KHO:2014:177

Asiassa oli asianajaja A:n hakemuksesta ratkaistavana, tuleeko B:n oikeudenkäyntiavustajana sekä hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimineelle A:lle määrätä oikeusapulain asianomaisten säännösten nojalla B:n avustamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa palkkio ja korvaus kuluista, kun A oli pääasian käsittelyn korkeimmassa hallinto-oikeudessa jo päätyttyä vaatinut avustajan palkkion määräämistä. Asiaa ratkaistaessa oli arvioitava, mikä merkitys oli annettava pääasiassa esitetylle vaatimukselle suullisen käsittelyn toimittamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkeimpaan hallinto-oikeuteen pääasiassa toimitetussa valituksessa, vastaselityksessä tai sen täydennyksessä ei ollut vaadittu avustajan palkkion määräämistä valtion varoista. Korkeimman hallinto-oikeuden vastaselityspyynnöstä oli käynyt ilmi hallintolainkäyttölain 35 §:n mukaisesti, että korkein hallinto-oikeus voi ratkaista asian pyydetyn vastaselityksen toimittamatta jättämisestä huolimatta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että käsittely ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa käyttävässä korkeimmassa hallinto-oikeudessa on pääsääntöisesti kirjallista. B:n asiassa jo hallinto-oikeus oli hylännyt suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön pääasian yhteydessä. Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei B:n avustajana asiassa toimineella asianajaja A:lla ollut tähän nähden perusteltua syytä luottaa siihen, että vaatimukseen suullisen käsittelyn toimittamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa suostuttaisiin ja siksi lasku voitaisiin esittää vasta suullisessa käsittelyssä tai että korkein hallinto-oikeus erikseen päättäisi suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen hylkäämisestä ja siinä yhteydessä tiedustelisi, vaatiiko asiamies oikeusapulain mukaista palkkiota määrättäväksi.

Avustajan palkkiovaatimuksen puuttumista ei voitu pitää hallintolainkäyttölain 28 §:ssä tarkoitettuna seikkana, jonka vuoksi tuomioistuimen olisi tullut varata avustajalle tilaisuus valituksen täydentämiseen. Kun palkkiovaatimus ei ilmennyt oikeudenkäyntiasiakirjoista eikä laskua ollut esitetty, tuomioistuimen velvollisuutena ei ollut varata avustajalle tilaisuutta palkkiovaatimuksen esittämiseen.

Pääasian käsittely oli päättynyt korkeimman hallinto-oikeuden 14.4.2014 antamalla päätöksellä. Asian käsittelyn aikana oikeudenkäyntiavustajana toiminut asianajaja A ei ollut esittänyt vaatimusta oikeusapulain mukaisen palkkion määräämiseksi tai toimittanut avustajan palkkiolaskua. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei asianajaja A:lle voitu enää myöhemmin määrätä suoritettavaksi 22.4.2014 saapuneessa laskussa vaadittua palkkiota sekä korvausta kuluista. Asianajaja A:n hakemus hylättiin.

Äänestys 14–5 (täysistuntoratkaisu).

Oikeusapulaki 8 § 4 momentti, 13 § 1 momentti viimeinen virke, 17 § 1 momentti, 18 § 1 momentti ja 18 § 2 momentti

Hallintolainkäyttölaki 23 § 1 momentti 2 kohta, 27 § 1 momentti, 28 §, 34 § 2 momentti, 35 § 1 momentti, 51 § 1 momentti

Ks. KHO:2014:178 ja KHO:2014:179

Päätös, jota hakemus koskee

Korkein hallinto-oikeus 14.4.2014 taltionumero 1261

Asian aikaisempi käsittely

Tampereen yliopiston lääketieteen yksikön johtaja on päätöksellään 10.8.2011 nro O28/2011 päättänyt myöntää B:lle oikeuden aloittaa opintonsa lääketieteen koulutusohjelmassa ensimmäiseltä vuosikurssilta syksyllä 2011, jolloin hänen lääketieteen opintonsa katsotaan vanhentuneiksi.

B on valittu vuonna 1989 erikoistapausvalinnassa ilman valintakoetta opiskelemaan Tampereen yliopistoon lääketieteen lisensiaatin koulutusohjelmaan. Lääketieteen yksikön yleismääräysten mukaan opintosuoritukset ovat voimassa 10 vuotta, ja opintojen mahdollisesta uudelleen aloittamisesta on tämän jälkeen sovittava erikseen kirjallisesti yksikön johtajan kanssa. B:n opinnot vanhenevat elokuussa 2011.

