KHO:2016:164

Ulkomaalaisen maahantulo edellytti ulkomaalaislain 11 §:n mukaan muun ohella, että häntä ei ollut määrätty maahantulokieltoon.

Oleskelulupa voitiin lähtökohtaisesti jättää myöntämättä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla, jos ulkomaalainen oli saapunut Suomeen maahantulokiellon voimassa ollessa tai jos hän oli hakenut oleskelulupaa maahantulokiellon voimassa ollessa ja maahantulokielto oli voimassa vielä maahanmuuttoviranomaisen antaessa päätöksensä hakemuksen johdosta. Oleskelulupa voitiin tällaisissa tilanteissa jättää myöntämättä siinäkin tapauksessa, että oleskelulupahakemuksen peruste olisi ollut sinänsä todellinen.

Kun oleskelulupaa oli haettu perhesiteen perusteella, oleskeluluvan myöntämättä jättämistä harkittaessa oli kuitenkin otettava huomioon myös ulkomaalaislain 66 a §:ssä säädetyt seikat. Lisäksi käännyttämistä ja maahantulokieltoa harkittaessa oli otettava huomioon 146 §:ssä säädetyt seikat.

Ulkomaalaislaki 11 § 1 momentti 4 kohta, 36 § 2 momentti, 66 a § ja 146 §

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio Darren Omoregie ym. v. Norja

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 18.5.2016 nro 16/0524/1

Asian tausta

A (jäljempänä myös valittaja tai hakija) on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua 13.11.2014.

Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään 3.12.2014 antanut valittajalle oleskelulupaa. Kansainvälistä suojelua koskevilta osin hakemus on jätetty tutkimatta. Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää valittajan Sveitsiin ja määrännyt hänet Suomea koskevaan maahantulokieltoon kahdeksi vuodeksi. Käännyttäminen on pantu täytäntöön 22.12.2014.

Valittaja on tullut takaisin Suomeen 29.12.2014. Hän on avioitunut Suomen kansalaisen B:n kanssa 21.4.2015. Valittaja on hakenut oleskelulupaa avioliiton perusteella 24.4.2015.

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin poliisilaitos on 20.7.2015 hylännyt A:n perhesiteen perusteella tekemän oleskelulupahakemuksen.

Poliisilaitos on selostanut soveltamansa säännökset ja asian tosiseikat ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Hakija on hakenut ensimmäistä määräaikaista oleskelulupaa Suomen kansalaisen perheenjäsenenä. Poliisilaitos toteaa, että hakija on puolisonsa ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin tarkoittama perheenjäsen ja ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin tarkoittama Suomen kansalaisen perheenjäsen.

Hakijan taustaan ja Suomessa oleskeluun liittyy osin poikkeuksellisia seikkoja, kuten turvapaikan hakeminen ja esiintyminen tuolloin väärillä henkilötiedoilla. Edellä olevan johdosta poliisilaitos katsoo, että asiassa on perusteltua aihetta epäillä hakijan tarkoituksena olevan maassa oleskelusäännösten kiertäminen, vaikka hänen ja puolisonsa yhteinen perhe-elämä on sinänsä kestänyt jo jonkin aikaa.

Poliisilaitoksen näkemyksen mukaan hakija ei täytä voimassa olevan, Suomea koskevan kansallisen maahantulokiellon vuoksi ulkomaalaislain 11 §:n 1 momentin tarkoittamia maahantulon edellytyksiä. Hakija ei myöskään ole hakenut hänelle määrätyn kansallisen maahantulokiellon peruuttamista ennen Suomeen saapumistaan. Poliisilaitoksen käsityksen mukaan hakija on ollut tietoinen hänelle määrätystä kansallisesta maahantulokiellosta jo Suomeen saapuessaan.

Kaikki edellä oleva kokonaisuudessaan huomioon ottaen poliisilaitos on harkinnut oikeaksi olla myöntämättä hakijalle ensimmäistä määräaikaista oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Poliisilaitos katsoo, ettei oleskeluluvan epääminen nyt kyseessä olevassa tapauksessa ole ulkomaalaislain 49 §:n 1 momentin 5 kohdan tarkoittamalla tavalla ilmeisen kohtuutonta.

