KHO:2016:217

Asiassa oli ratkaistavana oliko Suomen Kakkosessa eli kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan jalkapalloseuran kanssa pelaajasopimuksen tehnyttä gambialaista A:ta pidettävä ammattimaisena urheilijana, jolle myönnetään ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella muu oleskelulupa ansiotyötä varten.

Ulkomaisen työvoiman käytön yleisiä edellytyksiä koskevista valtakunnallisista linjauksista annetun valtioneuvoston päätöksen mukaan ammattimaisuutta voidaan osoittaa kahdella seuraavista kriteereistä: koulutus urheiluoppilaitoksessa, urheiluseuran jäsenyys, ammatillista työhistoriaa urheilun alalla tai toimeentulon saaminen urheilun parissa tehdystä työstä. Korkein hallinto-oikeus totesi, että valtioneuvoston päätöksestä ilmeneviä soveltamista ohjaavia kriteerejä käytettäessä on otettava huomioon, että eri kriteerien painoarvo ei välttämättä kaikissa tapauksissa ole sama. Luvan myöntämistä harkittaessa on siten sovellettava kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät olosuhteet. Lähtökohtaisesti keskeisin tekijä urheilijan ammattimaisuutta arvioitaessa on se, että hän saa toimeentulonsa urheilemisesta. Pelkästään toimeentulon takaavan palkkion maksaminen ei kuitenkaan ole välttämättä riittävää, jos urheilun ammattimaisen harjoittamisen edellytykset muutoin puuttuvat.

A sai pelaajasopimuksen perusteella riittävän toimeentulon jalkapallon pelaamisesta. Kun hänellä lisäksi oli saadun selvityksen ja hänen työnantajansa arvion perusteella edellytykset pelata ammattilaisena jalkapalloa, korkein hallinto-oikeus katsoi kokonaisuutena arvioiden, että asiassa oli kysymys ulkomaalaislaissa tarkoitetusta ammattimaisen urheilun harjoittamisesta.

Ulkomaalaislaki 71 § ja 77 §:n 1 momentti 2 kohta.

Päätös, josta valitetaan

Itä-Suomen hallinto-oikeus 5.9.2016 nro 16/0393/5

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 4.2.2016 tekemällään päätöksellä dnro 20284/110/2015 hylännyt Gambian kansalaisen A:n (s. 20.9.1999, asiakasnumero 2267999) työperusteista oleskelulupaa koskevan hakemuksen.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Oleskelulupaa ei myönnetä, koska hakija ei ole ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu ammattimainen urheilija.

Valtioneuvoston päätöksen (VNp 11.10.2012) mukaan ammattimaisuutta voidaan osoittaa kahdella seuraavista kriteereistä: koulutus urheiluoppilaitoksessa, urheiluseuran jäsenyys, ammatillista työhistoriaa urheilun alalla tai toimeentulon saaminen urheilun parissa tehdystä työstä. Luvan myöntävä viranomainen arvioi edellytysten täyttymisen ottaen huomioon luvan hakijan antamat tiedot sekä järjestelyn luonteen kokonaisuudessaan.

Hakija on urheiluseuran jäsen. Hakijalla ei kuitenkaan ole koulutusta urheiluoppilaitoksessa, ammatillista työhistoriaa urheilun alalla eikä hän ole saanut toimeentuloa urheilun parissa tehdystä työstä. Hakija on 16-vuotias. Kaikki edellä mainittu huomioon ottaen hakija ei ole ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu ammattimainen urheilija.

Maahanmuuttoviraston soveltamat lainkohdat:

Ulkomaalaislaki (301/2004) muutoksineen.

A on valittanut Maahanmuuttoviraston päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen ja valituksessaan vaatinut, että Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan ja valittajalle myönnetään oleskelulupa.

