KHO:2017:71

Turvapaikanhakijana oleva Afganistanista kotoisin oleva hazarataustainen yksilapsinen perhe oli vedonnut kansainvälisen suojelun perusteena muun ohella naisen harjoittamaan opetustyöhön sekä etniseen taustaansa ja kotialueensa yleisesti huonoon turvallisuustilanteeseen. Muutoksenhaku korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei koskenut turvapaikkaa. Asiassa tuli Maahanmuuttoviraston valituksesta ratkaista, oliko asiassa esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että perheen kotialueella vallitsevan aseellisen selkkauksen mielivaltaisen väkivallan aste on saavuttanut niin korkean tason, että perhe sinne palautettuna joutuisi jo pelkästään alueella oleskelun vuoksi tai ainakin henkilökohtaiset olosuhteensa huomioon ottaen todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa ja 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa.

Korkein hallinto-oikeus lausui yleisellä tasolla ja nimenomaan Afganistanin osalta niistä kriteereistä, joilla aseellisen selkkauksen väkivallan astetta on arvioitava. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Afganistanin nykyisessä konfliktissa paikallisten aseellisten selkkausten mielivaltaisen väkivallan aste saavuttaa intensiivisimmillään tiettynä ajanjaksona tietyllä alueella niin korkean tason, että kenen tahansa on katsottava olevan pelkästään alueella oleskelun vuoksi todellisessa vaarassa kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Ajantasaisen maatiedon perusteella aseellisen selkkauksen laatu ja luonne huomioon ottaen asteen ei voitu katsoa ylittyvän koko tarkasteltavassa maakunnassa. Asiassa oli kuitenkin otettava huomioon turvapaikanhakijoiden kotialueen yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyvien kollektiivisten seikkojen lisäksi heidän henkilökohtaiset olosuhteensa. Kun otettiin huomioon hakijoiden valtaväestöstä poikkeava alkuperä ja heidän henkilökohtaiset olosuhteensa, asiassa oli esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hakijat olisivat Afganistaniin palautettuna kotialueellaan todellisessa vaarassa kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa ja 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Hallinto-oikeus oli voinut kumota Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttaa asian sille ulkomaalaislain 88 e §:n mukaisen sisäisen paon edellytysten selvittämiseksi.

Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla

Euroopan unionin perusoikeuskirja 19 artikla

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 2 artikla f alakohta ja 15 artikla c alakohta

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot asioissa 23.8.2016 J.K. ym. v. Ruotsi, 5.7.2016 A.M. v. Alankomaat, 9.4.2013 H. ja B. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 29.1.2013 S.H.H. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 28.6.2011 Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta ja 27.5.2008 N. v. Yhdistynyt kuningaskunta

Euroopan Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-465/07, Elgafaji, ja C-285/12, Diakité

Ulkomaalaislaki 88 § 1 momentti, 88 c §, 88 d § ja 147 §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 1.2.2017 nro 17/0085/72

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttoviraston päätös

Maahanmuuttovirasto on 8.4.2016 hylännyt Afganistanin kansalaisten A:n ja B:n sekä heidän alaikäisen lapsensa C:n, (jäljempänä myös hakijat) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää heidät Afganistaniin.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään kansainvälisen suojelun osalta muun ohella seuraavasti:

Tosiseikat

Hakijat ovat kertoneet olevansa Afganistanin kansalaisia, etnisesti hazaroita ja kotoisin Uruzganin maakunnasta. Kielianalyysiraportti tukee hakijoiden kertomusta taustastaan. Maahanmuuttovirasto hyväksyy kertomuksen tosiseikkana ja tutkii hakemuksen suhteessa Afganistaniin.

B on kertonut opettaneensa kylän lapsia lukemaan ja saaneensa siitä johtuen uhkauksia sekä paikalliselta imaamilta että Talibanilta. Hän on kertonut joutuneensa asemiesten pahoinpitelemäksi ja raiskaamaksi noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Tämän jälkeen hän lopetti lasten opettamisen ja pysyi kotona.

Hakijoiden kertomus uhan jatkumisesta tämän jälkeen on ristiriitainen. B on kertonut turvapaikkapuhuttelussa 5.4.2016, että raiskauksen jälkeen uhkauskirjeet jatkuivat ja hän alkoi ottaa ne tosissaan. A on turvapaikkapuhuttelussa 5.4.2016 kertonut Talibanin uhkauskirjeiden loppuneen kaksi ja puoli vuotta sitten sen jälkeen, kun hänen vaimonsa lopetti lasten opettamisen. Kysyttäessä tästä ristiriidasta A totesi, että hän oli kuulustelussa tarkoittanut imaamin suullisia uhkauksia eikä varsinaisia kirjeitä. Selitys on epäuskottava, koska molemmat hakijat viittasivat nimenomaan kirjeisiin kuulustelussa. Molemmat hakijat kertoivat turvapaikkakuulustelussa 3.12.2015 ja 14.12.2015, että tuorein uhkauskirje tuli viikkoa ennen heidän lähtöään pois maasta.

Uhkauskirjeiden uskottavuutta heikentää myös se, että hakijat ovat toisaalta kertoneet uhkausten jatkuneen, ja toisaalta, että B on lopettanut lasten opettamisen. Yleisen elämänkokemuksen perusteella on epäuskottavaa, että uhkailut jatkuisivat vaikka B on lopettanut opettamisen. Lisäksi on epäuskottavaa, että alueen johtaja uhkailisi hakijoita kirjallisesti, mutta yhtä aikaa kuitenkin palkkaisi A:n töihin kotiinsa. Ottaen huomioon lisäksi sen, että hakijoiden kotialueella alle viidesosa on luku- ja kirjoitustaitoisia, on epäuskottavaa, että uhkailu oli kirjallista.

Hakijoiden kertomusten ristiriidat ja muut uskottavuutta heikentävät seikat huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana, että hakijat olisivat perustellusti uhattuina kotimaassaan, koska B opetti kylän lapsia kaksi ja puoli vuotta sitten.

A on kertonut olleensa maalaamassa paikallisen kyläpäällikkö Habibullan talon seinää kaverinsa kanssa, kun alueella räjähti. Heti räjähdyksen jälkeen hän juoksi karkuun ohi maassa makaavan verisen ruumiin ja pakeni kaurapellon läpi kohti kotiaan. Matkaa kotiin oli noin tunnin kävelyn verran. Hän ei uskaltanut kulkea tietä pitkin, koska hän pelkäsi, että häntä etsittäisiin. Matkalla kotiinsa joku kyläläinen varoitti, että häntä etsitään, eikä hänen kannata mennä kotiinsa. A:n isä ja veli pahoinpideltiin miesten toimesta, jotka etsivät häntä. Tämän jälkeen hakijat pakenivat salakuljettajien avulla Afganistanista Iraniin.

A:n kertomuksen uskottavuutta heikentää se, että kysyttäessä turvapaikkakuulustelussa turvapaikkaperusteita hän ei maininnut räjähdystä sanallakaan. Kuulustelussa molemmat hakijat vetosivat turvapaikkaperusteenaan vain B:n saamiin uhkauskirjeisiin. Molemmat hakijat viittasivat Talibanin uhkauskirjeeseen syynä kotimaastaan pakenemiselle. Kun A:lta kysyttiin tästä ristiriidasta, hän vetosi saaneensa neuvoja Ukrainassa asuvalta serkultaan siitä, mitä missäkin tilaisuudessa kuuluu kertoa. Hän totesi kertoneensa poliisikuulustelussa vain niistä asioista, jotka eivät aiheuta hengenvaaraa, ja säästäneensä henkeä uhkaavien asioiden kertomisen Maahanmuuttovirastossa tapahtuvaan turvapaikkapuhutteluun.

Lisäksi A:n kertomus tapahtumien kulusta on epäuskottava. Hän sanoi, että kyläpäällikön talolta hänen kotiinsa oli kävellen matkaa noin tunti. Matkalla kotiinsa hän tapasi kadulla kyläläisen, joka kertoi, että häntä etsitään ja varoitti häntä menemästä kotiinsa. Ei ole uskottavaa, että jo alle tunti räjähdyksen jälkeen kyläpäällikön miehet olisivat aktiivisesti etsineet A:ta kotoaan ja asia olisi niin nopeasti sattumalta kadulla vastaan tulleen kyläläisen tiedossa. Ei myöskään ole uskottavaa, että tavallinen rakennusmiehen töitä tehnyt, ei poliittisesti aktiivinen kyläläinen, olisi ensimmäinen epäilty pommi-iskussa.

