KHO:2014:176

Ympäristölupa – Turvetuotanto – Edellytykset – Lupaharkinta – Uhanalainen kalalaji – Meritaimen – Purotaimen – Merkittävä pilaantuminen – Erityinen luonnonolosuhde – Selvitykset – Varovaisuusperiaate – Vesienhoitosuunnitelma – Vesistöluokitus – Hyvä tila – Lapväärtinjoki-Isojoki

Vuosikirjanumero: KHO:2014:176
Antopäivä: 4.12.2014
Taltionumero: 3822
Diaarinumero: 3435/1/12

Vastaanottavan vesistön nykyisen kokonaistilan vuoksi uuden ja pääosin ojittamattoman turvetuotantoalueen käyttöönoton katsottiin hidastavan Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaista hyvän tilan saavuttamista Lapväärtinjoen-Isojoen valuma-alueella. Tuotannosta aiheutuva kuormitus voisi aiheuttaa sellaisia veden laadun muutoksia, jotka edelleen heikentävät purotaimenen menestymismahdollisuuksia Kärjenjoessa-Siironjoessa ja tätä kautta voivat vaikuttaa heikentävästi myös Lapväärtinjoen-Isojoen meritaimenkantaan ja samalla vaikeuttaa vesimuodostuman ekologista tilaa kuvaavan luokan paranemista. Mahdollisena oli tällöin myös pidettävä, että taimenkantojen heikentymisellä voisi olla kokonaisuutena arvioiden merkitystä jokihelmisimpukan esiintymiselle Lapväärtinjoen-Isojoen pääuoman yläjuoksulla ja Natura 2000 -alueella.

Samaan lajiin kuuluvat purotaimen ja meritaimen voivat risteytyä, ja niiden jälkeläiset ovat lisääntymiskykyisiä. Tämän vuoksi myös purotaimenkannan säilymisellä on merkitystä, kun äärimmäisen uhanalaiset meritaimenkannat pyritään säilyttämään. Taimenen merkitystä päästöjen vaikutusalueella korosti myös, että taimen on välttämätön jokihelmisimpukan elinkierrolle Lapväärtinjoen-Isojoen yläjuoksulla, sekä se seikka, että napapiirin eteläpuolisessa osassa Suomea myös purotaimen on erittäin uhanalainen.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa voi olla myös paikallisesti tärkeän tai uhanalaisen lajin tuhoutuminen. Asiassa oli tästä syystä otettava huomioon erityisesti toiminnasta aiheutuva vaikutus purotaimeneen ja edelleen mahdollisesti meritaimeneen. Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdan mukainen erityisten luonnonolosuhteiden huonontuminen saattoi tässä tapauksessa ilmetä Lapväärtinjoen-Isojoen pääuoman sekä sivu-uomien muodostaman ekologisen kokonaisuuden kannalta meritaimenen ja edelleen jokihelmisimpukan elinolosuhteiden heikentymisenä.

Kun otettiin huomioon ympäristönsuojelulain 4 § sekä 50 §:n 2 momentti, pääosin ojittamattoman suon ottamisesta turvetuotantoon ja turvetuotannon siellä harjoittamisesta, vaikka se tehtäisiin parasta käyttökelpoista tekniikkaa soveltaen, aiheutuisi asiassa esitettyjen selvitysten perusteella arvioituna ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa sekä mahdollisesti 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun erityisen luonnonolosuhteen huonontumista. Tämän vuoksi edellytyksiä ympäristöluvan myöntämiseen ei ollut.

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 4 §, 5 § 1 momentti, 35 § 2 momentti, 41 § 1 ja 3 momentti, 42 § 1 momentti 2 ja 4 kohta ja 50 § 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 24.10.2012 nro 12/0314/1

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 17.12.2010 nro 83/2010/3 myöntänyt A Oy:lle ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen ympäristöluvan Ison Rapanevan turvetuotantoon Isojoen kunnassa Lapväärtinjoen vesistöalueella hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee. Tuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on noin 76 hehtaaria.

Päätös sisältää lupamääräykset 1–15. Lupamääräykset 1–4, 11 ja 12 kuuluvat seuraavasti:

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen liitteenä 5 olevan kartan mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Hanhiojaan.

2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksen liitteenä 4 olevan suunnitelmapiirustuksen, mittakaava 1:5 000, mukaisesti ympärivuotisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen ja pintavalutuskentän sekä lisäksi vähintään kahden laskeutusaltaan avulla.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutus­altaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän on oltava mitoitusohjeiden mukaisia.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset.

3. Vesienkäsittelyrakenteet on toteutettava ja otettava käyttöön ennen tuotantokenttien kuntoonpanon aloittamista ja ne on esitettävä ennen käyttöönottoa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi ja saatettava tiedoksi Isojoen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

4. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti.

Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa.

Laskeutusaltaista, lietesyvennyksistä ja ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön.

= = =

Tarkkailut

11. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

12. Luvan saajan on tarkkailtava toiminnan vaikutuksia vesistön tilaan Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla sekä kalataloudellisia vaikutuksia Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Ehdotukset vesistövaikutustarkkailusuunnitelmaksi on toimitettava Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja kalataloustarkkailusuunnitelmaksi Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kolmen kuukauden kuluessa lupapäätöksen tultua lainvoimaiseksi.

Vesistötarkkailun vuosiraportit on toimitettava Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja kalataloustarkkailun vuosiraportit Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä molempien vuosiraportit Isojoen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Lisäksi kalataloustarkkailun tulokset on toimitettava Kristiinankaupungin-Isojoen kalastusalueelle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

= = =

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Luvan myöntämisen edellytykset

Ison Rapanevan turvetuotantoalue on uusi tuotantoalue, joka on osittain ojitettu.

Uhanalaisia kasvilajeja ei löytynyt hankealueelta eikä sen lähiympäristöstä. Ison Rapanevan pesimälinnustossa ei ole erityisesti suojeltavia tai luonnonsuojeluasetuksella valtakunnallisesti uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja, mutta osa niistä on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Suomalaisissa tai kansainvälisissä suojeluluokituksissa mainittuja lajeja ovat telkkä, kurki, liro, kapustarinta, kuovi, teeri ja leppälintu. Ison Rapanevan alueen eteläpäästä löytynyt luumittari on valtakunnallisesti silmälläpidettävä ja alueellisesti uhanalainen laji. Alueella esiintyvät myös valtakunnallisesti vaarantuneet kirjojäytäjäkoi ja kanervapussikoi. Valtakunnallisesti silmälläpidettäviä ja alueellisesti uhanalaisia ovat kihokkisulkanen ja suoaamukääriäinen. Muita huomionarvoisia lajeja ovat muurainhopeatäplä, tarhatöyhtökoi, kalliosukkulakoi ja hammashitukoi. Suo on perhoslajistoltaan edustava kokonaisuus; varsinkin kirjojäytäjäkoi ja kihokkisulkanen ovat myös valtakunnallisesti harvinaisia perhosia. Tuotantoalueella tai sen päästöjen vaikutusalueella ei kuitenkaan esitettyjen selvitysten perusteella ole havaittu olevan sellaisia erityisiä luonnonarvoja eikä luonnonsuojelulain perusteella erityistä suojelustatusta omaavia lajeja ja luontotyyppejä, jotka olisivat luvan myöntämisen esteenä.

Kaikki kuivatusvedet käsitellään pintavalutuksella. Vesienkäsittely täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset.

Kalataloudelle aiheutuvia haittoja ehkäistään kalatalousmaksulla tehtävillä toimenpiteillä.

Toiminta ei sijoitu kaavamääräysten vastaisesti.

Isojoen-Teuvanjoen vesistöalueiden vesienhoidon toimenpideohjelman vuoteen 2015 mukaan Lapväärtin-Isojoen valuma-alueella tavoitteena on vähentää turvetuotannosta aiheutuvaa fosfori- ja kiintoainekuormitusta 50 %. Vesienhoitosuunnitelman mukaan kuitenkin valuma-alueen eräät osat, kuten Kärjenjoki-Siironjoki, tarvitsevat jatkoaikaa vuoteen 2021 saakka ohjelmassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseen.

