KHO:2018:12

Vuonna 1999 syntynyt A oli ollut C:n kaupungin huostaan ottamana ja sijaisperheisiin sijoitettuna ajalla 21.7.2005–13.10.2011. Käräjäoikeus oli 11.7.2011 määrännyt lapsen huoltajaksi D:n. A:n huostassapito lopetettiin 14.10.2011, minkä jälkeen A muutti asumaan D:n luo aluksi E:n kaupunkiin ja 17.12.2012 alkaen B:n kuntaan. Lastensuojelun asiakkuus siirtyi 1.7.2014 B:n kunnalle, joka oli D:n kanssa tekemänsä perhehoidon toimeksiantosopimuksen perusteella maksanut D:lle 1.7.2014 alkaen perhehoitajalaissa tarkoitettua hoitopalkkiota ja kulukorvausta. B:n kunta oli hallinto-oikeudessa vaatinut, että C:n kaupunki velvoitetaan korvaamaan B:n kunnalle sen jälkihuollon kustannuksina maksamat määrät 1.7.2014 lähtien.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että B:n kunnan D:lle maksamissa hoitopalkkioissa ja kulukorvauksissa oli kysymys lastensuojelulain 16 b §:n (1380/2010) 1 momentissa tarkoitetuista A:n huollon tai hoidon tarpeen edellyttämistä jälkihuollon palveluista ja tukitoimista. Niistä aiheutuneet kustannukset B:n kunta oli lapsen sijoituskuntana oikeutettu perimään C:n kaupungilta, joka vastasi kustannuksista lastensuojelulain 16 a §:n (88/2010) 3 momentin perusteella. Sillä seikalla, ettei lapsi ollut sijoitettuna D:n huoltoon huostaan otettuna lastensuojelulain 46 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, ei ollut asiassa oikeudellista merkitystä.

Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja C:n kaupunki velvoitettiin korvaamaan B:n kunnalle hoitopalkkiot ja kulukorvaukset.

Äänestys 4-1

Lastensuojelulaki 16 § (88/2010) 1 momentti, 16 a § (88/2010) 1 ja 3 momentti, 16 b § (1380/2010) 1 momentti, 75 § 1 ja 3 momentti ja 76 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 20.10.2015 nro 15/1106/6

Asian aikaisempi käsittely

B:n kunta onhakemuksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että C:n kaupunki velvoitetaan korvaamaan B:n kunnalle A:n lastensuojelun jälkihuollosta aiheutuneina kustannuksina perhehoitajan palkkio sivukuluineen ja kulukorvaus heinä-elokuulta 2014 yhteensä 1 768,27 euroa ja tämän jälkeenkin siihen saakka, kunnes jälkihuoltovelvoite päättyy.

Huostaan otetun ja sijaishuollossa olleen A:n äidin kuoltua vuonna 2011 lapsen tätipuoli D määrättiin hänen huoltajakseen. Samana vuonna huostaanotto lopetettiin ja lapsi muutti lokakuussa 2011 D:n luo asumaan.

C:n kaupunki on D:n kanssa tekemänsä perhehoitajalaissa tarkoitetun toimeksiantosopimuksen mukaan maksanut D:lle jälkihuollon korvauksia ajalta 14.10.2011–30.6.2014.

Vaikka lapsen kotikunta on jälkihuollon voimassa ollessa muuttunut B:n kuntaan 1.7.2014 lukien, vastuu jälkihuollon kustannuksista säilyy C:n kaupungilla, joten se on velvollinen korvaamaan B:n kunnalle perhehoitajan palkkion sivukuluineen ja kulukorvauksen.

C:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on antamassaan selityksessä kiistänyt korvausvaatimukset.

B:n kunta on maksanut D:lle palkkiota ja kulukorvausta lastensuojelulain 32 §:n 3 momentin perusteella. Kyse ei siten ole lastensuojelun jälkihuollon palveluista vaan yhdestä lastensuojelun tukimuodosta, jonka antamisesta huoltajalle vastaa A:n kotikunta B, jonne lastensuojelun asiakkuus on 1.7.2014 siirtynyt.

