KHO:2018:96

Päätös, josta valitetaan: Viestintävirasto 24.4.2015 Dnro 15/961/2015

Viestintävirasto oli televisio- ja radiolähetystoiminnan tukkumarkkinoita koskevassa päätöksessään määritellyt merkitykselliset hyödykemarkkinat ja maantieteelliset markkinat ja katsonut Digita Oy:llä edelleen olevan huomattavan markkinavoiman (HMV) asema antennipaikkaan ja -kapasiteettiin pääsyn, televisiolähetyspalveluiden ja valtakunnallisten radiolähetyspalvelujen tukkumarkkinoilla. Virasto oli asettanut Digitalle useita huomattavan markkinavoiman velvollisuuksia.

Asiassa oli kysymys Viestintäviraston viestintämarkkinalain kumoamisen jälkeen ensimmäistä kertaa tekemästä huomattavaa markkinavoimaa koskevasta päätöksestä ja siinä asetetuista velvoitteista. Kun otettiin huomioon, että viestintämarkkinalakiin perustuvat teleyritysten oikeudet ja velvollisuudet jäivät voimaan, kunnes Viestintävirasto oli ensimmäistä kertaa tehnyt tietoyhteiskuntakaaren mukaisen päätöksen huomattavasta markkinavoimasta ja sen seurauksena asettanut teleyrityksille tietoyhteiskuntakaaren mukaiset oikeudet ja velvollisuudet, Viestintäviraston oli tullut soveltaa valituksenalaista päätöstä tehdessään ja sen osana olevaa menetelmämuistiota laatiessaan tietoyhteiskuntakaaren säännöksiä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Viestintävirasto oli määritellyt televisio- ja radiolähetyspalvelujen tukkumarkkinat ja merkitykselliset hyödykemarkkinat sekä maantieteelliset markkinat tietoyhteiskuntakaaren ja puitedirektiivin sekä komission direktiivin nojalla antamien suositusten mukaisesti. Lisäksi korkein hallinto-oikeus katsoi, että Digitalla oli huomattava markkinavoiman asema antennipaikkaan ja -kapasiteettiin pääsyn, televisiolähetyspalveluiden ja valtakunnallisten radiolähetyspalvelujen tukkumarkkinoilla ja tämän vuoksi Viestintäviraston oli tullut asettaa Digitalle tietoyhteiskuntakaaren mukaisia huomattavan markkinavoiman velvollisuuksia.

Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että Viestintäviraston Digitalle asettamat huomattavan markkinavoiman velvollisuudet olivat valtaosin tietoyhteiskuntakaaren mukaisia ja oikeassa suhteessa tavoiteltavaan päämäärään nähden. Viestintävirasto oli toiminut harkintavaltansa rajoissa lukuun ottamatta antennipaikan vuokraamiselle mastokohtaisesti määrättyä enimmäishintaa siltä osin kuin kysymys oli säänneltyyn toimintaan sitoutuneen pääoman kohdistamisesta, mikä oli ratkaistava tosiasiakysymyksenä. Kun kuitenkin otettiin huomioon, että asiassa ei ollut esitetty riittävää selvitystä säänneltyyn toimintaan sitoutuneen pääoman kohdentamisesta sekä se, että enimmäishintaa koskeva velvollisuus oli päättynyt 24.4.2018, asiassa ei ollut enää syytä kumota Viestintäviraston päätöstä ja palauttaa asiaa Viestintäviraston käsiteltäväksi päälähetysasemien mastokohtaisten antennipaikan vuokrauksen enimmäishintojen uudelleen määrittämiseksi siltä osin kuin kysymys oli päälähetysasemien lähestymiskatoksiin ja huoltotiloihin sitoutuneen pääoman kohdentamisesta. Näin ollen lausuminen Digitan valituksesta raukesi tältä osin. Muilta osin korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksestään ilmenevin perustein, että Viestintäviraston päätös ei ollut Digitan esittämillä perusteilla lainvastainen. Näiltä osin valitus hylättiin.

