KHO:2017:85

Ulkomaalainen haki menetetyn määräajan palauttamista voidakseen tehdä valituksen Maahanmuuttoviraston kielteisestä turvapaikkapäätöksestä hallinto-oikeudelle. Hakijalle oli Maahanmuuttoviraston samalla päätöksellä myönnetty toissijainen suojeluasema. Hakija oli vedonnut siihen, ettei hän ollut voinut hakea muutosta määräajassa, koska vastaanottokeskuksessa hänelle oli virheellisesti kerrottu, että hänellä olisi pakolaisasema, eikä hän sen vuoksi ollut ymmärtänyt valittaa päätöksestä.

Koska hakijaa ei ollut päätetty käännyttää kotimaahansa, hakijan oikeus saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi ei tullut arvioitavaksi palautuskiellon kannalta eikä menetetyn määräajan palauttamiselle ollut vastaavia perusteita kuin päätöksissä KHO 2016:205 ja KHO 2016:206. Asiassa oli kuitenkin arvioitava, oliko hakijalla muutoin sellaista oikeussuojan tarvetta, että hänen henkilökohtaisesta asemastaan turvapaikanhakijana johtuvat tekijät otettaisiin huomioon erityisen painavana syynä, jonka vuoksi hän ei ollut voinut hakea muutosta Maahanmuuttoviraston päätökseen määräajassa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman välillä Suomessa ei ole, ulkomaalaislain sääntely huomioon ottaen, sellaisia palautuskiellon kannalta oikeudellisesti merkityksellisiä eroja, että pelkästään kansainvälisen suojelun perusteen osalta hakijalla olisi sellainen oikeussuojan tarve, joka edellyttää määräajan palauttamista avustajan virheen tai siihen rinnastettavan seikan vuoksi.

Edellä mainituin perustein korkein hallinto-oikeus totesi, että hakija ei ollut hakemuksessaan esittänyt laillista estettä tai muuta erittäin painavaa syytä, jonka perusteella hänelle tulisi palauttaa menetetty määräaika valituksen tekemistä varten.

Hallintolainkäyttölaki 61 § 2 kohta

Vrt. KHO 2016:205 ja KHO 2016:206

Ks. KHO 2017:21

Päätös, josta valitetaan

Maahanmuuttovirasto 18.10.2016 nro 25335/210/2015

Asian vaiheet Maahanmuuttovirasto on 18.10.2016 hylännyt Syyrian kansalaisen A:n (jatkossa myös hakija) hakemuksen pakolaisaseman ja turvapaikan myöntämisen osalta, mutta myöntänyt hakijalle jatkuvan oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella neljäksi vuodeksi.

Helsingin hallinto-oikeus on päätöksellään 28.12.2016 nro 16/1493/71 jättänyt hakijan valituksen myöhästyneenä tutkimatta.

Hakija on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta, että hänelle palautetaan menetetty määräaika valituksen tekemiseksi hallinto-oikeuteen edellä mainitusta Maahanmuuttoviraston päätöksestä. Valitusta ei ole tehty ajoissa vastaanottokeskuksessa tapahtuneen virheen vuoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää hakemuksen.

Perustelut:

