KHO:2015:177

Kiinan kansalaiselle A:lle oli myönnetty perhesideperusteinen oleskelulupa Suomen kansalaisen B:n kanssa solmimansa avioliiton perusteella. Poliisilaitos oli sittemmin peruuttanut oleskeluluvan katsottuaan, että sen myöntämisen edellytyksiä ei ollut enää olemassa. Poliisilaitoksen mukaan ei ollut uskottavaa, että väestötietojärjestelmän mukaan erilleen, yhteen ja taas erilleen muuttaneet A ja B viettävät tosiasiassa yhteistä perhe-elämää.

A ja B olivat hallinto-oikeudessa ja asiaa poliisilaitoksella kirjallisesti käsiteltäessä esittäneet viettävänsä normaalia perhe-elämää kahdessa osoitteessa ja kiistäneet epäilyt perhe-elämänsä päättymisestä. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n ja B:n valituksen katsoen, että asiassa ei ollut esitetty luotettavaa selvitystä sen väitteen tueksi, että he olivat vakinaisista eri osoitteista huolimatta tosiasiassa asuneet yhdessä ja viettäneet yhteistä perhe-elämää. Hallinto-oikeus ei toimittanut suullista käsittelyä tai tiedustellut ilman oikeudellista avustajaa asiaansa hoitaneiden A:n ja B:n halukkuutta suulliseen käsittelyyn. Avustajan sittemmin hankkineet A ja B vaativat suullista käsittelyä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että asian ratkaisemista koskevassa harkinnassa oli olennaista arvioida A:n ja B:n avioliiton luonnetta ja heidän perhe-elämänsä jatkumisen uskottavuutta. Poliisilaitoksella oli mahdollisuus muun ohella väestötietojärjestelmän tietojen perusteella tehdä päätelmiä A:n ja B:n perhe-elämän päättymisestä. Avioliiton aitoudesta tai perhe-elämän tosiasiallisesta viettämisestä ei sen sijaan ollut samalla tavalla mahdollista esittää kirjallisiin lähteisiin perustuvaa selvitystä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksestään tarkemmin ilmenevin perustein, että asian asianmukainen selvittäminen olisi edellyttänyt hallinto-oikeuden tiedustelevan poliisilaitoksen johtopäätökset riitauttaneiden A:n ja B:n halukkuutta suullisen käsittelyn toimittamiseen sekä tämän jälkeen harkitsevan suullisen käsittelyn toimittamisen tarvetta joko asianosaisten pyynnöstä tai myös omasta aloitteestaan. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten.

Hallintolainkäyttölaki 23 § 1 momentti, 33 § 1 momentti, 37 § 1 momentti ja 38 § 1 momentti (433/1999)

Ulkomaalaislaki 37 § 1 momentti (380/2006), 50 § (360/2007) 1 momentti, 58 § (668/2013) 5 momentti ja 66 a § (380/2006)

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 4.6.2015 nro 15/0278/3

Asian tausta

Maahanmuuttovirasto on 30.3.2011 myöntänyt A:lle ensimmäisen oleskeluluvan ajalle 30.3.2011–30.3.2012. Oleskeluluvan perusteena on ollut perheside A:n aviopuolisoon B:hen.

Varsinais-Suomen poliisilaitos on päätöksellään 7.9.2012 hylännyt A:n jatko-oleskelulupahakemuksen. Päätöksen mukaan puolisot ovat hakeneet avioeroa ja muuttaneet erilleen. Vaikka avioerohakemus on sittemmin peruutettu, puolisoiden ei ole katsottu enää viettävän yhteistä perhe-elämää.

Turun hallinto-oikeus on päätöksellään 19.10.2012 nro 12/0683/2 kumonnut poliisilaitoksen päätöksen A:n asumisesta esitetyn uuden selvityksen perusteella ja palauttanut asian poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan A:n vakinaiseksi osoitteeksi oli väestötietojärjestelmään merkitty poliisilaitoksen päätöksen jälkeen sama osoite kuin hänen puolisollaan.

