KHO:2016:157

Maahanmuuttovirasto oli jättänyt Nigerian kansalaisten A:n ja tämän alaikäisen lapsen kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset tutkimatta ja käännyttänyt heidät Espanjaan, koska A oli hakenut kansainvälistä suojelua Espanjasta vuonna 2006 ja Espanja oli näin ollen edelleen vastuussa hänen turvapaikkahakemuksensa käsittelystä. Hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä. Valittajat olivat väittäneet, että Espanjan vastuu A:n hakemuksen käsittelystä oli vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdan nojalla lakannut, koska A oli palannut Nigeriaan vuonna 2006 ja tullut sieltä Suomeen vuonna 2014 ja siten poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi.

Korkein hallinto-oikeus myönsi asiassa mainituilta osin valitusluvan ja totesi ratkaisussaan, että valittajat olivat sinänsä voineet vedota siihen, että A oli poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi haettuaan kansainvälistä suojelua Espanjasta ja että vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa ei ollut otettu huomioon heidän asiassaan. Näyttövelvollisuus jäsenvaltioiden alueelta poistumisesta oli kuitenkin siihen vetoavalla kansainvälisen suojelun hakijalla. Valittajat eivät olleet näyttäneet toteen, että A olisi poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi sen jälkeen, kun hän oli hakenut kansainvälistä suojelua Espanjasta. Näin ollen vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa ei ollut sovellettava häneen.

Espanja oli vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 20 artiklan 3 kohdan nojalla vastuussa valittajien kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä. Kun asiassa ei ollut perusteita katsoa, että valittajien hakemus olisi pitänyt käsitellä Suomessa myöskään vastuunmäärittämisasetuksen 17 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisen harkintavaltalausekkeen nojalla, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ollut perusteita.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 604/2013 kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu vastuunmäärittämisasetus, ns. Dublin III) 3 artikla 1 ja 2 kohta, 17 artikla 1 kohta ensimmäinen alakohta, 18 artikla 1 kohta, 19 artikla 2 kohta, 20 artikla 3 kohta ja 27 artikla 1 kohta

Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti, 7 § 2 momentti, 103 § 2 momentti, 146 § 1 momentti, 148 § 2 momentti ja 150 § 1 momentti

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-155/15, Karim

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 2.12.2015 nro 15/1742/3

Asian tausta

A on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua ensimmäisen kerran 4.6.2014.

Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään 11.7.2014 antanut A:lle oleskelulupaa.

Kansainvälistä suojelua koskevilta osin hakemus on jätetty tutkimatta.

Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää A:n Espanjaan ja määrännyt hänet Suomea koskevaan maahantulokieltoon kahdeksi vuodeksi.

Espanjan viranomaiset ovat hyväksyneet Maahanmuuttoviraston takaisinottopyynnön 8.7.2014.

Helsingin hallinto-oikeus on 2.1.2015 hylännyt A:n valituksen.

Korkein hallinto-oikeus on 18.5.2015 hylännyt A:n valituslupahakemuksen.

A ja hänen vuonna 2014 syntynyt lapsensa B ovat hakeneet Suomesta kansainvälistä suojelua 3.6.2015.

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään 12.6.2015 antanut muutoksenhakijoille oleskelulupaa. Kansainvälistä suojelua koskevilta osin hakemus on jätetty tutkimatta. Maahanmuuttovirasto on lisäksi päättänyt käännyttää valittajat Espanjaan ja määrännyt heidät Suomea koskevaan maahantulokieltoon kahdeksi vuodeksi.

Maahanmuuttovirasto on selostanut soveltamansa säännökset ja perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

A on hakenut ennen Suomeen tuloaan kansainvälistä suojelua Espanjassa. Vastuunmäärittämisasetuksen 18(1)(d) artiklan mukaan Espanja on edelleen vastuussa hänen turvapaikkahakemuksensa käsittelystä. Koska vastuunmäärittämisasetuksen 3(1) artiklan mukaan vain yksi ainoa jäsenvaltio tutkii turvapaikkahakemuksen, ei hakijoiden hakemusta ole tutkittu aineellisesti Suomessa.

A ei ole esittänyt mitään virallista, kirjallista selvitystä poistumisestaan jäsenvaltioiden alueelta kotimaahansa Nigeriaan. Luotettavana selvityksenä pidetään esimerkiksi voimassa olevaa matkustusasiakirjaa, jossa on maastapoistumis- tai maahansaapumisleima. Lisäksi Espanja on omien selvitystensä jälkeen hyväksynyt 8.7.2014 Maahanmuuttoviraston esittämän takaisinottopyynnön.

Espanjassa 40 000 euron velasta mahdollisesti syntyvän uhan vuoksi A voi kääntyä Espanjan poliisi- ja oikeusviranomaisten puoleen.

(– –) Asiassa ei ole tullut esiin mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella B:n etuna ei olisi olla yhdessä vanhempansa kanssa. A on kykenevä huolehtimaan lapsestaan ja hänen tarpeistaan, eikä heidän käännyttämisensä turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan valtioon ole lapsen edun vastaista.

