KHO:2019:100

Yhtiö oli hakenut värillisen, kuvion muodossa esitetyn tavaramerkin rekisteröintiä väritavaramerkiksi. Patentti- ja rekisterihallitus oli hylännyt hakemuksen sillä perusteella, ettei yhtiö ollut esittänyt riittävän vahvaa käyttönäyttöä, jotta tavaramerkin olisi voitu katsoa tulleen erottamiskykyiseksi väritavaramerkkinä. Markkinaoikeus oli puolestaan hylännyt yhtiön valituksen sillä perusteella, että tavaramerkki ei täyttänyt graafisen esitettävyyden vaatimusta.

Unionin tuomioistuimen korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyynnön johdosta asiassa antaman tuomion Hartwall, C-578/17 mukaan sillä, haettiinko merkin rekisteröintiä väritavaramerkiksi vai kuviotavaramerkiksi, oli merkitystä tavaramerkkioikeuden suojan kohteen ja laajuuden määrittämisen kannalta ja se oli myös yksi merkityksellinen tekijä tavaramerkin erottamiskykyä arvioitaessa. Tilanteessa, jossa tavaramerkin rekisteröintihakemuksessa oli ristiriita merkin ja hakijan ilmoittaman tavaramerkin tyypin välillä, hakemus oli hylättävä sillä perusteella, että tavaramerkkihakemus ei ollut selvä ja täsmällinen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kun yhtiön hakemus koski sellaisen tavaramerkin rekisteröintiä väritavaramerkiksi, joka oli graafisesti esitetty ääriviivoilla varustetun kuvion muodossa, haetun tavaramerkin rekisteröinnin kohde jäi unionin tuomioistuimen tuomiossa tarkoitetulla tavalla epäselväksi, mikä muodosti esteen sen rekisteröinnille.

Korkein hallinto-oikeus ei tutkinut yhtiön vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa, unionin tuomioistuimen tuomion jälkeen esittämiä vaatimuksia, joiden mukaan tavaramerkki olisi tullut rekisteröidä toissijaisesti sijaintitavaramerkkinä tai kolmassijaisesti kuviotavaramerkkinä.

Tavaramerkkilaki (7/1964) 1 § (39/1993) 2 momentti, 13 § (56/2000), 17 § (1715/1995), 19 § 1 momentti ja 2 momentti (56/2000) sekä 23 §

Tavaramerkkilaki (544/2019) 107 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 27 § ja 51 § 2 momentti

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä (tavaramerkkidirektiivi 2008/95/EY) 2 artikla

C-578/17, Hartwall (ECLI:EU:C:2019:261), C-104/01, Libertel (ECLI:EU:C:2003:244) ja C-49/02, Heidelberger Bauchemie (ECLI:EU:C:2004:384)

Päätös, jota valitus koskee

Markkinaoikeus 31.3.2015 nro 238/15

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Oy Hartwall Ab on Patentti- ja rekisterihallitukselle 20.9.2012 tekemällään hakemuksella nro T201202718 hakenut alla esitetyn tavaramerkin rekisteröintiä tavaroille luokassa 32: Kivennäisvedet.

Kuva

Tavaramerkkiä on haettu rekisteröitäväksi väritavaramerkkinä väriselityksin: Merkin värit ovat sininen (PMS 2748, PMS CYAN) ja harmaa (PMS 877). Tavaramerkkimerkki koostuu hakemuksen mukaan graafisen kuvauksen esittämällä tavalla sinisestä nauhasta, jonka reunoilla on ohut harmaa reunus.

Yhtiö on Patentti- ja rekisterihallituksen välipäätöksen 14.11.2012 johdosta täsmentänyt hakevansa hakemuksen mukaiselle tavaramerkille rekisteröintiä väritavaramerkkinä eikä kuviotavaramerkkinä.

Yhtiö on Patentti- ja rekisterihallituksen välipäätöksen 30.1.2013 johdosta antamassaan lausumassa yksilöinyt merkin seuraavasti: "liehu värirekisteröinti" (kuviomerkki) ja todennut merkin olevan sellaisenaan erottamiskykyinen ja joka tapauksessa käytön seurauksena vakiintunut väritavaramerkiksi.

Patentti- ja rekisterihallitus on 5.6.2013 tekemällään päätöksellä hylännyt hakemuksen.