Varsinais-Suomen poliisilaitos on päätöksellään 11.1.2013 myöntänyt A:lle oleskeluluvan ajalle 11.1.2013–11.1.2017. Oleskeluluvan perusteena on perheside A:n aviopuolisoon B:hen.

Poliisilaitoksen valituksenalainen päätös

Lounais-Suomen poliisilaitos on päätöksellään 13.1.2014 peruuttanut A:lle 11.1.2013 myönnetyn oleskeluluvan.

Poliisilaitos on perusteluina päätökselleen viitannut ulkomaalaislain 58 §:n 5 momenttiin ja 66 a §:ään sekä todennut seuraavaa:

Tosiseikat

A:n oleskeluluvan perusteena on ollut avioliitto ja yhteisen perhe-elämän viettäminen Suomen kansalaisen kanssa. Väestötietojärjestelmän mukaan luvanhaltija on 11.2.2013 taas muuttanut erilleen puolisostaan.

Puolisot ovat 27.12.2013 saapuneessa selityksessään kertoneet asuvansa edelleen yhdessä. Puolisot kertovat asuvansa yhdessä joko Nousiaisissa tai Härkämäessä. Luvanhaltijalla on eri osoite siitä syystä, että hänen on helpompi asioida eri toimistoissa, koska hän pääsee omin neuvoin lähipalveluihin. Nousiaisista ei kulje linja-autoa ja lähin pysäkki on 10 kilometrin päässä. Selvityksen mukaan luvanhaltija joutuu käymään usein sairaalassa sairautensa vuoksi.

Johtopäätökset

Luvanhaltijalle on aiemmin tehty kielteinen oleskelulupapäätös, koska hän oli muuttanut erilleen puolisostaan. Luvanhaltija valitti päätöksestä ja valitusprosessin aikana teki muuttoilmoituksen, jonka mukaan luvanhaltijan lähiosoite on tuosta päivästä alkaen ollut sama kuin puolisolla. Luvanhaltijalle on myönnetty uusi neljän vuoden määräaikainen oleskelulupa. Luvanhaltija on kuitenkin kuukausi oleskeluluvan myöntämisen jälkeen uudestaan muuttanut erilleen puolisostaan.

Puolisot vetoavat selityksessään siihen, että luvanhaltijan on helpompi asioida eri toimistoissa, kun hänellä on eri osoite kuin hänen puolisollaan. Lisäksi luvanhaltija joutuu asioimaan usein sairaalassa sairautensa vuoksi. Tätä ei kuitenkaan voida pitää riittävänä perusteena toistuvaan osoitetietojen muuttamiseen ja sille, ettei hakija asu yhdessä puolisonsa kanssa. Näin ollen ei voida pitää uskottavana, että luvanhaltija ja hänen puolisonsa viettävät tosiasiassa yhteistä perhe-elämää.

A on oleskellut Suomessa oleskeluluvalla huhtikuusta 2011 alkaen. Jos verrataan hänen siteitään Suomeen ja hänen kotimaahansa Kiinaan, jossa hän on asunut valtaosan elämästään, voidaan hänen siteidensä katsoa painottuvan Kiinaan. Näin ollen oleskeluluvan peruuttamisen ei voida katsoa olevan kohtuutonta.

A:lle myönnetty oleskelulupa peruutetaan, koska niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa myönnettiin, ei enää ole olemassa. A ei ole selityksessään tuonut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella asiaa tulisi arvioida toisin.

Käsittely hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakijat ovat hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatineet, että poliisilaitoksen päätös kumotaan. He ovat esittäneet perusteluina vaatimukselleen muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on jo kertaalleen kumonnut poliisilaitoksen vastaavan päätöksen. Poliisilaitos ei ole esittänyt mitään uutta perustetta oleskeluluvan peruuttamiselle. Samoilla väärillä perusteilla on tehty uusi päätös luvan peruuttamisesta. Peruuttamisen ainoaksi perusteeksi esitetyt osoitetiedot ovat edelleen samat.

