KHO:2016:30

Jakamattoman kuolinpesän osakkaat oli velvoitettu kukin erikseen sakon uhalla rajoittamaan kuolinpesän omistamalla kiinteistöllä säilytettävien kuljetusliiketoimintaan käytettävien ajoneuvojen määrää.

Asiassa saadun selvityksen mukaan kuolinpesä ei harjoittanut kuljetusliiketoimintaa. Asiassa ei ollut myöskään esitetty selvitystä siitä, että kuolinpesän hallinnosta kiinteistön osalta olisi velvoitetta asetettaessa erikseen sovittu perintökaaren säännöksistä poikkeavasti. Tässä tilanteessa ja ilman muuta selvitystä ei voitu katsoa, että kullakin kuolinpesän osakkaalla olisi ollut oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta yksin. Päätös velvoitteen asettamisesta kumottiin.

Uhkasakkolaki 7 § 1 momentti

Perintökaari 18 luku 2 § 1 momentti

ks. KHO 2015:22, KHO 2015:23

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 30.10.2014 nro 14/0813/5

Asian aikaisempi käsittely

Järvenpään kaupunkikehityslautakunnan lupajaosto on 21.10.2013 tekemällään päätöksellä (§ 24) päättänyt velvoittaa A:n jakamattoman kuolinpesän osakkaat B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n kunkin erikseen sakon uhalla ja G Ky:n juoksevan uhkasakon uhalla rajoittamaan Järvenpään kaupungissa sijaitsevalla kiinteistöllä Unikko (186-401-0001-1495) säilytettävän kaluston määrää siten, että jatkossa kiinteistöllä saisi yhtäaikaisesti säilyttää enimmillään kahta (2) kuorma-autoa, yhtä (1) pyöräkuormaajaa ja yhtä (1) kaivinkonetta.

Kuolinpesän osakkaisiin kohdistettu uhkasakko on asetettu siten, että päävelvoite, joka koskee varikkotoiminnan uudelleen järjestämistä, tulee olla saatettu valmiiksi 1.12.2013 mennessä 1 000 euron suuruisen sakon uhalla.

G Ky:öön kohdistettu juokseva uhkasakko on asetettu siten, että sakko muodostuu peruseristä ja lisäeristä. Sakon määrä kasvaa lisäerällä jokaiselta uhkasakkojaksolta, jonka kuluessa velvoitetta ei ole noudatettu. Päävelvoite, joka koskee varikkotoiminnan uudelleen järjestämistä, tulee olla saatettu valmiiksi 1.12.2013 mennessä. Peruserä on 4 500 euroa ja lisäerä 1 000 euroa. Uhkasakkojakson pituus on yksi kuukausi.

Lupajaoston päätösesityksen perusteluissa on lausuttu muun ohella seuraavaa:

G Ky on toiminnanharjoittajan ominaisuudessa päävastuussa kiinteistöllä harjoitetusta toiminnasta. Kuljetusliikkeen ollessa vastuussa varsinaisesta toiminnasta, tehoste on esitetty asetettavaksi osakkaisiin kohdistettua tehostetta ankarampana.

Perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan osakkaiden tulee yhteisesti hallita pesän omaisuutta. Osakkaat edustavat yhdessä kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa. Kuolinpesän osakkaat ovat siksi osaltaan yhteisvastuussa kiinteistöllä harjoitetusta toiminnasta. Mikäli asianosaisilla on maanvuokra ynnä muita sellaisia sopimuksia, tällä ei ole päätösharkinnan kannalta merkitystä. Pääsääntönä on, että julkisoikeudellisista velvoitteista ei voida sopia yksityisoikeudellisin sopimuksin. Näin ollen kuolinpesän vastuista ei voida vapautua viranomaista sitovasti niin kauan kuin oikeudenvastainen tila vallitsee. Koska kiinteistön omistaa A:n jakamaton kuolinpesä, kuolinpesän osakkailla on oikeudellinen ja myös tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta.

