KHO:2015:129

Hallinto-oikeus oli ELY-keskuksen valituksesta kumonnut kunnan maa-aineslupaviranomaisen myöntämän luvan soran ja hiekan ottamiseen 5,8 hehtaarin ottamisalueelta. Ottamisalue sijaitsi noin kaksi kilometriä leveällä luode-kaakko-suuntaisella harjujaksolla, joka oli pinnanmuodoiltaan matalaprofiilista. Alue ei ollut muusta maisemasta selvästi erottuva eikä alueelta ollut laajaa näköalaa ympäristöön. Ottamisalue sijaitsi keskellä laajaa mäntyvaltaista kangasmetsäaluetta. Ottamissuunnitelman mukaisesta ottamisesta ei aiheutunut ottamisalueella tai sieltä ulospäin näkyviä merkittäviä maisemallisia vaikutuksia. Ottamisalue ei edustanut luvan myöntämisen esteenä olevaa maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua kaunista maisemankuvaa saman pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja luonnon merkittäviä kauneusarvoja eikä se muodostanut erikoista luonnonesiintymää. Maakuntakaavan arvokkaan harjualueen rajauksella (ge/2) ei ollut välitöntä oikeudellista merkitystä. Koska estettä luvan myöntämiselle ei ollut, hallinto-oikeuden päätös oli kumottava ja ympäristölautakunnan päätös saatettava voimaan.

Maa-aineslaki 3 § 1 momentti ja 6 § 1 momentti

Ks. myös KHO 2015:128.

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 11.11.2014 n:o 14/0685/2

Asian aikaisempi käsittely

Uuraisten ympäristölautakunta maa-aineslaissa tarkoitettuna lupaviranomaisena on 29.10.2013 (§ 58) tekemällään ja 4.11.2013 antamallaan päätöksellä myöntänyt Lemminkäinen Infra Oy:lle (käyttöoikeussopimukseen perustuvan ottamisoikeuden haltija) luvan maa-ainesten (sora ja hiekka) ottamiseen Uuraisten kunnan Kangashäkin kylässä sijaitsevalta, A:n omistuksessa olevalta tilalta Koivukangas RN:o 4:8. Kokonaisottomäärä on 380 000 m3 ja lupa on voimassa 31.10.2024 saakka. Lupa on myönnetty 11.6.2013 päivätyn ottamissuunnitelman mukaisesti ja siihen on liitetty seuraavat lupaehdot:

1. Koska ottoalue sijaitsee yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeäksi luokitellulla II luokan pohjavesialueella, alin ottotaso tulee olla vähintään kolme metriä ylimmän pohjavesipinnan yläpuolella, ei kuitenkaan alle maa-aineslupahakemuksessa esitetyn tason N60 +145.00. Pohjaveden asemaa muuttavaa kaivua tai ottotason alapuolisia massanvaihtoja ei sallita.

2. Valvonnan helpottamiseksi tulee ottoalueelle asentaa ja ylläpitää vähintään kaksi alinta ottotasoa osoittavaa, selvästi näkyvää, korkeusmerkkiä (esimerkiksi kolmiopukki). Merkintöjen on oltava luettavissa koko ottoluvan keston ajan. Merkinnät tulee asentaa ennen ottotoiminnan aloittamista.

3. Alueelle tulee asentaa yksi pohjaveden havaintoputki. Putkesta tulee havaita pohjaveden mahdollinen esiintyminen ja pinnan taso neljä kertaa vuodessa (talvi, kevät, kesä ja syksy). Havaintotulokset ja havaintopäivät tulee merkitä havaintopäiväkirjaan. Tiedot on toimitettava Uuraisten kunnan ympäristötoimistoon kunkin vuoden tammikuun 31. päivään mennessä yhdessä otettujen maa-ainesten laatu- ja määrätietojen kanssa. Havaintoputken alapää tulee asentaa alemmaksi kuin tasoon N60 +141,54.

4. Alueella syntyvät tavanomaiset jätteet tulee toimittaa kierrätykseen tai loppusijoitukseen Uuraisten kunnan kulloinkin voimassa olevien jätehuoltomääräysten mukaisesti.

5. Kaivannaisjätteet ja alueella vielä olevat hakkuujätteet tulee käsitellä lupahakemukseen liitetyn kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman mukaisesti.

6. Pintamaat tulee varastoida jätehuoltosuunnitelman ja ottosuunnitelman mukaisesti kaivualueen ulkopuolelle siten, että ne voidaan käyttää maisemoinnin yhteydessä kasvualustan muodostamiseen.

7. Alueella ei sallita murskausasemia, asfalttiasemia tai öljysora-asemia ilman erillistä ympäristölupaa. Kyseistä lupahakemusta koskevan päätöksen yhteydessä käsitellään myös mahdolliset viikoittaiset tai päivittäiset toiminta-aikarajoitukset, sekä murskauksesta aiheutuvien mahdollisten pöly- ja meluhaittojen torjunta.

8. Alueella ei saa käyttää huonokuntoisia koneita tai ajoneuvoja. Autojen, koneiden sekä poltto- ja voiteluaineiden varastointi sekä ajoneuvojen huolto on alueella kielletty, ellei ympäristön pilaantumisvaaraa ole poistettu asianmukaisilla tiloilla ja suojarakenteilla. Myös autojen ja koneiden tankkaus on järjestettävä siten, ettei siitä aiheudu öljy- tai polttoainepäästöjen vaaraa. Lisäksi pohjaveden puhtaana säilymiseksi on huolehdittava siitä, että pohjavedelle vahingollisten aineiden käsittelyssä noudatetaan erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta.

9. Ottamisalueen luiskat tulee muotoilla kaltevuuteen 1:3 tai loivemmiksi. Luiskiin on asetettava tulevaa kaltevuutta osoittavat luiskamerkit.

10. Ottamisen aikana tulee tilapäisesti jyrkät luiskat suojata esimerkiksi lippusiimoin ja varoituskyltein.

11. Alueen jälkihoitotoimenpiteet ja maisemointi tulee tehdä vaiheittain ottamisen edistyessä. Maisemointitöiden ja ottotoiminnan edistyminen tulee tarkastaa kahden vuoden välein. Tarkastuksessa tulee olla läsnä luvanhaltijan edustaja, kaupungin maa-ainesoton valvoja, sekä tarpeen vaatiessa ELY-keskuksen edustaja.