Puolisoilla on väliaikaisesti erilliset osoitteet, mikä on johtunut toisen muutoksenhakijan sairastumiseen liittyneistä järjestelyistä. Väliaikaisesti erillisistä osoitteista huolimatta muutoksenhakijat ovat viettäneet yhdessä normaalia perhe-elämää. Oleskeluluvan peruuttamiselle esitetyt syyt eivät ole todellisia. Muutoksenhakijoilla on hyvä avioliitto.

Lounais-Suomen poliisilaitos on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että valitus hylätään. Poliisilaitos on lausunnossaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakijat ovat muuttaneet toistamiseen erilleen 12.2.2013 eli noin kuukausi sen jälkeen, kun poliisilaitos oli hallinto-oikeuden 19.10.2012 tekemän päätöksen jälkeen myöntänyt A:lle oleskeluluvan neljän vuoden ajaksi. Valituksessa muuton syyksi esitetty muutoksenhakijan sairaus on todettu vasta marraskuussa 2013.

Poliisilaitos ei pidä uskottavana, että muutoksenhakijat viettäisivät tosiasiassa yhteistä perhe-elämää, kun he ovat toistuvasti muuttaneet erilleen asumaan.

Muutoksenhakijat ovat antaneet vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen poliisilaitoksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on lausunut ratkaisunsa perusteluina seuraavaa:

Sovellettavat säännökset

Ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin mukaan määräaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa myönnettiin, ei ole enää olemassa.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta.

Asiassa saatu selvitys

Maahanmuuttovirasto oli 30.3.2011 myöntänyt A:lle ensimmäisen oleskeluluvan ajalle 30.3.2011–30.3.2012 perusteena perheside aviopuolisoonsa, Suomen kansalaiseen B:hen. Väestötietojärjestelmän mukaan A oli saapunut Suomeen 15.4.2011. Puolisoiden yhteinen vakinainen osoite on tuolloin ollut X, Nousiainen.

A oli 27.1.2012 hakenut samalla perusteella jatko-oleskelulupaa. Varsinais-Suomen poliisilaitos oli 7.9.2012 tekemällään päätöksellä hylännyt hakemuksen, koska A:n puoliso oli 23.3.2012 jättänyt avioerohakemuksen ja puolisot olivat 15.4.2012 muuttaneet erilleen asumaan. Vaikka A ja hänen puolisonsa olivat 18.5.2012 peruuttaneet avioerohakemuksen, puolisoiden ei katsottu enää viettävän yhteistä perhe-elämää, joten niitä edellytyksiä, joiden perusteella ensimmäinen oleskelulupa oli myönnetty, ei katsottu enää olevan olemassa. A:n uusi vakinainen osoite oli 15.4.2012 alkaen ollut Y, Turku, puolison osoitteen ollessa edelleen X, Nousiainen.

A oli valittanut poliisilaitoksen päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen. Valituksessa oli kerrottu A:n muuton johtuneen siitä, että hän opiskeli suomea Turun AKK:ssa ja että puoliso joutui häntä Nousiaisista Turkuun ja takaisin kuljettaessaan ajamaan päivittäin yhteensä 132 kilometriä. Matkoista aiheutui enemmän kuluja kuin asunnon vuokraamisesta Turusta. Valituksen mukaan puolisot asuivat Turun asunnossa viikot ja viettivät viikonloput Nousiaisissa. Valituksessa oli myös todettu, että mikäli A ei saa uutta opiskelupaikkaa, Turun asunnosta luovutaan, ja että puolisot luulivat asunnon vuokratessaan, että toisen heistä on ilmoitettava asunnon osoite vakinaiseksi osoitteekseen. Valitukseen oli liitetty 24.9.2012 päivätty muuttoilmoitus, jonka mukaan A:n osoite oli tuosta päivästä alkaen ollut X, Nousiainen. Hallinto-oikeus oli 19.10.2012 antamallaan päätöksellä kumonnut Varsinais-Suomen poliisilaitoksen päätöksen A:n asumisesta esitetyn mainitun uuden selvityksen perusteella ja palauttanut asian poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi. Varsinais-Suomen poliisilaitos oli 11.1.2013 myöntänyt A:lle uuden määräaikaisen oleskeluluvan ajalle 11.1.2013–11.1.2017 perusteena perheside puolisoonsa.

