Suomeksi - På svenska - In English - Other languages

Korkein hallinto-oikeus

Korkein hallinto-oikeus

Etusivu » Päätöksiä » Vuosikirjapäätökset » Vuosikirjapaatos » KHO:2016:28

KHO:2016:28

Vammaispalvelu – Palveluasuminen – Vaikeavammainen – Iäkäs henkilö

Vuosikirjanumero: KHO:2016:28
Antopäivä: 11.3.2016
Taltionumero: 800
Diaarinumero: 3517/3/13

Vuonna 1922 syntyneen A:n avuntarve päivittäisissä toimissa oli runsasta ja jatkuvaa. Hänen hoitonsa ja huolenpitonsa oli järjestetty sosiaalihuoltolain mukaisena tehostettuna palveluasumisena. Asiassa oli kysymys A:n oikeudesta vammaispalvelulain mukaiseen palveluasumiseen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että vammaispalvelulakiin perustuva palveluasuminen oli lakia säädettäessä ollut tarkoitus rajata suppealle piirille. Tarkoituksena ei ollut ollut, että vammaispalvelulakiin perustuvaa palveluasumista tulisi järjestää suurelle joukolle sellaisia iäkkäitä henkilöitä, joiden hoidon ja huolenpidon tarve oli kunnissa tavanomaisesti järjestetty laitoshoitona vanhainkodeissa ja nyttemmin yleisesti myös sosiaalihuoltolain mukaisena tehostettuna palveluasumisena.

Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (vanhuspalvelulaki) 3 §:n 2 kohdan määritelmän mukaan iäkkäällä henkilöllä tarkoitetaan tuossa laissa henkilöä, jonka fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen johdosta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että oikeudelle vammaispalvelulain mukaiseen palveluasumiseen ei ollut asetettu ikärajoja eikä se ollut iästä riippuvainen. Jos sosiaalihuollon asiakkaan avuntarve päivittäisistä toimista suoriutumisessa kuitenkin johtuu vanhuspalvelulain 3 §:n 2 kohdassa kuvatusta toimintakyvyn heikkenemisestä, avun tarpeen ei voida katsoa johtuvan vammasta tai sairaudesta vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A:ta ollut pidettävä sellaisena vaikeavammaisena henkilönä, jolle kunnan tuli järjestää palveluasuminen vammaispalvelulain nojalla. A:n palveluntarve ei johtunut vammasta tai sairaudesta vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla, vaan hänen toimintakykynsä oli vuosien mittaan vähitellen heikentynyt korkean iän myötä.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 §, 2 § ja 8 § 2 momentti

Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 11 §

Päätös, josta valitetaan

Kuopion hallinto-oikeus 11.10.2013 nro 13/0409/2

Asian tausta

Kuopion hallinto-oikeus oli päätöksellään 13.4.2012 nro 12/0166/2 ratkaissut A:n valituksen sosiaalihuollon asiakasmaksua koskevassa asiassa. Hallinto-oikeus oli muun ohessa kumonnut Juuan sosiaali- ja terveyslautakunnan 1.9.2011 tekemän asiakasmaksupäätöksen 15.3.2011 lukien ja palauttanut asian lautakunnalle sen selvittämiseksi, onko Juuasta olevalla A:lla oikeus saada palveluasumista ja siihen liittyviä palveluja vammaispalveluna. Viranhaltijan on tämän jälkeen määrättävä A:n asiakasmaksu häneen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

Asian aikaisempi käsittely

Juuan sosiaali- ja terveyslautakunta on 28.11.2012 (§ 13) päättänyt, että A ei ole vammaispalvelulaissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö vaan vanhus. Hänen tarvitsemansa asumispalvelut järjestetään tällöin sosiaalihuoltolain 22‒23 §:n mukaisena palveluna. Päätöksen mukaan vammaispalveluista vastaava sosiaalityöntekijä on asian selvittämiseksi tehnyt A:n luokse asiakaskäynnin. Lisäksi on pyydetty lääkärinlausunto siitä, onko A katsottava vammaispalvelulaissa tarkoitetuksi vaikeavammaiseksi vai onko hänen heikentynyt kuntonsa ja runsas avuntarpeensa normaalia vanhuuden mukanaan tuomaa kehitystä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, kumonnut Juuan sosiaali- ja terveyslautakunnan 28.11.2012 tekemän päätöksen ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi. A:lla on oikeus vammaispalvelulain mukaiseen palveluasumiseen hakemuksen vireilletulopäivästä 15.3.2011 lähtien. Hallinto-oikeus on määrännyt, että palveluasumisesta perusteetta perityt asiakasmaksut tulee palauttaa valittajalle.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 4 §:n 1 momentin mukaan tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään, jos vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai tukitoimia muun lain nojalla. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) 1 §:ssä tarkoitetulle henkilölle järjestetään kuitenkin hänen vammaisuutensa edellyttämiä palveluja ja tukitoimia ensisijaisesti tämän lain nojalla siltä osin kuin ne ovat hänen palveluntarpeeseensa nähden riittäviä ja sopivia sekä muutoinkin hänen etunsa mukaisia.

Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, päivätoimintaa, henkilökohtaista apua sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen eikä henkilökohtaisen avun järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 10 §:n 1 momentin mukaan palveluasumiseen kuuluvat asunto sekä asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle. Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu ja palveluja voivat olla avustaminen asumiseen liittyvissä toiminnoissa kuten liikkumisessa, pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa sekä ne palvelut, joita tarvitaan asukkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämiseksi.

Vammaispalveluasetuksen 11 §:n mukaan palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n 5 kohdasta ilmenee, että sosiaalipalveluista maksuttomia ovat muun muassa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987) 8 §:n 2 momentissa tarkoitettuun palveluasumiseen liittyvät erityispalvelut. Palveluasumisen erityiskustannuksista sekä henkilökohtaisesta avusta voidaan kuitenkin periä maksu, jos henkilö saa niihin korvausta muun lain kuin vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain nojalla.

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on 91-vuotias. Hän on asunut X Oy:n --- palvelutalossa 25.10.2010 lukien, jossa tarvittavat palvelut on järjestetty sosiaalihuoltolain mukaisena tehostettuna palveluasumisena. Valittaja on vaatinut palveluasumisen järjestämistä vammaispalvelulain nojalla hakemuksestaan 15.3.2011 lukien sekä asiakasmaksujen oikaisemista tätä vastaavasti.

X Oy:n --- palvelutalon kuntoutusylilääkäri, lääketieteen lisensiaatti --- lausunnon 19.11.2012 mukaan tutkittavalla on jo vuosia ollut korkea verenpaine, sepelvaltimotauti, krooninen sydämen eteisvärinä, sairas sinus -oireyhtymä, sydämen tahdistin, osteoporoosi ja moninivelrikko. Molemmissa polvissa on keinonivelet. Oikean lonkan murtuma on hoidettu leikkauksella vuonna 2003. Vuonna 2007 oli vasemman nilkan murtuma, joka hoidettiin kipsi-immobilisaatiolla. Syksyyn 2010 saakka tutkittava on tullut toimeen kotona kotiavun turvin. Liikkuminen on ollut jo pitkään huonoa. Munuaisaltaan tulehduksen jälkeen yleisvointi jäi entistä huonommaksi, eikä tutkittava tullut enää yksinasuvana kotona toimeen. Tutkittavan muisti ja henkinen vireys ovat säilyneet ikään nähden hyvin. Toimintakyky ja liikkuminen on huonoa ja avuntarve on runsas päivittäisissä toimissa. Tutkittava siirtyy autettuna vuoteesta pyörätuoliin ja kykenee valvottuna kävelemään pienen matkan korkean kävelytelineen avulla. Lääkärin käsityksen mukaan tutkittava ei ole lain tarkoittama vaikeavammainen, vaan kysymyksessä on korkean iän ja monien sairauksien aiheuttama toiminta- ja liikuntakyvyn alentuminen.

Juuan kunnan terveyskeskuksen lääkärin --- antamasta C-lääkärinlausunnosta 25.10.2010 ilmenee, että valittaja liikkuu sisällä tasofoordin avulla ja hoitajan auttamana. Valittaja tarvitsee apua pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, peseytymisessä ja WC-toimissa. Edelleen valittaja tarvitsee apua omista asioista huolehtimisessa, asioiden muistamisessa, näkemisessä ja kuulemisessa, lääkkeiden ottamisessa ja sairaanhoidossa. Valittaja ruokailee omatoimisesti ja vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on normaalia.