Silloin kun lapsi on siirtynyt D:n hoitoon, lapsi ei ole ollut sijoitettu huostassa olevana. D ei ole perhehoitajalaissa tarkoitettu perhehoitaja. Toimeksiantosopimus ei ole ollut mahdollinen hänen ja C:n kaupungin välillä. C:n kaupunki on silti maksanut D:lle takautuvasti perhehoitajalain mukaista palkkiota ja kulukorvausta 30.6.2014 asti sekä järjestänyt perheelle muutoinkin jälkihuollon tukitoimia.

B:n kunta on antamassaan vastaselityksessä viitannut aiemmin lausumaansa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt hakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Lastensuojelulain 32 §:n 3 momentin mukaan henkilölle, jolle on uskottu lapsen huolto lapsen vanhempien ohella tai sijasta ja jonka luona lapsi asuu, tulee tarvittaessa turvata perhehoitajalain (312/1992) 4 §:n 1 ja 2 momentissa mainitut edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi.

Perhehoitajalain 1 §:n 1 momentin mukaan perhehoitajalla tarkoitetaan henkilöä, joka hoidon järjestämisestä vastaavan kunnan tai kuntayhtymän kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella antaa kodissaan sosiaalihuoltolain 25 §:ssä tarkoitettua perhehoitoa.

Lastensuojelulain 75 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on järjestettävä lapselle tai nuorelle tämän luvun mukainen jälkihuolto huostaanoton perusteella järjestetyn sijaishuollon päättymisen jälkeen.

Lastensuojelulain 16 a §:n 1 momentin mukaan lastensuojelun kustannuksista vastaa lapsen kotikunta, ellei muualla laissa toisin säädetä. Pykälän 3 momentin mukaan jälkihuollon kustannuksista vastaa se kunta, joka on vastannut sijaishuollon kustannuksista.

Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Asiakirjojen mukaan A on ollut C:n sosiaali- ja terveyslautakunnan huostassa viimeksi ajalla 21.7.2005–13.10.2011 ja ollut sijoitettuna tänä aikana kahteen eri sijaisperheeseen. A:n vanhemmat ovat kuolleet vuosina 2007 ja 2011. D on kertonut tavanneensa A:ta satunnaisesti vuodesta 2004 lukien ja maaliskuusta 2011 lukien tyttö on vieraillut D:n ja hänen poikansa luona kerran kuukaudessa viikonloppuisin. A:n huoltajuutta alettiin valmistella keväällä 2011, jolloin D:ltä tiedusteltiin hänen halukkuuttaan ryhtyä tytön huoltajaksi. C:n käräjäoikeus on myöhemmin 11.7.2011 antamallaan päätöksellä määrännyt D:n hänen suostumuksellaan A:n huoltajaksi.

Asiakirjoista ilmenee, että A:lla on ollut vaikeuksia asettua silloiseen sijoituspaikkaansa. Loppukesän ja alkusyksyn 2011 aikana on valmisteltu A:n huostaanoton purkua ja tytön muuttamista huoltajansa D:n luokse asumaan. C:n kaupungin muistiinpanojen mukaan D on 16.9.2011 hakenut sähköpostitse A:n huostaanoton purkua. A:n huostaanotto purettiin 14.10.2011 alkaen, jolloin hän muutti D:n luokse E:n kaupunkiin asumaan. Väestötietojärjestelmän mukaan A:n kotikunta on ollut ajalla 14.10.2011–16.12.2012 E:n kaupunki ja 17.12.2012 lukien B:n kunta. A:n lastensuojeluasiakkuus siirrettiin B:n kuntaan 1.7.2014 alkaen.

B:n kunnan viranhaltija on 11.2.2014 tekemällään päätöksellä hylännyt D:n hakemuksen takautuvasti 17.12.2012 lähtien myönnettävästä perhehoitajapalkkiosta ja kulukorvauksesta. B:n perusturvalautakunta on 29.4.2014 tekemällään päätöksellä pysyttänyt viranhaltijan päätöksen. D on myös 13.2.2014 päivätyllä hakemuksella hakenut perhehoitajapalkkiota ja kulukorvausta C:n kaupungilta takautuvasti 17.10.2011 lukien. C:n kaupunki on viranhaltijan tekemillä päätöksillä maksanut D:lle takautuvasti ajalta 14.10.2011–30.6.2014 hoitopalkkiota ja kulukorvausta. Tämän jälkeiseltä ajalta B:n kunta on maksanut D:lle perhehoitajan palkkiota ja kulukorvausta heinä-elokuulta 2014 yhteensä 1 768,27 euroa.

