KHO:2018:135

Kunnan perusturvalautakunta ei ollut myöntänyt A:lle omaishoidon tukea, koska A:n avun, valvonnan ja hoidon tarve ei ollut niin runsasta ja sitovaa kuin perusturvalautakunnan hyväksymissä omaishoidon tuen yleisissä myöntämiskriteereissä edellytettiin. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan lautakunnan päätöksessä ei ollut vedottu määrärahojen riittämättömyyteen, eikä päätös perustunut tähän. Koska A:n hoitoisuus täytti omaishoidon tuesta annetussa laissa säädetyt vähimmäisedellytykset tuen myöntämiselle, hallinto-oikeus kumosi lautakunnan päätöksen ja palautti asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Perusturvalautakunta haki lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan ja totesi, että kunnalla on harkintavaltaa päättää, miten laajasti asiakkaiden tuen tarpeisiin vastataan juuri omaishoidon tuella niiden asiakkaiden osalta, joille omaishoidon tukea siitä annetun lain mukaan voidaan myöntää, ja millaiset voimavarat omaishoidon tukeen osoitetaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kunta voi kunnassa omaishoidon tukeen käytettävissä olevien varojen kohdentamiseksi ja asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi vahvistaa yleisiä kriteerejä omaishoidon tuen myöntämiselle ja että omaishoidon tukea koskeva kielteinen päätös voi perustua siihen, että hakija ei täytä kunnassa vahvistettuja kriteerejä omaishoidon tuen myöntämiselle. Kuntalaisia ei kuitenkaan saada perusteettomasti asettaa keskenään eri asemaan eikä kunnan vahvistamista kriteereistä voi johtua, että asiakas jää muiden soveltuvien palveluiden puuttuessa vaille riittäviä, kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia, sosiaali- ja terveyspalveluja.

A:n hoidon ja huolenpidon tarvetta kotioloissa oli arvioitu kotikäynnillä ja kirjallisen selvityksen perusteella. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että perusturvalautakunta oli voinut kunnan omaishoidon tuen myöntämiskriteerien ja A:n kotioloissa tarvitseman hoidon ja huolenpidon tarpeesta saadun selvityksen perusteella katsoa, että A:n päivittäinen avuntarve ei ollut niin runsasta, että kunnan olisi tullut myöntää omaishoidon tukea hänelle. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin.

Suomen perustuslaki 19 § 3 momentti

Sosiaalihuoltolaki 11 ja 14 §

Laki omaishoidon tuesta 1 §, 2 § 1 ja 4 kohta sekä 3 §

Laki sosiaali- ja terveyshuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta 3 §

Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta 1 §

Ks. myös KHO 2018:136

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 18.10.2016 nro 16/0622/4

Asian aikaisempi käsittely

A:n perusturvalautakunnan alainen viranhaltija on päätöksellään 1.6.2015 hylännyt B:n hakemuksen omaishoidon tuen myöntämisestä C:lle.

A:n perusturvalautakunta on päätöksellään 25.8.2015 hylännyt B:n oikaisuvaatimuksen ja pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.

Päätöksen perusteluissa on muun ohella todettu, että omaishoidon tukea myönnettäessä arvioidaan jokaisen hakijan asema kaikkien hakijoiden joukossa, jotta yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus toteutuvat. Viranhaltija on arvioinut omaishoitolain ja perusturvalautakunnan kriteerien pohjalta, että C:n avun, valvonnan ja hoidon tarve ei ole niin runsasta ja sitovaa kuin perusturvalautakunnan hyväksymissä kriteereissä edellytetään. C tarvitsee toki päivittäistä ohjausta ja valvontaa, mutta se ei ole niin runsasta kuin kriteerit edellyttävät. Samanikäiset lapset tarvitsevat yleensäkin vielä vanhempiensa muistuttelua ja ohjausta arjen asioissa.

C:n tilanne on muuttunut kaiken aikaa parempaan suuntaan. Hänelle on aiemmin myönnetty omaishoidon tukea määräaikaisilla päätöksillä 1.3.2011 alkaen 31.7.2014 saakka. Hänen tilanteensa on parantunut niin paljon, että omaishoidon tuen myöntämiselle ei ole enää ollut aihetta.