A ei ole esittänyt uuden turvapaikkahakemuksensa tueksi mitään sellaista uutta perustetta tai selvitystä, jolla olisi vaikutusta päätökseen. Kaikki hänen esittämänsä seikat on jo otettu huomioon Maahanmuuttoviraston aiemmassa päätöksessä ja valitusmenettelyssä.

Asiassa ei ole ilmennyt ulkomaalaislain 94 §:n 3 momentissa tarkoitettuja perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi. Hakijoiden oleskelun jatkaminen edellyttäisi oleskelulupia, joita heille ei ole myönnetty, mikä on ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukainen käännyttämisperuste.

(– –)

Maahanmuuttovirasto on hakijoiden käännyttämisestä ja maahantulokiellosta päättäessään ottanut huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijat voidaan käännyttää heidän hakemuksensa käsittelystä vastuussa olevaan valtioon ilman, että he voivat joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen kohtelun taikka perustuslain 9 §:n 4 momentissa tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että heidät voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle.

Maahantulokieltoa ja sen pituutta määrätessään Maahanmuuttovirasto on ottanut huomioon lisäksi sen, ettei hakijoilla ole sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi. Maahanmuuttovirasto ei ole määrännyt vapaaehtoisen paluun aikaa ja on määrännyt maahantulokiellon, koska kyse on 103 §:ssä tarkoitetusta hakemuksen tutkimatta jättämisestä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittaja on rekisteröity turvapaikanhakijana Espanjassa 11.9.2006. Espanja on näin ollen vastuunmäärittämisasetuksen mukaan vastuussa valittajan ja hänen alaikäisen lapsensa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Espanjan viranomaiset ovat 8.7.2014 hyväksyneet Maahanmuuttoviraston esittämän takaisinottopyynnön. Maahanmuuttovirasto on siten voinut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla jättää tutkimatta valittajan ja hänen lapsensa turvapaikkaa koskevan hakemuksen ja hylätä oleskelulupaa koskevan hakemuksen.

Valituksen liitteenä olevan 16.6.2015 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan valittaja kärsii vaikeasta sairaudesta. Saadun selvityksen perusteella valittaja on ollut Kymenlaakson psykiatrisessa sairaalassa tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa sairaalahoidossa 25.6.2015 asti. Hänellä on diagnosoitu masennus, sopeutumishäiriö sekä määrittämätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö. Sairaalajakson aikana hänen vointinsa on kääntynyt parempaan. Hallinto-oikeus katsoo, että valittajan on mahdollista saada terveydentilansa edellyttämää jatkohoitoa Espanjassa.

Kun otetaan huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä lausuttu sekä kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan, valittaja ja hänen alaikäinen lapsensa on voitu määrätä käännytettäväksi Espanjaan sekä määrätä Suomea koskevaan kahden vuoden maahantulokieltoon. Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 6, 103 § (301/2004) 1 momentti 2 kohta, 146, 147, 148 § 2 momentti ja 150 §

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013 kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu vastuunmäärittämisasetus)

Asian on ratkaissut hallinto-oikeustuomari Markku Lambert. Esittelijä Emmi Aakula.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittajat ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittajat ovat vaatineet, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja heille myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa.

Valittajat ovat esittäneet perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

A on palannut Espanjasta Nigeriaan jo vuonna 2006 oltuaan Espanjassa vain noin viikon ajan. Hän on tämän jälkeen oleskellut Nigeriassa yhtäjaksoisesti aina vuoteen 2014 saakka, jolloin hän on tullut Suomeen. Tapahtumien kulku on esitetty valituksessa hallinto-oikeuteen.

A:lla ei ole koskaan ollut passia, mistä syystä hän ei ole kyennyt kirjallisella todisteella osoittamaan saapumistaan Espanjaan tai palaamistaan sieltä Nigeriaan. On kuitenkin täysin epäuskottavaa, että hän olisi oleskellut ilman oleskelulupaa tai edes vireillä olevaa oleskelulupamenettelyä Espanjassa lähes kahdeksan vuotta.

Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden ratkaisut eivät perustu mihinkään näyttöön koskien A:n väitettyä pitkää oleskelemista Espanjassa, vaikka viranomaisella olisi ollut mahdollisuus hankkia selvitys Espanjasta siitä, onko hänellä ollut siellä oleskelulupaa tai vireillä oleskelulupamenettelyä. Se, että Espanja hyväksyy takaisinottopyynnön, ei sellaisenaan osoita, että Espanja olisi vastuunmäärittämisasetuksen mukaan toimivaltainen käsittelemään hakemuksen.

Koska A on jo vuonna 2006 poistunut Espanjasta ja oleskellut Suomeen tuloonsa saakka kotimaassaan Nigeriassa, on Espanjan vastuu hakemuksen käsittelystä vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan mukaan lakannut. A:n Suomessa tekemää oleskelulupahakemusta tulee siis käsitellä uutena hakemuksena, jolloin Suomi on vastuunmäärittämisasetuksen mukaan toimivaltainen valtio käsittelemään hakemuksen.

