KHO:2015:89

Jotta eläimiä voidaan eläinsuojelulain 1 §:n mukaisesti suojella tehokkaasti kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua, lain 44 §:n perusteella tarpeellisiin toimenpiteisiin on voitava ryhtyä välittömästi. Pykälän mukaan tämä voi siinä mainituin edellytyksin tapahtua ilman, että eläimen omistajalle tai haltijalle on varattu tilaisuutta tulla kuulluksi. Tähän nähden oli riittävää, että eläimen omistaja oli saanut tilaisuuden suullisen selityksen antamiseen. Hallintolain säännöksiä, joiden mukaan asianosaista kuullaan lähtökohtaisesti kirjallisesti, ei ollut sovellettava eläinsuojelulain 44 §:ssä tarkoitettua päätöstä tehtäessä.

Valvontaeläinlääkärin valituksesta korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen, jolla oli kuulemisvirheen vuoksi kumottu valvontaeläinlääkärin päätös. Eläinsuojelulain 44 §:n perusteella eläimen hoidosta voidaan määrätä vain väliaikaisesti, ja määräystä tai eläinsuojelun vuoksi ehkä tarpeellisia muita toimia on arvioitava mahdollisimman pian uudelleen. Tämän vuoksi valvontaeläinlääkärin oli viivytyksettä arvioitava, oliko annetun määräyksen voimassa pitämiselle edellytyksiä.

Eläinsuojelulaki 45 §

Hallintolaki 5 § 1 momentti

Ks. KHO 2015:88 ja KHO 2013:150

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 1§7.10.2014 nro 14/0288/1

Asian aikaisempi käsittely

Poliisi on 21.5.2014 pyytänyt apua Turun eläinhoitolasta A:n kahden koiran kiinniottoon ja kuljettamiseen. Koirat kuljetettiin eläinhoitolaan, jossa valvontaeläinlääkäri tarkasti ne. Toinen koirista lopetettiin ja toinen otettiin hoitoon sen hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Turun ympäristöterveydenhuollon valvontaeläinlääkäri on 28.5.2014 eläinsuojelulain 44 §:n nojalla päättänyt, ettei hoitoon otettua koiraa palauteta A:lle.

A on valituksessaan Turun hallinto-oikeudelle vaatinut, että valvontaeläinlääkärin päätös kumotaan ja koira palautetaan A:lle.

Valvontaeläinlääkäri on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon.

A on antanut hallinto-oikeudelle vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, kumonnut valvontaeläinlääkärin päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Eläinsuojelulain mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet. Eläimen pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein.

Eläinsuojelulain mukaan, jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, kunnaneläinlääkäri tai tarkastuseläinlääkäri voi ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Hallituksen esityksessä eläinsuojelulaiksi (HE 36/1995 vp) on edellä mainitun säännöksen osalta todettu, että siinä tarkoitettu eläinsuojelullinen syy on kysymyksessä paitsi silloin, kun eläin kärsii jo ehdottoman välttämättömän hoidon puutteesta, myös silloin, kun eläimen hoidosta vastaava henkilö on tavoittamattomissa tai jostain syystä kykenemätön hoitamaan eläintä ja on oletettavissa, että eläimen hyvinvointi tästä syystä vaarantuu pikaisesti. Ensisijaisesti eläimelle tulee hankkia hoitoa muualta tai hoitaja. Eläin voidaan myydä, jos muiden keinojen käyttäminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista.

Lain 45 §:n mukaan ennen 44 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa.

Hallintolain mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Asiassa saatu selvitys

Valvontaeläinlääkärin lausunnon mukaan poliisille oli tullut ilmoitus, että A:n koirat ovat haukkuneet yksin asunnossa 1–2 päivän ajan eikä A ole ollut tänä aikana kotona. Poliisin saavuttua A.n asunnolle 21.5.2014 sieltä oli tavattu päihtynyt A nukkumasta vuoteesta. Toinen koirista (Touho) haukkui ovella ja toinen (Tahvo) makasi huonokuntoisena makuuhuoneen lattialla. Tahvo oli luurangon laiha ja ilmeisesti myös sokea. Touho oli hyväkuntoinen. Koirilla oli vettä ja ruokaa, mutta koirat olivat virtsanneet asunnon lattialle. A antoi poliisille suullisen suostumuksen Tahvon lopettamisesta. Koirat vietiin Turun kaupungin eläinhoitolaan, jossa Tahvo lopetettiin 21.5.2014. Touho otettiin hoitoon eläinhoitolaan.