12. Kaksi vuotta ennen lupakauden päättymistä alueella tulee tehdä tarkastus, jossa selvitetään jatkosuunnitelmat ja mahdolliset poikkeukselliset maisemointitarpeet. Tarkastuksessa selvitetään jäljelle jäävän harjualueen ja ottoalueen yhteensovittaminen mahdollisimman luonnonmukaisen ja kauniin maisemakuvan aikaansaamiseksi. Samalla on suunniteltava, onko mahdollisuuksia jättää tai suunnitella alueelle paahdealueita. Samalla määritellään myös alueen metsittämistarpeet.

13. Alueen jälkitasauksessa, jälkiverhoilussa ja yleisessä siistimisessä ei saa käyttää pohjavettä vaarantavia materiaaleja.

14. Ottoalueiden tulotien varteen tulee pystyttää taulu, joista käy ilmi muun muassa maa-ainesluvan haltija/urakoitsija yhteystietoineen, kiellot tai varoitukset alueella liikkujille sekä luvan voimassaoloaika. Kaikki kyltit ja varoitustaulut sekä luiska- ja korkeusmerkinnät on pidettävä kunnossa koko lupakauden ajan.

Lupa on voimassa 31.10.2024 saakka, johon mennessä kaikki ottamisaluetta koskevat jälkityöt tulee olla suoritettuina.

Asian käsittely Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on valituksessaan vaatinut, että ympäristölautakunnan päätös kumotaan.

Vaatimuksensa tueksi ELY-keskus on esittänyt seuraavaa:

Ottamisalue sijaitsee Ruotokassin vedenhankintaan soveltuvalla II-luokan pohjavesialueella, joka on varattu Kangashäkin kylän vedenhankintaa varten. Pohjavesialue sijoittuu luode-kaakko -suuntaiselle Laukaan-Saarijärven-Kokkolan pitkittäisharjujaksolle. Harju on tasainen, matala ja laajentunut. Laajentunut osa koostuu erillisistä kummuista ja supista. Harjun maaperä on hiekkaa, soraa ja kivistä soraa. Harjun laiteilla maaperä on silttiä ja hiekkaa. Pohjaveden virtaussuuntien selvittäminen edellyttää lisätutkimuksia.

Ottamisalue sijaitsee lähes keskellä Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavassa arvokkaaksi harjualueeksi osoitettua Ruotokassin harjualuetta. Kaavamerkinnällä Ge/2 osoitetaan valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokas harjualue, jota pidetään geologisesti, maisemallisesti tai joiltakin ominaispiirteiltään erityisenä luonnonympäristönä. Kaavamääräyksen mukaan alueen käytön suunnittelussa on otettava huomioon alueen luonnonkauneuden, geologisten muodostumien sekä erikoisten luonnonolosuhteiden ja -esiintymien säilyminen.

Edellä mainitut Ge/2-rajauksen mukainen harjualue ja pohjavesialue ovat säilyneet maa-ainesten otolta lukuun ottamatta suunnitellun ottamisalueen eteläkärjessä olevaa kotitarveottoaluetta. Ruotokassia voidaan pitää luonnontilaisen kaltaisena alueena, koska kotitarveottoalue on pienialainen ja vaikutuksiltaan vähäinen ja voidaan vielä maisemoida. Suunniteltu ottamistoiminta heikentäisi olennaisesti harjumuodostuman geologista arvoa ja aiheuttaisi alueelle pysyvän maisemavaurion. Myös keskisuomalaisille harjumuodostumille tyypillinen harjukasvillisuus tuhoutuisi. Suunnitellulla ottoalueella on kaksi piirteiltään loivahkoa harjuselännettä. Eteläisemmällä ja paahteisemmalla selänteellä ja sen edustalla esiintyy hietakastikkaa, kieloa, sarjakeltanoa, sianpuolukkaa sekä silmälläpidettävää kissankäpälää.

Keski-Suomen maakuntakaavan taustaselvityksessä (POSKI-projekti) Ruotokassin harjualue arvotettiin maakunnallisesti arvokkaaksi. Kyseessä on ominaispiirteiltään melko laaja harjualue, joka on maisemallisesti jokseenkin merkittävä ja erityispiirteiltään säilyttämisen arvoinen. Alueen arvoa korostaa sen sijainti soranoton vahvasti leimaaman Kangashäkin harjukohteen jatkeena. Alueella on geologisia, maisemallisia ja biologisia arvoja. Suunniteltu ottamistoiminta johtaa alueen tuhoutumiseen pala palalta, jolloin alue menettää ympäristöllisen monimuotoisuutensa ja erityiset ominaispiirteensä maakunnallisesti arvokkaana yhtenäisenä maa-ainesten otolta säilyneenä pohjavesi- ja harjualueena. Tältä osin on otettava huomioon korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 1983 II 126, jossa seudun ainoaa säilynyttä pitkittäisharjumuodostumaa pidettiin maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuna erikoisena luonnonesiintymänä, eikä lupaa soranottoon sen vuoksi tullut myöntää.

Suunniteltu ottamistoiminta lisää pohjaveden likaantumisriskiä ja saattaa aiheuttaa vesilain 3 luvun 2 §:n (pohjaveden muuttamiskielto) ja/tai ympäristönsuojelulain 8 §:n (pohjaveden pilaamiskielto) vastaisia seurauksia. Myös ympäristönsuojelulain 7 §:ssä tarkoitettu maaperän pilaantuminen on mahdollista.

Uuraisten ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on muun ohella vaadittu, että valitus hylätään perusteettomana.

Lemminkäinen Infra Oy on antanut valituksen ja lautakunnan lausunnon johdosta selityksen.

ELY-keskus on antanut lautakunnan lausunnon ja Lemminkäinen Infra Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) valituksesta kumonnut Uuraisten ympäristölautakunnan päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Edellä mainitun pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Asiassa esitettyä selvitystä

Ottamisalue Uuraisten kunnan Kangashäkin kylän tilalla Koivukangas RN:o 4:8 sijaitsee Ruotokassin harjualueella noin 7,5 kilometriä Uuraisten kuntataajamasta lounaaseen. Ottamisalueen pinta-ala on noin 5,8 hehtaaria ja se rajoittuu eteläosastaan pinta-alaltaan noin 0,2 hehtaarin suuruiseen soramonttuun, josta on otettu maa-aineksia kotitarvekäyttöön. Ottamisalue sijaitsee vedenhankintaan soveltuvalla Ruotokassin II luokan pohjavesialueella, sen pohjaveden muodostumisalueella.

Ottamissuunnitelman mukaan ottamisalue sijaitsee noin kaksi kilometriä leveällä luode-kaakko -suuntaisella harjujaksolla, joka muodostuu ottamisalueella kahdesta vierekkäisestä selänteestä. Selänteiden välissä on matala painanne. Pohjoisempi selänne on vallitseva, ja sen korkeimmat kohdat yltävät tasolle +158. Eteläisempi selänne kohoaa tasolle +155 - +157. Selänteiden välinen painanne on alimmillaan tasolla + 153 - +154.