A on joutunut sekä kotimaassaan Nigeriassa että Espanjassa ihmiskaupan uhriksi. Hän on tämän taustansa vuoksi erityisen haavoittuvassa asemassa. Häntä on uhattu Espanjassa prostituoiduksi joutumisella, mikäli hän ei suorita hänet salakuljettaneelle henkilölle tämän vaatimaa rahasummaa.

A on lisäksi Espanjaan palautettuna vaarassa joutua käännytetyksi kotimaahansa Nigeriaan, jossa häntä vainotaan hänen sairautensa vuoksi. Hän sairastaa vaikeaa sairautta, jonka vuoksi häntä kohdellaan hänen naissukupuolestaan huolimatta miehenä ja hänen suhteitaan miehiin homoseksuaalisina suhteina, joista seuraa Nigeriassa vankeusrangaistus tai jopa kuolema. Seksuaalivähemmistöjen turvallisuustilanne Nigeriassa on Maahanmuuttoviraston 9.6.2015 antaman tiedotteen mukaan viime aikoina huonontunut entisestään.

A kärsii traumaattisen menneisyytensä vuoksi vakavista psyykkisistä ongelmista. Hän on ollut 18.–25.6.2015 tahdonvastaisessa psykiatrisessa hoidossa. Hän on 25.6.2015 kirjatun epikriisin mukaan uhannut tappaa itsensä ja lapsensa sekä ollut täysin poissa realiteetista ja psykoottinen. Hän on kuullut itsemurhaan kehottavia ääniä ja nähnyt harhoja. Sairaalajakson jälkeen A on saanut säännöllisesti hoitoa yksityisellä terveysasemalla, jonka psykiatrian ja yleislääketieteen erikoislääkäri on laatinut hänen terveydentilastaan 27.10.2015 allekirjoitetun lausunnon. Lausunnon mukaan A:lla on todettu vaikeaan elämäntilanteeseen ja aiempiin traumaattisiin kokemuksiin yhdistyvä masennus, joka on vaikean ja keskivaikean rajoilla, ja lisäksi tarkemmin määrittelemätön traumataustainen stressihäiriö. Lausunnon mukaan A:n psyykkiset voimavarat ovat sillä tavalla hauraat, että vaarana on psykoottinen reaktio paineen alaisena. Kuormittavat tekijät altistavat masennuksen syvenemiselle ja epätoivoisellekin käyttäytymiselle. Lausunnon mukaan A tarvitsee hoitona lääkitystä ja keskusteluhoitoa sekä mahdollisimman vakaat ympäristön ja olosuhteet.

Hoidon keskeytyminen olisi välitön riski A:lle ja hänen lapselleen, sillä se voi lääkärinlausunnosta ilmenevällä tavalla vaarantaa näiden hengen. A:n siirtämisestä aiheutuva psyykkinen kuormitus saattaa aiheuttaa psyykkisen reaktion, kuten tapahtui kesäkuussa 2015, jolloin A tuli sekavaksi ja uhkasi tappaa itsensä ja lapsensa sekä joutui tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon.

Ihmiskaupan uhrille tuki- ja suojaverkosto on ensiarvioisen tärkeää sekä henkisen selviytymisen kannalta että uudelleen uhriksi joutumisen välttämiseksi. Suomessa A:lla on hänen Suomeen saapumisestaan saakka ollut tukihenkilö, josta on tullut hänelle hyvin läheinen. Tukihenkilö on ollut A:n tukena ystävänä, apuna lapsenhoidossa sekä oikeudellisen ja muun avun hankkimisessa.

A:lla on vuoden ikäinen tytär, jolla ei ole muita läheisiä kuin äitinsä. Lapsi on ikänsä puolesta erityisen haavoittuvassa asemassa ottaen erityisesti huomioon lapsen äidin vaaran joutua vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun uhriksi. Jos lapsen äiti joutuu jälleen ihmiskaupan uhriksi, on mahdollista, että sama kohtelu odottaisi myös lasta. On täysin kohtuutonta käännyttää lapsi äitinsä mukana Espanjaan.

Valittajat ovat 26.2.2016 täydentäneet valitustaan ja valituslupahakemustaan sekä vaatineet, että asiassa järjestetään suullinen käsittely.

A on ollut vuoden 2006 jälkeen poissa Euroopasta ja voi kertoa asiasta suullisessa käsittelyssä. Hän pystyy kertomaan ja todistamaan olleensa Nigeriassa vuosikausia ennen kuin tuli raskaaksi ja joutui lähtemään viimeisen kerran pois. Hän piilotteli isoäitinsä asunnossa. Useita kertoja hänet aiemmin Espanjaan vieneen henkilön suku tuli vaatimaan hänen paluutaan Espanjaan. Nigeriassa hän rakastui mieheen ja tuli raskaaksi. Tämä tarkoitti lopullista leimaamista homoseksuaaliksi. A olisi heikossa asemassa Espanjassa, jos joutuisi sinne takaisin. Häntä uhkaillaan Espanjassa prostituutiorinkiä harjoittavien nigerialaisten taholta. Nämä tietävät nyt, että hänellä on lapsi. He soittivat hänelle hiljattain ja sanoivat, että hän ei voi paeta ja että lapsen isää oli vain käytetty, jotta hän tulisi takaisin Espanjaan ringin hyväksikäytettäväksi. Nyt lapsen isä on Nigeriassa vankilassa, koska häntä pidetään homoseksuaalina. A:lta otettiin sormenjäljet Espanjassa 2006. Tämän jälkeisestä ajasta hän haluaa kertoa suullisesti, koska häntä ei ole ilmeisesti uskottu. Sormenjälkien ottamisesta on kulunut jo pitkä aika. A:lla on oikeus saada turvapaikka-asiansa Suomessa käsiteltäväksi. Jäsenvaltio voi, vaikkei se olisikaan velvollinen käsittelemään turvapaikkahakemusta, humanitaarisista syistä käsitellä turvapaikkahakemuksen.