Tampereen oikeusaputoimisto on 20.9.2011 tekemällään päätöksellä myöntänyt B:lle oikeusapua opinto-oikeuden myöntämistä koskevassa asiassa 1.9.2011 alkaen ilman perusomavastuuosuutta ja määrännyt hänen avustajakseen asianajaja A:n.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 24.6.2013 antamallaan päätöksellä nro 13/0409/3 muun ohella hylännyt B:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä hänen valituksensa. Päätöksellä on lisäksi määrätty B:n avustajana toimineelle asianajaja A:lle maksettavasta palkkiosta.

Korkein hallinto-oikeus on 14.4.2014 antamallaan edellä mainitulla päätöksellä hylännyt B:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä hänen valituksensa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 22.4.2014 saapuneessa hakemuksessaan vaatinut, että hänelle määrätään maksettavaksi palkkiota korkeimmalle hallinto-oikeudelle Romeo-järjestelmän kautta toimitetun 22.4.2014 päivätyn laskun mukaisesti. A on esittänyt 16 ja puolen työtunnin perusteella yhteensä 2 088,78 euron palkkiolaskun, johon määrään on sisältynyt myös kopiokuluja 34,50 euroa sekä arvonlisä³veroa 404,28 euroa.

A on esittänyt perusteluina hakemukselleen muun ohella seuraavaa:

Valituksessa oli vaadittu suullisen käsittelyn toimittamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Normaalisti myös avustajan palkkiovaatimus olisi tullut esitetyksi suullisessa käsittelyssä. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin hylännyt vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta pääasiassa antamansa ratkaisun yhteydessä. Korkein hallinto-oikeus ei ole erikseen ilmoittanut, ettei suullista käsittelyä toimiteta, eikä se ole pyytänyt avustajaa lähettämään palkkiolaskuaan. Avustajalla ei ole ollut syytä etukäteen lähettää laskuaan, koska valituksessa esitetyn vaatimuksen mukaisesti olettamus on ollut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely. Hylätessään suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen korkeimman hallinto-oikeuden olisi tullut pyytää asianajaja A:ta lähettämään lasku.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut A:n hakemuksen oikeudenkäyntiavustajalle maksettavan palkkion määräämisestä. Hakemus hylätään.

Perustelut

Oikeusapulain säännökset ja lain esityöt

Oikeusapulain 8 §:n 4 momentin mukaan avustaja on toimessaan velvollinen noudattamaan hyvää asianajotapaa.

Oikeusapulain 13 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen mukaan oikeusapu on myöntämisestä lähtien voimassa kaikissa oikeusasteissa, joissa asiaa käsitellään.

Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella ja välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. (---) Palkkion määräämistä varten avustajan on esitettävä yksityiskohtainen selvitys asiassa suorittamistaan toimenpiteistä ja kuluistaan.

Oikeusapulain 18 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa pääasian käsittelevä tuomioistuin määrää yksityiselle avustajalle, todistajalle ja, jollei oikeusavun saajalla jo muuten ole lain mukaan oikeutta maksuttomaan tulkkaukseen, tulkille valtion varoista maksettavan palkkion ja korvauksen sekä oikeusapua saaneelle maksettavat korvaukset.

Oikeusapulain 18 §:n 2 momentin mukaan avustajalle tulevan palkkion ja korvauksen tuomioistuin määrää avustajan tehtävän päättyessä tuomioistuimessa. Palkkiosta ja korvauksesta tehdään pääasiasta annettavasta ratkaisusta erillinen päätös. Päätös annetaan pääasian ratkaisun yhteydessä tai samana päivänä.

Oikeusapulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 82/2001 vp) lausutaan 18 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa: "Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa palkkioiden ja korvausten määräämisestä päättäisi pääasiaa käsittelevä tuomioistuin. (---)

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin avustajalle tulevan palkkion ja korvauksen määräämisestä. Lähtökohta olisi, että tuomioistuin määräisi avustajalle tulevan palkkion ja korvauksen avustajan tehtävän päättyessä kyseisessä tuomioistuimessa. Vastaava säännös on maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 16 §:n 1 momentissa."

Oikeusapulakia ja muun muassa sen 18 §:ää on muutettu lailla oikeusapulain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (927/2008). Lainmuutoksen pääasiallisena tarkoituksena on ollut sähköisen asioinnin mahdollistaminen oikeusavusta ja oikeusapupalkkioista päätettäessä. Lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 103/2008 vp) mukaan lain 18 §:ää ei ole ollut tarkoitus muuttaa siltä osin, kuin siinä säädetään palkkion määräämisestä avustajan tehtävän päättyessä tuomioistuimessa.

