KHO:2016:22

Maistraatilta oli haettu perukirjan osakastietojen vahvistamista. Perukirjaan oli merkitty osakkaiksi perillisten lisäksi kaksi henkilöä yleistestamentin saajina.

Maistraatti oli vahvistanut väestötietojärjestelmässä olevien tietojen ja muun saatavissa olevan selvityksen nojalla, että perukirjaan oli merkitty kaikki kuolinpesän osakkaat. Se on lisäksi todennut, että kuolinpesän osakkaita ovat vainajan lakimääräiset perilliset. Maistraatin tulkinnan mukaan edellä mainitut kaksi henkilöä eivät olleet kuolinpesän osakkaita, sillä heitä on pidettävä erityisjälkisäädöksen saajina.

Hallinto-oikeus muutti maistraatin tekemää päätöstä siten, että kuolinpesän osakkaiksi vahvistettiin myös ne asiasta valittaneet testamentinsaajat, joita maistraatti ei ollut pitänyt kuolinpesän osakkaina.

Maistraatin valituksen johdosta korkein hallinto-oikeus totesi, että maistraatin vahvistamisella ei ollut oikeudellisesti sitovasti ratkaistu pesän osakkuutta. Maistraatin antama vahvistus ei sisältänyt sellaista hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaista asiaratkaisua, johon voitiin hakea muutosta valittamalla hallintolainkäytön järjestyksessä. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja jätti tutkimatta valituksen maistraatin antamasta perukirjan osakasluettelon vahvistuspäätöksestä.

Perintökaari 18 luku 1 § sekä 20 luku 9 a § ja 9 c §

Hallintolainkäyttölaki 5 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 13.11.2013 nro 13/0478/3

Asian aikaisempi käsittely

A:n jälkeen laaditussa perukirjassa kuolinpesän osakkaiksi on merkitty lakimääräisten perillisten ohella yleistestamentin saajina B ja C.

Länsi-Suomen maistraatti on 28.1.2013 vahvistanut väestötietojärjestelmässä olevien tietojen ja muun saatavissa olevan selvityksen nojalla, että perukirjaan on merkitty kaikki pesän osakkaat. Samalla maistraatti on todennut, että kuolinpesän osakkaita ovat perukirjan otsikon "Perilliset" alla luetellut vainajan lakimääräiset perilliset. B ja C eivät maistraatin tulkinnan mukaan ole kuolinpesän osakkaita, sillä heitä on pidettävä erityisjälkisäädöksen saajina.

Maistraatti on esittänyt perusteluinaan muun muassa seuraavaa:

Perittävän 14.11.2006 laatiman testamentin mukaan perittävä on määrännyt viimeisenä tahtonaan ja testamenttinaan, että B ja C saavat perittävän kuoltua täydellä omistusoikeudella ja testamenttausvallalla rahavarat ja As Oy:n --- osakkeet nrot 1268–1344, jotka oikeuttavat huoneiston --- hallintaan.

Lähtökohtana on ollut testamentin sanamuodon mukainen tulkinta sekä sen juridistekninen sisältö. Testamentissaan perittävä on osoittanut testamentinsaajille yksilöidyn varallisuusoikeuden, eikä kysymys ole yleisjälkisäädökseksi luonnehdittavasta koko jäämistön, sen määräosan tai sen ylijäämän käsittävästä testamenttimääräyksestä. B:tä ja C:tä ei ole pidettävä perintökaaren 18 luvun 1 §:n tarkoittamina osakastahoina.

Oikeusvarmuus edellyttää osakkuuden arvioinnin perustuvan testamentin juridisteknisen sisällön määrittämiseen sekä testamentin ja perintökaaren 18 luvun 1 §:n sanamuodon mukaiseen tulkintaan. Perintökaaren 18 luvun 1 §:n valossa edellä mainittuja testamentinsaajia ei ole pidettävä kuolinpesän osakkaina. Myöskään perittävän 14.11.2006 laatimassa testamentissa ei ole nimenomaista määräystä, josta ilmenisi perittävän tarkoitus asettaa testamentinsaajat kuolinpesän osakkaan asemaan. Perittävä ei ole myöskään määrännyt kaikesta omaisuudesta testamentillaan, ainakin asuntoirtaimisto on jäänyt testamenttimääräysten ulkopuolelle. Edellä selostetun perusteella tässä tapauksessa ei ole syitä poiketa perintökaaren 18 luvun 1 §:n säännöstä ja maistraatin vahvistamiskäytännöstä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on B:n ja C:n valituksesta muuttanut Länsi-Suomen maistraatin tekemää valituksenalaista päätöstä siten, että A:n kuolinpesän osakkaiksi vahvistetaan maistraatin vahvistamien perukirjan otsikon "Perilliset" alla lueteltujen lakimääräisten perillisten lisäksi B ja C.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Perintökaaren 20 luvun 9 a §:n 1 momentin mukaan, jos perittävällä oli kuollessaan kotikunta Suomessa, maistraatti voi kuolinpesän osakkaan, eloonjääneen puolison, pesänhoitajan, pesänselvittäjän, pesänjakajan tai testamentin toimeenpanijan hakemuksesta vahvistaa, että kaikki pesän osakkaat ja perittävän aviopuoliso on merkitty perukirjaan, kuten 3 §:n 1 momentissa säädetään.

