KHO:2018:94

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Turvapaikka – Sisäisen paon mahdollisuus – Sisäisen paon kohtuullisuus – Afganistan – Kabul

Vuosikirjanumero: KHO:2018:94
Antopäivä: 28.6.2018
Taltionumero: 3205
Diaarinumero: 4397/4/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:94

Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että Afganistanin kansalaisella, hazara-alkuperää olevalla A:lla oli perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotialueellaan Wardakin maakunnassa vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Asiassa oli kysymys siitä, oliko hänellä katsottava olevan ulkomaalaislain 88 e §:n mukainen sisäisen paon mahdollisuus Kabuliin.

Maahanmuuttovirasto oli Afganistanin ja Kabulin turvallisuustilannetta koskevien tietojen perusteella arvioinut, että A:lla oli mahdollisuus turvallisesti ja laillisesti siirtyä asumaan Kabuliin, eikä hän siellä ollut vaarassa joutua henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi vainon tai vakavan haitan kohteeksi. Hallinto-oikeus oli hylännyt Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen ja katsonut, että A:n voitiin kohtuudella edellyttää turvautuvan sisäiseen pakoon Kabuliin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden tavoin, että A:lla oli sinänsä mahdollisuus matkustaa ja päästä Kabuliin turvallisesti ja laillisesti. Asiassa oli vielä arvioitava, voitiinko A:n kohtuudella edellyttää oleskelevan Kabulissa. Tältä osin oli arvioitava, voisiko A elää Kabulissa suhteellisen normaalia elämää, joka ei merkittävästi poikkeaisi toisten, samaan väestöryhmän kuuluvien henkilöiden keskimääräisestä tilanteesta.

Korkein hallinto-oikeus arvioi lähtökohtaisesti, että terveen, naimattoman ja työkykyisen miehen voitiin edellyttää oleskelevan Kabulissa siitäkin huolimatta, että hänellä ei ole kaupungissa sukulaisia tai muuta verkostoa. Sisäisen paon kohtuullisuuden arvioinnissa oli kuitenkin kiinnitettävä huomiota henkilön olosuhteisiin kokonaisuudessaan. Merkitystä oli myös sisäisen paon kohteen turvallisuustilanteella, koska turvallisuuden heiketessä edellytykset suhteellisen normaaliin elämään vaikeutuvat.

A oli 19-vuotias, eikä hänellä nuoresta iästään johtuen ollut ammattia tai merkittävää työkokemusta. A:lla ei ollut enää perheenjäseniä tai muuta verkostoa Kabulissa. A kärsi myös vakavista mielenterveysongelmista, joiden korkein hallinto-oikeus arvioi vaikuttavan hänen toimintakykyynsä ja siten merkittävällä tavalla heikentävän hänen edellytyksiään hankkia Kabulissa toimeentulo ja turvata muut, ihmisarvoisen elämän perusedellytyksiin kuuluvat tarpeensa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, kiinnittäen myös huomiota Kabulin shiia-hazaraväestön heikentyneeseen turvallisuustilanteeseen, ettei A:n voitu kohtuudella edellyttää oleskelevan Kabulissa. Hänellä ei siten ollut ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettua sisäisen paon mahdollisuutta Kabuliin ja näin ollen hänelle oli myönnettävä turvapaikka.

Ulkomaalaislaki 87 §:n 1 momentti, 88 d § ja 88 e §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 11.8.2017 nro 17/0733/72

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 19.8.2016 hylännyt Afganistanin kansalaisen A:n (jäljempänä myös hakija ja valittaja) kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Afganistaniin.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Tosiseikat

Hakija on kertonut olevansa Afganistanin kansalainen ja kotoisin Maidan Wardakin läänistä, Jalrizin piirikunnasta, Qalaye Sabzin kylästä. Hän on etniseltä taustaltaan hazara ja uskonnoltaan shiiamuslimi. (– –)

Hakijan kertomus talebanin värväysyrityksestä on ollut johdonmukainen, omakohtainen ja yksityiskohtainen. Esitetty näyttö kokonaisuutena arvioiden Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikkana hakijan kertomuksen siitä, että talebanit ovat yrittäneet värvätä hänet joukkoihinsa. Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikkana myös sen, että hän voisi kotialueelleen palatessaan olla vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi.

Maahanmuuttovirasto on arvioinut hakijan mahdollisuudet siirtyä sisäisesti Afganistanissa toiselle alueelle. Hakijan kertomuksen mukaan hän ei voi siirtyä Afganistanissa toiselle alueelle monien syiden vuoksi. Hän on kertonut, että talebanit ovat hänestä kiinnostuneita, koska hän on merkittävästä suvusta. Hakija on kertonut, että hänen isänsä työskenteli ennen kuolemaansa valtion tiedustelupalvelussa ja hänen setänsä työskenteli ennen kuolemaansa myös valtion virkamiehenä. Tämän lisäksi hakija epäilee, että pashtut ilmiantaisivat hänet talebaneille, koska hän on taustaltaan hazara. Lisäksi hakija on todennut, että hänellä ei ole taloudellista mahdollisuutta siirtyä muualle Afganistaniin, sillä kaikki hänen omaisuutensa on hänen kotikylässään.

Afganistanin konfliktissa esiintyy laajaa alueellista ja ajallista vaihtelua. Vuonna 2015 konflikti vaati yli 11 000 siviiliuhria (mukaan lukien haavoittuneet), mikä oli 4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2014 sekä suurin määrä sitten vuoden 2009. Siviilikuolemien määrä laski kuitenkin hieman edellisvuodesta. Suurin siviiliuhrien aiheuttaja oli maataistelujen lisääntyminen. Myös yksilöihin kohdistetut tappoiskut, itsemurhaiskut sekä räjähteiden ja raskaiden aseiden käyttö siviilien asuttamilla alueilla aiheuttivat siviiliuhreja. Enemmistö siviiliuhreista oli kapinallisten aiheuttamia. (United Nations Assistance Mission in Afghanistan February 2016. Afghanistan, Annual report 2015. Protection of Civilians in Armed Conflict, jäljempänä UNAMA 2016) NATO-johtoinen Resolute Support -operaatio aloitti toimintansa Afganistanissa 1.1.2015. Operaation tehtävänä on tukea Afganistanin hallitusta saavuttamaan ja ylläpitämään turvallista toimintaympäristöä maan jälleenrakentamiseksi ja demokraattisten rakenteiden vahvistamiseksi sekä avustaa keskushallinnon vaikutusvallan laajentamisessa koko maahan. (Puolustusvoimat 2016. Afganistan (RS)) Konfliktin painopiste on keskittynyt Pakistanin rajalla sijaitseviin eteläisiin ja itäisiin maakuntiin (UNAMA 2016).

Keskimäärin kaksi kolmasosaa YK:n tilastoimista välikohtauksista tapahtuu maan etelä-, kaakkois- ja itäosissa (United Nations Security Council 2016. The Situation in Afghanistan and its Implications for International Peace and Security, 10.6.2016). Konfliktiperäinen turvattomuus on kuluneen vuoden aikana kasvanut huomattavasti maan koillisosassa (UNAMA 2016). Kapinalliset ovat kohdistaneet väkivaltaa muun muassa Afganistanin hallituksen ja kansainvälisten joukkojen tukijoita sekä journalisteja kohtaan (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016, jäljempänä UNHCR 2016). Kun arvioidaan välikohtausten määrää, tyyppiä, intensiteettiä sekä niissä menehtyneiden siviilien määrää ja kulkuyhteyksiä rauhallisille alueille, on tilanne joillakin etelä-, kaakkois-, koillis- ja itäosien alueilla epävakaa ja paikalliselle väestölle turvaton.

Afganistanin oikeuslaitos on suhteellisen toimiva maan suurimmissa kaupunkikeskittymissä, missä maan hallitus on vahva. Maaseuduilla virallinen oikeuslaitos on heikko ja olematon, ja paikalliset kylän vanhimmat tai epämuodolliset shura-neuvostot käsittelevät sekä rikos- että riita-asioita. (International Bar Association: Human Rights Institute (IBAHRI) 2014. The Rule of Law, Democracy and the Legal Profession in the Afghan Context: Challenges and Opportunities ja United States Institute of Peace 2011. Building Dispute Resolution Institutions in Southern Afghanistan. Lessons from The Liaison Office Justice Shuras in Helmand, Uruzgan and Nimruz)

Afganistanissa maan sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä nousi vuonna 2015 yli miljoonaan. Suurimpana syynä sisäiseen pakolaisuuteen on aseellinen konflikti. (United Nations High Commissioner for Refugees 2016. Major Situations of Conflict-Induced Displacement in the First Months of 2016, Summary Note for Afghanistan Protection Cluster) Sotatoimet ovat vähentäneet väestön mahdollisuutta saada terveyspalveluita joissakin osissa maata (United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs 2015. Humanitarian Needs Overview Afghanistan 2016).

UNHCR:n mukaan sen arvioiminen, onko sisäinen pako tai uudelleen sijoittuminen kohtuullista, tulee tehdä tapauskohtaisesti ottaen huomioon uuden paikkakunnan turvallisuustilanne, ihmisoikeudet ja humanitaarinen tilanne päätöksenteon hetkellä. UNHCR katsoo, että sisäisen paon tai uudelleen sijoittumisen soveltamisessa vaadittavasta ulkopuolisesta tukiverkosta (oma perhe, yhteisö tai heimo) voidaan poiketa nuorten työkykyisten miesten ja työikäisten naimisissa olevien perheiden kohdalla, joiden ei katsota olevan haavoittuvassa asemassa (UNHCR 2016).