B on valituksessaan hallinto-oikeudessa vaatinut, että lautakunnan päätös kumotaan ja että C:lle myönnetään omaishoidon tukea 11.5.2015 lukien.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on kumonnut perusturvalautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Omaishoidon tuesta annetun lain 2 §:n 4 kohdan mukaan omaishoidon tuella tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista.

Lain 3 §:n mukaan kunta voi myöntää omaishoidon tukea, jos:

1) henkilö alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarvitsee kotioloissa hoitoa tai muuta huolenpitoa;

2) hoidettavan omainen tai muu hoidettavalle läheinen henkilö on valmis vastaamaan hoidosta ja huolenpidosta tarpeellisten palveluiden avulla;

3) hoitajan terveys ja toimintakyky vastaavat omaishoidon asettamia vaatimuksia;

4) omaishoito yhdessä muiden tarvittavien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kanssa on hoidettavan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kannalta riittävää;

5) hoidettavan koti on terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan siellä annettavalle hoidolle sopiva; ja

6) tuen myöntämisen arvioidaan olevan hoidettavan edun mukaista.

Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Omaishoidon tuki on luonteeltaan määrärahasidonnainen sosiaalihuollon etuus, joka kuuluu kunnan yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Etuuden luonteesta seuraa, ettei kenelläkään ole siihen ehdotonta oikeut ta, vaan kunta voi myöntää tukea asukkailleen tarkoitukseen varattujen määrärahojen asettamissa rajoissa. Kunta voi vahvistaa yleisohjeet, joissa määritellään tarkemmin, millä perusteella ja minkä suuruisena omaishoidon tuen hoitopalkkiota maksetaan. Tavoitteena on näin kohdella kunnan asukkaita tasapuolisesti ja kunkin hakijan yksilölliset tarpeet ja olosuhteet huomioon ottaen. Vaikka kunnallinen yleisohje noudatettavista periaatteista sinänsä ohjaakin päätöksentekoa yksittäistapauksissa, ei pelkästään ohjeen perusteella voida rajoittaa henkilön oikeutta omaishoidon tukeen. Perusturvalautakunnan tulee tuesta päättäessään tutkia, täyttääkö hakija omaishoidon tuesta annetussa laissa säädetyt edellytykset tuen saamiselle ja onko hänen avun ja hoidon tarpeensa kokonaisuutena arvioiden ja muihin hakijoihin verrattuna sellainen, että hänelle voidaan määrärahojen puitteissa myöntää tuki.

Lastentautien erikoislääkäri D:n 22.4.2015 antamassa lausunnossa C:lle on suositeltu omaishoidon tukea. Vuonna 2006 syntyneellä C:llä on todettu laaja-alaiset kehityshäiriöt. Hänellä on syksyllä 2013 tehdyissä neuropsykologin tutkimuksissa todettu vaikea-asteiset kielelliset vaikeudet kattaen puheentuoton sekä ymmärtämis- ja päättelytoiminnat. Hän opiskelee erityisluokalla, ja hän on saanut puheterapiaa. Hänellä on todettu edistymistä puheentuoton taidoissa, ja hän on alkanut tuottaa lausetasoista puhetta syksyllä 2013. Hänellä on todettu myös tarkkaavaisuuden pulma ja motoriikan erityisvaikeutta, ja hänen toiminnassaan on hätäisyyttä ja impulsiivisuutta. Hänen yleinen kehityksensä on selvästi alle keskitason. Hänellä on lisäksi atooppinen iho ja siitepölyallergia. Hänellä on käytössä melatoniini iltaisin nukahtamisongelmaan. Lausunnon mukaan hän tarvitsee merkittävästi enemmän apua ja ohjausta kuin vastaavan ikäinen lapsi yleensä. Hän ei selviydy arjen toimista yksin eikä hän kykene vielä liikkumaan yksin koulumatkoja. Lisäksi hänen impulsiivisuutensa ja tarkkaavuuden pulmansa tuottavat haasteita arjessa.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan C:lle on tehty palvelutarpeen selvitys ja palvelusuunnitelma kotikäynnillä 26.5.2015. Päätöksessä todetaan hänen suoriutuvan päivittäisistä toiminnoistaan hyvin pitkälti itsenäisesti ohjauksen turvin, mutta tarvitsevan valvontaa kodin ulkopuolella liikkumisessa. Häntä ei myöskään voi jättää yksin karkailutaipumuksen vuoksi. Hänen puheensa on osin epäselvää, mutta ymmärrettävää. Kommunikaatiokansio on puheen tukena enää koulussa. Hän on koulussa kello 9–13 ja sen jälkeen iltapäiväkerhossa, joka päättyy kello 15.30–16.

