KHO:2019:18

Afganistanilainen turvapaikanhakija A oli Suomessa luopunut islamin uskosta ja kertomansa mukaan kääntynyt kristinuskoon. Hallinto-oikeus oli toimittamansa suullisen käsittelyn perusteella katsonut, ettei valittajan kertomuksesta ole ollut havaittavissa erityisen syvällistä eikä omakohtaista kristinuskon omaksumista. Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kuitenkin vielä arvioitava, onko valittajalla perusteltu pelko joutua vainotuksi kotimaassaan sen vuoksi, että mahdollinen vainon harjoittaja arvioi, että hänellä on vainoon johtavia uskontoon liittyviä piirteitä riippumatta siitä, onko hänellä todellisuudessa tällaisia piirteitä.

Maatiedon mukaan Afganistan on uskonnollisesti ja kulttuurisesti vahvasti islamilainen maa, jossa ei käytännössä juuri ole vähemmistöuskontojen edustajia. Islamista luopuneisiin, mukaan lukien kristityiksi kääntyneet, suhtaudutaan Afganistanissa vihamielisesti. Yleisesti ottaen suurin uhka luopujiin kohdistuu heidän oman perheensä, paikallisyhteisönsä tai alueella toimivien aseellisten ryhmien taholta. Seuraus islamista luopumisesta voi olla lievimmillään yhteisön ulkopuolelle sulkeminen ja pahimmillaan väkivalta, jopa kuolemanrangaistus.

Maatiedosta, joka tosin on tältä osin jossain määrin vaihtelevaa, ilmenee ettei uhka välttämättä ole yhteydessä siihen, onko ulkomailla tapahtunut kristinuskoon kääntyminen todettu aidosta vakaumuksesta johtuvaksi vai pelkästään lähinnä muodolliseksi. Palaajaa voidaan kotialueella pitää kristittynä sillä perusteella, että tieto hänen saamastaan kasteesta ja kristilliseen toimintaan osallistumisesta on levinnyt lähipiirissä tai paikallisyhteisössä.

Maatiedon perusteella on sinänsä mahdollista, että ensisijaisesti vain oleskeluluvan saadakseen kristinuskoon kääntynyt henkilö välttyy palatessaan oikeudenloukkauksilta, vaikka tieto olisi levinnyt perhepiirin tai laajemmankin yhteisön tietoon. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että toiminnan tarkoitushakuisuus on kotialueella kaikille selvää eikä vainon uhkaa tämän vuoksi olisi olemassa.

Korkein hallinto-oikeus arvioi asiaa ajankohtaisen maatiedon ja A:n yksilöllisten olosuhteiden valossa. Asiassa oli riidatonta, että A:n kääntyminen kristinuskoon on hänen perheensä tiedossa. Tämä oli johtanut perhepiirissä häpeään sekä yhteydenpidon katkeamiseen valittajan ja perheen välillä. Valittajan mukaan hänen perheensä on merkittävässä asemassa kotiseudulla ja perheellä on vahva uskonnollinen tausta. Vaikka tämän tiedon esittäminen vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa heikensi sen uskottavuutta, vakavien oikeudenloukkausten uhkaa valittajan perheen taholta ei voitu sulkea pois etenkään, kun otettiin huomioon, että valittaja oli sittemmin Suomessa solminut kristillisen avioliiton vakaumuksellisen kristityn kanssa. Maatiedon ja valittajan kertomuksen perusteella ei voitu vakuuttua siitä, että valittajan kristinuskoon kääntyminen ei olisi mennyt laajempaan tietoon hänen kotialueellaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valittajalla olisi kotialueelleen palatessaan perustellusti aihetta pelätä joutuvansa perheensä ja lähiyhteisönsä taholta ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vainotuksi uskonnon johdosta eikä hänen voitaisi Afganistania koskevan maatiedon perusteella edellyttää turvautuvan sanotun maan suojeluun. Sisäisen paon mahdollisuutta ei arvioitu ensi asteena.

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 87 a §, 87 b § 1–2 momentti ja 5 momentti, 88 b §, 88 c §, 88 d § ja 147 §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 18.10.2017 nro 17/0958/72

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 21.10.2016 hylännyt valittajan turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet Afganistaniin.

Valittaja on valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle vaatinut, että Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan ja asia palautetaan virastolle uudelleen käsiteltäväksi. Valittajalle on myönnettävä kansainvälistä suojelua tai oleskelulupa jollakin muulla perusteella.

Maahanmuuttovirasto on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon.

Valittaja on antanut hallinto-oikeudelle vastaselityksen.

Valittaja on toimittanut hallinto-oikeudelle lisäselvitystä.

Maahanmuuttovirasto on toimittanut hallinto-oikeudelle maatietoa islamista luopuneista ja kristinuskoon kääntyneistä.

Valittaja on lausunut Maahanmuuttoviraston toimittamasta maatiedosta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus, joka on toimittanut asiassa suullisen käsittelyn 29.8.2017, on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valittajan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittajan turvapaikkatutkinnassa kertomat seikat

Valittaja on etniseltä taustaltaan pataani, puhuu äidinkielenään pashtua ja on kotoisin --- maakunta, Afganistanista. Talebanit tai Isis yrittivät värvätä valittajaa joukkoihinsa. Hänelle soitettiin, että hänen on liityttävä joukkoihin tai annettava rahaa. Valittaja uhattiin tappaa, jos hän ei tottele. Soittoja tuli muutamia. Aluksi valittaja ei tiennyt kuka häntä uhkailee ja mitä pitäisi tehdä. Valittaja yritti saada apua poliisilta, mutta hänelle sanottiin, että tällaisia uhkauksia tehdään kaikille, eikä häntä voida auttaa, joten valittaja pakeni. Valittaja uskoo, että ongelmat valtion vastaisten henkilöiden kanssa jatkuisivat, jos hän palaisi Afganistaniin.

Valittaja oli ennen muslimi, mutta nykyään kristitty. Muslimina valittaja rukoili viidesti päivässä ja paastosi, eikä uskontoa ollut mahdollista kyseenalaistaa. Noin neljä kuukautta sitten valittaja alkoi Suomessa opiskella kristinuskoa internetistä farsinkielisestä materiaalista, ja noin kaksi kuukautta sitten hän kävi kirkossa papin luona. Valittaja sanoi papille haluavansa kääntyä kristinuskoon ja sai papilta farsin kielelle käännetyn Raamatun. Valittaja tutustui kristinuskoon paremmin, lueskeli siitä ja päätti, että hän kääntyy kristinuskoon. Suomeen tultuaan valittaja huomasi, etteivät aiemmin hänelle kerrotut asiat islamista pidä paikkaansa. Islaminuskossa on vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja sotia. Islamissa sanotaan, ettei saa murhata tai juoda, mutta silti näin tehdään. Lisäksi valittajalla oli huonoja kokemuksia islamista, koska hän on nähnyt sodan, jossa muslimit tappavat toisiaan. Valittajan kristilliseen uskonlahkoon kuuluvat eivät kuuntele musiikkia, eivät leiki eivätkä käytä ehkäisypillereitä, ja nämä sanat pitävät paikkansa. Pappi opettaa valittajalle pyhän kirjan sisältöä ja asioita Jumalasta. Kun valittaja tuli uskoon, hän tunsi rauhaa ja iloa. Valittaja on kääntynyt kristityksi vapaaehtoisesti, ja hän kuuluu Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon ja --- seurakuntaan. Hänellä on aikomus tulla kastetuksi. Valittaja käy säännöllisesti kirkossa. Afganistanissa valittajalla ei ollut mitään tietoa kristinuskosta, mutta nyt valittaja ei tule vaihtamaan uskontoaan riippumatta siitä, missä hän asuu. Valittaja uskoo, että hänen perheensä ei pidä hänen kääntymisestään kristinuskoon ja että hänet tapettaisiin sen vuoksi. Perhe ei kuitenkaan tiedä valittajan kääntymisestä. Valittajalla on suomalainen tyttöystävä, ja he käyvät yhdessä kirkossa.

