KHO:2017:10

Pienkustantamo A Oy oli esittänyt kunniamurhahuijauskirjaa käsittelevän dokumenttielokuvan kirjallisuuskierroksen yhteydessä. Kansallinen Audiovisuaalinen Instituutti (KAVI) oli katsonut, että elokuvalle ei voitu luokittelematta asettaa K18 -ikärajaa kuvaohjelmalain nojalla, koska elokuvan sisältö ei ollut yksiselitteisesti vain aikuisille tarkoitettu ja rajoitus loukkasi lasten sananvapautta. KAVI oli ohjeistanut yhtiötä hakemaan kuvaohjelmalain 11 §:n perusteella lupaa esittää elokuva erityisessä tilaisuudessa vaihtoehtona kuvaohjelmalain mukaiselle luokittelulle. Yhtiö oli tämän jälkeen hakenut lupaa ja saanut sen.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko yhtiö tarvinnut hakemansa luvan vai oliko yhtiö voinut esittää elokuvan ilman lupaa asettamalla 18 vuoden ikärajan niihin tilaisuuksiin, joissa elokuvaa kirjallisuuskierroksella esitettiin.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että perustuslain 12 §:n ja kuvaohjelmalain 1 §:n perusteella luvan tarvetta harkittaessa oli otettava huomioon, oliko lupa tarpeen lasten suojelemiseksi. Sananvapauteen kuuluu jokaisen, siis myös alaikäisen, oikeus vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Toisaalta sananvapauteen kuuluu yhtä lailla jokaisen oikeus ilmaista ja julkistaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään mainitsemilla perusteilla, että yhtiö oli voinut perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla suunnata kirjallisuuskierrokselle kuuluneet tilaisuudet yksinomaan täysi-ikäisille ja estää alaikäisten pääsyn niihin eikä tämän ollut tässä tapauksessa katsottava merkinneen lasten sananvapauden todellista loukkaamista. Tämän vuoksi yhtiön hakema lupa ei ollut tarpeen lasten suojelemiseksi eivätkä kuvaohjelmalain säännökset tulleet sovellettaviksi. KAVI:n ei olisi tullut myöntää haettua lupaa vaan ilmoittaa yhtiölle luvan tarpeettomuudesta.

Perustuslaki 12 §

Kuvaohjelmalaki 1 §, 11 § ja 16 §:n 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 17.4.2015 nro 15/0187/3

Asian aikaisempi käsittely

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (jäljempänä myös KAVI) on 23.5.2014 myöntänyt A Oy:lle (jäljempänä myös yhtiö) kuvaohjelmalain 11 §:n mukaisen luvan tarjota kuvaohjelma Forbidden Lie$ sitä ennakolta luokittelematta 26.5.–30.5.2014 järjestettävän kirjallisuuskierroksen yhteydessä Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Päätöksen mukaan luvan saajan on huolehdittava siitä, ettei esitettäväksi aiottu kuvaohjelma sisällä kuvaohjelmalain 15 §:ssä mainittua lapsen kehitykselle haitallista aineistoa. Luokittelemattomalle kuvaohjelmalle on järjestäjän asetettava asianmukainen ikäraja. Ikärajan tulee ilmetä ilmoituksissa ja sisäänpääsyn valvonnassa.

Yhtiö on tehnyt päätöksestä oikaisuvaatimuksen ja vaatinut päätöksen kumoamista sekä luvasta perityn 168 euron arvoisen maksun poistamista.

KAVI on päätöksellään 30.6.2014 dnro 129/822/2014 jättänyt tutkimatta vaatimuksen lupamaksun osalta ja ilmoittanut siirtäneensä asian tältä osin hallintolain 21 §:n nojalla opetus- ja kulttuuriministeriöön kanteluna käsiteltäväksi. Muilta osin KAVI on hylännyt oikaisuvaatimuksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut KAVI:n päätöksen. Siltä osin kuin vaatimus lupamaksun poistamisesta on jätetty KAVI:n päätöksellä tutkimatta, hallinto-oikeus on enemmän viivytyksen välttämiseksi tutkinut vaatimuksen myös tältä osin ja poistanut yhtiölle määrätyn maksun.

