KHO:2015:7

Kysymys oli kiellettyä valtiontukea koskevan komission päätöksen täytäntöönpanosta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli kansallisten valtiontuen takaisinperintää koskevien hallintopäätösten ja hallinto-oikeuden päätöksen laillisuus. Arvioitavana olivat päätöksistä ilmenevän valtiontuen takaisinperinnän perusteet ja määrä komission päätöksen asettamissa rajoissa.

Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan muun ohella, että kaupunginhallitus valtion³tukiviranomaisena oli niin sanotun menettelyasetuksen ja kansallisen lain nojalla ollut velvollinen tekemään päätökset kaupungin aikaisemmin myöntämän komission päätöksessä tarkoitetun kielletyn valtiontuen takaisinperinnästä. Mainittuun velvollisuuteen ei vaikuttanut se, että valtiontuen saaja oli yrityksen saneerauksesta annetun lain tarkoittamassa yrityssaneerauksessa.

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 107 artikla 1 kohta ja 108 artikla 2 kohta

Neuvoston asetus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EY) N:o 659/1999 14 ja 25 artikla (menettelyasetus)

Laki eräiden valtion tukea koskevien Euroopan yhteisöjen säännösten soveltamisesta 1 §

Päätös, josta valitetaan

Kuopion hallinto-oikeus 15.10.2013 nro 13/0413/3

1. Asian aikaisempi käsittely

Mikkelin kaupunginhallitus on 11.3.2013 (§ 115) tehnyt päätöksen valtiontuen takaisinperinnästä komission 12.6.2012 tekemässä päätöksessä tarkoitettujen toimenpiteiden 4, 5 ja 8 osalta.

Mikkelin kaupunginhallitus on 8.4.2013 (§ 155) tehnyt päätöksen valtiontuen takaisinperinnästä komission 12.6.2012 tekemässä päätöksessä tarkoitetun toimenpiteen 12 osalta.

Osuuskunta Karjaportti on valituksessaan Kuopion hallinto-oikeudelle vaatinut päätösten kumoamista sekä niiden täytäntöönpanon kieltämistä.

Valituksen mukaan päätökset ovat lainvastaisia. Takaisinperintäpäätösten kohteina olevat saatavat ovat lakanneet Mikkelin käräjäoikeuden vahvistettua valittajan saneerausohjelman 30.1.2006. Päätöksissä mainitut saatavat perustuvat valittajan vastuisiin, joiden peruste on syntynyt ennen valittajan saneerausmenettelyn alkua. Koska saatavia ei ole ilmoitettu saneerausvelkana eivätkä ne ole muutoinkaan tulleet selvittäjän tietoon, ne ovat lakanneet saneerausmenettelyn alettua. Valittajalla ei ole oikeutta poiketa käräjäoikeuden lainvoimaisesti vahvistamasta saneerausohjelmasta, mitä takaisinperintäpäätösten noudattaminen tarkoittaisi. Päätösten noudattaminen ei siten ole lain mukaan mahdollista.

Takaisinperittävän tuen määrä on virheellinen toimenpiteen 12 osalta. Takaisinperittävään tukeen sisältyy mainitun toimenpiteen osalta eriä, joita täytäntöönpanon kohteena oleva komission päätös ei ole lainkaan koskenut.

Mikkelin kaupunginhallitus on 3.5.2013 antanut lausunnon, jossa se on muun ohella katsonut, että takaisinperintäpäätöksen saatavia ei ole voitu ilmoittaa saneerausohjelmassa huomioitaviksi saataviksi, koska niiden peruste on tullut kaupungin tietoon vasta komission annettua päätöksen asiassa.

Komission päätöksessä todettiin, että takaisinperittävää valtiontukea on muodostunut Osuuskunta Karjaportille, ja Mikkelin kaupunki on velvoitettu tekemään asiassa takaisinperintäpäätös komission päätöksen perusteella. Oikeudellisesti epäselvää on, kuinka saatavia tulee arvioida suhteessa yrityssaneeraukseen.

Mikkelin kaupunginhallitus on lisäksi 31.5.2013 antanut lausunnon, jossa on muun ohella esitetty, että kaupunki on perustanut takaisinperittävän tuen määrän laskemisen komission 12.6.2012 antamaan päätökseen. Tämän lisäksi komissio on ohjeistanut kaupunkia takaisinperittävän tuen määrän arvioimisessa.

Kaupunginhallituksen takaisinperintäpäätöksessä (8.4.2013 § 155) olevia maksueriä ei kaikilta osin välittömästi yksilöidä komission päätöksessä. Komissio on kuitenkin katsonut, että päätös koskee myös yksilöimättömiä myöhemmin erääntyviä eriä. Komissio on ohjeistanut kaupunkia perimään takaisin myös nämä erät.

Kaupunginhallituksen käsityksen mukaan on oikeudellisesti epäselvää, kuinka saatavia tulee arvioida suhteessa yrityssaneeraukseen. Sinänsä saatavia ei ole voinut ilmoittaa saneerausohjelmassa huomioon otettaviksi saataviksi, koska saatavien takaisinperinnän peruste on syntynyt komission päätöksen myötä vasta saneerausohjelman vahvistamisen jälkeen.

Osuuskunta Karjaportti on täydentänyt päätösten täytäntöönpanon kieltämistä koskevien vaatimustensa perusteluja (14.6.2013). Mainittu täydennys on annettu tiedoksi kaupunginhallitukselle.

Osuuskunta Karjaportti on antanut vastineet (15.8.2013) kaupunginhallituksen lausuntojen johdosta. Vastineissa on muun muassa täydennetty valitusta siltä osin kuin siinä on riitautettu takaisinperittävän tuen määrä. Vastineet on annettu tiedoksi kaupunginhallitukselle.

Kaupunginhallitukselle on varattu tilaisuus lausua takaisinperittävän tuen määrästä. Kaupunginhallitus ei ole antanut vastinetta.

Kuopion hallinto-oikeus on 25.6.2013 antamillaan päätöksillä 13/0256/3 ja 13/0257/3 hylännyt edellä mainittujen kaupunginhallituksen päätösten täytäntöönpanon kieltoa koskevat hakemukset.

2. Hallinto-oikeuden ratkaisu

Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Osuuskunta Karjaportin edellä mainituista Mikkelin kaupunginhallituksen päätöksistä tekemät valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Komission 12.6.2012 asiassa C 12/2009 antaman päätöksen 4 artiklan mukaan seuraavat Osuuskunta Karjaportin hyväksi toteutetut valtion³tukitoimenpiteet on pantu sääntöjenvastaisesti täytäntöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastai³sesti, eivätkä ne sovellu sisämarkkinoille:

- Mikkelin kaupungin 8 päivänä maaliskuuta 2004 myöntämä takaus (toimenpide 4);

- Mikkelin kaupungin 10 päivänä toukokuuta 2004 myöntämä takaus (toimenpide 5);

- maksamattomien korkojen muuntaminen lainoiksi (toimenpide 8);

- velkojen uudelleenjärjestely vuodesta 2009 (toimenpide 12).

Saman päätöksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan Suomen on perittävä 4 artiklassa tarkoitettu tuki takaisin tuensaajalta.

Saman päätöksen 6 artiklan mukaan edellä 4 artiklassa tarkoitettu tuki on perittävä takaisin välittömästi ja tosiasiallisesti. Suomen on varmistettava, että tämä päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksiantamisesta.

Komission päätös on julkaistu Euroopan unionin virallisen lehden 16.1.2013 ilmestyneessä numerossa L 12/1.

Asian taustaa ja selvitettävät seikat

Hallinto-oikeus on todennut, että valittajalla on ollut mahdollisuus viedä komission päätöksen pätevyys unionin yleisen tuomioistuimen arvioitavaksi. Kanneoikeutta on tullut käyttää kahden kuukauden määräajassa päätöksen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi.

Kanneoikeutta unionin tuomioistuimiin on pidettävä ensisijaisena muutoksenhakukeinona kansallisiin oikeusturvakeinoihin nähden. Unionin yleisen tuomioistuimen diaaritietokannan mukaan valittajalla ei ole siellä vireillä olevia asioita, eikä asiassa ole muutoinkaan ilmennyt, että valittaja olisi nostanut kanteen komission päätöksen kumoamiseksi. Valittajan on siten katsottava luopuneen oikeudestaan vedota komission päätöksen pätemättömyyteen. Asiassa on tämän vuoksi mahdollista arvioida enää ainoastaan komission päätöksen täytäntöönpanoa koskevien Mikkelin kaupunginhallituksen takaisinperintäpäätösten laillisuutta. Asiassa on arvioitava, ovatko takaisinperintäpäätökset ristiriidassa komission päätöksen kanssa.

Pääasia

Sovellettavat oikeusohjeet

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan (aiemmin Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan) mukaan, jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Saman sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaan, jos komissio toteaa, että valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki ei 107 artiklan mukaan sovellu sisämarkkinoille taikka että tällaista tukea käytetään väärin, se tekee päätöksen siitä, että asianomaisen valtion on komission asettamassa määräajassa poistettava tuki tai muutettava sitä.

Euroopan neuvoston Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä antaman asetuksen EY 659/1999 (jäljempänä menettelyasetus) 14 artiklan 1 kohdan mukaan sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta. Saman artiklan 2 kohdan mukaan takaisinperimistä koskevan päätöksen nojalla takaisin perittävään tukeen lisätään korko, jonka suuruuden komissio vahvistaa. Korkoa maksetaan siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjen vastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimispäivään asti. Saman artiklan 3 kohdan mukaan takaisinperiminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon.

Eräiden valtion tukea koskevien Euroopan yhteisöjen säännösten soveltamisesta annetun lain 1 §:n (187/2008) 1 momentin mukaan Euroopan yhteisöjen komission tekemä päätös Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen maksamisen keskeyttämisestä tai takaisinperimisestä on pantava Suomessa viipymättä täytäntöön. Saman pykälän 2 momentin mukaan komission takaisinperintä³päätös pannaan täytäntöön takaisinperinnästä vastuussa olevan viranomaisen päätöksellä. Päätöksessä on yksilöitävä tuen takaisinmaksuun velvolliset yritykset, takaisinperittävä määrä ja sille maksettava korko sekä muut tarpeelliset seikat siten kuin komission päätöksessä määrätään. Saman pykälän 3 momentin mukaan takaisinperinnän täytäntöönpanoa koskevaan kansallisen viranomaisen päätökseen haetaan muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Oikeudellinen arviointi pääasian osalta

Kunnan viranomaisen päätökseen haetaan pääsäännön mukaan muutosta kunnallisvalituksin. Kuntalain 88 §:n mukaan muu muutoksenhakutie on mahdollinen, jos laissa niin säädetään. Eräiden valtion tukea koskevien Euroopan yhteisöjen säännösten soveltamisesta annetun lain 1 §:n 3 momentin mukaan takaisinperinnän täytäntöönpanoa koskevaan kansallisen viranomaisen päätökseen haetaan muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Tapaukseen eivät siten tule sovellettaviksi kuntalain säännökset, vaan valitukset käsitellään hallinto-oikeudessa hallintovalituksina.

Hallinto-oikeus on todennut, että komission tehtävänä on valvoa sisämarkkinoiden toimivuutta ja unionin yleistä etua. Komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille. Mikäli komissio arvioi, että jäsenvaltion myöntämä tuki ei sovellu sisämarkkinoille, se tekee jäsenvaltiota velvoittavan päätöksen tuen takaisinperimisestä. Komission tiedonannon "Sääntöjen vastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää edellyttävien komission päätösten tehokas täytäntöönpano jäsenvaltioissa" (EUVL 15.11.2007, C 272/4, jäljempänä komission tiedonanto) mukaan jäsenvaltion kansallisen viranomaisen velvollisuus on panna komission valtiontuen takaisinperimistä koskeva päätös täytäntöön. Ainoa mahdollinen peruste poiketa mainitusta täytäntöönpanovelvollisuudesta on poikkeukselliset olosuhteet, joiden vuoksi päätöksen asianmukainen täytäntöönpano on täydellisen mahdotonta (katso komission tiedonanto, kohta 18). Yhteisöjen tuomioistuimet ovat tulkinneet täydellisen mahdottomuuden käsitettä hyvin suppeasti. Tuomioistuimet ovat vahvistaneet moneen otteeseen, että kansallinen viranomainen ei voi vedota kansallisen lainsäädännön vaatimuksiin perustellakseen sitä, miksi se ei ole noudattanut komission päätöstä, jolla valtiontuki on määrätty takaisinperittäväksi (katso komission tiedonanto, kohta 20 ja C-303/88, Italia v. komissio, Kok. 1991, s. I-1433 ja C-52/84 komissio v. Belgia, Kok. 1986, s. 89, kohta 9).

Menettelyasetuksen 14 artiklan 3 kohta edellyttää, että tuen kansallinen takaisinperiminen on toteutettava viipymättä ja tehokkaasti. Yhteisöjen tuomioistuin on korostanut, että sellaisia kansallisia menettelyjä ei pidä soveltaa, jotka eivät täytä menettelyasetuksen 14 artiklan 3 kohdan mukaisia edellytyksiä. Kansallisilla viranomaisilla on myös velvollisuus olla noudattamatta sellaisia kansallisen lainsäädännön säännöksiä, jotka voisivat estää komission päätöksen välittömän täytäntöönpanon (katso komission tiedonanto, kohdat 23 ja 53 sekä C-415/03, komissio v. Kreikka, Kok. 2005, s. I-3875 ja C-232/05, komissio v. Ranska, Kok. 2006, s. I-10071). Unionin tuomioistuinten linja on tunnustettu myös oikeuskirjallisuudessa. Unioni voi antaa säännöksiä unionin oikeuden täytäntöönpanosta ja soveltamisesta, ja tällaisilla säännöksillä on etusija kansalliseen prosessisääntelyyn nähden (katso esimerkiksi Niilo Jääskinen, Euroopan unioni - oikeudelliset perusteet, Talentum - Helsinki, 2007, s. 442).

Valittaja on vedonnut siihen, että takaisinperintäpäätösten kohteena olevat saatavat ovat lakanneet Mikkelin käräjäoikeuden vahvistettua valittajan saneerausohjelman 30.1.2006. Valittajalla ei ole oikeutta poiketa käräjäoikeuden lainvoimaisesti vahvistamasta saneerausohjelmasta, mitä takaisinperintäpäätösten noudattaminen tarkoittaisi.

Yrityksen saneerauksesta annetun lain (47/1993, jäljempänä yrityssaneerauslaki) 1 §:n mukaan taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen jatkamiskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttämiseksi taikka sen edellytysten turvaamiseksi ja velkajärjestelyjen aikaansaamiseksi voidaan ryhtyä tämän lain mukaiseen saneerausmenettelyyn. Mikkelin käräjäoikeus on vahvistanut valittajan saneerausohjelman 30.1.2006. Lain 57 §:n 1 momentin mukaan, kun saneerausohjelma on vahvistettu, saneerausvelkojen ja muiden ohjelmassa säänneltyjen oikeussuhteiden ehdot määräytyvät ohjelman mukaisesti. Tuntemattomat saneerausvelat lakkaavat, kun ohjelma vahvistetaan.

Menettelyasetuksen 14 artiklan 3 kohta edellyttää, että takaisinperiminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon. Hallinto-oikeus on todennut, että yrityssaneerauslain soveltaminen johtaisi siihen, että tukea ei voitaisi periä takaisin valittajalta. Lain soveltaminen estäisi siis komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon ja johtaisi siten Suomea velvoittavan unionin oikeuden rikkomiseen. Tämän johdosta asiassa eivät tule sovellettaviksi yrityssaneerauslain säännökset eivätkä valittajalle vahvistetun saneerausohjelman määräykset. Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätöksiä ei ole kumottava sillä perusteella, että ne olisivat yrityssaneerauslain tai vahvistetun saneerausohjelman vastaisia.