Turvetta tuotetaan Siironjoen keski- ja yläosan valuma-alueilla aiemmin luvan saaneella kolmella eri kentällä. Helmiäiskeitaalla ja Tempakankeitaalla saa tuottaa turvetta yhteensä 255,5 hehtaarin suuruisella alueella, josta 239 hehtaarin kuivatusvedet on käsiteltävä pintavalutuksella. Sulkonkeitaalta saa ottaa turvetta 36 hehtaarin suuruiselta alueelta ja kuivatusvedet on käsiteltävä pintavalutuksella. Tuotannon arvioidaan päättyvän Helmiäiskeitaalla ja Tempakankeitaalla vuoteen 2020 ja Sulkonkeitaalla vuoteen 2025 mennessä. Ison Rapanevan kanssa samanaikaisesti luvan saaneen Kotokeitaan tuotantoalueen suuruus on 52,5 hehtaaria ja Ison Rapanevan 76,4 hehtaaria eli yhteensä 128,9 hehtaaria. Vuonna 2021 nykyisillä tuotantoalueilla tuotanto on siten vähentynyt merkittävästi tai loppunut kokonaan. Ison Rapanevan fosforipäästöt yhdessä Kotokeitaan sekä jo tuotannossa olevien Helmiäiskeitaan, Tempakankeitaan ja Sulkonkeitaan alueiden päästöjen kanssa lisäävät Siironjoen keskiosan veden fosforipitoisuutta keskimäärin noin 1 µg/l.

Turvetuotannon päästöjen puolittuminen nykyisestä Siironjoen valuma-alueella edellyttäisi, että turvetta tuotettaisiin enintään noin 155 hehtaarin alueella, kun kaikki kuivatusvedet johdettaisiin pintavalutuskentälle. Kun otetaan huomioon edellä mainitut turvetuotantoalueita koskevat tiedot ja vesienhoitosuunnitelman aikataulun jatkoaika, Ison Rapanevan tuotantoalueen päästöt eivät ole esteenä vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden toteutumiselle.

Kun otetaan huomioon Ison Rapanevan ja sen ympäristön tila ja käyttö, turvetuotannosta tämän lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, kiellettyä maan tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista tai muuta kohtuutonta rasitusta.

Lupamääräysten 1–4, 11 ja 12 perustelut

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi on määrätty käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja käytäntöä, minkä vuoksi ovat tarpeen määräykset 1–4. Turvetuotantoalueelta aiheutuu päästöjä vesistöön ympäri vuoden ja tuotantoa tullaan harjoittamaan vielä kauan, minkä vuoksi vesienkäsittelyn on oltava käytössä ympäri vuoden.

= = =

Luvan saajan on oltava selvillä toimintansa päästöistä ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Lupamääräysten 11 ja 12 tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvontaa varten, ennakoimattomien vahinkojen varalta sekä lupamääräysten tarkistamista varten. Tarkkailun perusteella valvontaviranomainen voi tarvittaessa edellyttää toimenpiteitä pintavalutuksen ja muun vesienkäsittelyn puhdistustehon parantamiseksi. Vuosittain tehtäviin yhteenvetoraportteihin voidaan sisällyttää selostukset vesienkäsittelyssä havaituista puutteista, jo tehdyistä toimenpiteistä niiden poistamiseksi ja suunnitelma tulevista parannustoimenpiteistä.

= = =

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus, johon Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualueen kalatalousryhmä kalatalousviranomaisena, Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry ja Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ovat valittaneet aluehallintoviraston päätöksestä, on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, valitukset enemmälti hyläten lisännyt aluehallintoviraston päätöksen päästöjä vesiin koskevaan lupamääräykseen 2 määräyksen pintavalutuskentän puhdistustehovaatimuksista ja lupamääräyksen 4 a (happamat sulfaattimaat) sekä muuttanut tarkkailua koskevaa lupamääräystä 11. Mainitut lupamääräykset kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti (hallinto-oikeuden päätöksen mukaiset muutokset kursiivilla):

2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksen liitteenä 4 olevan suunnitelmapiirustuksen, mittakaava 1:5 000, mukaisesti ympärivuotisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen ja pintavalutuskentän sekä lisäksi vähintään kahden laskeutusaltaan avulla.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutus­altaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän on oltava mitoitusohjeiden mukaisia.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset.

Pintavalutuskentän puhdistustehon on vuosikeskiarvona oltava vähintään seuraava:

Kiintoaine 50 %

Kokonaisfosfori 50 %

Kokonaistyppi 20 %

Mikäli päästötarkkailun perusteella pintavalutuskentän puhdistusteho ohijuoksutukset mukaan lukien on kahtena peräkkäisenä vuonna edellä mainittuja lukuarvoja pienempi, luvan saajan on toimitettava seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä aluehallintovirastolle vesienkäsittelyn tehostamista koskeva suunnitelma, jonka perusteella aluehallintovirasto voi tarvittaessa täsmentää lupamääräyksiä tai täydentää lupaa.

4 a. Luvan saajan on selvitettävä ennen kuntoonpanotöiden aloittamista tuotantoalueen maaperässä mahdollisesti olevat happamat sulfaattimaat. Selvitys on toimitettava sen valmistuttua Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Mikäli alueella esiintyy happamia sulfaattimaita, luvan saajan on toimitettava Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle selvitys ja suunnitelma happamien vesien syntymisen estämisestä. Aluehallintovirasto voi tarvittaessa täydentää lupaa selvityksen ja suunnitelman perusteella.

11. Käyttö- ja päästötarkkailu on toteutettava aluehallintoviraston päätöksen liitteenä 3 olevan suunnitelman mukaisesti. Päästötarkkailua on tehtävä tuotantoaikana joka vuosi.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarkentaa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:n 1 momentin mukaan lupahakemuksen tulee sisältää muun muassa tiedot toiminnan sijaintipaikasta ja sen ympäristöolosuhteista (5 kohta) ja arvio toiminnan eri vaikutuksista ympäristöön (8 kohta). Saman pykälän 2 momentin mukaan lupahakemuksen tulee lisäksi sisältää, ottaen huomioon toiminnan luonne ja sen vaikutukset, muun muassa lupaharkinnan kannalta tarpeelliset, käytettävissä olevat tiedot ympäristön laadusta (1 kohta).

Ympäristönsuojeluasetuksen 11 §:n 1 momentin mukaan, jos laitos aiheuttaa päästöjä vesistöön, hakemuksessa on oltava sen lisäksi, mitä 9 ja 10 §:ssä säädetään, muun muassa purkuvesistön yleiskuvaus ja tiedot virtaamista, veden laadusta, kalastosta ja kalastuksesta (1 kohta) ja selvitys toiminnan vaikutuksesta vesien laatuun, kalastoon ja muihin vesieliöihin (3 kohta).

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukana ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Saman pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa (1 kohta), merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa (2 kohta), 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta (3 kohta), erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella (4 kohta) tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta (5 kohta). Saman pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski (1 kohta), alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset (2 kohta) ja muut mahdolliset sijoituspaikat alueella (3 koh­ta).

Ympäristönsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 84/1999 vp) 42 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan asemakaavan lisäksi sijoittumiskysymystä harkittaessa tulee huomioida myös muun muassa maakuntakaava, jonka merkitys riippuu erityisesti maankäyttövarauksen erityisyydestä ja maankäyttöratkaisujen kokonaisuudesta. Pykälän 1 momentin 4 kohdan tarkoittamilla erityisillä luonnonolosuhteilla tarkoitetaan muun muassa alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin (1300/2004) mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (sittemmin laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Hallituksen esitykseen (HE 120/2004 vp) sisältyvien ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaisesti vesienhoidon ympäristötavoitteet eivät sellaisenaan ole luvan myöntämisen edellytys tai este. Ympäristötavoitteet vaikuttavat siihen, miten toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen merkittävyyttä arvioidaan. Toiminnan vaikutuksia tulee arvioida vertaamalla vaikutuksia ympäristötavoitteisiin.

Luonnonsuojelulain 3 §:n mukaan luonnonsuojelulailla pannaan täytäntöön muun muassa luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (luontodirektiivi) ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY (lintudirektiivi) muilta osin kuin metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien osalta.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Saman pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty.

Luontoarvoja koskevien selvitysten riittävyys

Hakemusasiakirjojen liitteinä ovat Ison Rapanevan kasvillisuus- ja linnustoselvitys vuodelta 2008, Ison Rapanevan perhosselvitys vuodelta 2009, selvitys Ison Rapanevan reuna-alueiden soveltuvuudesta liito-oravalle vuodelta 2009 ja Ison Rapanevan linnusto- ja liito-oravaselvityksen täydennys vuodelta 2010. Hakemuksessa on esitetty kalastoa ja kalastusta koskevia tietoja. Hallinto-oikeus on katsonut, että hakemuksessa ja sen liitteissä on esitetty tavanomaisella tarkkuudella ympäristönsuojelulain 35 §:ssä sekä ympäristönsuojeluasetuksen 9 ja 11 §:ssä edellytetyt tiedot.