Valittajat ovat täydentäneet valituslupahakemustaan ja valitustaan. A:lle on tullut soittoja aluksi tuntemattomasta numerosta ja uhkauksia. Soittaja oli naisääni. Sitten soitot tulivat tietystä espanjalaisesta puhelinnumerosta. Lisäksi tuli viestejä. A ei vastannut niihin. Viestit olivat uhkaavia ja pelottavia, ja ne koskivat A:n lähimpiä ihmisiä.

Valittajat ovat toimittaneet korkeimmalle hallinto-oikeudelle lisäselvityksenä psykiatrian ja yleislääketieteen erikoislääkärin 22.3.2016 päiväämän lausunnon.

Korkein hallinto-oikeus on 30.3.2016 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään. Korkein hallinto-oikeus on Maahanmuuttovirastolle esittämässään lausuntopyynnössä pyytänyt virastoa kiinnittämään lausunnossaan huomiota Euroopan unionin tuomioistuimen 17.3.2016 annettuun julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen asiassa C-155/15, Karim.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon. Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamies on 17.3.2016 antanut ratkaisuehdotukset asioissa C-155/15, Karim, sekä C-63/15, Ghezelbash, joissa käsitellään vastaavaa oikeudellista kysymystä. Niissä viitataan toisiinsa, minkä vuoksi niitä tulee lukea yhdessä toistensa kanssa. Asiassa C-63/15 julkisasiamies on esittänyt kolme vaihtoehtoista ratkaisua, joiden läpikäynnin jälkeen hän päätyy yhteen niistä. Samaa tulkintaa hän soveltaa myös asiassa C-155/15. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksella ei ole oikeudellista sitovuutta. Kun asia on vielä oikeudellisesti tulkinnanvarainen, ratkaisuehdotusta ei tulisi ottaa oikeudellisen tulkinnan lähteeksi.

Muutoksenhaun kohteena olevassa asiassa tosiseikat ovat lisäksi erilaiset kuin asioissa C-155/15 ja C-63/15. Noissa asioissa Karim oli esittänyt selvityksenä jäsenvaltioiden alueelta poistumisestaan passinsa, jossa oli Libanonin leima, ja Ghezelbash oli esittänyt muita asiakirjoja. A ei ole esittänyt mitään asiakirjoja siitä, että hän olisi poistunut jäsenvaltioiden alueelta tai että hän olisi palannut jäsenvaltioiden alueelle. Hän ei ole myöskään esittänyt yhtä ainoaa asiakirjaa, joka edes välillisesti todistaisi, että hän olisi asunut kertomallaan tavalla kahdeksan vuotta Nigeriassa. A on ainoastaan kertonut poistumisestaan Espanjasta Nigeriaan.

A ei ole pystynyt esittämään poistumisestaan mitään todisteita, jotka sellaisenaan osoittaisivat Espanjan vastuun lakanneen. Hänen kertomustaan ei voida pitää asetuksen 1560/2003 liitteen II luettelossa B kohdassa II alakohdassa 4 tarkoitettuna aihetodisteena, jonka todistusvoimaa arvioitaisiin tapauskohtaisesti, koska hänen kertomansa ei ole yksityiskohtainen eikä tarkistettavissa eikä se myöskään ole johdonmukainen.

Maahanmuuttovirasto on pyynnössään Espanjalle ilmoittanut A:n kertoman siitä, että hän on poistunut Espanjasta. Espanjalla on siten ollut mahdollisuus tarkistaa käytössään olevat tiedot siitä, onko heidän vastuunsa lakannut. Tämä sisältää sen, että he ovat arvioineet todisteiden ja aihetodisteiden riittävyyden. Espanja on nimenomaisesti hyväksynyt vastuunsa 8.7.2014. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus eivät ole laiminlyöneet selvittämisvelvollisuuttaan. Asiassa on selvitetty Espanjalta, onko olemassa A:n poistumista tai hänen Espanjassa oleskeluaan tukevia seikkoja.

A on väittänyt, että hän olisi poistunut kotimaahansa sen jälkeen, kun hän on todistettavasti ollut Espanjassa. Näyttötaakka väitteen todenmukaisuudesta on A:lla, jolla olisi mahdollisuus hankkia selvitystä väittämästään pitkästä asumisesta kotimaassaan. Koska vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaan vastuun jatkumista ei ole tarpeen todistaa, vaan ainoastaan vastuun lakkaaminen, viranomaisella ei ole velvollisuutta näyttää, että A olisi oleskellut jäsenvaltioiden alueella.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta asiassa C-155/15 ei tule ottaa päätöksenteon lähtökohdaksi. Jos A kuitenkin voisi saattaa muutoksenhaun kohteeksi, onko asetuksen III luvun vastuuperusteita sovellettu oikein, A ei ole pystynyt osoittamaan, että hän täyttäisi 19 artiklan 2 kohdan edellytykset tai että vastuuperusteita olisi sovellettu virheellisesti.