Takaisinperittävän tuen määrä

Komission päätös

Komission 12.6.2012 asiassa C 12/2009 antaman päätöksen kohdan 302 mukaan tuen määrä on sama kuin toimenpiteessä 12 tarkoitetun uudelleenjärjestelyn kohteena olevan velan määrä. Takaisin perittävät määrät vastaavat sen vuoksi niiden Mikkelin kaupungin saatavien määrää, joita uudelleenjärjestely koski. Jo suoritetut maksut voidaan kuitenkin vähentää takaisin perittävistä määristä.

Toimenpidettä 12 (velkojen uudelleenjärjestely vuodesta 2009) on käsitelty komission päätöksen kohdissa 52–54. Komission päätöksen kohta 52 kuuluu seuraavasti: "Vakuusvelkojen takaisinmaksun lykkääminen: Tuomioistuimen vahvistaman saneerausohjelman mukaan Karjaportin oli tarkoitus maksaa takaisin maksamatta olevista vakuusveloista 122 847 euroa vuonna 2009 ja 245 695 euroa vuonna 2010 (katso taulukko VI). Ilmoituksen mukaan näiden määrien takaisinmaksua oli tarkoitus lykätä enintään 1 päivään heinäkuuta 2015."

Komission päätöksen taulukossa VI on esitetty takaisinmaksun lykkääminen euroina. Taulukon mukaan valittajalla on 5 356 895 euron ja 682 087 euron suuruiset velat Mikkelin kaupungille. Taulukossa on esitetty euromääräiset lyhennykset erikseen erille 1.7.2009, 2.1.2010 ja 1.7.2010, erille 2.1.2011 ja 1.7.2011 sekä lyhennykset puolen vuoden välein ajanjaksolla 2.1.2012–2.1.2015. Lisäksi taulukossa on esitetty 1.7.2015 suoritettava euromääräinen lyhennys.

Komission päätöksen kohta 53 kuuluu: "Vuonna 2005 myönnetyn lainan takaisinmaksun lykkääminen (maksamattomien korkojen muuntaminen lainaksi): Karjaportin oli tarkoitus maksaa lainaksi muunnetuista koroista maksamatta olevasta määrästä 140 991 euroa vuonna 2009 ja sama määrä vuonna 2010 (katso johdanto-osan 40 kappale). Ilmoituksen mukaan näiden määrien takaisinmaksua oli tarkoitus lykätä vuosiin 2011–2013."

Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätös

Mikkelin kaupunginhallituksen päätöksessä 8.4.2013 (§ 155) toimenpide 12 on jaettu toimenpiteisiin 12 a ja 12 b. Päätöksen mukaan toimenpiteen 12 a osalta kyseessä on komission päätöksessä mainitun vuonna 2005 myönnetyn lainan takaisinmaksun lykkäämisestä ja maksamattomien korkojen muuntamisesta lainaksi. Valittajan olisi pitänyt maksaa laina takaisin seuraavan aikataulun mukaisesti:

- 19.6.2009, 70 479,50 euroa

- 19.12.2009, 70 479,50 euroa

- 19.6.2010, 70 479,50 euroa

- 19.12.2010, 70 479,50 euroa

Kyseisistä maksueristä valittaja on suorittanut Mikkelin kaupungille osasuorituksia seuraavasti:

- 8.2.2011, 62 363,97 euroa

- 30.9.2011, 121 297,92 euroa

- 30.9.2011, 50 670,72 euroa

Päätöksen mukaan maksamatta jääneet suoritukset ovat komission päätöksen mukaisesti sisämarkkinoille soveltumatonta tukiosuutta, joka on perittävä takaisin. Takaisinperittävä tuki on toimenpiteen 12 a osalta liitteenä olevan laskelman mukaan 47 649,39 euroa ja takaisinperintäkorko 12 096,80 euroa, yhteensä 59 746,19 euroa.

Toimenpiteen 12 b osalta kaupunginhallituksen päätöksessä todetaan, että valittajan olisi tullut vahvistetun saneerausohjelman mukaisesti maksaa Mikkelin kaupungille vakuusvelkoja 1.7.2009 alkaen seuraa³vasti:

- 1.7.2009, 122 847,66 euroa

- 2.1.2010, 122 847,66 euroa

- 1.7.2010, 122 847,66 euroa

- 2.1.2011, 245 695,32 euroa

- 1.7.2011, 245 695,32 euroa

- 2.1.2012, 368 542,98 euroa

- 1.7.2012, 368 542,98 euroa

- 2.1.2013, 368 542,98 euroa

Päätöksen mukaan valittaja ei ole suorittanut kyseisiä vakuusvelkoja Mikkelin kaupungille maksuohjelman edellyttämässä aikataulussa, vaan vakuusvelkojen takaisinmaksua on lykätty. Maksusuorituksia on lykätty kaikkien vakuusvelkojien saatavien osalta yhdenmukaisesti. Komissio on päätöksessään katsonut velkojen uudelleenjärjestelyn aiheuttaneen sisämarkkinoille soveltumatonta tukea valittajalle. Tukiosuus määrittyy erääntyneistä ja suorittamatta olevista vakuusveloista. Takaisinperittävä tuki on toimenpiteen 12 b osalta liitteenä olevan laskelman mukaan 1 965 562 euroa ja takaisinperintäkorko 81 990,33 euroa, yhteensä 2 047 522,33 euroa.

Päätöksen mukaan tuen määrä kokonaisuudessaan toimenpiteen 12 osalta (toimenpiteet 12 a ja 12 b) on siis 2 013 211,40 euroa (oikeastaan 2 013 211,39 euroa) ja takaisinperintäkorko 94 087,13 euroa, yhteensä 2 107 298,52 euroa.

Valittajan selvitys takaisinperittävän tuen määrästä

Valittaja on riitauttanut kaupungin takaisinperintäpäätöksessä 8.4.2013 (§ 155) takaisinperittäväksi määrätyn tuen määrän toimenpiteen 12 osalta eli katsonut, että takaisinperintäpäätös on mainituilta osin ristiriidassa komission päätöksen kanssa. Valittaja on täydentänyt valitusta vastineessaan siltä osin kuin siinä on riitautettu takaisinperittävän tuen määrä.

Vastineen mukaan komission päätöksen kohdat 52 ja 53 ovat ainoat kohdat, jotka määrittelevät, mitä lainan takaisinmaksun lykkäyksiä komission päätös ja tutkinta on koskenut toimenpiteen 12 osalta. Vastineen mukaan takaisinperittävän toimenpiteen 12 määrä on:

- 140 991 euroa (maksamattomien korkojen konvertointi 2009) (12 a), mikä vastaa Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätöksessä mainittuja eriä 19.6.2009, 70 049,50 euroa ja 19.12.2009, 70 495,50 euroa.

- 140 991 euroa (maksamattomien korkojen konvertointi 2010) (12 a), mikä vastaa Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätöksessä mainittuja eriä 19.6.2010, 70 495,50 euroa ja 19.12.2010, 70 495,50 euroa.

- 122 847 euroa (takaisinmaksujen lykkääminen 2009) (12 b), mikä vastaa Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätöksessä mainittua erää 1.7.2009, 122 847,66 euroa.

- 245 695 euroa (takaisinmaksujen lykkääminen 2010), mikä vastaa Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätöksessä mainittuja eriä 2.1.2010, 122 847,66 euroa ja 1.7.2010, 122 847,66 euroa.

Edellä mainitut erät ovat yhteensä 650 524 euroa. Kun summasta vähennetään valittajan jo tekemät suoritukset (helmikuussa 2011 62 363,97 euroa ja 30.9.2011 171 968,64 euroa), saadaan toimenpiteen 12 pääomamääräksi 416 191,39 euroa. Mitään muita eriä komission päätös ei koske. Komission päätöksessä ei edes mainita seuraavia lykättyjä lyhennyseriä, jotka Mikkelin kaupunki on sisällyttänyt takaisinperintäpäätökseensä. Vastineen mukaan päätökseen on sisällytetty myös sellaisia eriä, jotka eivät ole edes erääntyneet ennen komission päätöksen antamista 13.6.2012 (oikeastaan 12.6.2012). Se, että Mikkelin kaupunki on ilmeisesti saanut komissiolta epävirallista ohjeistusta tukisumman laskentaan, ei tee Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätöksestä oikean sisältöistä. Valittajalla ei ole ollut mahdollisuutta riitauttaa komission Mikkelin kaupungille epävirallisesti antamia ohjeita tukisumman laskentaan.

Koska takaisinperintä kohdistuu toimenpiteeseen, jonka peruste on ajalta ennen yrityssaneerausmenettelyn alkamista, on toimenpiteen mukainen velka lakannut. Jos kuitenkin katsottaisiin, että velka ei ole lakannut, toimenpiteen 12 määrästä eli 416 191,39 eurosta on vähennettävä sama osuus kuin muistakin vakuudettomista veloista saneerausohjelman mukaisesti. Velasta on siis vähennettävä 65 prosenttia samalla tavalla kuin muistakin vakuudettomista veloista. Vähennyksen jälkeen jäljelle jää 145 667,39 euroa, joka on enimmäismäärä takaisinperittävälle tuelle. Vakuudettomille veloille ei kerry korkoa saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen, joten takaisinperittävä korko ei ole relevantti.

Oikeudellinen arviointi takaisinperittävän tuen määrän osalta

Valittaja on riitauttanut osin Mikkelin kaupungin päätöksessä 8.4.2013 (§ 155) takaisinperittäväksi määrätyn tuen määrän eli katsonut, että takaisinperintäpäätös on ristiriidassa komission päätöksen kanssa. Ottaen huomioon sen, mitä valittaja on takaisinperittävän tuen määrän osalta vastineessaan esittänyt, takaisinperittävän tuen perustetta ja määrää on pidettävä riidattomana takaisinperintäpäätöksen mukaisen toimenpiteen 12 a osalta (vastaa komission päätöksen kohtaa 53). Takaisinperintäpäätöksessä on huomioitu valittajan suorittamat lyhennykset. Ottaen huomioon sen, mitä valittaja on takaisinperittävän tuen määrän osalta vastineessaan esittänyt, takaisinperittävän tuen perustetta ja määrää on pidettävä riidattomana myös takaisinperintäpäätöksen mukaisen toimenpiteen 12 b osalta (vastaa komission päätöksen kohtaa 52) siltä osin kuin takaisinperintä koskee eriä 1.7.2009, 2.1.2010 ja 1.7.2010. Muilta osin eli erien 2.1.2011, 1.7.2011, 2.1.2012, 1.7.2012 ja 2.1.2013 osalta valittaja katsoo, että takaisinperintä ei perustu komission päätökseen, koska eriä ei ole mainittu komission päätöksessä, eivätkä ne olleet erääntyneet ennen komission päätöksen antamista 13.6.2012.

Hallinto-oikeus on todennut, että valittajan riitauttamia lyhennyseriä ei yksilöidä komission päätöksen kohdassa 52. Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätöksestä kuitenkin ilmenee, että komission päätöksen mainitussa kohdassa tarkoitetut toimenpiteen 12 b mukaiset erät perustuvat komission päätöksen taulukossa VI esitettyihin lyhennyksiin. Taulukkoon VI on viitattu komission päätöksen kohdassa 52. Valittaja ei ole riitauttanut samassa taulukossa esitettyjä eriä, jotka ovat erääntyneet ennen komission päätöksen antamista ja joiden peruste on sama.

Komissio on päätöksessään määritellyt menetelmän takaisinperittävän tuen määrän laskemiseksi toimenpiteen 12 osalta. Komission päätöksen kohdan 302 mukaan takaisinperittävät määrät vastaavat niiden Mikkelin kaupungin saatavien määrää, joita uudelleenjärjestely on koskenut kuitenkin siten, että jo suoritetut maksut voidaan vähentää takaisinperittävistä määristä. Komissio ei siis ole määritellyt takaisinperittävän tuen määrää euromääräisesti, vaan ainoastaan menetelmän takaisinperittävän tuen määrän laskemiseksi. Komission mainittu menettely on komission tiedonannon mukainen. Komission tiedonannon mukaan komission on päätöksessään osoitettava selvästi sääntöjenvastaiset ja yhteismarkkinoille soveltumattomat tukitoimenpiteet, joihin liittyvät edut on perittävä takaisin. Komissio ei kuitenkaan vahvista takaisinperittävän tuen täsmällistä määrää, eikä sillä ole siihen oikeudellista velvollisuuttakaan. Riittää, että komission päätös sisältää tietoja, joiden avulla jäsenvaltio voi laskea tuen määrän ilman suurempia vaikeuksia (katso komission tiedonanto, kohta 37 ja C-480/98, Espanja v. komissio, Kok. 2000, s. I-8717, 25 kohta, ja yhdistetyt asiat C-67/85, C-68/85 ja C-70/85, Kwekerij van der Kooy BV ym. v. komissio, Kok. 1988, s. 219).

Komission päätöksen kohdassa 52 on määritelty Mikkelin kaupungin ja valittajan välinen vakuusvelkojen takaisinmaksun lykkäämistä koskeva toimenpide (vastaa Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätöksen mukaista toimenpidettä 12 b), jonka komissio on määritellyt yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja määrännyt takaisinperittäväksi. Taulukossa VI mainittu toimenpide on esitetty euromääräisesti. Taulukosta ilmenee, että takaisinmaksun lykkääminen ei käsitä ainoastaan kohdassa 52 yksilöityjä eriä, vaan takaisinmaksu ajoittuu kokonaisuudessaan vuosille 2009–2015. Komission päätöksen kohdassa 52 yksilöidyt erät, joita valittaja ei ole riitauttanut, on esitetty taulukossa. Taulukossa on esitetty myös Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätöksen mukaiset erät 2.1.2011, 1.7.2011, 2.1.2012, 1.7.2012 ja 2.1.2013, jotka valittaja on riitauttanut. Lisäksi taulukossa on esitetty lyhennykset puolen vuoden välein 2.1.2015 asti sekä viimeinen lyhennys 1.7.2015, joita Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätöksessä ei ole määrätty takaisinperittäviksi.

Komission vakiintuneen käytännön mukaisesti se ei ole määritellyt tuen euromäärää, vaan määritellyt ainoastaan menetelmän takaisinperittävän tuen määrän laskemiseksi (komission päätöksen kohdat 52 ja 302). Hallinto-oikeuden arvion mukaan Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätöksen mukaiset erät, jotka valittaja on riitauttanut, perustuvat komission päätöksen kohdassa 52 määriteltyyn vakuusvelkojen takaisinmaksun lykkäämistä koskevaan toimenpiteeseen, jonka komissio on kokonaisuudessaan arvioinut olevan kiellettyä valtiontukea ja määrännyt toimenpiteen mukaiset Mikkelin kaupungin saatavat valittajalta takaisinperittäviksi. Koska komissio on todennut kyseisen tuen perusteeltaan sellaiseksi, ettei se sovellu yhteismarkkinoille, Mikkelin kaupungin on tullut periä valittajalta takaisin toimenpiteeseen sisältyvät komission päätöksen taulukossa VI yksilöidyt erät myös niiltä osin kuin ne ovat erääntyneet komission päätöksen antamisen ja Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätöksen välisenä aikana.