Suotyyppien uhanalaisuus ja lajisto

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry on valituksessaan esittänyt, että Isolla Rapanevalla on Suomen ympäristökeskuksen laatimassa Suomen ensimmäisessä luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa (SY 8/2008 Suomen luontotyyppien uhanalaisuus) tarkoitettuja eteläisen Suomen osalta monilta osin vaarantuneiksi ja silmälläpidettäviksi suotyypeiksi arvioituja suotyyppejä. Lisäksi Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksessaan vedonnut siihen, että valtioneuvoston hyväksymässä Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiassa ja toimintaohjelmassa (2006–2016) Suomen kansallisena tavoitteena on turvata soiden elinympäristöjen ja eliö­lajiston monimuotoisuus ja edistää uhanalaisten lajien kantojen vakiintumista ja vahvistumista, mistä syystä laajalti ojittamattoman Ison Rapanevan ottaminen turvetuotantoon olisi ristiriidassa kansallisten tavoitteiden kanssa.

Edellä mainitut suunnitelmat ja ohjeet eivät sellaisenaan ole ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa sitovia, vaan ne voidaan ottaa huomioon vain, mikäli niiden asemasta lupaharkinnassa on säädetty. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvitys ja Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia ja toimintaohjelma eivät ole ympäristöluvan myöntämisedellytyksiä koskevassa harkinnassa oikeudellisesti sitovia.

Ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa on ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 mo­mentin mukaan noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Ympäristölupa-asiassa voidaan luonto ja sen monimuotoisuus ottaa huomioon vain, jos luontoarvot ovat asianomaisesta toiminnasta johtuvan pilaantumisen tai sen vaaran kohteena, jos ne on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla tai jos ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetut säädökset sitä muutoin edellyttävät. Ison Rapanevan alueella ei ole luonnonsuojelualueita, eikä asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan luonnonsuojelusäännöksistä aiheudu muutakaan estettä tai rajoituksia haetulle ympäristöluvalle.

Vesistövaikutukset

Iso Rapaneva on uusi turvetuotantoalue, joka on osittain ojitettu. Iso Rapaneva sijaitsee Lapväärtinjoen vesistöalueen Kärjenjoen valuma-alueella ja Siironjoen keskiosan alueella. Hakemuksessa esitettyjen tietojen mukaan suon pinnan korkeus on 80–85 metriä merenpinnan yläpuolella. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,5 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia ja hiekkaa ja paikoin ohuelti silttiä ja liejua.

Ison Rapanevan turvetuotantoalueen kuivatusvesien käsittelystä on aluehallintoviraston päätöksessä annettu lupamääräykset 1–5, joiden mukaan tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä ympärivuotisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen ja pintavalutuskentän sekä lisäksi vähintään kahden laskeutusaltaan avulla. Lisäksi on määrätty, että laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän on oltava mitoitusohjeiden mukaisia.

Valtioneuvoston hyväksymässä Isojoen-Teuvanjoen vesistöalueiden vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 on todettu muun muassa, että Lapväärtinjoen alaosan ekologisen luokituksen tekijät, kalat, pohjaeläimet ja päällyslevät viittaavat erinomaiseen tai hyvään tilaan, mutta muun muassa maaperän happamuudesta johtuva matala pH alentaa kokonaisarvion luokkaa. Arvio kokonaistilasta on tyydyttävä. Kärjenjoen-Siironjoen osalta on todettu muun muassa, että tilaan vaikuttavia tekijöitä ovat hajakuormituksesta peräisin olevat ravinteet ja maaperän happamuus. Vesistön kemiallinen tila on määritelty hyväksi ja ekologinen tila välttäväksi. Isojoen osalta on todettu, että ekologisen luokituksen tekijät antavat pääasiassa hyviä luokitusarvoja. Myös fysikaalis-kemiallinen luokka ja kemiallinen tila ovat hyvät. Vesistön tilaan vaikuttavat maatalouden, haja-asutuksen ja metsätalouden hajakuormitus sekä paikallisesti kalankasvatus.

Mainitun vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan vesistön hyvän tilan saavuttaminen edellyttää ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä koko Isojoen-Teuvanjoen alueen valuma-alueella. Lisäksi on todettu, että Lapväärtin-Isojoen alueen hyvä tila voitaisiin rehevyyden osalta saavuttaa vähentämällä 20–30 % ihmistoiminnan aiheuttamasta fosforikuormituksesta. Kärjenjoen osalta rehevyyttä koskeva tavoite on keskimääräisen fosforipitoisuuden vähentäminen 35 mikrogrammaan litrassa, kun nyt pitoisuus on 50 mikrogrammaa litrassa. Turvetuotannon osalta Lapväärtin-Isojoen ravinnekuormituksen vähentämistavoite on 50 % fosforin osalta ja 25 % typen osalta.

Toimenpidevaihtoehtojen tarkastelun yhteydessä on todettu, että Lapväärtin-Isojoki on melko hyvässä tilassa, mutta muun muassa jokihelmisimpukan ja taimenkantojen elinolojen turvaamiseksi tarvitaan toimenpiteitä ravinnekuormituksen ja kiintoainekuormituksen vähentämiseen. Turvetuotannon osalta on lisäksi todettu, että alueella on turvetuotantoalueita 670 hehtaaria, ja niiden vesiensuojelussa on osittain kehittämistarpeita. Suositeltavina toimenpiteinä on mainittu muun muassa, että vuoteen 2015 mennessä kaikilla toiminnassa olevilla turvetuotantoalueilla tulisi olla pintavalutuskentät ja kuivatusvesien kemiallinen tai muu soveltuva käsittelymenetelmä. Lisäksi toimenpiteiksi on ehdotettu virtaaman säätöä. Huomiota tulee kiinnittää myös käytöstä poistuvien alueiden jälkihoitoon sekä turvetuotannon tuotantomenetelmien ja vesiensuojelun kehittämiseen. Turvetuotantoalueita tulee ohjata jo ojitetuille alueille tai tuotannossa olevien alueiden yhteyteen. Uusien turvetuotantoalueiden osalta on kiinnitettävä huomiota tuotantoalueiden yhteisvaikutukseen.

Hallinto-oikeus on katsonut, ottaen huomioon aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja lisäksi Ison Rapanevan arvioitujen päästöjen osuuden koko alapuolisen vesistön valuma-alueen aiheuttamasta kuormituksesta sekä aluehallintoviraston päätöksessä vesienkäsittelystä annetut lupamääräykset hallinto-oikeuden päätöksellä muutettuina, ettei Ison Rapanevan turvetuotannon kuivatusvesistä aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettuja seurauksia ja että Ison Rapanevan turvetuotanto ei vaaranna vesienhoidon toimenpideohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Koska pintavalutuskenttien toiminta ja puhdistusteho kuitenkin vaihtelee, hallinto-oikeus on katsonut, ottaen huomioon kuivatusvesien laskuvesistön tilan ja vesienhoidon toimenpideohjelmassa esitetyt tilatavoitteet sekä erityisesti Ison Rapanevan kokonaiskuormitusta lisäävän ojittamattomuuden, että lupamääräyksiä on tarpeen ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin nojalla täydentää antamalla pintavalutuskentän puhdistustehoa koskeva määräys.

Pintavalutuskentän puhdistustehon vähimmäisvaatimukset on määrätty tasolle, joka on yleisesti saavutettavissa. Vesienkäsittelyrakenteiden toimivuuden ja niiden puhdistustehon luotettavuuden arvioimiseksi tarkkailu on muutettu vuosittaiseksi. Parasta käyttökelpoista tekniikkaa on nyt kyseessä olevan kokoisessa uudessa hankkeessa pääsääntöisesti kuivatusvesien ympärivuotinen pintavalutus, jonka teho on varmistettu mittauksin.

Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen Isojoen-Teuvanjoen vesistöalueiden vesienhoidon toimenpideohjelman vuoteen 2015 mukaan Isojoen alueella maaperän happamuudesta johtuvia haittoja esiintyy joen alaosalla ja Kärjenjoen alueella. Lisäksi vesienhoidon tilatavoitteina on Kärjenjoen osalta esitetty, että pidemmän jakson pH:n vähimmäistason tulisi olla yli 5,6, kun se nyt on 4,5. Ison Rapanevan turvetuotantoalue sijaitsee alueella, jossa saattaa esiintyä happamia sulfaattimaita. Mahdollisia sulfaattimaita ei ole kartoitettu, joten ne on ennen suon kuntoonpanovaihetta selvitettävä.