Arvioitaessa hakijan mahdollisuutta sisäiseen pakoon muualle Afganistaniin tulee erityisesti huomioida alueen turvallisuustilanne ja alueen viranomaisten toimintamahdollisuudet. Afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden kohdalla sisäistä pakoa arvioitaessa tulee tarkasteltavaksi alueeksi Kabul, Herat tai Mazar-i-Sharif ja Afganistanin maakunnat, joissa ei katsota olevan aseellinen selkkaus. Afganistanissa on viranomaissuojelua lähtökohtaisesti saatavilla vainoksi katsottaviin tekoihin Kabulista (Nederland Ministerie van Buitenlandse Zaken 2014.
Algemeen Ambtsbericht Afghanistan, 9/2014
). Kabulin turvallisuustilanne on suhteellisen hyvä muihin maakuntiin verrattuna (European Asylum Support Office 2016. EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, 1/2016).

Valtion virkamiehillä ja muilla julkisen sektorin työntekijöillä on lisääntynyt riski joutua hallituksen vastaisten ryhmien hyökkäysten kohteiksi niillä alueilla, joilla nämä ryhmät toimivat tai jotka ovat niiden vallassa. Riski on olemassa sekä Kabulissa että maaseutualueilla, vaikkakin riski on suurempi Kabulin ulkopuolella. Iskujen kohteina on ollut erityisesti valtion nimittämiä tuomareita ja syyttäjiä. (UNHCR 2016).

Hakija on kertonut perheensä olevan taustaltaan keskiluokkainen perhe, pienestä kylästä. Hakijan asiassa on jäänyt näyttämättä, että hän olisi korkeasti profiloitunut perhetaustansa vuoksi hänen kotikylänsä ulkopuolella. Esitetty näyttö kokonaisuutena arvioiden Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana sitä, että hakija olisi kotimaassaan korkeasti profiloitunut henkilö pelkästään perhetaustansa vuoksi.

Etnisistä vähemmistöistä shiiauskoiset hazarat ovat kohdanneet yhteiskunnallista ja muuta syrjintää erityisesti pashtujen taholta, mutta vähemmistön asemassa on toisaalta tapahtunut merkittävää poliittista ja yhteiskunnallista edistystä. Vaikka yksittäiset väkivaltaisuudet hazaroita kohtaan ovat lisääntyneet viime aikoina, vähemmistön asema nykyhallinnossa on säilynyt vakaana. (UNHCR 2016).

Edellä esitetty maatieto ei tue sellaista käsitystä, jonka mukaan jokainen hazara olisi vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi pelkän etnisen taustansa vuoksi. Maahanmuuttovirasto ei ole edellä hyväksynyt, että hakija olisi kotimaassaan erityisen profiloitunut henkilö. Maahanmuuttovirasto ei näin ollen hyväksy tosiseikkana sitä, että hän olisi kotimaassaan henkilökohtaisesti vaarassa etnisen taustansa vuoksi.

Hakija on työkykyinen ja terve nuori mies. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hänen voidaan kohtuudella olettaa pystyvän elättämään itseään. Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana hakijan kertomuksen siitä, että hän on Afganistanin kansalainen. Hänellä on näin ollen laillinen pääsy Kabuliin. Esitetty näyttö kokonaisuutena arvioiden Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan hakijan voidaan olettaa kohtuudella asettuvan Kabuliin.

Maahanmuuttovirasto on edellä hyväksynyt tosiseikkana hakijan kertomuksen siitä, että hän voisi olla vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi palatessaan kotialueelleen, mutta katsoo, että hänen on mahdollista asettua turvallisesti asumaan Kabuliin, joka on miljoonakaupunki ja jossa hänellä on viranomaissuojelun mahdollisuus.

Oikeudellinen arvio

(– –)

Koska kaikki turvapaikan antamisen edellytykset täyttyvät, Maahanmuutovirasto katsoo, että hakijalla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Afganistanin tilanteesta ja Kabulista saatavien turvallisuustietojen mukaan hakijalla on mahdollisuus turvallisesti ja laillisesti siirtyä asumaan Kabuliin, eikä hän siellä ole vaarassa joutua henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi vainon tai vakavan haitan kohteeksi. Kabulissa ei katsota olevan käynnissä myöskään aseellista selkkausta ja turvallisuustilanne on siinä määrin vakaa, ettei hän ole myöskään vaarassa joutua mielivaltaisen väkivallan kohteeksi alueella oleskelemisen vuoksi. Maahanmuuttovirasto on edellä katsonut, että hakija on terve, työkykyinen, nuori mies. Näin ollen turvapaikka jätetään myöntämättä.

(– –)

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Perustelut

Valittajan kertomus

Valittaja on Wardakin maakunnasta kotoisin oleva naimaton mies. Hän on uskonnoltaan shiiamuslimi, etniseltä taustaltaan hazara ja hän puhuu äidinkielenään daria. Valittaja on käynyt kuusi vuotta koulua ja työskennellyt serkkunsa kanssa omistamassaan elintarvikekaupassa. Valittajan vanhemmat ovat menehtyneet. Valittajalla on kolme siskoa, joista yksi asuu valittajan kotikylässä, yksi Kabulissa ja yksi Pakistanissa. Valittaja ei tiedä veljensä olinpaikkaa.

(– –)

Valittaja on lisäksi kertonut isänsä ostaneen Kabulista nykyisin yli miljoonan dollarin arvoisen tontin, jonka naapuritontin omistaja otti myö-hemmin käyttöönsä ja rakennutti tontille supermarketin. Asian käsittely oikeudessa on kesken. Valittajaa ei ole suoranaisesti uhkailtu tonttiriidan vuoksi.

Maatietous

Afganistanin turvallisuustilanne on pysynyt arvaamattomana siviilien kantaessa sen pahimmat vaikutukset. Konflikti vaikuttaa enenevässä määrin kaikkiin maan alueisiin ja sen luonne on jatkanut muuttumistaan. Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen vuonna 2014 on vaikuttanut iskujen lisääntymiseen. Vuonna 2016 siviiliuhrien määrä on kasvanut eniten Afganistanin etelä- ja keskiosissa. Vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla aseellinen konflikti ympäri Afganistania on vaatinut saman verran siviiliuhreja vuoden 2016 vastaavaan ajankohtaan verrattuna. (UNHCR 2016; UNAMA, Afghanistan - Annual Report 2016, Protection Of Civilians In Armed Conflict, February 2017 ja UNAMA, Afghanistan - Midyear Report 2017, Protection Of Civilians In Armed Conflict, July 2017)

Kansainvälisten toimijoiden tai hallituksen tukijoilla kaikilla tasoilla on Afganistanissa lisääntynyt riski joutua hallituksenvastaisten ryhmien hyökkäysten kohteeksi niillä alueilla, joilla nämä ryhmät toimivat tai jotka ovat niiden vallassa. Talebanien on raportoitu ottavan kohteikseen siviilejä, joiden epäillään tekevän yhteistyötä hallitusta tukevien joukkojen kanssa taikka vakoilevan heille. (UNHCR 2016)

Talebanit kykenevät jäljittämään tavoittelemiaan henkilöitä verkostojensa kautta. Kuitenkin jäljittäminen on heille hankalampaa kaupunkialueilla, kuten Kabulin, Heratin ja Mazar-i-Sharifin kaupungeissa. Matalan profiilin toimijoilla on yleisesti ottaen alhainen riski joutua aseistautuneiden ryhmien iskujen kohteeksi näissä kaupungeissa. (Migrationsverket, Rättsligt ställningstagande angående säkerhetsläget i Afghanistan, 2016-12-08 ja Canada: Immigration and Refugee Board of Canada, Afghanistan: Whether the Taliban has the capacity to pursue individuals after they relocate to another region; their capacity to track individuals over the long term; Taliban capacity to carry out targeted killings (2012-January 2016) 15 February 2016)

Etnisistä vähemmistöistä shiiauskoiset hazarat ovat kohdanneet yhteiskunnallista ja muuta syrjintää erityisesti pataanien taholta, mutta vähemmistön asemassa on toisaalta tapahtunut jonkin verran poliittista ja yhteiskunnallista edistystä talebanien hallinnon kukistuttua. Hazaroihin on kohdistunut kidnappauksia useissa eri maakunnissa, ja heihin kohdistuva häirintä on lisääntynyt talebanien ja muiden hallituksenvastaisten ryhmien taholta. (U.S. Department of State, 2015 Country Reports on Human Rights Practices - Afghanistan, 13 April 2016; U.S. Congressional Research Service, Afghanistan: Politics, Elections, and Government Performance, 12 January 2015 ja UNHCR 2016)

Kabulin turvallisuustilanne on arvioitu suhteellisen hyväksi maakuntiin verrattuna. Vaikka iskut Kabulin alueella ovat määrällisesti korkealla tasolla, on siviileihin kohdistuva vaara asukaslukuun suhteutettuna melko vähäinen. Iskut kohdistuvat pääasiallisesti viranomaisia tai kansainvälisiä toimijoita vastaan. Kabul on etnisesti moninainen kaupunki, jossa melkein kaikki etniset ryhmät ovat edustettuina ilman minkään ryhmän selvää enemmistöä. (EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, November 2016)

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana, että talebanit ovat yrittäneet värvätä valittajan joukkoihinsa ja että valittaja voisi kotialueelleen palatessaan olla vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittajalla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotialueellaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana, että valittaja olisi Afganistanissa korkeasti profiloitunut henkilö pelkästään perhetaustansa vuoksi, eikä sitä, että hän olisi kotimaassaan henkilökohtaisesti vaarassa etnisestä taustastaan johtuen. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittajan on mahdollista asettua turvallisesti asumaan Kabuliin, joka on miljoonakaupunki ja jossa valittajalla on viranomaissuojelun mahdollisuus. Näin ollen valittajalle ei ole myönnetty turvapaikkaa.