Ruotokassin harjualueella ei ole voimassa yleis- tai asemakaavaa. Ympäristöministeriö on 11.5.2011 vahvistanut Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavan, joka täydentää Keski-Suomen maakuntakaavaa maa-aineshuollon ja siihen liittyvien luontoarvojen osalta. Kaavassa kiinnitetään erityistä huomiota vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön sekä maiseman ja luonnonarvojen vaalimiseen. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 20.11.2012 taltionumero 3263 hylännyt kaavaa koskevan valituksen. Ottamisalue sijaitsee lähes keskellä 2. vaihemaakuntakaavassa arvokkaaksi harjualueeksi osoitettua ge/2-aluetta, jonka pinta-ala on noin 134 hehtaaria. Kaavamerkinnällä osoitetaan valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokas harjualue, jota koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen käytön suunnittelussa on otettava huomioon alueen luonnonkauneuden, geologisten muodostumien sekä erikoisten luonnonolosuhteiden ja -esiintymien säilyminen. Kaavaa koskevassa ympäristöministeriön vahvistamispäätöksessä on todettu, että arvokkaita harjualueita tarkoittava ge/2-merkintä on alueen erityisominaisuutta kuvaava osa-aluemerkintä, joka ei ole laadultaan suojelualuevaraus.

Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavan keskeisen tausta-aineiston muodostaa Poski-projekti, joka koskee pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamista ja jonka tavoitteena on turvata Keski-Suomen maakunnassa laadukkaiden kiviainesten saanti ja samalla arvokkaiden harju-, kallio- ja moreenialueiden suojelulliset arvot. Projektin yhteydessä tehdyillä maastotarkastuksilla on selvitetty muun muassa harjualueiden luonto- ja maisema-arvot sekä geologiset arvot. Tarkastusten perusteella laaditussa Keski-Suomen harjukohteet -julkaisussa on todettu, että monet Keski-Suomen harjukohteet ovat kärsineet soranotosta ja yhtenäiset harjualueet ovat pirstoutuneet. Julkaisun mukaan Ruotokassin pohjavesialue on harjujaksoon kuuluva kaakkoisosastaan Heinälamminpuroon rajoittuva harjualue, joka käsittää useita harjukuoppia ja harjanteita. Heinälamminpuron kaakkoispuolella olevalla harjualueella (Kangashäkki) on laajoja soranottoalueita. Maisemallisesti Ruotokassin alue on jokseenkin merkittävä, hyvin säilynyt harjualue. Kangashäkin harjualueen osalta julkaisussa on todettu, että alueen luonnontila on muuttunut ja geologinen arvo laskenut laaja-alaisen soranoton takia. Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavaa koskevassa ympäristöministeriön vahvistamispäätöksessä on todettu, että vaikka Poski-projektissa on tunnistettu Ruotokassin alueen hyvät maa-ainesvarat, alue on tästä huolimatta luokiteltu luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaksi alueeksi ja osoitettu ge/2-merkinnällä. Merkintä perustuu siihen, että Ruotokassi on melko laaja luonnontilaisena pohjavesialueena säilynyt harjualue, jonka arvoa korostaa erityisesti se, että tämä soranotolta säästynyt alue sijaitsee soranoton muokkaaman Kangashäkin harjukohteen jatkeena.

ELY-keskuksen esittämän selvityksen mukaan Uuraisten kunnan rantayleiskaavan luontoselvityksessä Ruotokassin harjualueen eteläosasta on tunnistettu vesistöjen ja niihin liittyvien harjumaisemien maisema-arvoja. Ge/2-alueella noin 300 metrin etäisyydellä suunnitellusta ottoalueesta sijaitseva Ruotokassi-niminen lampi on kaavassa osoitettu ympäristöarvoja omaavaksi maisemallisesti arvokkaaksi kohteeksi (MY/M6). Luontoselvityksessä todetaan, että ympäröivät harjumaastot laskevat jyrkähkösti lammen rantaan, mikä luo lammelle erityisen arvokkaan maisemallisesti säilyttämisen arvoisen kehyksen.

ELY-keskuksen mukaan Ruotokassin harjualueen maisemalliset arvot liittyvät erityisesti alueen sisäisen maiseman vaihtelevuuteen. Alue on laaja ja eheä luonnonmaisema-alue, jonka maisemakuva käsittää muun muassa useita suppia, kohoumia ja selänteitä. Ottamissuunnitelman mukainen ottamistoiminta kohdistuisi harjumuodostuman keskiselänteeseen, keskelle maa-ainesten otolta lähes koskemattomana säilynyttä aluekokonaisuutta.

Filosofian maisteri, geologi Keijo Uusikartano on ottamistoimintaa koskevassa lausunnossaan 23.9.2013 todennut muun ohella, että Ruotokassin maakunnallisesti arvokkaan harjualueen pinta-ala 134 hehtaaria huomioon ottaen kaikkialla alueella ei esiinny arvokkaita geologisia muodostumia tai maisemallisia arvoja. Kokonaisuutena harjualue koostuu muutamista kapeista, katkeilevista selänteistä ja niiden välisistä matalista painanteista. Lisäksi alueella on matalahkoja harjukuoppia ja kumpuja. Pinnanmuodoiltaan Ruotokassin alue on tyypillinen leveä harjualue, jolla ei esiinny harvinaisempia arvokkaita geologisia muodostumia kuten dyynejä, syviä suppia, deltatasanteita, jyrkkärinteisiä ja kapeita harjuselänteitä, muinaisrantoja tai rantavalleja. Tällaisia arvokkaampia harjujen geologisia muodostumia on lukuisilla lähialueen harjualueilla (Saarijärvi-Uurainen-Äänekoski-Laukaa) ja niihin nähden Ruotokassi on erittäin vaatimaton. Pinnanmuodoiltaan ottoalue on varsin matalaprofiilista. Korkeimmat ja matalimmat tasot eivät ole vierekkäin, vaan korkeusvaihtelut ovat vähittäisiä, eikä alueella ole jyrkkäpiirteisiä pinnanmuotoja. Ottamisalueella ei ole erityisiä geologisia muodostumia tai erikoisia luonnonesiintymiä tai -olosuhteita.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Keski-Suomen maakuntakaavaa täydentävän 2. vaihemaakuntakaavan tavoitteena on turvata Keski-Suomen maakunnassa laadukkaiden kiviainesten saanti rakentamiseen sekä suojella samalla muun muassa arvokkaita harjualueita. Vaikka kaava näin ollen onkin laadittu erityisesti maa-ainesten ottamistoimintaa silmällä pitäen, kaavan ge/2-merkintä ei sinänsä ole ehdoton oikeudellinen este maa-ainesluvan myöntämiselle, vaan maa-aineslupaharkinta tehdään aina tapauskohtaisesti maa-aineslain säännösten nojalla.