Hallinto-oikeus on aikaisemmin tässä päätöksessä esitetyin perusteluin todennut, että asiassa ei tule sovellettavaksi yrityssaneerauslaki eikä valittajalle vahvistetun saneerausohjelman määräykset. Tämän johdosta takaisinperittävää tukea ei ole leikattava valittajan vastineessa esitetyllä tavalla. Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätös 8.4.2013 § 155 ei siten ole virheellinen takaisinperittävän tuen määrän osalta.

Takaisinperittävälle tuelle on määrättävä korkoa komission päätöksen mukaisesti. Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätösten liitteinä on laskentataulukot koron määrän osalta. Hallinto-oikeus on todennut, että korkoa ei ole aiemmin tässä päätöksessä esitetyin perusteluin jätettävä määräämättä sillä perusteella, että se loukkaisi valittajalle vahvistettua saneeraus³ohjelmaa. Koska valittaja ei ole riitauttanut takaisinperittävälle määrälle maksettavaa korkoa muulla kuin edellä mainitulla saneerausohjelman määräykseen liittyvällä perusteella ja koska koron määrän osalta ei ole ilmennyt muitakaan seikkoja, joiden nojalla Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätösten olisi arvioitava olevan ristiriidassa komission päätöksen kanssa, eivät Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätökset ole virheellisiä myöskään koron määrän osalta.

Lopputulos

Mikkelin kaupungin takaisinperintäpäätökset eivät ole valituksissa esitetyillä perusteilla ristiriidassa komission päätöksen kanssa. Päätökset eivät ole ristiriidassa komission päätöksen kanssa myöskään takaisinperittävän tuen määrän osalta. Tämän johdosta valitukset on hylättävä.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jukka Hartikainen, Mirjami Paso ja Anu Klemetti, joka on myös esitellyt asian.

3. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

3.1 Osuuskunta Karjaportin valitus

Osuuskunta Karjaportti (jäljempänä Karjaportti) on valituksessaan vaatinut, että valituksenalainen hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Lisäksi Karjaportti on vaatinut, että valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpano kielletään.

Karjaportti on perustellut vaatimuksiaan seuraavasti:

Väliaikainen täytäntöönpanokielto on Karjaportin oikeussuojan vuoksi tarpeen, jotta muutoksenhaku ei menetä asiassa merkitystä. Karjaportin taloudellinen tila on heikko ja yritys on asetettu selvitystilaan edustajiston päätöksellä 14.10.2013. Velkojien suojan ja tasapuolisen kohtelun kannalta on ensisijaisen tärkeää, ettei hallinto-oikeuden päätöksen mukaista takaisinperintää suoriteta lainvoimaa vailla olevan tuomion perusteella. Hallinto-oikeuden päätöksen noudattaminen johtaisi yhden velkojan räikeään suosimiseen muiden kustannuksella.

Asiassa on ensinnäkin kysymys komission valtiontukipäätökseen sisältyvän takaisinperintävelvoitteen toteuttamisesta kansallisesti tilanteessa, jossa takaisinperinnän kohde on yrityssaneerauksessa. Hallinto-oikeus on päätöksellään kokonaan sivuuttanut kansallisen yrityssaneerauslainsäädännön soveltamisen. Takaisinperintä tulisi kuitenkin toteuttaa yrityssaneerausmenettelyn puitteissa. Hallinto-oikeus ei voi käsitellä yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvia asioita eikä näin ollen sitä, miten hallintomenettelyssä määrättävä saatava pannaan täytäntöön yrityssaneerausmenettelyssä.

Toiseksi Mikkelin kaupunginhallituksen ja hallinto-oikeuden päätöksen edustama kanta ei vastaa komission päätöksen sisältöä takaisinperittävän tuen määrästä.

Osuuskunta Karjaportin yrityssaneeraus

Karjaporttia (entinen Järvi-Suomen Portti Osuuskunta) koskeva saneeraushakemus jätettiin Mikkelin käräjäoikeudelle 17.11.2004 ja saneerausmenettely alkoi käräjäoikeuden päätöksellä 1.12.2004. Saneeraus³ohjelma vahvistettiin Mikkelin käräjäoikeuden 30.1.2006 antamalla päätöksellä. Saneerausohjelman vahvistamista koskeva päätös on lainvoimainen.

Yrityksen saneerauksesta annetun lain 47 §:n mukaan saneerausvelka, jota ei velallinen eikä 71 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti velkoja itse ole menettelyssä ilmoittanut ja joka ei muuten ole tullut selvittäjän tietoon ennen saneerausohjelman vahvistamista, lakkaa, kun saneerausohjelma vahvistetaan, jollei ohjelmassa toisin määrätä. Karjaportin saneerausmenettelyn alkamisajankohtana voimassa olleen yrityksen saneerauksesta annetun lain 3 §:n mukaan saneerausvelalla tarkoitetaan kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen saneerausmenettelyn alkamista.

Komission päätöksen mukaiset toimenpiteet 4 ja 5

Riidatonta asiassa on, että komission päätöksen mukaisten toimenpiteiden 4 ja 5 (Mikkelin kaupunginhallituksen takaisinperintäpäätös 14.1.2013) mukainen peruste on ajalta ennen Karjaportin saneerausmenettelyä.

Toimenpide 4 koskee Mikkelin kaupungin 8.3.2004 myöntämää ta³kausta. Kaupunginhallitus on määritellyt takaisinperittävän tuen määräksi 35 728,17 euroa korkoineen.

Toimenpide 5 koskee Mikkelin kaupungin 10.5.2004 myöntämää ta³kausta. Kaupunginhallitus on määritellyt takaisinperittävän tuen määräksi 92 832,64 euroa korkoineen.

Toimenpiteiden 4 ja 5 mukaista kaupungin saatavaa ei ole valvottu saneerausmenettelyssä. Ne ovat yrityssaneerauslainsäädännön perusteella prekludoituneet.

Komission päätöksen mukainen toimenpide 8

Toimenpide 8 koskee saneerausmenettelyn aikaisten korkojen muuntamista lainan pääomaksi, mistä on määrätty käräjäoikeuden vahvistamassa saneerausohjelmassa. Mikkelin kaupungin saama yksityisiä velkojia alempi korko katsottiin komission päätöksessä tukiluonteiseksi. Kaupunginhallitus on määritellyt takaisinperittäväksi tukisummaksi 14 670,82 euroa korkoineen.

Kysymys on yrityssaneerausmenettelyn puitteissa määritellystä toimenpiteestä, jonka oikeusvaikutukset on vahvistettu Mikkelin käräjäoikeuden vahvistettua saneerausohjelman.

Komission päätöksen mukainen toimenpide 12

Velassa, jota toimenpide 12 a koskee, on kyse Karjaportin maksamatta olevista laskuista, jotka olivat syntyneet ennen tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn aloittamista. Nämä saatavat valvottiin ja kirjattiin saneerausmenettelyn alkaessa saneerausohjelmaan yhtenä eränä.

Lainan peruste on ajalta ennen yrityssaneerausmenettelyä. Kyseessä on pääomaltaan 682 087 euron suuruinen laina, joka mainitaan komission päätöksen taulukossa VI ja jota kuvataan komission päätöksen kohdassa 101. Tähän velkaan kohdistuu kaupunginhallituksen takaisinperintäpäätöksen mukaan 35 728,17 euron suuruinen takaisinperintä, joka sisältää korot ja jossa on otettu huomioon Karjaportin maksamat lainan lyhennykset.

Valittajan käsityksen mukaan takaisinperittävä oikea määrä ei voi kuitenkaan suuruusluokaltaan merkittävästi ylittää 400 000 euroa, koska komission päätöksessä eritellään tukena vain tämän suuruusluokan erät.

Toimenpiteessä 12 b on kyse Mikkelin kaupungin vuonna 2000 antamaan takaukseen perustuvasta velasta. Kun saneerausmenettely käynnistettiin joulukuussa 2004, Vakuutusyhtiö A vaati takauksen perusteella Mikkelin kaupunkia maksamaan Karjaportin maksamattomat velat. Maksettuaan velat Vakuutusyhtiö A:lle Mikkelin kaupungista tuli Karjaportin velkoja Vakuutusyhtiö A:n sijaan. Mikkelin kaupunki valvoi pääomaltaan 5 356 895,03 euron suuruisen lainan yrityssaneerausmenettelyssä.

Sama laina mainitaan komission päätöksen taulukossa VI. Tähän velkaan kohdistuu toimenpiteen 12 b osalta Mikkelin kaupunginhallituksen päätöksen mukaan 2 047 522,33 euron suuruinen takaisinperintä. Takaisinperittävä oikea määrä on kuitenkin suuruusluokaltaan lähempänä 400 000 euroa.

Toimenpiteen 12 kohteena olevan velan peruste on ajalta ennen saneerausmenettelyn alkamista. Tämä velka on kokonaisuudessaan valvottu saneerausmenettelyssä ja velkaa maksetaan takaisin saneerausmenettelyn puitteissa ja yrityksen taloudellisen tilan mahdollistamalla tavalla.

Valtiontuen takaisinperintä yrityssaneerauksessa olevalta yritykseltä

Hallinto-oikeus on hylännyt Karjaportin tekemät valitukset sillä perusteella, että takaisinperintäpäätökset eivät ole ristiriidassa komission päätöksen kanssa. Hallinto-oikeus on jättänyt yrityssaneerauslain kokonaan soveltamatta EU-valtiontukisääntöjen perusteella.

Hallinto-oikeuden päätös ei ole kansallisen lain eikä unionin oikeuden mukainen. Hallinto-oikeus ei voi käsitellä yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvia asioita eikä näin ollen päättää siitä, miten hallintomenettelyssä määrätty saatava pannaan täytäntöön yrityssaneerausmenettelyssä. Päätös on lainvastainen ja tulee kumota. Karjaportti ei ole vaatinut kansallisen lainsäädännön soveltamista tavalla, joka olisi vastoin EU-oikeutta.

Takaisinperinnän kannalta ongelmana ei ole EU-oikeuden kanssa ristiriitainen lainsäädäntö vaan yrityksen taloudelliset vaikeudet. Karjaportti on taloudellisten vaikeuksien vuoksi joutunut saneerausmenettelyyn, mitä ei voida takaisinperintämenettelyssä sivuuttaa. Yrityssaneerauslainsäädäntö ei estä komission päätöksen mukaisen tuen takaisin perimistä enempää kuin muidenkaan saatavien takaisin perimistä. Kaupunki yhtenä velkojista on perimässä saataviaan takaisin yrityssaneerausmenettelyssä, jonka määräajoista kaupunki on tietoinen. Kaupunki on myös valvonut saatavansa yrityssaneerausmenettelyssä.

Hallinto-oikeuden päätöksen virheellisyys ilmenee tarkasteltaessa sitä, mitä yrityssaneerauslainsäädännön sivuuttaminen tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi toimenpiteen 12 b osalta.

Mikkelin kaupungin 5 356 895,03 euron saatava on jo kokonaisuudessaan valvottu yrityssaneerausmenettelyssä ja sitä maksetaan takaisin yrityssaneerausmenettelyn puitteissa ja yrityksen taloudellisen tilanteen mahdollistamalla tavalla. Saatava mainitaan saneerausohjelmassa.

Hallinto-oikeuden mukaan edellä tarkoitetusta velasta tuli periä takaisin yrityssaneerausmenettelyn ulkopuolella 2 047 522,33 euroa, vaikka tällaiset maksut eivät ole mahdollisia saneerauslainsäädännön eivätkä myöskään yrityksen taloudellisen tilan perusteella. Samalla ilmeisesti alkuperäinen Mikkelin kaupungin saatava kokonaisuudessaan (5 356 895 euroa) jäisi edelleen takaisin maksettavaksi yrityssaneeraus³menettelyn puitteissa, koska hallinto-oikeuden päätöksellä ei muuteta lainvoimaisesti vahvistettua saneerausohjelmaa.

Ainoa järkevä tulkintavaihtoehto on, että kaupungin kyseinen saatava peritään kokonaisuudessaan takaisin yrityssaneerausmenettelyn puitteissa myös siltä osin kuin samaa saatavaa koskeva lyhennysten lykkäys on katsottu kielletyksi tueksi.

Kielletty valtiontuki on periaatteessa mahdollista periä takaisin myös yrityssaneerausmenettelyn puitteissa. Se, paljonko tukea tosiasiassa pystytään maksamaan takaisin, riippuu yrityksen taloudellisesta tilasta. Jos tukea jää maksamatta takaisin, syynä on yrityksen maksukyvyttömyys, ei EU-sääntöjen vastainen takaisinperintä.

Takaisinperintäpäätösten mukaiset valvomattomat saatavat ovat joka tapauksessa lakanneet yrityksen saneerauksesta annetun lain 47 §:n 2 momentin perusteella käräjäoikeuden vahvistettua 30.1.2006 saneerausohjelman.

Mikäli takaisinperintäpäätösten mukaisten valvomattomien saatavien ei katsottaisi lakanneen, kohdistuu saataviin saneeraus³ohjelman kohdan 16.4.3 mukainen vakuudettomiin saneerausvelkoihin kohdistuva 65 prosentin leikkaus.

Yrityksen saneerauksesta annetun lain 15 §:n 2 momentin perusteella saneerausmenettelyn alkaminen keskeyttää viivästyskoron kertymisen saneerausvelalle.

Tilanne, jossa tuensaajan tulisi vastoin tuomioistuimessa vahvistettua saneerausohjelmaa suorittaa saneerausohjelmaan kuulumattomia saatavia ohi saneeraus³ohjelman, ei korjaa tuen maksamisen aiheuttamaa mahdollista kilpailun vääristymää, vaan vääristää velkojien keskinäistä asemaa ja luo yrityssaneerauslain vastaisen tilan. Velkojansuosinta on rikoslaissa kriminalisoitu.

EU-oikeudella on etusija kansalliseen oikeuteen nähden ristiriitatilanteissa. Hallinto-oikeus on kuitenkin erehtynyt siitä, onko kyse tilanteesta, joka ratkeaa etusijaperiaatteen nojalla. Kysymys ei ole normiristiriidasta. EU:n valtiontukisäännöt ja kansallinen yrityssaneerauslaki eivät ole ristiriidassa keskenään. Asiassa on kysymys kansallisen lainsäädännön soveltamisesta tapaukseen, jossa kansallinen viranomainen panee täytäntöön komission päätöksen. Yrityssaneerauslainsäädännön kategorinen ohittaminen ei ole mahdollista.

Menettelyasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaan sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta. Komissio ei saa vaatia tuen takaisin perimistä, jos tämä olisi yhteisön lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista.

Saman artiklan 3 kohdan mukaan takaisin periminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perustamissopimuksen 185 artiklan nojalla antamien määräysten soveltamista.

Menettelyasetus velvoittaa komission määräämään yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen takaisin perittäväksi ja jäsenvaltiot toteuttamaan komission päätöksen tehokkaan ja välittömän täytäntöönpanon kansallisten menettelylakien mukaisesti. Takaisinperinnän täytäntöönpanossa on siten otettava huomioon takaisinperintämenettelyyn sovellettava kansallinen lainsäädäntö. Se seikka, että tukea ei kaikilta osin saada perittyä takaisin, johtuu yrityksen maksukyvyttömyydestä eikä siitä, että jokin kansallinen normi estäisi EU-oikeuden vastaisesti kielletyn valtiontuen tehokkaan takaisinperinnän.