Koirat olivat olleet Turun kaupungin eläinhoitolassa hoidettavana myös 10.–12.11.2012. Tuolloin A oli joutunut sairaalahoitoon pitkään jatkuneen juopottelun takia. Nyt tilanne vaikutti valvontaeläinlääkärin mukaan samanlaiselta kuin tuolloin.

Valvontaeläinlääkärin mukaan A on ottanut yhteyttä eläinhoitolaan ensimmäisen kerran 26.5.2014 ja kysellyt koiraansa. Valvontaeläinlääkäri on keskustellut hänen kanssaan puhelimessa 27.5.2014. A on tuolloin kertonut, että hän oli ollut sairaalassa 21.–26.5.2014. Asiakirjoista ei ilmene, että valvontaeläinlääkäri olisi varannut A:lle tilaisuutta selityksen antamiseen. A on kuitenkin toimittanut eläinhoitolaan kirjallisen selvityksen 31.5.2014 eli valvontaeläinlääkärin päätöksen tekemisen jälkeen.

Oikeudellinen arviointi

Eläinsuojelulaki edellyttää eläimen haltijan tai omistajan kuulemista ennen lain 44 §:n mukaisen päätöksen tekemistä, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa.

A on ollut puhelinyhteydessä valvontaeläinlääkärin kanssa 27.5.2014. Asiakirjojen mukaan valvontaeläinlääkäri ei ole pyytänyt A:lta selitystä.

Hallinto-oikeus on katsonut, että A on ollut viivytyksettä tavattavissa, joten häntä on tullut kuulla ennen valvontaeläinlääkärin päätöksen tekemistä. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei A:ta ole ennen päätöksen tekemistä kuultu eläinsuojelulain ja hallintolain edellyttämällä tavalla. Koska näin ei ole menetelty, asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, jonka vuoksi päätös on kumottava.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Eläinsuojelulaki 3 ja 44 §

Hallintolaki 34 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannamaija Falck, Heikki Toivanen ja Matti Leikkonen. Esittelijä Auli Saarinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Turun ympäristöterveydenhuollon valvontaeläinlääkäri on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin valvontaeläinlääkärin päätös on kumottu.

Valvontaeläinlääkäri on esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Valvontaeläinlääkäri on 27.5.2014 puhelimitse keskustellut A:n kanssa. Keskustelussa A oli ilmaissut tyytyväisyytensä huonokuntoisen koiran lopetukseen. Toisen koirista A olisi halunnut takaisin. Valvontaeläinlääkäri kuitenkin tiesi koirien jo toistamiseen joutuneen muualla hoidettaviksi, koska ne olivat olleet huonolla hoidolla ja A:n jouduttua kiireellisesti sairaalaan olisivat jääneet kokonaan hoidotta. Valvontaeläinlääkäri kertoi A:lle tämän vuoksi harkinneensa, ettei koiraa enää palautettaisi A:lle. Vastineenaan tähän A oli ilmoittanut kiintyneensä koiraan ja hoitavansa sitä vastaisuudessa hyvin. Asiaa harkittuaan valvontaeläinlääkäri oli seuraavana päivänä 28.5.2014 eläinsuojelulain 44 §:n perusteella päättänyt, ettei koiraa palauteta A:lle, koska hän oli hallitsemattoman alkoholin käyttönsä vuoksi laiminlyönyt koiriensa hoitoa ja hyvinvointia.

Päätöspöytäkirjaan 28.5.2014 on kirjattu A:n puhelimitse tapahtunut kuuleminen. A:n eläinhoitolaan sittemmin toimittama kirje vastaa sisällöltään edellä mainittua puhelinkeskustelua. A:ta on kuultu eläinsuojelulain ja hallintolain mukaisesti.