Lupajaosto on soveltaminaan oikeusohjeina viitannut maankäyttö- ja rakennuslain 166, 168, 169 ja 182 §:ään, uhkasakkolain 6, 7, 8, 9 ja 22 §:ään sekä hallintolain 34 §:ään.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään G Ky:n ja sen asiakumppaneiden valituksen enemmälti hyläten muuttanut lupajaoston päätöstä siten, että kiinteistöllä saa yhtäaikaisesti säilyttää enimmillään neljää (4) raskasta kuljetusliikkeen toimintaan käytettävää ajoneuvoa. Hallinto-oikeus on samalla pidentänyt velvoitteen täyttämiselle asetetun määräajan päättymään 31.12.2014. Hallinto-oikeus on hylännyt valittajien oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 2 momentin mukaan asemakaava-alueelle ei saa sijoittaa toimintoja, jotka aiheuttavat haittaa kaavassa osoitetulle muiden alueiden käytölle. Asemakaava-alueelle ei saa myöskään sijoittaa toimintoja, jotka ovat haitallisten tai häiriöitä aiheuttavien ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista koskevien asemakaavamääräysten vastaisia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 169 §:n mukaan varastointi ulkosalla on järjestettävä niin, ettei se turmele tieltä tai muulta yleiseltä kulkuväylältä tai alueelta näkyvää maisemaa taikka häiritse ympäröivää asutusta. Asemakaava-alueella ei aluetta saa käyttää häiriötä aiheuttavaan tai ympäristöä rumentavaan varastointiin taikka pitkäaikaiseen tai laajaan tavaroiden ulkosäilytykseen, jollei asemakaavasta muuta johdu.

Maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:n 1 momentin mukaan, jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin niihin perustuvan velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi päätöksellään velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin.

Uhkasakkolain 6 §:n mukaan uhkasakko asetetaan määräämällä päävelvoite asianosaisen noudatettavaksi sakon uhalla. Kunkin päävelvoitteen tehosteeksi on asetettava eri uhkasakko. Uhkasakko asetetaan määrältään kiinteänä tai siten, että sen suuruus määräytyy ajan kulumisen mukaan (juokseva uhkasakko). Asettamispäätöksestä on käytävä selvästi ilmi, mihin asianosainen on velvoitettu ja milloin, mihin mennessä tai mistä lähtien päävelvoitetta on noudatettava. Määräajan pituutta harkittaessa on otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun mahdollisuus noudattaa sitä sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Uhkasakkolain 7 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta. Jos uhkasakko kohdistetaan useisiin asianosaisiin, kullekin on asetettava eri uhkasakko.

Asiassa saatu selvitys

G Ky käyttää Järvenpäässä sijaitsevaa 3 186 m2:n suuruista asuinkiinteistöä Unikko RN:o 1:1495 kuljetus- ja maansiirtokoneiden pysäköinti- ja varikko-/huoltoalueena. Yhtiön kalustoa tankataan, huolletaan ja säilytetään kiinteistöllä. Yhtiön rakennusvalvonnalle 9.10.2013 antaman selvityksen mukaan yhtiöllä on kiinteistöllä nykyään kuusi kuorma-autoa, kaksi pyöräkuormaajaa ja yksi kaivinkone. Kuorma-autot ja kaivinkone ovat arkisin pääasiallisesti liikenteessä, pyöräkuormaajat tarpeen mukaan. Koko kalusto on samanaikaisesti kiinteistöllä pääasiassa viikonloppuisin. Kyseistä toimintaa on harjoitettu kiinteistöllä 1960-luvulta lähtien. Kiinteistö kuuluu A:n jakamattomaan kuolinpesään.

Kiinteistö sijaitsee vuonna 1988 vahvistetun asemakaavan mukaisella erillispientalojen korttelialueella (AO-16). Asemakaavan mukaan alueelle voidaan rakentaa yksi- tai kaksiasuntoisia pientaloja asumistarkoituksiin. Asemakaavassa ilmoitetusta rakennusoikeudesta saa rakentaa 25 % liike-, myymälä-, työ-, ynnä muiksi sellaisiksi palvelutiloiksi, joissa harjoitettu toiminta ei saa aiheuttaa lian, melun ynnä muun sellaisen muodossa kohtuutonta rasitusta tontilla tai lähellä asuville, eikä tonttia saa käyttää ympäristöä rumentavaan tai häiritsevään varastoimiseen. Ennen asemakaavan vahvistamista alue on ollut vanhaa pientaloaluetta.

Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen tarkastuspöytäkirjasta 16.9.2013 ilmenee, että yhtiön harjoittamaan toimintaan liittyvien, kiinteistöllä sijaitsevien polttonestesäiliöiden, jakelumittarin ja vaarallisten jätteiden varastoinnin osalta on erikseen käynnissä ympäristövalvontamenettely.

Rakennusvalvontaviranomainen on rajoittanut kiinteistöllä säilytettävän kaluston määrää sillä perusteella, että yrityksen koko kaluston ulkosäilytys pientaloalueella on vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 166 ja 169 §:ssä säädettyjä vaatimuksia, ja että kiinteistön koko, tai ainakaan kiinteistöllä kaluston ulkosäilytykseen soveltuva alue ei ole riittävän suuri.

Johtopäätökset

Hallinto-oikeus toteaa, että asemakaavassa pientaloasutukseen tarkoitettu alue ei sovellu yhdeksän raskasta ajoneuvoa käsittävän, kuljetus- ja maansiirtotoiminnassa käytettävän kaluston pysäköinti- ja varikko-/huoltoalueeksi. Koneiden säilyttäminen kiinteistön piha-alueella rumentaa alueen ympäristöä ja raskaiden koneiden liikennöinti ja huoltaminen pientaloalueella edellä mainitussa laajuudessa saattaa aiheuttaa vaaraa ympäristölle ja häiriötä asutukselle. Tämän vuoksi lupajaosto on voinut rajoittaa raskaan kaluston ulkosäilytystä kiinteistöllä riippumatta siitä, että yhtiö on harjoittanut toimintaa kiinteistöllä jo ennen asemakaavan voimaantuloa.

Velvoite on voitu kohdistaa sekä toimintaa harjoittavalle yhtiölle että kiinteistön omistavan jakamattoman kuolinpesän osakkaille. Myös kiinteistön omistajataholla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus puuttua kiinteistöllään harjoitettavaan toimintaan.

Kiinteistöllä ulkotiloissa säilytettävän varikkotoimintaan liittyvän kaluston enimmäismäärä on yksilöity lupajaoston päätöksessä siten, että kiinteistöllä saa olla samanaikaisesti enimmillään kaksi (2) kuorma-autoa, yksi (1) pyöräkuormaaja ja yksi (1) kaivinkone. Asettamispäätöksestä käy sinänsä selvästi ilmi, mihin yhtiö ja kuolinpesän osakkaat on velvoitettu. Lupajaoston lausunnon mukaan päätöksellä on kuitenkin tarkoitettu rajoittaa ainoastaan raskaiden ajoneuvojen lukumäärää, ei ajoneuvotyyppejä. Tämä seikka ei ilmene valituksenalaisesta päätöksestä. Tämän vuoksi hallinto-oikeus muuttaa ja täsmentää lupajaoston päätöstä siten, että kiinteistöllä saa yhtäaikaisesti säilyttää enimmillään neljää (4) raskasta kuljetusliikkeen toimintaan käytettävää ajoneuvoa. Muilta osin valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeus on pidentänyt päävelvoitteen täyttämiselle kuolinpesän osakkaisiin ja G Ky:öön kohdistuvat määräajat valituksen vireilläolosta johtuneen ajan kulumisen vuoksi.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, ei ole kohtuutonta, että valittajat joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maankäyttö- ja rakennuslaki 182 § 2 ja 3 momentti

Uhkasakkolaki 9 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Jaana Moilanen ja Minna Ruuskanen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

G Ky ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja lupajaoston päätökset kumotaan. Järvenpään kaupunki on velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Muutoksenhakijat ovat perustelleet vaatimuksiaan viittaamalla asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja lausuneet lisäksi muun ohella seuraavaa:

Maankäyttö- ja rakennuslain 216 §:n mukaan ennen lain voimaantuloa myönnetyt rakennuslakiin tai sen nojalla annettuihin säännöksiin perustuvat luvat ovat voimassa aikaisempien säännösten mukaisesti. Laki on tullut voimaan 1.1.2000. Järvenpään kaupunki on hyväksynyt kuljetusliiketoiminnan harjoittamisen kiinteistöllä ammattimaisesti antaessaan rakennusluvan A:lle. Sen jälkeen toimintaa on kehitetty ja jatkettu, mistä kaupungin viranomaiset ovat olleet tietoisia. Rakennusvalvontaviranomaiset ovat useaan otteeseen käyneet naapuritontilla sen rakentamisen aikaan.

