KHO:2016:73

Hallinto-oikeudessa oli ollut kyse A:n ja B:n lapsen C:n huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen käsittelystä. Hallinto-oikeus oli A:n ja B:n kuulemiseksi toimittanut heille hallinto-oikeudessa huostaanottoasioissa tavanomaisesti käytetyn selityspyynnön ja huostaanottohakemuksen suomen kielellä. A ja B eivät olleet toimittaneet hallinto-oikeudelle selitystä eivätkä pyytäneet hallinto-oikeudessa suullisen käsittelyn toimittamista.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli sittemmin ilmennyt, että A, jonka äidinkieleksi väestötietojärjestelmään oli merkitty viittomakieli, ei ymmärtänyt kirjoitettua suomea. Epäselväksi oli myös jäänyt, missä määrin B, jonka äidinkieli niin ikään oli viittomakieli, kykeni ymmärtämään hallinto-oikeuden lähetekirjeissä ja huostaanottohakemuksessa käytettyä kieltä.

Hallintolainkäyttölain 77 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella hallinto-oikeuden on huostaanottoasiassa huolehdittava tulkitsemisesta ja kääntämisestä, jos asianosainen ei osaa hallinto-oikeudessa käytettävää kieltä tai ei voi aisti- tai puhevian takia tulla sillä ymmärretyksi. Tuomioistuimen tällä velvollisuudella pyritään varmistamaan, että asianosainen ymmärtää tulkitsemisen avulla tuomioistuinta ja että hänellä on riittävät edellytykset valvoa oikeuksiaan. Jos huostaanottoasiassa asianosaisena oleva viittomakielinen henkilö ei osaa suomea tai ruotsia niin hyvin, että hän kykenisi ymmärtämään tuomioistuimen lähetteitä tai niitä kirjallisia selvityksiä, joista häntä tulee kuulla, tuomioistuimen on tarvittaessa huolehdittava myös tämän aineiston riittävästä tulkitsemisesta viittomakielelle.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:ta ja B:tä ei ollut hallinto-oikeudessa kuultu tavalla, joka täyttäisi hallintolainkäyttölain 77 §:n 1 momentin mukaiset vaatimukset. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi siten, että A:ta ja B:tä kuullaan asianmukaisesti ja että he tulevat tuomioistuimessa ymmärretyiksi.

Perustuslaki 17 § 3 momentti ja 21 § 1 momentti

Viittomakielilaki 4 § 2 momentti

Hallintolainkäyttölaki 34 § 1 momentti, 38 § 1 ja 3 momentti, 77 § 1 momentti 1 kohta

Hallintolaki 26 § 1 ja 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

N:n hallinto-oikeus 12.2.2016 nro 16/0105/2

Hakemus hallinto-oikeudelle

H:n kuntayhtymän johtava sosiaalityöntekijä on vaatinut, että A:n ja B:n lapsi C otetaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon D:n ja E:n sijaisperheeseen I:n kuntaan. C ei ollut halunnut ilmaista mielipidettään huostaanottoasiaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus, jossa A ja B eivät heille varatusta tilaisuudesta huolimatta olleet antaneet selityksiä hakemuksen johdosta, on päättänyt, että C otetaan H:n kuntayhtymän huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon D:n ja E:n sijaisperheeseen. Hallinto-oikeus on määrännyt, että päätös pannaan täytäntöön heti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut sovellettavat oikeusohjeet ja asiassa saadun selvityksen sekä selvityksen arviointina ja johtopäätöksinään lausunut seuraavaa:

(---)

C:n käyttäytyminen uhkaa vakavasti vaarantaa hänen kehitystään, terveyttään ja tulevaisuuttaan. Kaveripiirin vaikutusvalta C:n tekemisiin on suuri ja toisaalta C ei kotoa saa sellaista tukea tai ohjausta, joka estäisi häntä ajautumasta yhä enemmän huonoon seuraan ja rikollisiin tekoihin. Avohuollon tukitoimet eivät ole olleet riittäviä turvaamaan C:n koulunkäyntiä ja ikätasoista kasvua, eivätkä C tai hänen vanhempansa ole olleet kovinkaan motivoituneita ottamaan tarjottuja tukitoimia vastaan. Vaikka C itse on vastustanut huostaanottoa, hallinto-oikeus arvioi huostaanoton kuitenkin olevan C:n edun mukaista hänen tilanteensa rauhoittamiseksi sekä kasvunsa ja kehityksensä turvaamiseksi.

