KHO:2014:196

Täysi-ikäisen toimeentulotuen hakijan pankkitilille hänen äitinsä maksamat rahasuoritukset, joiden tuen hakija ilmoitti olevan myöhemmin takaisin maksettavaksi erääntyvää lainaa, oli otettava toimeentulotuen myöntämisen edellytyksiä harkittaessa käytettävissä olevina tuloina huomioon.

Laki toimentulotuesta 1 § 1 mom., 2 § 1 mom., 6 § 11 § ja 12 §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 20.7.2012 nro 12/0675/5

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin sosiaalilautakunnan ensimmäisen aikuispalvelujen muutoksenhakujaoston alainen viranhaltija oli päätöksellä 22.8.2011 numero 4 hylännyt A:n toimeentulotukihakemuksen ajalta 1.7.–31.8.2011 A:n tulojen perusteella. Päätöksen perusteena olleet laskelmat on tehty kalenterikuukausittain ajalle 1.6.‒31.8.2011. Kesäkuun laskelmassa A:n tuloina on otettu huomioon 27.5.2011 tehty tilisiirto 1 500 euroa ja toimeentulotuki 1 049,11 euroa. Laskelma on ollut 1 500 euroa ylijäämäinen. Heinäkuun laskelmassa A:n tuloina on otettu huomioon 14.7.2011 tehty tilisiirto 500 euroa, asumistuki 367,34 euroa ja kesäkuun normiylijäämä 1 500 euroa. Laskelma on ollut 1 318,23 euroa ylijäämäinen. Elokuun laskelmassa on A:n tuloina otettu huomioon asumistuki 367,34 euroa ja heinäkuun normiylijäämä 1 318,23 euroa. Laskelma on ollut 636,46 euroa ylijäämäinen.

Helsingin sosiaalilautakunnan ensimmäinen aikuispalvelujen muutoksenhakujaosto on päätöksellään 15.12.2011 hylännyt A:n muutosvaatimuksen.

Käsittely hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että jaoston päätös kumotaan.

A on valituksensa perusteluina esittänyt, ettei lainaa voida ottaa huomioon muuna tulona. Lainan katsominen tuloksi ei perustu toimeentulotukilain 2 §:ään eikä käy millään tavalla ilmi edes hallituksen esityksestä.

A sai äidiltään lainaa, jotta voisi maksaa vuokran ja muut laskut ajallaan. Oli järkevämpää lainata rahat häneltä kuin jättää laskut maksamatta ja saada myöhemmin toimeentulotukea, jolla ne olisi voinut maksaa myöhässä. Lainaa oli tarkoitus maksaa takaisin toimeentulotuella. Varmuudeksi kirjoitettiin velkakirja, jonka mukaan laina maksetaan takaisin vuonna 2015.

A kärsii masennuksesta ja hänen on välillä vaikea hoitaa asioitaan tai mennä edes ulos kodistaan. Jopa kotiaskareista selviytyminen on joskus todella hankalaa. Jos A olisi ollut terve, hän ei olisi pyytänyt äidiltään lainaa. Tuntuu kohtuuttomalta vaatimukselta, että A:n olisi pitänyt jättää kaikki laskut maksamatta ja mennä viimeisillä voimillaan ahdistuneena pyytämään toimeentulotukea.

Lainaan sisältyy tarkoitus takaisinmaksusta. Laina ei ole tuloa, vaan se on rahaa, joka on väliaikaisesti käytössä. Verolainsäädännössäkään ei lainaa nähdä tulona. Velka ei ole tuloa vaan se oli viimeinen tapa maksaa välttämättömät elämisen kustannukset. A otti lainan voidakseen estää ajautumisensa pahempaan tilanteeseen.

Jaosto on antanut lausunnon.