Rakennusvalvontamenettely on saanut alkunsa yhden henkilön väittämästä häiriöstä. Mainittu henkilö on kuitenkin perunut vaatimuksensa Helsingin hallinto-oikeudelle osoitetussa kirjeessään. Tässä tilanteessa toiminnan kieltämiseen tai rajoittamiseen ei ole perusteita.

Toimintaa kiinteistöllä on harjoitettu 1960-luvulta lähtien. Toiminnan ei ole tähän päivään mennessä osoitettu aiheuttavan maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n tai 169 §:n tarkoittamaa haittaa. Asiassa ei siten ole edellytyksiä ryhtyä maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:n mukaisiin toimiin.

Asemakaavan tultua vahvistetuksi 16.5.1988 ajoneuvoja ja kuljetusliikkeen tarvitsemia laitteita oli 5–6 kappaletta eli enemmän kuin mihin hallinto-oikeuden päätös antaa mahdollisuuden. Järvenpään kaupungin esittämä luku neljästä kuljetusliikkeen omistamasta raskaasta ajoneuvosta perustuu ilmeisesti A:n perukirjaan, joka laadittiin A:n kuoltua 23.3.1979. Kun asemakaava tuli voimaan 16.5.1988, kaluston koko oli tästä kasvanut, mistä syystä kaupungin on esitettävä selvitys siitä, että kalusto olisi asemakaavan voimaan tullessa ollut pienempi kuin kuusi laitetta, mikäli rajoitusperusteena olisi asemakaavan voimaantulo. Asemakaava on ollut voimassa yli 25 vuotta ennen kuin naapurin yhteydenotto kaupungin viranomaisiin aloitti nyt kyseessä olevan prosessin.

Kaupungin viranomaiset ovat varmuudella olleet tietoisia kuljetusliikkeen kaluston määrästä jo ennen heidän ryhtymistään kyseessä oleviin rajoitustoimiin. Rakennuslupa naapuritontille on myönnetty vuonna 2007. Loppukatselmus on pidetty 13.12.2012. Rakentamisen aikana ovat kaupungin rakennusvalvontaa suorittavat viranomaiset käyneet useaan kertaan tällä tontilla ja he ovat myös joutuneet tutustumaan A:n perikunnan tonttiin, koska tonttien välisestä ojasta ja vedenvalumisesta naapuritontille on syntynyt kiistaa.

Syynä naapurin ilmoitukseen rakennusvalvontaan on ollut muut naapurusten väliset erimielisyydet eivätkä toiminnasta aiheutuvat häiriöt.

Järvenpään kaupungin rakennusvalvonta on antanut selityksen, jossa se on lausunut muun ohella seuraavaa:

Kiinteistöllä on harjoitettu kuljetusliikkeen varikkotoimintaa jo 1960-luvulta lähtien. Toiminnan luonne ja laajuus huomioon ottaen, sekä sen kytkös jakamattoman kuolinpesän omaisuuteen ja päätöksentekoon, päätöksen velvoitteet on voitu kohdistaa kuljetusliikkeen lisäksi myös kuolinpesän osakkaisiin. Maanomistajalla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa tontillaan harjoitettavaan liiketoimintaan.

G Ky ja sen asiakumppanit ovat vastaselityksessään lausuneet muun ohella seuraavaa:

Kuolinpesän osakkaat on velvoitettu kukin erikseen 1 000 euron suuruisen sakon uhalla täyttämään päävelvoitteensa. Laillinen järjestys olisi ollut velvoittaa A:n jakamattoman kuolinpesän osakkaat yhteisvastuullisesti suorittamaan 1 000 euron uhkasakko. Kullekin A:n perikunnan jäsenelle erikseen asetettava 1 000 euron uhkasakko johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Tältä osin tulisi uhkasakko asetettavaksi lisäksi 17.3.2015 kuolleen E:n kuolinpesän jäsenille, joita tosin ei ole kuultu asiassa.

