KHO:2015:4

Yhdistyksen julkaisema tiedotuslehti oli tarkoitus toimittaa paitsi rahankeräyksessä rahaa antaneille, ensisijaisesti myös yhdistyksen jäsenyhdistysten jäsenille sekä muille tahoille, joille lehti oli tarkoitettu.

Tiedotuslehteä ei julkaistu symbolisoimaan yksinomaan kysymyksessä olevaa rahankeräystä. Tiedotuslehdellä oli siten itsenäistä taloudellista arvoa, vaikka se ei ollut yleisesti myynnissä. Koska kyse oli jäsenlehdestä, oli myös olemassa vaara sekoittaa rahankeräys ja jäsenhankinta rahankeräyslain 9 §:n 4 kohdan vastaisesti. Tiedotuslehti ja muut keräystunnukset (pinssi ja kirjanen) eivät yhdessä muodostaneet rahankeräyslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua keräystunnusta.

Rahankeräyslaki 3 §, 5 § 1 momentti, 9 § 4 kohta, 11 § 3 momentti ja 16 § 1 momentti

Rahankeräysasetus 2 § 1 momentti 5 kohta

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 28.8.2013 nro 13/1244/4

Asian aikaisempi käsittely

Poliisihallitus on päätöksellään 7.1.2013 myöntänyt BirdLife Suomi ry, BirdLife Finland rf:lle (jäljempänä BirdLife Suomi ry) luvan rahankeräyksen toimeenpanemiseen 7.1.2013–31.12.2014 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta päätöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla. Päätöksen mukaan keräystunnuksia ovat pinssi ja lintuaiheinen kirjanen.

Poliisihallitus on hylännyt BirdLife Suomi ry:n hakemuksen siltä osin kuin haettuna keräystunnuksena on lintuäänite (CD-levy) ja tiedotuslehti Tiira.

Poliisihallitus on perustellut päätöstään hakemuksen hylkäävän ratkaisun osalta toteamalla, että rahankeräyslain 3 §:n 2 momentin mukaan rahan lahjoittajana keräykseen osallistujalle saa antaa vastikkeeksi ainoastaan rahankeräysluvan saajan tai keräyksen tunnuksen (keräystunnus), jolla ei ole itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu, siltä osin kuin nyt on kysymys

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hyväksynyt BirdLife Suomi ry:n valituksen Poliisihallituksen päätöksestä siltä osin kuin keräystunnukseksi on haettu Tiira-tiedotuslehteä. Hallinto-oikeus on kumonnut Poliisihallituksen päätöksen mainitulta osin ja palauttanut asian uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet ja lain esityöt

Rahankeräyslain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on mahdollistaa yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi järjestettävät rahankeräykset ja estää epärehellinen toiminta rahankeräysten yhteydessä.

Lain 3 §:n 1 momentin mukaan rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Pykälän 2 momentin mukaan rahan lahjoittajana keräykseen osallistujalle saa antaa vastikkeeksi ainoastaan rahankeräysluvan saajan tai keräyksen tunnuksen (keräystunnus), jolla ei ole itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa.

Lain 9 §:n 4 kohdan mukaan kiellettyä on järjestää rahankeräys tavalla, jossa kaupankäynti tai yhdistyksen jäsenhankinta ja rahankeräys ovat ilmeisessä vaarassa sekoittua keskenään.

Lain 16 §:n 1 momentin mukaan lupaan voidaan liittää rahankeräyksen toimeenpanoa, rahankeräyksellä saatujen varojen käyttötarkoitusta ja rahankeräysten toimeenpanon valvontaa koskevia ehtoja.

Hallituksen esityksessä rahankeräyslaiksi sekä laeiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain ja rikoslain muuttamisesta (HE 102/2005 vp) rahankeräyslain 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun ohessa todettu, että pääsääntöisesti rahankeräykset tulisi toimeenpanna siten, ettei rahankeräykseen osallistuvalle anneta mitään hänen lahjoittaessaan rahaa keräykseen, vaan rahalahjoitus perustuisi vain kansalaisen auttamishaluun. Rahankeräyksen määritelmän avulla pyritään rajaamaan rahankeräys yksinomaan vastikkeettoman rahan keräämiseen. Monille keräykseen osallistujille ja varsinkin rahankeräyksen toimeenpanijoille on kuitenkin tärkeää, että rahankeräykseen osallistuville lahjoitetaan kiitokseksi keräykseen osallistumisesta esimerkiksi kerääjää taikka keräystä symbolisoiva rintamerkki tai pinssi, jonka he voivat kiinnittää näkyviin. Näin he myös voivat välttää uudet vetoomukset osallistua rahankeräykseen, kun merkki siitä, että he ovat jo osallistuneet keräykseen, on selkeästi näkyvissä keräystunnuksen muodossa.