Valittaja on vedonnut siihen, että sisäinen pako ei ole hänelle mahdollinen häneen talebanin taholta kohdistuvan uhkan, etnisestä taustastaan johtuvan vainon ja oikeudenloukkausten vaaran sekä varallisuuden ja tukiverkoston puuttumisesta johtuvan haavoittuvan asemansa takia. Asiassa on siten ensisijaisesti kysymys sen arvioinnista, onko valittajalla ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettu sisäisen paon mahdollisuus Kabuliin.

Ulkomaalaislain 88 e §:n 1 momentin mukaan turvapaikka tai 88 tai 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa, onko osa maata 1 momentin mukainen, huomiota on kiinnitettävä kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin.

Ulkomaalaislain 88 e §:ää on muutettu lainmuutoksella 422/2014. Lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 9/2014 vp) mukaan ehdotetut muutokset vastaavat voimassa olevan ulkomaalaislain perusteluja (HE 166/2007 vp) ja vallitsevaa soveltamiskäytäntöä. Hallituksen esityksen HE 166/2007 vp mukaan sisäisen paon mahdollisuutta arvioitaessa on maan kyseisessä osassa vallitsevat yleiset olosuhteet, kuten turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne, otettava kokonaisuudessaan huomioon. Sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa on otettava huomioon myös turvapaikanhakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Henkilökohtaisia olosuhteita arvioitaessa huomionarvoisia seikkoja ovat muun muassa hakijan ikä, sukupuoli, terveydentila, perhesuhteet sekä muut häneen liittyvät seikat kuten uskonto ja etninen alkuperä. Myös mahdolliseen haavoittuvaan asemaan liittyvät erityistarpeet on otettava huomioon. On myös selvitettävä, onko hakijalla tosiasialliset mahdollisuudet elää tässä maan osassa. Kuitenkaan pelkästään se seikka, että hakijan elintaso laskisi, ei voi estää hakijan paluuta kyseiselle alueelle.

Sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa UNHCR:n (Guidelines on International Protection: Internal Flight or Relocation Alternative within the Context of Article 1A(2) of the 1951 Convention and/or 1967 Protocol relating to the Status of Refugees, 23 July 2003, jäljempänä UNHCR 2003) mukaan ensin on harkittava, onko sisäinen pako asianosaiselle mahdollinen vaihtoehto sekä sisäisen paon kohtuullisuus, millä tarkoitetaan sitä, voiko asianosainen viettää kyseisellä alueella suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia.

Asiassa on edellä todetuin perustein ensin arvioitava, onko valittaja Wardakin maakunnan ohella myös Kabulissa vaarassa joutua vainon kohteeksi, tai vaarassa joutua kärsimään vakavaa haittaa. Mikäli tällaista vaaraa ei katsota olevan, seuraavaksi on arvioitava, onko valittajan mahdollista matkustaa ja päästä Kabuliin turvallisesti ja laillisesti.

Talebanit eivät ole ennen yksittäistä, moskeijassa tapahtunutta rekrytointiyritystä tai sen jälkeen kohdistaneet valittajaan uhkauksia tai oikeudenloukkauksia. Valittaja kykeni seuraamuksetta poistumaan rekrytointitilanteesta uskottelemalla talebaneille aloittavansa heidän tukemansa uskonnonopetuksen. Valittajan kotona vuonna 2015 tehty etsintä on valitta-jan kertomuksen perusteella liittynyt ennemminkin talebanien pyrkimykseen löytää toisia tavoittelemiaan henkilöitä kuin henkilökohtaisesti valittajaan tai hänen perheenjäseniinsä. Heihin ei etsintätilanteessa kohdistunut väkivaltaa, uhkauksia tai muitakaan oikeudenloukkauksia. Valittaja ei tiedä, mitä hänen kansainvälisille joukoille työskennelleelle veljelleen on tapahtunut, tai mikä taho on vastuussa veljen mahdollisesta katoamisesta. Tieto siitä, että talebanit olisivat etsineet valittajaa hänen Afganistanista lähtönsä jälkeen, perustuu kuulopuheeseen. Esitetyn selvityksen perusteella valittaja ei ole ollut yhteiskunnallisesti tai uskonnollisesti aktiivinen. Hän ei kertomansa mukaan koskaan kirjautunut opiskelijaksi armeijaan valmistavaan kouluun, vaikka hän suunnitteli hakevansa sinne. Asiassa ei edellä esitetyn perusteella ole katsottava, että valittaja olisi isänsä tai veljensä työn perusteella tai muistakaan häneen henkilökohtaisesti liittyvistä syistä talebanin tai muidenkaan ryhmittymien erityisen mielenkiinnon kohteena ja siten tästä syystä vainon vaarassa kotialueensa lisäksi myös Kabulissa.

Valittaja on valitusvaiheessa vedonnut uutena seikkana siihen, että hänen sisarensa on joutunut talebanien sieppaamaksi, pahoinpitelemäksi ja raiskaamaksi ollessaan kuljettamassa valittajan pyytämiä, perhettään koskevia asiakirjoja Kabuliin. Ottaen huomioon edellä valittajan ja hänen perheenjäsentensä profiloitumisesta suhteessa talebaniin todettu sekä se seikka, että valittajan esittämä selvitys sisarensa sieppauksesta perustuu kokonaisuudessaan kuulopuheeseen, valitusvaiheessa esitetyt uudet seikat eivät anna aihetta arvioida valittajaan talebanin taholta kohdistuvaa uhkaa toisin kuin hallinto-oikeus on edellä tehnyt.

Kabul on etnisesti moninainen kaupunki, jossa millään ryhmällä ei ole selvää enemmistöä. Valittajaan ei ole kohdistunut mitään oikeudenloukkauksia etnisen taustansa perusteella. Valittajan pelko oikeudenloukkausten vaarasta tulevaisuudessa perustuu tältä osin hänen omaan olettamukseensa. Ajantasaisesta maatietoudesta ei ole saatavilla sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin arvioida, että hazaroita yleisesti vainottaisiin Kabulissa ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä hazaroiden ole raportoitu olevan siellä hallituksenvastaisten joukkojen erityisen mielenkiinnon kohteena.

Jos valittaja palautetaan tai hän muutoin palaa Afganistaniin, hän voi päästä suoraan Kabuliin. Hänen on siten mahdollista matkustaa ja päästä sisäisen paon kohdealueelle turvallisesti ja laillisesti.

Asiassa on vielä arvioitava, voidaanko valittajan kohtuudella edellyttää oleskelevan Kabulissa. Tässä harkinnassa on kiinnitettävä huomiota sisäisen paon kohdealueella vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja valittajan henkilökohtaisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan.

Kabulin kaupungissa on vuonna 2015 arvioitu asuvan noin 3,7 miljoonaa ihmistä, ja joidenkin arvioiden mukaan kaupungin asukasmäärä on jopa noin 7 miljoonaa ihmistä. Kabulin kaupungista ei ole siirtynyt maan sisäisiä pakolaisia, vaan siitä on muodostunut sisäiselle paolle tärkeä kohde, mikä johtuu palaajien käsityksestä sen vakaammasta turvallisuustilanteesta ja mahdollisuudesta parantaa omia elinolosuhteita. Kabulin on raportoitu vastaanottaneen lähes 40 prosenttia maan sisäisistä pakolaisista vuodesta 2002 lähtien. Kabulissa toimii paljon avustusjärjestöjä, mutta niiden auttamiskyky on voimavarojen puutteen vuoksi rajallinen. Kabulin maakunnan alueella on arvioitu olevan noin 1,8 miljoonaa avuntarvitsijaa vuoden 2017 aikana. Afganistanissa sisäiset pakolaiset keskittyvät urbaaneille alueille, erityisesti Kabuliin ja Jalalabadiin, joiden rajoittunut infrastruktuuri sekä vastaanottokyvyn ja suojan puute voivat aiheuttaa vakavia humanitaarisia riskejä. Dokumentoimattomien henkilöiden tilanne on dokumentoituja pakolaisia vaikeampi. Arviolta noin 55 000 henkilöä asuu Kabulin kaupungissa erilaisissa tilapäismajoituksissa vaikeissa olosuhteissa. Sisäisen paon seuraukset ovat erityisen vaikeat lapsille, joilla ei ole tukiverkostoa, sekä yksinäisille naisille. Humanitaarisen tuen antamisessa on systemaattisia ongelmia naisten ja tyttöjen avustamisen ja suojelun osalta. (EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, November 2016; UN Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (OCHA), Afghanistan:

Conflict Induced Displacements - Snapshot (1 January – 31 December 2016), 29 January 2017; UN Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (OCHA), Afghanistan: Conflict Induced Displacements – Snapshot (as of 14 May 2017), 14 May 2017; UN Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (OCHA), Afghanistan 2017 Humanitarian Response Plan, November 2016; UN Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (OCHA), Afghanistan: Population Estimate for 2015, 26.8.2015; Migrationsverket, Rättsligt ställnings- tagande angående säkerhetsläget i Afghanistan, 2016-12-08 ja UNHCR 2016)

Kabulin olosuhteista saatava ajantasainen maatietous huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, etteivät Kabulin yleiset olosuhteet ole esteenä valittajan oleskelulle Kabulissa.

Asiassa on lopuksi arvioitava, voiko valittaja viettää Kabulissa suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Tässä arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota valittajan yksilöllisiin olosuhteisiin ja mahdolliseen haavoittuvaan asemaan.