Kolmantena seikkana A:n kertomusta heikentää se, että hänen vaimonsa B ei tiennyt kuin pintapuolisesti tapahtumista, eikä turvapaikkapuhuttelussa viitannut kuin yhdellä lauseella räjähdykseen.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana kertomusta räjähdyksestä ja siihen liittyvästä vainosta.

Oikeudellinen arvio

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei voi tai on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa suojeluun.

Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana hakijoiden pelkoa tulevaisuuden uhasta johtuen B:n toimimisesta opettajana. Maahanmuuttovirasto ei myöskään ole hyväksynyt tosiseikkana hakijoiden kertomusta räjähdyksestä ja siihen liittyvästä vainosta. Hakijoiden pelko ei ole objektiivisesti perusteltua.

Vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. B on joutunut raiskauksen ja pahoinpitelyn uhriksi kaksi ja puoli vuotta sitten. Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan ole hyväksynyt tosiseikkana, että hakijat olisivat tulevaisuudessa vaarassa joutua vainon kohteeksi.

Vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät. Hakijat pelkäävät vainoa, koska A:ta epäillään perättömästi pommi-iskusta. Asiassa ei ole ilmennyt ulkomaalaislain tarkoittamaa syy-yhteyttä. B pelkää vainoa, koska hän on opettanut tyttöjä vastoin imaamin uhkauksia. Tämä voidaan katsoa poliittiseksi mielipiteeksi, joka on lain tarkoittama vainon syy. Hän on kuitenkin lopettanut opettamisen ja uhkailut ovat loppuneet. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana, että hakijat olisivat tulevaisuudessa uhattuna tästä syystä johtuen.

Vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla valtio, valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt tai muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että ulkomaalaislain 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan. Koska Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tulevaisuuden uhkaa opettamisesta johtuen eikä hyväksynyt kertomusta räjähdyksestä johtuvasta vainosta, asiassa ei ole vainoa harjoittavaa toimijaa.

Kaikkien laissa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä, jotta hakijoille voitaisiin myöntää turvapaikat. Koska hakijoiden pelko ei ole perusteltua, heidän ilmoittamansa oikeudenloukkaukset eivät ole syy-yhteydessä ulkomaalaislain 87 b §:ssä mainittuihin syihin ja koska asiassa ei ole ulkomaalaislain 88 c §:ssä tarkoitettu vainoa harjoittavaa tahoa, Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijoilla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuiksi ulkomaalaislain 87 § 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislain 88 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n edellytykset eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautettaisiin kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Lisäksi edellytetään, että hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Maahanmuuttovirasto katsoo edellä esitetyin perustein, ettei hakijoiden asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että heitä uhkaisi kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Afganistanin konfliktissa esiintyy laajaa alueellista ja ajallista vaihtelua. Vuonna 2015 konflikti vaati yli 11 000 siviiliuhria (mukaan lukien haavoittuneet), mikä oli 4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2014 sekä suurin määrä sitten vuoden 2009. Siviilikuolemien määrä laski kuitenkin hieman edellisvuodesta. Suurin siviiliuhrien aiheuttaja oli maataistelujen lisääntyminen. Myös yksilöihin kohdistetut tappoiskut, itsemurhaiskut sekä räjähteiden ja raskaiden aseiden käyttö siviilien asuttamilla alueilla aiheuttivat siviiliuhreja. Enemmistö siviiliuhreista oli kapinallisten aiheuttamia. (United Nations Assistance Mission in Afghanistan February 2016. Afghanistan, Annual report 2015. Protection of Civilians in Armed Conflict. Helmikuu 2016.)

NATO-johtoinen Resolute Support -operaatio aloitti toimintansa Afganistanissa 1.1.2015. Operaation tehtävänä on tukea Afganistanin hallitusta saavuttamaan ja ylläpitämään turvallista toimintaympäristöä maan jälleenrakentamiseksi ja demokraattisten rakenteiden vahvistamiseksi sekä avustaa keskushallinnon vaikutusvallan laajentamisessa koko maahan. (Puolustusvoimat 2016. Afganistan (RS).) Konfliktin painopiste on keskittynyt Pakistanin rajalla sijaitseviin eteläisiin ja itäisiin maakuntiin (United Nations Assistance Mission in Afghanistan February 2016. Afghanistan, Annual report 2015. Protection of Civilians in Armed Conflict. Helmikuu 2016). Keskimäärin kaksi kolmasosaa YK:n tilastoimista välikohtauksista tapahtuu maan etelä-, kaakkois- ja itäosissa (United Nations Security Council 2016. The Situation in Afghanistan and its Implications for International Peace and Security 7.3.2016). Kapinalliset ovat kohdistaneet väkivaltaa muun muassa Afganistanin hallituksen ja kansainvälisten joukkojen tukijoita sekä journalisteja kohtaan (United Nations High Commissioner for Refugees 2013. UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan 6.8.2013). Kun arvioidaan välikohtausten määrää, tyyppiä, intensiteettiä sekä niissä menehtyneiden siviilien määrää ja kulkuyhteyksiä rauhallisille alueille, on tilanne joillakin etelä-, kaakkois-, koillis- ja itäosien alueilla epävakaa ja paikalliselle väestölle turvaton.

Afganistanin oikeuslaitos on suhteellisen toimiva maan suurimmissa

kaupunkikeskittymissä, missä maan hallitus on vahva. Maaseuduilla virallinen oikeuslaitos on heikko ja olematon, ja paikalliset kylän vanhim-mat tai epämuodolliset shura-neuvostot käsittelevät sekä rikos- että riita-asioita. (Tahmindjis, Phillip, International Bar Association’s Human Rights Institute (IBAHRI) 2014. The Rule of Law, Democracy and the Legal Profession in the Afghan Context: Challenges and Opportunities. Tammikuu 2014 ja United States Institute of Peace 2011. Building Dispute Resolution Institutions in Southern Afghanistan. Lessons from The Liaison Office Justice Shuras in Helmand, Uruzgan and Nimruz.)

Afganistanissa maan sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä nousi vuonna 2015 yli miljoonaan. Suurimpana syynä sisäiseen pakolaisuuteen on aseellinen konflikti. (United Nations High Commissioner for Refugees. Major Situations of Conflict-lnduced Displacement in the First Months of 2016, Summary Note for Afghanistan Protection Cluster. 24.2.2016.) Sotatoimet ovat vähentäneet väestön mahdollisuutta saada terveyspalvelulta joissakin osissa maata (United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs 2015. Humanitarian Needs Overview Afghanistan 2016. Marraskuu 2015).

Vallitseva yleinen turvallisuustilanne hakijoiden kotialueella on siinä määrin vakaa, että edellytykset kansainvälisen suojelun myöntämiseksi mielivaltaisesta väkivallasta johtuvan vakavan vaaran tai huonon turvallisuustilanteen vuoksi alueen asukkaille eivät täyty. Hakijoilla ei siten ole kotialueelleen palatessaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain 88 a §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, jos 87 tai 88 §:n mukaisia edellytyksiä ei ole, mutta hän ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia tai siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta.

Maahanmuuttovirasto katsoo edellä esitetyn perusteella, ettei turvallisuustilanne estä hakijoita palaamasta kotialueelleen ulkomaalaislain 88 a §:ssä tarkoitetulla tavalla, joten he eivät ole humanitaarisen suojelun tarpeessa.

Valitus hallinto-oikeuteen

A, B ja C ovat hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatineet, että Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan ja heille myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa muulla kansainväliseen suojeluun oikeuttavalla perusteella.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen turvapaikan osalta. Hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta osin ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Valittajat ovat Afganistanin kansalaisia. He ovat kotoisin Uruzganin maakunnasta Khas Uruzganin piirikunnasta Nurzin kylästä. Valittajat ovat uskonnoltaan shiiamuslimeita, etniseltä taustaltaan hazaroita ja puhuvat äidinkielenään daria.