Edelleen hallituksen esityksessä on todettu, että jos rahankeräyksen toimeenpanija katsoo tarkoituksenmukaiseksi sen, että keräykseen osallistuvalle annetaan keräystunnus, sen tulee olla vähäarvoinen ja vain muistoarvoa omaava. Ehdotetun rahankeräyslain määritelmän mukaan tällaista tunnusta kutsuttaisiin keräystunnukseksi. Keräystunnuksella tarkoitettaisiin nimenomaan erilaisia toimeenpantavaa rahankeräystä symbolisoivia pinssejä taikka liimattavia tai muunlaisia merkkejä (esimerkiksi vakiintuneesti toimeenpantujen rahankeräysten tunnuksina on käytetty muun muassa "vappukukkaa" ja "punaista sulkaa"). Keräystunnuksen antaminen olisi poikkeus rahankeräystoiminnan ehdottoman vastikkeettomuuden vaatimuksesta. Tehdyn rahalahjoituksen suuruudella ei olisi mitään vaikutusta sallitun keräystunnuksen määrittelyssä tai mahdollisesti annettavan keräystunnuksen sallittuun rahalliseen arvoon. Rahankeräyksiä toimeenpanevat tahot voisivat edelleen myös myydä erilaisia tuotteita, joissa on yhteisön tai säätiön merkki (esimerkiksi kynttilä, tulitikkupuntti, kynä, t-paita, pipo tai lippalakki). Tällöin olisi kyse kuitenkin normaalista kaupankäynnistä, joka ei lainkaan kuuluisi rahankeräyslain soveltamisalaan siitäkään huolimatta, että tuotemyynnistä saatu myyntituotto käytetään yhteisön tai säätiön toiminnan tukemiseen taikka samaan yleishyödylliseen toimintaan, johon myös kohdistetaan rahankeräyksellä saadut keräysvarat. Kaupankäyntiin kohdistuu myös erilainen verokohtelu kuin yleishyödyllisen yhteisön toimeenpanemaan rahankeräykseen. Rahankeräyslain uudistuksen yhtenä keskeisimpänä tavoitteena on rahankeräysten erottaminen muusta varainhankinnasta, erityisesti kaupankäynnistä, yhdistyksen jäsenhankinnasta ja arpajaisten toimeenpanosta. Rahankeräykseen osallistuvan henkilön tulee tietää, mihin ja millä tavalla valvottuun toimintaan hän osallistuu.

Hallituksen esityksessä on viitattu rahankeräyslain 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa yhdistyslain (503/1989) 10, 11 ja 8 §:iin. Edelleen hallituksen esityksessä on todettu, että yhdistys voi hankkia aktiivisesti itselleen uusia jäseniä. Jäsenhankinnassa on kuitenkin otettava huomioon edellä mainitut yhdistyslain säännökset. Jäsenmaksuvelvollisuuden tulee kaikilta osin perustua yhdistyksen sääntöihin. Yhdistyslain mukaisessa todellisessa jäsenhankinnassa ja siihen liittyvässä jäsenmaksujen keräämisessä ei ole kysymys rahankeräyksestä, eikä yhdistyksen jäsenhankinta kuulu rahankeräyslain soveltamisalaan. Käytännössä yhdistykset toimeenpanevat varsin usein varainhankintaansa hankkimalla kannatusjäseniä. Kannatusjäsenten hankinta on muuhun jäsenhankintaan rinnastettavaa, mikäli kannatusjäsenyyden ehdoista määrätään yhdistyksen säännöissä ja kannatusjäsenistä pidetään asianmukaista luetteloa. Kannatusjäsenten hankinta siten, että kannatusjäsenyyteen ei liity yhdistyksen säännöissä yksilöityjä oikeuksia ja velvollisuuksia, ei ole jäsenhankintaan rinnastettavaa toimintaa, vaan sitä on pidettävä luvanvaraisena rahankeräyksenä.

Edellä mainittua hallituksen esitystä koskevassa hallintovaliokunnan mietinnössä (HaVM 25/2005 vp) on todettu rahankeräyslain 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että rahankeräyksiä on nykyisin toimeenpantu laillisesti esimerkiksi siten, että yleisölle on lähetetty kirjeensulkijamerkkejä tilillepanolomakkeen ohessa. Tällaisia käytännössä vailla vaihdanta-arvoa olevia kirjeensulkijamerkkejä, jotka lähinnä symbolisoivat toimeenpantavaa rahankeräystä, on pidettävä sallittuina keräystunnuksina. Sen sijaan posti- tai joulukorttien lähettäminen rahankeräykseen liittyvän vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuvan tilillepanolomakkeen ohessa saattaa muodostaa ongelmallisemman tilanteen. Esimerkiksi Invalidiliitto on vakiintuneesti lähettänyt mainituin tavoin yleisölle joulukortteja, joiden kuvitus perustuu vaikeasti vammaisten taiteelliseen luomukseen. Korteista ilmenee myös luvan saajan, Invalidiliiton, nimi. Tällaisilla korteilla on vain vähäinen vaihdanta-arvo. Ne symbolisoivat myös toimeenpantavaa rahankeräystä. Tällaisessa tapauksessa joulukortteja on pidettävä sallittuina keräystunnuksina.

