KHO:2015:26

Oleskelulupa-asiassa perheenkokoajana toiminut lapsi oli tullut täysi-ikäiseksi ennen kuin hänen vanhempiensa ja sisaruksiensa oleskelulupahakemukset oli ratkaistu ja hakemusten käsittelylle ulkomaalaislain 69 a §:ssä asetetun yhdeksän kuukauden enimmäisajan kuluessa. Maahanmuuttoviraston mukaan perheenkokoajan alaikäisyysedellytys ei ollut täyttynyt, koska muutoksenhakija oli tullut täysi-ikäiseksi alle yhdeksän kuukauden kuluessa hakemusten vireilletulosta.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, kun Maahanmuuttovirasto oli perustellut hakemukset hylkäävää päätöstään perheenkokoajan täysi-ikäiseksi tulemisella ilman arviota siitä, oliko hakemusten käsittely viivästynyt ulkomaalaislain 38 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislaki 6 § 3 momentti, 38 § ja 69 a §

Päätös, jota valituslupahakemus ja valitus koskevat

Helsingin hallinto-oikeus 20.8.2013 nro 13/0763/6

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 31.7.2012 hylännyt Somalian kansalaisten A:n, B:n, C:n ja D:n perhesiteen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevat 6.6.2011 jätetyt hakemukset, joiden perusteena on perheside perheenkokoajana toimivaan muutoksenhakijaan.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Perheenkokoaja on hakemuksen jättämisen jälkeen tullut täysi-ikäiseksi 3.2.2012. Hän ei näin ollen enää ole ulkomaalaislain 38 §:ssä tarkoitettu alaikäinen, eikä hänen vanhempiensa voida katsoa olevan hänen perheenjäseniään ulkomaalaislain 37 §:n tarkoittamalla tavalla. Näin ollen ei myöskään lapsen edun voida katsoa perheenkokoajan osalta edellyttävän oleskelulupien myöntämistä hakijoille.

Perheenkokoajan isä A on kertonut eronneensa perheenkokoajan äidistä B:stä perheenkokoajan ollessa vauva, eikä hän ole tämän jälkeen asunut perheenkokoajan kanssa. Isä on asunut Mogadishussa ja perheenkokoaja on vieraillut isänsä luona. Isä on kertonut sairastavansa diabetesta, eikä hän ole saanut hoitoa Somaliassa. Isä on myös kertonut, että perheenkokoaja soittaa hänelle ja tukee häntä taloudellisesti.

Perheenkokoajan äiti B on kertonut asuneensa perheenkokoajan kanssa Mogadishussa siihen asti kunnes perheenkokoaja lähti Suomeen 2010. Äidin aviopuoliso E katosi vuonna 2006. Perheenkokoajalla ja hänen siskollaan C:llä ja veljellään D:llä on sama äiti, mutta E on C:n ja D:n isä. Perheen kanssa asuvat myös kasvattilapsi F sekä äidin sisko ja serkku, joille ei ole haettu oleskelulupaa. Äiti on kertonut, että perheenkokoaja soittaa hänelle ja tukee häntä taloudellisesti.

Perheenkokoaja on kertonut asuvansa yksin ja väestötietojärjestelmän mukaan hän on asunut omillaan 15.8.2011 lähtien. Hänellä on vakituinen osa-aikatyö päiväkodissa Järvenpäässä. Hän on nuori aikuinen, eikä voida lähtökohtaisesti olettaa, että hän viettäisi yhteistä perhe-elämää vanhempiensa ja alaikäisten sisarustensa kanssa.

Ottaen huomioon kaiken asiassa esitetyn Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei oleskeluluvan epäämistä hakijoilta voida pitää ulkomaalaislain 115 §:n tarkoittamalla tavalla ilmeisen kohtuuttomana täyden riippuvuuden tai perhe-elämän jatkamistarkoituksen vuoksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt perheenkokoajan pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä hänen valituksensa Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullinen käsittely

Valittaja on pyytänyt suullisen käsittelyn järjestämistä itsensä, äitinsä, isänsä ja sisarustensa kuulemiseksi ja sen selvittämiseksi, että asianosaisten tarkoituksena on viettää Suomessa perhe-elämää. Perheenkokoajaa ja perheenjäseniä ei ole kuultu asiassa suoraan eikä suullisesti missään vaiheessa.

Asiakirjojen mukaan perheenkokoajaa on kuultu Järvenpään poliisiasemalla 16.5.2012. Hakijoille on varattu tilaisuus tulla kuulluksi kirjallisesti. Selvityksen ovat antaneet äiti, isä ja siskopuoli.

