KHO:2014:188

Asiassa oli muun ohella kysymys siitä, oliko perheenkokoajana toimivalla aviopuolisolla valitusoikeus hänen puolisonsa oleskeluluvan myöntämättä jättämistä koskevassa asiassa.

Helsingin poliisilaitos oli hylännyt A:n oleskelulupaa koskevan hakemuksen, koska oli perusteltua aihetta epäillä A:n solmineen avioliiton Suomen kansalaisen B:n kanssa maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. A ja hänen puolisonsa B valittivat poliisilaitoksen päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeus jätti tutkimatta perheenkokoaja B:n valituksen, koska perheenkokoaja ei ollut A:n oleskelulupaa koskevassa valitusasiassa hallintolainkäyttölain 6 §:ssä tarkoitettu asianosainen. Hallinto-oikeus oli katsonut, ettei perheenkokoajalla ollut enää valitusoikeutta perheenyhdistämistä koskevissa asioissa sen jälkeen, kun ulkomaalaislain 62 §:n 1.1.2012 voimaan tulleella muutoksella (10.6.2011/631) oli poistettu perheenkokoajan vireillepano-

oikeus perheenyhdistämistä koskevissa hakemusasioissa. Hallinto-oikeus hylkäsi oleskelu³luvan hakija A:n valituksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ulkomaalaislain 62 §:n muutos johtui biometristen tunnisteiden käyttöönotosta. Tunnisteiden käyttöönotto oli luonut tarpeen menettelyyn, jossa oleskelulupahakemusta jätettäessä hakijalta otettiin sormenjäljet myöhemmin mahdollisesti myönnettävää oleskelulupakorttia varten. Tähän nähden oli ollut tarpeen myös muuttaa vireillepano-oikeutta koskevia säännöksiä, koska oleskeluluvan hakijan tuli olla itse paikalla hakemusta jätettäessä.

Kielteinen päätös oleskelulupa-asiassa rajoitti puolisoiden mahdollisuutta viettää yhteistä perhe-elämää Suomessa. Oleskeluluvan myöntämättä jättäminen perheenkokoajan aviopuolisolle koski siten myös perheenkokoajan etua ja oikeutta hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Asianosaisen muutoksenhakuoikeuden rajoittaminen olisi edellyttänyt, että siitä säädetään erikseen eikä ulkomaalaislain 62 §:n muutoksella ollut voitu rajoittaa perheenkokoajan muutoksenhakuoikeutta. Perheenkokoajalla oli valitusoikeus päätöksestä, jolla hänen aviopuolisonsa perhesiteeseen perustuva oleskelulupahakemus oli hylätty.

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Ulkomaalaislaki 3 § 1 momentti 15 kohta, 37 § 1 momentti, 50 § 1 momentti, 62 § ja 192 § 2 momentti

Hallintolainkäyttölaki 6 § 1 momentti ja 74 § 1 ja 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 12.6.2014 nro 14/0943/1

Asian vaiheet

Helsingin poliisilaitos on 5.8.2013 hylännyt A:n (asiakasnumero ---) oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Oleskeluluvan perusteena on ollut perheside perheenkokoajaan B:hen.

Poliisilaitos on sovelletut säännökset ja niiden esityöt selostettuaan perustellut päätöstään seuraavasti:

Hakijan oleskeluun liittyy poikkeuksellisia seikkoja. Hän on saapunut Suomeen ilman oleskelulupaa ja hakenut Suomesta turvapaikkaa 22.10.2009 eri henkilöllisyydellä. Maahanmuuttovirasto hylkäsi 3.5.2010 hakemuksen ilmeisen perusteettomana. Hakija määrättiin ilmoittautumaan Helsingin ulkomaalaispoliisiin, mutta hän katosi ja hänet etsintäkuulutettiin.

Hakija ei ole antanut luotettavaa selvitystä Schengen-alueella oleskelustaan ja Suomeen saapumisensa ajankohdasta. Hän on oleskellut laittomasti Suomessa, jonka vuoksi hänelle on annettu rangaistusvaatimus.

Hakija ja hänen puolisonsa ovat muuttaneet yhteen pian ensi tapaamisen jälkeen ja avioituneet muutaman kuukauden sisällä. Puolisoita on kuultu 25.7.2013 ennen päätöksentekoa. Kuulemisessa hakija kiisti olleensa poliisin kanssa missään tekemisissä ennen oleskelulupahakemuksen jättämistä. Poliisin näyttäessä hakijalle hänen turvapaikka-asiaansa kuuluvaa valokuvaa hakija kuitenkin myönsi olleensa turvapaikanhakijana. Asiasta on laadittu rikosilmoitus nimikkeellä perätön lausuma viranomais³menettelyssä.