Hallintovaliokunnan mietinnön mukaan oikeudellinen arviointi on viime kädessä tehtävä tapauskohtaisesti ilmenneiden seikkojen perusteella. Tarkoitus ei ole sallia rahankeräyslainsäädännön kiertämistä, mutta ei myöskään estää normaalin kaupankäynnin piiriin hyväksyttävästi sijoittuvaa toimintaa tai tulkita keräystunnusta koskevaa käsitettä liian tiukasti.

Asiakirjoista saatava selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

BirdLife Suomi ry on osa maailmanlaajuisesti toimivaa BirdLife International -nimistä linnustonsuojeluorganisaatiota. BirdLife Suomi ry:n sääntöjen 1 §:n mukaan yhdistys on sen jäseneksi hyväksyttyjen lintutieteellisten ja lintuharrastusyhdistysten sekä jäljempänä 4 §:ssä määriteltyjen yhdistysten liitto. Yhdistyksen sääntöjen 2 §:n mukaan yhdistyksen tarkoituksena on: 1. toimia maamme lintutieteellisten ja lintuharrastusyhdistysten valtakunnallisena kattojärjestönä; 2. toimia lintujen ja niiden elinympäristöjen suojelemiseksi Suomessa ja ulkomailla; 3. edistää lintutieteellistä tutkimusta; 4. tukea ja edistää lintuharrastusta, erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa; 5. tuottaa lintuharrastusta ja -tutkimusta käsitteleviä julkaisuja; ja 6. huolehtia ja vastata muista tehtävistä, jotka yhdistykselle valtakunnallisena lintuharrastajien yhdistyksenä soveltuvat ja joita jäsenyhdistykset pitävät tarpeellisina.

BirdLife Suomi ry:n sääntöjen 4 §:n mukaan yhdistyksen jäseneksi voidaan hyväksyä: 1. rekisteröity lintutieteellinen tai lintuharrastajien yhdistys, jonka toiminta-alue on sen säännöissä rajattu; 2. rekisteröity valtakunnallinen lintutieteellinen tai lintuharrastajien yhdistys; 3. muu rekisteröity yhdistys, jonka toimintaan sen sääntöjen mukaan muun toiminnan lisäksi osana kuuluu lintutiede, lintujen suojelu tai lintuharrastus. Jäseneksi ottamisesta päättää edustajisto. Yhdistyksen sääntöjen 13 §:n mukaan jäsenyhdistykset maksavat vuosittain BirdLife Suomi ry:lle jäsenmaksun, jonka edustajiston syyskokous vahvistaa.

BirdLife Suomi ry on hakenut 11.10.2012 saapuneella rahankeräyslupahakemuksella lupaa toimeenpanna rahankeräys ajalla 1.1.2012–31.12.2014 koko maan alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Rahankeräyslupahakemuksen mukaan kerättävien varojen käyttötarkoitus on lintujen ja niiden elinympäristön suojeleminen Suomessa ja ulkomailla, lintutieteellisen tutkimuksen edistäminen, lintuharrastuksen (erityisesti lasten ja nuorten) tukeminen ja edistäminen sekä lintuharrastusta ja -tutkimusta käsittelevien julkaisujen tuottaminen. Keräystapoina on lipaskeräys (10 kpl), listakeräys (10 kpl), internetissä vetoaminen, kirjekeräys, painotuotteissa vetoaminen, tapahtumien yhteydessä vetoaminen, face-to-face- ja puhelinmarkkinointi, sähköpostitse vetoaminen sekä televisiossa, radiossa ja lehdistössä vetoaminen. Rahankeräyslupahakemuksen mukaan keräystunnusta ei ole käytössä.

Poliisihallitus on 10.12.2012 sähköpostitse pyytänyt BirdLife Suomi ry:ltä selvitystä yhdistyksen internet-sivuilla toimeenpantavasta vuositukijahankinnasta. Sivuston mukaan BirdLife Suomi ry:n vuositukijaksi voi liittyä maksamalla 29 euron vuosimaksun. Vuosimaksun maksamisen yhteydessä tarjotaan myös mahdollisuutta tukea yhdistystä suuremmalla summalla. Vuositukija saa Pihabongarin talvilintuoppaan, Lintumme laulavat -CD-levyn, Tiira-pinssin sekä neljä numeroa vuodessa Tiira-lehteä. Toisaalla yhdistyksen internet-sivuilla on ilmoitettu lintuoppaan ja CD-levyn arvoiksi 10 euroa ja 20 euroa. Sivustolla käytetään termiä vuositukija ja ilmoitetaan rahankeräysasetuksen 4 §:n vaatimat ilmoitustiedot. Samassa yhteydessä vuositukijalle kuitenkin luvataan antaa 30 euron arvoiset lahjat sekä neljä numeroa lehteä. Poliisihallitus on pyytänyt yhdistykseltä selvitystä siitä, onko kyseessä rahankeräys, vastikkeellinen kaupankäynti vai kannatusjäsenhankinta.