Perusturvalautakunta on todennut C:n tarvitsevan päivittäistä ohjausta ja valvontaa, mutta koska hänen avun, valvonnan ja hoidon tarpeensa ei ole niin runsasta ja sitovaa kuin perusturvalautakunnan hyväksymissä kriteereissä edellytetään, perusturvalautakunta on hylännyt hakemuksen. Lautakunnan päätöksessä ei ole vedottu määrärahojen riittämättömyyteen eikä valituksenalainen päätös ole perustunut siihen. C:n tilannetta on verrattu muihin hakijoihin, mutta tätä vertailua ei ole tehty määrärahojen puitteissa. Lautakunta ei ole esittänyt sellaisia syitä, joiden mukaan määrärahoja ei riittäisi C:n omaishoidon tukeen. Koska hänen hoitoisuutensa täyttää omaishoidon tuesta annetussa laissa säädetyt vähimmäisedellytykset tuen myöntämiselle, hallinto-oikeus palauttaa asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Laki omaishoidon tuesta 2 ja 3 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tiina Hyvärinen, Leena Nurmi ja Tuomas Salo. Esittelijä Bettina Kermann.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A:n perusturvalautakunta on valituslupahakemuksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi.

Valituksessaan perusturvalautakunta on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja perusturvalautakunnan päätös saatetaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi valittaja on esittänyt muun ohella seuraavaa:

C:lle ei ole tullut myöntää omaishoidon tukea, koska hänen avuntarpeensa ja hoitoisuutensa ei ole täyttänyt perusturvalautakunnan hyväksymiä omaishoidon myöntämiskriteereitä. Kyseiset kriteerit eivät ole omaishoidon tuesta annetun lain vastaisia. Viranhaltija on 26.5.2015 tehnyt kotikäynnin, jolloin hoito- ja palvelusuunnitelma on päivitetty. Viranhaltija on verrannut tuolloin omaishoidon tukea saavien ja muiden hakeneiden lasten avun, hoidon ja valvonnan raskautta ja vaativuutta esillä olevaan tilanteeseen ja todennut, että omaishoidon tukea ei ole myönnetty raskaampihoitoisillekaan lapsille. Viranhaltijan ja perusturvalautakunnan päätökset ovat perustuneet omaishoidon tuen hakijoiden yhdenvertaiseen kohteluun.

B on antanut selityksen. Valitusluvan myöntämiselle tai hallinto-oikeuden päätöksen kumoamiselle ei ole esitetty uskottavia syitä. C täyttää selvästi omaishoidon tuen saamisedellytykset. Asia on lisäksi riidaton, koska kuntayhtymä on sittemmin lainvoimaisella päätöksellään 27.1.2017 myöntänyt takautuvasti hakemuksen mukaisen tuen.

(---)

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

2. (---)

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Lainsäädäntö

Suomen perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Sosiaalihuoltolain 11 §:ssä säädetään tuen tarpeista. Pykälän mukaan sosiaalipalveluja on järjestettävä muun ohella tueksi jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen, lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin tukemiseksi sekä tuen tarpeessa olevien henkilöiden omaisten ja läheisten tukemiseksi (1, 7 ja 10 kohta).

Saman lain 14 §:ssä säädetään tuen tarpeisiin vastaavista sosiaalipalveluista. Pykälän 1 momentissa luetellaan kunnalliset sosiaalipalvelut, jotka on järjestettävä sen sisältöisinä ja siinä laajuudessa kuin sosiaalihuoltolaissa tai muussa laissa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan kunnallisina sosiaalipalveluina on huolehdittava myös muun ohella omaishoidon tuen järjestämisestä sen mukaan kuin siitä lisäksi erikseen säädetään omaishoidon tuesta annetussa laissa.