Hallintolainkäyttölain säännökset

Hallintolainkäyttölain 23 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan valituskirjelmässä, joka on osoitettava valitusviranomaiselle, on ilmoitettava miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi.

Hallintolainkäyttölain 27 §:n 1 momentin mukaan valittaja saa valitusajan päättymisen jälkeen esittää vireillä olevassa asiassa ainoastaan sellaisen uuden vaatimuksen, joka perustuu olosuhteiden muutokseen tai valitusajan päättymisen jälkeen valittajan tietoon tulleeseen seikkaan. Valittaja saa vaatia myös täytäntöönpanon kieltämistä tai tehdä muun sivuvaatimuksen.

Hallintolainkäyttölain 28 §:n 1 momentin mukaan, jos valitus on puutteellinen, valittajalle on varattava tilaisuus täydentää sitä, jollei täydentäminen ole asian käsittelyn kannalta tarpeetonta. Pykälän 2 momentin mukaan valittajalle on annettava valituksen täydentämistä varten kohtuullinen määräaika ja samalla ilmoitettava, millä tavoin valitus on puutteellinen.

Hallintolainkäyttölain 34 §:n 2 momentin mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.

Hallintolainkäyttölain 35 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on varattava kohtuullinen määräaika selityksen antamiseen. Samalla hänelle on ilmoitettava, että asia voidaan ratkaista määräajan jälkeen, vaikka selitystä ei ole annettu.

Hallintolainkäyttölain 51 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on päätöksessään annettava ratkaisu asiassa esitettyihin vaatimuksiin.

Tosiseikat

Asianajaja A on B:n asiamiehenä tehnyt valituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen hallinto-oikeuden 24.6.2013 antamasta päätöksestä. Valituksessa on vaadittu muun ohella suullisen käsittelyn toimittamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa sekä hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista. A on korkeimpaan hallinto-oikeuteen palautuneen saantitodistuksen mukaan 15.10.2013 vastaanottanut korkeimman hallinto-oikeuden vastaselityspyynnön, jossa hänelle on varattu B:n asiamiehenä tilaisuus 21 päivän kuluessa kirjeen tiedoksisaannista antaa vastaselitys Tampereen yliopiston pääasiassa antaman lausunnon johdosta. Vastaselityspyynnössä on samalla ilmoitettu, että asia voidaan ratkaista määräajan jälkeen, vaikka vastaselitystä ei ole annettu (hallintolainkäyttölain 35 §). A on sittemmin toimittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen vastaselityksen ja vielä sen täydennyksen.

Korkeimpaan hallinto-oikeuteen toimitetussa valituksessa, vastaselityksessä tai sen täydennyksessä ei ollut ilmoitettu, että asiassa vaaditaan valtion varoista oikeusapulain nojalla maksettavan palkkion ja korvauksen määräämistä A:lle eikä A ollut liioin esittänyt asiassa palkkiolaskua.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 14.4.2014 taltionumero 1261 hylännyt B:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta ja hänen valituksensa.

A on käsillä olevassa hakemuksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle vaatinut palkkion maksamista 22.4.2014 päivätyn yhteensä 2 088,78 euron suuruisen laskun mukaisesti edellä mainituista avustajan tehtävistä ja asiassa syntyneistä kuluista. Hakemuksen mukaan A:lla ei ole ollut syytä etukäteen lähettää laskuaan, koska olettamus on ollut, että asiassa toimitetaan valituksessa esitetyn vaatimuksen mukaisesti korkeimmassa hallinto-oikeudessa suullinen käsittely, jossa lasku olisi tullut esitetyksi. Hylätessään suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen korkeimman hallinto-oikeuden olisi tullut pyytää A:ta lähettämään lasku.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ratkaistavana, tuleeko B:n oikeudenkäyntiavustajana sekä hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimineelle asianajaja A:lle määrätä oikeusapulain asianomaisten säännösten nojalla avustajan palkkio ja korvaus kuluista, kun A on vasta pääasian käsittelyn korkeimmassa hallinto-oikeudessa jo päätyttyä vaatinut avustajan palkkion määräämistä, mutta ei ollut tätä ennen pääasiaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä esittänyt vaatimusta palkkion määräämisestä eikä liioin esittänyt laskua suorittamistaan toimenpiteistä. Tätä asiaa ratkaistaessa on arvioitava, mikä merkitys on annettava pääasiassa esitetylle vaatimukselle suullisen käsittelyn toimittamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Oikeusapulain mukaan oikeudenkäyntiavustajalla on oikeus saada kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja korvaus kuluista. Korvauksen määrää pääasian käsittelevä tuomioistuin avustajan tehtävän päättyessä tuomioistuimessa. Palkkion määräämistä varten avustajan on esitettävä yksityiskohtainen selvitys asiassa suorittamistaan toimenpiteistä.

