KHO:2016:63

Poliisilaitos oli hyväksynyt A:n hakemuksen ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitoluvasta muistoesineenä säilytettävälle pienoispistoolille. Päätökseen oli sisällytetty lupaehto, jonka mukaan aseella ei saanut ampua.

Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen, jolla oli hylätty A:n valitus, jossa oli vaadittu lupaehdon poistamista.

Lupa ampuma-aseen hankkimiseen voidaan myöntää ampuma-aselain 43 §:n 1 momentissa lueteltuihin käyttötarkoituksiin. Muistoesineenä säilytettäväksi tarkoitetulla aseella ampuminen ei ole tarpeen aseen säilyttämistarkoituksen ja muistoesineluonteen vuoksi. Vaikka ampuma-aselain 53 §:n 2 momentti, jossa nimenomaisesti on mahdollistettu ampumisen kieltävän ehdon sisällyttäminen hallussapitolupaan, koskee sanamuotonsa mukaan vain keräilykokoelmaan kuuluvia aseita, myös muistoesineperusteella myönnettyyn ampuma-aseen hallussapitolupaan oli edellä mainitut lähtökohdat ja ampuma-aselain 107 §:n 2 momentti huomioon ottaen ollut mahdollista sisällyttää kielto ampua kyseisellä aseella.

Ampuma-aselaki 43 § 1 momentti 6 kohta ja 2 momentti, 53 § 2 momentti, 61 § sekä 107 § 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 27.8.2015 nro 15/0701/4

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin poliisilaitos on päätöksellään 11.7.2014 nro 2014/19722 hyväksynyt A:n hakemuksen ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitoluvasta muistoesineenä säilytettävälle pienoispistoolille. Hankkimislupa on voimassa 11.7.2014–1.1.2015 ja hallussapitolupa toistaiseksi. Päätökseen on sisällytetty lupaehdot, joiden mukaan aseella ei saa ampua ja lupa ei oikeuta patruunoiden hankintaan ja hallussapitoon.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ampuma-aselain 18 §:n 1 momentin mukaan ampuma-aseiden hankkiminen ja hallussapito on luvanvaraista. Saman pykälän 2 momentin mukaan lupa 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan voidaan antaa, jos luvan antamiselle on hyväksyttävä peruste eikä ole syytä epäillä, että lupaa tai sen nojalla hankittuja tai hallussapidettyjä esineitä käytetään väärin.

Ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin mukaan ampuma-aseen hankkimislupa voidaan antaa hyväksyttävään käyttötarkoitukseen, jollainen on: 1) metsästyslainsäädännön mukaan sallittu eläinten ampuminen; 2) ampumaurheilu ja -harrastus; 3) työ, jossa ase on välttämätön; 4) näytös, kuvaus tai muu vastaava esitys; 5) museossa tai kokoelmassa pitäminen; 6) muistoesineenä säilyttäminen; 7) merkinanto; 8) 15 vuotta vaan ei 18 vuotta täyttäneen, luvanhaltijan huollettavana olevan henkilön hallussapidettäväksi tarkoitetun haulikon, kiväärin, pienoiskiväärin tai yhdistelmäaseen säilyttäminen ja kuljettaminen.

Lain 43 §:n 2 momentin mukaan muistoesineenä säilyttämiseksi lupa voidaan antaa muun kuin erityisen vaarallisen ampuma-aseen tai sen osan hankkimiseen yksittäisessä tapauksessa, jos hakija osoittaa ampuma-aseella tai aseen osalla olevan hänelle erityistä historiallista tai muuta muistoarvoa.

Lain 53 §:n 2 momentin mukaan lupaviranomainen voi sisällyttää lupaan ehdon, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla ampuma-aseella ei saa ampua.

Lain 61 §:n mukaan lupaviranomainen voi kuitenkin sisällyttää lupaan ehdon, jonka mukaan lupa ei oikeuta hankkimaan ja pitämään hallussa keräilykokoelmaan kuuluvaan tai muistoesineenä säilytettävään aseeseen soveltuvia patruunoita.