Kaavoitus ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa ei ole Isoa Rapanevaa koskevia kaavamääräyksiä. Maakuntakaavan turvetuotantovyöhykkeen suunnittelumääräyksen IV mukaan muun muassa Isojoen valuma-alueella (valuma-alue nro 37) turvetuotannon suunnittelussa on huomioitava vesistövaikutukset siten, että kokonaiskuormitusta on pyrittävä vähentämään. Kun otetaan huomioon, että ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaisessa arvioinnissa on huomioitava myös maakuntakaava, jonka vaikutus määräytyy ennen kaikkea maankäyttövarauksen erityisyyden mukaisesti, ja toisaalta se, että Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa ei ole Ison Rapanevan aluetta koskevia kaavamääräyksiä ja että edellä mainitusta suunnittelumääräyksestä IV ei voida johtaa ympäristölupaharkinnassa sitovia vaikutuksia, turvetuotannon harjoittaminen Isolla Rapanevalla ei ole voimassa olevan maakuntakaavan vastaista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 1 momentin mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta. Tällä ohjausvaikutuksella ei kuitenkaan ole vaikutusta ympäristönsuojelulaissa säädettyyn oikeusharkintaiseen lupaharkintaan oikeudellisesti sitovalla tavalla.

Natura-aluetta koskeva valitusperuste

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry ja Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ovat vaatimustensa perusteena vedonneet muun muassa siihen, että Lapväärtinjoki kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan erityisten luontoarvojensa vuoksi.

Hallinto-oikeus on katsonut, ottaen huomioon Ison Rapanevan turvetuotannosta aiheutuvan arvioidun kuormituksen määrän, ettei tuotannosta aiheutuvilla vesistöpäästöillä voi olla merkittäviä haitallisia vaikutuksia niihin luontoarvoihin, joiden suojelemiseksi Lapväärtinjokilaakson (FI0800111) alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Näin ollen aluehallintoviraston ei ole tarvinnut lupaa myöntäessään edellyttää luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettua arviointia eikä aluehallintoviraston päätöstä ole Natura 2000 -ohjelmaa koskevien valitusperusteiden johdosta syytä kumota tai muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Pertti Piippo, Varpu Kujanpää ja Jan Eklund. Asian esittelijä Janika Gummerus.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue (ELY-keskus) on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään tai toissijaisesti asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

ELY-keskus on vaatimuksensa tueksi uudistanut asiassa aiemmin esittämänsä ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Lupamenettelyn aikana ei ole selvinnyt, voidaanko hankkeen toteutus sen eri vaiheissa ajoittaa niin, että tuotantoalueella pesiviä luonnonsuojelulainsäädännön nojalla rauhoitettuja lintulajeja ei luonnonsuojelulain 39 §:n vastaisesti häiritä. Päätökseen ei ole myöskään sisällytetty häirintävaikutuksen poissulkevia ehtoja.

Hakija ei ole esittänyt selvitystä siitä, esiintyykö hankkeen vaikutusalueella luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeja. Näistä ainakin viitasammakon esiintyminen voi elinympäristön puolesta olla mahdollinen. Poissulkeva selvitys myös muista mahdollisista liitteen IV (a) lajeista (esimerkiksi korentolajit ja saukko) kuuluu asianmukaisiin selvityksiin, koska mainittujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminenkin on ilman ELY-keskuksen myöntämää poikkeusta kielletty.

Ilmakuvista päätellen alueen keski- ja länsiosissa sijaitsee erikokoisia vesimuodostumia, jotka ovat luonteeltaan pysyviä suolampia ja allikoita. Vedenvarastointikyky ja vesipintojen esiintyminen myös vuoden kuivimpaan aikaan osoittavat, että mainittujen vesimuodostumien on katsottava olevan vesilaissa tarkoitettuja alle yhden hehtaarin laajuisia lampia. Vesimuodostumien luonnontilaisena säilymistä uhkaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä ilman aluehallintoviraston lupaa.

Kärjenjoen valuma-alueella on turvetuotantoaluetta yhteensä 375 hehtaaria. Tämä on 1,4 % valuma-alueen maankäytöstä. Joen yläosan eli Siironjoen valuma-alueesta turvetuotannon osuus on noin 2 %. Osa tuotantoalueista on sekä hydrologian että ravinne- ja humuskuorman kannalta ongelmallisessa kunnostusvaiheessa.

Ison Rapanevan kuormitus kohdistuu Hanhiojaan, jonka valuma-alue on 33,7 km2. Ison Rapanevan osuus Hanhiojan valuma-alueesta olisi yli 2,2 %. Turvetuotannon osuuden valuma-alueen maankäytöstä ollessa selvästi yli 1 % turvetuotannon vaikutus näkyy alapuolisessa vesistössä varsinkin veden tummumisena ja pohjien liettymisenä.

Veden laadun ja käyttökelpoisuuden säilyttäminen edellyttää, että vesienkäsittelyrakenteet pidetään kunnossa ja että niiden mitoitus on riittävä myös kaatosateita ja muita ilmastonmuutokseen liittyviä poikkeustilanteita, kuten talvitulva, silmällä pitäen. Kärjenjoen valuma-alueella oli 6.–8.10.2012 ra­ju syystulva. Jos yhä suurempi osa valuma-alueesta on turvetuotannossa, tuhotulvien riski kasvaa.

Sekä Kärjenjoen-Siironjoen että Lapväärtinjoen pääuoman vedenlaatua ja veden käyttökelpoisuutta heikentävät piste- ja hajakuormitus, voimakas maankäyttö, perkaukset sekä happamat sulfaattimaat. Iso Rapaneva on riski myös happamuuden kannalta. Vesienhoitosuunnitelmassa on arvioitu, että Kärjenjoen ekologinen tila on välttävä ja kemiallinen tila hyvä. Kemiallista tilaa on pidetty uhattuna maaperän happamuuden takia. Turvetuotanto heikentää osaltaan joen vedenlaatua ja vähentää mahdollisuuksia saavuttaa vesistön hyvä tila vuoteen 2015 mennessä.

Vesienhoitosuunnitelmassa asetetut tavoitteet jäävät saavuttamatta, jos tuotantopinta-ala kasvaa Ison Rapanevan kaltaisilla, käytännössä ojittamattomilla soilla. Suon laaja-alainen ojittamattomuus ja keskeisten osien hydrologinen eheys on todettu ilmakuvista ja varmennettu maastokäynnillä. Hakemuksen kartoistakin ilmenee, että suunniteltuun turpeenottoalueeseen ei juuri sisälly ojitettuja alueita.

Lapväärtinjoen valuma-alue on edelleen turvetuottajien mielenkiinnon kohteena ja vaikka osa tuotantoalueista vähitellen poistuu tuotannosta, on paineita tuotannon lisäämiseen edelleen.

Happamista sulfaattimaista vesistöille aiheutuvat seuraukset ovat eräs Suomen suurimmista ympäristöongelmista. Happamista sulfaattimaista voi aiheutua ongelmia turvetuotannon eri vaiheissa kuivatusojien kaivamisesta jälkikäyttöön. Ison Rapanevan mahdollisesti happamia pohjamaita ei ole kartoitettu. Hakija ei näin ollen ole täyttänyt tältä osin ympäristönsuojelulain edellyttämää selvilläolovelvollisuutta. Alue sijaitsee noin 80 metrin korkeudella meren pinnasta. Mainitulla korkeudella ollaan happamuusongelmien kannalta raja-alueella. Varsinkin järvikuivioiden eli entisten järvien pohjalta on tälläkin korkeudella löytynyt haitallisia määriä sulfaattimaita.

Ison Rapanevan turpeenotosta aiheutuvat vesistöä happamoittavat päästöt, erityisesti puutteellisesti arvioitu humuskuormitus yhdistettynä mahdollisten happamien sulfaattimaiden ongelmiin, saattavat ulottua Lapväärtinjoen pääuomaan saakka. Lapväärtinjoki on ekologialtaan ja luonnonolosuhteiltaan länsirannikon joista ainutlaatuinen, ja se on Natura-alue. Arviota Ison Rapanevan turpeenottohankkeen vaikutusten laajuudesta ja mahdollisista vaikutuksista mainitun Natura-alueen luontoarvoihin ei ole tehty. Luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan mahdollisia vaikutuksia on tarkasteltava ja arvioitava myös yhdessä muiden hankkeiden kanssa eikä vain pelkän Ison Rapanevan turpeenottohankkeen vaikutuksia, kuten hallinto-oikeus on tehnyt. Arviointi voidaan jättää tekemättä vain siinä tapauksessa, että käytettävissä olevien tietojen valossa ei jää tieteellisesti perusteltua epäilystä vaikutusten syntymättä jäämisestä.