C:n sijoittamista on vaadittu J:n yksikön pitkäaikaiseen sijaisperheeseen, jonka vanhempia ovat D ja E. Perhe asuu I:n kunnassa. C:n perhe on heitä kuultaessa ilmoittanut sijaisperheen ensisijaiseksi sijaishuoltopaikaksi C:lle. Hallinto-oikeus arvioi sijaishuoltopaikasta saatujen tietojen sekä C:n tarpeiden perusteella, että D:n ja E:n sijaisperhe on C:lle tällä hetkellä sopiva sijaishuoltopaikka ja hänen sijoittamisensa perheeseen on hänen oman etunsa mukaista.

Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoo, että hakemus C:n ottamisesta H:n kuntayhtymän huostaan ja hänen sijoittamisensa D:n ja E:n sijaisperheeseen I:n kuntaan on hyväksyttävä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Lastensuojelulaki 40 §, 50 § ja 91 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Sahla, Rita Ruuhimäki ja Alpo Heikkinen. Esittelijä Päivi Korkeakoski.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Hän on myös vaatinut, että hänelle ja C:n äidille A:lle järjestetään tulkkausta.

Vaatimustensa tueksi B on esittänyt muun ohella seuraavaa:

(---)

A ja B ovat viittomakielisiä. He ovat yrittäneet pyytää kirjoitustulkkausta, mutta sitä ei ole annettu. A:lle on lähetetty asiakirjoja suomen kielellä, jota hän ei osaa lukea. Lain mukaan palveluja pitää tarjota myös viittomakielellä. A ja B toivovat asian käsittelyä uudelleen siten, että heillä on hyvä tulkki ja hyvä tulkkauskirjoitus, koska he osaavat viittoa paremmin kuin kirjoittaa.

B on toimittanut lisäselvitystä, josta ilmenee muun ohella, että C:n sijaishuoltopaikka on muutettu K:n nuorisokotiin.

Merkitään, että H:n kuntayhtymän puolesta tänne on toimitettu C:n sijaishuoltopaikan muuttamista koskeva päätös. C on sijoitettu 29.3.2016 lukien K:n nuorisokotiin L:n kuntaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Ennen asian ratkaisemista hallinto-oikeuden on varattava vanhemmille uudelleen tilaisuus selityksen antamiseen ja suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön esittämiseen.

2. Korkein hallinto-oikeus määrää kuitenkin, että hallinto-oikeuden päätöstä on edelleen noudatettava ja että C:n huostassapito ja sijaishuolto jatkuvat, kunnes hallinto-oikeus on ratkaissut asian tai kunnes hallinto-oikeus toisin määrää taikka lastensuojelutoimenpiteistä päättävä viranhaltija toisin päättää.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Asiassa merkitykselliset oikeusohjeet esitöineen

Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Pykälän 2 momentin mukaan muun ohella oikeus tulla kuulluksi turvataan lailla.

Viittomakielilain 4 §:n 2 momentin mukaan oikeudesta käyttää viittomakieltä tai viranomaisen järjestämästä tulkitsemisesta ja kääntämisestä säädetään muun ohella hallintolaissa ja hallintolainkäyttölaissa.

Hallintolainkäyttölain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus antaa selityksensä muiden tekemistä vaatimuksista ja sellaisista selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Saman lain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Pykälän 3 momentin mukaan, jos asianosainen pyytää suullisen käsittelyn toimittamista, hänen on ilmoitettava, minkä vuoksi sen toimittaminen on tarpeen ja mitä selvitystä hän esittäisi suullisessa käsittelyssä.

Saman lain 77 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomaisen on huolehdittava tulkitsemisesta ja kääntämisestä, jos henkilö ei osaa viranomaisessa kielilain mukaan käytettävää kieltä taikka aisti- tai puhevian vuoksi ei voi tulla ymmärretyksi ja asian aikaisemmassa käsittelyvaiheessa sitä käsitelleen viranomaisen on tullut huolehtia tulkitsemisesta tai kääntämisestä hallintolain 26 §:n 1 momentin tai muun säännöksen nojalla.

Hallintolain 26 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on järjestettävä tulkitseminen ja kääntäminen asiassa, joka voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta, jos:

1) romani- tai viittomakieltä taikka muuta kieltä käyttävä asianosainen ei osaa viranomaisessa käytettävää suomen tai ruotsin kieltä; tai

2) asianosainen ei vammaisuuden tai sairauden perusteella voi tulla ymmärretyksi.