Täytäntöönpano on jäsenvaltioiden vastuulla ja se on toteutettava kansallisia menettelysääntöjä noudattaen. EU-oikeuden vastaisen valtiontuen takaisinperintä tulee tehdä vahvistetun saneerausohjelman puitteissa.

Tätä tulkintaa puoltaa kansallinen prosessiautonomia ja niin sanottu vastaavuusperiaate, joka koskee muun muassa vanhentumisaikoja, kanneaikoja ja muita materiaalisia määräaikoja sekä erilaisia prosessuaalisia määräaikoja. Unionin oikeuden mukaisia oikeuksia on suojattava yhtä tehokkailla ja helposti käytettävissä olevilla oikeussuojakeinoilla kuin vastaavia kansallisia oikeuksia. Toisin sanoen riippumatta siitä, perustuuko velkojan oikeus kansalliseen oikeuteen vai unionin oikeuteen, velkojalla tulee olla käytössään samat oikeussuojakeinot ja määräajat asemansa turvaamiseksi.

Unionin oikeus ei edellytä, että sellaiset saatavat, jotka perustuvat unionin oikeuteen, saisivat suomalaisessa tuomioistuinprosessissa paremman kohtelun kuin kansalliseen oikeuteen perustuvat saatavat tai että EU-oikeudelliseen saatavaan liittyviin oikeuksiin ei sovellettaisi kansallisia määräaikoja.

Vastaavuusperiaatteen mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia omaksumaan unionin oikeuden täytäntöönpanossa sellaiset hallinto-organisatoriset ja menettelylliset ratkaisut, joihin olisi päädytty, jos kysymys olisi samoja asioita sääntelevän puhtaasti kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanosta. Kun kansallisen lain mukainen velka tulee maksaa tuomioistuimen vahvistaman saneerausohjelman mukaan, on myös unionin oikeuteen perustuva velka perittävä takaisin vastaavasti kansallisen menettelyn mukaisesti.

Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, kun kansallinen menettelysäännös ei tee unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttämistä mahdottomaksi eikä suhteettoman vaikeaksi, se ei ole omiaan kaventamaan näiden oikeuksien ydinsisältöä, jolloin niitä voidaan soveltaa (tehokkuusperiaate). Valtiontukien takaisinperinnässä yrityssaneerauslain soveltaminen ja saneerausohjelman noudattaminen ei tee takaisinperintää mahdottomaksi, sillä saneerausohjelman tarkoituksena on velkojen suorittaminen yrityksen taloudellisen tilanteen mahdollistamalla tavalla. Takaisin perittävän velan osalta on noudatettava yrityssaneerauslain mukaisia määräaikoja ja saneerausohjelmassa vahvistettuja määriä.

Oikeuskäytännöstä seuraa myös, että pohdittaessa kansallisen menettelysäännön soveltumista on syytä ottaa huomioon kansallisen tuomioistuinjärjestelmän perustana olevat periaatteet, joita ovat muun muassa puolustautumisoikeuksien suojaaminen, oikeusvarmuuden periaate sekä oikeudenkäynnin moitteeton kulku. Saneerausohjelma on vahvistettu ja se on lainvoimainen. Velkojien oikeusvarmuuden turvaamiseksi saneerausohjelmaan kuulumattomia velkoja ei voi suorittaa ohi saneerausohjelman, vaan velat on maksettava saneerausohjelmaa noudattaen.

Nyt kysymyksessä olevaa velkaa on kohdeltava samalla tavalla kuin mitä tahansa velkaa yrityssaneerauslainsäädäntöä sovellettaessa. Tämä on myös EU-oikeuden kannalta tarkasteltuna oikea tulkinta. Hallinto-oikeus on jättänyt vastaavuusperiaatetta koskevan argumentin käsittelemättä.

Toimenpiteen 12 osalta takaisinperittävän määrän virheellisyys

Mikkelin kaupunginhallituksen päätös ei noudata komission päätöstä, vaan päätös koskee sellaisiakin eriä, joita komission päätöksessä ei ole lainkaan määritelty takaisin maksettaviksi. Takaisinperintäpäätöksessä ei voida määrätä perittäväksi takaisin sellaisia eriä, joita ei ole mainittu komission päätöksessä.

Komission päätöksen kohdassa 3.1.11 yksilöidään ja rajataan toimenpiteet, joita nyt kysymyksessä olevan toimenpiteen 12 alla on tutkittu ja joita komission päätös on koskenut. Kohdassa rajataan toimenpiteen 12 suuruusluokka enimmillään hieman yli 400 000 euroon.

Komissio väittää kuitenkin nyt, että se olisi ottanut päätöksessään kantaa myös tulevaisuudessa erääntyviin eriin, joita ei ole päätöksessä identifioitu tukieriksi. Tämä ei edes teoriassa ole mahdollista.

Jos Karjaportilta halutaan periä takaisin muita eriä kuin mitä komission päätös on koskenut, komission pitää tehdä erillinen päätös, johon Karjaportti voi hakea tavanomaisessa järjestyksessä muutosta. Karjaportilla pitää olla oikeus puolustautua.

Omaksuttu menettely ei mahdollista tällaista puolustautumisoikeutta Karjaportille. Menettely on virheellinen ja lainvastainen. Kaupunginhallituksen päätökseltä puuttuu tältä osin oikeudellinen peruste.

Erimielisyys on tältä osin määrältään mittava ja Karjaportin oikeussuojan kannalta merkityksellinen. Kaupunginhallituksen päätöksen mukaan takaisinperittävän tuen määrä ilman korkoja on 2 013 211,40 euroa. Karjaportin mukaan komission päätöksen perusteella määrä on korkeintaan noin 400 000 euroa.

Hallinto-oikeus vetoaa päätöksessään siihen, että kaupungin takaisin³perintäpäätöksen kohteena olevat erät on mainittu komission päätöksen taulukossa VI. Tämä ei ole riittävää ottaen huomioon, että komissio on päätöksen kohdassa 3.1.11. nimenomaisesti yksilöinyt ne taulukkoon VI sisältyneet erät, joita se on tutkinut potentiaalisena valtiontukena. Kaikkia eriä ei ole identifioitu tueksi komission päätöksessä eikä myöskään Mikkelin kaupunginhallituksen päätöksessä. Komissio on identifioinut tueksi yhteismäärältään hieman yli 400 000 euron erät, kun taas kaupunki on päätynyt saman päätöksen ja taulukon pohjalta yli 2 miljoonan euron takaisinperintään.

Riippumatta siitä, mikä eri erien oikeudellinen peruste on, komission päätöksen ei voida katsoa koskevan sellaisia eriä, joita komissio ei ole päätöksessään identifioinut tueksi. Kaikki summat, jotka komissio pitkässä päätöksessään mainitsee, eivät voi olla potentiaalista valtiontukea, joka voitaisiin määrätä kansallisesti takaisin perittäväksi.

Takaisin perittävää 2 013 211,40 euron määrää ei voi päätellä komission päätöksestä ottaen huomioon, että takaisin perittävä summa Mikkelin kaupunginhallituksen päätöksen mukaan sisältää myös sellaisia eriä, jotka ovat erääntyneet vasta komission päätöksen jälkeen.

3.2 Mikkelin kaupunginhallituksen selitys

Mikkelin kaupunginhallitus on antanut asiassa selityksen, jossa on uudistettu asiassa aikaisemmin lausuttu.

3.3 Karjaportin kirjelmä

Karjaportti on kirjelmässään viitannut asiassa aikaisemmin lausuttuun sekä ilmoittanut, ettei se anna asiassa vastaselitystä.

3.4 Mikkelin kaupunginhallituksen takaisin perittävän tuen määrää koskeva selitys

Mikkelin kaupunginhallitus on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä toimittanut selityksen liittyen komission takaisin perittävän tuen määrän arvioimista koskevaan ohjeistukseen. Selityksessä, johon siinä mainitut kirjeet on liitetty, on esitetty muun ohella seuraavaa:

Komissio on toimittanut 14.12.2012 päivätyn kirjeen työ- ja elinkeinoministeriöön. Komission kirjeessä on käyty yleisesti läpi tukitoimen³piteen 12 tilannetta, mihin ministeriö on antanut 28.1.2013 päivätyllä kirjeellä oman vastauksensa. Tämän jälkeen komissio on toimittanut 13.3.2013 päivätyn kirjeen ministeriöön, missä kirjeessä tukitoimen³piteen 12 tilannetta on käyty yksityiskohtaisemmin läpi.

Kirje sisältää laskelmat (korko laskettu päivälle 22.4.2013) tukiosuudesta ja takaisinperintäkorosta toimenpiteiden 12 a ja 12 b osalta.

Ministeriö on ilmoittanut komissiolle 11.4.2013 päivätyllä sähköpostilla, että ministeriö on samaa mieltä tukitoimenpiteen 12 laskennasta. Mikkelin kaupunki on toiminut asiassa edellä mainitun ohjeistuksen mukaisesti.

3.5 Karjaportin vastaselitys

Karjaportti on antanut kaupunginhallituksen lisäselvityksen johdosta vastaselityksen sekä pyynnöstä toimittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen koko saneerausohjelman.

Vastaselityksessä on uudistettu asiassa aikaisemmin lausuttu sekä esitetty muun ohella seuraavaa:

Komissio ei voi antaa yksityiskohtaisia ohjeita palautettavan tuen laskemisesta päätöksensä ulkopuolelta sen jälkeen, kun valitusaika päätöksestä ja sen perusteista on kulunut umpeen. Komission päätöksestä ei käy ilmi, että palautettavat tuet voisivat määrittyä niin suuriksi kuin komissio on sittemmin esittänyt. Luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden ja asianosaisen oikeussuojan vastaista on, että tilanteessa, jossa asianosainen on päättänyt jättää valittamatta komission päätöksestä, päätöksen oikeusvaikutukset muuttuisivat valitusajan päättymisen jälkeen viranomaistoiminnan johdosta toisiksi kuin mitä päätöksestä on aikaisemmin ilmennyt. Komissio ei ole toiminut asianmukaisesti antaessaan yksityiskohtaisia ohjeita tukien määrittämiseen seikoista, jotka ovat kansallisille viranomaisille kuuluvia asioita.

Takaisin perittäväksi määrättävän tuen määrän määrittäminen on kansallinen asia. Kansallisella tasolla takaisin perittävän tuen määrä on sallittua määrittää myös nollaksi.

Komissio toteaa kirjeessään 13.3.2013 toimenpiteen 12 osalta seuraavaa:

"Komissio totesi 12. kesäkuuta 2012 antamassaan päätöksessä C(2012) 3249 final, että kyseinen velkojen uudelleenjärjestely vuodesta 2009 on sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea. Jos Suomen viranomaiset eivät yhdy tähän arviointiin, vaan katsovat, että tuen määrä on nolla, ne voivat nostaa komission päätöstä vastaan kanteen unionin tuomioistuimessa."

Unionin oikeuskäytännössä on kuitenkin jo vahvistettu, että kansalliset viranomaiset saavat määrittää tuen määrän nollaksi euroksi. Tämä on vahvistettu asiassa C-69/13 Mediaset.

Edellä tarkoitetussa asiassa komissio oli antanut päätöksen, jossa se oli todennut Italian tasavallassa toteutetun tietyn järjestelyn olevan yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea ja päättänyt, että Italian tasavallan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuen saajilta. Päätöksen tekemisen jälkeen komissio ja Italian tasavalta pitivät toisiinsa yhteyttä sääntöjenvastaiseksi todetun tukijärjestelmän kunkin tuensaajan yksilöimisestä ja tarkkojen takaisin perittävien määrien laskemisesta.

Asiassa unionin tuomioistuimen (jäljempänä EUT) tuli muun muassa ottaa kantaa siihen, että kun kansallinen tuomioistuin panee täytäntöön komission päätöstä, jossa määrätään tuet takaisin perittäväksi, mutta ei määritetä tarkkoja palautettavia määriä, niin onko kansallisen tuomioistuimen noudatettava paitsi kyseistä päätöstä myös kantoja, jotka komissio on ilmaissut mainitun päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä ja joissa puolestaan ilmoitetaan tarkasti kultakin tuensaajalta takaisin perittävien tukien määrä. Edelleen tuomioistuimen tuli ottaa kantaa siihen, voiko kansallinen tuomioistuin määrittäessään takaisin perittävien tukien tarkkoja määriä katsoa, että palautettavan tuen määrä on nolla.

Tapauksessa EUT totesi vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön viitaten, että "'kun komissio määrää sisämarkkinoille soveltumattomaksi todetun tuen palautettavaksi, sen ei ole vahvistettava palautettavan tuen täsmällistä määrää". Unionin tuomioistuimen mukaan "on riittävää, että komission päätös sisältää sellaiset tiedot, joiden nojalla sen adressaatti voi itse suuremmitta vaikeuksitta määrittää tuon määrän".

EUT totesi, että "takaisinperintää koskevat oikeudenkäyntiasiat kuuluvat yksin kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan". Tuomioistuin katsoi, että kun komissio ei ollut päätöksessään yksilöinyt kyseessä olevan tuen kutakin saajaa eikä se ole myöskään vahvistanut takaisin perittävän tuen tarkkoja määriä, "kansallisen tuomioistuimen asiana on, jos asia saatetaan sen käsiteltäväksi, lausua komission takaisin perittäväksi määräämän tuen määrästä".

EUT korosti Mediaset-tapauksessa, että komission kirjeet eivät ole sitovia muun ohella sen vuoksi, että asianosainen ei saa valittaa tällaisista ohjauskirjeistä. Tuen määrän osalta EUT totesi muun muassa:

"36 ...takaisin perittävän tukimäärän laskemiseksi kansallisen tuomioistuimen on otettava tämän tuomion 31 kohdassa mainitun kaltaisilla edellytyksillä huomioon kaikki sen tietoon saatetut asian kannalta merkitykselliset seikat, mukaan lukien vilpittömän yhteistyön periaatteen soveltamiseen perustuva yhteydenpito komission ja kansallisten viranomaisten välillä.

37 Ei siis voida sulkea pois, että kun kaikki nämä seikat otetaan huomioon, kansallisen tuomioistuimen tekemistä palautettavia tukimääriä koskevista laskelmista ilmenee määrä, joka on nolla."

EUT antoi Mediaset-asiassa seuraavan ratkaisun:

"1) Kun kansallinen tuomioistuin varmistaa Euroopan komission sellaisen päätöksen täytäntöönpanon, jossa todetaan tukijärjestelmä sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään kyseiset tuet perittäviksi takaisin, mutta jossa ei yksilöidä näiden tukien kutakin saajaa eikä määritetä tarkkoja palautettavia määriä, sen on noudatettava kyseistä päätöstä, mutta sen ei sitä vastoin ole noudatettava kantoja, jotka komissio on ilmaissut mainitun päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin SEUT 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen perusteella otettava komission kannanotot arviointiseikkana huomioon käsiteltävänään olevassa asiassa.

2) Kun Euroopan komissio ei ole päätöksessään, jossa tukijärjestelmä todetaan sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi, yksilöinyt kyseisten tukien kutakin saajaa eikä määrittänyt tarkkoja palautettavia määriä, kansallinen tuomioistuin voi määrittäessään takaisin perittävien tukien tarkkoja määriä katsoa asettamatta Euroopan komission päätöksen pätevyyttä ja kyseisten tukien palauttamisvelvollisuutta kyseenalaisiksi, että palautettavan tuen määrä on nolla, kun tämä ilmenee kaikkien sen tietoon saatettujen asian kannalta merkityksellisten tietojen perusteella tehdyistä laskelmista."