A on turvapaikkapuhuttelussaan kertonut, että kun A ja B menivät naimisiin, B halusi opettaa kylän tytöille kouluaineita. Myös kyläläiset olivat pyytäneet B:tä opettamaan heidän lapsiaan. A on kertonut sukunsa sallineen B:n opettaa 2–3 tuntia päivässä. Myöhemmin, kun B ei ollut suostunut lopettamaan opettamista, valittajat saivat kotiinsa noin neljä uhkauskirjettä silloin kun B oli opettamassa lapsia. Lisäksi moskeijan imaami, joka oli talebanien kanssa yhteistyössä, vaati B:tä lopettamaan työt. Imaami uhkasi A:n isää useita kertoja B:n työn vuoksi. B ei kuitenkaan suostunut lopettamaan töitä, eivätkä valittajat olleet aluksi ottaneet uhkauksia kovin vakavasti.

Erään kerran kun B ei ollut palannut kotiin ajoissa opetuksen päätyttyä, A oli mennyt pikkuveljensä kanssa etsimään häntä. Kun A löysi vaimonsa, hän huomasi mitä tälle oli tapahtunut ja vei tämän kotiin. B oli kertonut A:lle tulleensa muutaman miehen pahoinpitelemäksi. Tämän jälkeen B:lle on tullut mielialaongelmia. Hän heräilee öisin ja pelkää todella paljon. Kun B lopetti työskentelyn, uhkauskirjeiden tulo loppui. A on kuitenkin asiasta erikseen kysyttäessä tarkentanut, että B:n lopetettua opettamistyön he ovat edelleen saaneet suullisia uhkauksia.

Lisäksi A on turvapaikkapuhuttelussaan kertonut, että hänen kotialueensa komentaja Habibulla pyysi häntä remontoimaan tämän toista asuntoa. Valittaja oli rakennuksella töissä noin 15–16 päivää. Kun hän oli kaverinsa kanssa maalaamassa seinää, hän kuuli räjähdyksen. Valittaja pelästyi ja lähti kotiin. Kun A oli ollut palaamassa kotiin, vastaan tulleet kyläläiset olivat kertoneet hänelle, että Habibullan työmiehet etsivät häntä hänen kotoaan räjähdyksen aiheuttajaksi epäiltynä. Komentajan talolta A:n kotiin oli noin tunnin matka. A on kertonut menneensä erään kaverinsa luokse ja lähettäneensä tämän hakemaan A:n perheen, jotta he voisivat poistua maasta. Valittaja oli perheensä kohdatessaan huomannut, että hänen isäänsä ja veljeään oli pahoinpidelty, ja että hänen tyttärensä jalkaa oli poltettu terävällä esineellä. Habibullan työmiehet olivat pahoinpitelyn takana. He olivat kysyneet A:n isältä, missä A on, koska häntä epäillään räjähdyksen tekijäksi. A perheineen oli tämän jälkeen paennut Iraniin. A on kertonut olevansa yhteydessä Iranissa edelleen oleskelevan isänsä kanssa ja kuulleensa tältä, että häntä etsitään edelleen. A uskoo, että komentajalla on työmiehiä joka puolella Afganistania, joten hän ei voi asua missään Afganistanissa.

A on kertonut uskovansa, että häntä ja hänen kaveriaan epäillään räjähdyksestä, koska kukaan muu ei päässyt taloon sisään. Komentaja on talebanien päällikkö valittajien kotialueella ja hän päättää kylän asioista. Komentajalla on paljon vihamiehiä, mistä syystä valittaja uskoo, että joku on asettanut pommin komentajan kotiin. Valittaja ei tapahtuneen jälkeen ole enää ollut yhteydessä kaverinsa kanssa. Hän on kuullut tämän poistuneen Afganistanista, ja että tämä on mahdollisesti surmattu.

B on turvapaikkapuhuttelussaan kertonut, että hänen isänsä on toiminut aikaisemmin opettajana Afganistanissa, ja että tämän vuoksi B on lapsuudenperheineen joutunut pakenemaan Iraniin B:n ollessa 3-vuotias. He tulivat takaisin Afganistaniin, kun B oli 13-vuotias. B on kertonut isänsä kadonneen pian valittajien naimisiinmenon jälkeen.

B on kertonut Afganistaniin palattuaan opettaneensa lapsia kotikylässään pienessä teltassa. Hän ei kuitenkaan ollut varsinainen opettaja. Talebanit olivat lähettäneet useita uhkauskirjeitä B:n kotiin. Talebanit olivat myös tulleet B:n kotiin, pahoinpidelleet hänen perhettään ja vaatineet B:tä lopettamaan kylän tyttöjen opettamisen. Talebanit halusivat, että kaikki menisivät vain koraanikouluun. Muun muassa moskeijan imaami oli jatkuvasti uhannut valittajaa lopettamaan opettamisen sillä uhalla, että hänelle käy muussa tapauksessa huonosti.

Noin kaksi ja puoli vuotta sitten, kun B oli opetuksen päätyttyä palaamassa kotiinsa, telttaan oli tullut kahdeksan aseistautunutta henkilöä, jotka olivat pahoinpidelleet B:tä. B on kertonut menettäneensä heti tajuntansa, mutta huomanneensa kotonaan tulleensa kolmen henkilön raiskaamaksi. B:n kertoman mukaan paikalliset viranomaiset olivat muutaman kerran tulleet tutkimaan aluetta, mutta eivät olleet pystyneet tekemään asialle mitään.

B on kertonut, että heidän kotiinsa oli öisin heitetty uhkauskirjeitä, joissa oli lähes aina A:han viitaten mainittu, että tämän vaimo ei saa poistua kotoa eikä opettaa lapsia. B on kertonut ottaneensa raiskatuksi tulemisen jälkeen esitetyt uhkaukset todesta, lopettaneensa opettamisen ja pysyneensä sisällä perheen kodissa Afganistanissa ollessaan.

B on kertonut puolisonsa työskennelleen rakennustyömaalla talebaniin yhteydessä olleen komentajan kotona. A oli kertonut B:lle, että komentajan kodin viereisessä asunnossa oli tapahtunut räjähdyksiä, ja että yksi A:n kavereista oli kuollut. A oli kertonut B:lle lähteneensä karkuun työmaalta. B on kertonut, että eräänä yönä ennen perheen poistumista Afganistanista kolme autoa oli tullut perheen kotiin. A:n 16-vuotias pikkuveli ja valittajien 1-vuotias tytär olivat tuolloin olleet kotona. A:n pikkuveljeä oli pahoinpidelty, ja häneltä oli tiedusteltu, missä hänen veljensä oli. B ei kotiin palatessaan ollut uskaltanut avata ovea huomattuaan, mitä oli tapahtunut. Kello kahdelta yöllä A:n kaveri oli koputtanut ovea ja käskenyt B:tä poistumaan mahdollisimman pian. Valittajat olivat lähteneet Iraniin samana yönä.

Maatietoa

Afganistanin turvallisuustilanne on pysynyt arvaamattomana siviilien kantaessa sen pahimmat vaikutukset. Konflikti vaikuttaa enenevässä määrin kaikkiin maan alueisiin ja sen luonne on jatkanut muuttumistaan. Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen vuonna 2014 on vaikuttanut iskujen lisääntymiseen. Siviiliuhrien kasvu vuonna 2015 keskittyi maan koillis- ja keskiosiin. Vuonna 2016 siviiliuhrien määrä on kasvanut nopeasti myös maan eteläosassa. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016; UNAMA, Afghanistan: Annual Report 2015, Protection of Civilians in Armed Conflict, February 2016 ja UNAMA, Afghanistan - Midyear Report 2016, Protection of Civilians in Armed Conflict, July 2016)

Afganistanissa koulutushenkilöstö, mukaan lukien opiskelijat, ovat hallituksen järjestämään koulutukseen osallistumisen perusteella hallituksenvastaisten joukkojen taholta tulevien iskujen ja uhkausten kohteena. Opettajat, koulun vartijat ja opetusministeriön virkamiehet ovat laajalti iskujen kohteena. (UNAMA, Education and Healthcare at Risk: Key trends and incidents affecting chidren's access to healthcare and education in Afghanistan, April 2016 ja UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016)