Vaatimuksen tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttoviraston päätöksessä mainittu valtioneuvoston päätös on luonteeltaan vain tulkintasuositus. Valittajan voidaan katsoa täyttävän monet valtioneuvoston päätöksessä mainituista edellytyksistä. Valittaja saa urheilusta toimeentulonsa Suomessa ja hän kuuluu urheiluseuraan. Valittaja on aiemman urheilutaustansa ansiosta saanut valmiudet hankkia toimeentulonsa urheilulla, vaikkei hänelle kotimaassaan maksettu pelaamisesta mainittavia summia. Valittaja on kotimaassaan viime pelikaudella pelannut jalkapalloa ylimmällä sarjatasolla. Valittajalla on ammatillista työhistoriaa jalkapalloilijana, vaikkei hänelle ole maksettu siitä ammattilaistason korvauksia. Suomalaisen urheiluseuran tarjoama sopimus valittajalle on osoitus siitä, että hänen kykynsä on huomioitu myös kotimaan ulkopuolella. Urheilijan ammattimaisuuden arvioinnissa ei tulisi antaa merkitystä alaikäisyydelle.

Maahanmuuttovirasto ei kohtele oleskeluluvan hakijoita tasa-arvoisesti. Valittaja haki urheilijan oleskelulupaa samanaikaisesti kahden muun gambialaisen kanssa, mutta vain valittajan hakemus hylättiin. Kyseisillä henkilöillä ei ole ollut valittajaa enempää kokemusta jalkapallosta ja toinen heistä jopa on pelannut täysin samassa joukkueessa kuin valittaja.

Maahanmuuttovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on ulkomaalaislain 6 §:ään ja 77 §:n 1 momentin 2 kohtaan sekä lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59-60/1991) 3 artiklan 1 kohtaan viitaten katsonut, että valitus tulisi hylätä.

A on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, sikäli kuin nyt on kysymys, kumonnut Maahanmuutoviraston päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on valituksenalaiselta osalta perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ulkomaalaislain 45 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tilapäinen oleskelulupa myönnetään ulkomailla olevalle henkilölle tilapäistä työntekoa varten.

Ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan muu oleskelulupa ansiotyötä varten myönnetään ulkomaalaiselle, joka toimii urheilijana, valmentajana tai urheilutuomarina, kun toiminta on ammattimaista.

Hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan urheilijoiden, valmentajien ja urheilutuomarien sekä tieteen, kulttuurin ja taiteen alalla toimivilta edellytettäisiin toiminnan ammattimaisuutta. Taiteilijoiden ammattimaisuutta arvioitaisiin soveltaen taiteilijan sosiaalinen ja taloudellinen asema –toimikunnan mietintöä (opetusministeriön työryhmämuistioita 10:1995). Ammattimaisena taiteilijana pidettäisiin henkilöä, joka täyttää vähintään kaksi seuraavista kriteereistä: koulutus taideoppilaitoksessa, taiteilijajärjestön jäsenyys, ammatillista työhistoriaa jollain taiteenalalla tai toimeentulon saaminen taiteellisesta työstä. Urheilijoiden, valmentajien ja urheilutuomarien sekä tieteen ja kulttuurin alalla toimivien toiminnan ammattimaisuutta arvioitaisiin soveltuvin osin samalla tavalla.

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on hakenut oleskelulupaa pelatakseen jalkapalloa urheiluseuran miesten joukkueessa toisessa divisioonassa. Hän on solminut seuran kanssa määräaikaisen sopimuksen, jonka mukaan hänelle maksetaan pelaamisesta 1 000 euroa/kk ja tarjotaan asunto luontoisetuna.

Valittaja on kertonut pelanneensa jalkapalloa kotimaassaan harrastelijajoukkueessa noin 5–6 vuoden ajan. Hakemukseen on liitetty gambialaisen urheiluseuran ja Gambian jalkapalloliiton antamat todistukset valittajan jalkapallon pelaamisesta liiton alaisessa seurassa.

Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, ettei valittaja ole ammattimainen urheilija. Virasto on perusteluissaan viitannut valtioneuvoston päätökseen (VNp 11.10.2012) ulkomaisen työvoiman käytön edellytysten yleisiä edellytyksiä koskevista valtakunnallisista linjauksista. Valtioneuvoston päätöksen mukaan "linjausten tarkoituksena on antaa informaatiota siitä, mitä hakemusta käsittelevän virkamiehen tulee ottaa huomioon harkittaessa työntekijän oleskeluluvan tai muun työntekoon oikeuttavan luvan myöntämistä. Lisäksi linjausten tarkoituksena on antaa informaatiota työntekijän oleskeluluvan ja muiden työntekoa varten myönnettävien lupien rajapinnoista." Valtioneuvoston päätöksessä todetaan seuraavaa urheilijoiden ammattimaisuuden arvioinnista: "Ammattimaisuutta voidaan osoittaa kahdella seuraavalla kriteereistä: koulutus urheiluoppilaitoksessa, urheiluseuran jäsenyys, ammatillista työhistoriaa urheilun alalla tai toimeentulon saaminen urheilun parissa tehdystä työstä. Luvan myöntävä viranomainen arvioi edellytysten täyttymisen ottaen huomioon luvan hakijan antamat tiedot sekä järjestelyn luonteen kokonaisuudessaan." Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisessa päätöksessä todennut valittajan olevan urheiluseuran jäsen. Viraston mukaan häntä ei kuitenkaan voida valtioneuvoston päätöksessä esitettyjen linjausten perusteella pitää ulkomaalaislaissa tarkoitettuna ammattimaisena urheilijana, koska hänellä ei ole alan koulutusta, ammatillista työhistoriaa alalta eikä hän ole saanut toimeentuloa alan työstä.

Johtopäätös

Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan urheilijan toiminnan ammattimaisuutta arvioidaan kokonaisuutena. Lainvalmisteluaineistossa mainittuja kriteerejä ammattimaisuuden arvioinnista voidaan soveltuvin osin hyödyntää tässä kokonaisharkinnassa. Valituksenalaisessa päätöksessä on viitattu valtioneuvoston päätökseen, joka on sinänsä sallittu oikeuslähde ja tässä tapauksessa vastaa sisällöllisesti lain esitöitä. Sääntelyn tarkoituksena on pyrkiä varmistumaan siitä, että oleskeluluvan myöntämisen perusteena oleva urheilutoiminta on ammattimaista.

Valittajan on tarkoitus pelata jalkapalloa miesten joukkueessa toisessa divisioonassa. Seura maksaa hänelle pelaamisesta 1 000 euroa/kk ja tarjoaa asumisen luontoisetuna. Saadun selvityksen mukaan valittaja on pelannut kotimaassaan useita vuosia jalkapalloa. Kun arvioidaan kokonaisuutena edellä esitettyä, hallinto-oikeus arvioi, että valittajan jalkapallon pelaaminen Suomessa on ammattimaista urheilua. Asiassa ei voida antaa valituksenalaisessa päätöksessä esitetyllä tavalla ratkaisevaa merkitystä sille, ettei valittaja ole aiemmin kotimaassaan solminut jalkapallon pelaamisesta ammattilaissopimusta, opiskellut urheilualan oppilaitoksessa tai että hän on alaikäinen.

Edellä esitetyn perusteella Maahanmuuttovirasto ei ole voinut hylätä valittajan oleskelulupahakemusta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pentti Sorsa ja Päivi Toivanen. Esittelijä Vilma Laukkarinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan.

Vaatimuksen tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu on tarpeen ohjaamaan päätöksentekoa sen suhteen, milloin urheilijan toiminnan voidaan katsoa olevan ammattimaista ulkomaalaislain 77 § 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Päätöksentekoa ohjaa tällä hetkellä valtioneuvoston päätös ulkomaisen työvoiman käytön yleisiä edellytyksiä koskevista valtakunnallisista linjauksista (VNp 11.10.2012).

Käytännössä varsin ongelmalliseksi osoittautunutta urheilun ammattimaisuuden arviointia ei tällä hetkellä ohjaa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö. Hallinto-oikeuksien yksittäistapauksissa antamat ratkaisut taas ovat yleensä suppeita eivätkä sisällä kokonaisharkinnan laajempaa analyysiä valtioneuvoston sinänsä varsin selkeistä kriteereistä huolimatta. Valtioneuvoston päätöksestä ei käy ilmi, onko kaikilla kriteereillä tarkoitus olla yhtäläinen painoarvo.