Maahanmuuttovirasto on 27.10.2015 päättänyt käännyttää A:n kotimaahansa Marokkoon ja määrännyt hänet Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon kahdeksi vuodeksi.

Maahanmuuttovirasto on selostanut soveltamansa säännökset ja asian tosiseikat ja lausunut johtopäätöksinään seuraavaa:

Hakija käännytetään ulkomaalaislain 148 §:n 1 momentin perusteella kotimaahansa Marokkoon, koska hän ei ole maahantulokiellon vuoksi Suomeen saapuessaan täyttänyt ulkomaalaislain 11 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaista maahantulokiellon edellytystä.

Hakija käännytetään myös ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin perusteella kotimaahansa Marokkoon, koska hänelle ei ole myönnetty oleskelulupaa, jota oleskelun jatkaminen edellyttäisi.

Hakijalle ei määrätä ulkomaalaislain 147 a §:n 1 momentin mukaista aikaa vapaaehtoiselle paluulle, koska hänen oleskelulupahakemuksensa on hylätty maahantulosäännösten kiertämisen johdosta ulkomaalaislain 147 a §:n 2 momentin mukaisesti.

Koska vapaaehtoisen paluun aikaa ei anneta, hakija määrätään ulkomaalaislain 150 §:n mukaiseen maahantulokieltoon kahdeksi vuodeksi.

Asiassa ei ole ilmennyt ulkomaalaislain 146 §:n mukaisesti kokonaisharkinnassa huomioitavia seikkoja, jotka olisivat käännyttämis- tai maahantulokieltoon määräämisperustetta painavampia. Hakijalla tosin on Suomessa aviopuoliso. Toimivaltainen viranomainen ei kuitenkaan ole myöntänyt hänelle oleskelulupaa kyseisen avioliiton perusteella, koska on katsonut hänen tarkoituksenaan olevan maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen. Kyseisen avioliiton ei voida katsoa painavan asiassa enempää kuin käännyttämistä ja maahantulokieltoa puoltavien seikkojen eli hakijan edelliseen maahantulokieltoon johtaneen toiminnan, hänen toimintansa sen määräämisen jälkeen sekä sen, että poliisi ei ole myöntänyt hänelle oleskelulupaa.

Hakija on aloittanut perhe-elämän tietoisena siitä, että hänellä ei ole oikeutta oleskella maassa. Sen vuoksi päätös ei puutu hänen ja hänen perheenjäsenensä perhe-elämän suojaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisesti.

Hakija voidaan käännyttää kotimaahansa Marokkoon ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan tarkoittaman epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle. Hakija on hakenut turvapaikkaa Sveitsistä ja Ruotsista. Sveitsin on aiemmin todettu olevan se valtio, joka vastaa hakijan turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Hakija on kuitenkin peruuttanut hakemuksensa Sveitsissä eikä nyt tuo vastineessaan tai muuten esiin mitään turvallisuuteensa liittyviä esteitä palata kotimaahansa. Näin ollen käännyttämiselle Marokkoon ei voida katsoa olevan ulkomaalaislain 147 §:stä tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklasta johtuvaa estettä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta ja hylännyt valituksen poliisilaitoksen ja Maahanmuuttoviraston päätöksistä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullinen käsittely

Kun otetaan huomioon perusteet, joihin valittaja on oleskeluluvan saamiseksi vedonnut ja asian käsittelyn eri vaiheissa kirjallisesti esitetty selvitys, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja valittajan esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Pääasia

Ulkomaalaislain mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen aviopuolisolle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna. Lähtökohtana oli näin ollen oleskeluluvan myöntäminen hakijalle, mikäli oleskeluluvan myöntämisen muut edellytykset täyttyivät.