Valittajat ovat antaneet vastaselityksen.

Valittajat ovat toimittaneet lisäselvitystä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että unionin tuomioistuin on 7.6.2016 antanut tuomiot edellä mainituissa asioissa C-155/15, Karim, ja C-63/15, Ghezelbash.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituslupahakemuksen siltä osin kuin se koskee oleskelulupaa.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen siltä osin kuin se koskee kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta jättämistä, käännyttämistä ja maahantulokieltoa. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Perustelut

1. Valituslupahakemuksen hylkääminen

Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, oleskelulupaa koskevan asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

2. Pääasia

2.1 Sovellettavat säännökset

2.1.1 Vastuunmäärittämisasetus

Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto ovat 26.6.2013 antaneet asetuksen (EY) N:o 604/2013 kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu vastuunmäärittämis³asetus, ns. Dublin III).

Vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on käsiteltävä jokaisen kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön minkä tahansa jäsenvaltion alueella tai rajalla tai kauttakulkualueella tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus. Turvapaikkahakemuksen käsittelee yksi ainoa jäsenvaltio, ja tämä jäsenvaltio on se, joka III luvussa esitettyjen perusteiden mukaisesti on vastuussa hakemuksen käsittelystä.

Asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan, jollei hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaa jäsenvaltiota voida määrittää tässä asetuksessa lueteltujen perusteiden mukaisesti, käsittelystä vastaa ensimmäinen jäsenvaltio, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty.

Asetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltio, joka on tämän asetuksen perusteella vastuussa hakemuksen käsittelystä, on velvollinen:

(– –)

b) ottamaan 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin hakijan, jonka hakemusta käsitellään ja joka on jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa tai joka oleskelee ilman oleskelulupaa toisessa jäsenvaltiossa;

(– –)

d) ottamaan 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön, jonka hakemus on hylätty ja joka on jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa tai joka oleskelee ilman oleskelulupaa toisessa jäsenvaltiossa.

Asetuksen 19 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan edellä 18 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvollisuudet lakkaavat, jos hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio voi silloin, kun sitä pyydetään ottamaan vastaan tai takaisin hakija tai muu 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö, osoittaa, että asianomainen henkilö on poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi, jollei hänellä ole hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion myöntämää voimassa olevaa oleskelulupaa.

Asetuksen 19 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun poissaolojakson jälkeen jätettyä hakemusta pidetään uutena hakemuksena, jonka osalta aloitetaan uusi menettely sen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.

Asetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaan hakijalla tai muulla 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetulla henkilöllä on oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin niin, että hänellä on mahdollisuus hakea muutosta siirtopäätökseen tai sen uudelleen käsittelyä tuomioistuimessa sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta.

Asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleen mukaan asianomaisten henkilöiden oikeuksien tehokkaan suojelun varmistamiseksi olisi erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti otettava käyttöön oikeudelliset takeet ja tehokkaat oikeussuojakeinot, jotka koskevat päätöksiä siirtää hakija hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon. Jotta voidaan varmistaa, että kansainvälistä oikeutta noudatetaan, tällaisia päätöksiä koskevien tehokkaiden oikeussuojakeinojen olisi katettava sekä tämän asetuksen soveltamisen tarkastelu että oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin perustuvan tilanteen tarkastelu siinä jäsenvaltiossa, johon hakija siirretään.

Asetuksen 17 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan edellä olevasta 3 artiklan 1 kohdasta poiketen kukin jäsenvaltio voi päättää käsitellä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön siellä jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen siinäkin tapauksessa, ettei se tässä asetuksessa määriteltyjen perusteiden mukaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä.

Vastuunmäärittämisasetuksen 20 artiklan 3 kohta koskee alaikäisen oikeudellista asemaa. Jos hakijan mukana on alaikäinen, joka täyttää perheenjäsenen määritelmän vaatimukset, alaikäisen tilannetta ei tätä asetusta sovellettaessa saa käsitellä erillään hänen perheenjäsenensä tilanteesta, vaan se kuuluu kyseisen perheenjäsenen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion vastuulle myös siinä tapauksessa, että alaikäinen ei itse ole hakija, edellyttäen että se on alaikäisen edun mukaista. Samoin on kohdeltava lapsia, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, kun hakija on saapunut jäsenvaltioiden alueelle, ilman että on tarpeen aloittaa uutta menettelyä lasten vastaanottamiseksi.

2.1.2 Ulkomaalaislaki

Ulkomaalaislain 103 §:n 2 momentin mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää tutkimatta, jos hakija voidaan lähettää toiseen valtioon, joka vastuuvaltion määrittämisestä annetun neuvoston asetuksen mukaan on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.

Ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä. Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava oman asiansa selvittämiseen. Viranomaisen on osoitettava asianosaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Selvityspyynnön tulee olla yksilöity sekä oikeassa suhteessa niihin selvityskeinoihin, jotka asianosaisella on hänen olosuhteensa huomioon ottaen käytettävissään.

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ilman oleskelulupaa maahan tullut ulkomaalainen, jonka oleskelu Suomessa edellyttäisi viisumia tai oleskelulupaa, mutta joka ei ole sitä hakenut tai jolle ei ole sitä myönnetty.

Ulkomaalaislain 150 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä tai maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokielto.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan muun muassa käännyttämistä sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

2.2 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Unionin tuomioistuin on 7.6.2016 antamassaan suuren jaoston tuomiossa asiassa C-155/15, Karim (ECLI:EU:C:2016:410), käsitellyt vastuunmäärittämisasetuksen 19 ja 27 artiklan tulkintaa. Asia koskee Ruotsin maahanmuuttoviraston päätöstä Karimin tekemän oleskelulupahakemuksen hylkäämisestä ja hänen siirtämisestään Sloveniaan. Karim oli hakenut kansainvälistä suojelua Ruotsissa. Hän oli aikaisemmin hakenut tällaista suojelua Sloveniassa. Karim oli ilmoittanut poistuneensa jäsenvaltioiden alueelta yli kolmen kuukauden ajaksi ensimmäisen turvapaikkahakemuksensa jälkeen, ja hänen passissaan oli maahantuloleima Libanoniin. Slovenian viranomaiset olivat ilmoittaneet suostuvansa Ruotsin maahanmuuttoviraston esittämään takaisinottopyyntöön (2 ja 7–9 kohdat).

Unionin tuomioistuin on todennut tuomiossa muun muassa, että on huomattava, että asetuksen N:o 604/2013 19 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että lähtökohtaisesti asetuksen 18 artiklan 1 kohdasta johtuvat turvapaikanhakijan vastaanottamista ja takaisinottamista koskevat velvoitteet lakkaavat, jos hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio voi silloin, kun sitä pyydetään ottamaan vastaan tai takaisin hakija, osoittaa, että asianomainen henkilö on poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi (15 kohta). Asetuksen 19 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään kuitenkin, että poissaolojakson jälkeen jätettyä hakemusta pidetään uutena hakemuksena, jonka osalta aloitetaan uusi menettely sen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi (16 kohta).

Asiassa Karim annetun tuomion mukaan tästä seuraa, että tilanteessa, jossa kolmannen maan kansalainen, joka tehtyään ensimmäisen turvapaikkahakemuksen jossakin jäsenvaltiossa on poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi ennen uuden turvapaikkahakemuksen tekemistä jossakin toisessa jäsenvaltiossa, asetuksen N:o 604/2013 19 artiklan 2 kohdassa asetetaan jäsenvaltiolle, jossa uusi turvapaikkahakemus on tehty, velvoite toteuttaa tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen perusteella tämän uuden hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskeva menettely (17 kohta). Näin ollen asetuksen 19 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että tätä säännöstä ja erityisesti sen toista alakohtaa sovelletaan kolmannen maan kansalaiseen, joka tehtyään ensimmäisen turvapaikkahakemuksen jossakin jäsenvaltiossa näyttää toteen, että hän on poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi ennen uuden turvapaikkahakemuksen tekemistä jossakin toisessa jäsenvaltiossa (18 kohta).

Karim-tuomion mukaan 7.6.2016 annetun tuomion Ghezelbash (C-63/15) 30–61 kohdasta käy ilmi, että asetuksen N:o 604/2013 27 artiklan 1 kohdassa, kun se luetaan asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleen valossa, annetaan turvapaikanhakijalle hänen siirrostaan tehdyn päätöksen osalta tehokas oikeussuojakeino, joka voi koskea erityisesti tämän asetuksen soveltamisen tutkimista ja joka voi siis johtaa jäsenvaltion vastuun kyseenalaistamiseen myös silloin, kun kyseessä eivät ole tämän jäsenvaltion turvapaikkamenettelyyn ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteisiin liittyvät sellaiset systeemiset puutteet, jotka altistavat vaaralle joutua Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi (22 kohta).

Karim-tuomion mukaan uusi määrittämismenettely eroaa sen jäsenvaltion alun perin toteuttamasta menettelystä, jossa ensimmäinen turvapaikkahakemus tehtiin, ja voi johtaa uuden hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion nimeämiseen asetuksen N:o 604/2013 III luvussa vahvistettujen perusteiden perusteella (25 kohta). Niinpä sen varmistamiseksi, että riitautettu siirtopäätös on tehty soveltaen oikein asetuksessa säädetyn hakemuksen määrittämismenettelyä, tuomioistuimen, jossa on haettu muutosta siirtopäätökseen, on voitava tutkia turvapaikanhakijan, joka vetoaa siihen, että kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan sisältyvää sääntöä on rikottu, esittämät väitteet (26 kohta).