Asiassa oli myös ratkaistavana, vaikuttiko Viestintäviraston päätös Yleisradio Oy:n, MTV Oy:n ja Sanoma Finland Oy:n asemaan ja oliko päätöksellä siten katsottava olleen välitön vaikutus mainittujen yhtiöiden oikeuksiin tai etuihin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Viestintäviraston Digitalle osoittama huomattavan markkinavoiman päätös voi vaikuttaa mainittujen yhtiöiden asemaan televisio- ja radiolähetyspalvelujen markkinoilla puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on mainittua säännöstä oikeuskäytännössään tulkinnut. Valituksenalaisen päätöksen voitiin siten katsoa vaikuttavan välittömästi mainittujen yhtiöiden oikeuksiin ja etuihin hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaisesti ja Yleisradiolla, MTV:llä ja Sanomalla oli siten katsottava olevan oikeus valittaa Viestintäviraston tekemästä huomattavan markkinavoiman päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Viestintävirasto ei ollut Yleisradion, MTV:n ja Sanoman esittämällä tavalla menetellyt lainvastaisesti, kun se ei ollut asettanut Digitalle tukkutason valtakunnallisille radiolähetyspalveluille päätöksessä asetettujen velvollisuuksien lisäksi muita velvollisuuksia kuin hinnaston ja toimitusehtojen julkaisua koskevan velvoitteen, ja että Viestintävirasto oli voinut poistaa aikaisemmat analogista valtakunnallista radiolähetyspalvelua koskevat velvoitteet. Viestintävirasto ei ollut menetellyt lainvastaisesti myöskään siltä osin, kun se ei ollut asettanut televisiolähetyspalveluiden tukkumarkkinoille enimmäishintaa. Näin ollen Yleisradion, MTV:n ja Sanoman yhteinen valitus hylättiin.

Keskeiset sovelletut oikeusohjeet ja muu huomioon otettava aineisto

Kansallinen lainsäädäntö:

Laki sähköisen viestinnän palveluista (aikaisemmin tietoyhteiskuntakaari) 1 §, 3 § 8 ja 9 kohta, 51 §, 52 § 1, 3 ja 4 momentti, 53 § 1–4 momentti, 56 § 1 ja 3 momentti, 68 § 1 ja 2 momentti, 69 § 1 ja 3 momentti, 71 § 1–5 momentti, 82 § 1 ja 2 momentti, 308 § 1 momentti, 310 § 1 momentti 4 kohta, 312 § 1 momentti, 315 § 1 ja 2 momentti, 351 § 1 momentti, 352 § 1 ja 4 momentti

Laki korkeimmasta hallinto-oikeudesta 2 §

Hallintolainkäyttölaki 6 §, 22 § ja 26 § 1 momentti

Hallintolaki 6 §, 11 §, 31 § 1 momentti, 34 § 1 momentti, 36 §, 44 § 1 momentti 3 kohta, 45 § 1 momentti, 47 § 1 momentti, 49 § 1 ja 3 momentti, 54 § 1 momentti, 57 § 1 momentti, 60 § 1 momentti

Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 18 § 1 ja 3 momentti, 19 § 1 ja 2 momentti

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 11 § 1 momentti ja 2 momentti 1 kohta, 24 § 1 momentti 20 kohta, 26 § 1 momentti 2 kohta

Laki verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä 3 § 1 momentti

Unionin oikeus:

Euroopan unionin perusoikeuskirja 47 artikla 1 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 2002/21/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140/EY (puitedirektiivi) 4 artikla 1 kohta, 5 artikla 1 ja 3 kohta, 6 artikla 1 kohta, 7 artikla 3 ja 4 kohta, 5 kohta a alakohta, 6 ja 7 kohta, 7 a artikla 1 kohta, 8 artikla 1, 2 ja 5 kohta, 14 artikla 2 kohta, 15 artikla 2 ja 3 kohta, 16 artikla 1, 3, 4 ja 6 kohta a alakohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistomintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 2002/19/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 2 artikla 2 kohta a alakohta, 8 artikla 2 ja 4 kohta, 12 artikla 1 ja 2 kohta, 13 artikla 1 ja 2 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/61/EU toimenpiteistä nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi 1 artikla 4 kohta

Oikeuskäytäntö:

KHO 2014:157

KHO 2012:58

KHO 7.5.2012, taltionumero 1115

Asia C-282/13, T-Mobile Austria, EU:C:2015:24

Asia C-140/13, Altman ym, EU:C:2014:2362

Asia C-28/15, Koninklijke KPN ym., EU:C:2016:692

Asia C-277/16, Polkomtel, EU:C:2017:989

Muu huomioon otettava aineisto:

Komission suositus sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla (2014/710/EU) 2 kohta

Euroopan komission ohjeet markkina-analyysiä ja huomattavan markkinavoiman arvioimista varten sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevassa yhteisön sääntelyjärjestelmässä (2002/C 165/03) 1, 7, 20, 24, 25, 27, 28, 31, 72, 75, 78– 80, 114, 117, 118, 135 ja 145 kohta

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on erillisenä liitetiedostona.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Taina Pyysaari ja Timo Räbinä. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.