Etnisistä vähemmistöistä shiiauskoiset hazarat ovat kohdanneet yhteiskunnallista ja muuta syrjintää erityisesti pataanien taholta, mutta vähemmistön asemassa on toisaalta tapahtunut jonkin verran poliittista ja yhteiskunnallista edistystä talebanien hallinnon kukistuttua. Hazaroihin on kohdistunut kidnappauksia useissa eri maakunnissa, ja heihin kohdistuva häirintä on lisääntynyt talebanien ja muiden hallituksenvastaisten ryhmien taholta. (EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, November 2016; U.S. Department of State, 2015 Country Reports on Human Rights Practices - Afghanistan, 13 April 2016; U.S. Congressional Research Service, Afghanistan: Politics, Elections, and Government Performance, 12 January 2015 ja UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016)

Uruzganin maakunnan turvallisuustilanne on ollut epävakaa viime vuosina ja turvallisuustilanne jatkuu edelleen erittäin epävakaana. Vuonna 2016 välikohtausten määrä on edelleen ollut nousussa. Uruzganissa on ollut vuoden 2016 alkupuolella kolmen muun Afganistanin maakunnan ohella eniten siviiliuhreja vaatineita välikohtauksia. Talebaneilla on vahva läsnäolo Uruzganin maakunnassa ja Afganistanin turvallisuusjoukot ovat käyneet eri puolilla maakuntaa taisteluita talebaneja vastaan. Maakunnan kuudesta piirikunnasta yhden (Char Chino) on raportoitu olevan talebanien hallinnassa ja lopuista viidestä taistellaan voimakkaasti. (EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, November 2016; UNAMA: Afghanistan – Midyear Report 2016, Protection of Civilians in Armed Conflicts, July 2016 ja The Long War Journal, Taliban overruns military base in Uruzgan, 27 October 2016)

UNHCR on huhtikuussa 2016 julkaissut viimeisimmät suuntaviivat afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden suojelun tarpeen osalta. UNHCR ei ole raportissa erikseen maininnut maakuntia, joissa maan sisäisestä aseellisesta konfliktista johtuvan mielivaltaisen väkivallan taso on sellainen, että kansainvälistä suojelua tulisi myöntää. UNHCR on raportissaan todennut, että ottaen huomioon, että Afganistanissa vallitsee edelleen maan sisäinen aseellinen konflikti, turvapaikanhakijat konfliktialueilta voivat heidän yksilölliset olosuhteensa huomioon ottaen olla määritelmädirektiivin 15 c artiklassa tarkoitella tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaavan vakavan ja henkilökohtaisen vaaran, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta, vuoksi. UNHCR on edelleen todennut, että arvioitaessa edellä mainittua mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vaaraa huomioon tulee ottaa siviiliuhrien ja välikohtausten määrä sekä vakavat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset, jotka aiheuttavat uhkaa hengelle tai fyysiselle koskemattomuudelle. UNHCR on lisäksi todennut, että Afganistanin osalta tulee erityisesti kiinnittää huomiota siihen, onko paikallinen väestö hallituksenvastaisten ryhmien vallassa, rekrytoivatko hallituksenvastaiset ryhmät pakolla uusia henkilöitä riveihinsä, ovatko väkivalta ja levottomuudet vaikuttaneet humanitaariseen tilanteeseen (ruuan saatavuus, köyhyys, elantomahdollisuudet), onko alueella korkea organisoidun rikollisuuden taso ja voivatko esimerkiksi paikalliset sotaherrat tai korruptoituneet virkamiehet toimia ilman rangaistuksen uhkaa, kohdistuuko alueella levottomuuksien vuoksi systemaattisia rajoituksia opetukseen ja terveyspalveluihin pääsyn suhteen ja kohdistuuko paikallisväestöön, erityisesti naisiin, systemaattisia rajoituksia liittyen heidän toimintaansa yhteiskunnassa. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016)

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Valittajat ovat kertoneet olevansa Afganistanissa vaarassa, koska B on toiminut opettajana ja koska A:ta uhataan rakennustyömaalla tapahtuneen räjähdyksen vuoksi. Lisäksi valittajien kotialueella on turvatonta ja hazaroja vainotaan Afganistanissa.

Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana, että valittajat olisivat kotimaassaan uhattuina sillä perusteella, että B on noin kaksi ja puoli vuotta sitten opettanut lapsia kotikylässään. Molemmat valittajat ovat poliisin turvapaikkakuulusteluissa esittäneet saaneensa uhkauskirjeitä vielä viikkoa ennen Afganistanista lähtöään, kun taas he ovat turvapaikkapuhutteluissaan kertoneet uhkauskirjeiden saapumisen loppuneen B:n lopetettua opettamisen. Maahanmuuttovirasto on viitannut valittajien kertomusten ristiriitaisuuksiin katsoessaan olevan epäuskottavaa, että valittajia olisi uhattu ainakaan enää B:n lopetettua opettamisen.

Hallinto-oikeus katsoo Maahanmuuttoviraston tavoin, että valittajien kertomuksissa on edellä aikaisemmin esitettyjä seikkoja, jotka antavat aihetta epäillä kertomusten uskottavuutta B:n opetustyön lopettamisen jälkeen esitettyjen uhkausten osalta. Hallinto-oikeus pitää edellä esitetty maatieto huomioon ottaen mahdollisena, että B:tä on voitu uhkailla opetustyön vuoksi. Opetustyön lopettamisesta on kuitenkin kulunut ainakin kaksi ja puoli vuotta, eikä B:hen ole tänä aikana hänen kertomansa mukaan kohdistunut oikeudenloukkauksia. B ei turvapaikkapuhuttelussa kertomansa mukaan ole varsinainen opettaja. Hän on poliisin turvapaikkakuulustelussa kertonut opettaneensa kylän lapsille muun muassa aakkosia, mutta toimineensa myös meikkaajana. Hallinto-oikeus katsoo, että B:tä ei tähän nähden ole pidettävä opetustyönsä takia erityisen korkeasti profiloituneena. Edellä todetut seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus pitää Maahanmuuttoviraston tavoin epätodennäköisenä, että valittajat olisivat B:n opetustyön vuoksi kotimaassaan ainakaan enää vaarassa kärsiä vainoa tai vakavaa haittaa.

Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana A:n kertomusta räjähdyksestä ja siihen liittyvästä vainosta katsoessaan, että tapahtumainkulkua on pidettävä yleisesti epäuskottavana. Maahanmuuttovirasto ei ole pitänyt uskottavana, että opetustyönsä takia Talebanin uhkaaman henkilön puoliso oltaisiin palkattu taleban-komentajan palvelukseen rakennusmieheksi, tai että A:ta oltaisiin välittömästi räjähdyksen jälkeen ryhdytty etsimään kotikylästään. Lisäksi kertomuksen uskottavuutta on Maahanmuuttoviraston mukaan heikentänyt se seikka, että A ei ollut lainkaan maininnut räjähdystä poliisin turvapaikkakuulustelussa vaan vasta Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa.

A on turvapaikkapuhuttelussaan kertonut, että taleban-komentajan joukot olivat räjähdyksen jälkeen ryhtyneet etsimään häntä kotikylästään räjähdyksen aiheuttajaksi epäiltynä. Tieto etsinnöistä oli kertomuksen mukaan tavoittanut A:n kotikylän asukkaat jo alle tunnin kuluttua tapahtuneesta. Hallinto-oikeus pitää Maahanmuuttoviraston tavoin kertomusta tältä osin epäuskottavana. Lisäksi A:n ja Bn kertomukset heidän kotonaan tapahtuma-aikaan olleista henkilöistä ja heihin A:n etsinnän yhteydessä kohdistetuista väkivallanteoista ovat keskenään ristiriitaisia. B on turvapaikkapuhuttelussaan ylipäätään tiennyt tapahtumasta hyvin vähän. Hallinto-oikeus pitää mahdollisena, että A on työskennellyt rakennusmiehenä kohteessa, jonka lähellä on tapahtunut räjähdys. A:ta ei kertomansa mukaan ole kuitenkaan millään tavoin henkilökohtaisesti uhattu räjähdyksen vuoksi. Se, että häntä epäillään räjähdyksen aiheuttajaksi, ja että häntä etsitään tämän vuoksi, perustuu kuulopuheeseen ja A:n omaan olettamukseen.