BirdLife Suomi ry:n 11.12.2012 antaman vastauksen mukaan yhdistyksen vuositukijahankinta on tarkoitettu toteutettavaksi rahankeräyksenä. Yhdistyksen toiminnanjohtaja on arvioinut, että yhdistyksen vuositukijatoiminta täyttää korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2008 antaman niin sanotut Annansilmät-päätöksen kriteerit. Vuositukijatuotteissa ei ilmoiteta niiden arvoja. Poliisihallituksen havaitsema mökkibongaus-sivusto on jäänyt vahingossa muuttamatta, koska tapahtumaa ei enää järjestetä, ja tältäkin sivulta tuotteiden arvot on poistettu. Yhdistyksen tuotteilla ei ole erityistä vaihdanta-arvoa, ja kaikki tuotteet ovat yhteisön itsensä tuottamia, BirdLife-logollisia tuotteita, jotka palvelevat välittömästi yhdistyksen tarkoituksen toteuttamista. Yhdistyksen 19.12.2012 antaman lisäselvityksen mukaan yhdistys haluaisi käyttää rahankeräyshakemuksessaan keräystunnuksena pinssiä, lintuaiheista kirjasta (muun muassa Pihabongarin talvilintuopas), lintuäänitettä ja tiedotuslehti Tiiraa 1–4 numeroa/vuosi.

Poliisihallitus on valituksenalaisella päätöksellä 7.1.2013 myöntänyt BirdLife Suomi ry:lle luvan rahankeräyksen toimeenpanemiseen ajalla 7.1.2013–31.12.2014. Päätöksen mukaan keräystunnuksia ovat pinssi ja lintuaiheinen kirjanen. Yhdistys on valittanut hallinto-oikeuteen siltä osin kuin Poliisihallitus on hylännyt rahankeräyshakemuksen keräystunnukseksi haetun lintuäänitteen ja Tiira-tiedotuslehden osalta.

Keräystunnukseksi haettu Tiira-lehti on valtakunnallinen BirdLife Suomi ry:n jäsenlehti. BirdLife Suomi ry:n julkaisema Tiira-lehti jaetaan kaikille yhdistyksen jäsenyhdistysten jäsenille, vuositukijoille ja suojeluklubin tukijoille. Tiira-lehti ilmestyy vuonna 2013 neljä kertaa ja sen painos on 17 000 kappaletta. Sanomalehtipaperille painetussa tabloid-kokoisessa lehdessä yhdistys tuo toimintaansa esille ja jakaa tietoa linnuista. Yhdistyksen vuoden 2011 toimintakertomuksen mukaan Tiira-lehdessä esiteltiin BirdLife Suomen ja sen jäsenyhdistysten kuulumisia, toimintaa ja tapahtumia, lintuharrastusaiheita sekä kansallista ja kansainvälistä linnustonsuojelua. Lehdellä ei ole irtonumerohintaa, eikä sitä voi erikseen tilata. Hallinto-oikeus katsoo, ettei Tiira-lehdellä ole rahankeräyslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa. Esitetyn selvityksen perusteella myöskään kaupankäynti tai yhdistyksen jäsenhankinta ja rahankeräys eivät ole rahankeräyslain 9 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisessä vaarassa sekoittua keskenään sen johdosta, että keräystunnuksena käytetään Tiira-lehteä. Tiira-lehteä on näin ollen pidettävä rahankeräyslain 3 §:ssä tarkoitettuna keräystunnuksena, jonka saa antaa vastikkeeksi keräykseen osallistujalle. Poliisihallitus ei ole voinut valituksenalaisessa päätöksessä mainitulla perusteella hylätä yhdistyksen hakemusta tiedotuslehti Tiiran osalta.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Rahankeräyslaki 2 § 1 momentti ja 5 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Matti Tamminen ja Aulikki Pitkännen. Esittelijä Suvi Leskinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Poliisihallitus on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Poliisihallituksen päätös saatetaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi Poliisihallitus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Rahankeräystoiminnan erottaminen muusta varainhankinnasta varmistetaan vastikkeettomuudella. Rahankeräys on vastikkeetonta toimintaa, jossa ei ole kaupankäyntiin kuuluvaa vastikkeellisuutta. Vastikkeettomuuden avulla rahankeräykseen osallistuvat henkilöt voivat tunnistaa, mistä ja millä tavalla valvotusta toiminnasta kulloinkin on kyse. Rahankeräysten vastikkeettomuudesta luopuminen tarkoittaa käytännössä rahankeräystoiminnan hämärtymistä suhteessa muunlaiseen tuloa tuottavaan toimintaan, kuten kaupankäyntiin tai jäsenhankintaan.