Suullisessa käsittelyssä hallinto-oikeudessa saatu selvitys

Valittaja on suullisessa käsittelyssä kertonut olevansa lähtöisin muslimiperheestä, eikä hän kotimaassaan nähnyt kristittyjä. Hän tiesi ainoastaan, että kristityt ovat jumalanpilkkaajia. Matkalla Eurooppaan valittaja näki, että kristityt auttoivat muita ja näki heissä rakkautta. Valittaja mietti, miksi kristityt auttavat, kun heitä pidetään jumalanpilkkaajina. Suomessa --- vastaanottokeskuksessa valittaja kävi muutaman kerran kirkossa ja seurakunnassa ja oli siellä uskovaisten kanssa. Hän näki uskovaisissa rakkauden, mikä oli ihan erilaista kuin kotimaassa. Tämän jälkeen valittaja huomasi sisällään, että hänen täytyy avata silmänsä. Kerran valittajan ollessa muiden afganistanilaisten kanssa --- kaupunki ostoksilla, kadulla ollut afrikkalainen henkilö kutsui valittajan luokseen ja antoi valittajalle Raamatun. Valittaja luki Raamattua vastaanottokeskuksessa salaa muilta noin kahden kuukauden ajan. Lisäksi valittaja luki kristinuskosta internetistä. Valittajan siirryttyä --- kunta hän kävi pastorin luona ja oli kolmen kuukauden ajan koulutuksessa, jossa opetettiin uskoon liittyviä asioita. Tämän jälkeen hänet kastettiin hänen omasta tahdostaan. Valittaja on tehnyt vertailua kristinuskon ja islamin välillä, ja hän on todennut, että kristinusko on hänelle parasta. Valittaja kuuluu uskonlahkoon, mutta hänen mielestään eri kristinuskon suuntauksilla ei ole eroja. Sen jälkeen, kun valittaja tuli uskoon, hän tunsi rauhallisuutta ja vapautuneisuutta. Kasteen jälkeen valittajasta tuntui, että hän oli syntynyt uudelleen, saanut syntinsä anteeksi ja saanut iankaikkisen elämän. Nykyisin valittaja käy seurakunnassa viikonloppuisin ja osallistuu jumalanpalveluksiin. Hän lukee Raamattua päivittäin ja rukoilee koko ajan sydämessään. Kristinuskolla on ollut suuri vaikutus valittajan elämään. Uskonto on tuonut muutoksia valittajan ajatuksiin, moraaliin, elämäntapoihin ja maailmankatsomukseen. Valittaja pitää kääntymisen myötä kaikkia ihmisiä samanarvoisina ja antaa rakkautta muille, toisin kuin ennen kääntymistään. Myös valittajan suomalainen kihlattu ja tämän perhe ovat uskovaisia.

Kasteen saamisen jälkeen valittaja oli innoissaan. Hän soitti vanhemmilleen ja kertoi isälleen kääntymisestään kristinuskoon. Isä hermostui ja sanoi, ettei valittaja ole enää hänen poikansa. Isä sanoi, että valittajan vuoksi hän joutuu häpeämään kotialueellaan eikä voi enää liikkua alueella. Isä katkaisi puhelun eikä suostunut kuuntelemaan valittajaa enempää. Valittaja on yrittänyt tämän jälkeen soittaa useita kertoja perheelleen, mutta he eivät vastaa, eikä valittaja ole kuullut perheestään puhelun jälkeen. Valittaja uskoo, että hänen kääntymisensä on yleisesti tiedossa hänen kotialueellaan. Valittaja on kuullut ystävältään, että hänen kanssaan samassa vastaanottokeskuksessa olevat kaksi turvapaikanhakijaa, jotka ovat myös --- maakunnasta, ovat keskustelleet puhelimessa omien sukulaistensa kanssa valittajan kääntymisestä. Lisäksi valittajasta on tehty haastattelu S -nimiseen lehteen ja lehden internetsivuille, ja haastattelusta ilmenee, että valittaja on kääntynyt kristityksi. Valittaja uskoo, että kun hänen nimensä kirjoittaa internettiin, selviää, että hän on kristitty.

Valittaja uskoo, että jos hän joutuisi palaamaan Afganistaniin, kaikki tietäisivät hänen uskonnostaan ja hänet tapettaisiin. Hän uskoo, että kristittynä asuminen Afganistanissa ei olisi mahdollista. Hän ei voi salata uskontoaan Afganistanissa, koska ei voisi pitää itseään kristittynä, jos salaisi uskontonsa. Hän haluaa kertoa kaikille, että on kristitty. Jos henkilö Afganistanissa kääntyy kristinuskoon, häntä pidetään jumalanpilkkaajana ja hänet pitää tappaa. Afganistanissa uskotaan, että henkilö, joka tappaa käännynnäisen, pääsee paratiisiin ja saa mukaansa 70 muuta henkilöä perhepiiristään.

Valittaja uskoo, että myös pakkovärväyksen uhka on edelleen kotialueella todellinen. Valittaja ei voi saada apua viranomaisilta.

Valittaja on saanut Suomessa paljon tuttavia ja kavereita. Hän on työskennellyt heinäkuusta 2016 lähtien kahvilassa, pizzeriassa ja bensiinihuoltamolla. Valittaja ei ilman oleskelulupaa ole voinut vuokrata asuntoa. Valittaja asuu kihlattunsa isän vuokraamassa asunnossa, jonka vuokran valittaja maksaa omista tuloistaan. Valittajan tyttöystävä asuu --- kunta. Valittajan ja hänen kihlattunsa oli aikomus avioitua kesällä 2017, mutta se estyi, koska valittajalla ei ole passia. Valittaja on hakenut muukalaispassia.

Maatietous

Afganistanin turvallisuustilanne on pysynyt arvaamattomana siviilien kantaessa sen pahimmat vaikutukset. Konflikti vaikuttaa enenevässä määrin kaikkiin maan alueisiin ja sen luonne on jatkanut muuttumistaan. Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen vuonna 2014 on vaikuttanut iskujen lisääntymiseen. Vuonna 2016 siviiliuhrien määrä on kasvanut eniten Afganistanin etelä- ja keskiosissa. Vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla aseellinen konflikti ympäri Afganistania on vaatinut saman verran siviiliuhreja vuoden 2016 vastaavaan ajankohtaan verrattuna. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016; UNAMA, Afghanistan - Annual Report 2016, Protection Of Civilians In Armed Conflict, February 2017 ja UNAMA, Afghanistan - Midyear Report 2017, Protection of Civilians in Armed Conflict, July 2017)

Hallituksenvastaiset ryhmät käyttävät vaihtelevia keinoja rekrytoidakseen sotilaita alueilla, jotka ovat heidän hallinnassaan. Yksi tapa on pak-korekrytointi. Usein talebanien joukkoihin hakeudutaan kuitenkin vapaaehtoisesti esimerkiksi taloudellisista syistä. Mitä vahvempi talebanien asema on asukkaiden keskuudessa, sitä helpompi talebanien on rekrytoida sotilaita joukkoihinsa. Alueilla, joilla talebaneilla on vähän sotilaita, talebanien rekrytointikeinot voivat olla uhkaavampia, mutta pakkorekrytoinnit ovat sielläkin epätavallisia. Henkilöt, jotka kieltäytyvät rekrytoinnista, ovat vaarassa joutua tapetuksi tai saada rangaistuksen. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016 ja EASO Country of Origin Information Report, Afghanistan Recruitment by armed groups, September 2016)

Afganistanin perustuslain mukaan Afganistanin virallinen uskonto on islam, mutta muiden uskontojen edustajat ovat vapaita harjoittamaan uskontoaan lainsäädännön rajoissa. Tuomioistuinten islamilaisen lain tulkintojen mukaan islamista luopumisesta rangaistuksena on kuolema. Ellei henkilö peru kääntymistään kolmen päivän kuluessa, häntä voidaan rangaista islamista luopumisesta, hänen avioliittonsa voidaan mitätöidä sekä hän voi menettää omaisuutensa. Islamista luopumisesta ei ole raportoitu syytetyn ketään tai annetun tuomioita viime vuosina. Kääntymistä pidetään usein perheenjäsenten ja muiden perinteisten sosiaalisten rakenteiden taholta häpeänä, joten islamista kääntyneitä voidaan eristää ja painostaa kääntymisen peruuttamiseen, ja he saattavat kohdata myös fyysisiä loukkauksia. Yleinen mielipide kristittyjä kohtaan on avoimen vihamielinen. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016; U.S. Department of State, 2014 Report on International Religious Freedom, 14 October 2015 ja U.S. Department of State, 2015 Report on International Religious Freedom, 10 August 2016)