Ajantasaisesta maatiedosta ei ole saatavissa sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin arvioida, että hazaroita yleisesti vainottaisiin ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yksinomaan alkuperänsä johdosta. Tähän nähden uhka oikeudenloukkauksista Afganistanissa valittajien etnisen taustan perusteella on jäänyt heidän omaksi olettamuksekseen.

Edellä esitetyn perusteella valittajat eivät ole tehneet todennäköiseksi, että heillä olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan, eikä asiassa ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajien joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Valittajille ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan perusteella.

Maahanmuuttovirasto on katsonut, että Uruzganin maakunnan tilanne ei ole sellainen, että valittajiin kohdistuisi alueella vakavien oikeudenloukkausten vaara yleisen turvallisuustilanteen vuoksi.

Toissijaisen suojelun tarpeen arvioinnissa otetaan huomioon valittajan kotimaan yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyvät seikat sekä valittajan henkilökohtainen tilanne. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että mitä suurempi mielivaltaisen väkivallan aste valittajan kotialueella on, sitä vähemmässä määrin vaaran on koskettava juuri häntä hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi. (Asia C-465/07, Elgafaji vastaan Staatssecretaris van Justitie)

Ajantasaisen maatiedon mukaan kaikkien Uruzganin piirikuntien on arvioitu olevan joko talebanien hallinnassa tai talebanien taistelevan piirikuntien hallinnasta. Hallinto-oikeus katsoo, että valittajien kotialueella on käynnissä sisäinen aseellinen selkkaus. Aseellisen selkkauksen kesto ja siinä esiintyvän mielivaltaisen väkivallan määrä huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että asiassa on merkittäviä perusteita uskoa, että valittajat olisivat vakavan haitan vaarassa kotialueellaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja näin ollen siis toissijaisen suojelun tarpeessa.

Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksessään arvioinut, onko valittajilla ulkomaalaislain 88 e §:n mukainen sisäisen paon mahdollisuus. Hallinto-oikeus kumoaa Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle ulkomaalaislain 88 e §:n mukaisen sisäisen paon edellytysten selvittämiseksi.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Klaus Järvinen ja Reetta Kannisto. Esittelijä Taina Niinivirta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että sen tekemä päätös saatetaan voimaan tai asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Maahanmuuttovirasto on esittänyt perusteluna vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut, että hakijoihin ei kohdistuisi kotimaassaan vainon vaaraa, eivätkä he siksi ole turvapaikan tarpeessa. Myös hallinto-oikeus on todennut, että hakijoilla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuiksi kotimaassaan, eikä heille siksi voida antaa turvapaikkaa. Hallinto-oikeus on katsonut myös, etteivät hakijat ole esittäneet merkittäviä perusteita uskoa, että he joutuisivat kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että hakijat ovat vakavan haitan vaarassa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohta edellyttää, että kansainväliseen tai maan sisäiseen aseelliseen selkkaukseen liittyvä mielivaltainen väkivalta aiheuttaa kansainvälistä suojelua hakevalle henkilölle hänen kotimaassaan vakavan ja henkilökohtaisen vaaran. Kyseessä olevalla lainkohdalla on saatettu kansallisesti voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (niin sanottu uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 15 artiklan c alakohta. Määritelmädirektiivin 35. perustelukappaleen mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset.

Unionin tuomioistuin on määrittänyt edellä mainitun säännöksen sisältöä muun muassa asiassa C-465/07 (niin sanottu Elgafaji-ratkaisu) antamassaan tuomiossa. Tuomioistuin totesi määritelmädirektiivin perusteluihin vedoten, että pelkkä tietyn maan yleiseen tilanteeseen liittyvän vaaran objektiivinen toteaminen ei lähtökohtaisesti riitä osoittamaan toteen, että toissijaisen suojelun edellytykset täyttyvät tietyn henkilön osalta. Vakavan haitan vaara voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti katsoa toteen näytetyksi, kun käynnissä olevalle aseelliselle selkkaukselle tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, tällaiseen todelliseen vaaraan.

Toissijaisen suojelun myöntämiseen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella ei siis riitä se, että jollakin alueella turvallisuustilanne on huono tai että siellä vallitsee aseellinen selkkaus, vaan aseelliseen selkkaukseen tulee liittyä mielivaltaista väkivaltaa, joka aiheuttaa henkilölle vakavan ja henkilökohtaisen vaaran. Elgafaji-ratkaisun perusteella tällainen vaara voi vain poikkeuksellisissa tilanteissa koskea henkilöä pelkästään sen vuoksi, että hän oleskelee tietyllä alueella. Unionin tuomioistuin katsoi samassa ratkaisussa myös, että mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua.

Hakijat ovat kertoneet olevansa kotoisin Afganistanin Uruzganin maakunnasta. Maahanmuuttovirasto on arvioinut hakijoiden kotialueella vallitsevan mielivaltaisen väkivallan astetta suhteessa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohtaan ja sitä koskevaan Elgafaji-ratkaisuun.

Uruzganin maakunnassa vakavimmat levottomuudet ovat keskittyneet Kandaharin rajalla sijaitseviin Dehrawudin ja Tirin Kotin piirikuntiin. Ghaznin rajalla sijaitsevassa Khas Uruzganin piirikunnassa esiintyy hazaroiden ja pashtujen välisiä yhteenottoja. (Afghanistan Analysts Network 2015. Trouble in Khas Uruzgan: Insults, Assaults, a Siege and an Airlift. 2.9.2015; BBC 2016 - Afghan forces battle Taliban in Uruzgan. 8.9.2016 ja European Asylum Support Office 2016. EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, marraskuu 2016.) Taliban on alueella vaikutusvaltainen, ja liikkeen uskotaan hallinneen Charchinon (toiselta nimeltään Shahidi Hassas) piirikuntaa kesäkuusta 2016 lähtien. Talibanin uskotaan lisäksi hallinneen pitkälti Dehrawudin piirikuntaa keväästä 2015 lähtien. Lopuissa Uruzganin piirikunnissa Taliban-liike kilpailee alueiden hallinnasta valtiollisten turvallisuusjoukkojen kanssa. Maakunnan pääkaupunki Tirin Kot on valtiollisten turvallisuusjoukkojen hallinnassa, mutta Taliban-liike on edelleen läsnä kaupungin reuna-alueilla. (Long War Journal (LWJ). Map of Taliban Controlled and Contested Districts in Afghanistan. 24.10.2016.)

Talibanin maaliskuussa 2016 käynnistämä hyökkäys ja siitä seuranneet viikon kestäneet kiivaat taistelut ajoivat suuren määrän asukkaita (noin 1 500 perhettä) siirtymään maan sisäisesti Dehrawudin piirikunnassa Uruzganissa. Piirikuntaan johtavat tiet olivat kuukausien ajan suljettuna taisteluiden takia, mikä esti asukkaiden pääsyn terveydenhuollon ja muiden palveluiden piiriin maakunnan pääkaupungissa Tirin Kotissa. (United Nations Assistance Mission in Afghanistan. Afghanistan, Midyear Report 2016. Protection of Civilians in Armed Conflict. Heinäkuu 2016.) Uruzganin turvallisuustilanne heikkeni edelleen syksyllä 2016, kun Taliban valtasi maakunnan pääkaupungin Tirin Kotin. Tirin Kotista Kandahariin johtava valtatie oli Talibanin hallinnassa ja suljettuna liikenteeltä 40 päivän ajan. (Tolo News. Kandahar-Uruzgan Highway Reopened after 40 Days. 16.11.2016.) Tirin Kotista lähti vuoden 2016 aikana 26.12.2016 mennessä eniten sisäisesti siirtymään joutuneita koko maassa Kunduzin ja Farahin maakuntien jälkeen (United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs. Afghanistan: Conflict Induced Displacements (as of 08 January 2017) Actual Displacements between 1 January 2016 and 26 December 2016). Uruzganissa kansainvälisten ja Afganistanin kansallisten joukkojen operaatioihin alueiden takaisinvaltaamiseksi Talibanilta kuului myös ilmaiskuja, jotka aiheuttivat siviiliuhreja. (UNAMA - United Nations Assistance Mission in Afghanistan. Press Release: UN Chief in Afghanistan Renews Calls for Parties to Protect Civilians - UNAMA Releases Civilian Casualty Data for Third Quarter 2016. 19.10.2016.)