Hallinto-oikeus toteaa, että vastuu lastensuojelun kustannuksista kuuluu lapsen kotikunnalle. A:n huostaanotto on kuitenkin purettu 14.10.2011 ja hän on asunut huoltajansa D:n kanssa 17.10.2011 lähtien ja tällä hetkellä B:n kunnassa. D:llä ja C:n kaupungilla ei ole ollut perhehoidosta toimeksiantosopimusta, jossa olisi sovittu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta maksettavasta palkkiosta ja kulukorvauksesta. D ei siten ole perhehoitajalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu perhehoitaja. Näissä olosuhteissa C:n kaupungin ei voida katsoa olevan vastuussa D:lle maksettavasta perhehoitajan palkkiosta ja kulukorvauksesta 1.7.2014 lukien jälkihuoltoa koskevalla tai muullakaan perusteella.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Rosendahl, Jouko Valonen ja Juha Alhonnoro. Esittelijä Marko Ahlstedt.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B:n kunta on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

Valituksessaon vaadittu, ettähallinto-oikeuden päätös kumotaan ja C:n kaupunki velvoitetaan korvaamaan B:n kunnalle 1.7.2014 alkaen D:n kanssa tehdyn perhehoidon toimeksiantosopimuksen perusteella A:n jälkihuollon tukitoimina maksettavat hoitopalkkiot kulukorvauksineen.

B:n kunta on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

A:lle on syntynyt jälkihuolto-oikeus hänen huostassapitonsa C:n kaupungissa päätyttyä. C:n kaupunki on maksanut huoltajana toimivalle D:lle takautuvasti jälkihuollon tukitoimina hoitopalkkiota ja kulukorvausta ajalta 14.10.2011–30.6.2014. B:n kunta on tämän jälkeen jatkanut tukien maksamista samoilla kriteereillä jälkihuollon asiakkuuden siirryttyä sille 1.7.2014 alkaen.

Lastensuojelulain 16 a §:n 1 ja 3 momentin säännökset huomioon ottaen jälkihuollon kustannuksista vastaa se kunta, joka on vastannut sijaishuollon kustannuksista, eli C:n kaupunki.

C:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut selityksen ja vaatinut valituslupahakemuksen sekä valituksen hylkäämistä perusteettomina. Lautakunta on esittänyt muun ohella seuraavaa:

D:n saatua käräjäoikeuden päätöksellä huoltajuuden itselleen A:n huostaanotto on lopetettu. C:n sosiaali- ja terveyslautakunta on jälkihuoltovelvollisena järjestänyt lapselle vastaanottokodin potkurityötä ja perhetyötä. Perhettä on tuettu sosiaalityöntekijöiden ja mentorin tapaamisilla. Jälkihuollosta on tehty asiakassuunnitelma ja lapsella on asiakkuus nuorisopsykiatrian poliklinikalla, minkä lisäksi häntä on tuettu harrastusmenoissa.

Koska vain sijaishuollossa oleva huostaan otettu lapsi voi olla perhehoidossa lastensuojelulain 46 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, D ei ole perhehoitajalaissa tarkoitettu perhehoitaja. C:n kaupungilla ei ole velvollisuutta korvata B:n kunnan D:lle maksamia perhehoitajalain mukaisia palkkioita ja kulukorvauksia, jotka perustuvat lastensuojelulain 32 §:n 3 momenttiin ja joissa ei ole kyse lastensuojelun jälkihuollon palveluista. Näiden palvelujen kustannuksista on vastuussa B:n kunta 1.7.2014 lukien lastensuojelun asiakkuuden siirryttyä sinne. Lautakunta on näiltä osin vedonnut Helsingin hallinto-oikeuden päätökseen 20.10.2015 dnro 05658/14/6112, jolla D:n valitus hoitopalkkioiden ja kulukorvausten maksamisesta 1.7.2014 jälkeenkin on hylätty.