Karim-tuomion mukaan asetuksen N:o 604/2013 27 artiklan 1 kohtaa, kun se luetaan yhdessä asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleen kanssa, on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa turvapaikanhakija voi hänen siirrostaan tehtyä päätöstä koskevan muutoksenhaun yhteydessä vedota siihen, että tämän asetuksen 19 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa vahvistettua sääntöä ei ole otettu huomioon (27 kohta).

2.3 Asiassa saatu selvitys

Valittajat ovat hakeneet kansainvälistä suojelua Suomessa 3.6.2015. A on hakenut kansainvälistä suojelua Suomessa aikaisemmin 4.6.2014. Koska Eurodac-tietokantaan tehdyn haun perusteella ilmeni, että hänet oli rekisteröity turvapaikanhakijana Espanjassa 11.9.2006, Maahanmuuttovirasto on tehnyt Espanjan viranomaisille pyynnön hänen takaisin ottamisestaan. Espanjan viranomaiset ovat 8.7.2014 ilmoittaneet suostuvansa takaisinottopyyntöön.

A on kertonut palanneensa Espanjasta Nigeriaan vuonna 2006 ja tulleensa Nigeriasta Suomeen vuonna 2014. A ei ole esittänyt kirjallista selvitystä siitä, että hän olisi poistunut Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueelta tai oleskellut muualla. A:n mukaan hänellä ei ole poistumisestaan kirjallisia todisteita, koska hänellä ei ole koskaan ollut passia.

Poliisin 10.6.2015 tekemää turvapaikkatutkintaa koskevan kuulustelupöytäkirjan mukaan A on kertonut, että valittajien käännyttäminen Espanjaan olisi heille riski, koska A on velkaa Espanjassa asuvalle naiselle 40 000 euroa. A on alun perin sopinut tämän naisen kanssa, että hän työskentelee Espanjassa kampaamossa. Espanjassa hänelle on kuitenkin selvinnyt, että hän joutuisi työskentelemään prostituoituna. A on ilmoittanut naiselle, ettei hän halua työskennellä prostituoituna ja että hän haluaa palata takaisin Nigeriaan. Nainen ei ole aluksi suostunut, mutta kun A on uhannut häntä poliisilla, hän on järjestänyt A:n matkan takaisin Nigeriaan. Nainen on kuitenkin vaatinut A:ta maksamaan 40 000 euroa. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on kertonut, että hänen oleskellessaan Nigeriassa hänet Espanjaan vieneen naisen suku on vaatinut, että hän palaisi Espanjaan. Lisäksi A on kertonut saaneensa espanjalaisesta puhelinnumerosta puheluita ja useita uhkaavia viestejä, joissa viitataan hänen lähimmäisiinsä.

Hallinto-oikeudelle esitetyn hoitoaikaa 18.–25.6.2015 koskevan epikriisin mukaan A:lla on diagnosoitu sopeutumishäiriö tai muu tunne-elämän häiriö sekä määrittämätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö. Hallinto-oikeudelle esitetyn psykiatrian ja yleislääketieteen erikoislääkärin 27.10.2015 päiväämän lausunnon mukaan A:n sairaalassa aloitettu antipsykoottinen ja rauhoittava lääkitys purettiin myöhemmin asteittain avohoidossa ja tilalle aloitettiin masennuslääkitys ja unta tukeva lääkitys. Saman lääkärin 22.3.2016 päivätyn lausunnon mukaan A on huolehtinut tyttärestään erittäin hyvin. Ajoittain hän on ollut hyvin masentunut ja toivoton ja esille on tullut itsetuhoisia ajatuksia, mutta lapsen vuoksi hän ei tekisi itselleen mitään. Vuoden 2016 alussa A:n vointia ovat huonontaneet hänen puhelimeensa tulleet uhkaavat viestit. Edelleen lausunnon mukaan A:lla on todettu keskivaikea / vaikea masennus ja vaikeisiin elämäntapahtumiin kytkeytyvä komplisoitunut traumaattinen stressihäiriö. Kuormittavat tekijät pahentavat masennusta. Hoitona on keskusteluhoito ja lääkitys, ja hoito on kesken. Hoito on tarpeen, jotta A pystyy huolehtimaan lapsestaan. Saavutetun luottamuksellisen hoitosuhteen katkeaminen vaarantaa A:n hengen.

2.4 Oikeudellinen arviointi

Asiassa on kysymys siitä, voidaanko valittajat käännyttää Espanjaan. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että Espanja on vastuunmäärittämisasetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla edelleen vastuussa valittajien turvapaikkahakemusten käsittelystä. Valittajat puolestaan ovat esittäneet, että A on poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi, ja Espanjan vastuu hakemuksen käsittelystä on näin ollen vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdan nojalla lakannut.

Asiassa on ensiksi ratkaistava, ovatko valittajat voineet muutoksenhaun yhteydessä vedota vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohtaan ja erityisesti sen toiseen alakohtaan.

Vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion velvollisuudet ottaa hakija takaisin lakkaavat, jos tuo jäsenvaltio voi osoittaa, että asianomainen henkilö on poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi. Saman kohdan toisessa alakohdassa kuitenkin säädetään, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun poissaolojakson jälkeen jätettyä hakemusta pidetään uutena hakemuksena, jonka osalta aloitetaan uusi menettely sen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.