--- Maakunta suurimmat etniset ryhmät ovat uzbekit ja tadžikit, joiden välillä on ollut vuosien ajan etnisiä konflikteja. --- Maakunta on paljon hallituksen vastaisten ryhmien toimintaa. Maakunnassa toimivista ryhmistä suurimmat ovat Taleban ja uzbekkien kapinallisryhmä Jundullah. Taleban on onnistunut vuoden 2015 aikana valtaamaan useita piirikuntia --- maakunta pohjoisosassa, mutta hallituksen joukot ovat kyenneet valtaamaan ne takaisin. Turvallisuustilanteen on raportoitu heikentyneen maakunnan itäisissä piirikunnissa, erityisesti --- ja ---, joissa Taleban ja hallituksen turvallisuusjoukot ovat käyneet taisteluja alueiden hallinnasta. Talebanin on raportoitu kärsineen suuria tappioita taisteluiden seurauksena. Myös hallituksen puolesta toimivien joukkojen on raportoitu syyllistyneen ihmisoikeusloukkauksiin. --- maakunta on paennut vain vähän siviiliväestöä maan sisäisinä pakolaisina. (EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, November 2016; UN Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (OCHA), Afghanistan: Conflict Induced Displacements (as of 02 April 2017), 2 April 2017 ja UNAMA, Afghanistan - Annual Report 2016, Protection Of Civilians In Armed Conflict, February 2017)

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Valittaja on vedonnut kansainvälisen suojelun tarpeen perusteenaan talebanien tai Isisin taholta tulevaan pakkorekrytoinnin uhkaan. Lisäksi valittaja on vedonnut kristinuskoon kääntymiseensä.

Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt, että Taleban tai Isis olisi kiinnostunut juuri valittajasta tai uhkaisi tätä henkilökohtaisesti, jos tämä palaisi Afganistaniin. Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt, että valittaja on käynyt jumalanpalveluksissa ja on Suomeen tultuaan ollut kiinnostunut kristinuskosta. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin katsonut, että valittajan kristinuskoon kääntymiseen ei liity vakaumuksellisuutta tai hengellisyyttä, vaan valittaja on kääntynyt kristinuskoon edistääkseen turvapaikkahakemustaan. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt, että valittaja olisi vakaumuksellinen kristitty ja että hän voisi joutua Afganistaniin palatessaan elämään uskonnollisen vakaumuksensa vastaisesti.

Hallinto-oikeus toteaa, että valittaja on kertonut saaneensa muutaman uhkaussoiton, mutta hän ei ole tiennyt, miltä taholta soitot ovat tulleet. Tämän lisäksi valittaja ei ole saanut muita uhkauksia, eikä hän ole kokenut mitään oikeudenloukkauksia kotialueellaan. Kun lisäksi otetaan huomioon, ettei valittajaa voida pitää profiloituneena henkilönä, hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa voida kohtuullisessa määrin vakuuttua valittajan olevan uhattuna Afganistanissa Talebanin tai Isisin taholta kertomistaan syistä.

Afganistania koskevan ajantasaisen maatiedon mukaan kristinuskoon kääntymisestä ja islamista luopumisesta voi seurata vainoa tai epäinhimillistä kohtelua ja islamilaisen lain mukaan jopa kuolemantuomio. Toiseen uskontoon kääntyminen alkuperämaasta lähdön jälkeen saattaa kuitenkin nostaa esille luopumisen todelliseen tarkoitukseen ja vakaumuksen uskottavuuteen liittyviä kysymyksiä. Asiassa on siten olennaista arvioida valittajan vakaumuksen aitoutta ja sitä, olisiko valittaja vakaumuksensa mukaan eläessään vainon vaarassa Afganistanissa.

Hallinto-oikeus katsoo, että pelkästään muodollisen kasteen ottaminen ei lähtökohtaisesti ole riittävä selvitys aidosta kristinuskoon kääntymisestä. Asiassa on arvioitava valittajan motivaatiota kristinuskoon kääntymiseen ja mitä vaikutuksia kääntymisellä on ollut hänen elämäänsä. Valittajan motivaation arvioimisen tärkeyttä korostaa se, että Afganistanista kotoisin olevien turvapaikanhakijoiden kohdalla on tapahtunut huomiota herättävän paljon kääntymistä kristinuskoon. Maatiedossa todettu huomioon ottaen asiassa on vielä erikseen arvioitava, onko kääntyminen valittajan kotimaassa tiedossa ja erityisesti sen yhteisön tiedossa, johon valittaja olisi palaamassa, ja minkälaista uhkaa tästä valittajalle mahdollisesti aiheutuisi.

Valittaja on sekä turvapaikkapuhuttelussa että suullisessa käsittelyssä kertonut yhtenevästi, että hän kuuluu --- seurakunta ja osallistuu aktiivisesti seurakunnan toimintaan. Valittajan kertomus kristinuskoon kääntymisen motivaatiosta on kuitenkin jäänyt varsin yleisluonteiseksi, eikä hänen kertomuksestaan ole havaittavissa erityisen syvällistä eikä omakohtaista kristinuskon omaksumista. Turvapaikkapuhuttelussa valittaja on kertonut kääntyneensä, koska islaminuskossa kerrotut asiat eivät pitäneet paikkaansa ja koska islamissa on paljon vääryyttä, kun taas valittajan kristilliseen uskonlahkoon kuuluvat elävät oppiensa mukaisesti. Suullisessa käsittelyssä valittaja on kertonut kiinnostuneensa kristinuskosta matkalla Suomeen, koska kristityt auttoivat ihmisiä matkalla. Poliisin turvapaikkatutkinnassa hän oli nimenomaisesti ilmoittanut haluavansa kääntyä kristinuskoon. Valittaja kuuluu uskonlahkoon, mutta suullisessa käsittelyssä hän on kertonut, ettei hänen mielestään ole merkitystä, mihin kristilliseen uskontokuntaan hän kuuluu. Valittaja on kertonut Suomeen tultuaan lukeneensa Raamattua ja käyneensä aktiivisesti seurakunnassa. Se, että valittaja on turvapaikkapuhuttelussa ja suullisessa käsittelyssä kertonut tuntevansa rauhallisuutta ja kohtelevansa ihmisiä hyvin uskoontulon jälkeen, ei vielä sellaisenaan osoita aitoa kristinuskon mukaista vakaumusta. Valittajan kertomuksen perusteella on välittynyt kuva siitä, että hän on osallistunut tilaisuuksiin osaltaan niiden yhteisöllisen, välittävän ja hyvän ilmapiirin vuoksi. Tilaisuuksiin osallistuminen ei myöskään itsessään osoita aitoa kristinuskoon kääntymistä tilanteessa, jossa valittaja on kääntynyt kristinuskoon turvapaikkaa haettuaan ja turvapaikkaa koskevan asian käsittely on edelleen kesken.

Valittaja on suullisessa käsittelyssä kertonut, että hänen perheensä tietää hänen kääntymisestään kristinuskoon ja että myös hänen kotialueellaan on yleisesti tiedossa hänen kääntymisensä kristinuskoon. Valittaja on kertonut, että hänen isänsä on suuttunut kääntymisestä ja kertonut tuntevansa häpeää valittajan vuoksi. Tämän jälkeen valittaja ei ole ollut yhteydessä perheeseensä. Hallinto-oikeus toteaa, että valittaja on uskottavasti kertonut siitä, että hän on kertonut isälleen kääntymisestään. Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, ettei asiassa ole tullut ilmi, että valittajan perhe uhkaisi valittajaa kääntymisen johdosta, vaikka isä on kertonut tuntevansa häpeää valittajan vuoksi. Siihen nähden, että valittaja on kertonut isän nimenomaisesti sanoneen tuntevansa häpeää valittajan kääntymisestä, hallinto-oikeus pitää epätodennäköisenä, että isä olisi saattanut tiedon kääntymisestä muiden kyläläisten tietoon. Lisäksi se, että tieto valittajan kääntymisestä olisi mennyt muiden turvapaikanhakijoiden kautta valittajan kotialueelle, perustuu kokonaan toisen käden tietoon ja valittajan omaan olettamukseen. Valittaja ei ole väittänyt tunteneensa niitä turvapaikanhakijoita, joiden kautta tieto olisi mennyt hänen kotialueelleen aikaisemmin, vaan ainoastaan todennut heidän olevan kotoisin samasta --- maakunta. Näihin seikkoihin nähden hallinto-oikeus ei voi vakuuttua siitä, että valittajan kääntyminen olisi yleisesti tiedossa valittajan kotialueella tai että valittajan perhe uhkaisi valittajaa kääntymisen johdosta. Myöskään se seikka, että valittajan kääntymisestä on kirjoitettu suomalaisessa sanomalehdessä ja internetissä, ei anna aihetta arvioida toisin asiaa.