Hakijan puolisolle B:lle avioliitto on järjestyksessään kahdeksas. Viimeiset kuusi avioliittoa ovat olleet ulkomaalaisen henkilön kanssa, joista ainoastaan yhdellä on ollut oleskelulupa Suomeen. Muut puolisot ovat saaneet oleskelulupahakemuksiinsa kielteiset päätökset. Kaikki kuusi avioliittoa ovat olleet kestoltaan keskimäärin kolme vuotta. Puolisoilla on lisäksi ollut huomattava ikäero.

Asiassa on perusteltua aihetta epäillä hakijan tarkoituksena olleen maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen siten kuin ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa säädetään. Avioliitto ei näin ollen sen muodollisesta pätevyydestä huolimatta riitä tässä tapauksessa oleskeluluvan perusteeksi. Oleskeluluvan epäämistä ei voida pitää myöskään ulkomaalaislain 49 §:n tarkoittamalla tavalla ilmeisen kohtuuttomana.

Sovelletut oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 36 § 2 momentti, 50 § 1 momentti

Neuvoston päätöslauselma toimenpiteistä lumeavioliittojen estämiseksi (97/C/382/01) 1 ja 2 kohta

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta B:n valituksen sekä käännyttämisen täytäntöön³panon kieltämistä koskevat vaatimukset. Hallinto-oikeus on hylännyt suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen, A:n valituksen sekä B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Perheenkokoaja B:n valitus

Ennen 1.1.2012 voimassa olleen ulkomaalaislain 62 §:n 1 momentin (301/2004) mukaan oleskelulupaa perhesiteen perusteella voi hakea ulkomailla oleskelulupaa vailla oleva ulkomaalainen (hakija) jättämällä hakemuksen Suomen edustustolle tai asian voi panna vireille perheen³kokoaja jättämällä hakemuksen kihlakunnan poliisilaitokselle. Oikeuskäytännössä hakemuksen vireillepanijan on katsottu voivan valittaa hakemukseen annetusta päätöksestä.

Ulkomaalaislain 62 §:n 1.1.2012 voimaan tulleella muutoksella (10.6.2011/631) perheenkokoajalta on poistettu oikeus panna vireille perhesiteen perusteella haettavaa oleskelulupaa koskeva asia.

Hakija A on 15.2.2013 tehnyt perhesiteen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevan hakemuksen Helsingin poliisilaitokselle. Perheenkokoajan ei ole katsottava olevan oleskeluluvan hakijan valitusasiassa hallintolainkäyttölain 6 §:ssä tarkoitettu asianosainen, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallinto-oikeus ei näin ollen tutki B:n valitusta.

Hakija A:n valitus

Valituksenalainen päätös ei sisällä käännyttämistä, jonka täytäntöönpano voitaisiin kieltää.

Hakija ja perheenkokoaja, Suomen kansalainen B ovat avioituneet 31.1.2013. Hakija on 15.2.2013 hakenut oleskelulupaa perusteenaan perheside puolisoonsa. Helsingin poliisilaitos on 5.8.2013 hylännyt hakemuksen katsoen, että on perusteltua aihetta epäillä hakijan tarkoituksena olevan maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Puolisoita on kuultu hakemuksen johdosta 25.7.2013 Helsingin poliisilaitoksella. Puolisot ovat kertoneet pääosin yhtenevästi tapaamisestaan ja hakijan muutosta Suomesta Espanjaan vuonna 2011. Hakija on kuulemisessa kertonut tulleensa Suomeen vasta joulukuussa 2010. Hän on kuitenkin hakenut Suomesta turvapaikkaa 22.10.2009 ja on tavannut perheenkokoajan turvapaikkaa ja käännyttämistä koskevan valitusprosessin ollessa vireillä. Hakijalle 3.5.2010 turvapaikka-asian yhteydessä määrätty käännyttäminen on pantu täytäntöön 22.8.2013 ja hänet on poistettu maasta kotimaahansa Nigeriaan.