Erikoislääkäri on 10.1.2017 antamassaan lausunnossa todennut valittajalla traumaperäisen stressihäiriön (F43.1), jonka hoitoon on määrätty lääkitys. Erikoislääkäri on todennut valittajan tarvitsevan traumaperäisen stressihäiriön hoitoon vakauttavaa hoitoa ja seurantaa. Lausunnon mukaan valittajalla on muistikuvia traumaattisista tapahtumista, painajaisunia, ahdistuneisuutta koettuja tapahtumia muistuttavissa olosuhteissa, unettomuutta, ärtymystä, keskittymisvaikeuksia, lisääntynyttä valppautta ja liiallista säpsähtelyä. Lisäksi valittaja on kertonut erikoislääkärille masennuksesta, itsetuhoajatuksista sekä univaikeuksista.

Afganistanin konflikti on vaikeuttanut väestön pääsyä perusterveydenhuollon pariin. Väestöstä noin 36 prosentilla ei ole pääsyä perusterveydenhuollon palvelujen piiriin. Afganistaniin palaavilla henkilöillä pääsy terveydenhuollon piiriin on yhtä laaja kuin muulla väestöllä. (UNHCR 2016; UNHCR Afghanistan: Voluntary Repatriation to Afghanistan – 2015. Key Findings of UNHCR Return Monitoring, 1 January – 31 December 2015, April 2016)

Mielenterveyspalvelut kuuluvat Afganistanin kansallisen mielenterveyspalveluita koskevan strategian mukaisesti perusterveydenhuollon piiriin. Mielenterveyspalvelut käsittävät perustason lääkehoidon ja psykososiaalisen neuvonnan (Landinfo, Afghanistan: Psykisk helsevern, 29.1.2015).

Valittajalla diagnosoidun traumaperäisen stressihäiriön oireisiin on niiden vakavuusasteesta saatuun selvitykseen sekä edellä tarkoitettuun maatietouteen nähden katsottava olevan saatavilla hoitoa myös Afganistanissa. Valittaja ei ole esitetyn selvityksen perusteella asunut Kabulissa, eikä hänellä kertomansa mukaan ole siellä enää sukulaisia. Tämä voi sinänsä vaikeuttaa hänen asettumistaan Kabuliin, mutta asiassa ei ole tullut ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida valittajan olevan erityisen haavoittuvassa asemassa. Valittaja on asunut koko elämänsä ajan Afganistanissa ja käynyt useita kertoja Kabulissa, jossa hänellä on ystäviä ja tuttavia. Hän puhuu äidinkielenään daria, joka on yksi Afganistanin puhutuimmista kielistä. Valittaja on käynyt kuusi vuotta koulua ja hänellä on aikaisempaa työkokemusta osaksi omistamastaan elintarvikekaupasta. Valittajalla on täysi-ikäisenä ja työkykyisenä naimattomana miehenä mahdollisuus työllistyä ja elättää itsensä Kabulissa. Hallinto-oikeus katsoo, että valittajan voidaan hänen yksilöllisistä olosuhteistaan saatu selvitys huomioon ottaen ulkomaalaislain 88 e §:n tarkoittamalla tavalla kohtuudella edellyttää turvautuvan sisäiseen pakoon Kabuliin. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa turvapaikka on voitu jättää valittajalle myöntämättä.

Ottaen huomioon valittajan terveydentilasta ja siihen Afganistanissa saatavilla olevasta hoidosta edellä todettu, perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei ole ilmennyt.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi Afganistaniin. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen ulkomaalaislain 146 §:n mukainen kokonaisharkinta ei anna aihetta katsoa asiaa toisin.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Klaus Järvinen ja Reetta Kannisto. Esittelijä Jenni Hiltunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittaja on vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan myöntämiseksi. Valittaja on lisäksi vaatinut, että maasta poistamisen täytäntöönpano kielletään.

Valittaja on esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Valittaja on peräisin merkittävästä ja tunnetusta suvusta, joka on pitkään toiminut valtion kanssa yhteistyössä Taleban-liikettä vastaan. Valittaja oli ilmoittautunut 16-vuotiaiden armeijaan valmistavaan Harbi Shanzin kouluun, sillä myös hän halusi taistella talebaneja vastaan. Valittaja on turvapaikkapuhuttelussa kertonut yksityiskohtaisesti häneen kohdistuneista uhkauksista. Talebanit olivat muun muassa ottaneet hänet kiinni ja vaatineet häntä luopumaan yhteistyöstä valtion kanssa ja liittymään heihin. Uhkailun jälkeen valittaja pakeni maasta.

Valittaja on Maahanmuuttovirastolta kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan ottanut yhteyttä sisareensa, pyytänyt tätä hakemaan perheen kotitalosta asiakirjoja ja lähettämään ne valittajalle. Valittajan isää koskevista kahdesta asiakirjasta ilmeni, että isä oli tehnyt töitä valtiolle. Valittajan veljeä koskevista asiakirjoista toinen oli kunniakirja arvokkaasta työstä ja toisessa oli listattuna talebanien taistelijoiden nimiä, joiden yhteystietoja veljen piti hankkia ja toimittaa Yhdysvalloille. Lisäksi mukana oli lomake valittajan ilmoittautumisesta kansanarmeijaan eli Harbi Shanzin kouluun. Lomakkeessa oli kaikki hänen tietonsa ja myös hänen kuvansa.

Valittajan sisaren haettua paperit talebanit olivat pysäyttäneet sisaren auton lähellä kotikylää ja ottaneet sisaren ja tämän autonkuljettajan vangeikseen. Kylän lakimies oli ottanut yhteyttä alueen Taleban-johtajaan, joka oli vahvistanut tapahtuneen. Kylän vanhimmat olivat anoneet alueen Taleban-johtajalta valittajan sisaren ja kuljettajan vapauttamista. Talebanit olivat tällöin sanoneet löytäneensä valittajan sisaren hallussa olevat paperit. Talebanit olivat ilmoittaneet, että perhe on aiheuttanut huomattavasti haittaa talebaneille eikä perheestä jätetä ketään henkiin, ja todenneet valittajan olevan vielä vapaalla jalalla.

Sisar oli vapautunut kylän vanhimpien avulla maksettuaan 42 000 Yhdysvaltain dollaria Taleban-liikkeen johtajalle. Sisar oli ollut siepattuna Ghowrin maakunnassa, ja häntä oli sieppauksen aikana raiskattu ja kidutettu. Hän oli paennut vapautumisensa jälkeen Pakistaniin. Sisaren kunnia tahraantui sieppauksen vuoksi eikä hän siksi halua enää olla valittajan kanssa tekemisissä.

Valittaja on turvapaikkapuhuttelussaan tuonut esille perheensä omistamaa tonttia koskevan riita-asian. Hänen isänsä oli ostanut Kabulista arvokkaan tontin, jonka naapuritontin omistaja oli ottanut omaan käyttöönsä. Asiaa on yritetty sopia naapuritontin omistajan kanssa, mistä johtuen valittaja on ollut häneen yhteydessä elokuussa 2017. Valittajan kieltäydyttyä naapuritontin omistajan tarjouksesta tämä oli uhannut valittajan tappamisella, mikäli valittaja menee Kabuliin. Riitaa Kabulissa hoitavan avustajan veli oli surmattu. Tämä liittyy tonttiriitaan ja valittajaan. Valittajan turvallisuus on vakavassa vaarassa Kabulissa paitsi talebanien vainon myös tonttiriidan vuoksi.

Sisäistä pakoa ei tule soveltaa valittajan kohdalla. Valittaja on profiloitunut perheensä kautta, ja häneen kohdistuu merkittävää ja edelleen jatkuvaa uhkaa talebanien taholta koko Afganistanissa ja myös Kabulissa. Sisaren sieppaus heikensi hänen tilannettaan, sillä Taleban-liike sai yksityiskohtaista tietoa valittajan ilmoittautumisesta armeijaan ja hänen perheensä toiminnasta talebaneja vastaan. Valittajaa on myös uhkailtu tonttiriidan vuoksi.

Sisäisen paon soveltaminen valittajan kohdalla on ristiriidassa UNHCR:n linjauksen kanssa. UNHCR:n mukaan sisäistä pakoa on kriittisesti harkittava henkilöiden kohdalla, joita uhkaa vaino hallituksenvastaisten liikkeiden, kuten Talebanin, taholta. Taleban-liikkeellä on merkittävää operationaalista kapasiteettia ja se tekee iskuja myös alueilla, jotka eivät ole sen efektiivisen vallan alla. Iskuja tehdään myös kaupungeissa. Taleban-liikkeen voimistuminen lisää valittajaan kohdistuvaa riskiä.

Talebaneille kiinnijäämisen riskiä lisää merkittävällä tavalla valittajan hazaratausta. Hazaralaisuus on huomattavissa henkilön ulkonäöstä, mikä tekee heistä helpon kohteen. Talebanit sieppaavat ja tappavat hazaroita systemaattisesti. UNHCR:n raportissa todetaan hazaroihin kohdistuneiden väkivallantekojen merkittävästi lisääntyneen.

Turvallisuusnäkökohtien lisäksi Kabulissa ei ole olemassa muitakaan elämisen edellytyksiä. Valittaja ei ole asunut Kabulissa eikä hänellä ole siellä kunnollista läheisverkostoa. Valittajalla ei myöskään ole taloudellisia mahdollisuuksia elää Kabulissa. Edelleen sisäisen paon vaatimuksen kohtuuttomuutta puoltaa valittajan terveydentila, joka on heikentynyt edelleen.