Kun otetaan huomioon asian käsittelyn eri vaiheissa kirjallisesti esitetty selvitys, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka voisi vaikuttaa asian ratkaisuun. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Pääasia

Sovellettavat säännökset

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa.

Ulkomaalaislain 38 §:n 1 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen alaikäisen perheenkokoajan perheenjäsenelle edellyttää, että perheenkokoaja on alaikäinen sinä päivänä, jolloin perheenjäsenen oleskelulupahakemus ratkaistaan. Lain 2 momentin mukaan oleskelulupaa ei voida 1 momentin perusteella kuitenkaan evätä, jos hakemuksen käsittely on merkittävästi viivästynyt hakijasta tai perheenkokoajasta riippumattomasta syystä ja tämä on myötävaikuttanut asian selvittämiseen.

Ulkomaalaislain 114 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa myönnetään perhesiteen perusteella pakolaisen, suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saaneen tai tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen perheenjäsenelle, jos perheenkokoaja asuu Suomessa tai hänelle on myönnetty oleskelulupa Suomeen muuttoa varten ja hakijan ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä, turvallisuutta tai kansanterveyttä.

Ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa myönnetään pakolaisen, toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen taikka tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen muulle omaiselle, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta perheenkokoajasta.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59–60/1991) 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan lapsella on, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. Sopimuksen 10 artiklan mukaan lapsen ja hänen vanhempiensa hakemukset, jotka koskevat muun muassa sopimusvaltioon saapumista perheen jälleenyhdistämiseksi, on käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Ulkomaalaislain 69 a §:n mukaan perhesiteen perusteella tehtyä oleskelulupahakemusta koskeva päätös on annettava hakijalle tiedoksi viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä. Poikkeuksellisissa olosuhteissa päätös voidaan antaa tiedoksi myöhemmin.

Asiassa saatu selvitys

Perheenkokoaja on lähtenyt Somaliasta tammikuussa 2010 alaikäisenä ilman huoltajaa. Hänelle on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa Suomeen 3.12.2010 toissijaisen suojelun perusteella. Oleskelulupa on voimassa 3.12.2014 asti. Perheenkokoaja on 6.6.2011 hakenut vanhemmikseen ilmoittamilleen A:lle ja B:lle sekä sisaruksikseen ilmoittamilleen C:lle ja D:lle oleskelulupaa perhesiteen perusteella.

Perheenkokoaja on häntä kuultaessa kertonut, että hänen vanhempansa ovat eronneet hänen ollessaan 2-vuotias. Siitä lähtien hän on asunut äitinsä kanssa vuoteen 2010 asti. Myös sisarukset ovat asuneet koko ajan perheenkokoajan kanssa yhdessä. Perheenkokoaja on pitänyt yhteyttä vanhempiinsa erilleen joutumisensa jälkeen puhelimitse. Perheenkokoajan isä on vakavasti sairas. Äidillä ja sisaruksilla on heikot oltavat Nairobissa. Perheenkokoaja on lähettänyt perheelleen rahaa kuukausittain ja hän huolehtii heidän toimeentulostaan.

Perheenkokoajan isä on kertonut asuneensa samassa taloudessa perheenkokoajan kanssa vain silloin, kun tämä on ollut vauva. Hän on eronnut perheenkokoajan äidistä. Perheenkokoaja on vieraillut isänsä luona vielä Somaliassa asuessaan. Perheenkokoaja on lähettänyt hänelle vähän rahaa. Hän ei saa Somaliassa hoitoa sairauteensa.

Perheenkokoajan äiti ja sisarpuoli C ovat kertoneet asuneensa perheenkokoajan kanssa aina siihen, kun tämä lähti Suomeen vuonna 2010. Äiti on sanonut, että hänelle tulisi myöntää oleskelulupa Suomeen, koska hän haluaa olla poikansa kanssa Suomessa. Somalia ei ole turvallinen paikka äidille eikä sisaruksille. C on todennut, että hänelle tulisi myöntää oleskelulupa Suomeen, koska hän haluaa asua turvallisessa paikassa perheensä kanssa ja opiskella.

Asian oikeudellinen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Perheenkokoaja on ollut 17-vuotias jättäessään hakemukset poliisiasemalle 6.6.2011. Hän on täyttänyt 18 vuotta 3.2.2012 eli noin kahdeksan kuukautta hakemusten jättämisen jälkeen. Valituksenalainen päätös on annettu 31.7.2012, jolloin perheenkokoaja on ollut täysi-ikäinen.