Pykälän 2 momentin mukaan asia voidaan tulkita tai kääntää sellaiselle kielelle, jota asianosaisen voidaan todeta asian laatuun nähden riittävästi ymmärtävän.

Hallituksen esityksessä hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta (HE 72/2002 vp) olevissa hallintolain 26 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella, että varsinkin viittomakieltä käyttävät joutuvat viranomaisessa asioidessaan yleensä käyttämään tulkkia tai avustajaa, koska korvaavan puhekielen käyttämiselle ei ole edellytyksiä. Hallituksen esityksen mukaan viranomaisen velvollisuus huolehtia tulkitsemisesta ja kääntämisestä koskisi ainoastaan niitä tilanteita, joissa säännöksessä tarkoitettu romani- tai viittomakieltä taikka muuta kieltä käyttävä asianosainen ei osaa viranomaisessa käytettävää suomen tai ruotsin kieltä. Jos siis asianosaisen voidaan todeta suoriutuvan asiansa hoitamisesta viranomaisessa käytettävällä kielellä, viranomaisen ei tarvitsisi ryhtyä toimenpiteisiin tulkitsemis- tai kääntämisvelvoitteista huolehtimiseksi.

Mainitussa hallituksen esityksessä lausutaan hallintolain 26 §:n 2 momentin osalta, että momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi, että asia voidaan tulkita tai kääntää sellaiselle kielelle, jota asianosaisen voidaan todeta asian laatuun nähden riittävästi ymmärtävän. Tulkitseminen ja kääntäminen ei näin ollen edellyttäisi, että se suoritetaan asianosaisen äidinkielelle. Viranomaisen järjestämällä tulkitsemisella tarkoitettaisiin paitsi puhutun kielen ja viittomakielen tulkkausta myös vammaisuuden tai sairauden vuoksi käytettävien viittomien samoin kuin muiden kommunikaatiomenetelmien tulkitsemista.

Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että tulkitseminen tulee kysymykseen käsiteltäessä asiaa suullisesti. Viranomaisen on huolehdittava siitä, että asianosainen ymmärtää tulkitsemisen avulla viranomaista ja hänellä on riittävät edellytykset valvoa oikeuksiaan. Säännös ei näin ollen edellyttäisi jokaisen sanan tai eleen tulkitsemista, ellei tätä asian laatu ja ymmärrettävyys huomioon ottaen ole pidettävä välttämättömänä. Tulkitsemisen tulisi kuitenkin olla pääsääntöisesti kattavaa siten, ettei asianosaisen oikeusasema sen vuoksi vaarannu. Viranomaisen tulisi järjestää tulkitseminen siten, ettei se tarpeettomasti viivästytä asian käsittelyä eikä aiheuta asianosaiselle kohtuutonta lisätyötä.

Hallituksen esityksessä viitataan vielä siihen, että hallintoasian käsittely on pääsääntöisesti kirjallista, joten kysymykseen tulee useimmiten kirjallisen käännöksen laatiminen. Viranomaisen on harkittava käännöksen tarve ja sen laajuus kussakin tapauksessa erikseen. Harkinnassa olisi kiinnitettävä huomiota kysymyksessä olevan asiakirjan merkitykseen asian ratkaisemiselle. Käännöstarve saattaa joissain asioissa edellyttää laajojenkin, useita asianosaisia koskevien asiakirjojen kääntämistä. Kääntämistä on myös sokeain pistekirjoituksen muuntaminen normaaliksi kirjoitukseksi. Päinvastaisessa tilanteessa eli silloin, kun asianosainen ei näkövamman tai muun vamman vuoksi kykene lukemaan viranomaisen laatimaa tekstiä, viranomainen voisi myös suullisesti selostaa asiakirjan sisällön.

1.2 Asiassa saatu selvitys

Hallinto-oikeus on 17.6.2015 lähettänyt A:lle ja B:lle kirjalliset suomenkieliset selityspyynnöt C:n huostaanottohakemuksen johdosta. Selityspyyntökirjeissä heitä on myös kehotettu ilmoittamaan hallinto-oikeudelle, mikäli he katsovat, että hallinto-oikeudessa on tarpeen toimittaa suullinen käsittely.

Saantitodistusten mukaan B on saanut selityspyynnön tiedoksi 23.6.2015 ja A 24.6.2015. He eivät ole määräajassa toimittaneet hallinto-oikeudelle selitystä eivätkä ole pyytäneet suullisen käsittelyn toimittamista.