Puolisoiden avioliitto on perheenkokoajalle järjestyksessään kahdeksas. Hänen edelliset viisi avioliittoaan on solmittu ulkomaalaisten miesten kanssa. Väestötietojärjestelmästä saatavien tietojen mukaan avioliitot ovat kestäneet noin kahdesta viiteen vuoteen.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan perheenkokoaja on vieraillut useita kertoja hakijan luona tämän asuessa Espanjassa vuosina 2011–2012. Hakijan palattua Nigeriaan 22.8.2013 puolisot ovat pitäneet yhteyttä puhelimitse ja internetin välityksellä.

Hakijan oleskeluun voidaan hänen poliisille antamiensa väärien tietojen perusteella arvioida liittyvän sellaisia poikkeuksellisia seikkoja, jotka osaltaan muodostavat perustellun aiheen epäillä maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämistarkoitusta. Lisäksi perheen³kokoajan avioliittohistoriassa on seikkoja, jotka viittaavat maahantulosäännösten kiertämiseen. Kun edelleen otetaan huomioon, että puolisot ovat avioituneet tilanteessa, jossa hakijan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus oli hylätty ja valitus tästä sekä häntä koskevasta käännyttämispäätöksestä oli hallinto-oikeudessa hylätty, hallinto-oikeus katsoo, että asiassa on kokonaisuutena arvioiden ollut perusteltua aihetta epäillä, että hakijalla on ollut tarkoitus kiertää maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia säännöksiä.

Suullinen käsittely

Kun otetaan huomioon ne perusteet, joihin asiassa on oleskeluluvan saamiseksi vedottu sekä asian käsittelyn eri vaiheissa kirjallisesti esitetty selvitys, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka voisi vaikuttaa asian ratkaisuun jo saadun kirjallisen selvityksen lisäksi. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainittujen lisäksi

Ulkomaalaislaki 36 § 2 momentti, 37 §, 50 § ja 66 a §

Hallintolainkäyttölaki 38 § ja 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Rautiainen, Ulf Ekebom ja Leena Karhu. Asian esittelijä Essi Kärkkäinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakijat ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. He ovat valituksessaan vaatineet hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja oleskeluluvan myöntämistä A:lle tai asian palauttamista hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten. B on vaatinut lisäksi oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Perheenkokoajan itsenäisellä valitusoikeudella on käytännön merkitystä etenkin niissä tapauksissa, joissa asianosaiset hoitavat valitusasiaansa ilman avustajaa. Perheenkokoajalla on Suomessa asuvana huomattavasti paremmat edellytykset seurata asian käsittelyä ja toimittaa tarvittavia todisteita. On johdonmukaista, että valitusoikeus on henkilöllä, jolla on ollut asianosaiskelpoisuus tuomioistuinvaihetta edeltäneessä hallintovaiheessa.

Asiassa on kansallisten säännösten ja niiden tulkintaperiaatteiden lisäksi otettava huomioon unionin oikeuden säännökset. Perhe-elämän viettämistä rajoittavaa päätöstä koskevassa valitusasiassa on sovellettava siviiliprosessista tuttua väittämis- ja todistustaakkaa.

Hallinto-oikeuden päätös ei vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan vaatimuksia tehokkaasta oikeussuojasta. Asiassa on arvioitava avioliiton luonnetta ja asianosaisten tarkoitusta, joka ei ole mahdollista ainoastaan asiakirjaselvitystä arvioimalla.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin, kun hallinto-oikeus on jättänyt B:n valituksen tutkimatta. B:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus tutkitaan välittömästi ja hylätään. A:n valitus hallinto-oikeuden päätöksestä hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei pääasian osalta muuteta.

B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Ratkaistava oikeuskysymys

Asiassa on kysymys oikeudesta perheenyhdistämisen perusteella myönnettävään oleskelulupaan Suomen kansalaisen kanssa solmitun avioliiton nojalla.

Lisäksi prosessuaalisena kysymyksenä asiassa on ratkaistava se, onko perheenkokoajana toimivalla puolisolla valitusoikeus oleskeluluvan myöntämättä jättämistä koskevassa asiassa.

2. Sovellettavat oikeusohjeet

2.1. Euroopan ihmisoikeussopimus

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.

Artiklan 2 kappaleen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

2.2. Ulkomaalaislaki

Ulkomaalaislain 3 §:n 1 momentin 15 kohdan mukaan perheenkokoajalla tarkoitetaan Suomessa oleskelevaa henkilöä, jonka Suomessa oleskelun perusteella ulkomailla olevalle perheenjäsenelle haetaan oleskelu³lupaa perhesiteen perusteella.

Lain 37 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovellettaessa perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso.

Lain 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna.