Unionin tuomioistuimen asiassa C-155/15, Karim, antaman tuomion mukaan 19 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa sovelletaan kolmannen maan kansalaiseen, joka tehtyään ensimmäisen turvapaikkahakemuksen jossakin jäsenvaltiossa näyttää toteen, että hän on poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi ennen uuden turvapaikkahakemuksen tekemistä jossakin toisessa jäsenvaltiossa. Tuomion mukaan turvapaikanhakija voi hänen siirrostaan tehtyä päätöstä koskevan muutoksenhaun yhteydessä vedota siihen, että vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa vahvistettua sääntöä ei ole otettu huomioon.

Edellä selostetun oikeuskäytännön perusteella valittajat ovat voineet vedota valituksessaan siihen, että A on poistunut unionin jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi sen jälkeen, kun hän on hakenut turvapaikkaa Espanjassa, ja että vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa ei ole otettu heidän asiassaan huomioon.

Toiseksi asiassa on ratkaistava, onko A:n poissaolo jäsenvaltioiden alueelta tullut näytetyksi toteen. Näyttövelvollisuus jäsenvaltioiden alueelta poistumisesta on unionin tuomioistuimen asiassa C-155/15 antaman tuomion 18 kohdassa todetulla tavalla siihen vetoavalla kansainvälisen suojelun hakijalla. Jos valittajat pystyvät näyttämään toteen, että A on poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi sen jälkeen, kun hän on hakenut kansainvälistä suojelua Espanjassa, hänen Suomessa tekemäänsä hakemusta on käsiteltävä uutena hakemuksena. Tällöin Espanja ei ole aikaisemman hakemuksen perusteella vastuussa hänen uuden hakemuksensa käsittelystä.

A ei ole esittänyt mitään kirjallista selvitystä sen tueksi, että hän olisi poistunut Espanjasta Nigeriaan vuonna 2006 ja oleskellut siellä siihen asti, kun hän on tullut Suomeen vuonna 2014. A on kertonut, että hänellä ei ole koskaan ollut passia. Hän ei kuitenkaan ole esittänyt mitään muutakaan selvitystä, joka viittaisi Nigeriassa oleskeluun 2006–2014. Pelkästään sillä perusteella, että valittajien mielestä A:n pitkä luvaton oleskelu Espanjassa olisi epätodennäköistä, ei voida katsoa valittajien osoittaneen, että A olisi kertomallaan tavalla poistunut jäsenvaltioiden alueelta.

Koska valittajat eivät ole näyttäneet toteen, että A olisi poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi sen jälkeen, kun hän on hakenut kansainvälistä suojelua Espanjasta vuonna 2006, vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa ei ole sovellettava häneen. Koska A on hakenut kansainvälistä suojelua Espanjasta ja Espanja on hyväksynyt valittajien takaisinottopyynnön, Espanja on vastuunmäärittä³misasetuksen 3 artiklan 2 kohdan nojalla vastuussa hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa käsittelystä. Vastuunmäärittämisasetuksen 20 artiklan 3 kohdan nojalla Espanja on vastuussa myös A:n alaikäisen lapsen B:n hakemuksen käsittelystä.

Valittajat ovat lisäksi vedonneet A:n terveydentilasta esitettyyn selvitykseen sekä siihen, että Espanjassa oleskeleva nainen, joka on vuonna 2006 tuonut A:n Espanjaan, vaatii, että A maksaisi hänelle 40 000 euron suuruisen velan. Asiassa ei ole syytä epäillä, etteikö A voisi saada terveydentilansa edellyttämää jatkohoitoa Espanjassa. Valittajat voivat turvautua Espanjan viranomaisiin kertomastaan velasta mahdollisesti aiheutuvan uhan vuoksi. Asiassa ei ole perusteita katsoa, että valittajien hakemus olisi pitänyt käsitellä Suomessa myöskään vastuunmäärittämisasetuksen 17 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Suullisen käsittelyn toimittaminen

Hallintolainkäyttölain 37 §:n mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely.

Valittajat ovat pyytäneet korkeimmassa hallinto-oikeudessa suullisen käsittelyn toimittamista, koska A haluaa kertoa suullisesti sen jälkeisestä ajasta, kun häneltä otettiin sormenjäljet Espanjassa vuonna 2006.

Asiassa on sinänsä kysymys kertomuksen uskottavuudesta. Unionin tuomioistuimen asiassa C-155/15 antaman tuomion 18 kohdasta käy ilmi, että näyttövelvollisuus jäsenvaltioiden alueelta poistumisesta on siihen vetoavalla turvapaikanhakijalla. Valittajat eivät ole esittäneet mitään sellaista kirjallista selvitystä, joka viittaisi siihen, että A olisi poistunut unionin jäsenvaltioiden alueelta tai oleskellut Nigeriassa sen jälkeen, kun hän on hakenut kansainvälistä suojelua Espanjasta vuonna 2006. Pelkästään suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, jonka perusteella A:n voitaisiin katsoa poistuneen jäsenvaltioiden alueelta vastuunmäärittämisasetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Suullisen käsittelyn toimittaminen ei siten ole asiassa tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Katja Tertsonen.