Valittaja on saapunut Suomeen turvapaikanhakijana lokakuussa 2014. Hän on tutustunut perheenkokoajaan internetin välityksellä asuessaan vastaanottokeskuksessa. Perheenkokoaja ja valittaja tapasivat muutaman kerran, kunnes valittaja käännytettiin Sveitsiin. Valittaja palasi Suomeen maahantulokiellosta huolimatta 29.12.2014 ja solmi avioliiton perheenkokoajan kanssa 21.4.2015.

Poliisilaitos on tehnyt valittajan oleskelulupahakemukseen kielteisen päätöksen, sillä se on katsonut, että asiassa on perusteltua aihetta epäillä valittajan tarkoituksena olevan maassa oleskelusäännösten kiertäminen, vaikka valittajan ja perheenkokoajan yhteinen perhe-elämä on sinänsä kestänyt jo jonkin aikaa.

Valittaja on saapunut Suomeen maahantulokiellon voimassaoloaikana joulukuussa 2014. Hän on avioitunut perheenkokoajan kanssa huhtikuussa 2015. Perheenkokoaja on perhesidekuulemisessa 24.6.2015 kertonut, että valittajalla kesti saada esteettömyystodistus hankittua ja siksi avioliitto solmittiin vasta huhtikuussa. Kun otetaan huomioon valittajan luvaton maahantulo ja maassa oleskelu sekä valittajan aiempaa turvapaikkahakemusta koskevat olosuhteet, on valittajan katsottava tähän aiempaan toimintaansa ja hakemushistoriaansa nähden kiertäneen maahantuloa ja maassa oloa koskevia säännöksiä. Valittajan nyt kyseessä oleva perhesiteen perusteella hakema oleskelulupa perhesiteen perusteella on siten voitu hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla.

Poliisilaitos on voinut hylätä valittajan oleskelulupahakemuksen ja Maahanmuuttovirasto on voinut määrätä hänet käännytettäväksi kotimaahansa ja Schengen-aluetta koskevaan kahden vuoden pituiseen maahantulokieltoon. Valituksenalaisia päätöksiä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 36 § 2 momentti, 37 § 1 momentti, 50 § 1 momentti, 66 a §, 146 §, 147 §, 148 § ja 150 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Rautiainen ja Leena Karhu. Esittelijä Maarit Mallinson.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittaja on vaatinut, että poliisilaitoksen, Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja valittajalle myönnetään oleskelulupa. Asia tulee vähintään palauttaa uudelleen arvioitavaksi uuden selvityksen perusteella. Käännytyksen täytäntöönpano on kiellettävä. Korkeimman hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely.

Valittaja on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on antanut liikaa painoarvoa valittajan historialle. Kuitenkaan se ei ole määrittävä tekijä lumeavioliiton todistamisessa. Ainoa seikka, mihin poliisilaitos vetoaa, on se, että valittaja on hakenut aiemmin Suomesta turvapaikkaa ja saatuaan maahantulokiellon on palannut Suomeen hakemaan perhesiteen perusteella oleskelulupaa.

Puolisot ovat eläneet yhdessä jo puolitoista vuotta. Puolisot ovat seurustelleet usean kuukauden ajan sekä eläneet yhteistaloudessa, ennen kuin he ovat päätyneet solmimaan avioliiton. Puolisot tuntevat toistensa taustat ja olosuhteet sekä toistensa lähimmät perheenjäsenet hyvin. He puhuvat keskenään englantia ja suomea ja vähän arabiaa. Valittaja on käynyt lisäksi suomen kielen kursseilla ja on oppinut suomea erittäin hyvin. Lasten kanssa arkipäivän asiat sujuvat suomeksi ja vaikeimmat asiat puolisot käyvät läpi englanniksi. Kummankaan puolison taustoissa ei ole mitään lumeliittoihin viittaavaa. Puolisoilla ei ole mitään aikomusta erota.