Perintökaaren 18 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan kuolinpesän osakkaita ovat perilliset ja yleisjälkisäädöksen saajat sekä eloonjäänyt puoliso.

Maistraatti on tekemällään päätöksellä vahvistanut, että A:n kuolinpesän osakkaita ovat perukirjan Perilliset-otsikon alla luetellut vainajan lakimääräiset perilliset ja että testamentinsaajat B ja C eivät ole kuolinpesän osakkaita. B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että perukirjan osakasluettelon vahvistamispäätöstä muutetaan niin, että heitä pidetään A:n kuolinpesän osakkaina.

Asiakirjojen mukaan A on testamentannut B:lle ja C:lle rahavaransa sekä As. Oy:n --- osakkeet numerot 1268‒1344. A:n jälkeen laaditun perukirjan mukaan kuolinpesässä ei ole ollut muuta merkittävää omaisuutta.

Hallinto-oikeus katsoo, että maistraatin tehtävänä on perukirjan osakastietojen vahvistamista koskevaa päätöstä tehdessään tarvittaessa tulkita testamenttia, kun se arvioi, tuottaako testamenttimääräys saajalle osakasaseman. Hallinto-oikeus on varannut A:n lakimääräisille perillisille tilaisuuden antaa vastine esitettyjen vaatimusten johdosta. Vastineita ei ole annettu.

Kun otetaan huomioon testamentin sisältö ja sen tosiasiallinen merkitys, on B:tä ja C:tä pidettävä yleisjälkisäädöksen saajina. He ovat näin ollen A:n lakimääräisten perillisten ohella hänen kuolinpesänsä osakkaita.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perintökaari 18 luku 1 § ja 20 luku 9 a §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaakko Kellosalo, Jorma Niemitalo ja Kristiina Kerttula. Esittelijä Merja Kivistö.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Länsi-Suomen maistraatti on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja maistraatin vahvistus perukirjan osakasluettelosta saatetaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi maistraatti on viitannut hallinto-oikeudessa esittämäänsä ja lausunut lisäksi muun ohessa seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ovat ristiriitaiset. Päätöksen mukainen tulkinta johtaisi epävarmuuteen ja epäyhtenäisyyteen maistraatin käsitellessä perukirjan osakasluettelon vahvistamisasioita.

Hallinto-oikeus on päätöksessään tulkinnut B:n ja C:n (jäljempänä myös testamentinsaajat) yleisjälkisäädöksen saajiksi ottaen huomioon testamentin sisällön ja sen tosiasiallisen merkityksen. Yleisjälkisäädöksen saajat ovat pesän osakkaan asemassa. Kuitenkin nyt kysymyksessä olevan testamentin sisällön perusteella heidät on katsottava erityisjälkisäädöksen saajiksi, jotka eivät ole pesän osakkaan asemassa. Heille oli määrätty rahavarat ja tietyt asunto-osakeyhtiön osakkeet, jolloin kysymys on hyvin selkeästi rajatuista omaisuuseristä. Testamentissa ei myöskään ole mainintaa, joka viittaisi siihen, että testamentintekijä olisi tarkoittanut testamentinsaajan saavan kuolinpesän osakkaan aseman.