Edellä todetun perusteella asiassa on epäuskottavaa, että valittajan vakaumus edellyttäisi kristinuskon harjoittamista tunnustuksellisesti tai muutoin huomiota herättävällä tavalla hänen kotimaassansa. Asiassa saadun selvityksen perusteella ei myöskään voi vakuuttua siitä, että tieto valittajan kastamisesta kristinuskoon ja toiminnasta kristinuskon parissa olisi mennyt viranomaisten tai muiden tahojen tietoon Afganistanissa. Edellä todettu huomioon ottaen valittaja ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä olisi kristinuskoon kääntymisen vuoksi perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai muuten todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa.

Edellä esitetyn perusteella valittaja ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan, eikä asiassa ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Ajantasaisen maatiedon mukaan --- maakunta toimii useita hallituksen vastaisia ryhmiä. Käytettävissä olevan maatiedon perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, että --- maakunta alueella vallitsisi sellaisen mielivaltaisen väkivallan taso, että mielivaltaisen väkivallan on katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Myöskään valittajan henkilökohtaiset olosuhteet huomioon ottaen asiassa ei ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että valittaja olisi Afganistaniin palautettuna kotialueellaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa tarkoitetussa todellisessa vaarassa kärsiä 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa.

Valittaja on työikäinen ja -kykyinen mies. Hän on asunut pääosan elämästään kotimaassaan Afganistanissa. Hän on kertonut puhuvansa suomea ja työskennelleensä Suomessa useassa työpaikassa. Lisäksi valittajan kihlattu asuu Suomessa. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty, että valittaja olisi laittanut vireille erillistä oleskelulupahakemusta. Valittajaa ei voida pitää erityisen haavoittuvassa asemassa olevana. Valittajalle ei voida myöskään katsoa syntyneen Suomeen sen laatuisia siteitä, että hänelle niiden johdosta voitaisiin myöntää oleskelulupa ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin nojalla. Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei ole ilmennyt.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi Afganistaniin. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen ulkomaalaislain 146 §:n mukainen kokonaisharkinta ei anna aihetta katsoa asiaa toisin.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 146, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Klaus Järvinen, Teija Orjala-Heikkinen ja Reija Suni. Asian esittelijä Taina Niinivirta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että maasta poistamisen täytäntöönpano kielletään. Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi turvapaikan antamista tai oleskeluluvan myöntämistä varten. Lisäksi on vaadittu, että korkein hallinto-oikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn.

Valittaja on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Turvapaikkahakemusta ei tule hylätä sillä perusteella, että turvapaikan hakija ei suoriudu uskonnollisten kokemustensa sanallisesta kuvaamisesta erityisen hyvin. Valittaja ei ole saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, koska hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ilmenee ennakkoasenne, jonka mukaan valittajan kertomus kristinuskoon kääntymisestään on lähtökohtaisesti epäuskottava sillä perusteella, että afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden keskuudessa on ollut paljon käännynnäisiä. Valittajan kääntyminen ei liity hänen turvapaikka-asiaansa.

Valittaja ei voi eikä halua kääntyä takaisin islaminuskoon. Hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa siihen valittajan esittämään seikkaan, että Afganistanissa moskeijassa käymistä seurataan, ja ellei moskeijassa käydä, asianomaiselta vaaditaan selitystä siihen. Valittaja on suullisessa käsittelyssä nimenomaan kertonut, että viime kädessä tällä tavoin hänen kristinuskoon kääntymisensä tulee viranomaisten ja muiden tietoon Afganistanissa.

Valittajan kerrottua kääntymisestään isälleen perhe on hylännyt hänet eikä hän ole voinut enää olla yhteydessä siihen. Valittajasta suomalaisessa sanomalehdessä ollut kirjoitus muun ohella huomioon ottaen hän on tehnyt todennäköiseksi, että hänen vakaumuksensa tiedetään Afganistanissa. Hallinto-oikeus on kuitenkin virheellisesti päätellyt, että valittajan kääntyminen ei ole siellä viranomaisten eikä muidenkaan tahojen tiedossa.

Joka tapauksessa oleskeluluvan epääminen on kohtuutonta siihen nähden, että hakija on työssä Suomessa, asuu omassa asunnossa ja osaa suomea ja että hänellä on tarkoituksena avioitua suomalaisen naisen kanssa.

Valitusta on täydennetty muun ohella vihkimistodistuksella. Valittaja on vihitty avioliittoon --- maistraatti 22.12.2017.

Maahanmuuttovirasto on antanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Afganistanin perustuslain mukaan Afganistanin virallinen uskonto on islam, mutta muiden uskontojen edustajat ovat vapaita harjoittamaan uskontoaan lainsäädännön rajoissa. Uskosta luopumista ja jumalanpilkkaa koskevissa asioissa, joista ei säädetä Afganistanin lainsäädännössä, tuomioistuimet nojaavat hanafilaiseen oikeusoppiin. Vallitsevien islamilaisen lain tulkintojen mukaan islamista luopumista pidetään törkeänä rikoksena, ja jos tästä syytetty ei esitä julkista katumista kolmen päivän sisällä, häntä voi kohdata kaiken omaisuuden takavarikointi, avioliiton mitätöiminen tai kuolemantuomio (USDOS 2016). Virallisia syytteitä islamista luopumisesta on raportoitu vain vähän, eikä Taleban-hallinnon kaatumisen jälkeiseltä ajalta ole tiedossa yhtään toimeenpantua kristityn teloitusta. (USDOS 2016, USCIRF 2017, USCIRF 2016, Landinfo 2013.)

Islamista luopuneisiin tai maallistuneisiin kohdistuneita hyökkäyksiä on myös uutisoitu Afganistanissa vain vähän, mutta silloin kun tapauksia on ilmennyt, ne ovat olleet seurauksiltaan hyvin vakavia. Islamin kritisoiminen tai hylkääminen on Afganistanissa aihe, josta puhuminen koetaan yhteiskunnassa tabuna, minkä takia useimmat islamista luopuneet eivät uskalla puhua ajatuksistaan julkisesti. (IHEU 2016, Landinfo 2013.)

Ensisijainen uhka islamista luopuneilla ovat heidän omat perheensä, jotka usein pyrkivät painostamaan kääntyneitä palaamaan islamin uskoon. Monien kristinuskoon kääntyneiden perheet sekä muu lähipiiri suhtautuvat vihamielisesti tietoon uskonnon vaihtamisesta. (Landinfo 2013, India Ink 2013, Spiegel 2006.)

Lähipiirin lisäksi Afganistanissa toimivat ääri-islamilaiset järjestöt, kuten Taleban-liike ja ISIS, suhtautuvat vihamielisesti islamista luopuneisiin henkilöihin. (USCIRF 2017.)

Afganistanin väestöstä arviolta 85–90 % on sunnimuslimeja, 10–15 % shiiamuslimeja ja noin 0,3 % muita uskonnollisia ryhmiä (USDOS 2016). Afganistanissa ei ole syntyperäistä kristittyä vähemmistöä, vaan maan kristityt ovat uskontoon islamista kääntyneitä ja monet heistä ovat kääntyneet ulkomailla asuessaan (Landinfo 2013, USCIRF 2017, USDOS 2016). Useimmat lähteet arvioivat kristittyjen lukumääräksi 1 000–2 000, kaikkein korkeimpien arvioiden mukaan heitä olisi 10 000. Vähemmistöuskontojen maastamuutto Afganistanista on ollut suurta, mikä on koskenut myös kristinuskoon kääntyneitä. Luotettavaa tietoa aiheesta on kuitenkin vaikea saada. (Spiegel 2006, Landinfo 2013, Johnstone et al. 2015.)

Enemmistö kristinuskoon kääntyneistä elää Afganistanin suurimmissa kaupungeissa (India Ink 2017, Landinfo 2013, Spiegel 2006). Mahdollisuudet muusta yhteisöstä poikkeavalle uskonnon harjoittamiselle ovat kaupunkialueita vaikeammat maaseudun kyläyhteisöissä, joissa tila eriäville uskonnollisille mielipiteille on pienempi (Landinfo 2013).