Maahanmuuttovirasto katsoo, että vaikka Afganistanin eteläosassa sijaitsevan Uruzganin maakunnan turvallisuustilanne on sinänsä vaikea ja alueella voidaan katsoa vallitsevan aseellinen selkkaus, kyseessä ei kuitenkaan ole sellainen Elgafaji-ratkaisussa tarkoitettu poikkeuksellinen tilanne, jossa kuka tahansa olisi vaarassa yksinomaan alueella oleskelemisen vuoksi. Näin ollen toissijaisen suojelun myöntäminen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella edellyttää hakijan näyttävän toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia.

Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään esittänyt, mitä edellä tarkoitetun kaltaisia seikkoja se katsoo hakijoiden tapauksessa olevan, vaan se on vedonnut lähinnä Afganistanin yleiseen turvallisuustilanteeseen. Maahanmuuttovirasto katsoo kaikki asiassa esitetty selvitys huomioiden, että hakijat eivät ole kyenneet esittämään sellaisia henkilökohtaisia olosuhteitaan koskevia seikkoja, joiden perusteella heidän voitaisiin katsoa olevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun vakavan haitan vaarassa.

Valituslupahakemuksen kohteena olevassa tapauksessa keskeisenä kysymyksenä on ensinnäkin, voidaanko Afganistanin Uruzganin maakunnassa vallitsevaa tilannetta pitää sellaisena Elgafaji-ratkaisussa tarkoitettuna poikkeuksellisena tilanteena, jossa on merkittäviä perusteita uskoa, että vakavan haitan vaara koskee ketä tahansa henkilöä pelkästään sen takia, että hän oleskelee alueella. Toinen keskeinen kysymys on, jos tällaista tilannetta ei katsota olevan alueella, ovatko hakijat kyenneet esittämään sellaisia henkilökohtaisia olosuhteitaan koskevia seikkoja, joiden perusteella heidän voitaisiin katsoa olevan henkilökohtaisen vakavan haitan vaarassa.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että valituksenalaisessa asiassa tarvitaan korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta siitä, vallitseeko kyseisellä alueella sellainen poikkeuksellinen tilanne, jossa pelkkä oleskelu alueella aiheuttaa henkilölle edellä todetun kaltaisen vakavan haitan vaaran. Maahanmuuttovirasto pyytää korkeinta hallinto-oikeutta lisäksi tarvittaessa arvioimaan, mitkä seikat tässä tapauksessa ovat sellaisia edellä viitattuja hakijoiden henkilökohtaisille olosuhteille ominaisia seikkoja, joiden perusteella ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan edellytys täyttyy silloin, kun kyseessä ei ole edellä tarkoitettu poikkeuksellinen tilanne.

Hakijat ovat antaneet selityksen ja esittäneet siinä muun ohella seuraavaa:

Uruzganin maakuntaa pidetään tällä hetkellä yhtenä Afganistanin räjähdysherkimmistä maakunnista. Siellä operoi aseistettuja kapinallisryhmiä ja sattuu usein kuolemaan johtavia iskuja, joiden uhreina on ollut myös siviilejä. Tienvarsipommit ja erilaiset siviileihin kohdistuvat iskut ovat yleisiä. (European Asylum Support Office 2016. EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, marraskuu 2016.) Taliban on ollut Uruzganissa vahvasti läsnä koko ajan. Sen on uutisoitu tiukentaneen otettaan maakunnassa lokakuussa 2016. Uruzganin maakunnan kuvernöörin kirjoitetaan vedonneen suoraan Australiaan, jotta he saisivat apua taistelussa Talibania vastaan. (ABC. Australia asked to send helicopters and 150 troops back to Afghanistan.) Tuhansia perheitä on joutunut jättämään maakunnassa kotinsa (Afghanistan Times 30.9.2016. Fight in Uruzgan leaves thousands internally displaced).

Kun Taliban on vallassa, kukaan ei ole alueella turvassa. Afganistanin joukkojen ja talibanien väliset taistelut ovat jatkuneet jo vuosia. Siviilit ovat taisteluiden välissä, jolloin heidän henkeään ja turvallisuuttaan uhkaavat sekä Afganistanin valtion joukot että talibanit. Turvallisuustilannetta on pidettävä tällä hetkellä niin huonona, että se täyttää unionin tuomioistuimen Elgafaji-ratkaisussa asetetun edellytyksen, ettei hakijoiden tarvitse esittää selvitystä siitä, että vaara koskisi erityisesti heitä heidän henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia. Hakijat ovat kuitenkin halunneet tuoda esille sen, että he ovat hazaroita, kun valtaosa alueella asuvista on pashtuja.

Asiassa on otettava huomioon, että hakijoiden perheeseen kuuluu 3-vuotias lapsi. Lapsen edun ja hänen kehityksensä ja terveytensä mukaista ei ole, että hänet lähetetään yhdessä vanhempiensa kanssa alueelle, jossa käytännössä käydään tällä hetkellä sotaa.

Maahanmuuttovirastolle on annettu tiedoksi hakijoiden selitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu

Maahanmuuttovirasto on tutkinut hakijoiden kansainvälisen suojelun tarpeen suhteessa heidän kotialueekseen katsottuun Uruzganin maakuntaan. Koska edellytykset turvapaikan antamiselle eivät ole täyttyneet eikä hallinto-oikeuden päätöksestä ole tältä osin valitettu, asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, onko asiassa esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hakijat palautetaan kotimaahansa, he joutuisivat kotialueellaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Asiassa ei ole korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, onko heillä ulkomaalaislain 88 e §:ssä säädetty sisäisen paon mahdollisuus.

2. Sovellettavat oikeusohjeet

2.1. Säännökset esitöineen

Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 19 artikla koskee suojaa palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa.

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat 13.12.2011 antaneet direktiivin 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (niin kutsuttu uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi). Direktiivin 2 artiklan f alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan "henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua", kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja --- joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan.

Direktiivin 15 artiklan mukaan vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavaa:

(– –)

c) siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä.

Direktiivin 35. perustelukappaleen mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi 2011/95/EU on pantu kansallisesti täytäntöön lailla ulkomaalaislain muuttamisesta (422/2014). Mainittua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 9/2014 vp) todetaan muun ohella, että tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan määritelmädirektiiviä ja että valtaosa uudelleenlaadittuun määritelmädirektiiviin tehdyistä muutoksista ei aiheuta Suomessa lainmuutostarvetta.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan ulkomaalaislain 88 §:n osalta muun ohella seuraavaa:

"Pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan direktiivin 15 artiklan c kohtaa. Toissijaista suojelua myönnettäisiin ulkomaalaiselle, joka pystyy esittämään perusteita henkilökohtaiselle ja vakavalle vaaralle, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä. Kansainvälisellä tai maan sisäisellä aseellisella selkkauksella ei tarkoiteta ainoastaan humanitaariseen oikeuteen liittyvissä Geneven sopimuksissa vuodelta 1949 ja niiden lisäpöytäkirjoissa vuodelta 1977 määriteltyjä aseellisia selkkauksia, vaan sillä voidaan tarkoittaa myös muuta aseellista väkivaltaa tai levottomuutta."

Ulkomaalaislain 88 c §:n mukaan vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla:

1) valtio;

2) valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt; taikka

3) muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.

Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

2.2. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on käsitellyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklasta johtuvia vaatimuksia ulkomaalaisen maasta poistamista koskevalle harkinnalle muun ohella useissa somalialaisia, afganistanilaisia ja irakilaisia henkilöitä koskevissa ratkaisuissaan.

Ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta 28.6.2011 antama tuomio koski somalialaisten rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden poistamista Somaliaan. Tuomioistuin totesi, että maassa vallitseva humanitaarinen kriisi oli etupäässä välitöntä tai välillistä seurausta konfliktin osapuolten toiminnasta. Somaliassa kaikki konfliktin osapuolet käyttivät mielivaltaisia sodankäynnin menetelmiä tiiviisti asutetuilla kaupunkialueilla siviilien turvallisuudesta piittaamatta, mikä oli johtanut laajaan sisäiseen siirtymiseen sekä sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten rakenteiden sortumiseen. Tilannetta Somaliassa oli lisäksi kiihdyttänyt se seikka, ettei al-Shabaab sallinut kansainvälisten avustusjärjestöjen toimintaa valtaamillaan alueilla siitä riippumatta, että kolmasosasta puoleen väestöstä eli äärimmäisessä köyhyydessä (kohta 282).