Valituksenalaisesta päätöksestä sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan lausunnosta ilmenee, että vammaispalvelun sosiaalityöntekijä on asian selvittämiseksi tehnyt valittajan luokse kotikäynnin. Kotikäynniltä 25.4.2012 on laadittu vammaispalvelulain mukainen palvelusuunnitelma. Palvelusuunnitelman mukaan asiakas liikkuu foordilla hoitajan avustamana. Käytössä on turvapuhelin. Asiakas saa X Oy:n ---- palvelutalossa ympärivuorokautista hoivaa ja hoitoa. Apua annetaan tarvittaessa. WC-reissut valittaja hoitaa foordilla hoitajan avustamana. Syömässä hän käy pyörätuolilla ruokasalissa, minne hoitaja vie. Valittaja syö vasemmalla kädellä. Muistissa ei ole ongelmia. Askartelemassa ja erilaisissa tilaisuuksissa asiakas käy hoitajan avustuksella.

Valittajan tehostetun palveluasumisen hoito- ja palvelusuunnitelmasta 31.10.2010 ilmenee muun muassa, että valittaja tarvitsee ohjausta ruokailussa. Peseytymisessä ja pukeutumisessa hän tarvitsee täydellisen avun. Valittaja käyttää vaippoja ja tarvitsee apua wc-toiminnoissa. Valittaja tarvitsee apua myös liikkumisissa/siirtymisissä, apuvälineenä on foordi. Valittaja ei ole kaatunut kuluneen vuoden aikana, hän nukkuu hyvin, tuntee itsensä henkisesti virkeäksi ja muisti toimii normaalisti.

Tehostetun palveluasumisen hoito- ja palvelusuunnitelmasta 2.12.2012 käy ilmi, että palvelun tuottaja X Oy:n --- palvelutalo järjestää valittajalle asiointi-, ateria- ja siivouspalveluja sekä vaatehuollon. Raha-asioista huolehtii valittajan poika. Suunnitelman mukaan valittaja liikkuu foordin avulla ja "hoitajan varjostamana". Siirrot pyörätuoliin tapahtuvat hoitajan avustamana samoin kuin pidemmät matkat pyörätuolilla. Päivittäisistä pesuista, myös suuhygieniasta, huolehtii hoitaja. WC-käynneissä avustaa hoitaja. Valittaja ruokailee yhteisissä tiloissa. Hänet viedään viriketuokioihin ja hengellisiin tilaisuuksiin. Yöllä tarkastuskäynnit tehdään vähintään kahden tunnin välein.

Hallinto-oikeus toteaa, että se arvioi valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuutta lähtökohtaisesti päätöksen tekohetkellä vallinneiden olosuhteiden ja päätöstä tehtäessä käytettävissä olleiden selvitysten perusteella. Tässä asiassa arvioitavaksi tulee lisäksi jälkikäteisesti valittajan tilanne 15.3.2011 lukien. Viranomaisen hallinto-oikeudelle toimittama 20.5.2013 päivätty hoito- ja palvelusuunnitelma on laadittu valituksenalaisen päätöksen tekemisen jälkeen, eikä sitä tämän vuoksi voida ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa. Myös edellä selostettu hoito- ja palvelusuunnitelma 2.12.2012 on laadittu valituksenalaisen päätöksen tekemisen jälkeen. Hallinto-oikeus kuitenkin ottaa kyseisen suunnitelman huomioon asiaa ratkaistessaan, koska suunnitelma on valittajan avun tarpeen osalta yhdensuuntainen muun edellä esitetyn selvityksen kanssa ja koska se on laadittu lähes samanaikaisesti valituksenalaisen päätöksen kanssa.

Asian oikeudellinen arviointi

Asiassa on kyse siitä, onko valittaja 15.3.2011 lukien ollut vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitettu palveluasumiseen oikeutettu vaikeavammainen. Mikäli valittaja katsotaan vaikeavammaiseksi, on palveluasumiseen liittyvistä erityispalveluista perityt maksut palautettava valittajalle palveluasumista koskevan hakemuksen tekemisestä 15.3.2011 lukien.