Erittäin uhanalaisen purotaimenen esiintymistä Kärjenjoessa ja Hanhiojassa ei ole selvitetty. Sekä tämän selvityksen että luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista tarvittavan selvityksen tulosten perusteella tulisi arvioida, mitkä hankkeen pitkäkestoiset vaikutukset näiden lajien mahdollisiin kantoihin Kärjenjoessa ja Hanhiojassa ovat.

Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja elinkeinokeskuksen kalatalousryhmä on lausunnossaan katsonut, että valitus on perusteltu.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on lausunnossaan esittänyt, että valitus hylätään, ja lisäksi muun ohella seuraavaa:

Turvetuotantoalue sijaitsee korkeutta +80 m ylempänä eli alueella, jota ei ole katsottu tarpeelliseksi sisällyttää happamien sulfaattimaiden kartoitusalueisiin. Alueen luontoarvoja on selvitetty riittävästi. Paikalle on tehty useita käyntejä, ja paikallisia luontoharrastajia on kuultu. Jos alueella esiintyisi lupaharkinnassa huomioon otettavia luontoarvoja, se olisi käynyt ilmi suunnitelmasta, sen täydennyksistä tai hakemuksen vireillä olosta kuuluttamisen jälkeen. Hallinto-oikeudelle tehdyissä valituksissa ei vedottu esimerkiksi viitasammakon olemassaoloon.

Valituksessa on rinnastettu lammet ja allikot. Metsähallituksen julkaisussa "Yleispiirteinen biotooppiluokitus" on todettu, että sisävesien biotooppeihin kuuluvat järvet, lammet, avolähteet, purot ja joet. Soiden allikot luetaan aina avoimiin kosteikkoihin. Isojen allikoiden ja lampien erottelun eräänä perusteena voidaan käyttää lasku- tai tulopuron esiintymistä, vaikkakaan puron olemassaoloa ei voida pitää välttämättömänä. Ison Rapanevan allikot, joilla ei ole laskupuroa, eivät kuulu lampiin. Hakija ei siten ole vesilain mukaisen poikkeusluvan tarpeessa.

A Oy on valituksen ja lausuntojen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut valituksen hylkäämistä, uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentti ei koske lajia, vaan lajin yksilöä. Ollakseen mainitun momentin perusteella kielletty yksilöön kohdistuvan toimenpiteen on lisäksi oltava tahallinen. Luonnonsuojelulain 39 §:stä ei automaattisesti seuraa, että ympäristölupa olisi ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin vastainen. Luonnonsuojelulain 39 §:ää on noudatettava ilman siihen velvoittavaa lupamääräystäkin. Tämä hanke voidaan toteuttaa mainittua pykälää rikkomatta.

Yhtiö on tehnyt yksityiskohtaisia ja perusteellisia lajistoselvityksiä ja lupamenettelyn kuluessa täydentänyt hakemustaan lisäselvityksillä. Ei olisi kohtuullista eikä luvan hakijan oikeusturvan mukaista, jos viranomaiset selvitysten kattavuudesta huolimatta voisivat edellyttää aina vain uusia selvityksiä.

Ison Rapanevan vesimuodostumat eivät ole vesilaissa tarkoitettuja lampia tai järviä, vaan soiden avoimia kosteikkoja eli allikoita.

Ympäristöluvassa on tulvan hallintaa silmällä pitäen annettuja määräyksiä. Hankkeen vesienkäsittelyrakenteet on mitoitettu myös suuret valumat huomioon ottaen. Tulvan sattuessa kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita pidättyy etenkin pintavalutuskentille. Lisäksi kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Mainituilla rakenteilla vähennetään veden virtausnopeutta uomissa ja siten myös kiintoaineen kulkeutumista sekä estetään turpeen kulkeutuminen veden pinnalla.

Vesienhoitosuunnitelmassa ei ole asetettu yksilöidysti nimenomaan turvetuotantoa koskevaa tavoitetta pienentää ravinnekuormitusta Lapväärtinjoessa. Kärjenjoen valuma-aluetta ja Lapväärtinjoen-Isojoen alajuoksua koskee vesienhoitosuunnitelman mukainen poikkeama, jonka mukaan hyvä tila on saavutettava vasta vuonna 2021. Vesienhoitosuunnitelman liitteistä 4(1) ja 4(2) ilmenee, että turvetuotannon osuus ihmisperäisestä kokonaiskuormituksesta Isojoki-Teuvanjoessa on vuosina 2001–2006 ollut fosforin osalta noin yhden prosentin ja typen osalta noin neljän prosentin luokkaa, mikä on otettava huomioon arvioitaessa yksittäisen hankkeen vaikutusta kokonaiskuormituksen vähentämiseen. Olennaista on ympäristöluvan mukaiset, parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan perustuvat velvoitteet.

Ympäristöluvan mukaisesta 76 hehtaarin tuotantoalueesta 21 hehtaaria on ojitettua suota. Ojituksen asteella ei kuitenkaan ole oikeudellista merkitystä.

Lupamääräyksen 4 a perusteella yhtiö tekee happamia sulfaattimaita koskevan selvityksen. Kun lisäksi otetaan huomioon lupamääräykset 1–4, hankkeen vesistövaikutukset pysyvät ympäristönsuojelulain mukaisissa puitteissa.

Valituksessa ilmeisesti tarkoitettu Lapväärtinjoen Natura 2000 -alue sijaitsee yli 20 kilometrin päässä kysymyksessä olevan toiminnan sijoituspaikasta. Vesistöjä myöten mitattuna etäisyys lienee yli 30 kilometriä. Kun otetaan huomioon hankkeesta oletettavasti aiheutuvien vesipäästöjen kokoluokka, epäily Natura-alueeseen kohdistuvista vaikutuksista voidaan sulkea pois.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on lausunnon ja selitysten johdosta antamassaan vastaselityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Ison Rapanevan kuivatus- ja jätevedet laskevat metsäojien kautta Hanhiojaan ja edelleen Kärjenjoen kautta Lapväärtinjokeen. Lapväärtinjoen-Isojoen vesistö on Etelä-Suomen ainoita vesistöjä, johon vielä nousee jokikutuinen meritaimenkanta. Meritaimen on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi eliölajiksi. Etenkin orgaaninen lisäkuormitus Lapväärtinjoen-Isojoen latvoilla saattaa vaarantaa tämän ainutlaatuisen kannan tulevaisuuden. Meritaimenkanta on vähentynyt viime vuosikymmeninä, ja pääsyy lienee maankäytön muuttuminen intensiivisemmäksi. Keskeisenä syynä vedenlaadun huonontumiseen lienevät valuma-alueella tehdyt laajat soiden ja metsien ojitukset. Hanhioja on kuitenkin edelleen fysikaalisten ominaisuuksiensa puolesta taimenelle sopiva, ja sopivia kutualueita esiintyy. Kärjenjoen sivuhaaroissa esiintynee edelleen purotaimenia, mikä myös edistää meritaimenkannan säilymistä.

Hanhiojassa esiintyi vuoden 1998 sähkökalastuksen perusteella ainakin taimenta ja haukea. Taimenten määrä kalastetussa koskessa oli kohtalainen. Etelä-Suomen purotaimenkannat on arvioitu erittäin uhanalaisiksi. Uuden turpeenottoalueen avaaminen lähes kokonaisuudessaan ojittamattomalle suolle joen latvaosilla heikentäisi osaltaan edelleen veden laatua Hanhiojassa ja ainakin Kärjenjoessa. Ojittamattoman suon muuttaminen turpeenottoalueeksi aiheuttaisi suuremman kiintoaine- ja humuskuormituksen alapuolisessa vesistössä kuin turpeenoton aloittaminen kokonaisuudessaan tai edes valtaosaltaan ojitetulla suolla. Edes ympärivuotinen pintavalutus ei ole riittävä keino vähentää orgaanista kuormitusta, sillä ongelmia saattaa aiheutua muun muassa erittäin liikkuvista humusaineista, jotka esiintyvät veteen liuenneina. Isojoen-Teuvanjoen vesistöalueiden vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 taulukossa 13 a on eritelty ravinnekuormituksen vähentämistavoitteita toimialoittain vuoteen 2015. Siinä turvetuotannon ravinnekuormituksen vähentämistavoitteeksi on asetettu fosforin osalta 50 ja typen osalta 25 prosenttia.