Kun muutoksenhakijalle on asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä määrätty avustaja, avustajan määräys on voimassa myös asiaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä, jollei muuta esitetä. Avustajan määräys voi ilmetä hallinto-oikeuden asiakirjoihin sisältyvästä oikeusapupäätöksestä tai hallinto-oikeuden päätöksestä. Lähtökohtana on, että oikeusapupäätöksellä määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla on oikeus saada valtion varoista palkkio suorittamistaan tarpeellisista toimenpiteistä ja korvaus kuluista. Palkkion saamatta jäämisestä johtuu avustajalle taloudellista vahinkoa, ja selvä olettamus on, että avustaja haluaa palkkion työstään. Tavanmukaisesti oikeusapupäätöksellä määrätty avustaja esittääkin vaatimuksen avustajan palkkion määräämisestä jo korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassaan valituksessa. Käytännössä on esiintynyt myös tilanteita, joissa avustaja viittaa valituskirjelmässä siihen, että hänen päämiehensä saa asiassa oikeusapua taikka toimittaa asian käsittelyn myöhemmässä vaiheessa nimenomaista palkkion maksamista koskevaa vaatimusta esittämättä tuomioistuimeen palkkiolaskun. Tilanteet, joissa avustaja ei näin toimi, ovat poikkeuksellisia.

Palkkio ja korvaus määrätään oikeusapulain mukaan pääasian ratkaisun yhteydessä tai samana päivänä. Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei oikeusapulakia edeltäneen maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla korvattavaksi tuomittavia kustannuksia voitu vaatia sen jälkeen, kun pääasia oli ratkaistu (KKO 2001:139). Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan (KHO 2013:16) vastaavasti katsonut, että avustajalle tulevaa palkkiota ja korvausta avustajan tehtävästä ei lähtökohtaisesti voida oikeusapulain nojalla määrätä maksettavaksi pääasian käsittelyn päättymisen jälkeen. Korkein hallinto-oikeus on katsonut kyseisessä ratkaisussaan, että kun palkkion ja korvauksen määräämättä jättäminen oli johtunut asiamiehen menettelystä, ei asiassa ollut perustetta, jonka vuoksi pääasian käsittelyn päätyttyä asiamiehelle olisi tullut maksaa palkkiota tai korvausta. Kysymyksessä oli tilanne, jossa palkkiovaatimus oli esitetty, mutta useista tuomioistuimen pyynnöistä huolimatta asiassa ei ollut esitetty palkkiolaskua.

Nyt asianajaja A:n hakemuksesta ratkaistavassa asiassa A ei oikeudenkäyntiavustajana ole esittänyt vaatimusta palkkion määräämisestä ennen pääasiassa annettua tuomioistuimen ratkaisua eikä myöskään esittänyt laskua antamansa vastaselityksen tai sen jälkeen toimittamansa täydennyksen yhteydessä. Hakemuksen mukaan lasku olisi tullut normaalisti esitetyksi suullisessa käsittelyssä, jos korkein hallinto-oikeus olisi valituksessa esitetyn pyynnön ja A:n olettamuksen mukaisesti toimittanut suullisen käsittelyn. Kun suullista käsittelyä ei korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimitettukaan, olisi korkeimman hallinto-oikeuden tullut suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen hylätessään tiedustella A:lta laskua. Asiassa on erityisesti näistä lähtökohdista tuomioistuimen menettelyä ja oikeudenkäyntiavustajan toimintaa arvioimalla ratkaistava, onko oikeudenkäyntiavustajalle perusteita maksaa palkkiota korkeimman hallinto-oikeuden pääasiassa tekemän ratkaisun jälkeen esitetyn palkkiovaatimuksen ja laskun perusteella.