B:n kunta on antanut vastaselityksen.

A on muuttanut lähihoitajaksi opiskelevan poikaystävänsä kanssa yhteen asumaan 1.6.2016, jolloin D:lle maksettujen perhehoidon palkkioiden ja kulukorvausten maksaminen on lopetettu.

C:n kaupungin sosiaalityön esimies on ilmoittanut, että C:n kaupunki maksaa lapsen jälkihuollon kustannukset 21 ikävuoteen saakka. Muun muassa hänelle myönnetyt toimeentulotuet laskutetaan C:n kaupungilta.

D ei ole lapsen biologinen vanhempi, eikä hän ole adoptoinut lasta. Näin ollen D:lle ei ole muodostunut minkäänlaista elatusvelvollisuutta suhteessa lapseen. Hoitaessaan tällaista tehtävää D on joutunut tekemään kalliimpia ratkaisuja muun muassa asumisesta, kun perheessä on kasvanut ja elänyt yksi henkilö enemmän. Lapsen jälkihuollon tukeminen perhehoidon muodoin on ollut perusteltua ja jälkihuollon kokonaisuuteen sisältyy myös D:lle maksettava palkkio ja kulukorvaus.

Vastaselityson lähetetty tiedoksi C:n kaupungille.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

B:n kunnan valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja C:n kaupunki velvoitetaan korvaamaan B:n kunnalle sen vaatimat hoitopalkkiot ja kulukorvaukset 1.7.2014 lukien siihen saakka, kunnes jälkihuoltovelvoite päättyy.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet ja lain esityöt

Lastensuojelulain 16 §:n (88/2010) 1 momentin mukaan lastensuojelun järjestämisestä vastaa lapsen tai nuoren kotikunta. Jos se kunta, jossa lapsi tai nuori pääasiallisesti asuu, ei kotikuntalain (201/1994) 2 §:n tai 3 §:n 1 kohdan mukaan ole hänen kotikuntansa, lastensuojelun järjestämisestä vastaa lapsen tai nuoren asuinkunta.

Lastensuojelulain 16 a §:n (88/2010) 1 momentin mukaan lastensuojelun kustannuksista vastaa lapsen kotikunta, ellei muualla laissa toisin säädetä.

Lastensuojelulain 16 a §:n (88/2010) 3 momentin mukaan lapsen sijaishuollon kustannuksista vastaa se kunta, jossa lapsen sijaishuollon järjestämisen tarve on syntynyt. Jälkihuollon kustannuksista vastaa se kunta, joka on vastannut sijaishuollon kustannuksista.

Lastensuojelulain 16 b §:n (1380/2010) 1 momentin mukaan kunnan, jossa lapsi tai nuori on avohuollon tukitoimena tai sijaishuoltoon sijoitettuna taikka jälkihuollossa (sijoituskunta), on järjestettävä yhteistyössä 16 §:n 1 momentin tai 17 §:n mukaan vastuussa olevan kunnan (sijoittajakunta) kanssa lapselle tai nuorelle hänen huollon tai hoidon tarpeensa edellyttämät palvelut ja tukitoimet. Järjestetyistä palveluista ja tukitoimista aiheutuneet kustannukset sijoituskunta on oikeutettu perimään sijoittajakunnalta.

Hallituksen esityksen (HE 225/2009 vp) lastensuojelulain 16 b §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälä vastaisi tuolloin voimassa olleen lain 16 §:n 2 ja 3 momenttia.

Ennen 1.3.2010 voimassa olleen lastensuojelulain 16 §:n (417/2007) 1 momentin mukaan jälkihuollon on velvollinen järjestämään se kunta, joka on ollut vastuussa sijaishuollon järjestämisestä. Pykälän (417/2007) 2 momentin mukaan kunnan, jossa lapsi tai nuori on avohuollon tukitoimena tai sijaishuoltoon sijoitettuna taikka jälkihuollossa (sijoituskunta), on järjestettävä yhteistyössä 1 momentin tai 17 §:n mukaan vastuussa olevan kunnan (sijoittajakunta) kanssa lapselle tai nuorelle hänen huollon tai hoidon tarpeensa edellyttämät palvelut ja tukitoimet. Järjestetyistä palveluista ja tukitoimista aiheutuneet kustannukset sijoituskunta on oikeutettu perimään sijoittajakunnalta.