Viittomakieli on A:n ja B:n oma kieli, ja myös heidän äidinkielekseen väestötietojärjestelmään on merkitty viittomakieli. Valittajan mukaan A ei ymmärrä kirjoitettua suomea. B:n korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamasta valituksesta ilmenee, että hänen kykynsä tuottaa tekstiä suomeksi on puutteellinen. Hän on valituksessaan tuonut esille, että hän ei kykene ilmaisemaan itseään kirjallisesti suomeksi vaan hän tarvitsee tulkkausta. B on katsonut, että hänelle ja A:lle ei ole annettu riittävää tulkkausapua asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä.

1.3 Oikeudellinen arviointi

Korkeimman hallinto-oikeuden on ensin ratkaistava, onko A:ta ja B:tä hallinto-oikeudessa kuultu asianmukaisesti ennen kuin hallinto-oikeus on ratkaissut C:n huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan asian.

Hallinto-oikeus on A:n ja B:n kuulemiseksi toimittanut heille hallinto-oikeudessa huostaanottoasioissa tavanomaisesti käytetyn selityspyynnön ja huostaanottohakemuksen suomen kielellä. A ja B eivät ole toimittaneet hallinto-oikeudelle selitystä eivätkä pyytäneet hallinto-oikeudessa suullisen käsittelyn toimittamista. He eivät myöskään ole ilmoittaneet hallinto-oikeudelle, etteivät he olisi ymmärtäneet heille suomeksi toimitettuja asiakirjoja. Hallinto-oikeus on näissä olosuhteissa voinut perustellusti katsoa, että A:ta ja B:tä on siellä asianmukaisesti kuultu.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kuitenkin sittemmin ilmennyt, että A, jonka äidinkieleksi väestötietojärjestelmään on merkitty viittomakieli, ei ymmärrä kirjoitettua suomea. Epäselväksi on myös jäänyt, missä määrin B, jonka äidinkieli niin ikään on viittomakieli, kykenee ymmärtämään hallinto-oikeuden lähetekirjeissä ja huostaanottohakemuksessa käytettyä kieltä.

Hallintolainkäyttölain 77 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella hallinto-oikeuden on huostaanottoasiassa huolehdittava tulkitsemisesta ja kääntämisestä, jos asianosainen ei osaa hallinto-oikeudessa käytettävää kieltä tai ei voi aisti- tai puhevian takia tulla sillä ymmärretyksi. Vastaavasti kuten hallintolain 26 §:n perusteluista edellä käy ilmi, tuomioistuimen velvollisuudella huolehtia tulkitsemisesta ja kääntämisestä pyritään varmistamaan, että asianosainen ymmärtää tulkitsemisen avulla tuomioistuinta ja että hänellä on riittävät edellytykset valvoa oikeuksiaan. Jos huostaanottoasiassa asianosaisena oleva viittomakielinen henkilö ei osaa suomea tai ruotsia niin hyvin, että hän kykenisi ymmärtämään tuomioistuimen lähetteitä tai niitä kirjallisia selvityksiä, joista häntä tulee kuulla, tuomioistuimen on tarvittaessa huolehdittava myös tämän aineiston riittävästä tulkitsemisesta viittomakielelle.

Edellä todettuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:ta ja B:tä ei ole hallinto-oikeudessa kuultu tavalla, joka täyttäisi hallintolainkäyttölain 77 §:n 1 momentin mukaiset vaatimukset. Hallinto-oikeuden päätös on siten kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi siten, että A:ta ja B:tä kuullaan asianmukaisesti ja että he tulevat tuomioistuimessa ymmärretyiksi.

2. Hallintolainkäyttölain 32 §:n 3 momentin mukaan valitusviranomainen voi palauttaessaan asian uudelleen käsiteltäväksi samalla määrätä, että kumottua päätöstä on edelleen noudatettava, kunnes asia ratkaistaan tai sitä käsittelevä viranomainen määrää toisin.

Korkein hallinto-oikeus katsoo C:n edun mukaista olevan, että hänen huostaanottoaan ja sijaishuoltoon sijoittamistaan koskevaa päätöstä noudatetaan nyt tehdystä kumoavasta päätöksestä huolimatta, kunnes hallinto-oikeus on ratkaissut asian uudelleen tai sitä ennen toisin määrää.

Tällä väliaikaismääräyksellä ei rajoiteta sosiaalitoimen mahdollisuutta arvioida huostassapidon tarvetta uudelleen lastensuojelulain nojalla.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Outi Suviranta, Heikki Harjula ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Helmi Lajunen.