Valittaja on valituksen täydennyksessä lausunut, että hänen psyykkinen terveydentilansa on niin heikko, ettei häntä voida palauttaa kotimaahansa. Täydennykseen on liitetty 20.9.2017 annettu lääkärinlausunto.

Merkintä

Korkein hallinto-oikeus on 12.10.2017 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 5110 kieltänyt maastapoistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan myöntämiseksi.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Valittajalla on arvioitu olevan turvapaikkaan oikeuttavin tavoin perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotialueellaan Wardakin maakunnassa vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Asiassa on kysymys siitä, onko hänellä katsottava olevan ulkomaalaislain 88 e §:n mukainen sisäisen paon mahdollisuus Kabuliin.

Sisäisen paon mahdollisuuden osalta on ensin arvioitava, onko valittaja Wardakin maakunnan ohella myös Kabulissa vaarassa joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa. Jos valittajan ei ole katsottava olevan vainon tai vakavan haitan vaarassa Kabulissa, on vielä arvioitava, onko valittajalla mahdollisuus päästä Kabuliin turvallisesti ja voidaanko hänen kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä.

Sovellettavat säännökset esitöineen

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

Ulkomaalaislain 88 e §:n mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä.

Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa, onko osa maata 1 momentin mukainen, huomiota on kiinnitettävä kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin.

Ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan ulkomaalaislain 88 e §:n (323/2009) osalta seuraavaa:

"Arvioitaessa, onko sisäinen pako mahdollinen, on pykälän 2 momentin mukaan kiinnitettävä huomiota maan kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin. Sisäinen pako on mahdollista vain, jos henkilöön kohdistunut vaino tai vakava haitta on tapahtunut paikallisesti ja jos on syytä uskoa, että sen aiheuttaja ei voi harjoittaa vainoa tai aiheuttaa vakavaa haittaa alueella, jonne turvapaikanhakija palautettaisiin. Tässä harkinnassa olennaista on se, mikä taho on vainoa harjoittanut tai vakavan haitan aiheuttanut. Jos vainon harjoittaja tai vakavan haitan aiheuttaja on valtio, pääsääntöisesti mikään kyseisen valtion osa ei liene hakijalle turvallinen. Jos vaino tai vakava haitta aiheutuu muun toimijan kuin valtion taholta, on selvitettävä, mitkä ovat toimijan mahdollisuudet tai aikomukset harjoittaa vainoa tai aiheuttaa vakavaa haittaa myös jossain muussa valtion osassa. Tässä yhteydessä on myös arvioitava sitä, mitkä ovat valtion tosiasialliset mahdollisuudet tarjota suojelua tuossa valtion osassa nyt, jos kyseinen valtio ei suojellut hakijaa aiemmin. Sisäisen paon mahdollisuutta arvioitaessa on maan kyseisessä osassa vallitsevat yleiset olosuhteet, kuten turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne, otettava kokonaisuudessaan huomioon.

Sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa on otettava huomioon myös turvapaikanhakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Henkilökohtaisia olosuhteita arvioitaessa huomionarvoisia seikkoja ovat muun muassa hakijan ikä, sukupuoli, terveydentila, perhesuhteet sekä muut häneen liittyvät seikat kuten uskonto ja etninen alkuperä. Myös mahdolliseen haavoittuvaan asemaan liittyvät erityistarpeet on otettava huomioon. On selvitettävä, onko hänellä laillinen oleskeluoikeus sillä alueella, jonne hänet palautettaisiin ja onko hän siellä suojassa palauttamiselta alueelle, jolla hän olisi vaarassa. On myös selvitettävä, onko hakijalla tosiasialliset mahdollisuudet elää tässä maan osassa. Kuitenkaan pelkästään se seikka, että hakijan elintaso laskisi, ei voi estää hakijan paluuta kyseiselle alueelle. Lisäksi on otettava huomioon, onko henkilön käytännössä mahdollista matkustaa turvallisesti tälle suojelua tarjoavalle alueelle vai onko hänen matkallaan esteitä tai kulkeeko matka sellaisen alueen kautta, jossa häntä uhkaa vaino tai vakavan haitan vaara."

Ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 9/2014 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 88 e §:n (422/2014) osalta seuraavaa:

"Pykälää ehdotetaan muutettavaksi määritelmädirektiivin 8 artiklaan tehtyjen muutosten mukaisesti. Voimassa olevan lain 88 e §:n 1 momentin mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa. Momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voitaisiin jättää myöntämättä myös, jos ulkomaalaisella on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Edelleen momenttiin lisättäisiin määritelmädirektiivin uusi edellytys, jonka mukaan ulkomaalaisen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan. Lisäys vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 11.1.2007 antamaa tuomiota asiassa Salah Sheekh v. Alankomaat (kohta 141). Direktiivi sisältää tuomion sanatarkan sanamuodon: hakijan on voitava turvallisesti ja laillisesti matkustaa kyseiseen osaan maata, hänellä on oltava sinne pääsy ja hänen on voitava kohtuudella olettaa jäävän sinne. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin siitä, että hakijalla on oltava mahdollisuus turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan. Pääseminen sisältäisi siis sekä turvallisen ja laillisen matkustamisen että pääsyn mainitulle alueelle.

Ehdotetut muutokset vastaavat voimassa olevan ulkomaalaislain perusteluja (HE 166/2007 vp) ja vallitsevaa soveltamiskäytäntöä. Direktiivin uuden 27 johdantokappaleen mukaan alkuperämaassa vainoa tai vakavaa haittaa vastaan tarjottavan suojelun pitäisi olla tosiasiallisesti hakijan saatavilla alkuperämaan osassa, mihin hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa, mihin hänellä on pääsy ja mihin hänen voidaan kohtuudella olettaa jäävän. Kun valtio tai valtion viranomaiset harjoittavat vainoa tai aiheuttavat vakavaa haittaa, ennakko-oletuksena olisi oltava, ettei suojelua tosiasiallisesti ole hakijan saatavilla. Edelleen johdantokappaleen mukaan kun hakija on ilman huoltajaa oleva alaikäinen, tämän edun mukaisten hoito- ja huoltojärjestelyjen saatavuuden olisi kuuluttava sen arviointiin, onko tätä suojelua tosiasiallisesti saatavilla."

UNHCR:n kannanottoja sisäisestä paosta

UNHCR:n vuonna 2003 antamien yleisten suuntaviivojen mukaan sisäisen paon soveltaminen edellyttää kaksiosaista analyysia. Ensin on harkittava, onko sisäinen pako asianomaiselle mahdollinen vaihtoehto, kun otetaan huomioon muun muassa käytännön pääsy alueelle ja sen turvallisuus. Paon toteutettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon, onko henkilön mahdollista päästä kohdealueelle käytännöllisesti, turvallisesti ja laillisesti sekä joutuisiko henkilö vainon tai muun vakavan haitan vaaraan kohdealueella. Toiseksi on harkittava sisäisen paon kohtuullisuutta, millä tarkoitetaan sen selvittämistä, voiko asianomainen viettää kyseisellä alueella suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon hakijan henkilökohtaiset olosuhteet kuten ikä, sukupuoli, terveydentila, mahdollinen vammaisuus, perhesiteet, erityinen haavoittuvuus, etniset, kulttuuriset ja uskonnolliset seikat, poliittiset ja sosiaaliset siteet, kieli sekä koulutuksellinen ja ammatillinen tausta ja mahdollisuudet. Myös aiemmat vainon kokemukset on otettava huomioon. (UNHCR 2003)

Sisäisen paon kohdealueen turvallisuustilanteen tulee olla kestävä, ja tarjolla tulee olla suojaa ja pysyvyyttä. Kohdealuetta ei ole pidettävä koh-tuullisena vaihtoehtona, jos perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen siellä on selvästi kyseenalaista. Arvioitaessa sisäisen paon kohtuullisuutta on otettava huomioon sosioekonomiset olosuhteet, kuten henkilön mahdollisuudet ansaita elanto ja saada asuinsija sekä tarvittaessa terveydenhoitoa kohdealueella. On kohtuutonta edellyttää henkilön siirtyvän alueelle, jossa hän joutuisi elämään äärimmäisessä köyhyydessä tai muutoin hengissäpysymisen kannalta riittämättömissä elinolosuhteissa. Pelkästään taloudellisen tilanteen tai elinolojen heikentyminen ei tee kohdealueelle siirtymistä kohtuuttomaksi. (UNHCR 2003)

UNHCR:n vuonna 2016 antamien Afganistania koskevien suuntaviivojen mukaan sisäistä pakoa on harkittava tapauskohtaisesti ottaen huomioon kohdealueen turvallisuus-, ihmisoikeus- ja humanitaarinen tilanne. Sisäisen paon kohtuullisuutta arvioitaessa on erityisesti otettava huomioon Afganistanissa jo sisäisesti pakolaisena olevien heikot elinolosuhteet ja heidän epävarma ihmisoikeustilanteensa. UNHCR katsoo, että sisäinen pako on kohtuullinen vain, kun henkilöllä on i) pääsy suojaan ja ii) keskeisiin palveluihin kuten sanitaatioon, terveydenhoitoon ja koulutukseen sekä iii) mahdollisuus toimeentuloon. Tämän lisäksi sisäinen pako on kohtuullista vain, kun henkilöllä on kohdealueella perinteinen suvun tai etnisen yhteisön muodostama turvaverkko, jonka voidaan arvioida olevan halukas ja kykenevä aidosti tukemaan hakijaa käytännössä. Turvaverkkoa koskevasta edellytyksestä voidaan ainoastaan poiketa sellaisten naimattomien työkykyisten miesten ja työikäisten avioparien kohdalla, joilla ei ole erityisiä haavoittuvia ominaisuuksia. Tällaiset henkilöt kykenevät tietyissä olosuhteissa pärjäämään ilman suvun ja yhteisön tukiverkostoa kaupunkialueilla, joissa on riittävä perusinfrastruktuuri ja mahdollisuudet tyydyttää elämisen perustarpeet, ja jotka ovat valtion tehokkaan hallinnan alla. Vuosikymmeniä kestävistä sodista, suurista pakolaismääristä ja sisäisestä pakolaisuudesta johtuva perinteisten sosiaalisten rakennelmien murentuminen edellyttää tapauskohtaista arviointia. (UNHCR 2016) Lisäksi UNHCR on lausunut kysymyksestä erikseen yksin olevien naisten ja lasten osalta.