Arvioitaessa nyt kysymyksessä olevan maa-ainesluvan myöntämisen edellytyksiä tulee ottaa huomioon, ettei itse ottamisalueella esitetyn selvityksen mukaan ole yksittäisiä erikoisia biologisia tai geologisia luonnonesiintymiä. Ottamisalue sijaitsee II luokan pohjavesialueella, jonka veden laatu ja antoisuus on mahdollista turvata lupaan liitettävillä lupamääräyksillä. Alueella ei ole osoitettu olevan muita maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja erityisiä luonnonolosuhteita, joille ottamistoiminta voisi ennalta arvioiden aiheuttaa huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia. Tähän nähden arvioitavaksi tulee lähinnä se, voiko ottamistoiminta Ruotokassin harjualueella aiheuttaa lain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan tai luonnon merkittävien kauneusarvojen tuhoutumista.

Ympäristöministeriön maa-ainesten ottamista koskevassa ohjeessa (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009: Maa-ainesten kestävä käyttö) arvioidaan kaunista maisemakuvaa ja luonnon kauneusarvoja seuraavasti: "Kauniilla maisemakuvalla ja luonnon merkittävillä kauneusarvoilla tarkoitetaan tarkasteltavan kohteen tai sitä ympäröivän maiseman kauneutta. Maiseman kauneutta voidaan tarkastella kohteesta ympäristöön päin ja ympäristöstä kohteeseen päin. Kaunis maisema ei ole mikä tahansa maisema, vaan on edellytettävä, että maisema sisältää tiettyjä objektiiviseen arviointiin perustuvia kauneusarvoja. Kaunis maisemakuva ja luonnon merkittävät kauneusarvot kytkeytyvät käsitteinä toisiinsa. Maa-aineslain mukaisessa lupaharkinnassa kaunis maisemakuva ja luonnon merkittävät kauneusarvot on koettu ongelmallisiksi, koska maiseman kauneuden näkeminen on subjektiivista."

Nyt kysymyksessä olevan ottamisalueen ja sen lähiympäristön osalta voidaan arvioida, että maisemakuvan arvioinnilta edellytettävä objektiivisuus toteutuu sillä, että alue on edellä selostetuin tavoin arvioitu maakuntakaavassa maakunnallisesti arvokkaaksi harjualueeksi. Tältä osin on otettava huomioon, että Ruotokassin harjualueen maisema-arvoja on kaavassa arvioitu samassa yhteydessä, kun siinä on arvioitu mahdollisuuksia maa-ainesten ottamiseen alueella. Kaavan tavoitteet ja esitetyt ge/2-rajauksen perustelut huomioon ottaen Ruotokassin harjualuetta on tarkasteltava maisemallisena kokonaisuutena, jonka erityinen arvo on siinä, että sen vaihteleva harjumaisema on toistaiseksi säilynyt ehjänä. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin sillä perusteella, että suunnitellun ottamisalueen eteläosassa on kotitarveottoon käytetty soramonttu. Tämä olemassa oleva monttu ei voi olla luvanvaraista ottamistoimintaa koskevan luvan myöntämisen peruste. Lisäksi monttu pienialaisena ja esitetyn selvityksen mukaan noin viiden metrin syvyisenä on suhteellisen helposti ennallistettavissa maisemoimalla. Vaikka Ruotokassin harjualue ei esitetyn selvityksen mukaan olekaan maisemasta selvästi erottuva eikä alueelta mitä ilmeisimmin ole laajaa näköalaa ympäristöön, aluetta voidaan pitää maisema-arvoiltaan erityisenä myös sen vuoksi, että sen pitkähkön harjujakson itäpuoli, johon Ruotokassin alue kuuluu, eli Kangashäkin alue on siellä toteutuneen maa-ainesten oton vuoksi jo merkittävästi menettänyt maisema- ja luonnonarvojaan. Mikäli haettu lupa nyt myönnettäisiin, siitä seuraisi harjujakson pirstaloituminen myös sen länsipäässä. Ottamisalueen sijainti keskellä kaavan ge/2-aluetta korostaa ottamisen haitallisten vaikutusten merkittävyyttä. Maisemavaikutuksia arvioitaessa voidaan vielä ottaa huomioon se, että Ruotokassin alueen eheydellä on vaikutusta myös Ruotokassi-lammen maisema-arvojen säilymiselle.

Edellä selostettu huomioon ottaen suunnitellusta ottamistoiminnasta voi ennalta arvioiden aiheutua maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettua maisemakuvan ja luonnon kauneusarvojen turmeltumista. Edes lupamääräyksin ei voida varmistua siitä, ettei hankkeesta aiheutuisi mainituissa lainkohdissa tarkoitettua seurausta. Tämän vuoksi maa-aineslupahakemus on hylättävä.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maa-aineslaki 11 §

Kuntalaki (365/1995) 90 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Tiina Hyvärinen, joka on myös esitellyt asian, ja Paula Pihlava.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Uuraisten kunnanhallitus on valituksessaan esittämillään perusteilla vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Uuraisten ympäristölautakunnan maa-aineslupapäätös saatetaan voimaan.

2. A on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Uuraisten ympäristölautakunnan maa-aineslupapäätös saatetaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Toimittaessa hakemuksen, ottamissuunnitelman ja esitettyjen lupamääräysten mukaisesti ottamisesta ei aiheudu maa-aineslain 3 §:ssä mainittuja haitallisia seurauksia. Kaunista maisemakuvaa tai luonnon merkittäviä kauneusarvoja ei objektiivisesti tarkasteltuna ole, sillä alue ei ole selvästi erottuva eikä sieltä ole laajaa näköalaa ympäristöönsä. Ottoalueella ei myöskään ole geologisia pienmuotoja. Erikoisia luonnonesiintymiä, joilla olisi yleistä luonnontieteellistä, maisemallista tai opetuksellista merkitystä, ei ottoalueella ole. Erikoisia biologisia luonnonesiintymiä, joita voisivat olla harvinaiset kasvi- tai eläinlajit, ei kohteessa myöskään ole. Alueella ei ole erityisiä luonnonolosuhteita, joissa olisi erityisiä lämpö- ja kosteusolosuhteita tai eläinten lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Alueella ei ole asema- tai yleiskaavaa. Maakuntakaavan suunnitelma-alueeseen kohdistuva ge/2-merkintä ei ole suojelumerkintä, eikä siihen liity suojelumääräyksiä tai maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:ssä tarkoitettua rakentamisrajoitusta.