Unionin tuomioistuin on siis katsonut yksiselitteisesti ja kansallisia tuomioistuimia sitovalla tavalla, että kansallisen tuomioistuimen ei ole noudatettava komission myöhemmässä kirjeohjauksessa esittämiä tuen määrää koskevia kantoja ja että kansallisella tasolla tuen määrä saadaan määrittää nollaksi.

Tässä tapauksessa kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen oikea palautettavan tuen määrä toimenpiteen 12 osalta on nolla euroa. Vaikka komissio toteaisi kirjeessään toisin, komission kanta on vain yksi seikka, joka arvioinnissa voidaan ottaa huomioon, eikä kansallisella tuomioistuimella ole mitään velvollisuutta noudattaa tällaisia kirjeitä, mikä unionin oikeuskäytännössä on sitovasti todettu. Toimivalta takaisin perittävän summan määrittelyyn on kansallisella tuomioistuimella.

Karjaportin selitys on 4.6.2014 lähetetty tiedoksi Mikkelin kaupunginhallitukselle.

4. Merkintä

Osuuskunta Karjaportin ja Mikkelin kaupunginhallituksen valitukset, jotka ovat koskeneet Kuopion hallinto-oikeuden päätöstä 24.2.2012 nro 12/0088/3 15 on ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 2.9.2014 taltionumero 2562. Tähän toiseen asiaan liit³tyvät asiakirjat ovat olleet korkeimman hallinto-oikeuden käytettävissä nyt kysymyksessä olevaa asiaa dnro 3560/3/13 ratkaistaessa.

5. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Lausuminen Mikkelin kaupunginhallituksen päätösten täytäntöön³panon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Sovellettavat oikeusohjeet

1.1.1 Unionin oikeus

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä SEUT) 107 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

SEUT 108 artiklan 2 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan, jos komissio vaadittuaan niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa, toteaa, että valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki ei 107 artiklan mukaan sovellu sisämarkkinoille taikka että tällaista tukea käytetään väärin, se tekee päätöksen siitä, että asianomaisen valtion on komission asettamassa määräajassa poistettava tuki tai muutettava sitä.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (jäljempänä menettelyasetus, nykyään neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä) III luvussa säädetään sääntöjen vastaista tukea koskevasta menettelystä. Asetuksen 14 artiklassa säädetään tuen takaisinperimisestä.

Menettelyasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaan sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta, jäljempänä "takaisinperimistä koskeva päätös". Komissio ei saa vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi yhteisön lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tällaisina periaatteina on pidetty luottamuksensuojaa ja oikeusvarmuuden periaatetta (esimerkiksi asia C-272/12 P, komissio v. Irlanti, suuren jaoston tuomio 10.12.2013, tuomion kohta 53).

Menettelyasetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaan takaisin perimistä koskevan päätöksen nojalla takaisin perittävään tukeen lisätään korko, jonka suuruuden komissio vahvistaa. Korkoa maksetaan siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjenvastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimis³päivään asti.

Artiklan 3 kohdan mukaan takaisin periminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perustamissopimuksen 185 artiklan nojalla antamien määräysten soveltamista. Tämän toteuttamiseksi, ja jos asia on jonkin kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä, asianomaisten jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki oikeudellisissa järjestelmissään käytettävissä olevat tarpeelliset toimenpiteet, mukaan lukien tilapäiset toimet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön lainsäädännön soveltamista.

Menettelyasetuksen 25 artiklassa säädetään päätösten vastaanottajista. Artiklan mukaan muun ohella mainitun asetuksen III luvun mukaisesti tehdyt päätökset osoitetaan asianomaiselle jäsenvaltiolle.

1.1.2 Kansalliset säännökset

Eräiden valtion tukea koskevien Euroopan yhteisöjen säännösten soveltamisesta annetun lain (jäljempänä soveltamislaki) 1 §:ssä on säädetty muun ohella tuen takaisinperinnästä. Pykälän 1 momentin mukaan Euroopan yhteisöjen komission tekemä päätös Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen takaisin perimisestä on pantava Suomessa viipymättä täytäntöön. Täytäntöönpanon on velvollinen suorittamaan se viranomainen, joka on myöntänyt kyseisen tuen.

Pykälän 2 momentin mukaan komission takaisinperintäpäätös pannaan täytäntöön takaisinperinnästä vastuussa olevan viranomaisen päätöksellä. Päätöksessä on yksilöitävä tuen takaisinmaksuun velvolliset yritykset, takaisin perittävä määrä ja sille maksettava korko sekä muut tarpeelliset seikat siten kuin komission päätöksessä määrätään.

Pykälän 3 momentin mukaan takaisinperinnän täytäntöönpanoa koskeva kansallisen viranomaisen päätös voidaan panna täytäntöön verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetyssä järjestyksessä ja siihen haetaan muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Päätöstä on noudatettava heti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

1.2 Komission valtiontuen takaisinperintää koskeva tiedonanto ja takaisinperintään liittyvä unionin oikeuskäytäntö

Komissio on antanut tiedonannon sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää edellyttävien komission päätösten tehokkaasta täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa (2007/C 272/05, jäljempänä takaisinperintätiedonanto).

Komission takaisinperintätiedonannon 6 kohdan mukaan sen tarkoituksena on selittää komission politiikkaa takaisinperintäpäätösten täytäntöönpanemiseksi. Tiedonannossa ei tarkastella seuraamuksia, joita kansalliset tuomioistuimet voivat määrätä EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan (nykyään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohta) mukaisen ilmoitus- ja toimenpidekieltovelvoitteen laiminlyönnistä.

Komission tiedonannon kohdat 36–39 koskevat takaisin perittävän määrän laskemista.

Tiedonannon kohdan 37 mukaan komissio osoittaa jatkossakin takaisinperintäpäätöksissä selvästi sääntöjenvastaiset ja yhteismarkkinoille soveltumattomat tukitoimenpiteet, joihin liittyvät edut peritään takaisin. Kun komissiolla on käytössään kaikki tarpeelliset tiedot, se pyrkii myös laskemaan takaisin perittävän tuen täsmällisen määrän. On kuitenkin selvää, että komissio ei voi vahvistaa takaisin perittävän tuen täsmällistä määrää, eikä sillä ole tähän oikeudellista velvollisuuttakaan. Riittää, että komission päätös sisältää tietoja, joiden avulla jäsenvaltio voi laskea tuen määrän ilman suurempia vaikeuksia.

Tiedonannossa on viimeksi mainituilta osin viitattu unionin oikeus³käytäntöön seuraavasti: Asia C-480/98, Espanja v. komissio, Kok. 2000, s. I-8717, 25 kohta, ja yhdistetyt asiat C-67/85,C-68/85 ja C-70/85, Kwekerij van der Kooy BV ym. v. komissio, Kok. 1988, s. 219.

Unionin tuomioistuin on asiassa C-69/13 (Mediaset SpA v. Ministero dello Sviluppo economico) antamansa tuomion 21, ja 29–32 ja 35 kohdassa todennut seuraavaa:

"21 Vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsotaan, että kun komissio määrää sisämarkkinoille soveltumattomaksi todetun tuen palautettavaksi, sen ei ole vahvistettava palautettavan tuen täsmällistä määrää. On riittävää, että komission päätös sisältää sellaiset tiedot, joiden nojalla sen adressaatti voi itse suuremmitta vaikeuksitta määrittää tuon määrän (katso vastaavasti asia C-480/98, Espanja v. komissio, tuomio 12.10.2000, Kok., s. I-8717, 25 kohta; em. asia Mediaset v. komissio, tuomion 126 kohta ja asia C-81/10 P, France Télécom v. komissio, tuomio 8.12.2011, 102 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(---)

29 On kuitenkin muistutettava, että valtiontukia koskevien unionin sääntöjen soveltaminen perustuu yhtäältä kansallisten tuomioistuinten ja toisaalta komission ja unionin tuomioistuinten väliseen vilpittömän yhteistyön velvollisuuteen ja että tässä yhteistyössä kukin niistä toimii niille EUT-sopimuksessa osoitetun tehtävän mukaisesti. Tässä yhteistyössä kansallisten tuomioistuinten on toteutettava kaikki yleiset tai erityiset toimenpiteet, joilla varmistetaan unionin oikeuteen perustuvien velvoitteiden täytäntöönpano, ja pidättäydyttävä toimenpiteistä, jotka voivat vaarantaa kyseisen perussopimuksen tavoitteiden toteutumisen, kuten SEUT 4 artiklan 3 kohdasta ilmenee (katso em. asia Deutsche Lufthansa, tuomion 41 kohta).

30 On siis niin, että jos kansallisella tuomioistuimella on epäilyksiä tai vaikeuksia takaisin perittävän tukimäärän laskemisessa, sillä on aina mahdollisuus pyytää komissiolta apua vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti, kuten erityisesti valtiontukisääntöjen soveltamisesta kansallisissa tuomioistuimissa annetun komission tiedonannon 89–96 kohdasta ilmenee (EUVL 2009, C 85, s. 1).

31 Vaikka komission kannanotot eivät voikaan sitoa kansallista tuomioistuinta, on siis todettava, että koska kyseisiin kannanottoihin ja kansallisen tuomioistuimen edellisessä kohdassa mainitun kaltaisissa olosuhteissa mahdollisesti pyytämiin komission lausuntoihin sisältyvien tietojen tarkoituksena on helpottaa kansallisten viranomaisten tehtävän toteuttamista takaisinperintäpäätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon yhteydessä ja koska on noudatettava vilpittömän yhteistyön periaatetta, kansallisen tuomioistuimen on otettava kyseiset seikat arviointiseikkana huomioon käsiteltävänään olevassa asiassa ja perusteltava päätöksensä koko sille toimitetun asiakirja-aineiston kannalta.

32 (---) kun kansallinen tuomioistuin varmistaa komission sellaisen päätöksen täytäntöönpanon, jossa todetaan tukijärjestelmä sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään kyseiset tuet perittäviksi takaisin mutta jossa ei yksilöidä näiden tukien kutakin saajaa eikä määritetä tarkkoja palautettavia määriä, sen on noudatettava kyseistä päätöstä, mutta sen ei sitä vastoin ole noudatettava kantoja, jotka komissio on ilmaissut mainitun päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin SEUT 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen perusteella otettava komission kannanotot arviointiseikkana huomioon käsiteltävänään olevassa asiassa.

(---)

35 (---) koska komissio ei ole päätöksessään yksilöinyt kyseessä olevan tuen kutakin saajaa eikä se ole myöskään vahvistanut takaisin perittävän tuen tarkkoja määriä, kansallisen tuomioistuimen asiana on, jos asia saatetaan sen käsiteltäväksi, lausua komission takaisin perittäväksi määräämän tuen määrästä. (---)."

Komission tiedonannon kohdan 44 mukaan jäsenvaltio on vastuussa takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanosta. Menettelyasetuksen 14 artiklan 1 kohdassa säädetään, että asianomaisen jäsenvaltion on toteuttava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta.

Tiedonannon kohdan 45 mukaan yhteisöjen tuomioistuin on usein todennut, että jäsenvaltiolle osoitettu komission päätös sitoo kaikkia kyseisen valtion viranomaisia, myös sen tuomioistuimia. Kyseisen valtion jokaisen viranomaisen, joka osallistuu takaisinperintäpäätöksen täytäntöön³panoon, on siis toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet päätöksen välittömän ja tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi.

Tiedonannossa on viimeksi mainituilta osin viitattu unionin oikeus³käytäntöön seuraavasti: Asia 249/85, Albako Margarinefabrik Maria von der Linde GmbH & Co. KG v. Bundesanstalt für landwirtschaftliche Marktordnung, Kok. 1987, s. 2345.

Unionin tuomioistuin on asiassa C-210/09 (Scott SA ja Kimberly Clark SAS v. Ville d'Orleans) antamansa tuomion kohdassa 20 ja 21 todennut seuraavaa:

"20 (---) asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 3 kohta ilmentää oikeuskäytännössä aikaisemmin vahvistetun tehokkuusperiaatteen vaatimuksia (ks. asia 94/87, komissio v. Saksa, tuomio 2.2.1989, Kok., s. 175, 12 kohta; asia C-24/95, Alcan Deutschland, tuomio 20.3.1997, Kok., s. I-1591, 24 kohta ja asia C-209/00, komissio v. Saksa, tuomio 12.12.2002, Kok., s. I‑11695, 32–34 kohta), joten tällä oikeuskäytännöllä on siis merkitystä kyseistä säännöstä sovellettaessa.

21 Tehokkuusperiaatteen mukaan, sellaisena kuin sitä on konkretisoitu valtiontukea koskevassa vakiintuneessa oikeuskäytännössä, jäsenvaltio, jonka on komission päätöksen mukaisesti perittävä takaisin sääntöjenvastaiset tuet, voi valita keinot, joilla se täyttää tämän velvollisuuden, kunhan valitut toimenpiteet eivät vaikuta unionin oikeuden ulottuvuuteen ja tehokkuuteen (ks. vastaavasti em. asia Alcan Deutschland, tuomion 24 kohta; em. asia komissio v. Saksa, tuomio 12.12.2002, 34 kohta ja asia C-369/07, komissio v. Kreikka, tuomio 7.7.2009, 67 kohta).

22 Jäsenvaltio saa täyttää tällaisen takaisinperimisvelvollisuutensa ainoastaan niin, että sen toteuttamilla toimenpiteillä voidaan palauttaa ennalleen tavanomaiset kilpailunedellytykset, jotka ovat vääristyneet komission päätöksellä takaisin perittäväksi määrätyn sääntöjenvastaisen tuen myöntämisen vuoksi (ks. vastaavasti em. asia komissio v. Saksa, tuomio 12.12.2002, 35 kohta)."

Unionin tuomioistuin on asiassa C-331/09 (Euroopan komissio v. Puolan tasavalta) antamansa tuomion kohdassa 72 lausunut seuraavaa:

"72 (---) unionin tuomioistuimen erittäin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion sisäisten vaikeuksien pelolla ei yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun valtiontuen takaisin perimistä koskevaa päätöstä täytäntöön pantaessa voida perustella sitä, että jäsenvaltio ei noudata unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan (ks. vastaavasti asia C-52/95, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.1995, Kok., s. I-4443, 38 kohta; asia C-265/95, komissio v. Ranska, tuomio 9.12.1997, Kok., s. I-6959, 55 kohta; asia C-280/95, komissio v. Italia, tuomio 29.1.1998, Kok., s. I-259, 16 kohta ja asia C-441/06, komissio v. Ranska, tuomio 18.10.2007, Kok., s. I-8887, 43 kohta)."

Komission tiedonannon kohdat 60–68 koskevat maksukyvyttömien tuensaajien erityistapausta.

Tiedonannon kohdan 60 mukaan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sillä, että tuensaaja on maksukyvytön tai konkurssimenettelyn kohteena, ei ole vaikutusta tuensaajan velvollisuuteen maksaa sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton tuki takaisin.