Hallituksen esityksen (HE 183/1997 vp) ampuma-aselaiksi 43 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan toisin kuin nykyisissä säännöksissä, laissa olisi tyhjentävästi lueteltu ampuma-aseen hyväksyttävät käyttötarkoitukset. Lupaviranomainen voisi lakiehdotuksen mukaan antaa luvan ampuma-aseen tai aseen osan hankkimiseen, jos käyttötarkoitus olisi ehdotetun pykälän mukaan hyväksyttävä ja hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat 44 §:n mukaiset edellytykset sekä hankkimisluvan saajaa koskevat 45 §:n mukaiset edellytykset täyttyisivät. Perusedellytyksenä kaikille ehdotetun lain mukaisille luville olisi lain 18 §:n 2 momentin mukaan se, ettei ole syytä epäillä lupaa tai sen nojalla hankittua tai hallussapidettyä esinettä käytettävän väärin.

Hallituksen esityksen 43 §:n 1 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan luvan hakijan olisi selvitettävä, että hänellä on momentissa tarkoitettu hyväksyttävä syy ampuma-aseen tai aseen osan hankkimiseen. Hänellä olisi lisäksi oltava myös käytännössä mahdollisuus käyttää asetta ilmoittamaansa tarkoitukseen. Luvan antaminen riippuisi viranomaisen harkinnasta. Suomessa vakiintuneen periaatteen mukaan kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon. Tämä viranomaisen suorittama tarkoituksenmukaisuusharkinta olisi ilmaistu momentissa sanoilla "voidaan antaa".

Edelleen 43 §:n 1 momentin 5 kohdan yksityiskohtaisten perustelujen mukaan säännös mahdollistaisi aseiden pitämisen kokoelmissa niiden historiallisen, teknisen, taiteellisen tai muun vastaavan arvon vuoksi. Sen sijaan aseen pitäminen muistoesineenä ei pääsääntöisesti olisi lain mukainen hyväksyttävänä pidettävä käyttötarkoitus. Pykälän 6 momentin mukaan luvan saaminen olisi kuitenkin poikkeustapauksissa mahdollista myös muistoarvon vuoksi. Tällä perusteella annettavan luvan edellytyksistä säädettäisiin tarkemmin pykälän 2 momentissa.

Pykälän 2 momenttia koskevan esityksen mukaan nykyisin noudatetun lupakäytännön mukaan muisto- tai tunnearvoa ei yksinään ole pidettävä riittävänä perusteena luvan saamiselle ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon. Tämä on johtanut joissakin tapauksissa luvan hakijan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Se on lisäksi johtanut siihen, ettei kaikkia kuolinpesistä löytyviä aseita ilmoiteta käytännössä poliisille. Jotta edellä mainitut epäkohdat saataisiin ainakin osittain korjatuiksi, esitetään, että luvan voisi rajoitetusti saada myös muistoesineenä säilyttämistä varten. Hakijan olisi kyettävä osoittamaan, että ampuma-aseella tai aseen osalla on hänelle erityistä historiallista tai muuta muistoarvoa. Pelkästään aseen saaminen perintönä tai testamentilla ei siten olisi riittävä peruste luvan saamiselle. Luvan hakijan olisi luotettavalla tavalla kyettävä osoittamaan aseen tai aseen osan saannon laillisuus sekä ne tekijät, joiden johdosta esineellä on juuri hänelle erityistä historiallista tai muuta muistoarvoa.