Hallinto-oikeuden mukaan maistraatin on tarvittaessa tulkittava testamenttia, kun maistraatti päätöksenteossaan arvioi, tuottaako testamenttimääräys saajalle osakasaseman. Tulkinta mahdollisen testamenttimääräyksen vaikutuksista pesän osakasasemiin tehdään aina perukirjan osakasluettelon vahvistusasiaa käsiteltäessä. Nyt esillä olevassa tapauksessa testamentin tulkinta johtaa siihen, että testamentinsaajat ovat erityisjälkisäädöksen saajia.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on aiemmin mainitulla tavalla viitattu testamentin sisältöön ja sen tosiasialliseen merkitykseen. Perustelujen yhteydessä on viitattu myös siihen, että kuolinpesässä ei ole ollut muuta merkittävää omaisuutta kuin testamentinsaajille määrätyt omaisuuserät. Asiassa lienee kuitenkin kiistatonta, että pesässä on ollut muutakin omaisuutta kuin testamentinsaajille määrätty omaisuus, ainakin asuinirtaimisto.

Hallinto-oikeuden päätöksestä kuvastuva ajatus testamentin tosiasiallisesta merkityksestä johtaisi käytännössä siihen, että maistraatin tulisi testamentin lisäksi tutkia myös perinnönjättäjältä jäävä omaisuus.

Hallinto-oikeuden linja on kyseenalainen perukirjan osakasluettelon vahvistamiskäytäntöjen tulevaisuutta ajatellen. Kun perukirjan osakasluettelon vahvistamisessa pitäydytään selkeästi testamentin sanamuotoon pohjautuvassa tulkinnassa, rajanveto erityisjälkisäädöksen ja yleisjälkisäädöksen välillä säilyy selkeänä. Hallinto-oikeuden ratkaisu johtaa siihen, että testamentti saatetaan tulkita yleisjälkisäädökseksi tai erityisjälkisäädökseksi riippuen kunkin perukirjan osakasluettelon vahvistajan henkilökohtaisesta harkinnasta. Hallinto-oikeuden päätöksessä ei oteta kantaa rajanvetoon siitä, milloin lähtökohtaisesti erityisjälkisäädökseksi tulkittavan testamenttimääräyksen tosiasiallinen merkitys olisi niin suuri, että se pitäisi tulkita yleisjälkisäädökseksi.

Oikeustilan yhtenäisyys ja oikeusvarmuus edellyttävät, että osakkuuskysymys ei jää tilannekohtaisen harkinnan varaan. Maistraatin antamien perukirjan osakasluettelon vahvistamispäätösten tulee perustua selkeisiin ja objektiivisiin edellytyksiin.

B ja C ovat antaneet selityksen.

Maistraatin valituksen mukaan testamenttia on tulkittava ainoastaan sen sanamuodon mukaisesti. Näin ei asia kuitenkaan ole. Osakasasemalla on kuolinpesän hallinnon ja myös vastuukysymyksen kannalta ratkaiseva merkitys, joten niitäkään ei voida syrjäyttää osana testamentin tekijän tahdonilmaisua. Testamenttia on tulkittava perintökaaren kontekstissa ja lähtökohtaisesti niin, että se vastaa testamentintekijän tahtoa. Testamentin tulkinnan lähtökohtana ei voi olla viranomaistoiminnan helppous. Testamenttia on tulkittava kokonaisuutena. Sen tosiasiallinen merkitys on otettava huomioon, ja jokainen tapaus on ratkaistava yksilöllisesti.

Viime kädessä pesänjakaja ratkaisee osakasasemaa koskevan kysymyksen. Maistraatin vahvistamalla osakasluettelolla on tällöinkin merkitystä, koska vain osakkaalla tai osakkaan oikeudenomistajalla on oikeus saada pesänjakaja määrätyksi. Riidanalaisuussääntö ei poista tätä ongelmaa. Joka tapauksessa pesänjakajan määräyksen hakeminen pelkästään osakasasemaa koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi tämän kaltaisessa tilanteessa tarkoittaa pesälle tosiasiallisesti tarpeettomia kustannuksia.

Viranomainen ei voi sivuuttaa osakasaseman arviointia testamentin tulkintatilanteessa, koska viranomaisen tehtävänä on vahvistaa se, ketkä ovat kuolinpesän osakkaita.

Länsi-Suomen maistraatti on antanut vastaselityksen.

Länsi-Suomen maistraatin linja testamentin tulkinnassa vastaa maistraattien yleistä linjaa perukirjan osakasluettelon vahvistamisasioissa.