Rahankeräystoiminnan ja kaupankäynnin erottaminen toisistaan on tärkeää myös verotuksellisista syistä. Jos yleishyödyllinen yhteisö tai säätiö on tuloverovelvollinen harjoittamastaan kaupankäyntitoiminasta saamastaan tulosta, saattaa rahankeräystoiminnan ja kaupankäynnin samanaikaisesta harjoittamisesta ja tällöin erityisesti näiden toimintojen keskinäisen rajanvedon hämärtymisestä seurata mahdollisuus naamioida veronalaista kaupankäynnin tuloa verottomaksi rahankeräystuotoksi. Vastaavia mahdollisuuksia on myös muissa verolajeissa. Arvonlisäverotuksen osalta riski vähennysoikeuden käyttämisestä verottomaan rahankeräystoimintaan liittyviin hankintoihin saattaa kasvaa.

Rahankeräyslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan rahankeräykset tulee toimeenpanna pääsääntöisesti siten, että rahankeräykseen osallistuvalle ei anneta mitään hänen lahjoittaessaan rahaa keräykseen. Hallituksen esityksessä on selkeästi todettu, että rahankeräystoiminnan tulee lähtökohtaisesti olla täysin vastikkeetonta. Tästä voidaan poiketa vain silloin, kun erityisen keräystunnuksen antamista pidetään tarkoituksenmukaisena. Tällöinkin keräystunnuksen tulee täyttää laissa sille säädetyt edellytykset.

Edelleen hallituksen esityksessä on todettu, että keräystunnuksen tulee olla vähäarvoinen ja vain muistoarvoa omaava esine. Keräystunnuksella tarkoitetaan nimenomaisesti erilaisia rahankeräystä symbolisoivia pinssejä taikka liimattavia tai muunlaisia vastaavia merkkejä, jotka keräykseen osallistujat voivat kiinnittää vaatteisiinsa tai muuten näkyville osoittamaan, että he ovat jo lahjoittaneet rahaa keräykseen, ja siten välttymään uusilta lahjoituspyynnöiltä. Tehdyn rahalahjoituksen suuruudella ei myöskään tule olla mitään vaikutusta sallitun keräystunnuksen määrittelyyn tai annettavan keräystunnuksen sallittuun rahalliseen arvoon.

Koska keräystunnuksen antaminen on poikkeus pääsäännöstä eli ehdottomasta vastikkeettomuudesta, ei keräystunnuksen käsitettä tule tulkinnalla laajentaa lain nimenomaisesta sanamuodosta. Keräystunnuksen tulee siten lähtökohtaisesti olla esine, jossa on keräyksen tai kerääjän symboli ja joka on kiinnitettävissä esimerkiksi vaatteisiin, laukkuun tai muutoin vastaavalla tavalla näkyville.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 11.6.2008 taltionumero 1478 on katsottu seinäkalenterin soveltuvan rahankeräyksen keräystunnukseksi. Kyseisessä päätöksessä oli kyse jo pitkään käytössä olleesta esineestä, joka tämän johdosta oli tunnettu yleisön keskuudessa ja joka tämän vuoksi oli jo alkanut symbolisoida nimenomaan päätöksessä tarkoitetun yhdistyksen rahankeräystä. Tämän vuoksi tuotemyyntiin sekoittumista ei pidetty enää mahdollisena. Näin ollen pitkään käytössä olleen esineen kohdalla sen luonteen voidaan joissain tilanteissa katsoa muuttuvan sellaiseksi, että se voidaan hyväksyä keräystunnukseksi.

Seinäkalenteri on esine, joka voidaan kiinnittää näkyville esimerkiksi liikehuoneiston seinälle osoittamaan, että sen haltija on jo lahjoittanut rahaa keräykseen. Samanlaista merkitystä voidaan nähdä rahankeräyslain säätämiseen johtanutta hallituksen esitystä koskevassa hallintovaliokunnan mietinnössä (HaVM 25/2005 vp) mainituilla kirjeensulkijamerkeillä ja joulukorteilla, joiden käyttämisellä postilähetyksessä voidaan osoittaa lahjoitetun rahaa keräykseen.

Valituksenalaisessa hallinto-oikeuden päätöksessä keräystunnukseksi on hyväksytty esineiden joukko (neljästi vuodessa ilmestyvä jäsenlehti). Lehteä ei voida asettaa esille osoittamaan keräykseen osallistumista, koska lehti postitetaan myös jäsenmaksun suorittaneille jäsenille, jotka eivät ole tehneet lahjoitusta yhdistykselle. Lehti ei myöskään esineenä ole tyypillisesti esille asetettava esine. Kyse ei ole kertaluontoisesti annettavasta esineestä, vaan jatkuvaluonteisesti jaettavasta jäsenedusta. Tämänkaltainen tuote ei ole korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 11.6.2008 taltionumero 1478 tarkoitettuun kertaluonteisesti annettavaan seinäkalenteriin rinnastuva tuote. Jäsenlehti ei myöskään ole ollut pitkään rahankeräystoiminnassa käytössä ollut ja siten keräystä symbolisoimaan muotoutunut esine. Helsingin hallinto-oikeus on siten tulkinnallaan laajentanut rahankeräyslain 3 §:n 2 momentissa säädetyn poikkeussäännöksen soveltuvuutta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstä sillä, että lehdellä ei ole irtonumeromyyntiä ja että lehteä ei voi tilata erikseen. Näiden seikkojen nojalla hallinto-oikeus on katsonut, että jäsenlehdellä ei ole itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa ja että jäsenlehteä voidaan siten pitää keräystunnuksena. Rahankeräyslaista ja sen säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ei voida päätellä, että tämänkaltaiset tekijät olisivat ainoita ratkaisevia seikkoja itsenäisen taloudellisen vaihdanta-arvon olemassaolon kannalta.