Oikeuskäytäntöä

Korkein hallinto-oikeus on toukokuussa 2017 antamissaan päätöksissä KHO 2017:73 ja KHO 2017:74 arvioinut sisäisen paon mahdollisuutta Kabuliin, kun kyseessä oli lapsiperhe.

Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan KHO 2017:73, että arvioitaessa sisäisen paon mahdollisuutta Kabuliin kysymys oli viime kädessä ulkomaalaislain 88 e §:n 1 momentissa tarkoitetusta sisäisen paon koh-tuullisuutta koskevasta harkinnasta, jossa huomiota oli kiinnitettävä kohdealueella vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja valittajien henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Kabulissa vallitsevien olosuhteiden ei katsottu muodostavan yleistä estettä soveltaa sisäisen paon mahdollisuutta lapsiperheisiin tai Afganistanin ulkopuolella pitkään oleskelleisiin afganistanilaisiin. Asiassa oli kuitenkin otettava huomioon kolmilapsisen perheen henkilökohtaiset olosuhteet ja erityisesti se, että perheen jäsenet eivät olleet isän lapsuusvuosia lukuun ottamatta asuneet Afganistanissa, eikä heillä ollut Kabulissa tai muuallakaan Afganistanissa sukulaisten tai muiden tahojen tehokkaaksi katsottavaa turvaverkkoa. Sen sijaan valittajilla oli siteitä Suomeen, jossa perheen äidin kiintiöpakolaisina saapuneet lähisukulaiset jo laillisesti oleskelivat. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa valittajien ei kohtuudella voitu edellyttää turvautuvan sisäiseen pakoon Kabuliin. Myös ulkomaalaislain 146 §:n mukaisessa kokonaisharkinnassa valittajien käännyttämistä vastaan puhuvat seikat olivat käännyttämisen puolesta puhuvia seikkoja painavampia.

Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan KHO 2017:74, että kun valittajien ei voitu katsoa olevan Kabulissa turvapaikan tai toissijaisen suojelun myöntämisen tarpeessa ja heillä oli mahdollisuus matkustaa ja päästä sinne turvallisesti ja laillisesti, arvioitaessa sisäisen paon mahdollisuutta Kabuliin kysymys oli viime kädessä ulkomaalaislain 88 e §:n 1 momentissa tarkoitetusta sisäisen paon kohtuullisuutta koskevasta harkinnasta, jossa huomiota oli kiinnitettävä kohdealueella vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja valittajien henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Kabulissa vallitsevien olosuhteiden ei katsottu muodostavan yleistä estettä soveltaa sisäisen paon mahdollisuutta lapsiperheisiin. Valittajat olivat asuneet koko elämänsä Afganistanissa ja heillä oli ainakin ollut Kabulissa lähisukulaisia. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa valittajien voitiin kohtuudella edellyttää turvautuvan sisäiseen pakoon Kabuliin.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan katsonut, ettei Kabulin yleinen turvallisuustilanne ole ollut niin vakava, että se sellaisenaan aiheuttaisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 tai 3 artiklan loukkauksen palautettaessa henkilö maahan. Esimerkiksi asiassa A.M. v. Alankomaat 5.7.2016 annetussa tuomioissa oli kysymys henkilön, joka oli alkuperältään hazara, palauttamisesta kotialueelleen Kabuliin. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, ettei selvitys osoittanut, että henkilö olisi todellisessa vaarassa joutua alttiiksi ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaiselle kohtelulle (tuomion kohta 85). Tuomioistuin totesi, ettei selvitys osoittanut, että henkilön asema olisi huonompi kuin muiden jo Afganistanissa elävien hazaroiden asema. Vaikka tuomioistuin katsoi, että hazaroiden yleinen asema Afganistanissa saattaa olla kaukana täydellisestä, se ei ole niin raastava, että henkilön palauttaminen pelkän hazara-etnisyyden vuoksi johtaisi 3 artiklan loukkaukseen (kohta 86). Afganistanin yleisen turval-lisuustilanteen merkityksen osalta tuomioistuin viittasi asiassa H. ja B. v. Yhdistynyt kuningaskunta 9.4.2013 antamaansa tuomioon ja katsoi, ettei ajantasainenkaan selvitys osoittanut, että palautus rikkoisi Afganistanin yleisen turvallisuustilanteen johdosta mainittua artiklaa (kohta 87).

Ranskan kansallinen turvapaikkatuomioistuin (Cour National du droit d'asile, Décision N° 17045561) on 9.3.2018 antamassaan päätöksessä arvioinut, että mielivaltaisen väkivallan aste Kabulin kaupungissa yltää tasolle, joka sellaisenaan merkitsisi valittajalle todellista uhkaa joutua Kabulissa kärsimään mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa.

Itävallan korkein hallinto-oikeus (Verwaltungsgerichtshof ) on 23.1.2018 antamassaan päätöksessä Ra 2018/18/0001 käsitellyt sisäisen paon edellytyksiä asiassa, jossa kysymys oli Kapisan maakunnasta olevan tadžikki-alkuperää olevan turvapaikanhakijan sisäisen paon mahdollisuutta Kabuliin. Turvapaikanhakija oli työkykyinen, nuori ja paikallista kieltä puhuva oleva mies, jolla oli koulutusta ja kaupallisia taitoja ja joka oli asunut Kabulissa kolme vuotta käydessään siellä koulua. Päätöksessä katsottiin sisäisen paon edellytysten täyttyvän.

Yhdistyneen kuningaskunnan Upper Tribunal (Immigration and Asylum Chamber), jäljempänä UTIAC, on 16.4.2018 antamassaan päätöksessä AS (Safety of Kabul) Afghanistan CG [2018] UKUT 118 (IAC) arvioinut kysymystä paluusta ja sisäisestä paosta Kabuliin. Päätöksen mukaan henkilöllä, joka on Talebanin vähäisen kiinnostuksen kohteena ja joka ei siis ole korkea-arvoinen hallituksen virkamies tai turvallisuusjoukkojen työntekijä tai vakoilija, ei ole Kabulissa perustellusti aihetta pelätä vainoa talebanin taholta.

Otettuaan huomioon Kabulissa vallitsevan turvallisuustilanteen sekä humanitaarisen tilanteen ja siellä asuvan väestön kokemat vaikeudet UTIAC on katsonut, että yleisesti ottaen sisäinen pako Kabuliin ei ole kohtuutonta tai liian vaikeaa naimattomalle, aikuiselle ja terveelle miehelle, vaikka hänellä ei olisi erityisiä suhteita tai turvaverkkoa kaupungissa.

UTIAC on todennut, että kunkin hakijan henkilökohtaiset ominaisuudet on kuitenkin otettava huomioon arvioitaessa sisäisen paon kohtuullisuutta. Huomioon otettavia seikkoja ovat muun ohella henkilön ikä, hänen turvaverkkonsa/suhteidensa luonne Kabulissa/Afganistanissa, fyysinen ja psyykkinen terveys sekä kieli, koulutus ja ammatilliset pätevyydet. Henkilö, jolla on Kabulissa turvaverkko tai erityisiä suhteita kaupunkiin, on paremmassa asemassa sinne palatessaan, mikä voi suojata erityisen haavoittuvassa olevaa henkilöä hänen palatessaan kotimaahansa.

UTIAC on päätöksessään todennut, että vaikka siviiliuhrien ja vaaratilanteiden määrä on Kabulissa kasvanut, turvallisuustilanteella on suora vaikutus vähäiseen osaan kaupungin väestöstä. UTIAC on päätöksessään katsonut, ettei Kabulissa vallitseva turvallisuustilanne yllä sellaiselle tasolle, että sisäinen pako kaupunkiin olisi kohtuuton tai liian vaikea.

Ajantasaista maatietoutta

Afganistanin aseellisessa konfliktissa kuolleiden ja haavoittuneiden siviilien määrä on vuoden 2018 ensimmäisen neljänneksen aikana pysynyt yhtä korkealla tasolla kuin vuonna 2017. Hallituksenvastaisten aseellisten ryhmittymien siviileihin kohdistamista iskuista aiheutuneiden siviiliuhrien määrä ovat kasvanut. Kyseiset ryhmittymätovat vuoden 2018 ensimmäisten kolmen kuukauden aikana aiheuttaneet 1 500 siviilin kuoleman tai loukkaantumisen. Kyseisten ryhmittymien siviileihin tarkoituksellisesti kohdistamista iskuista aiheutuneiden siviiliuhrien määrä on yli kaksinkertainen verrattuna vuoden 2017 vastaavaan ajanjaksoon. (United Nations Assistance Mission in Afghanistan (UNAMA),Protection of Civilians in Armed Conflict, 2018 Quarterly Report).