Hallinto-oikeus on selostettuaan Suomen perustuslain 12 §:n ja kuvaohjelmalain eri säännösten sisältöä sekä kuvaohjelmalain valmisteluaineistoa perustellut päätöstään pääasian osalta seuraavasti:

Asiasta esitetty selvitys

A Oy on toukokuussa 2014 ollut yhteydessä KAVI:in suunnitelmastaan esittää For³bidden Lie$ -niminen dokumenttielokuva kirjallisuuskierroksella. Yhtiö on ensin ollut sitä mieltä, että elokuva voidaan esittää luokittelematta, koska se sisältää yksinomaan opetuksellista tai sivistyksellistä aineistoa. KAVI:n mukaan puhelinkeskustelussa on ilmennyt, että elokuva saattaa sisältää lapsille haitallista materiaalia, joten elokuvan esittämiseen on haettava kuvaohjelmalain 11 §:n mukainen niin sanottu festivaalilupa, jos elokuvaa ei luokitella. Yhtiö ja KAVI ovat puhelinkeskustelun lisäksi käyneet asiasta sähköpostikeskustelua.

Yhtiö on ilmoittanut pitävänsä luvan vaatimista ja luvasta perittävää maksua sananvapaussäännösten vastaisena. Yhtiön mukaan elokuva käsittelee kunniamurhahuijauskirjaa ja on selkeästi suunnattu aikuisille, koska se ei kiinnosta alaikäisiä. Elokuva ei sisällä väkivaltaa eikä seksiä, mutta kunniamurhat ovat ahdistava aihe nuorille ihmisille, varsinkin maahanmuuttajanuorille. Yhtiö on todennut, ettei elokuvaa ole tarkoitettu alaikäisille, joten se voidaan luokittelematta määrittää K18-elokuvaksi. Lisäksi yhtiö on huomauttanut, että koska elokuva ei ole suomenkielinen eikä siinä ole suomenkielistä tekstitystä, se voitaisiin rinnastaa ulkomaiseen televisiolähetykseen ja jättää luokitteluvaatimuksen ulkopuolelle. Elokuvan kielet ovat englanti ja arabia. Elokuva esitetään kirjallisuuskierroksen yhteydessä. Elokuvassa esiintyvä toimittaja esittelee elokuvan, ja esityksen jälkeen elokuvasta keskustellaan.

KAVI on keskusteluissa ilmoittanut, että elokuvan esittämiseen on kaksi vaihtoehtoa. Halvempi vaihtoehto on kuvaohjelmalain 11 §:n mukainen niin sanottu festivaalilupa (168 euroa) ja kalliimpi vaihtoehto elokuvan luokitteleminen, joka tulisi maksamaan ainakin noin 225 euroa. KAVI on todennut, että kuvaohjelmalain 16 §:n 2 momentin mukaisen yksiselitteisesti vain aikuisille tarkoitetun elokuvan sisällön on oltava haitallista lapsille. Muun kuin selkeästi aikuisille tarkoitetun aineiston asettaminen luokittelematta K18-ikärajaan olisi alaikäisten tarpeetonta sananvapauden rajoittamista, mikä ei ole kuvaohjelmalain tarkoitus. KAVI:n luokittelukriteerien mukaan 18 vuoden ikärajan saavat kuvaohjelmat sisältävät erittäin voimakasta väkivaltaa, erittäin yksityiskohtaista seksuaalista sisältöä, erittäin voimakasta ahdistusta herättävää sisältöä ja/tai ihannoivaa erittäin vaarallisten huumeiden käyttöä.

Keskustelujen jälkeen yhtiö on hakenut festivaalilupaa. Yhtiö on ilmoittanut asettaneensa elokuvalle ikärajan 18.

Hallinto-oikeuden päätelmät

Kuvaohjelmalain tarkoitus on lasten suojeleminen haitallisten ohjelmien näkemisestä. Lain tarkoituksena ei ole ollut tehdä kuvaohjelmien esittämistä sinänsä luvanvaraiseksi tai ennakkotarkastuksen alaiseksi. Laissa on pikemminkin pyritty alan toimijoiden itsesääntelyyn.

