhteenlasketulla tasolla. Lähtökohtana on ollut maltillinen käyttömaksujen korotus. Esitettyjen laskelmien mukaan, mikäli käyttömaksut olisi muodostettu vanhan Kouvolan (halvin käyttömaksu) maksujen pohjalta, olisi tulomenetysten kompensoimiseksi perusmaksuja pitänyt korottaa muilla alueilla paitsi vanhan Kouvolan alueella 2–25 kertaiseksi. Käyttömaksujen yhtenäistäminen on laskenut vesihuollosta perittäviä maksuja sekä Kouvolan Veden tuloja muilla alueilla paitsi vanhassa Kouvolassa.

3.4 Asian arviointi ja lopputulos

Vesihuoltolaitosten oikeudellinen asema, toimintamuodot ja organisaatiot vaihtelevat suuresti. Osa laitoksista toimii kuntaorganisaation osana, osa kunnallisina liikelaitoksina, osa osakeyhtiöinä ja joukko pieniä laitoksia osuuskuntina, joista monet ostavat toimittamansa veden tai jäteveden puhdistuksen isommilta laitoksilta. Vesihuoltolaitoksen toimintamuodosta riippuen laitosten talouteen ja kirjanpitoon kohdistuu lainsäädännössä erilaisia velvoitteita. Myös muutoksenhakumenettelyt eroavat toisistaan. Kunnan liikelaitoksen tai muun toimielimen tekemään vesihuollon maksujen perusteita koskevaan päätökseen voi hakea muutosta kunnallisvalituksella.

Sekä kuntajakolain 31 § että vesihuoltolain 19 § mahdollistavat eri alueilla perittävät erisuuruiset kunnalliset maksut säännöksistä ilmenevissä lakiin perustuvissa tilanteissa. Kuntajakolain 31 §:n 2 momentin mukaan taksat ja säännöt on viipymättä tarkistettava uutta kuntajakoa vastaaviksi. Vesihuoltolain mukaisten maksujen osalta tarkistus on tehtävä sanotun lain 19 §:n mukaisesti.

Vesihuoltolain 19 §:n 2 momentin mukaan esimerkiksi perusmaksut voivat olla eri alueilla eri suuruisia, jos se on tarpeen kustannusten oikean kohdentamisen tai aiheuttamisperiaatteen toteuttamisen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä.

Asiassa on esitetty selvitystä siitä, miten yhdistyvien vesihuoltolaitosten toiminnot osana kuntaa, vesihuoltolaitosten toimintaympäristöt, kuntien yhdyskuntarakenne sekä vesihuoltolaitosten maksurakenne ja maksujen suuruudet ovat huomattavasti poikenneet toisistaan. Maksuja on pyritty yhtenäistämään siten, etteivät vesihuollon maksuihin tulevat muutokset aiheutuisi yksittäiselle kuluttajalle kohtuuttomiksi. Liikelaitos Kouvolan Vedellä on ollut näissä olosuhteissa perusteet päättää vanhoihin kuntajakoihin eli vanhoihin vesihuoltolaitosten toiminta-alueisiin perustuvista erisuuruisista vesihuollon perusmaksuista.

Kouvolan Veden johtokunnan päätöksistä ei kuitenkaan käy ilmi, mihin laskentaperusteisiin ja todennettuihin kustannuksiin maksut perustuvat, miten vesihuollosta perittävät maksut vastaavat kustannusten kattamisen periaatetta ja edistävät aiheuttamisperiaatteen toteuttamista sekä minkälainen tuotto maksuihin sisältyy. Johtokunnan päätökset on tällä perusteella tullut lainvastaisina kumota.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

4. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi Liikelaitos Kouvolan Vesi on hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla määrättävä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Saija Laitinen.

 
Julkaistu 27.11.2014