Kiinteistöllä ei ole polttonesteiden jakeluasemaa. Kiinteistöllä ainoastaan tankataan satunnaisesti kahta kauhakuormaajaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Helsingin hallinto-oikeuden ja Järvenpään kaupunkikehityslautakunnan lupajaoston päätökset kumotaan siltä osin kuin ne koskevat A:n jakamattoman kuolinpesän osakkaille D:lle, C:lle, B:lle, E:lle ja F:lle asetettua velvoitetta.

Muilta osin, eli siltä osin kuin asiassa on kysymys on G Ky:lle asetetusta velvoitteesta, valitus hylätään. Tältä osin velvoitteiden täyttämiseen varattu määräaika pidennetään päättymään 30.4.2016.

2. G Ky:n ja sen asiakumppaneiden vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

Velvoitteen asettaminen jakamattoman kuolinpesän osakkaille

Uhkasakkolain 7 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta. Jos uhkasakko kohdistetaan useisiin asianosaisiin, kullekin on asetettava eri uhkasakko.

Perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan osakasten tulee, milloin ei, sen mukaan kuin sanotussa laissa säädetään, ole järjestetty erityistä kuolinpesän hallintoa, pesän selvittämistä varten yhteisesti hallita pesän omaisuutta. He edustavat tällöin kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa. Toimenpide, joka ei siedä viivytystä, voidaan suorittaa, vaikkei kaikkien osakasten suostumusta saada hankituksi. Perintökaaren 24 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, jos osakkaat ovat tehneet sopimuksen siitä, että pesä on osakasten yhteiseksi eduksi jäävä jakamatta toistaiseksi tai määräajaksi, on pesän hallinnosta ja edustamisesta, jollei sopimuksesta muuta johdu, voimassa mitä lain 18 luvun 2 §:ssä on sanottu.

Järvenpään kaupunkikehityslautakunnan lupajaosto on velvoittanut A:n jakamattoman kuolinpesän osakkaat D:n, C:n, B:n, E:n ja F:n kunkin erikseen sakon uhalla rajoittamaan kiinteistöllä 186-401-0001-1495 yhtäaikaisesti säilytettävien kuorma-autojen, pyöräkuormaajien ja kaivinkoneiden määrää. Hallinto-oikeus on muuttanut velvoitteen koskemaan kiinteistöllä yhtäaikaisesti säilytettävien kuljetusliiketoimintaan käytettävien raskaiden ajoneuvojen määrää.

Kiinteistön omistaa vuonna 1979 kuolleen A:n jakamaton kuolinpesä. Kuolinpesän osakkaat ovat sopineet, että D, C ja E jatkavat vainajan harjoittamaa kuljetusliikettä siihen asti, kunnes toimintaa jatkamaan perustetaan yhtiö. Vuodesta 1980 lähtien toimintaa on harjoittanut G Ky.

Edellä olevan perusteella on ilmeistä, että A:n jakamaton kuolinpesä ei ole harjoittanut kuljetusliiketoimintaa siinä vaiheessa, kun rakennusvalvonta-asia on tullut vireille. Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä siitä, että A:n jakamattoman kuolinpesän osakkaat olisivat erikseen sopineet kuolinpesän hallinnosta muutoin kuin edellä selostetun siirtymäajan osalta perintökaaren säännöksistä poikkeavasti. Tässä tilanteessa osakkaat voivat ryhtyä kiinteistöä ja sillä harjoitettavaa toimintaa koskeviin toimenpiteisiin lähtökohtaisesti vain yksimielisinä.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa kiinteistöä koskeva päävelvoite on asetettu kullekin jakamattoman kuolinpesän osakkaalle erikseen. Asiassa on kuitenkin jäänyt selvittämättä, että kullakin kuolinpesän osakkaalla olisi uhkasakkolain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta yksin. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja lupajaoston päätökset on sanotuilta osin kumottava.

Velvoitteen asettaminen yhtiölle

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen yhtiölle asetetun velvoitteen osalta ei ole perusteita. Asian käsittelyyn kuluneen ajan vuoksi velvoitteen täyttämiselle asetettua määräaikaa on kuitenkin pidennettävä.

2. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kun otetaan huomioon asian laatu ja ratkaisun lopputulos sekä hallintolainkäyttölain 74 §, G Ky:lle ja sen asiakumppaneille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Riitta Mutikainen, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Esa Hakkola.