A on vastaselityksessään vaatinut menetetylle etuudelle korkolain 4 §:n mukaista korkoa. Lisäksi A on vaatinut korvausta menetystä ajasta, korvausta kahdesta kirjeen postituksesta yhteensä 200 euroa sekä näille korkoa. Edelleen A on vaatinut yhdenvertaisuuslain mukaista korvausta, koska muita on kohdeltu viranomaistoiminnassa suotuisammin kuin häntä. Yhdenvertaisuuslain 9 §:n mukaan syrjinnästä kuuluu maksaa hyvitystä. A on vaatimustensa tueksi vedonnut ratkaisuihin KHO 2005:20, KHO 2010:71 ja KHO 2011:6.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus ei ole tutkinut vahingonkorvausluonteisia vaatimuksia.

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen muilta osin.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tutkimatta jätetyiltä osin

Hallinto-oikeuslain 3 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa tai muussa laissa. Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu vahingonkorvausluonteisten vaatimusten tutkiminen.

Tutkitulta osalta

Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.

Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Toimeentulotuesta annetun lain 6 §:n mukaan toimeentulotuen määrä on tämän lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus.

Toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot. Lain 12 §:n 1 momentin mukaan varoina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten toimeentulotukea myönnettäessä käytettävissä olevat varat.

A:lle on myönnetty viranhaltijan 30.5.2011 antamalla päätöksellä toimeentulotukea toukokuulle 801,37 euroa ja kesäkuulle 1 049,11 euroa. A on saanut 27.5.2011 äidiltään 1 500 euron suuruisen suorituksen, jota ei ollut otettu huomioon päätöksessä 30.5.2011. Tämän lisäksi A on saanut 14.7.2011 äidiltään 500 euron suuruisen suorituksen. 1.9.2011 päivättyjen velkakirjojen perusteella kyse on korottomista veloista, jotka erääntyvät maksettavaksi 30.12.2015. A ei ole esittänyt, etteivät kyseiset varat olisi tosiasiassa olleet hänen käytettävissään kesä- ja heinäkuussa 2011.

Toimeentulotuen tarvetta arvioitaessa otetaan hakijan tuloina ja varoina huomioon tulolähteestä riippumatta lähtökohtaisesti kaikki hänen käytettävissään olevat tulot ja varat lukuun ottamatta laissa säädettyjä poikkeuksia, joista ei nyt ole kysymys. A:n vastaselityksessään mainitsemat korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin. Näissä ratkaisuissa on ollut kysymys luottokorttiluotosta ja pankkiluotoista, jotka on yleensä maksettava takaisin luotonantajalle. Kyseessä oleva 1 500 euron tilillepano on siten voitu toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n 2 ja 3 momentin sekä 12 §:n 2 momentin estämättä ottaa toimeentulotukilaskelmassa huomioon A:n kesäkuussa 2011 käytettävissä olleina tuloina ja 500 euron tilillepano heinäkuun 2011 käytettävissä olleina tuloina.

Heinäkuun toimeentulotukea koskeva laskelma on ollut 1 318,23 euroa ylijäämäinen ja elokuun laskelma 636,46 euroa ylijäämäinen. Tuloylijäämien vuoksi A:lla ei ole ollut oikeutta toimeentulotukeen ajalla 1.7.2011–31.8.2011. Jaoston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Jaoston päätös ei ole myöskään valittajan esittämin tavoin Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevän yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Yhdenvertaisuuslaki ei tule tässä asiassa sovellettavaksi.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Laki toimeentulotuesta 7, 7 a, 7 b, 7 c ja 15 §

Hallinto-oikeuslaki 3 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Janne Aer ja Marja Viima. Esittelijä Vesa Manninen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että hänen oikeudenkäyntikulunsa määrätään korvattaviksi.

A on valituksensa perusteluina esittänyt muun ohella seuraavaa:

Helsingin hallinto-oikeuden päätös on korkeimman hallinto-oikeuden sekä Turun ja Hämeenlinnan hallinto-oikeuksien päätösten valossa lain ja oikeuskäytännön vastainen. Sosiaali- ja terveysministeriön tekemä selvitys tukee tätä. Päätös rikkoo perustuslain 6 §:ää.