A on valvontaeläinlääkärin valituksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt muun ohella, ettei valvontaeläinlääkäri ole ollut häneen yhteydessä pikaista puhelinkeskustelua lukuun ottamatta. Tuolloinkin yhteydenottajana oli A. Keskustelu oli lyhyt, A:ta syyttävä ja koski enemmän lopetettua koiraa kuin koiraa, josta asiassa on kysymys. Keskustelun aikana valvontaeläinlääkäri ei maininnut, ettei koiraa palautettaisi A:lle. Sittemmin lähettämänsä kirjeenkin A laati valvontaeläinlääkärin sitä häneltä pyytämättä. Valvontaeläinlääkärin olisi tullut pyytää A:ta selvitystä. Toisin kuin valvontaeläinlääkäri on esittänyt, A:n koiriin ei ole kohdistunut minkäänlaista uhkaa. Koirien hoitoa ja hyvinvointia ei ole laiminlyöty.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valvontaeläinlääkärin valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Korkein hallinto-oikeus ottaa A:n valituksen hallinto-oikeudelle välittömästi tutkittavakseen ja hylkää sen.

Perustelut

1. Asianosaisen kuuleminen

Sovelletut säännökset ja perusteluja

Eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan muun muassa kunnaneläinlääkäri voi kieltää sitä, joka rikkoo mainittua lakia tai sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista menettelyä taikka määrätä tämän asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa.

Eläinsuojelulain 44 §:n mukaan, jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, muun muassa kunnaneläinlääkäri voi 42 §:n säännöksistä poiketen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tässä tarkoituksessa eläimelle voidaan hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta ehdottoman välttämättömiä aineita taikka, jos se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, eläin voidaan lopettaa tai toimittaa teurastettavaksi taikka myydä huutokaupalla tai käyvästä hinnasta muuten. Eläinsuojelulain 44 §:n perustelujen (HE 36/1995 vp) mukaan pykälässä tarkoitettu eläinsuojelullinen syy on kysymyksessä paitsi silloin, kun eläin kärsii jo ehdottoman välttämättömän hoidon puutteesta, myös silloin, kun eläimen hoidosta vastaava henkilö on tavoittamattomissa tai jostain syystä kykenemätön hoitamaan eläintä ja on oletettavissa, että eläimen hyvinvointi tästä syystä vaarantuu pikaisesti.

Eläinsuojelulain 45 §:n mukaan ennen 42 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Ennen 44 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa.

Hallintolain 5 §:n 1 momentin mukaan, jos muussa laissa on hallintolaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolain asemesta.

Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Saatu selvitys

Poliisille tulleen ilmoituksen mukaan A:n koirat olivat hänen poissa ollessaan haukkuneet hänen asunnossaan 1–2 päivän ajan. Poliisi pyysi Turun eläinhoitolasta apua koirien kiinniottoon ja kuljettamiseen. Paikalle 21.5.2014 tultaessa A tavattiin asunnostaan nukkumassa. Toinen hänen koiristaan haukkui asunnon ovella, ja toinen makasi huonokuntoisena lattialla. Koirilla oli vettä ja ruokaa, mutta ne olivat virtsanneet lattialle. A antoi poliisille suullisen suostumuksen huonokuntoisen koiran lopettamiseen. Toinen koira vietiin eläinhoitolaan.

A on 26.5.2014 kysellyt koiraansa eläinhoitolasta. Valvontaeläinlääkäri on 27.5.2014 keskustellut hänen kanssaan puhelimitse. A on tuolloin kertonut olleensa sairaalassa 21.–26.5.2014. Tiedossa oli, että koirat olivat myös 10.–12.11.2012 olleet eläinhoitolassa A:n sairaalassa olon vuoksi.

Valvontaeläinlääkäri on päätöksellään 28.5.2014 eläinsuojelulain 44 §:n perusteella määrännyt, ettei eläinhoitolaan otettua koiraa palauteta A:lle, koska hän alkoholismistaan johtuen ei sovellu koiran pitäjäksi.

A on 31.5.2014 toimittanut eläinhoitolaan kirjoituksen, jossa on tehnyt selkoa koirien pidostaan ja esittänyt, että eläinhoitolaan otettu koira palautetaan hänelle ja otetaan häneltä pois vasta, jos sittemmin ilmenee, että koiraa kohdellaan huonosti.