Hallintotuomioistuimen velvollisuutena on huolehtia siitä, että asia tulee selvitetyksi. Hallintolainkäyttölain 28 §:n mukaisesti asianosaiselle on varattava tilaisuus täydentää puutteellista valitustaan. Palkkiovaatimuksen esittäminen on toisaalta nimenomaan oikeudenkäyntiavustajan intressissä ja edellä todetusti tällaisen vaatimuksen esittäminen onkin tavanmukaista. Avustajan tehtävänä on huolehtia sekä sisällöllisten muutosvaatimusten esittämisestä valitusaikana että sivuvaatimusten ja menettelyä koskevien vaatimusten esittämisestä ennen kuin hallintotuomioistuin on ratkaissut asian. Kun oikeudenkäyntiavustaja on muutoksenhakukirjelmässään tai muutoin ilmaissut vaativansa palkkion määräämistä, tuomioistuimen tehtävänä on kyselyoikeuttaan käyttämällä tiedustella vaaditun palkkion määrää eli varata avustajalle tilaisuus esittää laskunsa annettavassa määräajassa. Avustajan palkkiovaatimuksen puuttumista ei voida sen sijaan pitää hallintolainkäyttölain 28 §:n 1 momentissa tarkoitettuna seikkana, jonka vuoksi tuomioistuimen tulisi varata avustajalle tilaisuus valituksen täydentämiseen. Ellei palkkiovaatimus ilmene oikeudenkäyntiasiakirjoista eikä laskua ole esitetty, tuomioistuimen velvollisuutena ei ole varata avustajalle tilaisuutta palkkiovaatimuksen esittämiseen. Asian oikeudellisen arvioinnin kannalta on merkityksetöntä, että avustajalta on tällaisessa tilanteessa käytännössä myös saatettu tuomioistuimen puolesta erillisellä lähetteellä pyytää palkkiovaatimuksen esittämistä.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa korkeimpaan hallinto-oikeuteen toimitetussa valituksessa, vastaselityksessä tai sen täydennyksessä ei ollut vaadittu avustajan palkkion määräämistä valtion varoista. Edellä kuvatusti korkeimman hallinto-oikeuden vastaselityspyynnöstä on käynyt ilmi hallintolainkäyttölain 35 §:n mukaisesti, että korkein hallinto-oikeus voi ratkaista asian pyydetyn vastaselityksen toimittamatta jättämisestä huolimatta. Käsittely ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa käyttävässä korkeimmassa hallinto-oikeudessa on pääsääntöisesti kirjallista. B:n asiassa jo hallinto-oikeus oli hylännyt suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön pääasiaratkaisun yhteydessä. B:n avustajana asiassa toimineella asianajaja A:lla ei ole ollut tähän nähden perusteltua syytä luottaa siihen, että vaatimukseen suullisen käsittelyn toimittamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa suostutaan ja siksi lasku voidaan esittää vasta suullisessa käsittelyssä tai että korkein hallinto-oikeus erikseen päättää suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen hylkäämisestä ja siinä yhteydessä tiedustelee, vaatiiko asiamies oikeusapulain mukaista palkkiota määrättäväksi.

Asian käsittely on päättynyt korkeimman hallinto-oikeuden 14.4.2014 antamalla päätöksellä. Asian käsittelyn aikana oikeudenkäyntiavustajana toiminut asianajaja ei ollut esittänyt vaatimusta oikeusapulain mukaisen palkkion määräämiseksi tai toimittanut avustajan palkkiolaskua. Edellä olevia näkökohtia punnittuaan korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei A:lle voida enää myöhemmin määrätä suoritettavaksi 22.4.2014 saapuneessa laskussa vaadittua palkkiota sekä korvausta kuluista. Näin ollen ja kun otetaan huomioon edellä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, A:n hakemus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Ahti Vapaavuori, Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Matti Halén, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Timo Viherkenttä, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Outi Suviranta, Leena Äärilä, Liisa Heikkilä, Janne Aer ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijät Pirita Pesonen ja Saija Laitinen.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Leena Äärilän äänestyslausunto, johon hallintoneuvokset Mika Seppälä, Eija Siitari, Timo Viherkenttä ja Matti Halén yhtyivät:

"Katson, että A:lle tulee maksaa valtion varoista palkkio oikeusapua saaneen B:n avustamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Oikeusapulain 1 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan valtion varoista henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Lain 1 §:n 2 momentin mukaan oikeusapuun kuuluu oikeudellinen neuvonta, tarpeelliset toimenpiteet sekä avustaminen tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa sekä vapautus eräistä asian käsittelyyn liittyvistä menoista siten kuin mainitussa laissa säädetään.

Lain 5 §:n 1 momentin mukaan yksittäisessä asiassa oikeusapuun kuuluvat ne oikeusavustajan toimenpiteet, jotka asiassa ovat tarpeen huomioon ottaen muun ohella asian laatu ja merkitys.

Lain 8 §:n mukaan oikeusapua antaa julkinen oikeusavustaja. Tuomioistuinasioissa avustajaksi voidaan kuitenkin määrätä myös tehtävään suostumuksensa antanut yksityinen avustaja.