Maahanmuuttovirasto on hylännyt A:n ammattimaisen urheilun perusteella tekemän oleskelulupahakemuksen, koska hakija ei ole ammattimainen urheilija. Hän on urheiluseuran jäsen. Hänellä ei kuitenkaan ole koulutusta urheiluoppilaitoksessa, ammatillista työhistoriaa urheilun alalla eikä hän ole saanut toimeentuloa urheilun parissa tehdystä työstä.

Hakija on alaikäinen. Hän on ilmoittanut olevansa tulossa pelaamaan jalkapalloa B ry:n pelaajana. Kaudella 2016 kyseinen seura pelaa miesten Kakkosessa. Hakemukseen oli liitetty pelaajasopimus, jonka mukaan hakija on 24.9.2015 solminut pelaajasopimuksen ajalle 1.3.2016–15.10.2017. Sopimuksen mukaan hakijalle maksetaan pelaamisesta 1 000 euroa kuukaudessa ja lisäksi seura tarjoaa hakijalle asunnon. Hän on pelannut kotimaassaan jalkapalloa C:ssä. Hänellä ei ole ollut pelaajasopimusta, koska kyseessä on amatööriliiga. Hän on saanut seuraltaan pelaamisestaan ainoastaan viikkorahaa.

Hakija on käyttänyt valituksessaan hallinto-oikeudessa esimerkkeinä kahta muuta oleskeluluvan saanutta gambialaista jalkapallon pelaajaa, jotka ovat tehneet sopimuksen saman seuran kanssa kuin hakija. Kumpikaan pelaajista ei kuitenkaan ole luvan saatuaan pelannut kyseisessä joukkueessa, vaikka molemmat ovat saapuneet Suomeen. Toinen pelaajista on solminut sopimuksen toisen Suomen Kakkosen seuran kanssa selvästi huonommalla palkalla ja toinen pelaa amatöörijalkapalloa vielä alemman sarjatason joukkueessa. Jos nämä seikat olisivat olleet Maahanmuuttoviraston tiedossa, oleskelulupia ei olisi myönnetty. Lisäksi ne muodostavat ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin mukaisen perusteen harkita lupien peruuttamista.

Hallinto-oikeus on antanut liian suuren painoarvon hakijan suomalaisen seuran kanssa solmimalle sopimukselle tekemättä kokonaisharkintaa. Hakijalla ei ole ollut ammattimaisuutta osoittavaa historiaa ennen sopimuksen tekemistä suomalaisen seuran kanssa. Gambian jalkapalloliiton 27.10.2015 antaman todistuksen mukaan hakija on liittynyt B:hen vasta kaudella 2012/2013. Hakija on siis amatöörinäkin pelannut jalkapalloa seurassa vain noin kolmen vuoden ajan ennen sopimuksen solmimista. Tämä on lisäksi tapahtunut hakijan ollessa hyvin nuori eli noin 13–16-vuotias.

Valtioneuvoston päätöksen mukaisista kriteereistä vain urheiluseuran jäsenyys on toteutunut ennen sopimusta, ja sekin vain ilman muita ammattimaisuuden tunnusmerkkejä. Pelkkä urheileminen seurassa ei tee urheilusta ammattimaista, vaikka seura tietyssä lajissa edustaisikin kyseisen maan huippua pääsarjan yleisesti heikon tason vuoksi. Hallinto-oikeus on todennut hakijan aiemmasta pelaamisesta ainoastaan, että saadun selvityksen mukaan valittaja on pelannut kotimaassaan useita vuosia jalkapalloa, asettamatta pelaamiselle mitään lisäedellytyksiä. Hallinto-oikeus toteaa vielä nimenomaisesti, ettei hakija ole kotimaassaan solminut jalkapallon pelaamisesta ammattilaissopimusta. Näin ollen käytännössä yksin urheilijan suomalaisen seuran kanssa solmima, riittävän toimeentulon takaava järjestely on muodostunut ratkaisevaksi. Hakija on alaikäinen henkilö, joka verrattain pientä palkkiota vastaan on tulossa pelaamaan ensimmäistä kertaa ulkomaille sarjaan, joka itsessään ei ole ammattilaissarja. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ei käy ilmi, miksi hallinto-oikeus on päätynyt arvioimaan hakijan urheilun ammattimaiseksi.