Ihmisoikeustuomioistuin on useissa Afganistania koskevissa ratkaisuissaan katsonut, ettei henkilön palautus Kabuliin ole aiheuttanut ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan loukkausta. Asiassa S.H.H. v. Yhdistynyt kuningaskunta 29.1.2013 oli kysymys Afganistanissa pysyvästi loukkaantuneen henkilön palauttamisesta Kabuliin. Tuomioistuin totesi, että tapausta tuli lähestyä ihmisoikeustuomioistuimen asiassa N. v. Yhdistynyt kuningaskunta 27.5.2008 eikä asiassa Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta omaksutun lähestymistavan kautta. Verrattuna jälkimmäiseen Somaliaa koskevaan tapaukseen Afganistanissa on toimiva keskushallinto ja infrastruktuuri ja erityisesti Kabul on pysynyt valtion kontrollissa. Vaikka UNHCR oli havainnoinut, että humanitaariset olosuhteet olivat tietyillä Afganistanin alueilla jatkuvan epävarmuuden vuoksi heikentyneet, kansainvälisillä avustusjärjestöillä oli maassa huomattava läsnäolo (kohdat 91-93). Tuomioistuin katsoi, ettei ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa ollut rikottu (äänestys 4-3).

Asiassa A.M. v. Alankomaat 5.7.2016 oli kysymys afganistanilaisen hazarataustaisen henkilön palauttamisesta kotialueelleen Kabuliin. Ihmisoikeustuomioistuin on koonnut tuomiossaan muun ohella hazarataustaisia henkilöitä ja Afganistania, erityisesti Kabulia, koskevaa maatietoa (kohdat 38-53). Tuomioistuin katsoi, ettei selvitys osoittanut, että henkilön asema palautettuna olisi huonompi kuin muiden jo Afganistanissa elävien hazaroiden asema. Vaikka tuomioistuin katsoi, että hazaroiden yleinen asema Afganistanissa saattaa olla kaukana täydellisestä, se ei ole niin raastava, että henkilön palauttaminen pelkän hazara-etnisyyden vuoksi johtaisi 3 artiklan loukkaukseen (kohta 86). Afganistanin yleisen turvallisuustilanteen arvioinnin osalta tuomioistuin viittasi asiassa H. ja B. v. Yhdistynyt kuningaskunta 9.4.2013 antamaansa tuomioon ja katsoi, ettei ajantasainenkaan selvitys osoittanut, että henkilön palautus Afganistaniin rikkoisi 3 artiklaa pelkästään maan yleisen turvallisuustilanteen johdosta (kohta 87). Tuomiossa mainitussa asiassa H. ja B. v. Yhdistynyt kuningaskunta oli kysymys Wardakin ja Kunarin maakunnista tulevien Talebanin uhkaan vedonneiden henkilöiden mahdollisuudesta sisäiseen pakoon Kabuliin.

Ihmisoikeustuomioistuimen 23.8.2016 antamassa tuomiossa J.K. ym. v. Ruotsi oli kysymys Bagdadista kotoisin olevan irakilaismiehen ja hänen perheensä palauttamista Irakiin sekä sisäisen paon mahdollisuudesta. Ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan kuvannut ihmisoikeussopimuksen 3 artiklasta johtuvat vaatimukset ulkomaalaisen maasta poistamista koskevalle harkinnalle (kohdat 77-105) sekä koonnut yhtäältä Irakin yleistä turvallisuustilannetta, Irakin turvallisuusviranomaisten toimintakykyä ja sisäisen paon mahdollisuutta koskevaa maatietoa sekä toisaalta ulkomaisten joukkojen kanssa yhteistyötä tehneiden henkilöiden olosuhteita koskevaa maatietoa (kohdat 31-46). Korkein hallinto-oikeus viittaa tuomion osalta siitä vuosikirjaratkaisussa KHO 2016:194 lausumaansa.

Unionin tuomioistuin on määritellyt kysymyksenasettelun kannalta merkittävien säännösten sisältöä asioissa Elgafaji (C-465/07) ja Diakité (C-285/12). Asia Elgafaji (C-465/07) koskee muun ohella 21.12.2013 asti voimassa olleen kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (niin kutsuttu aiempi määritelmädirektiivi) 15 artiklan c alakohdan säännöstä, joka vastaa sisällöltään uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 2011/95/EU 15 artiklan c alakohtaa. Unionin tuomioistuin on muun ohella lausunut, että aiemman määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohtaa, kun sitä luetaan yhdessä saman direktiivin 2 artiklan e alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että

- jotta kyseessä on toissijaista suojelua hakevan henkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, ei ole tarpeen, että kyseinen henkilö esittää näytön siitä, että vaara koskee erityisesti häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia

- tällaisen vaaran olemassaolo voidaan poikkeuksellisesti katsoa toteen näytetyksi, kun käynnissä olevalle aseelliselle selkkaukselle tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste, jota arvioivat toimivaltaiset kansalliset viranomaiset, joiden käsiteltäväksi on saatettu toissijaista suojelua koskeva hakemus, tai jäsenvaltion tuomioistuimet, joiden käsiteltäväksi on saatettu tällaisen hakemuksen hylkääminen, saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, tällaiseen todelliseen vaaraan (kohta 43).

Asiassa Diakité (C-285/12) unionin tuomioistuin on muistuttanut, että maan sisäisen aseellisen selkkauksen olemassaolo voi johtaa toissijaisen suojelun myöntämiseen vain siltä osin kuin valtion vakinaisten asevoimien ja yhden tai usean aseistetun ryhmän välisten tai kahden tai usean aseistetun ryhmän välisten yhteenottojen on poikkeuksellisesti katsottava aiheuttavan aiemman määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua toissijaisen suojelun hakijan henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaavaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa, koska yhteenotoille tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, tällaiseen todelliseen vaaraan (kohta 30). Tuomion mukaan direktiivin 15 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että tätä säännöstä sovellettaessa on katsottava, että kyse on maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta silloin, kun valtion vakinaiset asevoimat ottavat yhteen yhden tai usean aseistetun ryhmän kanssa tai kun kyse on kahden tai usean aseistetun ryhmän välisistä yhteenotoista, eikä ole tarpeen, että tällaista selkkausta voitaisiin pitää kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa tarkoitettuna kansainvälistä luonnetta vailla olevana aseellisena selkkauksena, eikä aseellisten yhteenottojen intensiivisyyttä, kyseessä olevien aseellisten joukkojen järjestäytymistasoa tai selkkauksen kestoa ole arvioitava erillään kyseessä olevalla alueella vallitsevan väkivallan asteen arvioinnista (kohta 35).

3. Hakijoiden henkilökohtaisista olosuhteista saatu selvitys

Hakijat ovat Uruzganin maakunnasta Khas Uruzganin piirikunnasta Nurzin kylästä kotoisin olevia Afganistanin kansalaisia. Mies on syntynyt vuonna 1992, nainen vuonna 1997 ja lapsi vuonna 2013. Nainen on asunut lapsuudessaan myös Iranissa. He ovat uskonnoltaan shiiamuslimeita ja etniseltä taustaltaan hazaroita sekä puhuvat äidinkielenään daria. Miehen perheellä on ollut Uruzganissa maatila, minkä lisäksi mies on harjoittanut rakennustöitä. Nainen on tehnyt kampaajan ja meikkaajan töitä, minkä lisäksi hän on kertonut opettaneensa kylän lapsia, kuten hänen opettajana toiminut isänsäkin oli häntä ennen tehnyt. Hakijat ovat turvapaikkaperusteena kertoneet, että heitä on naisen harjoittaman opetustyön johdosta uhkailtu siten, että sekä talebanit että moskeijan imaami ovat vaatineet naista lopettamaan opettamisen. Nainen on kertonut joutuneensa opetustyönsä vuoksi pahoinpidellyksi ja raiskatuksi. Hakijat ovat kertoneet myös ongelmista, jotka ovat johtuneet siitä, että miestä on epäily alueen komentajan kotona tapahtuneen räjähdyksen aiheuttajaksi. Lisäksi hakijat ovat vedonneet kansainvälisen suojelun perusteena pelkoonsa joutua talebanien oikeudenloukkausten kohteeksi hazarataustansa vuoksi sekä kotialueensa huonoon turvallisuustilanteeseen.