Ulkomaalaislain ennen 1.1.2012 voimassa olleen 62 §:n 1 momentin (301/2004) mukaan oleskelulupaa perhesiteen perusteella voi hakea ulkomailla oleskelulupaa vailla oleva ulkomaalainen (hakija) jättämällä hakemuksen Suomen edustustolle tai asian voi panna vireille perheen³kokoaja jättämällä hakemuksen kihlakunnan poliisilaitokselle.

Mainittua pykälää on muutettu 1.1.2012 voimaan tulleella lailla (631/2011), jonka 62 §:n mukaan oleskeluluvan edellytysten selvittämiseksi hakijalle ja perheenkokoajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluiksi ennen asian ratkaisemista, jollei hakemusta hylätä heti perusteettomana.

Ulkomaalaislain 192 §:n 2 momentin mukaan perhesiteen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevassa asiassa toimivaltainen hallinto-oikeus on se, jonka tuomiopiirin alueella valittajana oleva perheenjäsen tai asiassa muutoin kuultava perheenjäsen asuu. Jos tällaisia perheenjäseniä asuu Suomessa eri tuomiopiireissä, toimivaltainen hallinto-oikeus on Helsingin hallinto-oikeus.

2.3. Ulkomaalaislain esityöt

Hallituksen esityksessä laiksi ulkomaalaislain, ulkomaalaisrekisteristä annetun lain ja löytötavaralain muuttamisesta (HE 104/2010 vp) lausutaan esityksen sisällön osalta seuraavaa: "(---) Lakeihin tehtäisiin ne muutokset, joita biometristen tunnisteiden käyttöönotto oleskeluluvissa edellyttää.

(---)

Euroopan unionin lainsäädännössä edellytetään, että jäsenvaltiot ryhtyvät myöntämään oleskelulupia korttimuodossa. Oleskelulupakortin teknisessä osassa on oltava biometrisinä tunnisteina kasvokuva ja kaksi sormenjälkikuvaa.

Mainittujen esitöiden yleisperusteluissa lausutaan: "Oleskelulupakortin käyttöönoton jälkeen oleskeluluvan hakumenettely muuttuu siten, että jokaisen hakijan on henkilökohtaisesti annettava sormenjälkensä oleskelulupakorttia varten. (---) Pääsäännön mukaisesti sormenjäljet otetaan oleskelulupahakemusta jätettäessä.

Esitöiden 62 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutaan: "Pykälän 1 momentin mukaan oleskelulupaa perhesiteen perusteella voi hakea ulkomailla oleva ulkomaalainen jättämällä hakemuksen Suomen edustustolle tai asian voi panna vireille perheenkokoaja jättämällä hakemuksen kihlakunnan poliisilaitokselle.

Ehdotetun 60 d §:n mukaan oleskelulupahakemuksen jättämisen yhteydessä hakijalta otettaisiin sormenjäljet oleskelulupakorttia varten. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoastaan hakijalla itsellään olisi mahdollisuus panna oleskelulupahakemuksensa vireille. Tämän vuoksi säännöstä perheenkokoajan vireillepano-oikeudesta ei enää tarvittaisi ja pykälää ehdotetaan muutettavaksi. Samalla oleskeluluvan hakumenettelyä yhdenmukaistettaisiin ja yksinkertaistettaisiin. Rajaamalla vireillepano-oikeus vain ulkomailla oleville hakijoille perhesideasioissa toteutettaisiin paremmin niitä tavoitteita, johon biometristen tunnisteiden käyttöönotolla pyritään. Samalla selkeytettäisiin lupamenettelyä. Menettely vastaisi jatkossa myös kansainvälistä käytäntöä vireillepanon suhteen. Muun muassa Ruotsissa perhesiteen perusteella tehdyissä oleskelulupa-asioissa ainoastaan hakijalla itsellään on oikeus panna oleskelulupahakemus vireille. Pykälän 1 momentin säännös ehdotetaan poistettavaksi pykäläs³tä."