Siitä, että tuote ei ole yleisillä markkinoilla myytävänä, ei voida suoraan päätellä, että tuotteella ei olisi itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa. Muu tulkinta johtaisi siihen, että mikä tahansa esine olisi hyväksyttävissä keräystunnukseksi, kunhan sitä ei laitettaisi yleisesti myyntiin.

Jäsenlehti on tyypillinen vastike, jonka yhdistyksen jäsen saa maksamaansa jäsenmaksua vastaan. Rahankeräykseen annettu lahjoitus ei voi olla jäsenmaksu, vaan kyse on muulla perusteella tapahtuneesta suorituksesta. Jäsenlehden antaminen muun suorituksen kuin jäsenmaksun vastikkeena on omiaan aiheuttamaan rahankeräyslain 9 §:ssä tarkoitettua sekoittumista rahankeräyksen ja jäsenhankinnan välillä. Kyse on lisäksi rahankeräyslain 3 §:ssä säädetyn rahankeräyksen määritelmän vastaisesta menettelystä.

Jäsenlehden saajalle saattaa lehden sisällön ja säännönmukaisen lehden vastaanottamisen perusteella erittäin helposti syntyä käsitys, että hän on liittynyt yhdistyksen jäseneksi. Huomattavasti hankalampaa on ymmärtää, että kyse onkin keräystunnuksesta, joka säännöllisin väliajoin ja pitkän ajanjakson aikana toimitetaan aiemmin tapahtuneen kertaluontoisen lahjoituksen seurauksena. Vuoden kuluttua lahjoituksen tapahtumisesta lahjoittaja on saattanut unohtaa lahjoittaneensa rahaa keräykseen, ja tästä huolimatta lehti edelleen hänelle postitetaan. Tämänkaltainen jatkuvaluonteisesti tarjottava hyödyke ei näin ollen luonteeltaan sovellu keräystunnukseksi.

BirdLife Suomi ry:n tarkoituksena on ollut jakaa lahjoittajille tuotepakettia, johon sisältyvät keräystunnuksiksi hyväksytyt pinssi ja pieni lintuaiheinen kirjanen, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä tiedotus- ja jäsenlehti Tiira sekä lintuaiheinen cd-levy. Kyseisessä vuositukijahankinnassa on lisäksi ollut käytössä kiinteä vuosimaksu 29 euroa tai tätä suurempi vapaavalintainen maksu, jota vastaan vuositukijaksi ryhtyvä on saanut edellä mainitun tuotepaketin. Pyrkimys tämänkaltaisen tuotepaketin jakamiseen lahjoittajille on rahankeräyslain vastikkeettomuuden vastaista ja lisäksi omiaan hämärtämään rahankeräyksen ja jäsenhankinnan sekä tuotemyynnin eroa. Yhdistyksen tarkoituksena on ollut nimenomaan jakaa lintutietoutta tuotepaketin avulla. Rahankeräykseen osallistumisen tulisi kuitenkin perustua ainoastaan kansalaisten auttamishaluun ja siten tässä tapauksessa haluun tukea yhdistyksen toimintaa.

BirdLife Suomi ry on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen jättämistä tutkimatta tai sen hylkäämistä. Lisäksi selityksessä on muun ohella todettu, että tiedotuslehti ei ole varsinainen jäsenlehti, koska yhdistyksen jäseniä ovat paikallisyhdistykset. Lehti toimitetaan paikallisyhdistysten jäsenille. Lehti ei ole kaupallinen tuote. Sitä ei voi erikseen tilata eikä sillä ole vähäistä suurempaa vaihdanta-arvoa.

Poliisihallitus on antanut vastaselityksen.

BirdLife Suomi ry:lle on lähetetty tiedoksi Poliisihallituksen vastaselitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin sillä on kumottu Poliisihallituksen päätös ja hyväksytty keräystunnukseksi myös Tiira-tiedotuslehti.

Perustelut

Sovelletut oikeusohjeet

Rahankeräyslain 3 §:n 1 momentin mukaan rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa.