4. Oikeudellinen arviointi

Hallinto-oikeuden päätöksestä ei yksiselitteisesti ilmene, onko se katsonut ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleen ja momentin 3 kohdan edellytysten täyttyneen asiassa pelkästään Uruzganin maakunnan turvallisuutta koskevan arvioinnin perusteella, vai onko se antanut merkitystä myös päätöksessä selostetuille hakijoiden henkilökohtaisille olosuhteille.

Korkein hallinto-oikeus on esimerkiksi vuosikirjaratkaisuissaan KHO 2016:193, KHO 2016:194 ja KHO 2016:220 lausunut ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltamisesta unionin tuomioistuimen asioissa Elgafaji (C-465/07) ja Diakité (C-285/12) antamista tuomioista ilmenevät tulkintaohjeet huomioon ottaen. Toissijaisen suojelun edellytysten voidaan katsoa lainkohdan nojalla täyttyvän ensinnäkin, jos tarkasteltavalla alueella vallitsevan mielivaltaisen väkivallan aste on saavuttanut niin korkean tason, että hakija sinne palautettuna siviilihenkilönä joutuisi jo pelkästään alueella oleskelun vuoksi kohdassa tarkoitettuun todelliseen vaaraan. Sen sijaan jos näin ei ole, toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksiä harkittaessa on otettava huomioon alueen yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyvien kollektiivisten seikkojen lisäksi hakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että väkivallan astetta Afganistanin tietyllä alueella arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella siellä esiintyvän väkivallan ilmenemismuodot ja voimakkuus, konfliktin luonne ja osapuolet, siviilikuolemien ja -loukkaantumisten määrä, alueelta sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä, konfliktin maantieteellinen vaikutusalue sekä alueella asuvien päivittäisen elämän olosuhteet. On erityisesti huomattava, että oleskeluluvan myöntämistä toissijaisen suojelun perusteella harkittaessa väkivallan astetta arvioidaan alueen paikallisväestön olosuhteiden kannalta.

Afganistania koskevasta maatiedosta voidaan yleisellä tasolla päätellä, että konfliktissa esiintyy huomattavaa alueellista ja ajallista vaihtelua. Vaikka välikohtaukset ovat eniten keskittyneet maan etelä-, kaakkois- ja itäosiin, myös muualla maassa esiintyy aseellisia selkkauksia. Konfliktin merkittävin valtion ulkopuolinen toimija on pääosin pataaneista (pashtuista) koostuvan Taliban-liike, joka suorittaa eri puolilla Afganistania hyökkäyksiä pyrkien lisäämään alueilla vaikutusvaltaansa. Hyökkäykset kohdistuvat suurelta osin kansallisia turvallisuusjoukkoja ja kansainvälisiä toimijoita vastaan, eikä niitä voida pitää koko siviiliväestöön nähden täysin mielivaltaisina ja sattumanvaraisina. Pääosin kysymys on maataisteluista, mutta kansainvälisten joukkojen tukemien Afganistanin kansallisten joukkojen suorittamiin vastaoperaatioihin kuuluu myös ilmaiskuja, jotka aiheuttavat siviiliuhreja. Konfliktin luonteeseen kuuluu, että alueiden palatessa valtion viranomaisten hallintaan tilanne yksittäisellä alueella saattaa rauhoittua. Vuoden 2017 huhtikuun lopussa Taliban on ilmoittanut aloittavansa taas vuosittaisen keväthyökkäyksensä (BBC: Afghan Taliban announce spring offensive. 28.4.2017).

Hakijoiden kotialueen turvallisuustilanteen osalta korkein hallinto-oikeus ottaa huomioon Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä esitetyn sekä Maahanmuuttoviraston korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämän maatietouden ja lisää, että Uruzganin arviolta noin 300 00–400 000 asukkaasta arviolta noin 10 prosenttia on hazaroita enemmistön ollessa pataaneja. EASO on tilastoinut maakunnassa 1.9.2015–31.5.2016 yhteensä 412 turvallisuusvälikohtausta, joista 36 oli yksittäisiin henkilöihin kohdistuneita väkivallantekoja, 302 aseellisia yhteenottoja ja ilmaiskuja sekä 55 räjähdyksiä. Turvallisuusvälikohtauksista 122 tilastoitiin maakunnan pääkaupungin käsittävässä Tirin Kotin piirikunnassa ja 57 Khas Uruzganin piirikunnassa, mutta esimerkiksi kahdessa muussa piirikunnassa tilastoitiin vain yksi välikohtaus kummassakin. Maakunnasta joutui vuonna 2016 siirtymään konfliktin takia maan sisäisesti 26.12.2016 mennessä 73 683 ihmistä, joista Tirin Kotista siirtyneitä oli 46 836 ja Khas Uruzganista 1 134. Maakuntien pääkaupungeista sisäisesti siirtyneiden määriä vertailtaessa Tirin Kotista siirtyneiden määrä oli Kunduzin ja Farahin maakuntien jälkeen suurin koko maassa. Alkuvuonna 2017 Uruzganin maakunnassa ja eräissä sen naapurimaakunnissa on edelleen tilastoitu sisäisesti siirtyneitä. (UN Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (OCHA), Afghanistan: Population Estimate for 2015, 26 August 2015; UN Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (OCHA), Afghanistan: Conflict Induced Displacements (as of 08 January 2017). Actual Displacements between 1 January 2016 and 26 December 2016; EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, marraskuu 2016 ja UN Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (OCHA), Afghanistan: Conflict Induced Displacements - Snapshot (as of 19 March 2017), 19 March 2017.)

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että paikallisten aseellisten selkkausten taso saavuttaa Afganistanin nykyisessä konfliktissa intensiivisimmillään tiettynä ajanjaksona tietyllä alueella niin korkean asteen, että mielivaltaisen väkivallan on katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Hakijat ovat kotoisin Uruzganin maakunnasta Khas Uruzganin piirikunnasta. Toissijaisen suojelun edellytysten täyttymistä on edellä selostetun maatiedon perustella tässä tapauksessa perusteltua arvioida ottamalla huomioon yksittäistä piirikuntaa laajempaa aluetta koskeva maatieto. Aseellisen selkkauksen laatu ja luonne huomioon ottaen edellä mainitun asteen ei voida katsoa ylittyvän koko Uruzganin maakunnassa, joten toissijaisen suojelun edellytysten täyttymistä on arvioitava hakijoiden henkilökohtaisten olosuhteiden kannalta. Turvallisuustilanne on maakunnassa hakijoiden täsmällisempi kotialue mukaan luettuna kuitenkin siten epävakaa, ettei hakijoiden henkilökohtaisille olosuhteille ole tarpeen antaa asiassa korostunutta merkitystä.

B on tehnyt opetustyötä ja hakijat ovat kertoneet hänen toimintaansa liittyvistä oikeudenloukkauksista. Heillä on huolettavanaan pieni lapsi. Myös hakijoiden etnisellä alkuperällä on asiaa arvioitaessa merkitystä, vaikka heidän ei voidakaan katsoa olevan asiassa esitetty maatieto sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen yksinomaan hazarataustansa vuoksi talebanien erityisen mielenkiinnon kohteena. Kun otetaan huomioon hakijoiden kotialuetta koskeva ajantasainen maatieto ja hakijoiden henkilökohtaiset olosuhteet, asiassa on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hakijat olisivat Afganistaniin palautettuina kotialueellaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa tarkoitetussa todellisessa vaarassa kärsiä 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Maatiedon perusteella hakijoiden kotialueella ei ole saatavilla vaaraan tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua. Näillä perusteilla hallinto-oikeus on voinut kumota Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttaa asian sille ulkomaalaislain 88 e §:n mukaisen sisäisen paon edellytysten selvittämiseksi. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Antti Jukarainen.