Vuonna 2017 raportoitiin 3 438 siviilin kuolleen ja 7 015 loukkaantuneen aseellisen konfliktin seurauksena Afganistanissa. Siviiliuhreja oli noin 9 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2016, mikä johtui varsinaisista taisteluista aiheutuneiden siviiliuhrien määrän vähenemisestä. Sen sijaan itsemurhaiskuista ja monimuotoisista iskuista aiheutuneiden siviiliuhrien määrä kasvoi vuonna 2017. Eniten siviiliuhreja kirjattiin Kabulin maakunnassa, pääasiassa Kabulin kaupungissa tapahtuneista iskuista. Kabulin maakunnassa kuoli vuoden 2017 aikana 479 siviiliä ja loukkaantui 1 352 siviiliä. Siviiliuhreista 88 prosenttia kuoli tai loukkaantui Kabulissa tehtyjen itsemurhaiskujen ja monimuotoisten iskujen seurauksena. (United Nations Assistance Mission in Afghanistan (UNAMA), Protection of Civilians in Armed Conflict, Annual Report 2017)

Noin 3,3 miljoonan afganistanilaisen arvioidaan tarvitsevan hätäapua vuonna 2018 (United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs, Humanitarian Needs Overview 2018).

Yhdistyneen kuningaskunnan Home Officen raportissa huhtikuulta 2018 todetaan, että Kabulissa vuoden 2017 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana kuolleiden ja loukkaantuneiden määrä oli noin 0,02 prosenttia kaupungin asukasmäärästä. (UK Home Office Country Policy and Information Note, Afghanistan: Security and Humanitarian Situation, huhtikuu 2018)

EASO:n (European Asylum Support Office) toukokuussa 2018 julkaiseman Afganistanin turvallisuustilannetta koskevan raportin mukaan suurin määrä Afganistanin siviiliuhreista kirjattiin vuonna 2017 Kabulin maakunnassa. Siviileihin, jotka ovat taustaltaan shiiamuslimeja, kohdistettiin Kabulissa useita tahallisia hyökkäyksiä, joista lähes kaikista Isis otti vastuun. Sekä talebanit että Isis kohdistivat hyökkäyksiä myös Afganistanin kansallisia turvallisuusjoukkoja vastaan. Siviileihin kohdistuneiden hyökkäysten johdosta Kabulin asukkaiden todetaan kokevan enenevästi turvattomuutta liikkuessaan kaupungissa. (EASO Country of Origin Information Report, Afghanistan Security Situation – Update, toukokuu 2018)

EASO:n raportin mukaan talebanit kohdistavat iskunsa muun ohella hallitukselle myötämielisten turvallisuusjoukkojen ja hallituksen – erityisesti puolustusministeriön, sisäministeriön ja oikeusministeriön – virkamiehiin ja työntekijöihin sekä tuomareihin ja syyttäjiin. Talebanin iskut kohdistuvat myös hallitusta tukeviin henkilöihin ja vakoilijoiksi epäiltyihin, kansainvälisten joukkojen kanssa yhteistyötä tekeviin, koulutuksen ja humanitaarisen avustamisen parissa työskenteleviin sekä uskonnollisiin johtajiin ja heimojohtajiin. Talebanit suhtautuvat myös hyvin kielteisesti toimittajiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin. Talebanilla arvioidaan olevan Kabulissa noin 1 500 vakoilijaa ja tiedonantajaa. Kabulissa talebanit kohdistavat kuitenkin iskunsa lähinnä korkean profiilin henkilöihin. (EASO Country of Origin Information, Afghanistan: Individuals Targeted by Armed Actors in the Conflict, joulukuu 2017)

Ruotsin maahanmuuttoviraston elokuussa 2017 julkaisemassa, Afganistanin turvallisuustilannetta koskevassa oikeudellisessa kannanotossa todetaan, että siviileihin kohdistuneiden iskujen määrä on Kabulissa vähentynyt, mutta iskut ovat vaatineet enemmän kuolonuhreja. Riski siviilinä joutua iskun uhriksi on kuitenkin pieni. (Lifos, Rättsligt ställningstagande angående säkerhetssituationen i Afghanistan, 29.8.2017)

Norjan Landinfon syyskuussa 2017 julkaisemassa, Kabulin turvallisuustilannetta koskevassa raportissa todetaan, että turvallisuustilanne on vaikeasti ennustettavissa ja nopeasti vaihteleva. Monimuotoiset hyökkäykset ja itsemurhaiskut muodostavat suurimman siviiliväestöön kohdistuvan uhan. Monimuotoiset hyökkäykset kohdistuvat korkean profiilin ja strategisesti tärkeisiin kohteisiin. Kohdistetut tapot ovat vuoden 2014 jälkeen vähentyneet. Talebanin toimintamahdollisuudet Kabulissa ovat rajalliset. Isis on tehnyt iskuja kaupungissa kesästä 2016 alkaen. Isis on muun ohella suorittanut useita hyökkäyksiä shiiauskoisia vastaan. (Landinfo, Temanotat: Afghanistan: Sikkerhetssituasjonen i Kabul by, 29.9.2017)

Landinfo toteaa, että kuolleiden ja loukkaantuneiden määrä Kabulin maakunnassa nousi vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla noin 26 prosenttia verrattuna vastaavaan ajanjaksoon vuonna 2016. Näistä siviiliuhreista yli puolet sai surmansa tai loukkaantui yhden ja saman iskun seurauksena.

EASO:n raportin mukaan Afganistanissa on runsaasti työttömyyttä ja työmarkkinat ovat haastavat. Myös korkeasti koulutetuilla ja pätevillä työntekijöillä on vaikeuksia löytää työtä, jos heillä ei ole suosittelijaa tai muuta verkostoa. Afganistanin työmarkkinoita leimaa korruptio ja nepotismi. Henkilön verkostoilla ja henkilökohtaisilla suhteilla on yleisesti ottaen enemmän merkitystä työnsaannin kannalta kuin henkilön muodollisella pätevyydellä. Työmarkkinat koostuvat pääasiallisesti ruumiillista työtä sisältävistä tehtävistä ilman vaatimuksia muodollisesta koulutuksesta, mikä heijastaa Afganistanin väestön vähäistä koulutustasoa. Kabulissa sisäisesti siirtymään joutuneet henkilöt, joilla ei ole perheyhteyksiä kaupungissa tai varaa maksaa asunnon vuokrakustannuksia, päätyvät yleensä asumaan teltoissa tai tilapäisissä majoissa leireillä tai epävirallisilla asutusalueilla tai asuttamaan hylättyjä, hallituksen entisiä rakennuksia. (EASO Country of Origin Information Report, Afghanistan Networks, helmikuu 2018)

Islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuva ryhmittymä (Afganistanissa tunnettu nimellä IS-Khorasan) on vuodesta 2016 lähtien tehnyt useita iskuja Kabulissa. Iskuja on suunnattu erityisesti Kabulin shiiavähemmistöön. IS-Khorasanin läsnäolo Kabulissa on vahvistunut ja siellä toimivien solujen toiminta on muuttunut yhä suunnitellummaksi ja väkivaltaisemmaksi. Maaliskuussa 2018 IS-Khorasan suoritti shiiojen pyhäkön lähellä iskun, jossa kuoli noin 30 henkilöä. Toisessa maaliskuun aikana tapahtuneessa Kabulin shiiavähemmistöön suunnatussa itsemurhaiskuissa kuoli yhdeksän henkilöä. IS-Khorasan on alkuvuonna 2018 lisäksi tehnyt iskuja, joiden kohteina ovat olleet sairaala ja korkein oikeus. Vaikka IS-Khorasan ei nauti suurta suosiota afganistanilaisten keskuudessa, sen on tehokkaan propagandansa ansiosta arvioitu onnistuneen houkuttelemaan puoleensa tyytymättömiä Taleban-taisteilijoita ja nuoria. (Jamestown Foundation, Islamic State a Deadly Force in Kabul, 6 April 2018, Terrorism Monitor Volume: 16 Issue: 7)

Kabulissa sijaitsevassa äänestäjien rekisteröintikeskuksessa 22.4.2018 tapahtuneessa itsemurhaiskussa kuoli 57 ihmistä ja yli 100 loukkaantui. Isis ilmoittautui iskun tekijäksi. (BBC News, 22.4.2018) Rekisteröintikeskus sijaitsee Kabulin Dasht-e-Barchi-alueella, jossa asuu paljon shiialaisia hazara-vähemmistöön kuuluvia ihmisiä. Isis on ilmoittanut iskun olleen kohdistettu shiiamuslimeihin (Time, 22.4.2018). Sekä talebanin että Isisin arvellaan pyrkivän siviileihin kohdistuvilla iskuilla pelottelemalla estämään ihmisiä äänestämästä lokakuussa 2018 järjestettävissä parlamentti- ja aluevaaleissa.(Al Jazeera, 22.4.2018)

Kabulissa 30.4.2018 tehdyissä kahdessa itsemurhaiskussa kuoli 26 ihmistä ja loukkaantui 45 ihmistä. Iskut sattuivat Shashdarakin alueella, jolla sijaitsee hallintorakennuksia. Jälkimmäisessä iskussa saivat surmansa yhdeksän toimittajaa, jotka olivat tulleet paikalle raportoimaan ensimmäisestä iskusta. Isis ilmoittautui iskujen tekijäksi. (Reuters, 30.4.2018; BBC News, 30.4.2018)

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on 19-vuotias, hazara-alkuperää oleva mies. Valittaja on Suomeen saapuessaan ollut 17-vuotias.