Valittaja on valituksessaan katsonut, ettei hänen palvelutarvettaan ole edelleenkään selvitetty riittävästi ja lainmukaisesti. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että vammaispalvelun työntekijä on tehnyt valittajan luokse kotikäynnin. Kotikäynniltä on valittajan palvelutarpeen selvittämiseksi laadittu vammaispalvelulain mukainen palvelusuunnitelma. Lisäksi asiaa varten on hankittu lausunto X Oy:n --- palvelutalon kuntoutusylilääkäriltä. Hallinto-oikeus arvioi, että valituksenalainen päätös perustuu riittävään selvitykseen ja että hallinto-oikeudella on riittävä selvitys valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuuden arvioimiseksi. Valituksenlaista päätöstä ei näin ollen ole syytä kumota puutteellisen selvittämisen vuoksi.

Vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen saaminen on myöntämisen edellytykset täyttävän henkilön subjektiivinen oikeus. Henkilön oikeutta saada vammaispalvelulain mukaisia palveluasumiseen liittyviä erityispalveluita ei voida syrjäyttää järjestämällä hänelle vastaavat palvelut sosiaalihuoltolain perusteella maksullisina palveluina (esimerkiksi KHO 2007:79 ja KHO 1996-A-54). Valittajan hakemusta ei näin ollen ole voitu hylätä pelkästään sillä perusteella, että asumispalvelut voidaan järjestää sosiaalihuoltolain mukaisina asumispalveluina.

Juuan sosiaali- ja terveyslautakunta on valituksenalaisessa päätöksessään ja lausunnossaan lähtenyt siitä, ettei ikääntymiseen liittyvä toimintakyvyn alenema ja avun tarve oikeuta vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen saamiseen ja että valittajan avun tarve liittyy ikääntymiseen. Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisuissaan KHO 2012:59 ja 2012:60 ottanut kantaa ikääntymisen vaikutukseen vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun myöntämisen kannalta. Hallinto-oikeus on vammaispalvelulain palveluasumista koskevia säännöksiä tulkitessaan käyttänyt apuna mainituista vuosikirjapäätöksistä ilmenevää oikeusohjetta. Hallinto-oikeus toteaa ikääntymiskysymyksen osalta seuraavaa. Vammaispalvelulakiin lisättiin 1.9.2009 voimaan tulleella lailla henkilökohtaista apua koskevat säännökset. Henkilökohtaisen avun osalta merkitystä on sillä, johtuuko avun tarve pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista. Tällaista rajoitusta ei ole säädetty koskemaan palveluasumista. Palveluasumisen saamiselle ei ole asetettu ylä- eikä alaikärajaa, vaan ainoana perusteena on henkilön vammasta tai sairaudesta aiheutuva tarve saada palveluasumista. Sillä, johtuuko palveluasumisen tarve pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista, ei ole merkitystä palvelun myöntämisen kannalta. Asia tulee ratkaista pelkästään arvioimalla sitä, tarvitseeko valittaja vammansa tai sairautensa johdosta toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti.

Saadun selvityksen mukaan valittaja on 91-vuotias rouva, jonka päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen on vaikeutunut monien sairauksien ja ikääntymisen yhteisvaikutuksen vuoksi. Valittaja tarvitsee jatkuvasti avustamista useimmissa päivittäisissä toimissaan, muun muassa liikkumisessa, peseytymisessä, pukeutumisessa ja wc-toimissa. Hoito- ja palvelusuunnitelmasta 2.12.2012 ilmenee, että tarkastuskäyntejä on tehtävä myös yöaikaan. Valittajalla ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia selviytyä kotioloissa. Kaiken kaikkiaan valittajan avuntarvetta on pidettävä erityisen runsaana. Valittajan terveydentilasta ja avun tarpeesta saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus kokonaisuutena arvioi, että valittajaa on pidettävä vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, jolle kunnan on tullut vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin nojalla järjestää palveluasuminen 15.3.2011 lukien.

Valittaja on ollut vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa tarkoitettu vaikeavammainen jo palveluasumista koskevan hakemuksen tekohetkellä 15.3.2011. Valittajalle tulee myöntää palveluasuminen hakemuksen tekohetkestä 15.3.2011 lukien ja häneltä perusteetta palveluasumiseen liittyvistä erityispalveluista perityt asiakasmaksut tulee palauttaa hänelle.