Hallinto-oikeuksien oikeuskäytännössä on eroa siinä, pidetäänkö maistraatin päätöstä perukirjan osakasluettelon vahvistamisesta valituskelpoisena. Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään tutkinut perukirjan osakasluettelon vahvistamista koskevan valituksen. Sitä vastoin Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 4.12.2013 antamassaan päätöksessä 13/0752/3 jättänyt vastaavantyyppisen valituksen tutkimatta siltä osin kuin se kohdistui maistraatin tekemään hallintotoimeen perukirjan osakastietojen vahvistamisesta. Viimeksi mainitun päätöksen perusteluiden mukaan maistraatin toimenpide perukirjan osakastietojen vahvistamisesta ei sisällä sellaista ratkaisua, johon voidaan hakea muutosta hallintolainkäyttölain järjestyksessä.

Merkitään, että maistraatin valitus, B:n ja C:n sen johdosta antama selitys sekä maistraatin vastaselitys on lähetetty tiedoksi perukirjassa mainituille A:n kuudelle perilliselle.

B:lle ja C:lle on varattu tilaisuus antaa lisäselitys Länsi-Suomen maistraatin vastaselityksen johdosta. Lisäselitystä ei ole annettu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus poistaa Länsi-Suomen maistraatin osakasluettelon vahvistamiseen liitetyn valitusosoituksen.

Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poistetaan. B:n ja C:n valitus maistraatin antamasta perukirjan osakasluettelon vahvistuksesta jätetään tutkimatta.

Perustelut

1. Huomioon otettavia oikeusohjeita

1.1 Perintökaari esitöineen

Perintökaaren 18 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan kuolinpesän osakkaita ovat perilliset ja yleisjälkisäädöksen saajat sekä eloonjäänyt puoliso.

Perintökaaren 20 luvun 9 a §:n 1 momentin mukaan, jos perittävällä oli kuollessaan kotikunta Suomessa, maistraatti voi kuolinpesän osakkaan, eloonjääneen puolison, pesänhoitajan, pesänselvittäjän, pesänjakajan tai testamentin toimeenpanijan hakemuksesta vahvistaa, että kaikki pesän osakkaat ja perittävän aviopuoliso on merkitty perukirjaan, kuten 3 §:n 1 momentissa säädetään.

Perintökaaren 20 luvun 9 b §:n mukaan, jos vahvistusta ei 9 a §:n mukaan voida antaa, maistraatin tulee ilmoittaa havaitsemistaan puutteista ja virheistä hakijalle sekä palauttaa asiakirjat ilman vahvistusta hänelle. Asiasta tulee ilmoittaa myös henkilölle, joka perukirjan mukaan ottaa vastaan pesää koskevia ilmoituksia.

Saman pykälän 3 momentin mukaan vahvistus on annettava, jos väestötietojärjestelmässä olevien tietojen tai muun saatavissa olevan selvityksen nojalla on perusteltua otaksua, että perukirjassa olevat tiedot ovat oikeat ja täydelliset.

Perintökaaren 20 luvun 9 c §:n 1 momentin mukaan oikeustoimi, jonka maistraatin vahvistamaan perukirjaan merkityt pesän osakkaat ovat tehneet pesän puolesta muun kuin pesän osakkaan kanssa, on sitova, vaikka joku osakkaista on jäänyt perukirjaan merkitsemättä, jos se, jonka kanssa oikeustoimi oli tehty, ei tiennyt eikä hänen pitänytkään tietää, että pesässä oli tällainen osakas.

Saman pykälän 2 momentin mukaan haettaessa viranomaiselta oikeuden kirjaamista tai muuta toimenpidettä vahvistettua perukirjaa pidetään riittävänä selvityksenä pesän osakkaista, jollei asiassa muuta ilmene.

Hallituksen esityksessä perintökaaren 20 luvun muuttamisesta (HE 21/1994 vp) kuvataan esityksen pääasiallista sisältöä niin, että tuomioistuimien suorittamasta perukirjojen tarkastamisesta luovutaan. Sen asemesta pesän osakkaat voisivat tarkistuttaa perukirjan sisältämien osakastietojen oikeellisuuden väestökirjahallinnon paikallisviranomaisina toimivissa rekisteritoimistoissa. Se, joka on tehnyt oikeustoimen näin tarkistetun perukirjan osoittamien pesän osakkaiden kanssa, saisi vilpittömän mielen suojaa, vaikka osoittautuisi, että pesässä on osakas, jota ei ole merkitty perukirjaan.

Hallituksen esityksessä kohdassa "Nykytilan arviointi" todetaan, että perukirja on ensisijaisesti veroilmoitus. Se on toisaalta myös asiakirja, joka osoittaa pesän osakkuussuhteet. Osakkuustietojen oikeellisuus on tärkeää erityisesti sen kannalta, joka ryhtyy oikeustoimiin kuolinpesän kanssa.