Jos elokuva esitetään vain aikuisyleisölle, kuvaohjelmalaissa tarkoitetut menettelyt eivät ole tarpeen lasten suojelemiseksi. Lasten sananvapaus ei myöskään estä yksittäistä toimijaa rajaamasta tiettyä elokuvaesitystä vain aikuisille, vaikkei elokuvan sisältö tätä välttämättä edellyttäisikään. Yhtiö olisi siten voinut ilman lupaa ja luokittelua esittää elokuvan ehdottamallaan tavalla eli asettamalla tilaisuuksiinsa 18 vuoden ikärajan. Yhtiö ei siten ole ollut hakemansa luvan tarpeessa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Marela, joka on myös esitellyt asian, Sirpa Aaltonen (eri mieltä) ja Hannu Raahensalo.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

KAVI on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan sekä lupa-asian että luvasta perityn maksun osalta. Maksun osalta KAVI:n on katsottava vaatineen, että asia palautetaan sille oikaisuvaatimuksena käsiteltäväksi.

Vaatimustensa tueksi KAVI on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden tulkinta, jonka mukaan lasten sananvapaus ei estä yksittäistä toimijaa rajaamasta tiettyä elokuvaesitystä vain aikuisille, vaikkei elokuvan sisältö sitä välttämättä edellyttäisi, on kuvaohjelmalain 16 §:n 2 momentin vastainen. Kuvaohjelmaa ei saa tarjota yleisölle ilman luokittelua ikärajalla 18, ellei ohjelman sisältö edellytä tällaista ikärajaa. Kuvaohjelmalain perusperiaate on suojella lapsia, mutta yhtä lailla sen tarkoitus on turvata lasten sananvapaus, minkä vuoksi kuvaohjelmia ei saa arvioida muilla kuin haitallisuusperusteilla. Se, onko kuvaohjelma tarkoitettu jollekin tietylle kohderyhmälle tai minkä ikäisiä se kiinnostaa, ei saa olla ikärajan peruste.

Yhtiö on antanut selityksen, jossa se on viitannut aiemmin esittämäänsä ja todennut muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on nimenomaisesti perustellut asiaa perustuslain kannalta. Kuvaohjelmalakia tulee tulkita perustuslain ja ihmisoikeussopimusten sananvapaussäännösten valossa. Perustuslakivaliokunta ei ole arvioinut ollenkaan kuvaohjelmien tilapäisen esittämisen luvanvaraisuutta. Tilaisuuksien järjestäjillä on mahdollisuus muistakin syistä kuin lasten tai nuorten suojelemiseksi rajata osallistujien ikää tai sukupuolta. Yhtiöllä on ollut oikeus ilman lupamenettelyä rajata katsojat täysi-ikäisiin.

KAVI on antanut vastaselityksen.

Yhtiö on antanut lisäselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki vaatimusta hallinto-oikeuden päätöksen kumoamisesta siltä osin kuin kysymys on ollut luvasta peritystä maksusta.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian muilta osin. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Asian jättäminen osittain tutkimatta

Valtion maksuperustelain 11 b § (961/1998) koskee maksua koskevaa muutoksenhakua. Pykälän 2 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Vaatimus hallinto-oikeuden päätöksen kumoamisesta siltä osin, kuin kysymys on ollut luvasta peritystä maksusta, on tämän vuoksi jätettävä tutkimatta.

2. Pääasia

2.1 Sovellettavat säännökset

Suomen perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sanan³vapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Kuvaohjelmalain 1 § koskee lain tarkoitusta. Pykälän mukaan mainitussa laissa säädetään kuvaohjelmien tarjoamista koskevista rajoituksista lasten suojelemiseksi.

Kuvaohjelmalain 3 §:n 2, 3 ja 5 kohdan määritelmien mukaan laissa tarkoitetaan yleisöllä vapaasti valikoituvaa tai lukumäärältään suurta henkilöiden joukkoa, kuvaohjelman tarjoamisella sitä, että yleisölle saatetaan katseltavaksi kuvaohjelma, sekä luokittelulla kuvaohjelman katsomiseen perustuvaa arviointia siitä, onko kuvaohjelma omiaan vaikuttamaan haitallisesti tiettyä ikää nuoremman lapsen kehitykseen.