Ruotokassin alueella sijaitseva ottoalue ei ole luonnontilainen, koska siellä sijaitsee kotitarveottomonttu. Alueen sijainti Keski-Suomen luokiteltuihin pohjavesialueisiin (Ruotokassi 0989206, luokka II) kuuluvalla alueella ei ole esteenä alueen maa-ainesten suunnitelmalliselle käytölle.

Alue on hyvin tavanomainen kangasmetsä, jollaisia on suuri osa Keski-Suomen metsistä. Kyseisen maa-alueen maaperä ei humuskerroksen vuosikymmeniä sitten tuhonneen tulipalon vuoksi sovellu puuntuotantoon siinä määrin, että puuntuotannon voitaisiin katsoa tuottavan taloudellista hyötyä. Alueen taloudelliset arvot ovat sen soravaroissa. Mikäli niiden kaupallinen hyödyntäminen estetään, siitä aiheutuu A:lle alueen maanomistajana kohtuutonta haittaa.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan harju on koskematon ja yhtenäinen. Tämä ei pidä paikkaansa. Viereiseltä tilalta on otettu hiekkaa. Kesällä 2014 ottoalueesta koilliseen on puhdistettu pilaantunutta maaperää. Puhdistettu maa-ala on 170 metrin päässä Ruotokassi-nimisestä lammesta. Alueella on harjoitettu maa-aineksen kotitarveottoa. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan harjumaasto laskeutuu jyrkähkösti Ruotokassi-nimiseen lampeen. Ottoalueelta ei ole lampeen edes näköyhteyttä, joten Ruotokassi-lammen maisema-arvot säilyvät.

Maa-ainesluvan epääminen edellyttää maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohta huomioon ottaen, että ottamisalueella on erityisen kaunis maisemakuva, tavanomaisesta harjumaisemasta selvästi erottuva kauneusarvo ja ottamisen seurauksena maisemakuva turmeltuisi. Lainkohdassa tarkoitettu "turmeltuminen" viittaa laajaan ja täydelliseen maiseman muuttumiseen. Pelkkä maa-aineksen ottaminen ei toteuta tätä edellytystä.

Omaisuuden suoja on Suomessa turvattu perustuslaissa. Omaisuuden suoja tarkoittaa myös sitä, ettei ketään saa estää käyttämästä omistamaansa tai hallitsemaansa omaisuutta normaalilla tavalla. Uuraisten ympäristölautakunnan myöntämän luvan mukainen maa-ainesten ottotoiminta on normaalia toimintaa kyseisellä alueella. Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavan ge/2-merkintä ei voi olla oikeudellinen este maa-ainesluvan myöntämiselle, mikä on todettu myös kysymyksessä olevaan kohteeseen liittyvän kaavamerkinnän aiemman, maakuntakaavaa koskeneen oikeuskäsittelyn yhteydessä (KHO 20.11.2012 taltionumero 3263).

Valitukseen on liitetty metsänhoitoyhdistykseltä (Jarmo Kuorinki) saatu ottoalueen luontoarvoja koskeva, 12.12.2014 päivätty lausunto, jonka mukaan ottamisalueen metsät ovat mäntyvaltaista kangasmetsää. Vallitsevina kasveina kenttäkerroksessa ovat puolukka, kanerva ja jäkälä. Kuivan kankaan kangasmetsä ei ole luonnonsuojelulain tai metsälain mukainen arvokas luontotyyppi. Alueelta ei myöskään löytynyt normaalista poikkeavia kasvilajeja. Kyseisen alueen metsässä ei ole erityisiä tai suojeltavia luontoarvoja.

3. Lemminkäinen Infra Oy on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Uuraisten ympäristölautakunnan maa-aineslupapäätös saatetaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Asiassa on riidatonta, että ottamisalueella ei ole erityisiä geologisia muodostumia tai maisemallisia arvoja eikä erikoisia biologisia tai geologisia luonnonesiintymiä. Alue ei myöskään erotu ympäröivästä maisemasta eikä siltä ole laajaa näköalaa ympäristöön. Näin ollen merkittävämmäksi luvan epäämisperusteeksi nousee vaihemaakuntakaavan ge/2-merkintä ja sille hallinto-oikeudessa annettu merkitys. Asiassa on myös annettu merkitystä sille, että Ruotokassin alueen läheinen Kangashäkin alue on menettänyt maisemallisia arvojaan maa-ainesten oton johdosta. Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen ei ole myöskään riidanalaista, estääkö pohjavesialue luvan myöntämisen.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ovat ristiriidassa keskenään. Päätöksessä toisaalta todetaan, että ge/2-merkintä ei ole suojeluvaraus. Päätöksen mukaan ottamisesta kuitenkin aiheutuu maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettua maisemakuvan ja luonnon kauneusarvojen turmeltumista, koska maisemakuvan arvioinnilta edellytettävä objektiivisuus toteutuu sillä, että alue on arvioitu vaihemaakuntakaavassa maisemallisesti arvokkaaksi harjualueeksi. Lisäksi hallinto-oikeuden mukaan Ruotokassin harjualuetta on ge/2-merkinnän johdosta tarkasteltava maisemallisena kokonaisuutena, jonka erityinen arvo on siinä, että sen vaihteleva harjumaisema on toistaiseksi säilynyt ehjänä. Nämä perustelut taas merkitsevät, että ge/2-merkintä todellisuudessa on suojeluvaraus. Tämä johtuu siitä, että ottamisesta katsotaan aiheutuvan maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaisia vaikutuksia tilanteessa, jossa ottamisalueella ei hallinto-oikeudenkaan mukaan ole merkittäviä maisemallisia arvoja alueen ulkopuolelta katsottuna, näköalaa ympäristöön tai luonnon kauneusarvoja.

Vaihemaakuntakaavan vahvistamisen yhteydessä on lainvoimaisesti ratkaistu, mikä merkitys ge/2-merkinnällä kaavassa on. Maakuntakaavasta valitti puheena olevan tilan omistaja vedoten muun muassa siihen, että kyseessä on suojelualuevaraus, mistä aiheutuu kohtuutonta haittaa maanomistajalle, kun maa-ainesten ottaminen estyy varauksen alueella. Valituksen hylätessään ja kaavan vahvistaessaan ympäristöministeriö lausui päätöksessään 11.5.2011 (n:o YM5/5222/2010) merkinnän tarkoituksesta seuraavaa: "Ympäristöministeriö toteaa, että Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavan arvokkaita harjualueita tarkoittava ge/2-merkintä on alueen erityisominaisuutta kuvaava osa-aluemerkintä. Se, että ge-merkinnät esiintyvät kaavakartalla otsikon "Luonnonsuojelu" alla, liittyy Keski-Suomen 1. vaihemaakuntakaavassa käytettyyn alueidenkäyttötyyppien otsikointiin, eikä se muuta merkinnän oikeudellisia vaikutuksia."