Perheenkokoajan täysi-ikäiseksi tulon vuoksi hänen vanhempansa eivät ole enää päätöksentekohetkellä olleet hänen ulkomaalaislain 37 §:n mukaisia perheenjäseniään, vaan hänen muita omaisiaan, joiden oleskelulupa ratkaistaan ulkomaalaislain 115 §:n perusteella.

Asian käsittely Maahanmuuttovirastossa on kestänyt noin vuoden ja puolitoista kuukautta, eli käsittelyaika on sinällään ylittänyt ulkomaalaislain 69 a §:n mukaisen määräajan. Lisäksi alaikäistä koskevat asiat tulisi käsitellä kiireellisesti. Ottaen kuitenkin huomioon, että hakemuksen tekohetken ja valittajan täysi-ikäistymisen välillä on kulunut aikaa vain noin kahdeksan kuukautta, asiaa ei sen vaatimien kuulemisten ja selvitysten vuoksi olisi missään tapauksessa ehditty ratkaista ennen valittajan täysi-ikäiseksi tuloa. Perheenkokoaja on tullut täysi-ikäiseksi alle yhdeksässä kuukaudessa siitä, kun hän on hakenut oleskelulupaa perheenjäsenilleen. Hallinto-oikeus katsoo näin ollen, että hakemuksen käsittely ei ole merkittävästi viivästynyt ja että valittajan äidille ei olisi voitu myöntää oleskelulupaa ulkomaalaislain 38 §:n 2 momentin nojalla. Hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että käsittelyn pitkittynyt kesto ei ole sellainen ulkomaalaislaissa tarkoitettu peruste, jonka nojalla hakijoille olisi automaattisesti myönnettävä oleskelulupa.

Perheenkokoaja on aikuistumassa oleva nuori mies, joka on yksin poistunut kotimaastaan Somaliasta ja joka on jo täysi-ikäinen. Isän osalta asiassa on todettu, että isä ei ole viettänyt kiinteää perhe-elämää Somaliassa perheenkokoajan kanssa yli 15 vuoteen. Asiassa saatu selvitys ei myöskään osoita, että perheenkokoajan ja tämän äidin ja sisarusten osalta olisi kysymyksessä ulkomaalaislaissa tarkoitettu kiinteän perhe-elämän jatkaminen Suomessa. Perheenkokoajan isän sairauksista huolimatta hakijoiden ei voida katsoa olevan täysin riippuvaisia perheenkokoajasta, joka voi jatkaa heidän taloudellista tukemistaan Suomesta käsin. Perheenkokoajan alaikäisten sisarusten osalta voidaan myös todeta, että heille ei voida myöntää oleskelulupaa, kun sitä ei ole myönnetty heidän huoltajanaan olevalle äidille, eikä lapsen edun voida katsoa tällöin sitä vaativan.

Oleskeluluvan myöntämättä jättäminen hakijoille ei loukkaa myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettua perhe-elämän suojaa, koska henkilöllä ei ole yleistä oikeutta saada oleskelulupaa sukulaisensa asuinmaasta.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että oleskelulupien epäämistä ei voida pitää kohtuuttomana eikä lapsen edun vastaisena. Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä hakijoiden oleskelulupahakemukset eikä sen päätöstä ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mika Hämäläinen ja Johanna Kähärä. Esittelijä Annina Nieminen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija on valituksessaan pyytänyt, että hänelle myönnetään lupa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja hakijoille myönnetään oleskelulupa. Hän on lisäksi vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakija on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakijan alaikäisenä tekemän vanhempiaan ja sisaruksiaan koskevan oleskelulupahakemuksen käsittely on kestänyt Maahanmuuttovirastossa kohtuuttoman kauan. Hakemus olisi tullut ratkaista kiireellisesti. Päätöksen perusteleminen sillä, että muutoksenhakija on täysi-ikäistynyt hakemuksen vireilletulon jälkeen, on kohtuutonta ja ulkomaalaislain vastaista.

Hakemuksen käsittely on viivästynyt muutoksenhakijan perheestä riippumattomasta syystä ja muutoksenhakija itse on myötävaikuttanut asian selvittämiseen kaikin mahdollisin tavoin tehden sen, mitä Maahanmuuttovirasto on häneltä vaatinut. Muutoksenhakijalta on pyydetty lisäselvityksiä asiassa vasta helmikuussa 2012, vaikka lisäselvitysten pyytäminen ei ole voinut edellyttää mitään erityisempiä aikaa vieviä toimia Maahanmuuttovirastolta ja vaikka muutoksenhakija olisi ollut halukas antamaan lisäselvitykset kesäkuun 2011 jälkeen milloin tahansa.