Valittaja pyrkii tasavertaisena kumppanina kasvattamaan perheenkokoajan lapsia, ja puolisojen vastuunjako muutoinkin perheen yhteisessä taloudessa on jaettu tasan. Puolisot tuntevat toistensa lähimmät sukulaiset ja pitävät tiivistä yhteyttä toistensa lähisukulaisiin, valittajan sukulaisiin etäyhteydellä ja perheenkokoajan sukulaisiin vierailuilla ja etäyhteyksien avulla. Molempien lähisukulaiset ovat ottaneet puolisot lämpimästi vastaan sukuunsa. Valittajalla on vielä mahdollisuus saada työpaikka, kunhan hänelle myönnettäisiin oleskelulupa. Tämäkin edesauttaa perheen yhteisen talouden ylläpitämistä ja hyvinvoinnin lisäämistä. Puolisot ovat tehneet keskenään vakaan harkinnan jälkeen päätöksen avioliiton solmimisesta ja ovat onnellisia keskenään. Kysymys ei ole lumeavioliitosta pelkästään sillä perusteella, että valittajalle on määrätty maahantulokielto.

Suullisessa kuulemisessa on selvitettävä avioliiton todellisuus ja siinä yhteydessä on kuultava puolisoita yhteisestä kielestä, toistensa tuntemisesta, tulevaisuuden suunnitelmista ja yhteisestä perhe-elämästä sekä seurustelusta ennen avioliiton solmimista. Henkilötodistajiksi esitetään puolisojen lisäksi seitsemää muuta henkilöä. Kirjallisina todisteina hallinto-oikeudelle on esitetty puolisojen kirjoittama kirjelmä sekä yhdeksän muiden henkilöiden kirjoittamaa kirjelmää, hakulomake ja kaksi todistusta suomen kielen kursseille osallistumisesta sekä aikuisopiston ja diakoniaopiston hyväksymiskirjeet. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle on esitetty vielä viisi valokuvaa perhe-elämästä.

Valittaja on esittänyt lisäselvityksenä sähköpostiviestin, jonka mukaan hänet on valittu opiskelijaksi kiinteistöpalvelujen perustutkinnon osatutkintoon vieraskielisille. Lisäksi valittaja on ilmoittanut, että perheenkokoaja on saanut tietää olevansa raskaana ja lapsen isä on valittaja.

Korkein hallinto-oikeus on 21.9.2016 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle lisäselvityksenä kopioita valittajan uudesta oleskelulupahakemuksesta.

Valittaja on antanut lausuman Maahanmuuttoviraston toimittaman lisäselvityksen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Huomioon otettavat oikeusohjeet

1.1.1 Ulkomaalaislaki

Ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna.

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovellettaessa perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso.

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislain 11 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää, että häntä ei ole määrätty maahantulokieltoon.

Ulkomaalaislain 147 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hän ei täytä 11 §:n 1 momentissa säädettyjä maahantulon edellytyksiä. Saman pykälän 2 momentin mukaan käännyttää voidaan myös ilman oleskelulupaa maahan tullut ulkomaalainen, jonka oleskelu Suomessa edellyttäisi viisumia tai oleskelulupaa, mutta joka ei ole sitä hakenut tai jolle ei ole sitä myönnetty.

Ulkomaalaislain 150 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan käännyttämistä koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokielto. Maahantulokielto määrätään, jos aikaa vapaaehtoiselle paluulle ei ole 147 a §:n 2 momentin nojalla määrätty tai jos ulkomaalainen ei ole paluulle määrätyssä ajassa poistunut maasta vapaaehtoisesti, jollei 146 §:stä muuta johdu.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta taikka perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamisesta.

Ulkomaalaislain 146 §:n mukaan muun muassa käännyttämistä ja maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskelu³luvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Pykälän 2 momentin mukaan maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi.