A on valituksen johdosta antamassaan selityksessään vaatinut valituksen hylkäämistä ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Joukkue ja sarjataso, jossa A:n on tarkoitus Suomessa pelata, täyttää ammattimaisuuden kriteerit. Suomen Palloliiton kilpailumääräysten 3 §:n mukaan ammattilaisena pidetään pelikauden aikana vähintään 16 vuotta täyttävää pelaajaa, joka saa tai tulee saamaan jalkapallon pelaamisesta pelikaudessa yli 2 000 euroa veronalaista tuloa, ja joka pelaa miesten kolmessa ylimmässä sarjassa tai naisten kahdessa ylimmässä sarjassa.

Pelaajasopimuksen mukaan A:n tulot pelikaudessa olisivat olleet yli 2 000 euroa. Hän olisi pelannut jalkapalloa miesten Kakkosessa, joka on Palloliiton miesten sarjassa kolmanneksi ylimmällä sarjatasolla.

A olisi myös täyttänyt Euroopan unionin ulkopuolelta tulevia pelaajia koskevien kilpailumääräysten 10 §:n määräyksen 1 165 euron tulorajasta, koska A:n tulot olisivat olleet 1 000 euroa lisättynä asuntoedulla.

Asiassa ei ole merkitystä sillä seikalla, onko A aikaisemmin saanut palkkaa jalkapallon pelaamisesta ulkomailla. Hän on saanut pelaamisestaan riittävät valmiudet ja taidot harjoittaa pelaamista ammattimaisesti. Hän on aikaisemmin pelannut jalkapalloa kotimaansa ylimmällä sarjatasolla.

A:n selitys on annettu tiedoksi Maahanmuuttovirastolle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko A:ta pidettävä ammattimaisena urheilijana, jolle myönnetään ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella muu oleskelulupa ansiotyötä varten.

2. Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

Ulkomaalaislain 71 §:n mukaan työmarkkinaosapuolet osallistuvat työntekijän oleskelulupien myöntämiskäytäntöjen seurantaan ja arviointiin sekä ulkomaisen työvoiman käytön yleisiä edellytyksiä koskevien valtakunnallisten ja alueellisten linjausten laadintaan. Tässä pykälässä tarkoitetut valtakunnalliset linjaukset annetaan valtioneuvoston päätöksellä ja alueelliset linjaukset asianomaisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksellä.

Ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan muu oleskelulupa ansiotyötä varten myönnetään ulkomaalaiselle, joka toimii urheilijana, valmentajana tai urheilutuomarina, kun toiminta on ammattimaista.

Hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) perustelujen mukaan urheilijoiden, valmentajien ja urheilutuomarien sekä tieteen, kulttuurin ja taiteen alalla toimivilta edellytettäisiin toiminnan ammattimaisuutta. Taiteilijoiden ammattimaisuutta arvioitaisiin soveltaen taiteilijan sosiaalinen ja taloudellinen asema –toimikunnan mietintöä (opetusministeriön työryhmämuistioita 10:1995). Ammattimaisena taiteilijana pidettäisiin henkilöä, joka täyttää vähintään kaksi seuraavista kriteereistä: koulutus taideoppilaitoksessa, taiteilijajärjestön jäsenyys, ammatillista työhistoriaa jollain taiteenalalla tai toimeentulon saaminen taiteellisesta työstä. Urheilijoiden, valmentajien ja urheilutuomarien sekä tieteen ja kulttuurin alalla toimivien toiminnan ammattimaisuutta arvioitaisiin soveltuvin osin samalla tavalla.