Käsitellessään maanomistajan väitettä kohtuuttomasta haitasta, joka johtuu suojelualuevarauksesta, ministeriö jatkaa: "Kaavamerkinnän osalta ympäristöministeriö viittaa edelliseen kohdassa selvitysten huomioon ottaminen todettuun, ja toteaa edelleen, että käytetty osa-aluemerkintä ei ole suojelualuevaraus, eikä siihen liity suojelumääräyksiä tai maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n tarkoittamaa rakentamisrajoitusta."

Ympäristöministeriö toteaa lisäksi, että "maakuntakaava on esitystavaltaan yleispiirteinen, ja sen ratkaisut on tarkoitettu täsmentymään yksityiskohtaisemman suunnittelun tai lupamenettelyn yhteydessä. Maakuntakaavan ge/2-merkintä ei ole oikeudellisesti esteenä maa-ainesluvan myöntämiselle, vaan asia ratkaistaan tapauskohtaisesti maa-aineslain 3 ja 6 §:ien nojalla." Korkein hallinto-oikeus hylkäsi maanomistajan valituksen päätöksellään 20.11.2012 taltionumero 3263.

Tämä tarkoittaa sitä, että maa-aineslupaa harkittaessa on myös ge/2-merkinnän alueella tapauskohtaisesti arvioitava, aiheutuuko ottamisesta maa-aineslain 3 §:ssä mainittuja kiellettyjä vaikutuksia. Niissä tarkoitettuja maiseman ja luonnonarvoja ei siten voida automaattisesti ja objektiivisesti olettaa esiintyvän ottamisalueella ge/2-merkinnän johdosta eikä ottamisesta voida suunnitelmaa tutkimatta katsoa automaattisesti aiheutuvan niiden turmeltumista.

Hallinto-oikeuden päätöksessä pidetään Ruotokassin aluetta maisemallisesti erityisenä myös sen vuoksi, että saman harjualueen itäpuolella oleva Kangashäkin alue on maa-ainesten oton johdosta jo merkittävästi menettänyt maisema- ja luonnonarvojaan. Hallinto-oikeuden päätelmä on tältä osin virheellinen. Ottamisen vaikutuksia tulee tarkastella ottamisalueella. Kuten hallinto-oikeus oikeus toteaa, ottamisalue ei ole maisemallisesti merkittävä eikä sieltä ole laajaa näköalaa alueen ulkopuolelle. Ottaminen ei siten aiheuta ottamisalueella tai sieltä ulospäin näkyviä merkittäviä maisemallisia vaikutuksia, joiden perusteella lupa olisi lain mukaan voitu evätä.

Ympäristöministeriön maa-ainesten ottamista koskevan ohjeen 1/2009 mukaan (s. 16) "Ellei kohteen tai sitä ympäröivän alueen maisema-arvoja ole objektiivisesti arvioitu, voidaan niiden kauneudesta saada käsitys esimerkiksi silloin, kun niistä on alueen väestöllä yleinen mielipide". Tässä tapauksessa esimerkiksi naapurusto ei ole ottanut asiaan mitään kantaa. Maa-aineslupaharkinnassa lupaa ei voida evätä muutoin kuin tarkastelemalla ottamista ja sen vaikutuksia ottamisalueella ja niille alueille, joille ottaminen näkyy. Hallinto-oikeuden päätöksen mukainen kokonaisharkinta käytännössä laajentaa lupaharkinnan muihin hankkeisiin ja niiden vaikutuksiin, joista ei lupaa myönnettäessä ole eikä voi olla kyse. Lisäksi se johtaa mielivaltaiseen arvioitavien alueiden määrittelyyn. Sen vuoksi tällaista kokonaisharkintaa ei voida tehdä.

Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että maisemavaikutuksia arvioitaessa voidaan vielä ottaa huomioon se, että Ruotokassin alueen eheydellä on vaikutusta myös Ruotokassi-lammen maisema-arvojen säilymiselle. Ottoalueen ja Ruotokassi-lammen välissä on kuitenkin noin 200 metrin painanne, jonka jälkeen tulee Heinälamminpuron yksityistie ja tämän jälkeen loiva nousu, josta rinne taas laskee Ruotokassi-lammen rantaan. Lammen rantaan ei siten ottoalueelta ole suoraa näkymää eikä ottaminen vaikuta millään tavalla lammen maisema-arvoihin. Hallinto-oikeuden päätelmä ei tältä osin vastaa olosuhteita ja siten virheellinen.

Uuraisten ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen. Ympäristölautakunta on esittänyt, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristölautakunnan myöntämä maa-aineslupapäätös saatetaan voimaan. Hallinto-oikeuden päätös perustuu siihen, että vaihemaakuntakaavan ge/2-merkintä on päätöksessä saanut suojelualuevarauksen kaltaisen sisällön. Tämä jo yksin riittää päätöksen kumoamisen perusteeksi. Ottamisen vaikutuksia maisemakuvaan tai luonnon kauneusarvoihin tulee arvioida tapauskohtaisesti. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava.

Valituksen hylkäämiseen hallinto-oikeuden päätöksen sillä perusteella, että lähialueella on muita, jo toteutuneita maa-ainestenottoalueita, ei ole perusteita. Kangashäkin maa-ainestenottoalueet eivät näy maisemallisesti, eivätkä ole suorassa yhteydessä Ruotokassin hankealueeseen. Mikäli ge/2-merkintä tulkitaan suojelumerkinnäksi, mahdollinen lunastusvelvollisuus tulee osoittaa valtiolle, koska tällöin ge/2-merkintä on tulkittava samankaltaisesti valtakunnallisesti ja on siten luonnonsuojelun kannalta myös valtakunnallisesti merkittävä.