Lastensuojelulain 75 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on järjestettävä lapselle tai nuorelle tämän luvun mukainen jälkihuolto 40 §:ssä tarkoitetun sijaishuollon päättymisen jälkeen.

Lastensuojelulain 75 §:n 3 momentin mukaan kunnan velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viiden vuoden kuluttua siitä, kun lapsi on ollut 1 momentissa tarkoitetun kodin ulkopuolisen sijoituksen päättymisen jälkeen viimeksi lastensuojelun asiakkaana. Velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viimeistään, kun nuori täyttää 21 vuotta.

Lastensuojelulain 76 §:n 1 momentin mukaan kunnan on järjestettävä jälkihuolto lapsen tai nuoren tuen tarpeisiin perustuva 30 §:n 4 momentin mukainen asiakassuunnitelma huomioon ottaen tukemalla lasta tai nuorta sekä hänen vanhempiaan ja huoltajiaan sekä henkilöä, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi tai nuori on, siten kuin tämän lain avohuollon tukitoimia koskevassa 7 luvussa, perhehoitajien tukemista huollon siirron jälkeen koskevassa 46 §:n 2 momentissa, ihmissuhteita ja yhteydenpitoa koskevassa 54 §:ssä sekä tässä luvussa säädetään.

Lastensuojelulain säätämistä koskevan hallituksen esityksen (HE 252/2006 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on 76 §:n 1 momentin osalta lausuttu, että jälkihuollon tarkoituksena on pyrkiä helpottamaan lapsen tai nuoren kotiutumista tai hänen itsenäistymistään. Tässä tarkoituksessa on kunnan tuettava jälkihuollossa olevaa lasta tai nuorta järjestämällä hänelle esityksen 7 luvussa tarkoitettuja avohuollon tukitoimia ja antamalla muuta taloudellista tukea jälkihuoltotarpeen edellyttämässä laajuudessa.

Hallituksen esityksen mukaan jälkihuoltovelvoitteeseen sisältyy myös jälkihuollossa olevan lapsen tai nuoren vanhempien, huoltajien tai muiden kasvatuksesta tällöin vastaavien henkilöiden tukeminen erityisesti silloin, kun kyse on lapsen kotiuttamisesta sijaishuollon jälkeen tai lapsen tai nuoren siirtymisestä asumaan säännöksessä tarkoitetun henkilön kanssa yhdessä. Tukeminen voi merkitä esimerkiksi vanhemmille järjestettäviä avohuollon palveluja tai taloudellista tukea, jolla mahdollistetaan kotiin siirtyminen tai tuetaan vanhempia heidän kasvatustehtävässään.

Asiassa saatu selvitys

Vuonna 1999 syntynyt A on ollut C:n sosiaali- ja terveyslautakunnan huostassa ajalla 21.7.2005–13.10.2011 ja sijoitettuna tänä aikana kahteen sijaisperheeseen. Lapsen vanhemmat ovat kuolleet vuosina 2007 ja 2011. C:n käräjäoikeus on 11.7.2011 määrännyt lapsen tätipuolen D:n lapsen huoltajaksi. Lapsen huostassapito on lopetettu 14.10.2011, minkä jälkeen hän on muuttanut asumaan D:n luo E:n kaupunkiin, jossa he ovat asuneet ajalla 14.10.2011–16.12.2012. He ovat 17.12.2012 muuttaneet B:n kuntaan. Lapsen lastensuojelun asiakkuus on 1.7.2014 alkaen siirtynyt B:n kunnalle.

C:n kaupungin viranhaltija on 14.4, 19.5, 26.5. ja 6.6.2014 tekemillään päätöksillä maksanut D:lle ajalta 14.10.2011–30.6.2014 perhehoitajalain mukaiseen hoitopalkkioon ja kulukorvaukseen rinnastettavaa tukea vähennettynä lapsen saamilla ensisijaisilla etuuksilla. Lisäksi lapselle on jälkihuoltona järjestetty muita palveluja ja tukitoimia.