Kristinuskoon kääntyneet eivät pysty harjoittamaan uskontoaan julkisesti Afganistanin olosuhteissa. Koska kristinuskoon kääntyneiden uskonharjoitus tapahtuu salassa, siitä ei ole saatavissa luotettavaa ja yksityiskohtaista tietoa. (Landinfo 2013.) Afganistanissa ei ole lainkaan kirkkoja tai muita julkisia uskonharjoituspaikkoja kristittyjä varten. Maan ainoa varsinainen kirkko sijaitsee Italian suurlähetystön tiloissa, jonne uskoa harjoittavilla tavallisilla afganistanilaisilla ei ole pääsyä. (Landinfo 2013, USCIRF 2017.)

Kristityksi kääntyneet harjoittavat uskoaan yksin tai pienissä seurakunnissa, jotka kokoontuvat yksityisissä asunnoissa. Kiinnijäämisen pelosta uskonnolliset tapaamiset järjestetään sunnuntain sijaan muina viikonpäivinä ja tapaamiset pyritään naamioimaan muuksi toiminnaksi. (Christian Today 2016, Spiegel 2006, USCIRF 2017.) Kristityt kertovat välttävänsä tilanteita, joissa heidän toimintansa voisi vaikuttaa käännytystyöltä valtion viranomaisten silmissä (Landinfo 2013, USDOS 2016). Afganistanin kotikirkkotoimintaa organisoivat pastorit eivät turvallisuussyistä mielellään anna tietoja seurakuntien uskonharjoitukseen liittyvistä yksityiskohdista (Mohabat News 2016).

Afganistanissa on vuosikymmenien ajan toiminut kansainvälisiä kristillisiä järjestöjä, jotka tekevät maassa avustus- ja kehitysyhteistyötä. Järjestöjen mukana maahan on tullut satoja kristillisen vakaumuksen omaavia henkilöitä, jotka saattavat afganistanilaisten pyynnöstä vastailla kysymyksiin ja antaa tietoa kristinuskosta, vaikka järjestöt ovat kieltäneet työntekijöiltään varsinaisen lähetystyön tekemisen. (Christian Today 2016, Landinfo 2013.) Norwegian Church Aid -järjestöä syytettiin vuonna 2010 afganistanilaisessa mediassa lähetystyön tekemisestä, mutta järjestö itse kiisti toiminnan. Järjestön toiminta kiellettiin lyhyeksi ajaksi, mutta kohun laannuttua se sai jälleen jatkaa toimintaansa. (Landinfo 2013, NY Times 2010, Pajhwok 2010.)

Taleban-liike on valinnut iskujensa kohteeksi lähetystyön tekijöiksi epäilemiään kristillisten järjestöjen työntekijöitä (Landinfo 2013). Vuonna 2014 Taleban pyrki kohdistamaan iskunsa kotikirkoksi epäilemäänsä kristillisen järjestön ylläpitämää päiväkotia vastaan, mutta erehdyksessä hyökkäsi naapurissa sijaitsevan turvallisuusalan yrityksen tiloihin (NY Times 2014).

Kristinuskoon kääntyminen oli pinnalla Afganistanin mediassa vuonna 2010, kun kabulilainen TV-kanava näytti kuvamateriaalia länsimaalaisista antamassa kasteita afganistanilaisille ja rukoilemassa yksityisissä tilaisuuksissa. Video herätti raivoa ja sai jotkut kansanedustajat vaatimaan videolla esiintyneiden henkilöiden teloittamista. Videolta paljastuivat useiden kristinuskoon kääntyneiden kasvot sekä epävirallisten kotikirkkojen sijainnit. Tapauksen seurauksena kaksi kristittyä käännynnäistä sai syytteet islamista luopumisesta ja useat joutuivat pakenemaan maasta. Pidätetyt vapautettiin vuonna 2011 ilman tuomiota. (NY Times 2011, India Ink 2013, Landinfo 2013 s.16, USCIRF 2013.) USA:n uskonnonvapauskomission tietojen mukaan vuonna 2010 oli pidätettynä yhteensä 26 kristittyä, joista moni pakeni Intiaan vapautumisensa jälkeen. (USCIRF 2013.) USA:n uskonnonvapauskomission raporttien mukaan kristittyjä ei ole pidätetty vuoden 2010 jälkeen. (USCIRF 2013, USCIRF 2014, USCIRF 2015, USCIRF 2016, USCIRF 2017.)

Valittajan kertomus siitä, keille kaikille tieto hänen kääntymisestään on levinnyt, on vaihtelevaa. Yhtäältä valittaja väittää perheensä lisäksi koko kotikylän tietävän asiasta. Toisaalta valittaja epäilee, että kaikki hänen kotimaassaan tietävät hänen kääntymisestään. Mikäli tieto henkilön islamista luopumisesta ja kääntymisestä kristinuskoon leviää, voivat seuraukset olla vaihtelevat. Maatiedon valossa seuraukset voivat olla muun muassa kaiken omaisuuden takavarikointi, avioliiton mitätöiminen tai kuolemantuomio.

Valittajan kristillistä vakaumusta ei ole pidetty aitona, vaan valittajan on katsottu kääntyneen edistääkseen turvapaikkahakemustaan. Valittajan uskonnon harjoittaminen näkyy lähinnä toiminnallisuutena ja kääntymispäätös on tehty nopeassa aikataulussa. Hallinto-oikeus on todennut, että valittajan kristinuskoon kohdistaman kiinnostuksen voidaan katsoa osaltaan liittyvän aidon hengellisen näkemyksen sijaan valittajan näkemykseen kristillisten ja muslimimaiden erilaisesta elämäntavasta sekä valittajan yhteisöllisyyden tarpeeseen. Valittajan kertoma kristinuskoon kääntymisen motivaatiosta on jäänyt yleisluonteiseksi eikä valittajan kertoma kristinuskon omaksumisesta suullisen käsittelyn järjestämisen aikaan, vuosi valittajan saaman kasteen jälkeen, ole ollut hallinto-oikeuden käsityksen mukaan erityisen syvällinen tai omakohtainen.

Kristinuskolla ei ole valittajan elämässä sellaista asemaa, jota aidon kääntymisen jälkeen voidaan odottaa olevan. Valittaja ei tulisi harjoittamaan kristinuskoa kotimaassaan siten, että hän olisi sen johdosta oikeudenloukkausten vaarassa. Esitetty väite siitä, että tieto kääntymisestä on tullut valittajan perheen myötä kotialueen tietoon ja että kaksi muuta turvapaikanhakijaa ovat kertoneet asiasta omille sukulaisilleen, on jäänyt yleisluontoiseksi ja maininnanvaraiseksi. Hallinto-oikeus ei ole pitänyt uskottavana valittajan väitettä siitä, että häpeää tunteva isä olisi kertonut poikansa kääntymisestä eteenpäin. Motiivit lehtihaastattelun antamiseen ja kääntymisen ilmi tuomiseen ovat kyseenalaistettavissa. Näin ollen on epäuskottavaa, että valittajan perhe tai kaksi muuta turvapaikanhakijaa olisivat levittäneet tietoa valittajan väitetystä kääntymisestä ja tietoisesti saattaneet valittajan vaaraan kotimaassaan. On myös epäuskottavaa, että suomenkielinen lehtihaastattelu internetissä leviäisi valittajan kotimaassa yleiseen tietoon.

Valituslupahakemuksessa on nostettu esiin, että ihmiset huomaavat valittajan kotimaassa, jos joku ei käy moskeijassa ja sillä tavoin tieto kääntymisestä tulee muiden tai viranomaisten tietoon. Edellä esitetty maatieto ei anna aihetta olettaa, että jokainen islamista luopunut, maallistunut henkilö tai kristityksi kääntynyt on vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi. Maatieto ei myöskään anna aihetta olettaa, että jokainen henkilö, joka ei käy säännöllisesti moskeijassa, olisi vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi. Näin ollen on epäuskottavaa, että tieto siitä, että valittaja ei käy moskeijassa, leviäisi muiden tai viranomaisten tietoon ja aiheuttaisi valittajalle vaaraa kotimaassaan.

Valittaja on sanonut haluavansa kertoa kaikille, että hän on kristitty. Maatiedossa viitatulla käännyttämis- ja julistustyöllä tarkoitetaan sellaisen henkilön toimintaa, joka tuntee jo pitkäaikaisemmin ja perusteellisemmin harjoittamaansa uskontoa ja joka pyrkii aktiivisesti käännyttämään ihmisiä edustamaansa uskontoon. Pelkästään omasta uskosta kertomista ei voida pitää maatiedossa tarkoitettuna käännyttämis- ja julistamistoimintana. Valittajalla ei voida asiassa esitetyn selvityksen perusteella katsoa tässä vaiheessa muutoinkaan olevan tiedollisia edellytyksiä varsinaiseen käännyttämis- ja julistamistoimintaan. Väite asian esiin tuomisesta kaikille vaikuttaa tarkoitushakuiselta.