Hallituksen esityksen tavoitteena on luoda järjestelmä, joka antaa kuolinpesän osakkaille mahdollisuuden saada viranomaisen vahvistus sille, että kaikki kuolinpesän osakkaat on merkitty perukirjan osakasselvitykseen.

Hallituksen esityksen perintökaaren 9 a §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan rekisteritoimistot voisivat hakemuksesta vahvistaa, että vainajan aviopuoliso ja kaikki pesän osakkaat on merkitty perukirjaan 3 §:n mukaisesti ja että heitä koskevat henkilötiedot ovat oikeat. Tehtävä ehdotetaan uskottavaksi rekisteritoimistoille, koska perukirjassa olevien henkilötietojen oikeellisuuden ja täydellisyyden tarkastaminen tapahtuu pääosin väestökirjanpidon tietojen avulla.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös niistä edellytyksistä, joiden vallitessa rekisteritoimisto on velvollinen antamaan vahvistuksen. Näin olisi meneteltävä, jos väestötietojärjestelmässä olevien tietojen tai muun saatavilla olevan selvityksen nojalla on perusteltua otaksua, että perukirjassa olevat tiedot ovat oikeat ja täydelliset.

Hallituksen esityksessä todetaan lain 9 b §:n osalta, että rekisteritoimiston on huomatessaan perukirjan olevan puutteellinen tai virheellinen osakkaita koskevien tietojen osalta palautettava asiakirjat ilman vahvistusta hakijalle. Säännöksen tarkoituksena on osaltaan turvata perukirjaan merkitsemättä jääneen osakkaan oikeutta kuolinpesässä.

Hallituksen esityksessä todetaan 9 c §:n osalta, että kuolinpesän kanssa oikeustoimen tehnyt kolmas henkilö voisi mainitun säännöksen nojalla saada vilpittömän mielen suojaa myös siinä tapauksessa, että perukirjaan on jäänyt merkitsemättä henkilö, jonka osakkuus kuolinpesässä perustuu testamenttiin. Vaikka rekisteritoimistolla ei olekaan sanottavia edellytyksiä valvoa sitä, että kaikki perittävän mahdollisesti tekemät testamentit on otettu perukirjassa huomioon, vilpittömän mielen suojaaminen on kuitenkin perusteltua kuolinpesän kanssa tehtäviin oikeustoimiin liittyvien riskien vähentämiseksi.

Edelleen hallituksen esityksessä todetaan, että kun osakastietojen oikeellisuus ja täydellisyys on rekisteritoimistossa tarkistettu, ei ole aihetta edellyttää, että vastaava tarkistus suoritettaisiin uudelleen kunkin hakemuksen yhteydessä. Sen vuoksi ehdotetaan, että vahvistettua perukirjaa voitaisiin pitää riittävänä selvityksenä pesän osakkaista, jollei asiassa ole tullut ilmi seikkoja, jotka antavat aiheen olettaa muuta. Ehdotus keventää viranomaisten työtä ja vähentää kansalaisten tarvetta toistuvien, lähinnä väestörekisteriin perustuvien selvitysten hankkimiseen erityisesti lainhuudatus- ja kiinnitysasioissa.

1.2 Hallintolainkäyttölaki

Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

2. Oikeudellinen arviointi

Perukirjan osakasluettelon vahvistusmenettelyyn liittyvästä muutoksenhausta ei ole erikseen säädetty. Valituskelpoisuutta on näin ollen arvioitava hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin nojalla.

Vaikka maistraatin perintökaaren 20 luvun 9 a §:n nojalla vahvistamaa perukirjan osakasluetteloa pidetään lähtökohtaisesti riittävänä selvityksenä kuolinpesän osakkaista ja vahvistamisella on mainitun luvun 9 c §:ssä säädettyjä oikeusvaikutuksia, vahvistamisella ei ratkaista oikeudellisesti sitovasti pesän osakkuutta. Maistraatin antama vahvistus ei näin ollen sisällä sellaista hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaista hallintoasiassa annettua asiaratkaisua, johon voidaan hakea muutosta valittamalla hallintolainkäytön järjestyksessä.

Edellä mainituilla perusteilla maistraatin päätökseen liitetty valitusosoitus on poistettava, Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumottava ja poistettava sekä B:n ja C:n valitus maistraatin antamasta perukirjan osakasluettelon vahvistuksesta jätettävä tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Elisabeth Vuorenhela.