Omaishoidon tuesta annetun lain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää hoidettavan edun mukaisen omaishoidon toteuttamista turvaamalla riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä hoidon jatkuvuus ja omaishoitajan työn tukeminen.

Saman lain 2 §:n 1 ja 4 kohdan mukaan omaishoidolla tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla ja omaishoidon tuella kokonaisuutta, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista.

Lain 3 §:ssä säädetään tuen myöntämisedellytyksistä. Pykälän mukaan kunta voi myöntää omaishoidon tukea, jos:

1) henkilö alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarvitsee kotioloissa hoitoa tai muuta huolenpitoa;

2) hoidettavan omainen tai muu hoidettavalle läheinen henkilö on valmis vastaamaan hoidosta ja huolenpidosta tarpeellisten palveluiden avulla;

3) hoitajan terveys ja toimintakyky vastaavat omaishoidon asettamia vaatimuksia;

4) omaishoito yhdessä muiden tarvittavien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kanssa on hoidettavan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kannalta riittävää;

5) hoidettavan koti on terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan siellä annettavalle hoidolle sopiva; ja

6) tuen myöntämisen arvioidaan olevan hoidettavan edun mukaista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain 3 §:n mukaan kunnan on osoitettava voimavaroja valtionosuuden perusteena olevaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 1 §:n nojalla omaishoidon tuesta annetussa laissa säädetyt kuntien tehtävät kuuluvat niihin valtionosuustehtäviin, joiden käyttökustannuksiin myönnettävään valtionosuuteen sanottua lakia sovelletaan.

1.2 Esityöt

Hallituksen esityksessä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993 vp) nykyistä perustuslain 19 §:n 3 momenttia vastanneen hallitusmuodon 15 a §:n 3 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan säännös ei sitoisi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä nykyiseen lainsäädäntöön, vaan edellyttäisi riittävien palvelujen tur vaamista jokaiselle, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Tavalliseen lainsäädäntöön sisältyisivät siten säännökset erilaisista etuuksista ja niiden saamisen edellytyksistä sekä menettelystä. Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.

Esityksen mukaan momenttiin sisältyy myös säännös julkisen vallan velvollisuudesta tukea lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Ehdotus korostaa perheen merkitystä lapsen luonnollisena elin- ja kasvuympäristönä. Päävastuu lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta kuuluu perheelle, erityisesti lapsen vanhemmille tai muille lapsen huollosta lain mukaan vastaaville.

Hallituksen esityksessä muun ohella laiksi omaishoidon tuesta (HE 131/2005 vp) on todettu, että esityksen tavoitteena on vahvistaa omaishoidon tuen asemaa osana kuntien avohuollon palvelujärjestelmää ja lisätä kuntalaisten yhdenvertaisuutta palvelujen saamisessa. Lainsäädäntöä tulee esityksen mukaan selkeyttää siten, että kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu ja samalla kunnille jää riittävä harkintavara paikallisesti soveltuvien palvelukokonaisuuksien luomiseen (yleisperustelujen kappale 3.1). Uudistuksella omaishoidon tuesta ei esityksen mukaan tehtäisi subjektiivista oikeutta. Tuen hakijalla ei olisi ehdotonta oikeutta tuen saamiseen, vaan etuus pysyisi määrärahasidonnaisena etuutena, jonka myöntäminen perustuu kunnan harkintaan. Asiakkaan oikeutta tuen saamiseen parannettaisiin kuitenkin siten, että tuen myöntämiskriteereitä täsmennettäisiin lailla (yleisperustelujen kappale 3.3).