Rahankeräyslain 3 §:n 2 momentin mukaan rahan lahjoittajana keräykseen osallistujalle saa antaa vastikkeeksi ainoastaan rahankeräysluvan saajan tai keräyksen tunnuksen (keräystunnus), jolla ei ole itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa.

Rahankeräyslain 5 §:n 1 momentin mukaan rahankeräys saadaan toimeenpanna vain viranomaisen antamalla luvalla (rahankeräyslupa).

Rahankeräyslain 9 §:n 4 kohdan mukaan kiellettyä on järjestää rahankeräys tavalla, jossa kaupankäynti tai yhdistyksen jäsenhankinta ja rahankeräys ovat ilmeisessä vaarassa sekoittua keskenään.

Rahankeräyslain 11 §:n 3 momentin mukaan Poliisihallitus antaa rahankeräysluvan poliisilaitoksen toimialuetta laajemmalla alueella toimeenpantavaan rahankeräykseen.

Rahankeräyslain 16 §:n 1 momentin mukaan lupaan voidaan liittää rahankeräyksen toimeenpanoa, rahankeräyksellä saatujen varojen käyttötarkoitusta ja rahankeräysten toimeenpanon valvontaa koskevia ehtoja.

Rahankeräysasetuksen 2 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan rahankeräysluvassa on mainittava mahdollinen keräysvastike ja sen hinta.

Lain esityöt

Hallituksen esityksessä rahankeräyslaiksi sekä laeiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain ja rikoslain muuttamisesta (HE 102/2005 vp) on todettu 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että voimassa olevan rahankeräyslain 1 §:n mukaan rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Sallittuna keräysvastikkeena pidetään merkkiä, tarraa tai muuta keräyksen tai sen toimeenpanijan tunnusta, jolla on vähäinen taloudellinen arvo taikka jonka arvo suhteessa lahjoitukseen on alhainen. Hallituksen esityksen mukaan tätä rahankeräyslain määritelmää on ehdotettu uudessa rahankeräyslaissa täsmennettäväksi ja tiukennettavaksi.

Rahankeräyslain 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että pääsääntöisesti rahankeräykset tulisi toimeenpanna siten, ettei rahankeräykseen osallistuvalle anneta mitään hänen lahjoittaessaan rahaa keräykseen, vaan rahalahjoitus perustuisi vain kansalaisen auttamishaluun. Rahankeräyksen määritelmän avulla pyritään rajaamaan rahankeräys yksinomaan vastikkeettoman rahan keräämiseen. Monille keräykseen osallistujille ja varsinkin rahankeräyksen toimeenpanijoille on kuitenkin tärkeää, että rahankeräykseen osallistuville lahjoitetaan kiitokseksi keräykseen osallistumisesta esimerkiksi kerääjää taikka keräystä symbolisoiva rintamerkki tai pinssi, jonka he voivat kiinnittää näkyviin. Näin he myös voivat välttää uudet vetoomukset osallistua rahankeräykseen, kun merkki siitä, että he ovat jo osallistuneet keräykseen, on selkeästi näkyvissä keräystunnuksen muodossa.

Hallituksen esityksessä todetaan, että lain 3 §:ssä tarkoitetun keräystunnuksen tulee olla vähäarvoinen ja vain muistoarvoa omaava. Keräystunnuksella tarkoitettaisiin nimenomaan erilaisia toimeenpantavaa rahankeräystä symbolisoivia pinssejä taikka liimattavia tai muunlaisia merkkejä. Erikseen hallituksen esityksessä on mainittu vakiintuneesti toimeenpantujen rahankeräysten tunnuksina käytetyn muun muassa "vappukukkaa" ja "punaista sulkaa".

Vielä 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että kannatusjäsenten hankinta siten, että kannatusjäsenyyteen ei liity yhdistyksen säännöissä yksilöityjä oikeuksia ja velvollisuuksia, ei ole jäsenhankintaan rinnastettavaa toimintaa, vaan sitä on pidettävä luvanvaraisena rahankeräyksenä.

Edellä mainitusta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä hallintovaliokunta (HaVM 25/2005 vp) totesi, että rahankeräyksiä on nykyisin toimeenpantu laillisesti esimerkiksi siten, että yleisölle on lähetetty kirjeensulkijamerkkejä tilillepanolomakkeen ohessa. Tällaisia käytännössä vailla vaihdanta-arvoa olevia kirjeensulkijamerkkejä, jotka lähinnä symbolisoivat toimeenpantavaa rahankeräystä, on pidettävä sallittuina keräystunnuksina. Sen sijaan posti- tai joulukorttien lähettäminen rahankeräykseen liittyvän vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuvan tilillepanolomakkeen ohessa saattaa muodostaa ongelmallisemman tilanteen. Esimerkiksi Invalidiliitto on vakiintuneesti lähettänyt mainituin tavoin yleisölle joulukortteja, joiden kuvitus perustuu vaikeasti vammaisten taiteelliseen luomukseen. Korteista ilmenee myös luvan saajan, Invalidiliiton, nimi. Tällaisilla korteilla on vain vähäinen vaihdanta-arvo. Ne symbolisoivat myös toimeenpantavaa rahankeräystä. Mietinnön mukaan tällaisessa tapauksessa joulukortteja on pidettävä sallittuina keräystunnuksina. Edelleen valiokunta totesi, että oikeudellinen arviointi on viime kädessä tehtävä tapauskohtaisesti ilmenneiden seikkojen perusteella. Tarkoitus ei ole sallia rahankeräyslainsäädännön kiertämistä, mutta ei myöskään estää normaalin kaupankäynnin piiriin hyväksyttävästi sijoittuvaa toimintaa tai tulkita keräystunnusta koskevaa käsitettä liian tiukasti.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana kysymys siitä, onko BirdLife Suomi ry:n keräystunnuksena voitu käyttää yhdistyksen tiedotuslehti Tiiraa.