Haettu merkki on Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen perustelujen mukaan ilman erottamiskykyä. Merkkiä on haettu rekisteröitäväksi värirekisteröintinä. Viraston vakiintuneen käytännön mukaisesti yksinoikeutta tiettyjen värien rekisteröintiin ei voida myöntää ilman vahvaa näyttöä siitä, että haetut värit olisivat tulleet pitkäaikaisen ja laajamittaisen käytön kautta erottamiskykyiseksi haetuille tavaroille. Merkki ei siten ole omiaan erottamaan hakijan tavaroita muiden vastaavista tavaroista.

Hakija on toimittanut virastoon markkinatutkimuksen, jossa vastaajille on esitetty yllä oleva kuviomerkki. Tutkimuksen ei voida katsoa osoittavan pelkkien värien tunnettuisuutta, vaan yllä esitetyn kuviomerkin tunnettuisuutta. Hakija on myös toimittanut virastoon kahden, hakijan palveluksessa olevan henkilön, todistuksen yllä esitetyn kuviomerkin käytöstä hakijan tuotteiden tunnuksena. Virastoon toimitetun näytön ei voida katsoa osoittavan haetun väriyhdistelmän olleen niin kauan ja laajalti käytössä hakijan tarjoamien tavaroiden tunnuksena, että sen voitaisiin katsoa tämän käytön johdosta tulleen erottamiskykyiseksi tässä maassa hakemuspäivään mennessä.

Yhtiö on valittanut päätöksestä Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Asia on patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta annetun lain (113/2013) 2 §:n nojalla siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi hallintolainkäyttölaissa säädetyllä tavalla.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt Oy Hartwall Ab:n valituksen.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Pääasiaratkaisun perustelut

Markkinaoikeuden arviointi

Oy Hartwall Ab on hakenut Patentti- ja rekisterihallituksen liitteenä olevassa päätöksessä kuvatun merkin rekisteröintiä värirekisteröintinä luokan 32 kivennäisvesille maininnalla, että merkki koostuu graafisen kuvauksen esittämällä tavalla sinisestä nauhasta, jonka reunoilla on ohut harmaa reunus. Väriselityksen mukaan merkin värit ovat sininen PMS 2748 ja PMS Cyan sekä harmaa PMS 877.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt hakemuksen merkin puuttuvan erottamiskyvyn vuoksi.

Markkinaoikeus toteaa, että valituksessa esitetyn perusteella asiassa ei ole kysymys värejä sisältävän kuvio- tai kolmiulotteisen merkin rekisteröinnin edellytyksistä. Asiassa on sen sijaan valituksen johdosta ensin ratkaistava, muodostavatko hakemuksessa mainitut värit niistä esitetyn graafisen kuvauksen perusteella tavaramerkkilain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun tavaramerkin.

Tavaramerkkilain 1 §:n 2 momentin mukaan tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti ja jonka avulla voidaan erottaa elinkeinotoiminnassa liikkeeseen lasketut tavarat toisten tavaroista. Tavaramerkkinä voi olla erityisesti sana mukaan lukien henkilönnimi, kuvio, kirjain, numero taikka tavaran tai sen päällyksen muoto. Tavaramerkkilain 13 §:ssä on puolestaan säädetty tavaramerkin erottamiskyvystä.

Unionin tuomioistuin on katsonut, että muodostaakseen tavaramerkin jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY (tavaramerkkidirektiivi) 2 artiklassa tarkoitetussa mielessä värien ja väriyhdistelmien on täytettävä kolme edellytystä. Niiden on ensinnäkin muodostettava merkki. Toiseksi tämä merkki on voitava esittää graafisesti, ja kolmanneksi merkillä on voitava erottaa yrityksen tavarat muiden yritysten tavaroista (tuomio Libertel, C-49/02, EU:C:2003:244, 23 kohta ja tuomio Heidelberger Bauchemie, C-49/02, EU:C:2004:384, 22 kohta).

Erityisesti toisen edellä mainitun edellytyksen eli graafisen esittämisen osalta unionin tuomioistuin on katsonut, että väri sellaisenaan voi muo-dostaa graafisen esityksen, kun sitä kuvataan kansainvälisesti hyväksytyllä värien yksilöimiskoodilla tai – tietyissä tapauksissa – tämän värin värinäytteen ja sanallisen kuvauksen yhdistelmällä (tuomio Libertel, EU:C:2003:244, 31–37 kohta). Edellä mainitussa tuomiossa Heidelberger Bauchemie unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut, että graafisen esityksen vaatimuksen tehtävänä on täsmentää itse tavaramerkki, jotta voidaan määritellä merkin haltijalleen antaman suojan tarkka kohde (27 kohta). Tästä on todettu seuraavan, että graafisen esityksen on oltava erityisesti täsmällinen ja kestävä. Tämän vuoksi kahden tai useamman abstraktissa ja ääriviivattomassa muodossa kuvatun värin graafiseen esitykseen tulee sisältyä systemaattinen sommitelma, jossa kyseessä olevat värit on yhdistetty keskenään ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla (32 ja 33 kohta).