UNHCR:n ohjeistuksen mukaan tarkoitushakuinen toiminta ei luo perusteltua pelkoa kohdata vainoa hakijan kotimaassa, jos tarkoitushakuinen toiminta on selvää kaikille, mukaan lukien maan viranomaisille, eikä vakavaa haittaa koidu hakijalle, jos tämä palautetaan kotimaahansa.

Valittaja on vastaselityksessään esittänyt muun ohella, että ennen Afganistanista lähtöään hän opiskeli seitsemän vuotta imaamiksi ja että myös hänen veljensä opiskelee imaamiksi. Isän valittajan kääntymisestä tuntemaa häpeää ja valittajaan kohdistuvaa uhkaa lisää se, että isä ja suku ovat olleet merkittävässä asemassa ja ovat hyvin tunnettuja valittajan kotikaupungissa. Perheen aseman vuoksi valittajan kääntyminen voi olla kiinnostava aihe kotikaupungissa. Valittaja ei ole ennen halunnut korostaa perheen ja isän asemaa kotialueella, koska hän on pelännyt, miten viranomaiset suhtautuisivat siihen, että isä on ollut merkittävässä asemassa myös Taleban-hallinnon aikana. Suomenkielinen haastattelu internetissä on käännösohjelmien avulla helposti saatavilla myös valittajan äidinkielellä.

Valittaja on vihitty avioliittoon kristityn suomalaisen puolisonsa kanssa joulukuussa 2017, ja avioliitto on siunattu kirkossa tammikuussa 2018.

Merkinnät

Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 21.12.2017 taltionumero 6601 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes valituslupa- hakemus on ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on 13.9.2018 myöntänyt valittajalle oleskeluluvan Suomen kansalaisen puolisona.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

1. Käsittelyratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on toimittanut asiassa suullisen käsittelyn. Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä saatu ja asiakirjoista saatava selvitys sekä korkeimman hallinto-oikeuden pääasiaratkaisun perustelut, uuden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasiaratkaisu

2.1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko kertomansa mukaan Suomessa kristinuskoon kääntyneellä afganistanilaisella valittajalla Afganistania koskeva maatieto ja hänen henkilökohtaiset olosuhteensa huomioon ottaen perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi.

2.2 Sovellettavat säännökset

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 87 a §:n 1 momentin mukaan vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Vainoksi katsotaan myös vakavuudeltaan vastaava kertymä sellaisia tekoja, joihin kuuluu ihmisoikeusloukkauksia.

Ulkomaalaislain 87 b §:n 1 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät siten kuin jäljempänä pykälässä säädetään.

Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan vainon syinä uskontoon kuuluvat erityisesti teistiset, ei-teistiset ja ateistiset uskomukset, osallistuminen yksityisesti tai julkisesti, yksin tai yhdessä uskonnon harjoittamiseen tai siitä pidättäytyminen, muut uskonnolliset toimet tai mielipiteet taikka uskontoon perustuva tai uskonnon määräämä henkilökohtainen tai ryhmän käyttäytyminen.

Pykälän 5 momentin mukaan arvioitaessa, onko hakijalla perusteltu pelko joutua vainotuksi, merkitystä ei ole sillä, onko hakijalla todellisuudessa alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen, yhteiskunnalliseen tai poliittiseen ryhmään liittyviä piirteitä, jotka johtavat vainoon, jos vainon harjoittaja kuitenkin arvioi hakijalla olevan tällaisia piirteitä.

Ulkomaalaislain 88 b §:n mukaan edellä 87 §:n 1 momentissa tarkoitettu perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi tai 88 §:n 1 momentissa tarkoitettu todellinen vaara joutua kärsimään vakavaa haittaa voi perustua kotimaasta tai pysyvästä asuinmaasta lähdön jälkeisiin tapahtumiin tai sellaisiin toimiin, joihin hakija on lähtönsä jälkeen osallistunut.

Ulkomaalaislain 88 c §:n mukaan vainoa harjoittavia toimijoita voivat olla: 1) valtio; 2) valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt; taikka 3) muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa vastaan.

Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

2.3 UNHCR:n kannanotto uskontoon perustuvien turvapaikkahakemusten käsittelystä

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCR on laatinut turvapaikkahakemuksia käsitteleville tahoille ohjeistuksen uskontoon perustuvaa suojeluntarvetta koskien (UNHCR Guidelines on International Protection: Religion-Based Refugee Claims under Article 1A(2) of the 1951 Convention and/or the 1967 Protocol relating to the Status of Refugees, 28.4.2004). Kotimaasta lähdön jälkeistä, eli niin sanotun sur place -tilanteen aiheuttavaa uskonnollista kääntymistä koskien UNHCR ohjeistaa kiinnittämään huomiota erityisesti hakemuksen uskottavuuteen sekä kääntymisen aitouteen ja olosuhteisiin, joissa kääntyminen tapahtuu. UNHCR:n mukaan esimerkiksi uskontoa koskevien tietojen tarkastaminen ei ole kaikissa tilanteissa tarkoituksenmukaista ja tällöin huomioon on ainakin otettava hakijan yksilölliset olosuhteet, kuten sosiaalinen, taloudellinen ja koulutuksellinen tausta. Usein hyödyllisempää on selvittää hakijan motivaatiota kääntymiseen ja sitä, mitä vaikutuksia kääntymisellä on ollut ihmisen elämään. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, onko kääntyminen tullut kotimaan viranomaisten tietoon ja miten nämä suhtautuisivat asiaan.

Niin sanottu tarkoitushakuinen (self-serving) toiminta ei luo perusteltua pelkoa kohdata vainoa hakijan kotimaassa, jos toiminnan opportunistisuus on ilmeistä kaikille ja toiminnasta ei seuraisi haitallisia seuraamuksia henkilön palatessa. Kansainvälistä suojelua on myönnettävä siinäkin tapauksessa, että väite todetaan tarkoitushakuiseksi, jos hakijalla kuitenkin on perusteltu vainon pelko.

2.4 Maatietoa

Edellä hallinto-oikeuden valituksenalaisessa päätöksessä ja Maahanmuuttoviraston lausunnossa esitettyä Afganistania koskevaa maatietoa on pääosin edelleen pidettävä ajankohtaisena. Korkein hallinto-oikeus kokoaa ja täydentää maatietoa eri lähteistä ilmenevillä, melko yhdenmukaisilla arvioilla kristinuskoon kääntyneiden tai kääntyneinä pidettävien henkilöiden riskistä joutua vainon vaaraan kotimaahansa palatessaan.

EASO:n (Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto) raporteissa (EASO Country of Origin Information Report: Afghanistan, Individuals targeted under societal and legal norms, joulukuu 2017 ja Country Guidance: Afghanistan, Guidance note and common analysis, kesäkuu 2018) on käsitelty kristityiksi kääntyneiden kohtelua Afganistanissa.

Islamin uskosta luopumisen seurauksena voi olla kuolemantuomio, vangitseminen tai omaisuuden takavarikointi. Uskosta luopuminen on vakava rikos, ja vaikka syytteeseenpanosta on vain harvoin raportoitu, sitä kuitenkin on tapahtunut viime vuosina. Henkilöt, joita pidetään uskosta luopuneina, ovat myös vakavien, jopa kuolemaan johtavien hyökkäysten vaarassa ilman, että heidät saatettaisiin tuomioistuimen eteen.

Henkilöt, joiden voidaan näkemystensä vuoksi katsoa luopuneen islamista, kuten kristityksi kääntyneet, eivät voi ilmaista suhdettaan islamiin avoimesti. Vaarana ovat rangaistukset ja väkivalta mukaan lukien oman perheen taholta. Tällaisten henkilöiden on sisäisestä vakaumuksestaan huolimatta käyttäydyttävä paikallisten uskonnollisten ja kulttuuristen odotusten mukaisesti.

Erityisesti kääntymistä islamista toiseen uskontoon pidetään islamilaisen oikeuden mukaan vakavana rikoksena. Miehillä seurauksena voi olla kuolemanrangaistus, naisilla elinikäinen vankeus. Islamilaisen oikeuden mukaan henkilölle annetaan kolmen vuorokauden aika, jonka kuluessa hän voi perua kääntymisensä.