Muutoksenhakija on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, mikäli asiassa tehdyn päätöksen virheellisyydestä ja tarkoituksesta viettää perhe-elämää ei vakuututa muutoin. Muutoksenhakijaa ja hänen perheenjäseniään ei ole kuultu suullisesti kertaakaan missään asian käsittelyvaiheessa.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon, jossa vaaditaan valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä sekä lausutaan muun ohella seuraavaa:

Oleskeluluvan myöntäminen alaikäisen perheenkokoajan perheenjäsenelle edellyttää, että perheenkokoaja on alaikäinen sinä päivänä, jolloin perheenjäsenen oleskelulupahakemus ratkaistaan. Oleskelulupaa perhesiteen perusteella ei pääsääntöisesti myönnetä, jos alaikäinen asianosainen täyttää 18 vuotta hakemuksen vireilläoloaikana ja yhdeksän kuukauden kuluessa hakemuksen vireille tulosta. Koska ratkaisun lopputulos riippuu hakemuksen ratkaisuhetken tilanteesta, tulee tällaisten oleskelulupahakemusten käsittelyssä kiinnittää erityistä huomiota ulkomaalaislain 6 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan alaikäistä lasta koskeva asiat on käsiteltävä kiireellisesti. Maahanmuuttovirasto priorisoi alaikäisten perheenkokoajien hakemusten käsittelyn.

Muutoksenhakija on tullut täysi-ikäiseksi noin kahdeksan kuukautta hakemuksen vireilletulon jälkeen ja näin ollen alle yhdeksän kuukauden kuluessa siitä, kun hän on hakenut oleskelulupaa perheenjäsenilleen. Alaikäisyysedellytys ei näin ollen ole täyttynyt.

Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Helsingin hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi muutoksenhakija on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Ulkomaalaislain 6 §:n 3 momentin mukaan alaikäistä lasta koskevat asiat on käsiteltävä kiireellisesti.

Ulkomaalaislain 38 §:n 1 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen alaikäisen perheenkokoajan perheenjäsenelle edellyttää, että perheenkokoaja on alaikäinen sinä päivänä, jolloin perheenjäsenen oleskelulupahakemus ratkaistaan. Pykälän 2 momentin mukaan oleskelulupaa ei voida 1 momentin perusteella kuitenkaan evätä, jos hakemuksen käsittely on merkittävästi viivästynyt hakijasta tai perheenkokoajasta riippumattomasta syystä ja tämä on myötävaikuttanut asian selvittämiseen.

Ulkomaalaislain 69 a §:n mukaan perhesiteen perusteella tehtyä oleskelulupahakemusta koskeva päätös on annettava hakijalle tiedoksi viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä. Poikkeuksellisissa olosuhteissa päätös voidaan antaa tiedoksi myöhemmin.

Ulkomaalaislain 38 § on edellä todetun sisältöisenä peräisin ulkomaalaislain muuttamisesta annetusta laista 549/2010, joka on tullut voimaan 1.8.2010. Pykälän 2 momentti on lisätty lakiehdotukseen hallituksen esityksen (HE 240/2009 vp) eduskuntakäsittelyssä.

Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 16/2010 vp) lausunut alaikäisyysedellytyksestä muun ohella seuraavaa:

"Oleskeluluvan myöntäminen perhesiteen perusteella alaikäiselle edellyttää lakiehdotuksen 38 §:n mukaan sitä, että lapsi on alaikäinen sinä päivänä, jolloin lapsen oleskelulupahakemus ratkaistaan. Nykyisin edellytyksenä on, että lapsi on alaikäinen sinä päivänä, jolloin lapsen oleskelulupahakemus on tullut vireille.