Lain 16 §:ssä säädetään oikeusapupäätöksen muuttamisesta tai oikeusavun lakkaamisesta. Jos oikeusavun myöntämisedellytyksiä ei ole ollut olemassa tai ne ovat muuttuneet taikka lakanneet, voi oikeusaputoimisto muuttaa oikeusapupäätöksen tai päättää, että oikeusavun antaminen lakkaa. Pääasiaa käsittelevä tuomioistuin voi 16 §:n 1 momentissa mainituin edellytyksin käsiteltävänään olevassa asiassa samoin muuttaa oikeusapupäätöstä tai päättää oikeusavun lakkaamisesta.

Lain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella. Palkkion määräämistä varten avustajan on esitettävä yksityiskohtainen selvitys asiassa suorittamistaan toimenpiteistä ja kuluistaan, jollei sellaisen selvityksen esittäminen ole tarpeetonta. Momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin muun ohella toimenpiteistä, joista palkkiota maksetaan ja tuntipalkkion suuruudesta. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää myös siitä, millä tavoin selvitys vaadituista palkkio- ja kulukorvauksista esitetään tuomioistuimelle, sekä siitä, milloin selvitystä tehdyistä toimenpiteistä ei tarvitse esittää.

Lain 18 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa pääasian käsittelevä tuomioistuin määrää yksityiselle avustajalle valtion varoista maksettavan palkkion ja korvauksen. Lain 18 §:n 2 momentin mukaan avustajalle tulevan palkkion ja korvauksen tuomioistuin määrää avustajan tehtävän päättyessä tuomioistuimessa. Palkkiosta ja korvauksesta tehdään pääasiasta annettavasta ratkaisusta erillinen päätös. Päätös annetaan pääasian ratkaisun yhteydessä tai samana päivänä.

Tosiseikat

Tampereen oikeusaputoimisto on 20.9.2011 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:n päämiehelle B:lle oikeusapua 1.9.2011 alkaen ilman perusomavastuuosuutta. Oikeusapua on myönnetty asiassa, joka koskee muutoksenhakua Tampereen yliopiston päätöksestä B:n opinto-oikeutta koskevassa asiassa. Oikeusaputoimisto on määrännyt asianajaja A:n B:n avustajaksi.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 24.6.2013 antamallaan päätöksellä hylännyt B:n valituksen. A on toiminut B:n asiamiehenä tämän hakiessa muutosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Oikeusapulain 13 §:n 1 momentin nojalla B:lle myönnetty oikeusapu on ollut voimassa myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

A ei ole valituksessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle nimenomaisesti vaatinut, että hänelle maksetaan palkkio toimenpiteistä ja kuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. A on toisaalta pääasiaa koskevassa valituskirjelmässä samalla itse valittanut hallinto-oikeuden hänelle määräämästä palkkiosta. Kirjelmästä on siten yksiselitteisesti käynyt ilmi, että asiassa on myönnetty oikeusapua.

A on valituksessa B:n asiamiehenä muun ohessa vaatinut, että pääasiassa järjestetään suullinen käsittely. A on antanut B:n asiamiehenä Tampereen yliopiston lausunnon johdosta vastaselityksen, jossa on samoin vaadittu suullista käsittelyä. Vastaselityksessä ei ole esitetty palkkiovaatimusta, eikä sitä ole tehty tässä vaiheessa ROMEO-järjestelmänkään kautta.

Korkein hallinto-oikeus on tämän jälkeen ratkaissut B:n valituksen 14.4.2014 antamallaan päätöksellä. Päätöksessä on hylätty vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä. Korkein hallinto-oikeus ei ole pääasian osalta muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Päätöksessä ei ole lausuttu avustaja A:n oikeudesta palkkioon. A:lta ei ole ennen asian ratkaisemista pyydetty laskua tai muuten selvitystä siitä, vaaditaanko avustajalle maksettavaksi palkkiota.

Asiassa on nyt kysymys siitä, onko asianajaja A:n jälkikäteen tekemästä hakemuksesta hänelle maksettava palkkio B:n avustamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa, kun A ei ole nimenomaisesti vaatinut palkkiota ja oma-aloitteisesti toimittanut laskua, mutta häneltä ei toisaalta ole ennen asian ratkaisemista pyydetty laskua.

Asian oikeudellinen arviointi

Oikeusapulain mukaisessa järjestelmässä oikeusapua annetaan valtion varoista. Oikeusaputoimisto voi oikeusapupäätöksellä määrätä tuomioistuinasiassa avustajaksi yksityisen avustajan, joksi on määrättävä asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Yksityisellä avustajalla, joka yleensä toimii tehtävässä elinkeinonharjoittajana, on oikeus saada palkkio valtion varoista. Avustajan tekemästä työstä maksettavasta palkkiosta päättää pääasiaa käsittelevä tuomioistuin.