A Oy on ELY-keskuksen vastaselityksen johdosta antamassaan selityksessä uudistanut aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt muun ohella, että asiassa ovat arvioitavina kysymyksessä olevan yksittäisen hankkeen eivätkä koko turvetuotantoalan vesistövaikutukset. Isojoen-Teuvanjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan turvetuotannon merkitys vesistön kuormittajana alueella on pieni ja nykykäytännön mukaiset toimenpiteet todennäköisesti riittävät pintavesien hyvän ekologisen tilan saavuttamiseen vesistöalueella. Toiminnassa sovellettavan nykyaikaisen tekniikan ansiosta toiminnasta aiheutuvat päästöt ovat hallittuja ja vähäisiä. Kun vielä otetaan huomioon lupamääräykset, sellaisina kuin ne ovat hallinto-oikeuden päätöksellä osittain muutettuina, ympäristölupa on tullut myöntää.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja esityöt

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena muun ohella (2 kohta), että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Ympäristölupahakemukseen on ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa (2 kohta), eikä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella (4 kohta).

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Hallituksen esityksen (HE 84/1999 vp) ympäristönsuojelulain 42 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan merkittävä pilaantuminen ilmenee eri tavoin ja sitä harkittaisiin tapauskohtaisesti. Pilaantumisen merkittävyys riippuisi muun ohella vaikutuksen voimakkuudesta, laajuudesta ja kohdealueen ominaisuuksista. Myös paikallisesti tärkeän tai uhanalaisen lajin tuhoutuminen voisi tarkoittaa merkittävää pilaantumista. Erityisillä luonnonolosuhteella tarkoitettaisiin säännöksessä alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luonto-olosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Alueen tutkimukselliset arvot voisivat kuvata myös sen erityisiä luonto-olosuhteita.

Edellä mainitun hallituksen esityksen lain 50 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vesienhoidon ympäristötavoitteet eivät sellaisenaan olisi luvan myöntämisen edellytys tai este. Ympäristötavoitteet vaikuttaisivat lähinnä siihen, miten toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaisiin. Viranomaisen tulisi arvioida toiminnan vaikutuksia vertaamalla vaikutuksia ympäristötavoitteisiin.

Saatu selvitys

A Oy on hakenut ympäristölupaa turvetuotantoon Isolla Rapanevalla Isojoen kunnassa. Tuotantoalueen pinta-ala on 76,4 hehtaaria. Alueella ei ole aikaisemmin ollut turvetuotantoa. Iso Rapaneva on pääosin luonnontilainen. Hakemuksen mukaisesta tuotantoalueesta on ojitettu 21 hehtaaria. Tuotannon alueella on arvioitu kestävän noin 25 vuotta. Vuosittain tuotettavan turpeen määrä olisi noin 35 000 kuutiometriä. Tuotannon kokonaismäärä olisi noin 875 000 suokuutiometriä.

Vedet tuotantoalueelta johdettaisiin ympärivuotisesti lietetaskujen ja päisteputkipidättimien kautta kahteen laskeutusaltaaseen, jotka varustettaisiin virtausta säätelevällä mittapadolla, ja edelleen noin kolmen hehtaarin laajuiselle pintavalutuskentälle. Kuivatusvesien vuosittain sulan maan aikana (1.5.–31.10.) alapuolisissa vesissä aiheuttamaksi kuormitukseksi on hakemuksessa arvioitu 300 kilogrammaa kiintoainetta, 2,6 kilogrammaa fosforia ja 76 kilogrammaa typpeä. Ojituksen jälkeisenä vuonna valunta tuotantoalueelta olisi noin kaksinkertainen keskivaluntaan nähden ja seuraavana vuonna noin kolmanneksen keskivaluntaa suurempi.

Iso Rapaneva sijaitsee Lapväärtinjoen vesistöalueeseen (37) kuuluvaa Kärjenjoen valuma-aluetta (37.06) olevalla Siironjoen keskiosan valuma-alueella (37.063). Tuotantoalueen kuivatusvedet johdettaisiin metsäojia pitkin Hanhiojan kautta Siironjokeen ja edelleen Kärjenjokeen. Kärjenjoki-Siironjoki on Lapväärtinjoen-Isojoen suurin sivuhaara. Kärjenjoen-Siironjoen valuma-alueen suuruus on 267 km2.

Siironjoen keskiosan valuma-alueella sijaitsee entuudestaan Sulkonkeitaan turvetuotantoalue, jonka pinta-ala on noin 36 hehtaaria. Siironjoen yläosan valuma-alueella (37.064) sijaitsevan Helmiäiskeitaan-Tempakankeitaan tuotantoalueen pinta-ala on 255,5 hehtaaria. Lisäksi Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 17.12.2010 nro 84/2010/3 myöntänyt ympäristöluvan turvetuotantoon Kotokeitaalla Isojoen kunnassa. Tämän Isojoen yläosan valuma-alueella (37.032) sijaitsevan tuotantoalueen pinta-ala on 55,5 hehtaaria. Kotokeitaan tuotantoalueenkin kuivatusvedet johdetaan Kärjenjokeen-Siironjokeen.

Hakemuksen mukaan Ison Rapanevan fosforipäästöt yhdessä Kotokeitaan ja Helmiäiskeitaan-Tempakankeitaan päästöjen kanssa lisäävät Siironjoen keskiosan kuormitusta kuntoonpanovaiheessa kiintoaineen osalta 0,05 mg/l, fosforin osalta 1,0 µg/l ja typen osalta 24 µg/l ja tuotantovaiheessa kiintoaineen osalta 0,04 mg/l, fosforin osalta 0,7 µg/l ja typen osalta 18 µg/l.

Lapväärtinjoki-Isojoki saa alkunsa Lauhanvuoren kansallispuistossa sijaitsevista lähteistä. Koska joki virtaa pohjavesialueella, vedenlaatu ja virtaamat siinä ovat tasaisempia kuin muissa Länsi-Suomen virtavesistöissä. Viime vuosikymmeninä vedenlaatu joessa on kuitenkin rehevöitymisen, happamoitumisen ja suurten kiintoainepitoisuuksien vuoksi heikentynyt.

Muutamaa pohjapatoa ja Peruksen voimalaitospatoa lukuun ottamatta Lapväärtinjokea-Isojokea ei ole padottu. Joki kuuluu koskiensuojelulailla (35/1987) voimalaitosrakentamiselta suojeltuihin vesistöihin. Kalasto joessa on monipuolinen, ja siihen kuuluu muun muassa merivaelluksen tekevä taimen.

Hakemuksen mukaan Kärjenjoessa-Siironjoessa vesi on tummempaa ja happamampaa kuin Lapväärtinjoessa-Isojoessa. Lapväärtinjoen-Isojoen osavaluma-alueista turvetuotantoa on eniten juuri Kärjenjoen-Siironjoen alueella, jossa sen osuus fosforikuormituksesta on viisi prosenttia ja typpikuormituksesta seitsemän prosenttia. Kärjenjoen-Siironjoen fosforikuormitus on noin 3 300 kilogrammaa ja typpikuormitus 69 000 kilogrammaa vuodessa. Kärjenjoki-Siironjoki heikentää vedenlaatua Lapväärtinjoen-Isojoen alaosassa.

Valtioneuvoston 10.12.2009 hyväksymän Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan turvetuotannon osuus kaikkien alueen vesistöjen ravinnekuormituksesta on pieni, mutta paikallisesti turvetuotanto on merkittävä vesistöjen kuormittaja. Turvetuotantoalueilta huuhtoutuva vesi on tummempaa ja sisältää enemmän liuenneita orgaanisia aineita ja kiintoainetta sekä metalleja kuin luonnontilaisilta soilta tuleva vesi. Vesienhoitoalueella pyritään pintavesien parantamisessa vaikuttamaan erityisesti rehevyyteen, happamuuteen ja vesistöjen rakenteeseen. Vesistöjen rakenteen osalta pyritään muun ohella parantamaan kalojen ja muiden eliöiden elinolosuhteita.