Valittaja on 1.4.2014 hakenut lupaa säilyttää ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisessa käyttötarkoituksessa, muistoesineenä, C. Widmer -merkkistä .22 Long Rifle kaliiperin pienoispistoolia. Hakemuksen liitteen mukaan valittajan isän omistamat muut ampuma-aseet, kuin nyt kysymyksessä oleva vapaapistooli, on siirretty valittajan veljelle. Veljellä on mahdollisuus saada hallussapitoluvat aseisiin, koska hän harrastaa metsästystä aktiivisesti. Hakemuksen perusteluiden mukaan valittajalla tai hänen veljellään ei ole mahdollisuutta saada vapaapistooliin tavanomaista hallussapitolupaa, koska kumpikaan heistä ei harrasta pistooliammuntaa lain edellyttämässä määrin. Valittaja on hakemuksensa perusteluissa kertonut tarkemmin isoisänsä ja isänsä ammuntaharrastuksesta. Pistoolia hän pitää tärkeänä muistoesineenä isoisästään ja isänsä jättämänä henkisenä perintönä.

Valittaja on poliisilaitokselle 26.6.2014 päiväämässään kirjallisessa selvityksessä ilmoittanut, että hänelle sopii lupaehto, jonka mukaan aseella ei saa ampua eikä siihen saa hankkia patruunoita, koska hänellä ei ollut tiedossa ketään, jolle voitaisiin muutoin myöntää ampuma-aselupa.

Poliisilaitos on myöntänyt valittajalle hänen hakemansa luvan ja liittänyt lupaan ehdot, joiden mukaan aseella ei saa ampua ja, että lupa ei oikeuta patruunoiden hankintaan eikä hallussapitoon. Lain sanamuodon mukaan tämä lain mukainen käyttötarkoitus käsittää vain ampuma-aseen säilyttämisen eikä sen ole katsottava sisältävän mahdollisuutta käyttää asetta ampumiseen. Ampuma-aselain 43 §:ssä mainittuihin ampuma-aseen hyväksyttyihin käyttötarkoituksiin ei sisälly myöskään satunnainen ammunta, jollaisena valittajan esittämää muistoammuntaa on pidettävä.

Lupaehdon, jonka mukaan lupa ei oikeuta hankkimaan muistoesineenä säilytettävään aseeseen soveltuvia patruunoita johdosta olisi ymmärrettävä, että luvassa tarkoitettu muistoesineenä säilytettävä ase ei ole tarkoitettu käytettäväksi ampumistarkoitukseen. Kun lisäksi otetaan huomioon valittajan poliisilaitokselle antama selvitys, jonka mukaan hänellä ei ole mahdollisuutta saada ampuma-aseelle hankinta- ja hallussapitolupaa millään muulla kuin nyt kysymyksessä olevalla perusteella, hallinto-oikeus on katsonut, että poliisilaitos on voinut harkintavaltansa rajoissa asettaa valittajan ampuma-aseen hankinta- ja hallussapitoluvalle ehtoja. Käytettyjä ehtoja ei ole pidettävä kohtuuttomina valittajan esittämään käyttötarkoitukseen nähden. Poliisilaitoksen päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Matti Tamminen, Merja Tarvainen ja Anni Tuomaala. Esittelijä Kimmo Huttunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista. Lupaehdot, joiden mukaan aseella ei saa ampua ja lupa ei oikeuta patruunoiden hankintaan ja hallussapitoon, on poistettava. Lisäksi hän on vaatinut oikeudenkäyntimaksunsa poistamista.

A on perustellut vaatimustaan sillä, että ampuma-aselain 53 §:n 2 momentti koskee vain keräilykokoelmaan kuuluvia aseita. A:n ase ei kuulu tähän luokkaan, vaan se on muistoesine. Päätöksestä on vähintäänkin poistettava ampumakielto. Poliisilaitos on perustellut alkuperäistä päätöstään ampumakiellon osalta vain ampuma-aselain 53 §:n 2 momentilla. On kohtuutonta, että hallinto-oikeus laajentaa poliisilaitoksen alkuperäistä päätöstä siten, että ampumakielto perustellaankin ampuma-aselain 61 §:n nojalla siten, että jos patruunoita ei saa hankkia, ei aseella myöskään saa ampua. Poliisilaitoksen päätös on lainvastainen, koska siinä on sovellettu väärää lainkohtaa.