Tiedonannossa on viimeksi mainituilta osin viitattu unionin oikeus³käytäntöön seuraavasti: Asia C-42/93, Espanja v. Komissio ("Merco"), Kok. 1994, s. I-4175.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti (esimerkiksi asia C-331/09, komissio v. Puola, tuomio 14.4.2011, tuomion kohta 60) kielletystä valtiontuesta johtuva kilpailun vääristymä voidaan sinänsä poistaa myös sitä kautta, että kiellettyä valtiontukea saanut yritys tekee konkurssin ja lopettaa toimintansa:

"60. Sitä vastoin on todettava, kuten yhteismarkkinoille soveltumattomiksi todettuja tukia saaneita ja sittemmin konkurssiin joutuneita yrityksiä koskevasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että aiemman tilanteen palauttaminen ja sääntöjenvastaisesti maksetusta tuesta johtuvan kilpailun vääristyminen voidaan lähtökohtaisesti toteuttaa siten, että kyseessä olevien tukien palauttamisesta johtuva saatava kirjataan velkojien saatavista laadittavaan luetteloon (asia 52/84, komissio v. Belgia, tuomio 15.1.1986, Kok., s. 89, 14 kohta; asia C-142/87, komissio v. Belgia, ns. Tubemeuse-tapaus, tuomio 21.3.21990, Kok., s. I-959, 60–62 kohta ja asia C-277/00, Saksa v. Komissio, tuomio 29.4.2004, Kok., s. I-3925, Kok. Ep. X, s. 387, 85 kohta)."

Takaisinperintätiedonannossa todetaan puolestaan muun ohella seuraavaa:

"64. Jäsenvaltion olisi kirjautettava saatavansa välittömästi velkojainluetteloon konkurssimenettelyssä. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti takaisinperintä suoritetaan kansallisen konkurssilainsäädännön mukaisesti. Takaisinperintävelka maksetaan siis takaisin kansallisessa lainsäädännössä sille annetun etuoikeusaseman mukaisesti.

(---)

66. Jotta jäsenvaltio voisi varmistaa komission takaisinperintäpäätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon, komissio katsoo, että takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten olisi myös riitautettava pesänhoitajan tai tuomioistuimen päätökset, joilla sallitaan maksukyvyttömän tuensaajan toiminnan jatkuminen takaisinperintäpäätöksessä asetetun määräajan päättymisen jälkeen. Myös kansallisten tuomioistuinten olisi tällaisessa tilanteessa otettava yhteisön etu täysimääräisesti huomioon. Erityisesti olisi huomioitava tarve varmistaa, että komission päätösten täytäntöönpano on välitöntä ja että sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen aiheuttama kilpailun vääristyminen lopetetaan mahdollisimman pian. Komissio katsoo, että tämän vuoksi tuomioistuinten ei pitäisi sallia maksukyvyttömän tuensaajan toiminnan jatkamista ennen kuin tuki on peritty kokonaan takaisin.

67. Jos velkojaintoimikunnalle ehdotetaan suunnitelmaa tuensaajan toiminnan jatkamiseksi, takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanosta vastaavat kansalliset viranomaiset voivat tukea tällaista suunnitelmaa vain silloin, kun se varmistaa, että tuki maksetaan kokonaisuudessaan takaisin komission takaisinperintäpäätöksessä säädetyssä määräajassa. Jäsenvaltio ei etenkään voi luopua osasta takaisinperintävaateitaan, eikä se voi hyväksyä muuta ratkaisua, joka ei johtaisi tuensaajan toiminnan välittömään lopettamiseen. Jos sääntöjenvastaista ja yhteismarkkinoille soveltumatonta tukea ei ole maksettu välittömästi kokonaisuudessaan takaisin, takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten olisi vastustettava kaikin käytettävissään olevin toimenpitein jatkamissuunnitelman hyväksymistä. Niiden olisi myös vaadittava, että tuensaajan toiminta lopetetaan takaisinperintäpäätöksessä asetetun määräajan kuluessa."

1.3 Komission päätös Suomen Osuuskunta Karjaportin hyväksi toteuttamista toimenpiteistä SA.27420 (C 12/2009) (ex N 19/2009)

Päätöksen johdanto-osan jakso 3 sisältää toimenpiteiden kuvauksen.

Jakso 3.1. koskee Mikkelin kaupungin toimenpiteitä.

Jakso 3.1.3. koskee 8.4.2004 myönnettyä takausta (toimenpide 4).

Kyseiseen jaksoon kuuluvassa ensimmäisessä kappaleessa on lausuttu seuraavaa:

"(26) Mikkelin kaupunginvaltuusto myönsi 8 päivänä maaliskuuta 2004 tehdyllä päätöksellä takauksen, joka kattoi Vakuutusyhtiö A:n myöntämän 607 054 euron lainan kokonaan. Laina myönnettiin 14 päivänä huhtikuuta 2004 kiinteällä 4 prosentin korolla kymmeneksi vuodeksi. Takaus myönnettiin ilman takauspalkkiota omavelkaisena takauksena. Kyseinen laina ja takaus korvasivat Vakuutusyhtiö A:n aikaisemmin myöntämän lainan, jolle Mikkelin kaupunki oli alun perin myöntänyt takauksen 2 päivänä marraskuuta 1992 tekemällään päätöksellä. Alkuperäinen laina oli yhteensä 7,5 miljoonaa Suomen markkaa (1 261 409 euroa), ja se myönnettiin 4,5 prosentin korolla kymmeneksi vuodeksi."

Jakso 3.1.4. koskee 10.5.2004 myönnettyä takausta (toimenpide 5). Kyseiseen jaksoon kuuluvassa ensimmäisessä kappaleessa on lausuttu seuraavaa:

"(29) Mikkelin kaupunginvaltuusto myönsi 10 päivänä toukokuuta 2004 tehdyllä päätöksellä omavelkaisen takauksen, joka kattoi kokonaan Vakuutusyhtiö A:n myöntämän 1,7 miljoonan euron lainan. Tämän jälkeen Vakuutusyhtiö A päätti 8 päivänä kesäkuuta 2004 myöntää kolmeksi vuodeksi 1,7 miljoonan euron investointilainan, jonka korkona oli Euribor 12 kk + kiinteä 0,3 prosenttiyksikön marginaali. Takaus myönnettiin ilman takauspalkkiota omavelkaisena takauksena. Takauksen vakuutena oli sama kiinteistökiinnitys Tikkalan tuotantolaitokseen kuin toimenpiteillä 1 ja 4 ja sama Mikkelin kaupungilla oleva yrityskiinnitys 16. Lisäksi Mikkelin kaupunki sai uutena vakuutena kiinnityksen Tikkalan tuotantolaitokseen erityispanttina. Kyseisen kiinnityksen rekisteröity arvo oli 1 135 268 euroa."

Jakso 3.1.5. koskee tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn puitteissa toteutettuja toimenpiteitä (toimenpide 6). Kyseisen jakson kappaleessa 37 on lausuttu, että

"(37) Lainojen ja muiden velkojen (maksamatta olevat maksut) osalta, joita yrityksellä oli Mikkelin kaupungille, saneerausohjelma sisälsi seuraavat toimenpiteet:"

Myöhemmin tämän jälkeen samaan jaksoon kuuluvassa ensimmäisessä kappaleessa otsikon "Velkojen uudelleen järjestely" alla on lausuttu seuraavaa:

"(40) Mikkelin kaupunki suostui edellä mainittujen velkojen maksamisen lykkäämiseen. Saneerausohjelman mukaan Mikkelin kaupungin vakuusvelkojen takaisinmaksu saadaan päätökseen vuonna 2015. Ensimmäinen erä olisi pitänyt maksaa 1 päivänä heinäkuuta 2009, vuodesta 2010 tarkoitus oli maksaa kaksi erää vuodessa ja vuonna 2015 on maksettava jäljellä oleva osa vakuusveloista, toisin sanoen 2 305 870 euroa niistä lainoista, jotka johtuivat takausvelvoitteiden täyttämisestä, ja 293 578 euroa muista veloista (maksamatta olevat maksut)."

Samaan jaksoon (3.1.5) on toimenpiteeseen 6 sisältyvien velkojen uudelleen järjestelyn yhteydessä sisällytetty myös taulukko VI "Takaisinmaksun lykkääminen (euroina)".

Jakso 3.1.7. koskee maksamattomien korkojen muuntamista lainoiksi (toimenpide 8). Kyseiseen jaksoon kuuluvassa ensimmäisessä kappaleessa on lausuttu seuraavaa:

"(45) Karjaportti ei maksanut Mikkelin kaupungin vakuusveloista korkoja 16 päivän joulukuuta 2004 ja 19 päivän joulukuuta 2005 välisenä aikana. Nämä korot olivat yhteensä 281 982 euroa, ja ne muunnettiin Mikkelin kaupunginvaltuuston 19 päivänä joulukuuta 2005 tekemällä päätöksellä lainaksi, jonka laina-aika päättyi vuoden 2010 lopussa. Lainan korko oli Euribor 3 kk + 0,3 prosenttiyksikköä. Lainan takaisinmaksun piti alkaa maaliskuussa 2009, ja laina oli tarkoitus maksaa takaisin neljänä yhtä suurena eränä kahdesti vuodessa, toisin sanoen 144 991 euroa vuonna 2009 ja 144 991 euroa vuonna 2010. Erääntyvien summien maksua lykättiin ainakin osittain (ks. toimenpide 12)."

Jakso 3.1.11 koskee velkojen uudelleen järjestelyä vuodesta 2009 (toimenpide 12). Kyseiseen jaksoon kuuluvissa kappaleissa on lausuttu seuraavaa:

"(52) Vakuusvelkojen takaisinmaksun lykkääminen: Tuomioistuimen vahvistaman saneerausohjelman mukaan Karjaportin oli tarkoitus maksaa takaisin maksamatta olevista vakuusveloista 122 847 euroa vuonna 2009 ja 245 695 euroa vuonna 2010 (katso taulukko VI). Ilmoituksen mukaan näiden määrien takaisinmaksua oli tarkoitus lykätä enintään 1 päivään heinäkuuta 2015.

(53) Vuonna 2005 myönnetyn lainan takaisinmaksun lykkääminen (maksamattomien korkojen muuttaminen lainaksi): Karjaportin oli tarkoitus maksaa lainaksi muunnetuista koroista maksamatta olevasta määrästä 140 991 euroa vuonna 2009 ja sama määrä vuonna 2010 (katso johdanto-osan 40 kappale). Ilmoituksen mukaan näiden määrien takaisinmaksua oli tarkoitus lykätä vuosiin 2011–2013.

(54) Kuopion hallinto-oikeus kielsi velkojen uudelleenjärjestelyä koskevan kaupunginvaltuuston päätöksen täytäntöönpanon 4 helmikuuta 2009. Näyttää kuitenkin siltä, että velkojen uudelleenjärjestely tapahtui siitä huolimatta. Toukokuusta 2009 alkaen Karjaportti ehdotti säännöllisesti Mikkelin kaupungille ja muille velkojilleen erääntyvien velkojen maksamisen lykkäämistä, jotta osuuskunnan toiminnan jatkuminen voitaisiin turvata. Mikkelin kaupunginhallitus hyväksyi nämä ehdotukset."

Päätöksen johdanto-osan jakso 7 sisältää muun ohella menettelyn kohteena olevien toimenpiteiden arvioinnin (valtiontuen olemassaolo ja soveltuvuus sisämarkkinoille).

Jakso 7.3. koskee Mikkelin kaupungin toimenpiteitä.

Jakso 7.3.3. koskee 3.4.2004 myönnettyä takausta (toimenpide 4) ja 10.5.2004 myönnettyä takausta (toimenpide 5).

Jakso 7.3.4. koskee tuomioistuimen valvomaa saneerausmenettelyä (toimenpide 6).

Jakso 7.3.6. koskee maksamattomien korkojen muuntamista lainoiksi (toimenpide 8).

Jakso 7.3.8. koskee velkojen uudelleenjärjestelyä vuodesta 2009 (toimenpide 12). Kyseiseen jaksoon kuuluvissa kappaleissa on lausuttu seuraavaa:

"(219) Suomen väite, jonka mukaan toimenpide on oleellinen osa tuomioistuimen valvomaa saneerausmenettelyä eikä sisällä valtiontukea, voidaan hylätä. Ensinnäkin velkojen uudelleenjärjestely vuonna 2009 ei sisältynyt alkuperäiseen saneerausohjelmaan ja toiseksi se, että tällainen uudelleenjärjestely toteutettaisiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ei riitä perusteeksi katsoa, ettei siihen sisälly valtiontukea.

(220) Periaatteessa myös sellaisia toimenpiteitä, jotka pienentävät yrityksen budjettiin tavallisesti kuuluvia maksuja, voidaan pitää valtion³tukena. Velkojen uudelleenjärjestelyn tapauksessa komissio käyttää arvioinnissa yksityistä velkojaa koskevaa arviointikriteeriä. Sen mukaan valtion on ennemminkin katsottava toimineen julkisen sektorin velkojana, joka pyrkii samoin kuin yksityinen velkoja perimään takaisin saatavansa ja tekee tämän vuoksi velallisen kanssa sopimuksia, joiden mukaan kertyneiden velkojen osalta myönnetään maksunlykkäystä tai velat jaetaan maksueriin, jotta niiden takaisinmaksua helpotettaisiin. Jos saatava on mahdollista maksaa takaisin julkiselle velkojalle edullisemmin ehdoin kuin mitä yksityinen velkoja hyväksyisi, on kyse SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta edullisesta kohtelusta. Komissio panee merkille Suomen väitteen, jonka mukaan uudelleenjärjestelyä ei koskaan pantu täytäntöön, koska Kuopion hallinto-oikeus kielsi sen täytäntöönpanon. Kuten Suomi toteaa, velan takaisinmaksuaikataulua on kuitenkin jatkettu ja erääntyvien maksujen maksaminen on sen seurauksena lykkääntynyt. Tässä yhteydessä komissio toteaa, että tosiasiallisesti toteutettu uudelleenjärjestely eroaa ilmoitetusta uudelleenjärjestelystä määrien ja aikataulun osalta. Mikkelin kaupungin tosiasiallisesti uudelleen järjestelemä määrä on pienempi kuin alun perin ilmoitettu määrä, ja uudelleenjärjestely myönnettiin alun perin ilmoitettua lyhyemmäksi aikaa. Tämän perusteella ilmoitettu toimenpide on toteutettu muutettuna. Näistä muutoksista huolimatta komissio toteaa, että yksikään yksityinen velkoja ei olisi koskaan hyväksynyt velkojen uudelleenjärjestelyä missään muodossa tässä johdanto-osan kappaleessa esitetyistä syistä.

(221) Yksityinen velkoja perii yleensä saatavansa, jos se on aikaisemmin tehnyt velkojen uudelleenjärjestelyjä koskevia sopimuksia, joita velallinen ei ole täyttänyt. Sitä vastoin Mikkelin kaupunki suostui uuteen velkojen uudelleenjärjestelyyn sen jälkeen kun Karjaportti ei ollut noudattanut tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn aikana sovitun velkojen uudelleenjärjestelyn ehtoja. Lisäksi velan perimättä jättämiselle ei ole erityisiä syitä, kuten Mikkelin kaupungille annettuja suurempia vakuuksia. Yrityksen tulevasta kannattavuudesta ja elinkelpoisuudesta komissio katsoo, ettei yrityksen taloudellisen tilanteen perusteella ollut syytä uskoa, että investoinnit saavuttaisivat hyväksyttävän tuottotason kohtuullisessa ajassa. Karjaportti oli myöntämishetkellä konkurssimenettelyn kohteena, ja lisäksi yritys oli vuodesta 2004 ollut tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn kohteena. Tämän perusteella komissio toteaa, että Mikkelin kaupungin kanssa samassa asemassa oleva hypoteettinen yksityinen velkoja ei olisi hyväksynyt velkojen uudelleenjärjestelyn jatkamista.

(239) Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että toimenpide 12 sisältää valtiontukea, joka ei sovellu sisämarkkinoille."

Päätöksen johdanto-osan jakso 8 koskee tuen takaisinperintää.