Asiassa saadun selvityksen mukaan talebanit ovat yrittäneet värvätä valittajan joukkoihinsa. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat katsoneet valittajan olevan tämän vuoksi kotialueelleen Wardakin maakuntaan palatessaan vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi. Valittajalla on todettu olevan perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotialueellaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Valittaja on myös esittänyt, että hän tulee merkittävästä ja tunnetusta perheestä, joka on pitkään toiminut talebaneja vastaan. Valittajan kertoman mukaan talebanien tietoon on lisäksi tullut, että valittaja on ilmoittautunut armeijaan valmistavaan kouluun tarkoituksenaan kouluttautua sotilaaksi ja taistella talebaneja vastaan. Valittaja on esittänyt, että perhetaustastaan ja henkilökohtaisista olosuhteistaan johtuen hän olisi vaarassa joutua Kabulissa talebanien oikeudenloukkausten kohteeksi. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat katsoneet, että valittaja ei ole perhetaustansa vuoksi tai häneen henkilökohtaisesti liittyvistä syistä profiloitunut kotialueensa ulkopuolella ja että hän voi näin ollen turvallisesti oleskella Kabulissa.

Valittaja on lisäksi esittänyt, että hän olisi Kabulissa oikeudenloukkausten vaarassa hänen perheensä omistamaan tonttiin liittyvän riita-asian vuoksi. Valittajan kertoman mukaan riidan toinen osapuoli on esittänyt uhkauksia valittajaa kohtaan.

Valittaja on myös vedonnut siihen, että hänellä ei ole Kabulissa sukulaisista koostuvaa turvaverkkoa, minkä vuoksi hänen ei voida kohtuudella edellyttää oleskelevan Kabulissa, kun vielä otetaan huomioon hänen terveydentilansa. Valittaja on terveydentilansa osalta esittänyt nuorisopsykiatrian ja psykiatrian erikoislääkärin lausunnon, jonka mukaan valittajalla on todettu traumaperäinen stressihäiriö. Hänellä on myös todettu masennusta, itsetuhoajatuksia, toivottomuutta ja univaikeuksia sopien keskivaikeaan tai vaikea-asteiseen masennukseen. Valittajasta on tehty kiireellinen lähete psykiatrian poliklinikalle.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on ratkaistavana, onko valittajalla katsottava olevan mahdollisuus sisäiseen pakoon Kabuliin ja voidaanko hänen siinä tapauksessa kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä.

Asiassa on ensin arvioitava, kohdistuuko valittajaan vainon tai vakavan haitan vaaraa kotimaakuntansa ohella myös Kabulissa. Mikäli häneen ei katsota kohdistuvan vainon tai vakavan haitan vaaraa Kabulissa, on vielä arvioitava, sallivatko Kabulissa vallitsevat olosuhteet yleisesti ottaen sisäisen paon mahdollisuuden soveltamisen, voiko valittaja päästä turvallisesti kaupunkiin ja voidaanko hänen kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä. Kyse on sekä sisäisen paon toteutettavuutta että kohtuullisuutta koskevasta harkinnasta, jossa huomiota on kiinnitettävä kohdealueella vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja valittajien henkilökohtaisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan.

Sisäisen paon kohdealueen yleisiä olosuhteita arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella väkivaltaisuuksien ja levottomuuksien luonne, maantieteellinen esiintyminen ja intensiteetti sekä ihmisoikeusloukkausten ja humanitaarisen oikeuden loukkausten laajuus. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä oikeusjärjestelmän toimivuuteen sekä siihen, missä määrin viranomaiset kykenevät valvomaan aluetta ja turvaamaan kansalaisten turvallisuuden.

Afganistanin konfliktissa esiintyy laajaa alueellista ja ajallista vaihtelua, mutta Kabulin maakunta on pitkään pysynyt valtion viranomaisten kontrollissa ja muuhun maahan verrattuna suhteellisen vakaana. Koska Kabul on hallinnollisesti ja siten myös strategisesti maan tärkein kaupunki, tapahtuu kaupungissa kuitenkin eniten itsemurhaiskuja ja muita, tärkeisiin kohteisiin suunnattuja monimuotoisia iskuja, minkä seurauksena siviiliuhrien määrä on suurin Kabulissa. Kabulin turvallisuustilanteen voidaan edellä mainitun maatiedon perusteella arvioida heikentyneen vuodesta 2017 lähtien. Isis on ollut läsnä kaupungissa vuodesta 2016 ja se on tehnyt muun ohella shiiauskoisia hazaroita kohtaan suunnattuja iskuja, mikä on heikentänyt shiiavähemmistön turvallisuustilannetta. Yksittäisen henkilön riski joutua väkivallan uhriksi on kuitenkin edelleen suhteellisen pieni.

Korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätöksestä ilmenevillä perusteilla sekä edellä mainittuun maatietouteen viitaten, ettei valittajalla ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa Kabulissa vainon tai vakavan haitan kohteeksi talebanin taholta perhetaustansa tai armeijaan valmistavaan koulutukseen hakeutumisen vuoksi. Korkein hallinto-oikeus arvioi myös, ettei valittajan perheen omistaman tontin hallintaan liittyvä vireillä oleva riita-asia aseta valittajaa vaaraan joutua Kabulissa vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi. Tältä osin korkein hallinto-oikeus ottaa huomioon sen valittajan kertoman seikan, että riita-asia on saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoo siten, että valittajan olisi sinänsä mahdollista muuttaa Kabuliin ilman, että hän olisi siellä henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi vaarassa joutua vainon tai vakavan haitan kohteeksi. Korkein hallinto-oikeus arvioi myös, ettei Kabulin yleinen turvallisuus- ja humanitaarinen tilanne ole sellainen, että se sellaisenaan asettaisi valittajan vakavaan ja henkilökohtaiseen vaaraan.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että jos valittaja palautetaan tai hän muutoin palaa Afganistaniin, hän voi päästä suoraan Kabuliin. Hänen on siten mahdollista matkustaa ja päästä sisäisen paon kohdealueelle turvallisesti ja laillisesti.

Asiassa on vielä arvioitava, voidaanko valittajan kohtuudella edellyttää oleskelevan Kabulissa. Tältä osin on arvioitava, voisiko valittaja Kabulissa elää suhteellisen normaalia elämää, joka ei merkittävästi poikkeaisi toisten, samaan väestöryhmän kuuluvien henkilöiden keskimääräisestä tilanteesta.

Normaalin elämän puitteisiin voidaan katsoa kuuluvan ainakin mahdollisuus hankkia toimeentulo ja asuinsija, sekä pääsy keskeisiin palveluihin, kuten sanitaatioon ja terveydenhoitopalveluihin. Sisäisen paon kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon valittajan yksilölliset olosuhteet kuten ikä, sukupuoli, terveydentila, perhesuhteet ja sosiaaliset siteet sekä etniset, kulttuuriset, kielelliset ja uskonnolliset seikat sekä koulutukselliset ja ammatilliset olosuhteet. Myös mahdolliseen haavoittuvaan asemaan liittyvät erityistarpeet on otettava asianmukaisesti huomioon. Terveydentilan arvioinnin osalta merkitystä on yhtäältä sillä, voiko henkilö sisäisen paon kohteessa saada tarvitsemaansa hoitoa, mutta toisaalta myös sillä, miten terveydentila vaikuttaa henkilön mahdollisuuksiin turvata itselleen suhteellisen normaalin elämän edellytykset.

Korkein hallinto-oikeus arvioi lähtökohtaisesti, että terveen, naimattoman ja työkykyisen miehen voidaan edellyttää oleskelevan Kabulissa siitäkin huolimatta, että hänellä ei ole kaupungissa sukulaisia tai muuta verkostoa. Sisäisen paon kohtuullisuuden arvioinnissa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota henkilön olosuhteisiin kokonaisuudessaan. Merkitystä on myös sisäisen paon kohteen turvallisuustilanteella, koska turvallisuuden heiketessä edellytykset suhteellisen normaaliin elämään vaikeutuvat.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että valittaja on ollut 17-vuotias lähtiessään Afganistanista. Hän on Suomessa ollessaan täysi-ikäistynyt ja on nyt 19-vuotias. Valittaja on kertonut, että hänen perheenjäseniään ei enää asu Kabulissa. Hänellä ei siten olisi perheenjäsenistä tai sukulaisista koostuvaa turvaverkkoa eikä muuta verkostoa tukenaan Kabulissa. Hänellä ei nuoresta iästään johtuen ole myöskään ammattia tai merkittävää työkokemusta.

Valittaja kärsii posttraumaattisesta stressihäiriöstä ja keskivaikeasta/vaikea-asteisesta masennuksesta. Hän on ollut psykiatrian erikoislääkärin seurannassa ja hänelle on syyskuussa 2017 tehty kiireellinen lähete psykiatrian poliklinikalle. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että valittajan mielenterveysongelmat vaikuttavat hänen toimintakykyynsä ja siten merkittävällä tavalla heikentävät hänen edellytyksiään hankkia Kabulissa toimeentulo ja turvata muut, ihmisarvoisen elämän perusedellytyksiin kuuluvat tarpeensa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä mainitut seikat huomioon ottaen ja kiinnittäen erityistä huomiota Kabulin shiia-hazaraväestön heikentyneeseen turvallisuustilanteeseen, että valittajan ei voida kohtuudella edellyttää oleskelevan Kabulissa. Hänellä ei siten ole ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettua sisäisen paon mahdollisuutta Kabuliin ja näin ollen hänelle on myönnettävä turvapaikka.

Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset on edellä mainituilla perusteilla kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle turvapaikan myöntämiseksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Taina Pyysaari ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Jenny Rebold.

 
Julkaistu 28.6.2018