Rahankeräyslain 3 §:stä ja sen perusteluista ilmenevällä tavalla rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Poikkeuksena tästä pääsäännöstä on, että rahan lahjoittaja saa antaa vastikkeeksi rahankeräysluvan saajan tai keräyksen tunnuksen, eli keräystunnuksen. Tunnuksella ei saa olla itsenäistä vaihdanta-arvoa.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa Poliisihallitus on myöntänyt BirdLife Suomi ry:lle rahankeräysluvan. Luvan mukaan keräystunnuksia ovat pinssi ja lintuaiheinen kirjanen. Hakemus on hylätty muun ohella tiedotuslehti Tiiran osalta. Hakemusasiakirjoissa olevan 19.12.2012 toimitetun sähköpostiviestin mukaan keräystunnuksena haluttaisiin käyttää myös tiedotuslehti Tiiraa 1–4 numeroa vuodessa. Asiakirjoissa olevassa tiedotuslehti Tiiran numerossa 4/2012 todetaan, että lehti ilmestyy vuonna 2013 neljänä numerona. Lehti on valtakunnallinen BirdLife Suomen jäsenlehti, joka jaetaan kaikille BirdLife Suomen jäsenyhdistysten jäsenille, vuositukijoille ja suojeluklubin tukijoille.

Rahankeräyslain perusteluissa on mainittu esimerkkeinä keräystunnuksista rahankeräystä symbolisoivat pinssit taikka liimattavat tai muunlaiset merkit. Hallintovaliokunta on maininnut esimerkkeinä sallituista keräystunnuksista kirjeensulkijamerkit. Valiokunta on todennut, että posti- tai joulukorttien lähettäminen rahankeräykseen liittyvän vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuvan tilillepanolomakkeen ohessa saattaa muodostaa ongelmallisemman tilanteen. Valiokunnan mukaan oikeudellinen arviointi on viime kädessä tehtävä tapauskohtaisesti ilmenneiden seikkojen perusteella ja että tarkoitus ei ole tulkita keräystunnusta koskevaa käsitettä liian tiukasti.

Vaikka keräystunnuksen käsitettä ei hallintovaliokunnan mietinnön mukaan olekaan tarkoitus tulkita liian tiukasti, on rahankeräyslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu keräystunnuksen antamisen sallittavuus poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan rahankeräys on vastikkeetonta. Hallituksen esityksen mukaan keräysvastikkeen määritelmää on tarkoitettu tiukennettavaksi.

Vastikkeen voidaan lisäksi edellyttää olevan luonteeltaan sellainen, ettei keräystä vastikkeen johdosta toteuteta tavalla, joka on ristiriidassa rahankeräyslain 9 §:n 4 kohdan kanssa. Lainkohdassa kielletään järjestämästä rahankeräystä tavalla, jossa kaupankäynti tai yhdistyksen jäsenhankinta ja rahankeräys ovat ilmeisesti vaarassa sekoittua keskenään.

Tiedotuslehti Tiira toimitetaan paitsi rahankeräyksessä rahaa antaneille, ensisijaisesti myös BirdLife Suomi ry:n jäsenyhdistysten jäsenille ja muille edellä kuvatuille tahoille, joille lehti on tarkoitettu. Tiedotuslehti Tiiraa ei julkaista symbolisoimaan yksinomaan kysymyksessä olevaa rahankeräystä. Tiedotuslehdellä on siten itsenäistä taloudellista arvoa, vaikka se ei ole yleisesti myynnissä. Koska kyse on jäsenlehdestä, on myös olemassa vaara sekoittaa rahankeräys ja jäsenhankinta rahankeräyslain 9 §:n 4 kohdan vastaisesti. Tiedotuslehti Tiira ja muut Poliisihallituksen päätöksessä sallitut keräystunnukset eivät lahjoittajalle luovutettuna vastikkeena yhdessä muodosta rahankeräyslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua keräystunnusta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on ratkaisuosasta ilmenevältä osin kumottava ja Poliisihallituksen päätös on siltä osin saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Arto Hietaniemi