A:n äidillä ei ole elatusvelvollisuutta A:ta kohtaan. Äidiltä saadulla lainalla on ollut tarkoitus kattaa sellaisia menoja, jotka tulisi korvata toimeentulotuella. Laina on ollut tarkoitus maksaa takaisin heti saadulla toimeentulotuella. Lainojen tai luottojen tulisi olla samassa asemassa riippumatta siitä, kuka velan on myöntänyt.

Turun hallinto-oikeus on todennut yhdessä päätöksessään, että yksityishenkilön myöntämä laina kuuluu sellaisiin tuloihin ja varoihin, joita ei voida ottaa huomioon myönnettäessä toimeentulotukea. A vaatii samanlaista kohtelua perustuslain tai yhdenvertaisuuslain mukaisesti. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen mukainen vaatimus nopeasta takaisinmaksusta herättää oudoksuntaa.

Vantaan vuodelta 2009 olevan toimeentulotukiohjeen mukaan lainaa ei oteta tulona tai käytettävissä olevina varoina huomioon lukuun ottamatta opintolainaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2008:20 valossa hallinto-oikeus on jättänyt huomiotta perustuslain 6 §:n. Hallinto-oikeus ei ole selvästi ilmaissut syytä, jolla yksityinen laina on muuttunut varaksi tai tuloksi. A on hallinto-oikeudessa vedonnut korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen siltä osin kuin siinä on lausuttu, ettei toimeentulotuesta annettua lakia sovellettaessa tuenhakijoiden edellytetä turvaavan elatustaan velkaantumalla tai esittävän selvitystä siitä, että he eivät voi rahoittaa elatustaan lainavaroin. Opintolaina on ainoa lainamuoto, joka voidaan ottaa huomioon laskelmissa. Hallinto-oikeus ei mainitse perusteluissaan tätä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden eräässä ratkaisussa oli kysymys siitä, että henkilö oli saanut isältään lainaksi rahaa 500 euroa vuokranmaksuun. Viranhaltija oli ottanut summan tulona huomioon. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että koska summa oli maksettu 30 päivän päästä takaisin, ei summaa voitu ottaa tulona huomioon. Olosuhteet ja se seikka huomioiden, että raha maksetaan niin lyhyessä ajassa takaisin, ei kyseistä summaa siis voida pitää avustuksena. Hallinto-oikeuden päätöksestä ei selviä lainojen erilainen kategorisointi.

A on 31.7.2012 maksanut 300 euron ja 500 euron määräiset velkakirjalainat kokonaan takaisin ja 1 500 euron määräisestä velkakirjalainasta 835,54 euroa.

Helsingin sosiaalilautakunnan ensimmäinen aikuispalvelujen muutoksenhakujaosto on selityksessään esittänyt, että toimeentulotuen tarvetta arvioitaessa otetaan lähtökohtaisesti huomioon kaikki käytettävissä olevat tulot ja varat toimeentulotukilaissa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Vanhemmilta saadut lainat ovat toimeentulotukilain mukaisia huomioon otettavia varoja.

A on saanut äidiltään lainat 1 500 euroa 27.5.2011 ja 500 euroa 14.7.2011. Lainat on sovittu maksettavaksi takaisin 30.12.2015.

A on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle kertonut, että laina on ollut tarkoitus maksaa takaisin heti, kun A on saanut toimeentulotukea. A on vielä maininnut, että hän on alkanut lyhentämään lainaa saatuaan hallinto-oikeuden päätöksen. Sosiaali- ja terveysviraston asiakastietojärjestelmän tietojen mukaan A:lle touko- ja kesäkuulle 2011 myönnetty toimeentulotuki oli nostettavissa 1.6.2011, mutta A on ilmoituksensa mukaan alkanut lyhentää velkaansa vasta saatuaan hallinto-oikeuden päätöksen 20.7.2012. Näin ollen lainat on voitu ottaa huomioon käytettävissä olevina varoina siten kuin viranhaltijan päätöksessä on tehty.