ELY-keskuksen vastaselityksessä hallinto-oikeudelle on esitetty suunnitteluottoalueen sijaitsevan pohjavesialueella, minkä lisäksi harjualueella on neljä lampea, muun muassa Ruotokassi ja Nimetönlampi, sekä niitä ympäröivät suopainanteet ja muita soistuneita painanteita. Ympäristölautakunta toteaa sen johdosta, että suunnittelualueella (5,8 hehtaaria) ei sijaitse yhtään suopainannetta tai soistunutta painannetta. Alueen haetulla ottotoiminnalla ei olisi minkäänlaisia maisemallisia vaikutuksia edellä mainittuihin tai muihin lähialueen lampiin, sillä ottamisalueelta ei ole näköyhteyttä lammille. Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että ottamisalue sijaitsee II luokan pohjavesialueella, jonka veden laatu ja antoisuus on mahdollista turvata lupaan liitettävillä lupamääräyksillä.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Maakuntakaavan ge/2-merkintä ei automaattisesti estä maa-ainesten ottoa, vaan maa-ainesten ottamisen edellytykset ratkaistaan tapauskohtaisesti maa-aineslain 3 ja 6 §:ien nojalla. Hallinto-oikeuden päätös ei ole yleistettävissä kaikkiin ge/2-merkintöihin, vaan jokainen tapaus tulee käsitellä tapauskohtaisesti asianomaisessa lupaprosessissa. Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään arvioinut Lemminkäinen Infra Oy:n maa-aineslupahakemusta ja ympäristölautakunnan antamaa lupapäätöstä nimenomaan maa-aineslain 3 §:n 1 ja 2 kohtien perusteella. Hallinto-oikeus on katsonut Ruotokassin alueen kysymyksessä olevassa yksittäistapauksessa olevan kyse kauniin maisemakuvan ja luonnon merkittävien kauneusarvojen tuhoutumisesta.

ELY-keskus on lisäksi huomauttanut, että Ruotokassin alueen merkitys on objektiivisesti todettu POSKI-projektin taustaselvitysten perusteella maakuntakaavaprosessissa ge/2-merkinnällä. Kangashäkin-Ruotokassin alueella Ruotokassin ge/2-merkinällä osoitettu alue on koko Keski-Suomessa ainoa maisemallisesti ehyt ja yhtenäinen maa-ainesten otolta säilynyt pohjavesi- ja harjualuekokonaisuus.

A:n valituksessaan viittaaman maa-ainesten käyttöön liittyvän omaisuuden suojan ja sen käyttömahdollisuuden osalta ELY-keskus on viitannut maa-aineslain 8 §:ään, jossa on säädetty maa-ainesten oton epäämiseen liittyvästä kunnan tai valtion lunastusvelvollisuudesta.

ELY-keskus on katsonut, että valituksissa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden vuoksi hallinto-oikeuden päätöstä pitäisi muuttaa.

A on antanut vastaselityksen Uuraisten ympäristölautakunnan selityksen ja ELY-keskuksen lausunnon johdosta.

Lemminkäinen Infra Oy on antanut vastaselityksen Uuraisten ympäristölautakunnan selityksen ja ELY-keskuksen lausunnon johdosta.

Uuraisten kunnanhallitus on antanut vastaselityksen Uuraisten ympäristölautakunnan selityksen ja ELY-keskuksen lausunnon johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Uuraisten kunnanhallituksen valitusta ei tutkita.

Korkein hallinto-oikeus on tehtyjen valitusten johdosta muutoin tutkinut asian.

2. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Uuraisten ympäristölautakunnan päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

1. Kunnanhallituksen valitusoikeus

Maa-aineslain nojalla annettuun lupaviranomaisen päätökseen, joka koskee ottamislupaa, haetaan maa-aineslain 20 §:n 1 momentin mukaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valitusoikeus on myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella ja hankkeen tarkoittamalla alueella toimivalla sellaisella rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka ympäristön viihtyisyyden edistäminen. Muutoin muutoksenhaussa noudatetaan, mitä kuntalaissa säädetään.

Kunnallisvalituksen saa kuntalain (365/1995) 92 §:n 1 momentin mukaan tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen.

Hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtävästä jatkovalituksesta säädetään kuntalain 97 §:ssä. Pykälässä ei erikseen säädetä siitä, kenellä on valitusoikeus tuossa tilanteessa.

Kunnallisvalitukseen sovelletaan kuntalain 100 §:n nojalla muuten, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Saman pykälän 2 momentin mukaan viranomaisella on valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Maa-ainesten ottamista kunnan alueella koskeva lupa-asia ei ole asia, jossa kunta ilman muita perusteita olisi asianosainen. Kunnanhallitus ei ole tuonut esiin käsiteltävään lupa-asiaan liittyvää perustetta asianosaisuudelleen. Päätöstä ei ole kohdistettu kuntaan eikä asia välittömästi vaikuta kunnan oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun.

Kunnanhallituksella ei ole valitusoikeutta myöskään sillä yleisellä perusteella, että kysymys on kunnallisvalituksesta asiassa, jossa kunnan toimielimen päätös on kumottu hallinto-oikeudessa.

Koska kunnanhallituksella ei myöskään ole asiassa valvottavanaan hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua julkista etua, kunnanhallituksen valitus on jätettävä tutkimatta.

2. Maa-ainesluvan myöntämisen edellytykset

Sovellettavat säännökset

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on muutoin kuin pykälän 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa lain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Ottamisalue Uuraisten kunnan Kangashäkin kylän tilalla Koivukangas RN:o 4:8 sijaitsee Ruotokassin harjualueella noin 7,5 kilometriä Uuraisten kuntataajamasta lounaaseen. Ottamisalueen pinta-ala on noin 5,8 hehtaaria ja se rajoittuu eteläosastaan pinta-alaltaan noin 0,2 hehtaarin suuruiseen soramonttuun, josta on otettu maa-aineksia kotitarvekäyttöön. Ottamisalue sijaitsee vedenhankintaan soveltuvalla Ruotokassin II luokan pohjavesialueella, sen pohjaveden muodostumisalueella.

Ottamissuunnitelman mukaan ottamisalue sijaitsee noin kaksi kilometriä leveällä luode-kaakko-suuntaisella harjujaksolla, joka muodostuu ottamisalueella kahdesta vierekkäisestä selänteestä. Selänteiden välissä on matala painanne. Pohjoisempi selänne on vallitseva, ja sen korkeimmat kohdat yltävät tasolle +158. Eteläisempi selänne kohoaa tasolle +155 - +157. Selänteiden välinen painanne on alimmillaan tasolla + 153 - +154. Maa-ainesten ottamisen alin ottamissyvyys ulottuu tasolle N60 +145,0. Ottamisalueen etäisyys lähimpiin lampiin (Saarilampi ja Heinälampi) on noin kilometri ja Ruotokassi-lampeen noin 350 metriä. Ottamisalueen ja Ruotokassi-lammen välissä kulkee yksityistie. Asiakirjojen mukaan lampien alueilta ei ole näkyvyyttä ottamisalueelle.