Hallituksen esityksen oikeusapulaiksi (HE 87/2001 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että asiasta päättäminen saattaa edellyttää yksityiskohtaista paneutumista esitettyyn laskuun ja laskutuksen perusteiden selvittämistä prosessinjohtoon kuuluvaa kyselyvelvollisuutta käyttäen. Tämän vuoksi esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on mainittu siitä vaihtoehdosta, että palkkiosta päättäisi joku muu viranomainen. Tähän ei kuitenkaan ole lakiehdotuksessa päädytty, koska pääasian käsittelevä tuomioistuin parhaiten tuntee palkkioon vaikuttavat seikat, kuten asian ja avustajan työn laadun.

Avustajan palkkion määräämisessä oikeusapulain nojalla on siis kysymys valtion hyväksi tehdyn työn korvaamisesta avustajalle siten, että ratkaisuvalta palkkiosta on annettu tuomioistuimelle. Avustajan palkkiovaatimus ei ole varsinaisesti sellainen muuhun oikeudenkäynnin osapuoleen kohdistuva vaatimus, jota hallintolainkäyttölain menettelysäännöksissä tarkoitetaan. Palkkion maksamismenettelyä ja asiamiehen oikeutta palkkioon koskevat kysymykset onkin ensisijaisesti ratkaistava oikeusapulain säännösten perusteella ja oikeusapujärjestelmän tarkoitus huomioon ottaen.

Menettelystä avustajan palkkion määräämisessä säädetään oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä. Niissä asiaa on lain esitöiden mukaan tarkasteltu lähinnä yleisissä tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäynnin näkökulmasta.

Yleisissä tuomioistuimissa menettelyyn kuuluu useimmiten ainakin ensimmäisessä asteessa välitön suullinen käsittely. Asianosaisten tulisi siinä esittää oikeudenkäyntikuluvaatimus ja oikeusapuun liittyvät vaatimuksensa, jolloin vastapuoli voi samalla lausua niistä. Tätä silmällä pitäen oikeusapulain 17 §:ään on lailla 927/2008 lisätty säännös, jonka mukaan, jos selvitystä asiamiehen suorittamista toimenpiteistä ja kuluista on tarkoitus käsitellä suullisessa käsittelyssä tuomioistuimessa, avustajan on toimitettava selvitys siihenastisista toimenpiteistä ja kuluista hyvissä ajoin ja viimeistään istuntopäivää edeltävänä arkipäivänä tuomioistuimelle ja tarvittaessa myös vastapuolelle. Oikeusapulain 18 §:n säännöksistä ilmenee, että huomioon on pyritty ottamaan eri tilanteet, jotta palkkio ei jäisi menettelyllisistä syistä määräämättä.

Koska oikeusapulaissa lähtökohtana on, että avustajalle maksetaan palkkio valtion hyväksi tehdystä työstä, hallintotuomioistuinten käytännössä on pidetty aikaisemmin tulkinnanvaraisena, miten on suhtauduttava tilanteeseen, jossa pääasiaa käsittelevä tuomioistuin ei jostain syystä asian käsittelyn päättyessä anna ratkaisua palkkiosta. Esillä on ollut myös tulkinta, että palkkio on maksamatta jäämisen syystä riippumatta myöhemmin eri päätöksellä maksettava. Ratkaisussa KHO 2013:16 on kuitenkin katsottu, että avustajalle tulevaa palkkiota ja korvausta avustajan tehtävästä ei lähtökohtaisesti voida oikeusapulain nojalla määrätä maksettavaksi pääasian käsittelyn jälkeen. Ratkaisussa on todettu olevan kuitenkin perusteltua, että näin voidaan tehdä, jos palkkiosta päättämättä jääminen ei johdu asiamiehen vaan tuomioistuimen menettelystä. Edellä tarkoitetun vuosikirjaratkaisun mukaan palkkiota ei tullut maksaa, kun hallinto-oikeus oli pyytänyt oikeusapupäätöstä ja laskua useita kertoja saamatta sitä kuitenkaan ennen asian ratkaisemista.

Yleisissä tuomioistuimissa asianosaiset saavat yleensä suullisessa käsittelyssä tai muutoin ennakkoon tiedon siitä, milloin ratkaisu annetaan ja asian käsittely tulee päättymään. Hallintotuomioistuimissa menettely on useimmiten pelkästään kirjallista. Asiamiehellä ei ole samalla tavoin tietoa käsittelyn päättymisajankohdasta. Pelkästään kirjallisessa menettelyssä asiamiehen on vaikeampi ennakoida, missä vaiheessa tuomioistuimen näkökulmasta asian enempi selvittäminen ei ole enää tarpeen, varsinkin jos asiamiehen oman käsityksen mukaan asiassa on vaaditun suullisen käsittelyn tai muun syyn vuoksi vielä odotettavissa laskutettavia toimenpiteitä.