A on vastaselityksessään todennut, että viittaamansa oikeuskäytännön valossa lainaa ei tulisi ottaa huomioon tulona. A:n aikomuksena oli maksaa laina takaisin, kun hän oli saanut ajalle 1.7.‒31.8.2011 toimeentulotuen. Hän ei kuitenkaan ahdistuksen ja masennuksen vuoksi täysin kyennyt hoitamaan asioitaan. Ilman lainarahaa hän ei olisi kyennyt hoitamaan 605,20 euron visalaskua, joka on maksettu 30.6.2011, 226,80 euron 11.7.2011 maksettua autovakuutusta eikä sosiaaliviranomaisen pyytämää 65 euron todistusta kaupparekisteriotteesta, joka on maksettu 19.7.2011. Visalaskun ja autovakuutuksen maksamatta jättäminen olisi aiheuttanut ylimääräisiä korko- ja lisäkuluja, joiden välttämiseksi oli parempi turvautua lainaan, jonka korko oli alhaisempi.

Hän on maksanut lainaa takaisin saatuaan tietää hallinto-oikeuden päätöksestä, jonka perusteella hän joutui päättelemään, ettei tule saamaan toimeentulotukea, jolla lainat oli tarkoitus kuitata.

Viranomaisten suosituksena on jättää vähäiset avustukset huomioimatta. Toimeentulotukea määrättäessä ei tuloina oteta huomioon vähintään 20 prosenttia ansiotuloista, kuitenkin vähintään 150 euroa. Tämä 150 euroa tulisi ottaa huomioon vähäisenä avustuksena myös lainassa, jos lainaa jostain syystä otetaan käytettävissä olevina varoina huomioon.

Jaosto tunnustaa selityksessään, ettei lainaa voida ottaa huomioon tulona, joten asian pitäisi olla tältä osin selvä. Tämän johdosta hallinto-oikeuden päätös tulisi kumota ja asia saattaa uudelleen sosiaaliviraston käsiteltäväksi. Helsingin kaupunki tulee myös velvoittaa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut ja korkokustannukset erityisesti siitä syystä, että viranomainen on selvästi itse huomannut tehneensä virheen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.

Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Toimeentulotuesta annetun lain 6 §:n mukaan toimeentulotuen määrä on tämän lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus.

Toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot. Lain 12 §:n 1 momentin mukaan varoina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten toimeentulotukea myönnettäessä käytettävissä olevat varat.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi toimeentulotuesta (HE 217/1997 vp) todetaan 11 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa huomioon otettavista tuloista muun ohella, että pykälän 1 momentin pääsäännön mukaan henkilön ja perheen tuloina otetaan huomioon kaikki heidän käytettävissään olevat tulot. Tässä suhteessa ei ole merkitystä sillä, ovatko tulot veronalaisia tai verottomia ja mistä lähteestä ne on saatu.

Pykälän 2 momentin mukaan on kuitenkin eräitä tuloja, joita ei oteta huomioon. Kannustavuus ja hallinnon yksinkertaisuusnäkökohtien perusteella vähäiseksi katsottavia avustuksia ja ansiotuloja ei oteta tulona huomioon. Tämä voi koskea esimerkiksi työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen ylläpitokorvausta.

Työhön kannustamisen näkökulmasta on perusteltua jättää huomioon ottamatta työmatkoista ja muista työssä käynnistä aiheutuvia menoja vastaava osuus tuloista. Tämä kohta on uusi. Aiemmin nämä erät on voitu ottaa tarveharkinnan mukaan huomioon menoina toimeentulotukilaskelmassa.

Tulona ei myöskään oteta huomioon kunnan harkitsemaa osaa ansio- ja yrittäjätuloista, joiden hankkimisen voidaan katsoa edistävän tuen saajan omatoimista selviytymistä. Tällä säännöksellä pyritään korostamaan toimeentulotuen väliaikaisuutta sekä sitä, että sen yhtenä tärkeänä tehtävänä on edistää henkilöiden oman elämän hallintaa. Kun kunnalle annetaan oikeus harkita sitä, mitä osaa ansio- ja yrittäjätulosta pidetään toimeentulotukeen nähden etuoikeutettuna, edellytetään samalla kuntien käyttävän mainittua mahdollisuutta aktiivisesti nimenomaan pyrkimyksenä toimeentulotuen saajien määrän vähentäminen ja heidän saamansa tuen aleneminen. Menettelyn tarkoitus on jossain määrin sama kuin ehkäisevän toimeentulotuen tarkoitus.