Edellä lausutuin perustein hallinto-oikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja palauttaa asian Juuan sosiaali- ja terveyslautakunnalle palveluasumisen myöntämistä ja asiakasmaksujen palauttamista varten.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainittujen lisäksi

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3 ja 3 a §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jukka Korolainen ja Timo Tervonen. Esittelijä Marika Turunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Juuan sosiaali- ja terveyslautakunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös 28.11.2012 saatetaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi Juuan sosiaali- ja terveyslautakunta on esittänyt muun ohella seuraavaa:

A on syntynyt vuonna 1922. Hänellä on runsaasti erilaisia ikääntymisen mukanaan tuomia sairauksia, jotka ovat heikentäneet vuosien aikana hänen mahdollisuuksiaan selvitä itsenäisesti. Hänen terveyshistoriansa on todettavissa lääkärinlausunnoista. Hänen palvelutarpeensa lisääntyminen ikääntymisen ja sen mukanaan tuomien vaivojen myötä on ollut sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden seurannassa vuosien ajan.

A on ollut Juuassa kotihoidon asiakkaana vuosia ennen kuin hän siirtyi tehostettuun palveluasumiseen vuonna 2010. Kotihoidon järjestämisen yhteydessä ei missään vaiheessa tullut esiin, että hänen kotihoidon palveluiden tarpeensa aiheutuisi vaikeavammaisuudesta. Palvelutarpeen perusteena on ollut koko ajan ikääntymisestä johtuva toimintakyvyn heikkeneminen. A on syksyyn 2010 saakka selvinnyt kotonaan lopulta tehostetun kotihoidon turvin.

Sosiaali- ja terveysjohtaja on 16.11.2010 päättänyt, että A:lle myönnetään oikeus sosiaalihuoltolain mukaiseen palveluasumiseen X Oy:n --- palvelutalossa. Päätökseen ei haettu muutosta. A:n terveyshistorian ja palvelutarpeen kartoituksiin liittyvissä selvityksissä ja lausunnoissa ei viitata siihen, että hän olisi palveluasumisen suhteen vammaispalvelulaissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö. Hän on vanhus. X Oy:n --- palvelutalon kuntoutusylilääkäri toteaa lausunnossaan 19.11.2012, että A ei ole vammaispalvelulain tarkoittama vaikeavammainen, vaan kysymyksessä on korkean iän ja monien sairauksien aiheuttama pysyvä toiminta- ja liikuntakyvyn alentuminen.

Vammaispalvelulaki ei tule sovellettavaksi, koska A ei ole vaikeavammainen. Hänen palvelutarpeensa arkielämään liittyvissä toiminnoissa on sinänsä suuri, mutta palveluntarve ei johdu vaikeavammaisuudesta. A:n tarvitsemat palvelut ovat toteutettavissa yleislain turvin.

Uusi vanhuspalvelulaki on tullut voimaan 1.7.2013. Tämä laki ei tosin ollut voimassa vielä alkuvuodesta 2011, mutta tuolloin ei myöskään ollut tehty hallinto-oikeuden viittaamia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja. Vanhuspalvelulaki antaa kuitenkin lainsäädäntöön perustuvan mahdollisuuden rajanvetoon iäkkään henkilön ja vaikeavammaisen henkilön välille.

Hallinto-oikeuden yksittäistä henkilöä koskevalla ratkaisulla olisi merkittävät koko vanhustenhuollon palvelurakennetta koskevat seuraukset. Jos A olisi vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitettu vaikeavammainen, jolla on subjektiivinen oikeus lain 8 §:ssä mainittuun palveluasumiseen, olisi yksin Juuan kunnassa lähes 140 vanhusta, joilla myös olisi oikeus vammaispalvelulain mukaiseen palveluasumiseen. Tehostetussa palveluasumisessa asuvat vanhukset ovat elämässään vaiheessa, jossa he kaikki tarvitsevat runsaasti, jatkuvaluonteisesti ja kaikkina vuorokauden aikoina toisen ihmisen apua selviytyäkseen jokapäiväisistä toiminnoistaan.

A ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin täällä on kysymys ja saattaa voimaan Juuan sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 1 §:n mukaan vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Vammaispalvelulain 2 §:n mukaan vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle muun muassa palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 11 §:n mukaan palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti.