Ehdotetun sääntelyn ongelmana on, että henkilön oikeutta koskevan päätöksen sisältö voi olennaisesti riippua hakijaan liittymättömistä ja ainakin jossain määrin sattumanvaraisista seikoista, kuten asian käsittelyn tehokkuudesta tai asian selvittämiseen tarvittavien lausuntojen taikka muiden asiakirjojen saamisajankohdasta. Alaikäistä lasta koskevat asiat on ulkomaalaislain 6 §:n 3 momentin mukaan tosin käsiteltävä kiireellisesti. Lain 69 a § velvoittaa lisäksi viranomaisen käsittelemään perheenyhdistämistä koskevat hakemukset yhdeksän kuukauden kuluessa, mutta tästä vaatimuksesta joudutaan pykälän mahdollistamalla tavalla käytännössä usein poikkeamaan. Nämä käsittelyn viivytyksettömyyttä korostavat säännökset eivät valiokunnan mielestä ole ehdotetun sääntelyn yhteydessä riittäviä täyttämään vaatimusta maassa oleskelua koskevien päätöksentekomenettelyjen sääntelemisestä siten, että hakijoiden oikeusturva taataan. Sääntelyn voisi pahimmillaan katsoa mahdollistavan jopa mielivallan kiellon vastaisen menettelyn. Valiokunta pitää välttämättömänä täydentää lakiehdotuksen 38 §:ää siten, että oleskelulupaa ei voida kuitenkaan tämän pykälän perusteella evätä, jos hakemuksen käsittely on merkittävästi viivästynyt hakijasta riippumattomasta syystä ja hakija on myötävaikuttanut asiansa selvittämiseen mahdollisuuksiensa mukaan. Tämä on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä."

Hallintovaliokunta on mietinnössään (HaVM 5/2010 vp) viitannut perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja esittänyt uuden 2 momentin lisäämistä 38 §:ään. Kannanottonaan alaikäisyysedellytyksestä valiokunta on todennut muun ohella seuraavaa:

"Hallintovaliokunta toteaa, että ulkomaalaislain 6 §:n 3 momentin mukaan alaikäistä lasta koskevat asiat on käsiteltävä kiireellisesti. Lisäksi perhesiteen perusteella tehtyä hakemusta koskeva päätös on ulkomaalaislain 69 a §:n mukaan annettava hakijalle tiedoksi viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä. Kun enimmäiskäsittelyajasta on erikseen säädetty, ennakoimattomien käsittelyaikojen vaihteluiden ei pitäisi vaikuttaa hakijan oikeudelliseen asemaan. Jos asia on kuitenkin ollut viranomaisesta johtuvista syistä säädettyä aikaa pidempään vireillä ja henkilö, joka on myötävaikuttanut asiansa selvittämiseen, on tänä aikana tullut täysi-ikäiseksi, on selvää, ettei hakemusta tule evätä tämän säännöksen nojalla."

Muutoksenhakijalle on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa Suomeen 3.12.2010 toissijaisen suojelun perusteella. Hän on 6.6.2011 Kotkan poliisiasemalle jättämillään hakemuksilla hakenut vanhemmilleen ja sisaruksilleen oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Hakemukset ovat saapuneet Maahanmuuttovirastoon 15.7.2011.

Maahanmuuttovirasto on 16.2.2012 lähettämällään kirjeellä kuullut hakijoita kirjallisesti sekä samana päivänä pyytänyt muutoksenhakijaa toimittamaan virastoon perheselvityslomakkeen. Lisäselvitykset on toimitettu virastoon 13.3.2012. Maahanmuuttovirasto on 11.4.2012 pyytänyt Keski-Uudenmaan poliisilaitosta kuulemaan muutoksenhakijaa hakijoiden maahantulon edellytysten selvittämiseksi. Muutoksenhakijaa on kuultu 16.5.2012.

Maahanmuuttovirasto on hylännyt oleskelulupaa koskevat hakemukset 31.7.2012 tekemällään päätöksellä. Maahanmuuttovirasto on todennut, että perheenkokoaja on hakemuksen jättämisen jälkeen tullut täysi-ikäiseksi. Maahanmuuttovirasto on katsonut, ettei perheenkokoaja ole enää ollut ulkomaalaislain 38 §:ssä tarkoitettu alaikäinen eikä hänen vanhempiensa voida katsoa olevan hänen perheenjäseniään ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttoviraston korkeimmalle hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan perheenkokoajan alaikäisyysedellytys ei ole täyttynyt, koska muutoksenhakija on tullut täysi-ikäiseksi alle yhdeksän kuukauden kuluessa hakemusten vireilletulosta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ulkomaalaislain 38 §:n mukaista alaikäisyysedellytystä voida soveltaa Maahanmuuttoviraston päätöksestä ja lausunnosta ilmenevällä tavalla. Maahanmuuttovirasto on perustellut hakemukset hylkäävää päätöstään perheenkokoajan täysi-ikäiseksi tulemisella ilman arviota siitä, oliko hakemusten käsittely viivästynyt ulkomaalaislain 38 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tähän nähden hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Eija Siitari ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Henna Rintala.