A on valituksessaan Turun hallinto-oikeudelle vaatinut valvontaeläinlääkärin päätöksen kumoamista. A on esittänyt muun ohella, että hänen koirillaan oli ruokaa ja juomaa, kuten valvontaeläinlääkärin päätöksestä ilmenee. Koirat ovat saaneet myös liikuntaa. Toinen koirista on aina ollut hyväkuntoinen. A on päättänyt jättää alkoholin ja on kouluttautumassa uuteen ammattiin.

Oikeudellinen arviointi kuulemisen osalta

Hallinto-oikeus on hallintolain ja eläinsuojelulain säännösten perusteella katsonut, ettei valvontaeläinlääkäri ole ennen asiassa tekemänsä päätöksen antamista kuullut A:ta.

Hallintolaki on hallintoasian käsittelyä viranomaisessa koskeva yleislaki. Kuten lain 5 §:n 1 momentista ilmenee, laintasoiset erityissäännökset saavat lähtökohtaisesti etusijan suhteessa hallintolakiin.

Hallituksen esityksessä hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta (HE 72/2002 vp) on hallintolain 5 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu muun ohella seuraavaa:

"Ehdotuksen mukaan hallintolaki olisi hyvän hallinnon perusteita ja hallintoasiassa noudatettavaa menettelyä sääntelevä yleislaki. Lakia sovellettaisiin siten aina silloin, kun jostain lain soveltamisalan piiriin kuuluvasta asiasta ei ole säädetty muussa laissa. Lakia sovellettaisiin myös täydentävästi tietyssä hallintoasiassa noudatettavaa menettelyä koskevan muun lain rinnalla.

Erityissäännösten merkitystä suhteessa hallintolakiin on arvioitava silloin, kun muussa laissa oleva säännös sääntelee samaa asiaa, josta on säädetty hallintolaissa. Arviointi on aina säännöskohtaista. Hallintolain säännökset syrjäytyisivät siltä osin kuin vastaavasta menettelykysymyksestä on tarkoitettu säännellä muussa laissa poikkeavalla tavalla. Tästä syystä tulisi tapauskohtaisesti arvioida, kattaako muun lain säännös sillä tavoin hallintolaissa säännellyn menettelyvaatimuksen alan, ettei hallintolain säännökselle jää sovellettavuutta, vai saako erityissäännös aikaan vain sellaisen osittaisen poikkeaman vastaavasta yleissäännöksestä, että säännöksiä tulee soveltaa rinnakkain."

Eläinsuojelulain 45 §:ssä on erityissäännöksiä kuulemisesta. Pykälän mukaan ennen eläinsuojelulain 42 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Ennen saman lain 44 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä tuo tilaisuus on varattava vain, jos eläimen omistaja ja haltija ovat viivytyksettä tavattavissa. Nyt ratkaistavana olevassa asiassa kuulemisen lainmukaisuus on arvioitavana eläinsuojelulain 44 §:n mukaisiin kiireellisiin toimenpiteisiin liittyen.

Eläinsuojelulaissa ei ole viittausta asianosaisen kuulemista koskeviin hallintolain tai sitä edeltäneen hallintomenettelylain säännöksiin. Kun eläinsuojelulain säännöksiä kuulemisesta arvioidaan suhteessa hallintolain vastaaviin, on hallintolain 5 §:n edellä viitatuissa perusteluissa mainitulla tavalla otettava huomioon eläinsuojelulain tarkoitus.

Jotta eläimiä voidaan eläinsuojelulain 1 §:n mukaisesti suojella tehokkaasti kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua, lain 44 §:n perusteella tarpeellisiin toimenpiteisiin on voitava ryhtyä välittömästi. Pykälän mukaan tämä voi siinä mainituin edellytyksin tapahtua ilman, että eläimen omistajalle tai haltijalle on varattu tilaisuutta tulla kuulluksi. Tähän nähden on riittävää, että eläimen omistaja tai haltija on saanut tilaisuuden suullisen selityksen antamiseen. Tämän vuoksi hallintolain säännöksiä, joiden mukaan asianosaista kuullaan lähtökohtaisesti kirjallisesti, ei ole sovellettava eläinsuojelulain 44 §:ssä tarkoitettua päätöstä tehtäessä.

Asiakirjoista ilmenee, että A:ta on puhelimitse kuultu koiran palauttamatta jättämisestä ennen kuin valvontaeläinlääkäri on tehnyt sitä koskevan päätöksensä.