1.1.2 Euroopan ihmisoikeussopimus

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 31.7.2008 antamassa tuomiossa Darren Omoregie ym. v. Norja oli kysymys siitä, oliko Norja rikkonut ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa, kun se oli karkottanut maassa ulkomaalaislainsäädännön vastaisesti oleskelleen ulkomaalaisen ja määrännyt tämän viiden vuoden pituiseen maahantulokieltoon, vaikka tämä oli avioitunut Norjan kansalaisen kanssa ja puolisoilla oli yhteinen lapsi. Ulkomaalaiselle ei ollut missään vaiheessa myönnetty oleskelulupaa Norjaan. Hänet oli kahdesti määrätty poistumaan maasta, mutta hän ei ollut noudattanut määräyksiä. Tuomioistuin katsoi, että ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa ei ollut rikottu. (Kohdat 3, 54 ja 68.)

1.2. Keskeiset tosiseikat

Valittaja on saapunut Suomeen ensimmäisen kerran 13.10.2014 ja hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua 13.11.2014. Maahanmuuttovirasto on 3.12.2014 päättänyt käännyttää valittajan vastuunmäärittämisasetuksen nojalla Sveitsiin ja määrännyt hänet kahden vuoden Suomea koskevaan maahantulokieltoon. Käännyttäminen on pantu täytäntöön 22.12.2014. Valittaja on tullut takaisin Suomeen 29.12.2014 maahantulokiellon voimassa ollessa.

Valittaja on avioitunut Suomen kansalaisen perheenkokoajan kanssa 21.4.2015 ja hakenut oleskelulupaa avioliiton perusteella 24.4.2015. Valittaja on asunut perheenkokoajan kanssa samassa osoitteessa väestötietojärjestelmän mukaan 24.4.2015 lukien ja oman ilmoituksensa mukaan 29.12.2014 lukien. Hän on kertonut, että hän viettää perheenkokoajan kanssa tosiasiallista perhe-elämää ja osallistuu aktiivisesti perheenkokoajan lasten kasvatukseen, ja että perheenkokoaja odottaa puolisojen yhteistä lasta. Selvityksenä perhe-elämän viettämisestä on esitetty yhdeksän kirjelmää puolisojen tuttavilta tai sukulaisilta sekä valokuvia. Lisäksi on esitetty selvitystä valittajan osallistumisesta suomen kielen kursseille ja työelämään valmistaviin koulutuksiin.

Valittajaa koskevassa turvapaikkatutkinnassa on selvinnyt, että valittaja on lähtenyt kotimaastaan Espanjaan vuonna 2010. Tämän jälkeen hän on ollut Ranskassa ja Sveitsissä ja matkustanut vuonna 2014 Belgian, Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen. Hän on hakenut turvapaikkaa Sveitsistä ja Ruotsista ja peruuttanut turvapaikkahakemuksensa Sveitsissä. Hakiessaan turvapaikkaa Suomesta valittaja on ilmoittanut syntymäajakseen vuoden 1997. Sveitsin viranomaisten mukaan hänen syntymäajakseen on aikaisemmin rekisteröity Sveitsissä vuosi 1994. Jättäessään oleskelulupahakemuksen Suomessa hän on esittänyt passin, jonka mukaan hänen syntymäaikansa on vuosi 1992.

1.3. Oikeudellinen arviointi

Oleskelulupa voidaan ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen. Kuten korkein hallinto-oikeus on todennut aikaisemmin vuosikirjaratkaisussaan KHO 2016:31, säännöksen on tarkoitettu koskevan ennen kaikkea tilanteita, joissa oleskelulupaa on haettu maahantulon todellista tarkoitusta vastaamattomalla perusteella, mutta säännös on sovellettavissa myös muunlaiseen menettelyyn, jonka tarkoituksena on maahantulo tai maassa oleskelu maahanmuuttoviranomaisia harhauttamalla tai muutoin virheellisin perustein.

Ulkomaalaisen maahantulo edellyttää ulkomaalaislain 11 §:n mukaan muun ohella, että häntä ei ole määrätty maahantulokieltoon. Säännöksestä seuraa, että sitä, että ulkomaalainen saapuu Suomeen maahantulokiellon voimassa ollessa, voidaan pitää ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettuna maahantulosäännösten kiertämisenä. Samoin maahantulosäännösten kiertämisenä voidaan maahantulokiellon voimassa ollessa pitää myös sitä, että ulkomaalainen on hakenut oleskelulupaa maahantulokiellosta riippumatta.