Väestötietojärjestelmän mukaan A on 12.2.2013 eli noin kuukauden kuluttua oleskeluluvan myöntämisestä muuttanut jälleen asumaan samaan Turun osoitteeseen, jossa hän oli aikaisemminkin asunut. Osoite on väestötietojärjestelmään merkitty vakinaiseksi. Poliisilaitos on lähettänyt A:lle 13.12.2013 selityspyynnön, jossa on ilmoitettu, että poliisilaitos harkitsee puolisoiden erilleen muuttamisesta johtuen A:n oleskeluluvan peruuttamista. A ja hänen puolisonsa ovat selityksessään poliisilaitokselle muun ohella kertoneet, että he asuvat edelleen yhdessä joko Nousiaisissa tai Turussa. Heillä on eri osoite siitä syystä, että A voi Turussa asuessaan omatoimisesti asioida muun muassa Kelassa ja työvoimatoimistossa sekä sairaalassa, jossa hän joutuu käymään usein. Heidän asuinpaikastaan Nousiaisista ei kulje linja-autoa, ja lähin pysäkki on 10 kilometrin päässä.

Lounais-Suomen poliisilaitos on valituksenalaisella päätöksellään peruuttanut A:lle 11.1.2013 myönnetyn oleskeluluvan. Tämän jälkeen A on väestötietojärjestelmän mukaan muuttanut jälleen 11.2.2014 eli noin kuukauden kuluttua oleskeluluvan peruuttamisesta asumaan samaan osoitteeseen puolisonsa kanssa. Valituksen mukaan syynä puolisoiden eri osoitteisiin oli se, ettei heidän tiedossaan A:n sairauden ilmi tullessa ollut, mistä saa apua ja miten asuinpaikka vaikuttaa hoitoon pääsyn nopeuteen.

Turun yliopistollisen keskussairaalan syöpäklinikan osastonylilääkärin 30.1.2014 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan A on ollut aiemmin yleensä terve, mutta syksyllä 2013 hänellä on ollut vatsakipua ja väsymystä. A on 14.11.2013 tullut Turun yliopistollisen keskussairaalan päivystykseen vatsakivun takia. Hänellä on todettu maksassa tuumorimuutos. A on sairaudestaan johtuen työkyvytön 30.8.2014 asti. Lausunnossa on lisäksi todettu, että A:n puoliso on ollut mukana kaikilla vastaanottokäynneillä ja että puolisoilla on läheinen ja huolehtiva suhde.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

A on B:n kanssa avioiduttuaan saapunut Suomeen huhtikuussa 2011. Väestötietojärjestelmän mukaan B:n vakinainen asunto on koko avioliiton ajan ollut Nousiaisissa. Myös A on Suomeen tultuaan asettunut asumaan miehensä asuntoon. B:n haettua avioeroa keväällä 2012 A on muuttanut Turussa Y-osoitteessa sijaitsevaan asuntoon. A:n muutoilla 24.9.2012 Turusta takaisin Nousiaisiin ja 12.2.2013 Nousiaisista taas Turkuun on ajallinen läheisyys poliisilaitoksen A:n oleskelulupa-asioissa tekemiin, valituksenalaista päätöstä edeltäneisiin päätöksiin.

A ja hänen puolisonsa ovat A:n oleskelulupa-asioiden eri käsittelyvaiheissa antaneet poliisilaitokselle useita eri selityksiä tarpeelle vuokrata asunto Turusta. Toisaalta puolisot ovat väittäneet, että he ovat koko avioliittonsa ajan asuneet yhdessä jommassakummassa asunnossa. Selvitys on jossain määrin ristiriitaista, eikä siitä löydy tukea sillekään nyt ratkaistavana olevassa asiassa esitetylle väitteelle, että A:n helmikuussa 2013 tapahtuneella muutolla Turkuun on yhteys hänen myöhemmin todettuun sairauteensa. Lisäksi sen väitteen tueksi, että puolisot ovat eri vakinaisista osoitteista huolimatta tosiasiassa asuneet yhdessä ja viettäneet yhteistä perhe-elämää, ei ole esitetty luotettavaa selvitystä. Poliisilaitoksella on näin ollen asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioituaan ollut perusteltua aihetta todeta, ettei puolisoiden yhteisen perhe-elämän viettämistä voida pitää uskottavana ja että ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentissa säädetty oleskeluluvan peruuttamisen edellytys on olemassa. Se, että väestötietojärjestelmään on A:n vakinaiseksi osoitteeksi pian poliisilaitoksen päätöksen tekemisen jälkeen jälleen merkitty hänen miehensä osoite Nousiaisissa, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