Vesienhoitosuunnitelman tavoitteeksi on asetettu, että erinomaisessa tilassa olevien pintavesimuodostumien tila säilyy erinomaisena ja hyvässä tilassa olevien hyvänä. Hyvää huonommassa tilassa olevien vesimuodostumien osalta tavoitteena on hyvän tilan saavuttaminen, minkä tulisi tapahtua pääsääntöisesti ensimmäisellä, vuoteen 2015 jatkuvalla vesienhoitokaudella. Vesiensuojelullisesti tai taloudellisesti ongelmallisimmissa tapauksissa tilatavoitteiden toteutumisen on arvioitu tapahtuvan seuraavalla, vuoteen 2021 jatkuvalla vesienhoitokaudella ja poikkeuksellisen ongelmallisissa tapauksissa vuoteen 2027 mennessä, kolmannen vesienhoitokauden aikana.

Muun muassa Lapväärtinjoen-Isojoen sivuhaaroineen käsittävässä Isojoen-Teuvanjoen vesistöalueiden vuoteen 2015 ulottuvassa, Länsi-Suomen ympäristökeskuksen 25.11.2009 laatimassa vesienhoidon toimenpideohjelmassa Kärjenjoki-Siironjoki on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi ja Lapväärtinjoen alaosa (Lapväärtinjoen-Isojoen pääuoma Kärjenjoen-Siironjoen yhtymäkohdasta mereen) tyydyttäväksi. Isojoki (pääuoma Kärjenjoen-Siironjoen yhtymäkohtaan asti) on luokiteltu ekologiselta tilaltaan hyväksi. Mainittujen vesimuodostumien kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi. Kokonaistilaltaan Kärjenjoki-Siironjoki on arvioitu välttäväksi ja Lapväärtinjoen alaosa tyydyttäväksi. Maaperän happamuuden vuoksi hyvän tilan saavuttamiseen niiden kummankin osalta tarvitaan jatkoaikaa ainakin vuoteen 2021 asti.

Lapväärtinjoen-Isojoen alaosan ja Kärjenjoen-Siironjoen osalta toimenpideohjelmassa on keskeisinä kysymyksinä mainittu maaperän happamuus, hajakuormitus ja rakenteelliset muutokset. Eroosio on todettu merkittäväksi muun muassa turvetuotantoon liittyväksi ongelmaksi. Eroosion irrottamiin maahiukkasiin on sitoutunut ravinteita, metalleja ja orgaanista ainetta. Eroosion voimakkuuden mittana voidaan pitää veden kiintoainepitoisuutta. Kiintoainepitoisuus Lapväärtinjoen-Isojoen vedessä on tulvien aikana ollut jopa 140 mg/l.

Vesienhoitoa koskevina erityisvaatimuksina on Lapväärtinjoen-Isojoen osalta mainittu meritaimenen ja jokihelmisimpukan elinympäristöt. Myös Kärjenjokea-Siironjokea luokiteltaessa on otettu huomioon taimenen esiintymisestä johtuva joen kalataloudellinen arvo. Toimenpideohjelman mukaan Lapväärtinjoen-Isojoen alaosa ja Kärjenjoki-Siironjoki ovat vesienhoidon riskikohteita.

Vesimuodostumien hyvän tilan saavuttaminen Lapväärtinjoen-Isojoen vesistöalueella edellyttää, että ihmisen toiminnasta aiheutuvaa ravinnekuormitusta vähennetään 20–30 prosenttia. Lapväärtinjoen-Isojoen keskimääräisen fosforipitoisuuden tulisi olla tasolla 40 mikrogrammaa litrassa, kun pitoisuus nyt on 45–50 mikrogrammaa litrassa, ja joen alaosan pidemmän jakson pH-minimin yli 5,6 (nyt 4,6). Kärjenjoen-Siironjoen keskimääräisen fosforipitoisuuden tulisi olla 35 mikrogrammaa litrassa (nyt 50 mikrogrammaa litrassa) ja pidemmän jakson pH-minimin yli 5,6 (nyt 4,5). Lapväärtinjoen-Isojoen alaosan ja Kärjenjoen-Siironjoen osalta hyvän tilan saavuttaminen edellyttää haitallisten happamuustilanteiden vähentämistä.

Turvetuotannosta Lapväärtinjoessa-Isojoessa aiheutuvan ravinnekuormituksen (nyt vuosittain 0,3 tonnia fosforia ja yhdeksän tonnia typpeä) vähentämistavoitteena toimenpideohjelmassa on mainittu fosforin osalta 50 prosenttia ja typen osalta 25 prosenttia. Turvetuotantoalueet tulee ohjata jo ojitetuille soille tai nykyisten tuotantoalueiden yhteyteen. Uusien turvetuotantoalueiden osalta on kiinnitettävä huomiota tuotantoalueiden yhteisvaikutukseen.

Lapväärtinjoen-Isojoen päähaara ja Heikkilänjoki on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin liitteessä I mainitun luontotyypin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit edustajana sekä luontodirektiivin liitteessä II mainittujen jokihelmisimpukan ja saukon esiintymisen vuoksi (kohde FI0800111, Lapväärtinjokilaakso). Kohteen kuvauksessa on mainittu vesistön meritaimenkanta ja todettu sen arvokkuus yhtenä maan viidestä jäljellä olevasta alkuperäisestä ja luontaisesti lisääntyvästä taimenkannasta. Natura 2000 -luontotyyppioppaan mukaan meritaimen on yksi luontotyypin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit indikaattorilajeista.

Kärjenjokeen-Siironjokeen ja Hanhiojaan meritaimenen ei ole havaittu nousevan. Kärjenjokea-Siironjokea ja Hanhiojaa ei ole sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Hakemuksessa viitatusta julkaisusta Lehtovuori, Hannu: Purotaimenen levinneisyys ja siihen vaikuttavia tekijöitä Vaasan läänin alueella (Kala- ja riistahallinnon julkaisuja nro 26, Helsinki 1997) ilmenee puolestaan purotaimenen tärkeä merkitys julkaisussa tarkastellun alueen kalastolle. Julkaisun mukaan on todettu, että esimerkiksi Isojoen purotaimenkanta toimii joen meritaimenkannan geneettisen perimän laajentajana. Purotaimenen merkitys korostuu meritaimenten emokalaston huvetessa ja perimän yksipuolistuessa. Paikalliset purotaimenkannat ovat sopeutuneet vallitseviin olosuhteisiin, kuten esimerkiksi sameaan tai happamaan veteen, ja niitä voidaan käyttää siirtoistutuksissa. Toisin kuin meritaimen purotaimen ei hakeudu vaellukselle. Vaellustyyppi ei ole kuitenkaan aina pysyvä. Isojoessa vaeltava taimenkanta voi saada täydennystä latvavesien purotaimenkannasta. Etelä-Suomessa purotaimen suosii jokien latva- ja pieniä sivuhaaroja. Purotaimenet tarvitsevat hapekasta ja viileää vettä ja viihtyvät parhaiten, kun veden pH on 5,6–8,0. Ne vieroksuvat hyvin tummia humusvesiä, mutta tulevat toimeen tummissakin vesissä, jos happipitoisuus ja pH ovat sopivia.

Purotaimenta uhkaavina muutoksina ja toimintoina julkaisussa on mainittu muun muassa happamoituminen. Sulfidipitoisilla mailla tehdyt ojitukset johtavat vesistön pH-arvon alenemiseen. Lisäksi soiden ojitusvedet kuljettavat mukanaan, varsinkin ojituksen kestäessä ja tulva-aikoina, runsaasti kiintoainetta ja veteen liuenneita aineita. Pohjalle kerrostuva kiintoaines muuttaa vesieliöiden elinmahdollisuuksia muun muassa pilaamalla kutusoraikot. Eloperäinen kiintoaines lisää biologista hapenkulutusta. Ravinteiden ja muiden alkuaineiden, kuten raudan, alumiinin ja raskasmetallien, irtautuminen maaperästä lisääntyy. Ojitukset myös suurentavat hetkellisiä kevät- ja kesävaluntahuippuja. Soiden sadevesiä pidättävän kyvyn väheneminen voi johtaa siihen, että vesitilanne puro- ja jokiuomissa vaihtelee tulvista kuivuuteen.

Julkaisussa on mainittu, että Kärjenjoesta on saatu vuonna 1981 suoritetussa sähkökoekalastuksessa purotaimenia. Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö on hakemuksesta antamassaan lausunnossa maininnut vuosina 1998 ja 1999 toteutetut sähkökoekalastukset, joissa on saatu taimenia muun ohella Hanhiojasta ja Kärjenjoesta-Siironjoesta. ELY-keskuksen mukaan Hanhioja on fysikaalisten ominaisuuksiensa puolesta edelleen taimenelle sopiva, siinä on sille sopivia kutualueita ja taimen todennäköisesti esiintyy siinä.