Hallituksen esityksessä ulkomaalaislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 28/2003 vp) lausutaan 192 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa 2 momentin osalta seuraavaa: "Pykälän 2 momentissa määritellään toimivaltainen tuomioistuin siinä tapauksessa, että kysymys on perhesiteen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevasta asiasta. Tällaisessa asiassa perustilanne voi olla sellainen, että asiassa on muutoksenhakuun oikeutettuja perheenjäseniä sekä Suomessa että ulkomailla. Jos toimivaltainen tuomioistuin määräytyisi yksinomaan sen mukaan, että asiassa on valittajana ulkomailla asuva henkilö, nämä asiat käsiteltäisiin Helsingin hallinto-oikeudessa hallintolainkäyttölain 12 §:n 3 momentin mukaisesti. Koska asian käsittelyn kannalta tarkoituksenmukaista kuitenkin on, että asiaa voitaisiin käsitellä Suomessa siinä hallinto-oikeudessa, jonka tuomiopiirissä perheen muu jäsen tai muut jäsenet asuvat, momentissa säädettäisiin siitä, että toimivaltainen hallinto-oikeus määräytyy sen mukaan, minkä hallinto-oikeuden tuomiopiirissä asuu asiassa mahdollisesti muutoksenhakijana oleva perheen jäsen tai perheenjäsen, jota asiassa olisi muutoin kuultava."

2.4. Hallintolainkäyttölaki ja sen esityöt

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Hallituksen esityksessä hallintolainkäytöstä ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 217/1995 vp) lausutaan 6 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa: "Lakiin ehdotetaan otettavaksi yleinen säännös siitä, kenellä on valitusoikeus. (---) Pykälän 1 momentin mukaan päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. (---)

Valitusoikeus olisi ensinnäkin sillä, johon päätös on kohdistettu. Valitusoikeus olisi siten sillä, jolle päätöksessä on nimenomaisesti asetettu jokin velvollisuus, rajoitus tai kielto tai jolta on evätty kokonaan tai osittain jokin oikeus tai etu. Toiseksi valitusoikeus olisi sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa, mutta johon päätöstä ei ole muodollisesti kohdistettu. Valitusoikeutta ei voitaisi johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista. Välittömyyskriteerin soveltuvuutta arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota kunkin asian laatuun ja asiassa ilmenevään oikeusturvan tarpeeseen."

3. Oikeudellinen arviointi

Perheenkokoajalla on ennen 1.1.2012 voimaan tullutta ulkomaalaislain 62 §:n muutosta ollut hakijan ohella itsenäinen vireillepano-oikeus perhesiteen perusteella haettavaa oleskelulupaa koskevassa asiassa. Perheenkokoajalla on katsottu olleen myös oikeus hakea muutosta perhe³sideoleskelulupa-asiassa annettuun kielteiseen ratkaisuun.

Ulkomaalaislain 62 §:n muutos johtuu biometristen tunnisteiden käyttöönotosta. Tunnisteiden käyttöönotto on luonut tarpeen menettelyyn, jossa oleskelulupahakemusta jätettäessä hakijalta otetaan muun ohella sormenjäljet myöhemmin mahdollisesti myönnettävää oleskelulupakorttia varten. Tähän nähden on ollut tarpeen myös muuttaa vireillepano-oikeutta koskevia säännöksiä, koska oleskeluluvan hakijan tulee olla itse paikalla hakemusta jätettäessä.

Kielteinen päätös oleskelulupa-asiassa rajoittaa puolisoiden mahdollisuutta viettää yhteistä perhe-elämää Suomessa. Oleskeluluvan myöntämättä jättäminen perheenkokoajan aviopuolisolle koskee siten myös perheenkokoajan etua ja oikeutta hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Asianosaisen muutoksenhakuoikeuden rajoittaminen olisi edellyttänyt, että siitä säädetään erikseen eikä ulkomaalaislain 62 §:n muutoksella ole voitu rajoittaa perheenkokoajan muutoksenhakuoikeutta. Perheenkokoaja voi hakea muutosta päätökseen, jolla on hylätty hänen puolisonsa hakemus perhesiteeseen perustuvasta oleskeluluvasta.

4. Lopputulos

Edellä lausutuilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin hallinto-oikeus on jättänyt perheenkokoajan valituksen tutkimatta. B:n Helsingin poliisilaitoksen päätöksestä hallinto-oikeudelle tekemä valitus otetaan viivytyksen välttämiseksi välittömästi tutkittavaksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, hallinto-oikeuden päätöksen perustelut A:n valituksen johdosta ja asiassa saatu selvitys, A:n valitus hallinto-oikeuden päätöksestä on hylättävä. Niillä perusteilla, jotka hallinto-oikeus on lausunut hylätessään A:n valituksen, on B:n valitus Helsingin poliisilaitoksen päätöksestä hylättävä. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei pääasian osalta ole perusteita.

5. Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asiassa oleskeluluvan osalta annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että B joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa kokonaan vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Pirita Pesonen.