A on oleskellut Suomessa oleskeluluvalla huhtikuusta 2011 alkaen eli ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä vasta vajaat kolme vuotta. A:n siteiden ei voida katsoa poliisilaitoksen päätöksen tekohetkellä painottuneen Suomeen. Poliisilaitoksella ei ole ulkomaalaislain 66 a §:n säännöksen perusteellakaan ollut syytä arvioida valituksenalaista asiaa toisin. Lounais-Suomen poliisilaitoksen päätöksen muuttamiseen ei ole syytä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sirpa Aaltonen ja Tom Almenoksa, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakijat ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Muutoksenhakijat ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan ja että korkein hallinto-oikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn tai vaihtoehtoisesti palauttaa asian hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten.

Muutoksenhakijat ovat esittäneet perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden olisi tullut viran puolesta toimittaa asian selvittämiseksi suullinen käsittely. Muutoksenhakijoilla ei ollut hallinto-oikeudessa oikeudellista avustajaa, minkä vuoksi he eivät ymmärtäneet vaatia suullista käsittelyä. Päätös on tehty virheellisesti vain asiakirjaselvityksen perusteella. Muutoksenhakijat haluavat tulla asiassa kuulluiksi.

Hallinto-oikeus on todennut, että muutoksenhakijoiden yhteisestä perhe-elämästä ei ole esitetty luotettavaa selvitystä. Muutoksenhakijoiden on mahdotonta esittää kiinteästä perhe-elämästä kirjallista selvitystä. Suullisen selvityksen esittäminen on siksi ensiarvoisen tärkeää.

Muutoksenhakijoita ei ole kuultu suullisesti hallinto-oikeudessa eikä poliisilaitoksella. Asialla on erityisen suuri merkitys muutoksenhakijoiden kannalta. Poliisilaitoksen päätöksellä loukataan puolisoiden perhe-elämän suojaa ja liikkumisvapautta.

Muutoksenhakijoita tulee kuulla suullisessa käsittelyssä heidän avioliittonsa luonteesta ja siitä, että he ovat koko ajan viettäneet kiinteää perhe-elämää. Muutoksenhakijat tulisivat suullisessa käsittelyssä kertomaan, mitkä syyt johtivat siihen, että heillä oli paperilla eri osoitteet. Lisäksi he tulisivat kertomaan siitä, kuinka he ovat järjestäneet perhe-elämänsä ja miten he ovat viettäneet yhteistä arkea.

Muutoksenhakijat eivät ole avioitumisestaan lähtien asuneet hetkeäkään erossa. Hankittuaan asunnon Turusta muutoksenhakijat ovat viettäneet viikot siellä ja viikonloput Nousiaisissa. Turun asunto vuokrattiin aluksi sen vuoksi, että A alkoi opiskella suomen kieltä Turussa ja kulkeminen sinne Nousiaisista olisi ollut työlästä, ja asunto pidettiin myöhemmin hänen sairaalahoitojensa vuoksi. A muutti osoitteensa Turkuun, koska muutoksenhakijat halusivat postinsa sinne ja luulivat, että vuokra-asunnossa tulee jonkun olla kirjoilla.

A:n osoitteen muutoksilla Turun ja Nousiaisten välillä on sinänsä ajallinen yhteys poliisilaitoksen tekemiin oleskelulupapäätöksiin. Kyseisille rekisterimerkinnöille on kuitenkin annettu liian suuri painoarvo, kun tosiasialliset olosuhteet ovat olleet aivan toiset.