Suomen lajien uhanalaisuutta koskevan punaisen kirjan (2010) mukaan taimenen merivaelteiset kannat ovat äärimmäisen uhanalaisia (CR), eli vaara niiden luonnosta häviämisestä on arvioitu erittäin korkeaksi. Napapiirin eteläpuolisten Suomen sisävesien taimenkannat (järvi- ja purotaimen) ovat erittäin uhanalaisia (EN), eli vaara niiden luonnosta häviämisestä on arvioitu hyvin korkeaksi. Taimenen säilymistä uhkaavina tekijöinä punaisessa kirjassa on mainittu muun muassa ojitus ja turpeenotto.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Toiminnanharjoittajalla on ympäristönsuojelulain 5 §:n mukainen yleinen velvollisuus olla selvillä toimintansa vaikutuksista. Lain ympäristölupahakemusta koskevan 35 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista ja muista merkityksellisistä seikoista. Haitallisten ympäristövaikutusten merkitystä ja mahdollisuutta arvioitaessa lupaharkinnassa on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 4 §:stä ilmenevät periaatteet, erityisesti varovaisuusperiaate.

Turvetuotannon ympäristöluvan lupaharkinnassa arvioidaan yhtenä seikkana toiminnan vesistövaikutuksia. Kuivatusvedet nyt kysymyksessä olevan Ison Rapanevan turvetuotantoalueelta johdettaisiin Lapväärtinjoen-Isojoen vesistöalueeseen kuuluvan Hanhiojan kautta Kärjenjokeen-Siironjokeen, jonka valuma-alueella on jo nyt enemmän turvetuotantoa kuin Lapväärtinjoen-Isojoen muilla osavaluma-alueilla. Ison Rapanevan tuotantoalueen kuivatusvesien lisäksi Kärjenjokeen-Siironjokeen johdetaan kolmen muun turvetuotantoalueen vedet.

Kärjenjoki-Siironjoki on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi ja Lapväärtinjoen-Isojoen alaosa tyydyttäväksi. Niiden kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi. Kokonaistilaltaan Kärjenjoki-Siironjoki on luokassa välttävä ja Lapväärtinjoen-Isojoen alaosa luokassa tyydyttävä.

Vesistöalueen pääuoma Lapväärtinjoki-Isojoki on säilyttänyt luonnontilaisia piirteitään paremmin kuin joet Länsi-Suomessa yleensä, ja siinä lisääntyy joen alkuperäistä kantaa oleva meritaimen. Hakemuksessa tarkoitettu tuotantoalue sijaitsee sinänsä etäällä muun muassa Lapväärtinjoen-Isojoen pääuoman käsittävästä Natura 2000 -verkoston kohteesta, eikä meritaimenen ole havaittu nousevan Kärjenjokeen-Siironjokeen. Tässä joessa ja siihen laskevassa Hanhiojassa 1980- ja 1990-luvuilla tehdyissä koekalastuksissa on kuitenkin saatu purotaimenia, ja ELY-keskus on arvioinut purotaimenen esiintyvän siellä nykyisinkin. Samaan lajiin kuuluvat purotaimen ja meritaimen voivat risteytyä, ja niiden jälkeläiset ovat lisääntymiskykyisiä. Tämän vuoksi myös purotaimenkannan säilymisellä on merkitystä, kun äärimmäisen uhanalaiset meritaimenkannat pyritään säilyttämään. Asiakirjoista ei ole saatavissa selvitystä siitä, että purotaimenta ei esiintyisi turvetuotantoalueen päästöjen vaikutusalueella. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ei voida päätellä, etteivät Kärjenjoen-Siironjoen ja Hanhiojan purotaimenet voi olla yhteydessä Lapväärtinjoen-Isojoen pääuoman meritaimeniin. Luvanhakija ei myöskään ole esittänyt sellaista selvitystä nykyisestä purotaimenkannasta, jonka perusteella olisi päädyttävä toiseen lopputulokseen. Taimenen merkitystä päästöjen vaikutusalueella korostaa myös, että taimen on välttämätön jokihelmisimpukan elinkierrolle Lapväärtinjoen-Isojoen yläjuoksulla, sekä se seikka, että napapiirin eteläpuolisessa osassa Suomea myös purotaimen on erittäin uhanalainen.

Jokien ekologisen tilan luokitus perustuu biologisista muuttujista (kalat, pohjaeläimet, päällyslevästö) kerättyyn seurantatietoon. Lisäksi luokituksessa otetaan huomioon joen fysikaalis-kemiallinen ja hydrologis-morfologinen tila. Kalojen osalta luokituksessa huomioon otettavia osatekijöitä ovat muun muassa lohen ja meritaimenen poikastiheys sekä herkkien lajien osuus kalastosta. Lapväärtinjoen-Isojoen meritaimenkannan heikentyminen muuttaisi näitä tekijöitä, minkä seurauksena voisi olla vesimuodostuman tilaa kuvaavan luokan heikkeneminen tai ainakin luokan paranemisen vaikeutuminen.

Iso Rapaneva on suurimmaksi osaksi ojittamatonta suota. Turvetuotantoalueen 76,4 hehtaarin pinta-alasta on ojitettu hakijan ilmoituksen mukaan 21 hehtaaria. Suota turvetuotantoon otettaessa ja tuotantoa harjoitettaessa irtoavat maa-ainekset lisäävät tuotantoalueen kuivatusvesien purkuvesistöön kohdistuvaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta sekä sulfidimaiden vuoksi myös happamoitumista. Suota turvetuotantoon kunnostettaessa kuormitus on itse tuotannosta aiheutuvaan kuormitukseen nähden vielä merkittävästi suurempaa. Vesienhoidon toimenpideohjelmassa turvetuotanto on mainittu yhtenä merkittävänä eroosion aiheuttajana.

Kärjenjoen-Siironjoen nykyisen kokonaistilan vuoksi uuden ja pääosin ojittamattoman turvetuotantoalueen käyttöönotto hidastaisi vesienhoitosuunnitelman mukaista hyvän tilan saavuttamista. Tuotannosta aiheutuva kuormitus voisi aiheuttaa sellaisia veden laadun muutoksia, jotka edelleen heikentävät purotaimenen menestymismahdollisuuksia Kärjenjoessa-Siironjoessa ja tätä kautta voivat vaikuttaa heikentävästi myös Lapväärtinjoen-Isojoen meritaimenkantaan. Mahdollisena on tällöin myös pidettävä, että taimenkantojen heikentymisellä voisi olla kokonaisuutena arvioiden merkitystä jokihelmisimpukan esiintymiselle Lapväärtinjoen-Isojoen pääuoman yläjuoksulla ja Natura 2000 -alueella.

Ympäristönsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen mukaan lain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa voi olla myös paikallisesti tärkeän tai uhanalaisen lajin tuhoutuminen. Asiassa on tästä syystä otettava huomioon erityisesti toiminnasta aiheutuva vaikutus purotaimeneen ja edelleen mahdollisesti meritaimeneen. Hallituksen esityksessä on myös todettu, että lain 42 §:n 1 momen­tin 4 kohdassa erityisellä luonnonolosuhteella tarkoitettaisiin alueen poikkeuksellisten luontoarvojen kokonaisuutta. Tällainen kokonaisuus voisi tässä tapauksessa olla Lapväärtinjoen-Isojoen pääuoman sekä sivu-uomien muodostama ekologinen kokonaisuus meritaimenen ja edelleen jokihelmisimpukan kannalta.

Edellä lausutuista syistä ja kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 4 § sekä 50 §:n 2 momentti, pääosin ojittamattoman Ison Rapanevan ottamisesta turvetuotantoon ja turvetuotannon siellä harjoittamisesta, vaikka se tehtäisiin parasta käyttökelpoista tekniikkaa soveltaen, aiheutuisi hakemuksessa esitettyjen selvitysten perusteella arvioituna ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa sekä mahdollisesti 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun erityisen luonnonolosuhteen huonontumista. Tämän vuoksi edellytyksiä ympäristöluvan myöntämiseen ei esitettyjen selvitysten perusteella ole.

Näillä perusteilla hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset on kumottava ja hakemus hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Seppo Rekolainen. Esittelijä Petri Leinonen.

 
Julkaistu 4.12.2014