Hallituksen esityksessä sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 164/2014 vp) on esityksen yleisperustelujen silloista nykytilaa kuvaavassa jaksossa todettu sosiaalihuollon järjestämisvastuusta muun ohella, että perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädetyt etuudet, riittävät sosiaalipalvelut, tulevat turvattavaksi pääsääntöisesti määrärahasidonnaisina eli kunnan yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvina oikeuksina. Määrärahasidonnaisilla eli kunnan yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvilla palveluilla tarkoitetaan palveluja, jotka voidaan toteuttaa talousarvion puitteissa. Tuolloisen kuntalain 65 §:n 5 momentin mukaan kunnan toiminnassa ja taloudenhoidossa on noudatettava talousarviota. Yleinen järjestämisvelvollisuus velvoittaa kunnan järjestämään asukkailleen kyseisiä palveluja ja varaamaan niihin riittävän määrärahan. Yleisenä periaatteena kuitenkin on, että palvelun tarve tulee näissäkin tilanteissa arvioida yksilöllisesti eikä palvelua voida evätä pelkästään määrärahan puutteeseen vedoten.

1.3 Kunnan päätös omaishoidon tuen myöntämiskriteereistä

A:n kunnan perusturvalautakunta on päätöksellään 9.12.2014 (§ 74) hyväksynyt omaishoidon tuen myöntämisedellytykset, kriteerit ja palkkiot 1.1.2015 alkaen (jäljempänä kriteeripäätös).

Kriteeripäätöksen kohdassa 2 käsitellään omaishoidon tuen myöntämisedellytyksiä. Kohdassa on muun ohella todettu, että omaishoidon tuen myöntäminen perustuu kotikäynnillä tehtävään hoidettavan ja hoitajan monipuoliseen toimintakyvyn ja voimavarojen arviointiin. Tuen myöntämisen tukena hyödynnetään myös sekä lääkärinlausuntoa että Rava-toimintakykyindeksiä.

Kriteeripäätöksen kohdassa 3 on selostettu omaishoidon tuen palkkioluokat ja kriteerit tuen myöntämiselle. Tuelle on vahvistettu erityismaksuluokan lisäksi kolme palkkioluokkaa, joista alin on 3. luokka. Kriteerit tuen myöntämiselle sanotussa luokassa ovat seuraavat: "Hoidettavan hoidon vaativuus edellyttää toistuvaa päivittäistä hoitajan sitoutumista hoidettavan hoitoon ja hoidettavan päivittäinen avuntarve on runsasta. Hoidettavalla ei juurikaan voi olla käytössään muita palveluja."

1.4 Asiassa saatu selvitys

Vuonna 2006 syntyneellä C:llä on todettu laaja-alaiset kehityshäiriöt. Lääkärinlausunnon (D 22.4.2015) mukaan hänellä on syksyllä 2013 tehdyissä neuropsykologin tutkimuksissa todettu vaikea-asteiset kielelliset vaikeudet kattaen puheentuoton sekä ymmärtämis- ja päättelytoiminnat. Hän opiskelee erityisluokalla, ja hän on saanut puheterapiaa. Hänellä on todettu edistymistä puheentuoton taidoissa, ja hän on alkanut tuottaa lausetasoista puhetta syksyllä 2013. Hänellä on todettu myös tarkkaavaisuuden pulma ja motoriikan erityisvaikeutta, ja hänen toiminnassaan on hätäisyyttä ja impulsiivisuutta. Hänen yleinen kehityksensä on selvästi alle keskitason. Hänellä on lisäksi atooppinen iho ja siitepölyallergia. Hänellä on käytössä melatoniini iltaisin nukahtamisongelmaan. Lääkärinlausunnon mukaan hän tarvitsee merkittävästi enemmän apua ja ohjausta kuin vastaavan ikäinen lapsi yleensä. Hän ei selviydy arjen toimista yksin, eikä hän kykene vielä liikkumaan yksin koulumatkoja. Lisäksi hänen impulsiivisuutensa ja tarkkaavuuden pulmansa tuottavat haasteita arjessa.

C:n palvelutarvetta ja toimintakykyä on selvitetty kotikäynnillä 26.5.2015. Omaishoidon tukihakemuksesta sekä kotikäynnin perusteella palvelusuunnitelmaan ja viranhaltijan päätökseen kirjatusta ilmenee, että C suoriutuu päivittäisistä toiminnoistaan pitkälti itsenäisesti ohjauksen ja muistuttamisen turvin, mutta hän tarvitsee valvontaa kodin ulkopuolella liikkumisessa. Häntä ei myöskään voi jättää yksin karkailutaipumuksen vuoksi. Hänen puheensa on osin epäselvää, mutta ymmärrettävää. Kommunikaatiokansio on puheen tukena enää koulussa. Hän on koulussa arkisin kello 9–13 ja sen jälkeen iltapäiväkerhossa, joka päättyy kello 15.30–16.