Kristityksi kääntyneisiin suhtaudutaan vihamielisesti yhteiskunnan taholta. Heitä pidetään moraalittomina ja yhdistetään länsimaiseen elämäntapaan. Uskonnollisella ja kansallisella identiteetillä on Afganistanissa läheinen yhteys, minkä vuoksi kristityiksi kääntyneiden voidaan katsoa pettävän islamilaisen ja afganistanilaisen kulttuuriperinnön.

EASO:n riskianalyysissä todetaan, että henkilöt, joilla on tällainen profiili, voivat joutua vainoksi katsottavien loukkausten kohteeksi (esim. kuolemanrangaistus, surmaaminen, väkivallanteot). Tällaisten henkilöiden hakemuksia arvioitaessa on otettava huomioon, ettei heiltä voida edellyttää uskonnollisista käytännöistä pidättäytymistä. Henkilöillä, joita pidetään islamista luopuneina, on yleisesti ottaen aihe perusteltuun vainoon pelkoon. Vainon peruste on tällöin henkilön uskonto.

UNHCR:n raportin (UNHCR Eligibility guidelines for assessing the international protection needs of asylum seekers from Afghanistan, elokuu 2018) mukaan islamista kääntymistä pidetään uskonnosta luopumisena, josta islamilaisen oikeuden Hanafi-koulukunnan mukaan voidaan rangaista kuolemantuomiolla. Jos henkilö ei peru kääntymistään kolmen vuorokauden kuluessa, hänen avioliittonsa voidaan mitätöidä ja omaisuutensa takavarikoida. Islamista kääntyneet pelkäävät fyysisen terveytensä puolesta. Islamista luopuneet eivät yleensä voi turvautua oikeudelliseen apuun tai muihin menettelyllisiin oikeuksiin.

Yhteiskunnalliset asenteet kristittyihin ovat säilyneet avoimen vihamielisinä, ja kristittyjen tulee peittää uskonsa. Afganistanissa ei ole julkisia kirkkoja, ja kristityt harjoittavat uskoaan joko yksityisesti tai pienissä kotiseurakunnissa.

Yhteenvetonaan UNHCR toteaa, että henkilöt, joiden toimintaa pidetään sharia-lain vastaisena, mukaan lukien islamista luopuneet, voivat tapauskohtaisista olosuhteista riippuen olla turvapaikan tarpeessa siitä syystä, että heillä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa valtion tai ei-valtiollisten toimijoiden vainoamiksi uskontonsa vuoksi tai muista pakolaissopimuksen kannalta merkityksellisistä syistä. Valtio ei yleisesti ottaen tarjoa suojaa ei-valtiollisten tahojen vainoa vastaan.

Ruotsin maahanmuuttoviranomaisen Afganistania koskevan teemaraportin (Lifos temarapport, Afghanistan - Kristna, apostater och ateister, joulukuu 2017) mukaan kristittyjä on Afganistanissa hyvin vähän, he ovat yleensä ulkomailla kristinuskoon kääntyneitä, eivätkä he voi harjoittaa uskontoaan Afganistanissa julkisesti. Islamista luopumiseen sovelletaan islamilaista oikeutta sen sunnalaisessa, hanafilaisessa muodossa, myös shiiojen osalta. Hanafilaisen oikeuden vallitsevien tulkintojen mukaan islamista luopuminen on törkeä rikos, josta seuraamuksena on kuolemanrangaistus. Luopuneella on kuitenkin mahdollisuus kolmen päivän kuluessa katua ja palata islamin uskoon.

Ensisijainen uhka islamista luopuneelle Afganistanissa ei yleensä ole valtio, vaikka paikallistasolla voi olla yksittäisiä virkamiehiä ja poliiseja, jotka voivat suhtautua tällaiseen henkilöön kielteisesti oman vakaumuksensa perusteella. Suurin uhka aiheutuu islamista luopuneen perheen ja yhteisön muiden jäsenten taholta. Islamista luopunut voi joutua perheensä hylkäämäksi ja siten hyökkäyksille alttiiksi. Myös muut yhteisön jäsenet voivat surmata islamista luopuneen ilman, että siitä olisi heille oikeudellisia seuraamuksia.

Uhka voi kohdistua myös niihin, jotka oleskeluluvan ulkomailla saadakseen ovat siellä kääntyneet kristinuskoon vain muodollisesti. Tällöinkin uhan aiheuttajina ovat asianomaisen perhe, suku tai paikallisyhteisö. Vähäisen empiirisen aineiston perusteella on vaikea tehdä yleisiä johtopäätöksiä tällaisten henkilöiden tilanteesta Afganistaniin palautettaessa.

Vuosikymmeniä jatkunut konflikti on pirstonut afganistanilaista yhteiskuntaa ja syventänyt kuilua perinteisten ja uudenaikaisempien elämäntyylien välillä. Seurauksena yhteiskunnan pirstoutumisesta on laajalle levinnyt epäluulo, joka ulottuu myös perheiden sisälle. Tätä taustaa vasten ja tapauskohtaisista oloista riippuen muodollisestakin kääntymisestä kristinuskoon voi aiheutua ongelmia perheen tai naapurien kanssa.

Paikallisyhteisössä leviäviä huhuja voidaan käyttää länsimaista palaavaa henkilöä vastaan myös keinona päästä käsiksi vastapuoleen. Merkityksellistä on, mitä mahdollisesta epäaidosta kääntymisestä tiedetään ja mitä asianomainen itse on siitä perheelleen ja verkostolleen kertonut. Joidenkin lähteiden mukaan kääntyminen, jonka syyksi voidaan todeta vain pyrkimys oleskeluluvan saamiseen, ei altista oikeudenloukkauksille. Poikkeuksiksi on esitetty syvästi uskonnolliset tai uskonnollisesti profiloituneet perheet, joissa kääntymiseen suhtaudutaan lähtökohtaisesti jyrkimmin eikä näennäistäkään kääntymistä suvaita. Toisaalta on myös esitetty, että pelkkä tieto kasteesta voi aiheuttaa sen, että asianomaista pidetään kristittynä ja että hän on vaarassa joutua perheensä hylkäämäksi ja kuolemaan tuomituksi.

Afganistan on leimallisesti verkostoyhteiskunta, ja paikallisyhteisöt ovat hyvin kiinteitä. Afganistanissa on tapana puhua sukulaisista, ja heidän asiansa ovat siellä yleinen keskustelunaihe. Euroopassa oleskelevat afganistanilaiset käyttävät paljon sosiaalista mediaa, jossa etenkin nuoret myös kertovat itsestään ja asioistaan. Tietoja Euroopassa oleskelevista voidaan saada myös sieltä Afganistaniin palaavilta henkilöiltä.

Johtopäätöksenä raportissa esitetään, että yleisesti ottaen suurin uhka todellista tai oletettua kristityksi kääntynyttä kohtaan aiheutuu hänen omasta perheestään, yhteisöstä tai alueella vaikuttavista aseellisista
vastarintaryhmistä. On kuitenkin vaikea sanoa, millaisia reaktioita tai rangaistuksia epäiltyyn islamista luopuneeseen henkilöön kohdistuu.
Ratkaisevana voidaan pitää yksilöllisiä olosuhteita, kuten perhetaustaa, kotialuetta, henkilökohtaisia suhteita ja mahdollisia henkilökohtaisia konflikteja kotialueella.

2.5 Saatu selvitys

Valittaja on etniseltä taustaltaan pataani ja kotoisin kylästä, joka sijaitsee --- maakunta --- piirikunta. Valittaja on turvapaikkapuhuttelussa kertonut tuntemattomalta taholta tulleista värväysyrityksistä sekä kääntymisestään kristinuskoon. Hän on kertonut muun ohella, että hänen perheensä ei pidä hänen kääntymisestään ja tappaisi hänet sen takia. Perhe ei vielä tuolloin kuitenkaan tiennyt kääntymisestä. Valittaja on sittemmin toimittanut Maahanmuuttovirastolle kesäkuussa 2016 päivätyn kastetodistuksen sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon todistuksen kirkkoon liittymisestään.