Näillä perusteilla valvontaeläinlääkärin päätöstä ei ole kumottava kuulemisvirheen perusteella. Koska hallinto-oikeus on kuitenkin mainitulla perusteella kumonnut valvontaeläinlääkärin päätöksen, hallinto-oikeuden päätös on kumottava.

2. Kiireelliset toimenpiteet

Hallinto-oikeuden kumottua valvontaeläinlääkärin päätöksen kuulemisvirheen perusteella hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole otettu kantaa A:n valituksessaan hallinto-oikeudelle esittämiin perusteisiin. Asian selvitettyyn tilaan nähden asiaa ei ole kuitenkaan syytä palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi, vaan asia on syytä ottaa A:n hallinto-oikeudelle tekemän valituksen perusteella välittömästi korkeimmassa hallinto-oikeudessa tutkittavaksi.

Sovelletut säännökset

Eläinsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan hoidossa olevaa eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein. Pykälän 2 momentin mukaan asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen hoidolle asetettavista vaatimuksista.

Eläinsuojeluasetuksen 8 §:n mukaan hoidossa olevan eläimen terveydestä ja yleisestä hyvinvoinnista sekä eläimen puhtaudesta ja sen tarvitsemasta muusta kehonhoidosta on huolehdittava.

Eläinsuojeluasetuksen 9 §:n 1 momentin mukaan hoidossa olevalle eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi.

Eläinsuojeluasetuksen 10 §:n mukaan, jos hoidossa oleva eläin on ihmisen välittömässä valvonnassa tai tavoitettavissa, on eläimen kunto ja terveydentila sekä hyvinvointi tarkastettava vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useamminkin.

Eläinsuojeluasetuksen 11 §:n mukaan eläimen sairastuessa tai vahingoittuessa sille on viipymättä annettava tai hankittava asianmukaista hoitoa.

Eläinsuojelusta koirien pidossa säädetään lisäksi valtioneuvoston asetuksessa koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta (674/2010).

Eläinsuojelulain 47 §:n mukaan eläimen takavarikosta on voimassa, mitä pakkokeinolaissa säädetään. Sen estämättä, mitä pakkokeinolain 7 luvun 13 §:ssä säädetään takavarikon kohteen säilyttämisestä, saadaan takavarikoitu eläin heti lopettaa, myydä tai muutoin luovuttaa, jos sen arvo on vähäinen tai jos sen hoidon järjestäminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista.

Oikeudellinen arviointi

Eläinsuojelulain mukaisten kiireellisten toimenpiteiden tarkoituksena on turvata eläimen hyvinvointi. A koirien omistajana on ollut toistuvasti kykenemätön huolehtimaan koiristaan. Toinen koirista on huonokuntoisuutensa vuoksi lopetettu. Koiraa eläinhoitolaan toimitettaessa on siten voitu perustellusti katsoa, että A on kykenemätön huolehtimaan koirasta ja että koiran hyvinvointi tästä syystä pikaisesti vaarantuu.

Valvontaeläinlääkäri on voinut eläinsuojelulain 44 §:n perusteella määrätä, ettei A:n asunnosta otettua ja eläinhoitolaan toimitettua koiraa palauteta A:lle.

Lopputulos

Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus on hylättävä.

Eläinsuojelulaissa ei ole säännöstä siitä, miten kauan eläin voi eläinsuojelulain 44 §:n nojalla tehdyn päätöksen perusteella olla otettuna pois omistajaltaan tai haltijaltaan. Eläinsuojelulain 44 § ei kuitenkaan tarkoita eläimen takavarikkoa, kuten lain 47 §:stä ilmenee. Takavarikosta päättää esitutkintalaissa säädetyin edellytyksin esitutkintaviranomainen. Eläinsuojelulain 44 §:n perusteella eläimen hoidosta voidaan määrätä vain väliaikaisesti, ja määräystä tai eläinsuojelun vuoksi ehkä tarpeellisia muita toimia on arvioitava mahdollisimman pian uudelleen. Tämän vuoksi valvontaeläinlääkärin on viivytyksettä arvioitava, onko 28.5.2014 annetun määräyksen voimassa pitämiselle edellytyksiä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Petri Leinonen.