Eräitä kustannustenkorvaustyyppisiä sosiaaliavustuksia ja kertaluonteista äitiysavustusta ei ole tarkoituksenmukaista pitää perheen tulona toimeentulotukea sovellettaessa.

Kun alaikäisellä lapsella ei ole elatusvelvollisuutta vanhempiinsa nähden, ei myöskään lapsen säännöllisiä tuloja oteta huomioon siltä osin, kuin ne ylittävät hänen osuutensa toimeentulotuesta. Näin ollen alaikäisen lapsen tulot vähentävät toimeentulotukea enintään hänen oman osuutensa verran.

Kun 8 §:n mukaan eräät menot eivät ole toimeentulotukeen oikeuttavia, ei vastaavasti näiden menojen korvaukseksi saatuja tuloja lueta toimeentulotukea määrättäessä huomioon otettaviksi tuloiksi.

Lainkohta vastaa työssä käynnistä aiheutuvien menojen vähentämistä koskevaa kohtaa lukuun ottamatta asiallisesti valtioneuvoston toimeentulotukipäätöksen 6 §:ää.

Hallituksen esityksessä on edelleen 12 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa huomioon otettavien varojen osalta lausuttu, että koska toimeentulotuki on viimesijainen etuus, on tarpeellista, että sitä myönnettäessä otetaan huomioon myös henkilön ja perheen käytettävissä olevat varat.

Koska tarkoitus on kuitenkin samanaikaisesti edistää henkilön ja perheen omatoimista selviytymistä, ei ole tarkoituksenmukaista ottaa huomioon ja vaatia mahdollisesti realisoitavaksi omaisuutta, joka on tarpeen henkilön tai perheen toimeentulon turvaamiseksi. Tyypillisimpiä tällaisia ovat vakinainen asunto ja asuinirtaimisto sekä työvälineet ja muut ansiotoimintaan käytettävät välineet. Säännöstä ehdotetaan valtioneuvoston toimeentulotukipäätöksen 7 §:ään verrattuna täydennettäväksi kohdalla, joka estää alaikäisten lasten varojen käytön muuhun kuin heidän omaan elatukseensa. Lakiehdotuksen 11 §:ään sisältyy tuloja koskeva vastaava kohta.

A:lle on myönnetty viranhaltijan 30.5.2011 antamalla päätöksellä toimeentulotukea toukokuulle 801,37 euroa ja kesäkuulle 1 049,11 euroa. A on saanut 27.5.2011 äidiltään 1 500 euron suuruisen suorituksen, jota ei ollut otettu huomioon päätöksessä 30.5.2011. Tämän lisäksi A on saanut 14.7.2011 äidiltään 500 euron suuruisen suorituksen. 1.9.2011 päivättyjen velkakirjojen perusteella kyse on korottomista veloista, jotka erääntyvät maksettavaksi 30.12.2015. A ei ole esittänyt, etteivät kyseiset varat olisi tosiasiassa olleet hänen käytettävissään kesä-, heinä- ja elokuussa 2011.

Toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon tuen hakijan kaikki tulot ja varat sekä lain mukaan hyväksyttävät menot. A on saanut pankkitililleen äidiltään 1 500 euron ja 500 euron suuruiset suoritukset. Tilille tulleet varat ovat olleet A:n käytettävissä vuoden 2011 kesä-, heinä- ja elokuussa, joille A on hakenut toimeentulotukea. A on voinut käyttää tililleen tulleita varoja ja hän on näin ollen saanut toimeentulonsa toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 1 momentissa mainitulla muulla tavalla. Rahan tulolähteellä tai sillä, että suoritukset on annettu lainaksi, ei lähtökohtaisesti ole merkitystä. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä ja Alice Guimaraes-Purokoski. Asian esittelijä Kari Nieminen.