Jakso 8.1. koskee takausten muodossa myönnettyjen tukitoimenpiteiden takaisinperintää.

Jakso 8.1.1. koskee 8.4.2004 myönnettyä takausta (toimenpide 4).

Jakso 8.1.2. koskee 10.5.2004 myönnettyä takausta (toimenpide 5).

Jakso 8.2. koskee maksamattomien korkojen lainoiksi muuntamisena myönnetyn tuen takaisinperintää (toimenpide 8).

Jakso 8.3. koskee vuodesta 2009 toteutetun velkojen uudelleen järjestelyn muodossa myönnetyn tuen takaisinperintää (toimenpide 12). Kyseiseen jaksoon kuuluvissa kappaleissa on lausuttu seuraavaa:

"(301) Toimenpiteeseen 12 (Mikkelin kaupungin vuodesta 2009 toteuttama velkojen uudelleen järjestely) sisältyvä sisämarkkinoille soveltumaton tukiosuus on määritettävä. Kuten johdanto-osan 219–226 kappaleessa kuvaillaan, ilmoitettu velkojen uudelleen järjestely on toteutettu muutetussa muodossa. Koska komissiolla ei ole tiedossa tosiasiallisesti toteutetun uudelleen järjestelyn yksityiskohtia, se voi ainoastaan määrittää menetelmän, jolla takaisinperintä on toteutettava.

(302) Tuki asetettiin yrityksen käyttöön silloin, kun Osuuskunta Karjaportti poikkesi tuomioistuimen valvomassa saneerausmenettelyssä vuonna 2006 sovitusta maksuaikataulusta. Komissio katsoo, että kyseisen tuen myöntämisajankohtana Karjaportti ei pystynyt enää saamaan rahoitusta markkinoilta. Sen vuoksi tuen määrä on sama kuin uudelleen järjestelyn kohteena olevan velan määrä. Takaisin perittävät määrät vastaavat sen vuoksi niiden Mikkelin kaupungin saatavien määrää, joita uudelleen järjestely koski. Jo suoritetut maksut voidaan kuitenkin vähentää takaisinperittävistä määristä.

(303) Tuesta on perittävä korkoa siitä päivästä alkaen, jona tuki asetettiin yrityksen käyttöön sen todelliseen takaisinperintään saakka."

Komission päätöksen 2 artiklan mukaan seuraavat Suomen Karjaportin hyväksi toteuttamat toimenpiteet eivät ole Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea: (---)

- tuomioistuimen valvoman saneerausmenettelyn puitteissa toteutetut toimenpiteet (toimenpide 6); (---)

Komission päätöksen 4 artiklan mukaan seuraavat Suomen Karjaportin hyväksi toteuttamat valtiontukitoimenpiteet on pantu sääntöjenvastaisesti täytäntöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti, eivätkä ne sovellu sisämarkkinoille:

- Mikkelin kaupungin 8 päivänä maaliskuuta 2004 myöntämä takaus (toimenpide 4)

- Mikkelin kaupungin 10 päivänä toukokuuta 2004 myöntämä takaus (toimenpide 5)

- maksamattomien korkojen muuntaminen lainoiksi (toimenpide 8) (---)

- velkojen uudelleenjärjestely vuodesta 2009 (toimenpide 12).

Komission päätöksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan Suomen on perittävä 4 artiklassa tarkoitettu tuki takaisin tuensaajalta.

Komission päätöksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan edellä 4 artiklassa tarkoitettu tuki on perittävä takaisin välittömästi ja tosiasiallisesti.

1.4 Asian rajaus

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana asiassa on kysymys valituksenalaisten Mikkelin kaupunginhallituksen kielletyn valtiontuen takaisin perimistä koskevien päätösten ja niitä koskevan hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen laillisuudesta. Kysymys on siten mainituista päätöksistä ilmenevän valtiontuen takaisinperinnän perusteiden ja määrän arvioinnista takaisinperintää koskevan kansallisen päätöksenteon perusteena olevan komission päätöksen asettamissa rajoissa.

1.5 Oikeudellinen arviointi

1.5.1 Kielletyn valtiontuen takaisin perimistä koskevien Mikkelin kaupunginhallituksen päätösten laillisuuden arviointi suhteessa yrityssaneerausmenettelyyn

Karjaportti on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen kumoamista muun ohella sillä perusteella, että yrityssaneerausmenettelyssä valvomattomat Mikkelin kaupunginhallituksen takaisinperintäpäätösten 11.3.2013 (§ 115) ja 8.4.2013 (§ 155) mukaiset saatavat ovat lakanneet yrityksen saneerauksesta annetun lain perusteella käräjäoikeuden vahvistettua saneerausohjelman 30.1.2006. Karjaportti on valituksessaan niin ikään esittänyt, että hallinto-oikeus ei voi käsitellä yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvia asioita eikä päättää siitä, miten hallintomenettelyssä määrätty saatava pannaan täytäntöön yritys³saneerauksessa.

Edellä perustelujen kohdassa 1.3 tarkoitetun Suomen valtiolle osoitetun komission päätöksen 12.6.2012 mukaan Karjaportin hyväksi muun ohella Mikkelin kaupungin toteuttamat päätöksessä tarkoitetut valtion³tuki³toimenpiteet on pantu sääntöjenvastaisesti täytäntöön SEUT 108 artiklan 3 kohdan vastai³sesti, eivätkä ne sovellu sisämarkkinoille. Edelleen päätöksen mukaan Suomen on perittävä tarkoitettu tuki takaisin tuensaajalta välittömästi ja tosiasiallisesti.

Komission päätöstä vastaan ei ole nostettu kannetta, joten päätös on lopullinen.

Menettelyasetuksen 14 artiklan 3 kohdan mukaan takaisinperiminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti. Säännös ilmentää unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetun tehokkuusperiaatteen vaatimuksia. Kuten edellä perusteluissa selostetusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, sääntöjenvastaista valtiotukea saaneen yrityksen saneerausmenettely ei sellaisenaan vaikuta tuensaajan velvollisuuteen maksaa yhteismarkkinoille soveltumaton tuki takaisin.

Kansallisen soveltamislain 1 §:n 2 momentin mukaan komission takaisinperintäpäätös pannaan täytäntöön takaisinperinnästä vastuussa olevan viranomaisen päätöksellä. Päätöksessä on yksilöitävä tuen takaisinmaksuun velvolliset yritykset, takaisin perittävä määrä ja sille maksettava korko sekä muut tarpeelliset seikat siten kuin komission päätöksessä määrätään. Pykälän 3 momentin mukaan kansallisen viranomaisen päätös voidaan panna täytäntöön verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä.

Edellä mainittujen säännösten perusteella Mikkelin kaupunginhallitus on ollut velvollinen tekemään päätökset Mikkelin kaupungin Karjaportille myöntämän komission päätöksessä tarkoitetun kielletyn valtion tuen takaisinperinnästä. Vasta tämän päätöksenteon myötä on syntynyt sellainen julkinen saatava Karjaportilta, joka on kansallisessa oikeusjärjestelmässä täytäntöönpanokelpoinen saatava.

Kielletyn valtiontuen takaisin perintää koskevien EU-oikeuden ja kansallisten oikeussääntöjen perusteella Mikkelin kaupungin velvollisuuteen päättää valtiontuen takaisinperinnästä ei vaikuta se seikka, että tuen saaja Karjaportti on ollut yrityksen saneerauksesta annetun lain tarkoittamassa yrityssaneerauksessa päätettäessä tuen takaisin perimisestä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Karjaportin saneeraukseen liittyvät ja maksukyvyttömiä tuensaajia koskevat komission takaisinperintätiedonnannon kohdissa 60–68 mainitut seikat vaikuttavat vasta kaupunginhallituksen takaisinperintää koskevilla hallintopäätöksillä vahvistetun saatavan maksua koskevassa täytäntöön³pano³menettelyssä, josta ei nyt ole kysymys. Kuten soveltamislain 1 §:n 3 momentista ilmenee, päätös valtiontuen takaisinperinnästä on sinänsä täytäntöönpanokelpoinen. Tästä lähtökohdasta ei kuitenkaan välttämättä seuraa, että täytäntöönpanossa kertyisi täysi suoritus. Lisäksi valittajalla on täytäntöönpanossa käytettävissä ulosottolainsäädäntöön perustuva oikeussuojajärjestelmä, jonka osalta hallintotuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia.

Edellä mainituilla perusteilla tässä asiassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana ei ole kysymys siitä, miten kaupunginhallituksen tekemillä hallintopäätöksillä vahvistettu julkisoikeudellinen saatava myöhemmin pannaan täytäntöön ja mitkä ovat Karjaportin yrityssaneerauksen mahdolliset oikeusvaikutukset kyseisen saatavan täytäntöönpanoa ja maksamista koskevassa erillisessä menettelyssä.

1.5.2 Toimenpiteet 4, 5 ja 8 (Mikkelin kaupunginhallituksen päätös 11.3.2013 § 115)

Mikkelin kaupunginhallituksen valituksenalainen päätös 11.3.2013 (§ 115) valtiontuen takaisin perimisestä koskee komission päätöksessä tarkoitettuja toimenpiteitä 4, 5 ja 8. Kysymys on tarkemmin mainituista päätöksistä ja edellä perustelujen kohdasta 1.3. ilmenevistä kahdesta takauksesta (toimenpiteet 4 ja 5) ja maksamattomien korkojen muuntamisesta lainoiksi (toimenpide 8).

Karjaportti on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen kumoamista muun ohella sillä perusteella, että hallinto- oikeus on kokonaan sivuuttanut kansallisen yrityssaneerauslainsäädännön soveltamisen. Valituksessa on esitetty, että toimenpiteiden 4 ja 5 mukaista kaupungin saatavaa ei ole valvottu saneerausmenettelyssä. Tämän johdosta saatavat ovat yrityssaneerauslainsäädännön mukaan prekludoituneet. Toimenpiteen 8 osalta valituksessa on esitetty muun ohella, että kysymys on yrityssaneerausmenettelyn puitteissa määritellystä toimenpiteestä, jonka oikeusvaikutukset on vahvistettu käräjäoikeuden vahvistettua saneerausohjelman. Takaisin perittävää määrää ei tältä osin ole valituksessa riitautettu.

Mikkelin kaupunginhallituksen päätöksessä tehty ja päätöksen liitteenä olevasta laskelmasta tarkemmin ilmenevä takaisin³perinnän yksilöinti vastaa muun ohella komission päätöksen kohdissa 26, 29 ja 45 kuvattuja toimenpiteitä. Komission päätöksen 4 artiklan mukaan kyseiset tukitoimenpiteet on pantu sääntöjen vastaisesti täytäntöön eivätkä se sovellu sisämarkkinoille. Saman päätöksen 5 artiklan mukaan tuki on perittävä takaisin tuen saajalta.

Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä perustelujen kohdassa 1.5.1 esitetyt seikat sekä asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen näiltä osin ei ole perusteita.

1.5.3 Toimenpide 12 (Mikkelin kaupunginhallituksen valituksenalainen päätös 8.4.2013 § 155)

1.5.3.1

Mikkelin kaupunginhallituksen valituksenalainen päätös 8.4.2013 (§ 155) valtiontuen takaisin perimisestä koskee komission päätöksessä tarkoitettua toimenpidettä 12. Kysymys on tarkemmin mainituista päätöksistä ja edellä perustelujen kohdasta 1.3. ilmenevästä velkojen uudelleen järjestelystä vuodesta 2009 alkaen.

Karjaportti on valittanut asiassa muun ohella sillä perusteella, että Mikkelin kaupunginhallituksen päätös ei vastaa komission päätöstä. Karjaportin mukaan kaupunginhallituksen päätöksellä on määrätty maksettavaksi sellaisiakin eriä, joita komission päätöksessä ei ole yksilöity maksettavaksi. Koska kaupunginhallituksen päätös on komission päätöksen täytäntöönpanoa, on Karjaportin mukaan selvää, ettei siinä voida mennä yli komission päätöksen sisällön. Karjaportti on valituksessaan riitauttanut toimenpiteen 12 paitsi perusteeltaan myös määrältään.

Karjaportti on lisäksi korostanut, että tuen määrän määrittäminen on kansallinen asia. Karjaportin mukaan sen, johon palautusvelvollisuus myöhemmin kohdistuu, tulisi voida päätellä komission päätöksestä palautettavan tuen määrä. Karjaportti on katsonut, että kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen oikea palautettavan tuen määrä toimenpiteen 12 osalta olisi nolla euroa.

Kaupunginhallituksen päätöksessä komission päätöksessä tarkoitettu toimenpide 12 on jaettu toimenpiteisiin 12 a ja 12 b.

1.5.3.2 Toimenpide 12 a

Toimenpiteen 12 a osalta on kysymys komission päätöksessä mainitun vuonna 2005 myönnetyn lainan takaisinmaksun lykkäämisestä ja maksamattomien korkojen muuttamisesta lainaksi (komission päätöksen kohta 53).

Kaupunginhallituksen päätöksen mukaan Karjaportin olisi pitänyt maksaa laina takaisin seuraavan aikataulun mukaisesti:

- 19.6.2009, 70 479,50 euroa

- 19.12.2009, 70 479,50 euroa

- 19.6.2010, 70 479,50 euroa

- 19.12.2010, 70 479,50 euroa

Edellä mainituista maksueristä Karjaportti on päätöksen mukaan suorittanut Mikkelin kaupungille osasuorituksia seuraavasti:

- 8.2.2011, 62 363,97 euroa

- 30.9.2011, 121 297,92 euroa

- 30.9.2011, 50 670,72 euroa

Kaupunginhallituksen päätöksessä on todettu, että maksamatta jääneet suoritukset ovat komission päätöksen mukaisesti sisämarkkinoille soveltumatonta tukiosuutta, joka on perittävä takaisin. Toimenpiteeseen 12 a kohdistuva takaisin perittävä tuki kaupunginhallituksen päätöksen ja sen liitteenä olevan laskelman mukaan on 47 649,39 euroa ja takaisinperintäkorko 12 096,80 euroa, yhteensä 59 746,19 euroa.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa Karjanportin tuen määrän osalta hallinto-oikeudessa esittämän huomioon ottaen katsonut, että takaisin³ perittävän tuen määrää ja perustetta tältä osin on ollut pidettävä riidattomana.

Karjaportti on valituksessaan tältäkin osin perustellut vaatimuksiaan muun ohella yrityssaneeraukseen ja takaisinperintäsaatavan valvontaan liittyvillä seikoilla. Nyt kysymyksessä olevan toimenpiteen tai sitä koskevien takaisinperittävien tukierien sisältymistä komission päätökseen Karjaportti ei kuitenkaan ole kiistänyt.

Edeltä ilmenevä kaupunginhallituksen päätöksessä tehty ja päätöksen liitteenä olevasta laskelmasta tarkemmin ilmenevä takaisin³perittävän määrän yksilöinti (vuosina 2009 ja 2010 aikataulun mukaan maksettavien erien lykkäminen) vastaa komission päätöksen kohdassa 53 kuvattua toimenpidettä. Valittajan suorittamat lyhennykset, joita ei ole asiassa riitautettu, on takaisinperintäpäätöksessä otettu huomioon ja komission päätöksen kohdassa 302 tarkoitetulla tavalla vähennetty takaisin perittävästä määrästä. Komission päätöksen 4 artiklan mukaan kyseinen tukitoimenpide on pantu sääntöjen vastaisesti täytäntöön eikä se sovellu sisämarkkinoille. Saman päätöksen 5 artiklan mukaan tuki on perittävä takaisin tuen saajalta.

Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä perustelujen kohdassa 1.5.1 esitetyt seikat sekä asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen näiltä osin ei ole perusteita.

1.5.3.3 Toimenpide 12 b

1.5.3.3.1

Toimenpiteen 12 b osalta on kysymys komission päätöksessä mainitusta velkojen takaisinmaksun lykkäämisestä (komission päätöksen kohdat 52 ja 54).

Tältä osin kaupunginhallituksen päätöksessä todetaan, että valittajan olisi tullut vahvistetun saneerausohjelman mukaisesti maksaa Mikkelin kaupungille vakuusvelkoja 1.7.2009 alkaen seuraa³vasti:

- 1.7.2009, 122 847,66 euroa

- 2.1.2010, 122 847,66 euroa

- 1.7.2010, 122 847,66 euroa

- 2.1.2011, 245 695,32 euroa

- 1.7.2011, 245 695,32 euroa

- 2.1.2012, 368 542,98 euroa

- 1.7.2012, 368 542,98 euroa

- 2.1.2013, 368 542,98 euroa

Kaupunginhallituksen päätöksen mukaan valittaja ei ole suorittanut kyseisiä vakuusvelkoja Mikkelin kaupungille maksuohjelman edellyttämässä aikataulussa, vaan vakuusvelkojen takaisinmaksua on lykätty. Maksusuorituksia on lykätty kaikkien vakuusvelkojien saatavien osalta yhdenmukaisesti.

Komissio on päätöksessään katsonut velkojen uudelleenjärjestelyn aiheuttaneen sisämarkkinoille soveltumatonta tukea valittajalle. Tukiosuus määrittyy erääntyneistä ja suorittamatta olevista vakuusveloista. Toimenpiteeseen 12 b kohdistuva takaisin perittävä tuki kaupunginhallituksen päätöksen ja sen liitteenä olevan laskelman mukaan on 1 965 562 euroa ja takaisin³perintäkorko 81 990,33 euroa, yhteensä 2 047 522,33 euroa.

Valittaja on hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa katsonut, että takaisinperintäpäätös ei voi kohdistua vakuusvelkojen takaisinmaksuun 1.7.2011, 2.1.2012, 1.7.21012 ja 2.1.2013, koska komission päätös ei koske näitä eriä. Eriä ei ole mainittu komission päätöksessä eikä niitä ole muutoinkaan tarkemmin yksilöity.

Valituksen mukaan takaisinperinnän perustaminen mainittuihin eriin edellyttäisi komission erillistä päätöstä ja Karjaportin muutoksenhakumahdollisuutta siihen. Karjaportti on lisäksi katsonut, että toimenpiteen 12 osalta koko takaisin perittävä määrä ei ole pääteltävissä komission päätöksestä.

1.5.3.3.2 Toimenpide 12 b siltä osin kuin takaisinperintä perustuu lyhennyseriin 1.7.2009, 2.1.2010 ja 1.7.2010

Edeltä kohdasta 1.5.3.3.1 ilmenevä kaupunginhallituksen päätöksessä tehty ja päätöksen liitteenä olevasta laskelmasta tarkemmin ilmenevä takaisin³perittävän määrän yksilöinti, siltä osin kuin se perustuu toimenpiteeseen 12 b kuuluvaan ensimmäiseen kolmeen lyhennyserään vuosilta 2009 ja 2010, vastaa komission päätöksen kohdan 52 kuvauksen perusteella selvästi toimenpidettä 12.

Valittaja ei ole väittänyt, että Karjaportti olisi näiltä osin tehnyt Mikkelin kaupungille osasuorituksia, jotka olisi tullut ottaa takaisin perittävää määrää vähentävinä huomioon. Komission päätöksen 4 artiklan mukaan kyseinen tukitoimenpide on pantu sääntöjen vastaisesti täytäntöön eikä se sovellu sisämarkkinoille. Saman päätöksen 5 artiklan mukaan tuki on perittävä takaisin tuen saajalta.

Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä perustelujen kohdassa 1.5.1 esitetyt seikat sekä asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen näiltä osin ei ole perusteita.

1.5.3.3.3 Toimenpide 12 b siltä osin kuin takaisinperintä perustuu lyhennyseriin vuosilta 2011–2013

Arvioitaessa mahdollista ristiriitaa Mikkelin kaupunginhallituksen päätöksen ja komission päätöksen välillä on ensinnäkin otettava huomioon, että komission päätöksen mukaan kysymys on yhdestä toimenpiteestä, jota on rajattu vain sen aloitusajankohdan suhteen. Toimenpidettä 12 on johdonmukaisesti kutsuttu komission päätöksessä velkojen uudelleenjärjestelyksi vuodesta 2009, mikä sanamuoto ei sulje pois nyt kysymyksessä olevien rahoituserien kuulumista toimen³piteeseen. Kysymys on vuodesta 2009 alkaen toteutetusta järjestelystä.

Koko toimenpiteen kuvaus sisältyy komission päätöksen jaksoon 3.1.11 (kohdat 52–54). Korkein hallinto-oikeus katsoo, että toimen³piteen 12 kuvauksena päätöksen kohtia 52–54 on tulkittava kokonaisuutena.

Vakuusvelkojen lykkäämistä koskevassa komission päätöksen kohdassa 52 on viitattu päätöksen taulukkoon VI, joka koskee velkojen takaisinmaksun lykkäämistä saneerausohjelman mukaisesti.

Taulukkoon sisältyvät lyhennykset 1.7.2009, 2.1.2010 ja 1.7.2010. Taulukkoon sisältyvät niin ikään lyhennykset 2.1.2011 ja 1.7.2011 sekä lyhennykset puolen vuoden välein ajanjaksolla 2.1.2012–2.1.2015 ja vielä lyhennys 1.7.2015.

Taulukon kuvaama toimenpide 6 eli tuomioistuimen valvoma saneerausmenettely ei komission päätöksen 2 artiklan mukaan ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

Toimenpiteen 12 kuvaus (komission päätöksen kohdat 52–54) koskee velkojen uudelleenjärjestelyä vuodesta 2009 saneerausohjelmasta poikkeavalla tavalla. Komission päätöksen kohdasta 54 ilmenee, että velkojen uudelleenjärjestely näyttää tapahtuneen siitä huolimatta, että Kuopion hallinto-oikeus on kieltänyt sitä koskevan kaupunginvaltuuston päätöksen täytäntöönpanon. Samasta kohdasta ilmenee, että toukokuusta 2009 alkaen Karjaportti on ehdottanut säännöllisesti Mikkelin kaupungille erääntyvien velkojen maksamisen lykkäämistä. Tältä osin päätöksen alaviitteessä 28 on muiden päätöksessä mainittujen aikaisempien lykkäämistä koskevien ehdotusten ohella nimenomaisesti mainittu ehdotukset, jotka on päivätty 10.2.2011 ja 31.5.2011.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella on selvänä pidettävä, että toimenpiteen 12 kuvaus kattaa myös vuonna 2011 erääntyneiden velkojen uudelleen järjestelyn. Mikkelin kaupunginhallituksen takaisinperintäpäätöstä ei siten ole pidettävä ristiriitaisena komission päätöksen kanssa siltäkään osin kuin se on perustunut lyhennyseriin vuodelta 2011 (2.1.2011, 245 695,32 euroa ja 1.7.2011, 245 695,32 euroa).

Mikkelin kaupunginhallituksen takaisinperintäpäätös on lisäksi perustunut kolmen vuosina 2012 ja 2013 erääntyneen yhtäsuuren lyhennyserän lykkäämiseen (368 542,98 euroa). Kaksi mainituista eristä on erääntynyt vasta komission päätöksen antamisen jälkeen (1.7.2012 ja 2.1.2013).

Asiakirjoista ilmenee, että komissio on ohjeistanut Mikkelin kaupunkia takaisinperittävän tuen määrän arvioimisessa. Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt kaupunginhallitukselta selvityksen komission ohjeistuksesta. Komission laskelmat tukiosuudesta ovat sisältäneet myös nyt kysymyksessä olevia rahoituseriä koskevat lykkäykset.

Vakiintuneessa unionin oikeuskäytännössä katsotaan, että kun komissio määrää sisämarkkinoille soveltumattomaksi todetun tuen palautettavaksi, sen ei ole tarpeen vahvistaa palautettavan tuen täsmällistä määrää. Riittävää on, että komission päätös sisältää sellaiset tiedot, joiden nojalla sen adressaatti voi itse suuremmitta vaikeuksitta määrittää tuon määrän (esimerkiksi asiat C-69/13, Mediaset ja vastaavasti asia C-480/98, Espanja v. komissio, tuomio 12.10.2000, Kok., s. I-8717, 25 kohta; em. asia 403/10 P Mediaset v. komissio, tuomion 126 kohta ja asia C-81/10 P, France Télécom v. komissio, tuomio 8.12.2011, 102 kohta).

Edelleen unionin oikeuskäytännön mukaan, kun kansallinen tuomioistuin varmistaa komission sellaisen päätöksen täytäntöönpanon, jossa todetaan tukijärjestelmä sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään kyseiset tuet perittäviksi takaisin, mutta jossa ei yksilöidä näiden tukien kutakin saajaa eikä määritetä tarkkoja palautettavia määriä, sen on noudatettava kyseistä päätöstä, mutta sen ei sitä vastoin ole noudatettava kantoja, jotka komissio on ilmaissut mainitun päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin SEUT 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen perusteella otettava komission kannanotot arviointiseikkana huomioon käsiteltävänään olevassa asiassa (esimerkiksi asia C-69/13 Mediaset, 32 kohta).

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa on selvää, ettei komission takaisin³perinnän täytäntöönpanoon liittyvää ohjausta tässäkään asiassa ole pidettävä oikeudellisesti sitovana. Kysymys on tältä osin asian arvioinnissa huomioon otettavista tosiseikoista.

Mikkelin kaupunginhallitus on päättänyt takaisinperinnästä yhdenmukaisesti komissiolta saamansa ohjeistuksen kanssa, mutta sen valituksenalainen takaisinperintäpäätös sinänsä on perustettu komission päätökseen.

Edellä perusteluissa on jo käsitelty toimenpiteen 12 kuvausta komission päätöksen kohdissa 52–54 (komission päätöksen jakso 3.1.11) ja sitä, että kuvauksessa ei suljeta toimenpiteen 12 piiristä pois vuoden 2010 jälkeen erääntyvien saneerausohjelman mukaisten lyhennyserien lykkäämistä.

Komission päätöksen jaksossa 7.3.8 on arvioitu valtiontuen olemassa oloa toimenpiteen 12 osalta. Päätöksen kohdassa 220 viitataan yleisesti siihen, että velan takaisinmaksuaikataulua on jatkettu ja erääntyvien maksujen maksaminen on sen seurauksena lykkääntynyt. Kohdan mukaan tosiasiallisesti toteutettu uudelleenjärjestely eroaa ilmoitetusta uudelleenjärjestelystä määrien ja aikataulun osalta. Kohdassa on niin ikään todettu, että toimenpide on toteutettu muutettuna. Saman kohdan mukaan uudelleen järjestelty määrä on ollut pienempi ja uudelleenjärjestely myönnetty ilmoitettua lyhyemmäksi aikaa. Päätöksen mukaan muutoksista huolimatta yksikään yksityinen velkoja ei olisi koskaan hyväksynyt velkojen uudelleen järjestelyä missään muodossa.

Komission päätöksen toimenpiteen 12 takaisinperintää koskevasta jaksosta 8.3 (kohdat 301–303) ilmenee, että toimenpiteeseen sisältyvä sisämarkkinoille soveltumaton tukiosuus on määritettävä. Kohdassa on toistettu velkojen uudelleenjärjestelyn toteuttaminen muutetussa muodossa. Lisäksi kohdan mukaan komissiolla ei ole ollut tiedossa tosiasiallisesti toteutetun uudelleenjärjestelyn yksityiskohtia, vaan se on ainoastaan voinut määrittää menetelmän, jolla takaisinperintä on toteutettava.

Koska komissio ei ole päätöksessään vahvistanut kyseessä olevan tuen tarkkoja määriä, kansallisen tuomioistuimen asiana on lausua komission takaisinperittäväksi määräämän tuen määrästä (esimerkiksi asia C-69/13 Mediaset, 35 kohta). Näin ollen myös valtiontuen saajan oikeusturva takaisinperittävän tuen määrän suhteen toteutetaan tässä kansallisessa tuomioistuinmenettelyssä.

Komission päätöksen kohdat 302 ja 303 koskevat menetelmää, jolla takaisinperintä on toteutettava. Päätöksen mukaan tuki asetettiin yrityksen käyttöön silloin, kuin Karjaportti poikkesi tuomioistuimen valvomassa saneerausmenettelyssä vuonna 2006 sovitusta aikataulusta. Kohdan mukaan Karjaportti ei tuolloin enää ole pystynyt saamaan rahoitusta markkinoilta, minkä vuoksi tuen määrä on sama kuin uudelleen järjestelyn kohteena olevan tuen määrä. Takaisinperittävän tuen määrä vastaa Mikkelin kaupungin saatavien määrää, joita uudelleenjärjestely on koskenut. Jo suoritetut maksut voidaan vähentää takaisinperittävästä määrästä.

Mikkelin kaupunginhallituksen takaisinperintäpäätöksestä ilmenee, että Karjaportti ei ole suorittanut kyseisiä vakuusvelkoja maksuohjelman edellyttämässä aikataulussa, vaan velkojen takaisinmaksua on lykätty. Kysymys on näin ollen poikkeamisesta saneerausmenettelyssä vuonna 2006 sovitusta aikataulusta siten kuin komissio on päätöksensä kohdassa 302 määritellyt. Karjaportti ei ole kiistänyt kyseisten erien lykkäämistä eikä myöskään esittänyt, että asiassa olisi jätetty vähennyksenä huomioimatta takaisinperittävään määrään vaikuttavia lyhennyksiä komission päätöksessä tarkoitetulla tavalla. Karjaportti ei ole myöskään esittänyt asiassa mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella nyt kysymyksessä olevia vuosien 2012 ja 2013 lyhennyserien saneerausohjelmasta poikkeavia lykkäyksiä olisi arvioitava eri tavalla kuin muita edellä käsiteltyjä lyhennysten lykkäyksiä.

Näin ollen vuosien 2012 ja 2013 lyhennyserien lykkäämisen osalta kysymys on ollut komission päätöksen kohdissa 52–54 kuvatun, muun ohella päätöksen kohdissa 219–226 tarkoitetun ja päätöksessä toimenpiteeksi 12 nimetyn vuonna 2009 alkaneen velkojen uudelleenjärjestelyn jatkamisesta. Edellä mainittujen seikkojen perusteella Mikkelin kaupunginhallituksen takaisinperintäpäätöstä ei ole pidettävä ristiriitaisena komission päätöksen kanssa siltäkään osin kuin se on perustunut lyhennyseriin vuodelta 2012 ja 2013.

Komission päätöksen 4 artiklan mukaan kyseinen tukitoimenpide on pantu sääntöjen vastaisesti täytäntöön eikä se sovellu sisämarkkinoille. Saman päätöksen 5 artiklan mukaan tuki on perittävä takaisin tuen saajalta. Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä perustelujen kohdassa 1.5.1 esitetyt seikat sekä asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen näiltä osin ei ole perusteita.

1.5.4 Johtopäätös

Edellä perusteluissa esitettyjen seikkojen vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari, Tuomas Lehtonen ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Mia Ekman.