Hallinto-oikeus ei ole antanut painoarvoa Turun yliopistollisen keskussairaalan osastonylilääkärin lausunnolle, jonka mukaan B on ollut mukana kaikilla A:n vastaanottokäynneillä ja jossa on todettu puolisoilla olevan läheinen ja huolehtiva suhde. Lausunto on päivätty ajankohtana, jolloin A on ollut kirjoilla Turussa. Hallinto-oikeuden päätöksestä ei myöskään käy ilmi, millä tavalla muutoksenhakijoiden selvitys on ollut ristiriitaista. A:n sairaus ei ollut alkuperäinen syy vuokrata asunto Turusta, vaan asunto vuokrattiin A:n opiskelun vuoksi. A:n sairaus oli kuitenkin syy pitää asunto myös vastaisuudessa.

Toisin kuin hallinto-oikeus on katsonut, A ei ole muuttanut Turkuun helmikuussa 2013, vaan hän on asunut Turussa koko ajan viikot puolisonsa kanssa. Hän on muuttanut kirjat Turkuun helmikuussa 2013, koska puolisot luulivat, että he saisivat olla rauhassa sen jälkeen, kun hallinto-oikeus oli kumonnut ensimmäisen kielteisen oleskelulupapäätöksen.

Käytäntö, jonka mukaan perhe-elämän viettämistä arvioidaan vain sillä perusteella, missä puolisoilla on osoite, on syrjivä ja asettaa oleskeluluvalla olevat ihmiset eriarvoiseen asemaan verrattuna Suomen kansalaisiin. Käytäntö rajoittaa maahanmuuttajataustaisten henkilöiden vapautta asua halutessaan useammassa kuin yhdessä asunnossa.

Muutoksenhakijoille on asetettu kohtuuttoman suuri näyttötaakka yhteisen perhe-elämän viettämisestä. Muutoksenhakijoiden ei ole mahdollista kirjallisesti todistaa sitä, että he viettävät kiinteää perhe-elämää.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Hallintolainkäyttölain 23 §:n 1 momentin mukaan valituskirjelmässä on ilmoitettava: 1) päätös, johon haetaan muutosta; 2) miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi; sekä 3) perusteet, joilla muutosta vaaditaan.

Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Pykälän 2 momentin mukaan valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Siinä voidaan kuulla asianosaisia, päätöksen tehnyttä tai muuta viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä.

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin (433/1999) mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Ulkomaalaislain 50 §:n (360/2007) 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna. Lain 37 §:n 1 momentin (380/2006) mukaan perheenjäseneksi katsotaan muun ohella Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso.

Ulkomaalaislain 58 §:n (668/2013) 5 momentin mukaan määräaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa myönnettiin, ei enää ole olemassa.

Ulkomaalaislain 66 a §:n (380/2006) mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta taikka perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamisesta.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle avioliittoon perustuvan perhesiteen perusteella myönnetty oleskelulupa voitu peruuttaa sen vuoksi, että luvan myöntämisen perusteena ollutta perhesidettä ei tosiasiassa ole enää olemassa.

Oleskeluluvan peruuttamista koskevan poliisilaitoksen päätöksen mukaan ei ole uskottavaa, että muutoksenhakijat viettävät tosiasiassa yhteistä perhe-elämää. Poliisilaitos on perustellut tätä erityisesti sillä, että A on oleskelulupa-asiansa käsittelyn eri vaiheissa kahdesti muuttanut osoitteensa pois puolisoiden yhteisestä kodista ja kertaalleen takaisin, sekä sillä, että A ei asu yhdessä puolisonsa kanssa.

Poliisilaitos on ennen oleskeluluvan peruuttamista koskevan päätöksen tekemistä kuullut A:ta kirjallisesti oleskeluluvan peruuttamisen edellytyksistä. Muutoksenhakijat ovat poliisilaitokselle toimittamassaan yhteisessä selityksessään vastustaneet oleskeluluvan peruuttamista ja todenneet asuvansa edelleen yhdessä Nousiaisissa ja Turussa, kuten aiemminkin.