Ampuma-aselain 43 §:n 2 momentti koskee aseen säilyttämistä muistoesineenä. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan tähän ei sisälly mahdollisuutta käyttää asetta ampumiseen. Lain laatimisen ajankohtana pienikaliiberisiin pistooleihin oli suhteellisen helppo saada hallussapitolupa. Näin ollen lainkohtaa muistoesineenä säilytettäville aseille ei ollut tarpeen soveltaa tällaisiin aseisiin. Muistoesineenä säilyttäminen on koskenut erityisesti sotilasaseita, jotka ovat tulivoimaisia ja joita voidaan pitää huomattavan vaarallisina. Kun ampuma-aselain soveltamiskäytäntö on huomattavasti tiukentunut viime vuosina, on muistoesineperustetta tarpeen soveltaa myös pienikaliiberisten pistoolien hallussapitolupiin. Tarve ampumakiellolle ja patruunoiden hallussapitokiellolle on selvä silloin, kun on kyse sotilasaseista, mutta kiellot ovat tarpeettomia, kun on kyse pienikaliiberisesta, kertaladattavasta pienoispistoolista, joka ei ole erityisen vaarallinen ase.

Lisäksi A on uudistanut hallinto-oikeudelle tekemänsä valituksen perustelut, joiden mukaan hän haluaa myös ampua aseella esimerkiksi kerran vuodessa tai harvemminkin isänsä ja isoisänsä muistoa vaaliakseen. A kutsuu ammuntaa muistoammunnaksi. Hän haluaa myös vaalia ja muistella aseeseen liittyvää oman elämän historiaa ja tunnearvoja käymällä aina joskus ampumassa aseella. Ampuminen olisi aseelle tarkoituksenmukaista vapaapistoolitarkkuusammuntaa ja se tapahtuisi ampumaradalla. Patruunat A säilyttäisi lukitussa kaapissa niin kuin laissa edellytetään.

Viranomaisen arvioidessa perusteita myöntää hallussapitolupa muistoesineperusteella olennaista on se, onko hakija itse ampunut aseella. Jotta tulevaisuudessa joku A lapsista voi saada aseelle luvan tällä perusteella, täytyy sillä voida ampua, jotta tällainen historia ja sukupolvelta toiselle jatkuva ketju voivat syntyä ja jatkua.

A ei ole voinut hakea aseelle muunlaista hallussapitolupaa, koska se olisi edellyttänyt säännöllisiä ammuntoja, joista olisi pidetty pöytäkirjaa. Lisäksi hallussapitoluvan myöntämisen jälkeen ammuntaa olisi jatkettava säännöllisesti. A:lla ei ole aikaa harrastaa ammuntaa normaalin hallussapitoluvan edellyttämällä tavalla. Toista sellaista lupamuotoa kuin hallussapito muistoesineenä, joka mahdollistaisi muistoammunnan, ei ole olemassa.

Vaikka viranomainen voi liittää rajoituksia lupapäätöksiin, pitää viranomaisen toiminnan olla tarkoituksenmukaista, oikeudenmukaista ja kohtuullista juuri tässä tapauksessa. Rajoituksia ei saa sisällyttää lupaan vain siksi, että niin on tapana toimia. Tunneside aseeseen on syntynyt A:lle myös siitä, että hän on itse harjoittanut sillä tarkkuusammuntaa. Tunneside liittyy ammuntaan, ei pelkkään hallussapitoon, ja siksi olisi luonnollista käydä joskus tekemässä aseella muistoammunta.

Poliisihallitus on antanut lausunnon, jonka mukaan lähtökohtaisesti muistoesineellä ei ole ollut tarkoitus ampua, vaan säilyttää esinettä muistona. Muistoampuminen terminä ja siihen liittyvä toiminta ovat ampuma-aselain näkökulmasta tuntemattomia. Hyväksyttävät käyttötarkoitukset on määritelty ampuma-aselain 43 §:ssä.