1.5 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Omaishoidon tuki on osa kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuutta. Omaishoidon tuesta annetun lain ja sosiaalihuoltolain esitöistä ilmenee, että omaishoidon tuki on lakisääteinen määrärahasidonnainen sosiaalipalvelu, jonka järjestämiseen kunnalla on yleinen velvollisuus. Tuen myöntäminen yksittäistapauksissa perustuu kuitenkin kunnan harkintaan. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kunnalla on harkintavaltaa päättää, miten laajasti asiakkaiden tuen tarpeisiin vastataan juuri omaishoidon tuella niiden asiakkaiden osalta, joille omaishoidon tukea siitä annetun lain mukaan voidaan myöntää, ja millaiset voimavarat juuri omaishoidon tukeen osoitetaan.

Omaishoidon tukeen kunnassa käytettävissä olevien varojen kohdentamiseksi ja asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi kunnissa yleisesti vahvistetaan yleiset kriteerit omaishoidon tuen myöntämiselle ja määritetään hoitopalkkion suuruus laissa säädetyissä rajoissa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että kunta voi vahvistaa tällaisia kriteerejä ja että omaishoidon tukea koskeva kielteinen päätös voi perustua siihen, että hakija ei täytä kunnassa omaishoidon tuen myöntämiselle vahvistettuja kriteerejä. Kuntalaisia ei kuitenkaan saada perusteettomasti asettaa keskenään eri asemaan eikä kunnan vahvistamista kriteereistä voi johtua, että asiakas jää muiden soveltuvien palveluiden puuttuessa vaille riittäviä, kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia, sosiaali- ja terveyspalveluja.

C:n hoidon ja huolenpidon tarvetta on arvioitu yksilöllisesti kunnassa omaishoidon tuen kohdentamiseksi vahvistettujen omaishoidon tuen myöntämiskriteerien perusteella. Arvio C:n hoidon vaativuudesta sekä päivittäisestä hoidon ja huolenpidon tarpeesta kotioloissa on perustunut sekä kirjalliseen että kotikäynnillä saatuun selvitykseen C:n toimintakyvystä ja arjesta. Kun harkittavana on omaishoidon tuen myöntäminen lapselle, arvio on ollut perusteltua suhteuttaa siihen huolenpitoon, jota samanikäinen lapsi yleensä joka tapauksessa tarvitsee. Lautakunta on lisäksi hallinto-oikeudessa esittänyt selvitystä kunnassa vuosina 2014 ja 2015 tehdyistä omaishoidon tukea koskevista myönteisistä ja kielteisistä päätöksistä, jotka ovat koskeneet alle 18-vuotiaita asiakkaita. Selvitys tukee kunnan kantaa, jonka mukaan kunnallisia omaishoidon tuen myöntämiskriteerejä on esillä olevassa asiassa sovellettu näiden kriteerien soveltamiskäytännön mukaisesti.

Edellä todettuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että viranhaltija ja perusturvalautakunta ovat voineet kunnan omaishoidon tuen myöntämiskriteerien ja C:n kotioloissa tarvitseman hoidon ja huolenpidon tarpeesta saadun selvityksen perusteella katsoa, että C:n päivittäinen avuntarve ei ole niin runsasta, että kunnan tulisi myöntää omaishoidon tukea hänelle. Omaishoidon tukea koskeva hakemus ja oikaisuvaatimus on siten voitu hylätä. Hallinto-oikeuden päätös tulee näin ollen kumota.

Korkein hallinto-oikeus toteaa vielä selvyyden vuoksi, että tämä ratkaisu koskee ainoastaan viranhaltijan päätöstä 1.6.2015 ja sitä koskevassa muutoksenhaussa annettuja päätöksiä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu ei poista C:n oikeutta omaishoidon tukeen muiden kunnassa tehtyjen päätösten nojalla.

2. (---)

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Timo Räbinä, Pekka Aalto, Maarit Lindroos ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Emil Waris.