Valituksessa hallinto-oikeudelle ja hallinto-oikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä valittaja on kertonut sittemmin saattaneensa kääntymisensä isänsä tietoon. Isä häpeää kääntymistä ja on katkaissut välinsä häneen. Valittaja ei kertomansa mukaan ole enää saanut yhteyttä Afganistanissa olevaan perheeseensä. Valittaja uskoo, että hänen kääntymisensä on tiedossa yleisemminkin hänen kotialueellaan Afganistanissa. Hän on kertonut uskostaan suomalaiselle sanomalehdelle. Hän on myös kuullut ystävältään, että valittajan kanssa samasta maakunnasta olevat kaksi turvapaikanhakijaa ovat keskustelleet puhelimitse sukulaistensa kanssa valittajan kääntymisestä.

Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus eivät ole hyväksyneet tosiseikkoina, että valittajaan kohdistuisi uhkaa Talebanin tai ISISin taholta tai että hän olisi vakaumuksellinen kristitty. Hallinto-oikeus on pitänyt uskottavana, että valittaja on kertonut kääntymisestään isälleen. Siihen nähden, että valittaja on kertonut isänsä tuntevan häpeää hänen kääntymisestään, hallinto-oikeus on kuitenkin pitänyt epätodennäköisenä, että isä olisi saattanut tiedon kääntymisestä muiden kyläläisten tietoon. Hallinto-oikeus on myös todennut sen, että tieto kääntymisestä olisi levinnyt muiden turvapaikanhakijoiden kautta valittajan kotialueelle, perustuvan toisen käden tietoon ja valittajan omaan olettamukseen. Valittaja ei ole väittänyt tunteneensa turvapaikanhakijoita, joiden kautta tieto kääntymisestä olisi voinut levitä kotialueelle. Hallinto-oikeus ei ole katsonut voivansa vakuuttua siitä, että kääntyminen olisi yleisesti tiedossa valittajan kotialueella ja että valittajan perhe uhkaisi häntä kääntymisen vuoksi. Se, että valittajan kääntymisestä on kirjoitettu suomalaisessa sanomalehdessä ja internetissä, ei hallinto-oikeuden mukaan anna aihetta asian toisenlaiseen arviointiin.

Vastaselityksessä korkeimmalle hallinto-oikeudelle on kerrottu, että valittaja, kuten myös hänen veljensä, on opiskellut imaamiksi, minkä lisäksi hänen isänsä ja perheensä on hyvin tunnettu valittajan kotialueella.

Valittaja on avioitunut vakaumuksellisen kristityn suomalaisen naisen kanssa, ja heidän avioliittonsa on siunattu evankelis-luterilaisessa kirkossa. Valittaja on saanut oleskeluluvan Suomen kansalaisen puolisona.

2.6 Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Suullisessa käsittelyssä saamansa selvityksen perusteella hallinto-oikeus on todennut valittajan kertomuksen kristinuskoon kääntymisen motivaatiosta jääneen yleisluonteiseksi ja katsonut, ettei hänen kertomuksestaan ole ollut havaittavissa erityisen syvällistä eikä omakohtaista kristinuskon omaksumista. Hallinto-oikeus on lisäksi pitänyt epäuskottavana, että valittajan vakaumus edellyttäisi kristinuskon harjoittamista tunnustuksellisesti tai muutoin huomiota herättävällä tavalla hänen kotimaassaan. Korkein hallinto-oikeus arvioi saatua selvitystä näiltä osin samoin kuin hallinto-oikeus.

Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, onko valittajalla perusteltu pelko joutua vainotuksi sen vuoksi, että mahdollinen vainon harjoittaja arvioi valittajalla olevan vainoon johtavia uskontoon liittyviä piirteitä riippumatta siitä, onko valittajalla todellisuudessa tällaisia piirteitä.

Afganistan on uskonnollisesti ja kulttuurisesti vahvasti islamilainen maa, jossa ei käytännössä juuri ole vähemmistöuskontojen edustajia. Maatiedon mukaan islamista luopuneisiin, mukaan lukien kristityiksi kääntyneet, suhtaudutaan Afganistanissa vihamielisesti. Yleisesti ottaen suurin uhka luopujiin kohdistuu heidän oman perheensä, paikallisyhteisönsä tai alueella toimivien aseellisten ryhmien taholta. Seuraus luopumisesta voi olla lievimmillään yhteisön ulkopuolelle sulkeminen ja pahimmillaan väkivalta. Afganistanissa sovelletun hanafilaisen islamilaisen oikeuden mukaan seuraamus islamista luopumisesta voi olla jopa kuolemanrangaistus.

Maatiedosta, joka tosin on tältä osin jossain määrin vaihtelevaa, ilmenee ettei edellä mainittu uhka välttämättä ole yhteydessä siihen, onko ulkomailla tapahtunut kristinuskoon kääntyminen todettu aidosta vakaumuksesta johtuvaksi vai pelkästään lähinnä muodolliseksi. Palaajaa voidaan kotialueella pitää kristittynä sillä perusteella, että tieto hänen saamastaan kasteesta ja kristilliseen toimintaan osallistumisesta on levinnyt lähipiirissä tai paikallisyhteisössä.

Tähän liittyen maatiedossa on viitattu afganistanilaisyhteisöissä vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin seurauksena tapahtuneeseen, perhetasollekin ulottuvaan yhteisölliseen pirstoutumiseen ja epäluuloon. Yhteisössä leviävistä huhuista voi aiheutua maahan palaajalle ongelmia, vaikka huhut olisivat perättömiäkin. Yhteisöjen kiinteyden vuoksi afganistanilaiset ovat hyvin perillä sukulaistensa ja kotialueensa asukkaiden asioista, ja sosiaalisten verkostojen, nykyisin myös sosiaalisen median, kautta tieto niistä leviää helposti, vaikka asianomainen oleskelisi ulkomailla.

On sinänsä mahdollista, että ensisijaisesti vain oleskeluluvan saadakseen kristinuskoon kääntynyt henkilö välttyy palatessaan oikeudenloukkauksilta, vaikka tieto olisi levinnyt perhepiirin tai laajemmankin yhteisön tietoon. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että toiminnan tarkoitushakuisuus on kotialueella kaikille selvää eikä vainon uhkaa tämän vuoksi olisi olemassa. Uhkan todennäköisyyteen voi tällöin vaikuttaa se, miten lähipiirin oletetaan suhtautuvan islamista luopumiseen. Merkitystä voi maatiedon perusteella olla henkilökohtaisten ominaisuuksien ja olosuhteiden lisäksi myös kotialueen tilanteella sekä paikallisyhteisön olosuhteilla ja siellä vallitsevilla asenteilla. Maaseudun kyläyhteisöissä suhtautuminen voi yleisesti ottaen olla ankarampaa kuin suuremmilla kaupunkialueilla.

Korkein hallinto-oikeus toteaa olevan riidatonta, että valittajan kääntyminen kristinuskoon on hänen perheensä tiedossa. Tämä on johtanut perhepiirissä häpeään sekä yhteydenpidon katkeamiseen valittajan ja perheen välillä. Valittaja on korkeimmalle hallinto-oikeudelle kertonut perheen merkittävästä asemasta kotiseudulla ja vahvasta uskonnollisesta taustasta. Tällaisessa perheessä perheenjäsenen kristityksi kääntymiseen voidaan olettaa suhtauduttavan jyrkemmin kääntymisen syvällisyydestä tai aitoudesta riippumatta. Mainitun seikan myöhäinen esittämisajankohta sinänsä heikentää sen uskottavuutta, mutta vakavien oikeudenloukkausten uhkaa valittajan perheen taholta ei tästä huolimatta voida sulkea pois etenkään, kun otetaan huomioon, että valittaja on sittemmin Suomessa solminut kristillisen avioliiton vakaumuksellisen kristityn kanssa. Kun lisäksi otetaan huomioon edellä selostettu maatieto sekä valittajan kertomus kokonaisuudessaan, korkein hallinto-oikeus ei voi myöskään vakuuttua siitä, että valittajan kristinuskoon kääntyminen ei olisi mennyt laajempaan tietoon hänen kotialueellaan. Siten korkein hallinto-oikeus katsoo, että valittajalla olisi kotialueelleen palatessaan perustellusti aihetta pelätä joutuvansa perheensä ja lähiyhteisönsä taholta ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vainotuksi uskonnon johdosta eikä hänen voida Afganistania koskevan maatiedon perusteella edellyttää turvautuvan sanotun maan suojeluun.

Korkein hallinto-oikeus ei ensi asteena arvioi, olisiko valittajalla hänen henkilökohtaiset olosuhteensa huomioon ottaen mahdollisuus ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettuun sisäiseen pakoon.

Edellä ilmenevillä perusteilla hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Hannu Ranta, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Petri Leinonen.