Muutoksenhakijat ovat vastaavasti hallinto-oikeudessa esittäneet viettävänsä normaalia perhe-elämää yhdessä, kiistäneet epäilyt perhe-elämänsä päättymisestä ja todenneet poliisilaitoksen päätöksen perustuvan virheellisiin tietoihin. Muutoksenhakijat ovat oheistaneet valitukseensa muun ohella A:ta hoitaneen lääkärin lausunnon, jonka mukaan puolisot ovat käyneet yhdessä kaikilla vastaanottokäynneillä ja jossa puolisoilla on todettu olevan läheinen ja huolehtiva suhde. Muutoksenhakijat eivät kuitenkaan ole hallinto-oikeudessa vaatineet suullisen käsittelyn toimittamista itsensä tai muiden henkilöiden kuulemiseksi.

Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen toimittamatta suullista käsittelyä tai tiedustelematta muutoksenhakijoiden halukkuutta suullisen käsittelyn toimittamiseen. Hallinto-oikeus on todennut johtopäätöksenään muun ohella, että asiassa ei ole esitetty luotettavaa selvitystä sen väitteen tueksi, että puolisot ovat vakinaisista eri osoitteista huolimatta tosiasiassa asuneet yhdessä ja viettäneet yhteistä perhe-elämää.

Hallinto-oikeuden ratkaistavana ollut asia on koskenut perhesiteeseen perustuvan oleskeluluvan peruuttamista tilanteessa, jossa poliisilaitos on vastoin avioliitossa keskenään yhä olevien muutoksenhakijoiden yhteistä käsitystä katsonut, että luvan myöntämisen perusteena ollutta perhesidettä ei heidän välillään tosiasiassa enää ole. Asian ratkaisemista koskevassa harkinnassa on näin ollen ollut olennaista arvioida muutoksenhakijoiden avioliiton luonnetta ja heidän yhteisen perhe-elämänsä jatkumisen uskottavuutta.

Poliisilaitos voi muun ohella väestötietojärjestelmästä ilmenevien osoitetietojen avulla tehdä päätelmiä muutoksenhakijoiden perhe-elämän tosiasiallisesta päättymisestä, kuten se on tässä asiassa tehnytkin. Muutoksenhakijoiden avioliiton aitoudesta tai yhteisen perhe-elämän tosiasiallisesta viettämisestä ei sen sijaan välttämättä ole mahdollista samalla tavalla esittää kirjallisiin lähteisiin perustuvaa selvitystä. Muutoksenhakijoiden saattaa olla mahdollista esittää selvitystä parhaiten suullisessa käsittelyssä, jossa muutoksenhakijoita tai muita henkilöitä kuullaan avioliiton luonteesta ja perhe-elämän viettämisestä ja jossa hallinto-oikeus voi arvioida esitetyn selvityksen uskottavuutta.

Ilman oikeudellista avustajaa asiaansa hoitaneet muutoksenhakijat ovat hallinto-oikeudessa ja asiaa poliisilaitoksella käsiteltäessä esittäneet viettävänsä normaalia perhe-elämää kahdessa osoitteessa ja kiistäneet epäilyt perhe-elämänsä päättymisestä. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon asiassa ratkaistavana olleen kysymyksen laatu ja sen arvioimisen kannalta olennaiset seikat sekä se, mitä selvitystä näistä seikoista on ollut mahdollista esittää, asian asianmukainen selvittäminen olisi edellyttänyt, että hallinto-oikeus olisi tiedustellut muutoksenhakijoiden halukkuutta suullisen käsittelyn toimittamiseen sekä tämän jälkeen harkinnut suullisen käsittelyn toimittamisen tarvetta joko asianosaisten pyynnöstä tai myös omasta aloitteestaan.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oikeudellisen avustajan hankkineet muutoksenhakijat ovat pyytäneet suullisen käsittelyn toimittamista itsensä kuulemiseksi avioliittonsa luonteesta ja perhe-elämäänsä liittyvistä seikoista. Suullisen käsittelyn toimittaminen selvityksen esittämiseksi näistä seikoista on tarpeen.

Edellä olevan perusteella hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia on palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Eija Siitari ja Alice Guimaraes-Purokoski. Asian esittelijä Toni Kaarresalo.