Luokitteluvelvollisuudesta on säädetty kuvaohjelmalaissa poikkeuksia ohjelman sisällön (9 §) ja valmistustarkoituksen (10 §) perusteella. Lain 16 §:n 2 momentin mukaan luokitella ei tarvitse myöskään ohjelmaa, joka on yksiselitteisesti tarkoitettu tarjottavaksi ainoastaan 18 vuotta täyttäneille. Tällaisen ohjelman saa tarjota vain, jos siihen tai sen yhteyteen on tehty selvästi havaittava merkintä 18 vuoden ikärajasta.

Lain 11 §:n mukaan Kansallinen audiovisuaalinen instituutti voi antaa hakemuksesta luvan tarjota kuvaohjelmia niitä luokittelematta ja merkitsemättä kuvaohjelmien tarjoamista varten järjestettävässä erityisessä tilaisuudessa. Lupa voidaan antaa yhtä tilaisuutta varten tai määräajaksi. Lupaan voidaan liittää kuvaohjelmien esityspaikkaa ja -aikaa sekä katsojien ikää koskevia ehtoja.

2.2 Asian arviointia ja johtopäätökset

Asiassa on kysymys siitä, onko kirjojen kustannustoimintaa harjoittava A Oy tarvinnut kuvaohjelmalain 11 §:n mukaisen luvan, kun se on järjestämänsä kirjallisuuskierroksen yhteydessä esittänyt luokittelemattoman Forbidden Lie$ -elokuvan, vai onko yhtiö voinut esittää elokuvan ilman lupaa asettamalla etukäteen 18 vuoden ikärajan niihin tilaisuuksiin, joissa elokuvaa kirjallisuuskierroksen yhteydessä esitettiin.

Perustuslain 12 §:n viimeinen virke ja kuvaohjelmalain 1 § huomioon ottaen luvan tarvetta harkittaessa on otettava huomioon, onko lupa ollut tarpeen lasten suojelemiseksi. Mikäli tämä edellytys ei täyty, kuvaohjelmalain säännökset eivät ole tulleet asiassa sovellettaviksi.

Sananvapauteen kuuluu jokaisen, siis myös alaikäisen, oikeus vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tässä asiassa on riidatonta, että tilaisuudet, joissa elokuvaa on esitetty, eivät ole olleet suljettuja vaan ne on suunnattu yleisölle siten, että kysymys on ollut kuvaohjelmalain soveltamisalaan kuuluvasta kuvaohjelman tarjoamisesta. Asiassa on myös selvitetty, että mainittua ohjelmaa ei ole pidettävä sisällöltään yksiselitteisesti ainoastaan 18 vuotta täyttäneille tarkoitettuna. Nämä seikat tukevat käsitystä, jonka mukaan viranomaisen lakiin perustuva lupaharkinta on ollut tarpeen.

Toisaalta yhtä lailla A Oy:n sananvapauteen kuuluu oikeus ilmaista ja julkistaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Yhtiö on uskottavasti selvittänyt, että elokuva, jota on kirjallisuuskierroksen yhteydessä esitetty yhtiön julkaiseman kirjan markkinoimiseksi, ei juuri kiinnosta alaikäisiä. Tähän nähden 18 vuoden ikärajan asettamisen tilaisuuksille ei ole tässä tapauksessa katsottava merkinneen lasten sananvapauden todellista loukkaamista. Ottaen lisäksi huomioon, että yhtiöllä on myös elinkeinonvapauden puitteissa ollut lähtökohtaisesti vapaus valita se yleisö- ja asiakasjoukko, jolle yhtiö suuntaa kustantamiensa kirjojen myynti- ja markkinointitoimenpiteet, korkein hallinto-oikeus katsoo, että yhtiö on voinut perus³oikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä ta³valla omasta aloitteestaan suunnata kirjallisuuskierrokselle kuuluneet tilaisuudet yksinomaan täysi-ikäisille ja estää alaikäisten pääsyn niihin.

Edellä olevan perusteella yhtiön hakema lupa ei ole ollut tarpeen lasten suojelemiseksi eivätkä kuvaohjelmalain säännökset ole tulleet näin ollen sovellettaviksi. Koska yhtiö on saattanut perustellun käsityksensä luvan tarpeettomuudesta KAVI:n tietoon ennen luvan myöntämistä, KAVI:n ei olisi tullut myöntää haettua lupaa vaan ilmoittaa yhtiölle luvan tarpeettomuudesta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ahti Vapaavuori, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Anna Heikkilä.