3. Asiassa saatu selvitys

Ulkomaalaislain 71 §:ssä tarkoitetut ulkomaisen työvoiman käytön yleisiä edellytyksiä koskevat valtakunnalliset linjaukset on annettu valtioneuvoston päätöksellä 11.10.2012. Valtioneuvoston päätöksen mukaan linjausten tarkoituksena on antaa informaatiota siitä, mitä hakemusta käsittelevän virkamiehen tulee ottaa huomioon harkittaessa työntekijän oleskeluluvan tai muun työntekoon oikeuttavan luvan myöntämistä. Valtioneuvoston päätöksen kohdassa 2.9.3 mainitaan toimimisesta ammattimaisena urheilijana, valmentajana tai urheilutuomarina. Päätöksen mukaan ammattimaisuutta voidaan osoittaa kahdella seuraavalla kriteereistä: koulutus urheiluoppilaitoksessa, urheiluseuran jäsenyys, ammatillista työhistoriaa urheilun alalla tai toimeentulon saaminen urheilun parissa tehdystä työstä. Luvan myöntävä viranomainen arvioi edellytysten täyttymisen ottaen huomioon luvan hakijan antamat tiedot sekä järjestelyn luonteen kokonaisuudessaan.

Suomen Palloliiton vuoden 2016 kilpailumääräysten 3 §:n mukaan ammattilaisena pidetään pelikauden aikana vähintään 16 vuotta täyttävää pelaajaa, joka saa tai tulee saamaan jalkapallon pelaamisesta pelikaudessa yli 2 000 euroa veronalaista tuloa, ja joka pelaa miesten kolmessa ylimmässä sarjassa tai naisten kahdessa ylimmässä sarjassa. Veronalaiseksi tuloksi ei tässä kohtaa huomioida erilaisia bonusehtoja ja muita vastaavia tulevaisuudessa selviäviä maksuja.

A on syntynyt 20.9.1999. Hän on Suomen Abujan edustustoon 15.11.2015 jättämällään hakemuksella hakenut työperusteista oleskelulupaa ammattimaisena jalkapalloilijana. Hän on hakenut oleskelulupaa pelatakseen jalkapalloa B ry:n joukkueessa Suomen Palloliiton alaisessa miesten Kakkosessa eli kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Hän on 24.9.2015 solminut seuran kanssa määräaikaisen sopimuksen ajalle 1.3.2016–15.10.2017. Sopimuksen mukaan hänelle maksetaan 1 000 euroa kuukaudessa sekä tarjotaan asunto luontoisetuna. Hän on Suomen Abujan suurlähetystössä kertonut pelanneensa jalkapalloa kotimaassaan Gambiassa C -seurassa, mutta hänellä ei ollut pelaajasopimusta, koska kyseessä ei ollut ammattimainen jalkapalloseura. Hän on kertonut pelanneensa jalkapalloa kotimaassaan harrastelijajoukkueessa noin 5–6 vuoden ajan. Hakemukseen on liitetty gambialaisen urheiluseuran ja Gambian jalkapalloliiton antamat todistukset valittajan jalkapallon pelaamisesta liiton alaisessa seurassa.

4. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan muu oleskelulupa ansiotyötä varten myönnetään ulkomaalaiselle, joka toimii urheilijana, valmentajana tai urheilutuomarina, kun toiminta on ammattimaista. Sääntelyn tarkoituksena on varmistua siitä, että oleskeluluvan myöntämisen perusteena oleva urheilutoiminta on ammattimaista. Lain esitöissä on lueteltu taiteilijoiden ammattimaisuuden arvioinnissa huomioon otettavia kriteerejä ja mainittu, että urheilijoiden toiminnan ammattimaisuutta arvioidaan soveltuvin osin samalla tavalla.