Muun ohella vammaispalvelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 219/1986 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan palveluasu­misen tarkoituksena on auttaa jatkuvasti toisen henkilön antaman avun tarpeessa olevaa vaikeavammaista tulemaan toimeen ilman laitoshoitoa parantamalla hänen toimintakykyään ja antamalla hänelle päivittäisissä toiminnoissa tarvittavaa apua. Palveluasumista järjestetään palvelutaloissa, palveluasuntoryhmissä tai muuna vastaavana asumisena. Palveluasumisena tulee kysymykseen sellaisen asunnon järjestäminen, jossa henkilö asunnossa toteutetuin erityisjärjestelyin pystyy vammansa aiheuttamista rajoituksista huolimatta suoriutumaan mahdollisimman itsenäisesti tavanomaisista elämän toiminnoista. Palveluasumiseen tulee liittyä myös riittävät palvelut vaikeavammaisen henkilön suoriutumisen turvaamiseksi. Palveluasumista järjestettäisiin asetuksella tarkemmin säädettävin perustein sellaiselle vaikeavammaiselle henkilölle, joka tarvitsee runsaasti jokapäiväistä toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa. Tällaisia ovat muun muassa vaikeasti liikuntavammaiset ja kuurosokeat henkilöt.

Tosiseikat

Saadun selvityksen mukaan vuonna 1922 syntyneellä A:lla on jo vuosia ollut korkea verenpaine, sepelvaltimotauti, krooninen sydämen eteisvärinä, sairas sinus -oireyhtymä, sydämen tahdistin, osteoporoosi ja moninivelrikko. Molemmissa polvissa on keinonivelet. A:n muisti ja henkinen vireys ovat säilyneet ikään nähden hyvin. Toimintakyky ja liikkuminen on huonoa ja avuntarve päivittäisissä toimissa on runsasta ja jatkuvaa. A:n toimintakyvystä saatu selvitys käy tarkemmin ilmi edeltä hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista.

A on 25.10.2010 lukien asunut X Oy:n --- palvelutalossa, jossa tarvittavat palvelut on järjestetty sosiaalihuoltolain mukaisena tehostettuna palveluasumisena.

Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset

Tässä asiassa tulee arvioitavaksi, onko A vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitettu vaikeavammainen, jolle kunnan on järjestettävä palveluasumista vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin nojalla.

Vammaispalvelulain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ilmenee, että oikeus vammaispalvelulakiin perustuvaan palveluasumiseen on ollut tarkoitus rajata suppealle piirille. Hallituksen esityksessä esimerkkeinä mainitaan vaikeasti liikuntavammaiset ja kuurosokeat henkilöt. Selvänä voidaan pitää, että tarkoituksena ei ole ollut, että vammaispalvelulain mukaista palveluasumista tulisi järjestää suurelle joukolle sellaisia iäkkäitä henkilöitä, joiden hoidon ja huolenpidon tarve on kunnissa tavanomaisesti järjestetty laitoshoitona vanhainkodeissa ja nyttemmin yleisesti myös sosiaalihuoltolain mukaisena tehostettuna palveluasumisena.

Heinäkuun alussa 2013 tuli voimaan laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (vanhuspalvelulaki). Lain 3 §:n 2 kohdan mukaan iäkkäällä henkilöllä tarkoitetaan tuossa laissa henkilöä, jonka fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen johdosta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että oikeudelle vammaispalvelulain mukaiseen palveluasumiseen ei ole asetettu ikärajoja eikä se ole iästä riippuvainen. Korkein hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, että jos sosiaalihuollon asiakkaan avuntarve päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa johtuu vanhuspalvelulain 3 §:n 2 kohdassa kuvatusta toimintakyvyn heikkenemisestä, avun tarpeen ei voida katsoa johtuvan vammasta tai sairaudesta vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

A:n toimintakyvystä saadusta selvityksestä ilmenee, että hän tarvitsee ja on syksystä 2010 alkaen tarvinnut toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti ja vuorokauden eri aikoina. Selvityksestä ilmenee myös, että hänen toimintakykynsä on vuosien mittaan vähitellen heikentynyt korkean iän myötä. Saadun selvityksen perusteella A:ta ei ole pidettävä vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, jolle kunnan tulisi järjestää vammaispalvelulain nojalla palveluasumista. A:n tarvitsemat palvelut ja huolenpito on siten voitu järjestää sosiaalihuoltolain mukaisena tehostettuna palveluasumisena.

Edellä mainituilla perusteilla Kuopion hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Juuan sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Camilla Sandström.

 
Julkaistu 11.3.2016