B:n kunta on D:n kanssa tekemänsä perhehoidon toimeksiantosopimuksen perusteella maksanut D:lle 1.7.2014 alkaen perhehoitajalaissa tarkoitettua hoitopalkkiota ja kulukorvausta vähennettynä lapselle myönnetyillä ensisijaisilla etuuksilla sekä vaatinut, että C:n kaupunki jälkihuollon kustannuksista vastuussa olevana korvaa maksetut määrät B:n kunnalle.

C:n kaupunki on katsonut, ettei se ole vastuussa vaadituista kustannuksista, koska lasta ei ole huostaan otettuna sijoitettu perhehoitoon lastensuojelulain 46 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, ja korvattaviksi vaadituissa menoissa on kyse lastensuojelulain 32 §:n 3 momentissa tarkoitetuista palveluista ja tukitoimista, joista on vastuussa lapsen kotikunta 1.7.2014 alkaen.

A on 1.6.2016 muuttanut poikaystävänsä kanssa yhteen asumaan. Tällöin D:lle maksettujen perhehoidon palkkioiden ja kulukorvausten maksaminen on lopetettu.

Asian arviointi ja johtopäätös

A:n lastensuojelun asiakkuus on 1.7.2014 alkaen siirtynyt C:n kaupungilta B:n kunnalle, jossa lapsi on ollut jälkihuollossa. B:n kunta on D:n kanssa tekemänsä perhehoidon toimeksiantosopimuksen perusteella maksanut D:lle 1.7.2014 alkaen perhehoitajalaissa tarkoitettua hoitopalkkiota ja kulukorvausta vähennettynä lapselle myönnetyillä ensisijaisilla etuuksilla. Maksetuissa määrissä on kysymys lastensuojelulain 16 b §:n (1380/2010) 1 momentissa tarkoitetuista A:n huollon tai hoidon tarpeen edellyttämistä jälkihuoltona annetuista palveluista ja tukitoimista. Niistä aiheutuneet kustannukset B:n kunta on lapsen sijoituskuntana oikeutettu perimään C:n kaupungilta, joka vastaa kustannuksista lastensuojelulain 16 a §:n (88/2010) 3 momentin mukaan. Sillä seikalla, ettei lapsi ole ollut sijoitettuna D:n huoltoon huostaan otettuna lastensuojelulain 46 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, ei ole asiassa oikeudellista merkitystä.

Edellä esitetyillä perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja B:n kunnan valitus hyväksyttävä sekä C:n kaupunki velvoitettava korvaamaan B:n kunnalle sen vaatimat kustannukset 1.7.2014 lukien siihen saakka, kunnes jälkihuoltovelvoite päättyy.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Outi Suviranta, Antti Pekkala ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Suvirannan äänestyslausunto:

"Hylkään valituslupahakemuksen.

Velvoitettuna lausumaan pääasiasta hylkään valituksen.

C:n kaupunki vastaa A:n jälkihuollon kustannuksista. B:n kunta on tällä perusteella vaatinut, että C:n kaupungin tulisi korvata B:n kunnalle B:n kunnan D:lle 1.7.2014 alkaen maksama perhehoitajalain mukaisia palkkioita ja kulukorvauksia vastaava tuki.

A on aikanaan otettu huostaan vanhemmiltaan. Vanhempien kuoltua D on määrätty A:n huoltajaksi, minkä jälkeen huostassapito on lopetettu ja A on muuttanut asumaan D:n luokse.

Katson, toisin kuin enemmistö, että B:n kunnan vaatimat kustannukset eivät ole jälkihuollon kustannuksia, vaan kysymys on lastensuojelulain 32 §:n 3 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jossa D:tä on lapselle määrättynä huoltajana tuettu taloudellisesti lapsen hoitamisessa ja kasvattamisessa. B on lapsen kotikuntana päättänyt tällaisesta tuesta. Perustetta velvoittaa C:n kaupunkia korvaamaan näitä kustannuksia B:n kunnalla ei ole.

Katson siten, ettei hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ole syytä muuttaa."