Vaikka avustajan vastuulla on palkkiolaskun jättäminen tuomioistuimelle oma-aloitteisesti, on ymmärrettävää, ettei laskua aina edellä kuvatussa tilanteessa toimiteta kirjelmän yhteydessä. Tämän vuoksi avustajan etu vaatii kirjallisessa hallintolainkäyttömenettelyssä, että avustajalta pyydetään palkkiolasku ennen asian ratkaisemista ja että laskun toimittamiselle asetetaan riittävä määräaika. Tämä kanta on lausuttu ratkaisun KHO 2013:16 perusteluissa. Korkeimman hallinto-oikeuden valmistelukäytännössä menetelläänkin vakiintuneesti niin, että avustajalta pyydetään ennen asian ratkaisemista lasku asetettuun määräaikaan mennessä, jos myönnetty oikeusapu ja avustajan määräys ovat tiedossa.

A:lta ei ole tästä käytännöstä poiketen pyydetty laskua ennen asian ratkaisemista. Koska korkein hallinto-oikeus ei yleensä anna erikseen ratkaisua suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön hylkäämisestä, A ei ole muutoinkaan saanut tietoa siitä, että asia tullaan ratkaisemaan ilman pyydetyn suullisen käsittelyn toimittamista. Tietona, johon perustuisi velvollisuus toimittaa lasku palkkion menetyksen uhalla, ei voida pitää vastaselityspyyntöön sisällytettyä viittausta hallintolainkäyttölain 35 §:n säännökseen. Mainittu viittaus sisällytetään korkeimmassa hallinto-oikeudessa vastaselitykseen täysin kaavamaisesti.

A:n edellä selostetusta käytännöstä poikkeavaa kohtelua voidaan perustella sillä, että hän ei ole vastoin asiamiesten yleisesti noudattamaa käytäntöä nimenomaisesti maininnut kirjelmissä vaativansa palkkiota. Kun otetaan huomioon oikeusapulain lähtökohta avustajan oikeudesta palkkioon, täydennysmenettelyssä ei ole kuitenkaan perusteltua tehdä oikeusapupäätöksen ja avustajan määräyksen ollessa tiedossa eroa sen suhteen, missä muodossa avustajan palkkiovaatimus on esitetty vai onko vaatimusta nimenomaisesti esitetty. Rajanveto sen perusteella, mitä palkkioon liittyen on oikeusapuasiassa lausuttu, johtaisi helposti sattumanvaraiseen menettelyyn istuntoa edeltävässä valmistelussa.

Korkeimman hallinto-oikeuden valmistelukäytännössä onkin vakiintuneesti pyydetty laskua myös nyt kysymyksessä olevaa tilannetta vastaavissa tilanteissa, eli kun palkkiota ei ole nimenomaisesti vaadittu. Lähetteessä todetaan tällöin oikeusapupäätöksen sisältö ja pyydetään laskua määräpäivään mennessä, mikäli asiamiehellä on tarkoitus pyytää palkkiota. Tällaisia täydennyspyyntöjä on esitetty lukuisissa tapauksissa A:n palkkioasian ollessa vireillä, ja tämä on ollut kuulemismenettelyssä pääsääntö. Palkkion maksamatta jättäminen palkkiovaatimuksen puuttumisen vuoksi merkitsisi, että A joutuisi eri asemaan kuin muut samoin toimineet asiamiehet.

Oikeusapulain mukaisena lähtökohtana on avustajan oikeus saada valtiolta palkkio tekemästään työstä. A:n oikeudesta palkkioon ei ole ollut epäselvyyttä, eikä korkeimmalla hallinto-oikeudella ole ollut syytä olettaa, että asiamiehen tarkoituksena olisi toimia ilman palkkiota. Edellä lausutuista hallintolainkäyttömenettelystä johtuvista syistä asiamiehen etu muutenkin vaatii tällaisessa tilanteessa, että laskua pyydetään. Tämä on ollut myös vakiintunut käytäntö korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Kun laskua ei nyt ole pyydetty ja palkkiosta ei tämän vuoksi ole pääasiaa ratkaistaessa lausuttu, A:lle on suoritettava jälkikäteen tehdystä hakemuksesta palkkio suoritetuista tarpeellista toimenpiteistä B:n avustamisessa korkeimmassa hallinto-oikeudessa."