Ulkomaisen työvoiman käytön yleisiä edellytyksiä koskevista valtakunnallisista linjauksista 11.10.2012 annetun valtioneuvoston päätöksen kohdassa 2.9.3 mainitut kriteerit vastaavat ulkomaalaislain esitöissä lueteltuja taiteilijoiden ammattimaisuuden arvioinnin kriteerejä. Valtioneuvoston päätöksen mukaan ammattimaisuutta voidaan osoittaa kahdella seuraavalla kriteereistä: koulutus urheiluoppilaitoksessa, urheiluseuran jäsenyys, ammatillista työhistoriaa urheilun alalla tai toimeentulon saaminen urheilun parissa tehdystä työstä. Valtioneuvoston päätöksessä ei ole mainittu ammattimaisen urheilun vaatimustasosta tai siitä saatavien ansiotulojen määrästä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että valtioneuvoston päätöksestä ilmeneviä soveltamista ohjaavia kriteerejä käytettäessä on otettava huomioon, että eri kriteerien painoarvo ei välttämättä kaikissa tapauksissa ole sama. Luvan myöntämistä harkittaessa on siten sovellettava kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät olosuhteet. Lähtökohtaisesti keskeisin tekijä urheilijan ammattimaisuutta arvioitaessa on se, että hän saa toimeentulonsa urheilemisesta. Pelkästään toimeentulon takaavan palkkion maksaminen ei kuitenkaan välttämättä ole riittävää, jos urheilun ammattimaisen harjoittamisen edellytykset muutoin puuttuvat. Ammattimaisuutta ei voida toisaalta arvioida vain sen perusteella, pidetäänkö urheilijaa lajiliiton kilpailumääräysten kannalta ammattilaisena, koska ammattilaisuuden kriteerit on kilpailumääräyksissä määritelty muussa tarkoituksessa kuin maahanmuuton hallintaa varten.

A on 24.9.2015 solminut B ry:n kanssa ajalle 1.3.2016–15.10.2017 pelaajasopimuksen, jonka mukaan hänelle maksetaan 1 000 euroa kuukaudessa sekä tarjotaan asunto. B ry pelaa Suomen Palloliiton alaisessa miesten Kakkosessa, jossa Suomen Palloliiton kilpailumääräysten perusteella voi pelata ammattimaisesti. B ry on itse arvioinut A:n erityisosaamisen riittävän pelaajasopimuksen tekemiseen. Pelaajasopimusta ja sanottujen ansiotulojen todenmukaisuutta ei ole asiassa kiistetty.

Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan A on pelannut jalkapalloa kotimaassaan Gambiassa ylimmällä sarjatasolla C:ssä. Pelkästään kuuluminen urheiluseuraan ei kuitenkaan ole osoitus siitä, että toiminta urheilijana olisi ammattimaista. Sarja, jossa A on pelannut, ei ole ammattilaissarja. Hän on saanut pelaamisestaan vain viikkorahaa. Hänellä ei näin ollen ole edellä mainitussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettua ammatillista työhistoriaa eikä hänen myöskään ole esitetty saaneen koulutusta urheiluoppilaitoksessa. Kun kysymyksessä on nuori urheilija, joka on selvityksen mukaan pelannut maansa ylimmällä sarjatasolla, ei sille seikalle, ettei hän ole aiemmin saanut toimeentuloaan urheilemisesta kuitenkaan voida antaa ratkaisevaa merkitystä.

A saa pelaajasopimuksen perusteella riittävän toimeentulon jalkapallon pelaamisesta. Kun hänellä lisäksi on saadun selvityksen ja hänen työnantajansa arvion perusteella edellytykset pelata ammattilaisena jalkapalloa, korkein hallinto-oikeus katsoo kokonaisuutena arvioiden, että asiassa on kysymys ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamasta ammattimaisen urheilun harjoittamisesta.

Edellä lausutun johdosta ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, ei ole perusteita muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla Maahanmuuttoviraston päätös on kumottu ja asia palautettu Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeusapu

Avustajalle oikeusapulain nojalla maksettava määrä hyväksytään vaatimuksen mukaisena. Tämä määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Sakari Vanhala, Janne Aer, Petri Helander ja Mikko Puumalainen. Asian esittelijä Leo Kaasinen.