Hallintolainkäyttölain 61 §:n 2 kohdan mukaan menetetty määräaika voidaan palauttaa sille, joka laillisen esteen tai muun erittäin painavan syyn vuoksi ei ole voinut määräajassa hakea muutosta päätökseen.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksissään KHO 2016:205 ja KHO 2016:206 arvioinut edellytyksiä palauttaa määräaika valituksen tekemiseksi hallinto-oikeuteen. Päätöksissä todettiin, että asiamiehen unohdusta tai erehdystä, joka on aiheuttanut valituksen myöhästymisen, ei oikeuskäytännössä ole pidetty riittävänä perusteena menetetyn määräajan palauttamiselle. Pääsääntöisesti vastuu valituksen toimittamisesta valitusviranomaiselle asetetussa määräajassa on puhevallan menettämisen uhalla valittajalla itsellään. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin edellä mainituissa päätöksissään pitänyt tarpeellisena arvioida tätä lähtökohtaa toisin kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa. Tässä arvioinnissa korkein hallinto-oikeus on ottanut huomioon erityisesti sen, että turvapaikanhakijan tarve saada asia käsitellyksi ainakin yhdessä oikeusasteessa on korostunut ehdottoman palautuskiellon vuoksi. Valituksen tutkimatta jättämisellä hallinto-oikeudessa turvapaikanhakija menettää mahdollisuutensa saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi edes yhdessä oikeusasteessa. Korkein hallinto-oikeus katsoi edellä mainituissa päätöksissään, että hallintolainkäyttölain 61 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä on kansainvälistä suojelua koskevissa muutoksenhakuasioissa tulkittava siten, että otetaan huomioon myös turvapaikanhakijan henkilökohtaisesta asemasta johtuvat tekijät, jotka ovat vaikuttaneet hänen mahdollisuuteensa saada asiansa hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus on lisäksi päätöksessään KHO 2017:21 arvioinut edellytyksiä palauttaa valituslupahakemuksen tekemiselle asetettu määräaika. Päätöksessä todettiin, että oikeus saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi toteutuu ensisijassa valittamalla päätöksestä hallinto-oikeuteen, jossa turvapaikka-asiaa koskeva valitus voidaan tutkia tosiseikkojen ja oikeudellisten kysymysten osalta sekä esittää asiaan liittyvää uutta selvitystä. Turvapaikanhakijan oikeusturvan kannalta mahdollisuutta valittaa hallinto-oikeuteen pidettiin olennaisena, minkä vuoksi menetetyn määräajan palauttamista asiamiehen virheen vuoksi oli arvioitu päätöksissä KHO 2016:205 ja KHO 2016:206 toisin. Vastaavat oikeusturvasyyt eivät sen sijaan puoltaneet menetetyn määräajan palauttamista asiamiehen tai avustajan virheen vuoksi, kun oli kyse valituslupahakemuksen tekemisestä.

Menetetyn määräajan palauttamista koskevan hallintolainkäyttölain 61 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisen painavan syyn tulkinnassa otetaan edellä mainitun oikeuskäytännön perusteella huomioon erityisesti se, että turvapaikanhakijan tarve saada asia käsitellyksi ainakin yhdessä oikeusasteessa on korostunut ehdottoman palautuskiellon vuoksi. Palautuskiellosta on katsottu johtuvan, että hakijalla tulisi olla mahdollisuus valittaa maasta poistamista koskevasta päätöksestä hallinto-oikeuteen. Korkeimman hallinto-oikeuden mainitut päätökset ovat koskeneet tapauksia, joissa henkilön kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on hylätty ja henkilö on määrätty maasta poistettavaksi.

Nyt puheena olevassa tapauksessa hakijalle on Maahanmuuttoviraston päätöksellä myönnetty toissijainen suojeluasema. Hakija on vedonnut siihen, ettei hän ole voinut hakea muutosta määräajassa, koska vastaanottokeskuksessa hänelle on virheellisesti kerrottu, että hänellä olisi pakolaisasema, eikä hän sen vuoksi ole ymmärtänyt valittaa päätöksestä.

Koska hakijaa ei ole päätetty käännyttää kotimaahansa, hakijan oikeus saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi ei tule arvioitavaksi palautuskiellon kannalta eikä menetetyn määräajan palauttamiselle ole vastaavia perusteita kuin päätöksissä KHO 2016:205 ja KHO 2016:206.

Asiassa on kuitenkin arvioitava, onko hakijalla muutoin sellaista oikeussuojan tarvetta, että hänen henkilökohtaisesta asemastaan turvapaikanhakijana johtuvat tekijät otettaisiin huomioon erityisen painavana syynä, jonka vuoksi hän ei ole voinut hakea muutosta Maahanmuuttoviraston päätökseen määräajassa.

Hakijaa ei ole tunnustettu pakolaiseksi eikä hänelle ole myönnetty turvapaikkaa. Sen sijaan hän on saanut toissijaisen suojeluaseman perusteella jatkuvan oleskeluluvan neljäksi vuodeksi. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman välillä Suomessa ei ole, ulkomaalaislain sääntely huomioon ottaen, sellaisia palautuskiellon kannalta oikeudellisesti merkityksellisiä eroja, että pelkästään kansainvälisen suojelun perusteen osalta hakijalla olisi sellainen oikeussuojan tarve, joka edellyttää määräajan palauttamista avustajan virheen tai siihen rinnastettavan seikan vuoksi.

Edellä mainituin perustein korkein hallinto-oikeus toteaa, että hakija ei ole hakemuksessaan esittänyt laillista estettä tai muuta erittäin painavaa syytä, jonka perusteella hänelle tulisi palauttaa menetetty määräaika valituksen tekemistä varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Mikko Puumalainen ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Liisa Leiniö.