Ruotokassin harjualueella ei ole voimassa yleis- tai asemakaavaa. Ympäristöministeriö on 11.5.2011 vahvistanut Keski-Suomen 2. vaihemaakuntakaavan, joka täydentää Keski-Suomen maakuntakaavaa maa-aineshuollon ja siihen liittyvien luontoarvojen osalta. Kaavassa kiinnitetään erityistä huomiota vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön sekä maiseman ja luonnonarvojen vaalimiseen. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 20.11.2012 taltionumero 3263 hylännyt kaavaa koskevan valituksen. Ottamisalue sijaitsee lähes keskellä 2. vaihemaakuntakaavassa arvokkaaksi harjualueeksi osoitettua ge/2-aluetta, jonka pinta-ala on noin 134 hehtaaria. Kaavamerkinnällä osoitetaan valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokas harjualue, jota koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen käytön suunnittelussa on otettava huomioon alueen luonnonkauneuden, geologisten muodostumien sekä erikoisten luonnonolosuhteiden ja -esiintymien säilyminen. Kaavaa koskevassa ympäristöministeriön vahvistamispäätöksessä on todettu, että arvokkaita harjualueita tarkoittava ge/2-merkintä on alueen erityisominaisuutta kuvaava osa-aluemerkintä, joka ei ole laadultaan suojeluvaraus.

Ge/2-merkintään ei liity maankäyttö- ja rakennuslain 30 §:n 2 momentissa tarkoitettuja suojelumääräyksiä. Maakuntakaava itsessään rajoittaa maa-ainesten ottamista vain, jos siihen on otettu edellä mainitussa momentissa tarkoitettu suojelumääräys. Jollei maakuntakaavassa ole suojelumääräystä, kaavan oikeusvaikutukset ovat maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n mukaiset. Mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettu vaikutus viranomaisiin ei asiassa oikeudellisesti sido maa-aineslupaviranomaista, jonka tulee maa-aineslain 3 §:n ja 6 §:n 1 momentin säännösten mukaisesti oikeusharkintaisesti ratkaista lupahakemus. Puheena oleva alueen ominaisuutta koskeva maakuntakaavan merkintä ei siten välittömästi rajoita haettua oikeutta maa-ainesten ottamiseen. Myöskään POSKI-projektin yhteydessä tehdyillä selvityksillä tai luokituksilla ei ole sellaisenaan sitovaa oikeudellista merkitystä harkittaessa maa-ainesten ottamisluvan myöntämisen edellytyksiä. Projektin yhteydessä saatu selvitys voidaan kuitenkin ottaa osaltaan huomioon maa-aineslaissa tarkoitetussa lupaharkinnassa.

Filosofian maisteri, geologi Keijo Uusikartano on ottamistoimintaa koskevassa asiakirjoissa olevassa 23.9.2013 päivätyssä lausunnossaan todennut muun ohella, että Ruotokassin maakunnallisesti arvokkaan harjualueen pinta-ala 134 hehtaaria huomioon ottaen kaikkialla alueella ei esiinny arvokkaita geologisia muodostumia tai maisemallisia arvoja. Kokonaisuutena harjualue lausunnon mukaan koostuu muutamista kapeista, katkeilevista selänteistä ja niiden välisistä matalista painanteista. Lisäksi alueella on matalahkoja harjukuoppia ja kumpuja. Pinnanmuodoiltaan Ruotokassin alue on tyypillinen leveä harjualue, jolla ei esiinny harvinaisempia arvokkaita geologisia muodostumia kuten dyynejä, syviä suppia, deltatasanteita, jyrkkärinteisiä ja kapeita harjuselänteitä, muinaisrantoja tai rantavalleja. Tällaisia arvokkaampia harjujen geologisia muodostumia on lausunnon mukaan lukuisilla lähialueen harjualueilla (Saarijärvi-Uurainen-Äänekoski-Laukaa). Niihin nähden Ruotokassi on erittäin vaatimaton. Pinnanmuodoiltaan ottoalue on varsin matalaprofiilista. Korkeimmat ja matalimmat tasot eivät ole vierekkäin, vaan korkeusvaihtelut ovat vähittäisiä, eikä alueella ole jyrkkäpiirteisiä pinnanmuotoja. Ottamisalueella ei lausunnon mukaan ole erityisiä geologisia muodostumia tai erikoisia luonnonesiintymiä tai -olosuhteita.

Kuten hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, itse ottamisalueella ei asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ole yksittäisiä maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja erikoisia biologisia tai geologisia luonnonesiintymiä. Ottamisalue sijaitsee II luokan pohjavesialueella, jonka veden laatu ja antoisuus on mahdollista turvata lupaan liitettävillä lupamääräyksillä. Alueella ei ole osoitettu olevan muita maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja erityisiä luonnonolosuhteita, joille ottamistoiminta voisi ennalta arvioiden aiheuttaa huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia. Tähän nähden arvioitavaksi tulee lähinnä se, voiko ottamistoiminta Ruotokassin harjualueella aiheuttaa lain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua kauniin maisemakuvan tai luonnon merkittävien kauneusarvojen tuhoutumista.

Ruotokassin harjualue ei asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ole muusta maisemasta selvästi erottuva eikä alueelta ole laajaa näköalaa ympäristöön. Suunniteltu ottamisalue sijaitsee keskellä laajaa mäntyvaltaista kangasmetsäaluetta. Ottamisalueen etäisyys Ruotokassi-lampeen on noin 350 metriä. Ottamisalueen ja Ruotokassi-lammen välissä ottoalueesta noin 200 metrin päässä kulkee yksityistie, eikä asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ottamisalueelta ole näköyhteyttä lammelle. Ottamissuunnitelman mukaisesta ottamisesta ei aiheudu ottamisalueella tai sieltä ulospäin näkyviä merkittäviä maisemallisia vaikutuksia. Asiakirjoissa on muun ohella niihin sisältyvä valokuva-aineisto huomioon ottaen riittävästi selvitystä hankkeen maisemallisten vaikutusten arvioimiseksi. Tämän asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ottoalue ei edusta luvan myöntämisen esteenä olevaa maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua kaunista maisemakuvaa saman pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja luonnon merkittäviä kauneusarvoja tai erikoista luonnonesiintymää.

Toimittaessa ottamissuunnitelman ja lupamääräysten mukaisesti ottamisesta ei aiheudu maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista tai luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisen luonnonesiintymän tuhoutumista. Koska estettä luvan myöntämiseen ei ole ollut, ympäristölautakunnan on maa-aineslain 6 §:n 1 momentin nojalla tullut myöntää maa-aineslupa. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Uuraisten ympäristölautakunnan päätös saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Janne Aer. Asian esittelijä Irene Mäenpää.