Helsingin poliisilaitos on antanut lausunnon, jonka mukaan asetetut kiellot ovat perusteltuja, koska A:lla ei ole aikaisemmin ollut hallussaan ampuma-aseita eikä hän ole esittänyt ampuma-aselain 45 §:n mukaista todistusta aktiivisesta ampuma-aseharrastuksestaan. Siten hänellä ei ole ollut käytännössä mahdollisuutta saada aseeseen hallussapitolupaa ampumaurheilu- ja -harrastusperusteella. Muistoesineenä säilyttämiseen myönnettävää lupaa ei ole tarkoitettu käytettäväksi ampuma-aselain 45 §:n vaatimusten kiertämiseen, vaan ainoastaan poikkeukselliseksi mahdollisuudeksi säilyttää asetta siihen liittyvän erityisen historiallisen tai muun muistoarvon vuoksi.

Ampuma-aselain 43 §:n 1 momentissa ja sen esitöissä käytetyistä ilmaisuista sekä ampuma-aselain 45 §:ssä säädetyistä edellytyksistä voidaan päätellä, että muistoesineperusteella myönnettävän luvan tarkoituksena on sallia ainoastaan ampuma-aseen säilyttäminen siihen liittyvän erityisen muistoarvon vuoksi ilman mahdollisuutta käyttää asetta sen varsinaiseen tarkoitukseen eli ampumiseen. Patruunoiden hankkimis- ja hallussapitokielto riittää yksinään rajoittamaan aseen käyttöä riittävästi, joten ampumakieltoa voidaan pitää tarpeettomana rajoituksena. Toisaalta ampumakiellon poistaminen mahdollistaisi kuitenkin aseen lainaamisen ampuma-aselain 87 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti ja sen myötä käyttämisen ampumiseen lain tarkoituksen vastaisesti.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

A:lle on myönnetty pienoispistoolin hankkimis- ja hallussapitolupa ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 6 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetulla muistoesineperusteella. Lupaan liitetyissä ehdoissa on kielletty aseella ampuminen ja patruunoiden hankkiminen ja hallussapito.

Ampuma-aselain 53 §:n 2 momentin mukaan keräilykokoelmaan kuuluvaan aseeseen myönnettyyn hallussapitolupaan voidaan sisällyttää kielto ampua aseella. Muistoesineperusteella myönnettävään ampuma-aseen hallussapitolupaan voidaan ampuma-aselain 61 §:n nojalla sisällyttää ehto, jossa kielletään patruunoiden hankkiminen ja hallussapito. Ampuma-aselain 107 §:n 2 momentin mukaan lupaviranomainen voi sisällyttää ampuma-aselain nojalla annettaviin lupiin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tarpeellisia ehtoja.

Lupa ampuma-aseen hankkimiseen voidaan myöntää ampuma-aselain 43 §:n 1 momentissa lueteltuihin käyttötarkoituksiin. Muistoesineenä säilytettäväksi tarkoitetulla aseella ampuminen ei ole tarpeen aseen säilyttämistarkoituksen ja muistoesineluonteen vuoksi. Vaikka ampuma-aselain 53 §:n 2 momentti, jossa nimenomaisesti on mahdollistettu ampumisen kieltävän ehdon sisällyttäminen hallussapitolupaan, koskee sanamuotonsa mukaan vain keräilykokoelmaan kuuluvia aseita, myös muistoesineperusteella myönnettyyn ampuma-aseen hallussapitolupaan on edellä mainitut lähtökohdat ja ampuma-aselain 107 §:n 2 momentti huomioon ottaen mahdollista sisällyttää kielto ampua kyseisellä aseella.

Näistä syistä ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Elina Lampi-Fagerholm ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Elina Nyholm.