Oleskelulupa voidaan siten jättää ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla lähtökohtaisesti myöntämättä, jos ulkomaalainen on saapunut Suomeen maahantulokiellon voimassa ollessa tai jos hän on hakenut oleskelulupaa maahantulokiellon voimassa ollessa ja on maahantulokiellossa vielä maahanmuuttoviranomaisen antaessa päätöksensä hakemuksen johdosta. Oleskelulupa voidaan tällaisissa tilanteissa jättää myöntämättä siinäkin tapauksessa, että oleskelulupahakemuksen peruste olisi sinänsä todellinen.

Valittajan perhesiteeseen perustuva oleskelulupahakemus on voitu ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla lähtökohtaisesti hylätä, koska hän on tullut Suomeen maahantulokiellon voimassa ollessa. Lisäksi maahantulokielto on ollut voimassa hänen hakiessaan oleskelulupaa ja poliisilaitoksen tehdessä päätöksen hänen hakemuksensa johdosta. Sillä, onko avioliitto sinänsä solmittu tosiasiallisen perhe-elämän viettämiseksi, ei ole merkitystä arvioitaessa 36 §:n 2 momentissa säädetyn edellytyksen täyttymistä.

Oleskeluluvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon vielä ulkomaalaislain 66 a §:ssä säädetyt seikat.

Valittaja on solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa keväällä 2015. Kun kuitenkin otetaan huomioon perhesiteen ja valittajan maassa oleskelun kesto, se, että voimassa olevan maahantulokiellon johdosta valittajan ja perheenkokoajan on avioliiton solmiessaan täytynyt ymmärtää, että perhe-elämän viettäminen Suomessa ei välttämättä ole heille mahdollista, sekä oleskelulupahakemuksen hylkäämiseen johtanut valittajan menettely, valittajan oleskelulupahakemus on voitu hylätä 66 a §:stä huolimatta.

Valittajan käännyttämiselle ja maahantulokieltoon määräämiselle on ollut Maahanmuuttoviraston päätöksessään esittämät, ulkomaalaislain 147 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 2 momentin sekä 150 §:n 1 momentin mukaiset perusteet. Valittajan käännyttämiselle hänen kotimaahansa Marokkoon ei ole ulkomaalaislain 147 §:stä tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklasta johtuvaa estettä.

Käännyttämistä ja maahantulokieltoa harkittaessa on otettava huomioon vielä 146 §:ssä säädetyt seikat.

Valittajan oleskelulupahakemus on hylätty, koska on katsottu olevan perusteltua aihetta epäillä hänen tarkoituksenaan olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen. Hän on saapunut ja jäänyt oleskelemaan Suomeen maahantulokiellon vastaisesti ja aloittanut perhe-elämän maahantulokiellon voimassa ollessa. Lisäksi hän on esiintynyt viranomaisille useilla eri henkilötiedoilla. Käännyttämistä ja maahantulokieltoa puoltavat seikat ovat painavampia kuin niitä vastaan puhuva seikka eli se, että valittaja on aloittanut Suomessa perhe-elämän noin puolitoista vuotta sitten. Valittaja on näin ollen ulkomaalaislain 146 §:ssä säädetyt seikat huomioon ottaen voitu käännyttää kotimaahansa ja määrätä maahantulokieltoon. Asiaa ei ole arvioitava toisin myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan johdosta, kun otetaan huomioon ihmisoikeustuomioistuimen tuomio asiassa Darren Omoregie ym. v. Norja. Kahden vuoden pituista maahantulokieltoa ei ole pidettävä kohtuuttomana.

2. Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva pyyntö

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Valittaja on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista sen selvittämiseksi, onko valittajan ja perheenkokoajan avioliitto solmittu tosiasiallisen perhe-elämän viettämiseksi. Kuten pääasian perusteluista käy ilmi, tällä seikalla ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä. Näin ollen suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Sakari Vanhala, Janne Aer, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Katja Tertsonen.