Nyt esillä olevassa asiassa merkkiä on haettu värirekisteröintinä väriyhdistelmälle. Haetun merkin graafisessa kuvauksessa merkki on esitetty kolmiulotteisena poimutettua nauhaa muistuttavassa muodossa, joka on toisesta päästään levenevä ja toisesta päästään kapeneva. Tämä merkin muoto on täytetty väreillä siten, että nauhan keskiosa näyttää siniseltä ollen hieman vaaleampi keskeltä ja sinisen värin molemmilla reunoilla on ohut harmaa reunus. Merkin värisävyt on täsmennetty sanallisesti sininen ja harmaa ja ne on nimetty kansainvälisesti hyväksytyn väriluokittelujärjestelmän mukaisesti kolmella värikoodilla sininen PMS 2748 ja PMS Cyan sekä harmaa PMS 877.

Haetun merkin graafisesta esityksestä ilmenee sinänsä värimalli, ja värit sininen ja harmaa on täsmennetty sanallisesti sekä sinisen kaksi värisävyä ja harmaa väri on nimetty kansainvälisesti hyväksytyn väriluokittelujärjestelmän mukaisesti. Sinisen värisävyt ja harmaa väri on haetussa merkissä esitetty sommitelmassa, joka koostuu näistä väreistä kolmiulotteisen, poimuilevan ja päistään erilevyisen nauhan muodossa. Markkinaoikeus katsoo, että tästä kolmiulotteisesta poimuilevasta värisommitelmasta ei ilmene selkeästi, pysyykö värien osuus koko nauhasta muodostuvan sommitelman osalta muuttumattomana. Hakemuksessa ei ole myöskään esimerkiksi esitetty, kuinka suuri osuus kullakin värillä on toisiinsa verrattuna sommitelmassa tai miten kahdella eri värikoodilla esitetyt sinisen sävyt sommitelmassa ilmenevät. Markkinaoikeus katsoo, että hakemuksen graafiseen esitykseen ei siten sisälly systemaattista sommitelmaa, jossa kyseessä olevat värit olisi yhdistetty unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä esitetyn mukaisesti ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla. Haettu värimerkki ei siten täytä tavaramerkin rekisteröintikelpoisuutta koskevia graafisen esityksen vaatimuksia.

Koska haettu värimerkki edellä esitetty huomioon ottaen ei täytä tavaramerkkidirektiivin 2 artiklaa vastaavan tavaramerkkilain 1 §:n 2 momentin tavaramerkiltä vaadittavia edellytyksiä, ei ole myöskään tarpeen tutkia tavaramerkkilain 13 §:ssä mainittuja tavaramerkin erottamiskykyä koskevia edellytyksiä.

Johtopäätös

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että haettu merkki ei muodosta tavaramerkkilain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua tavaramerkkiä, joka täyttäisi väriyhdistelmästä muodostuvan värimerkin graafisuuden edellytykset. Valitus on näin ollen hylättävä.

Markkinaoikeus on päätöksessään ilmoittanut, että päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Anne Ekblom-Wörlund, Nina Korjus ja Sirkku Seppälä.

KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

Valitus

Yhtiö on vaatinut, että markkinaoikeuden ja Patentti- ja rekisterihallituksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle hakemuksen nro T201202718 mukaisen tavaramerkin rekisteröintiä varten tai markkinaoikeudelle sen tutkimiseksi, onko merkki erottamiskykyinen haetuille tavaroille.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muu ohella seuraavasti:

Yhtiö on viitannut unionin tuomioistuimen asiassa C-273/00, Sieckmann, antamassa tuomiossa olevaan graafista kuvausta koskevaan ohjeistukseen sekä asiassa C-49/02, Heidelberger Bauchemie, annetussa tuomiossa annettuun väriyhdistelmien graafista kuvausta koskevaan erityisohjeistukseen.

Graafisen kuvauksen vaatimus voi vain hyvin harvoin aiheuttaa ongelmia. Lisäksi tätä vaatimusta ollaan tavaramerkkidirektiivin uudistamisessa poistamassa. Väri, toisin kuin tuoksu, on helposti graafisesti kuvattavissa esittämällä se tunnus, joka halutaan suojata.

Markkinaoikeuden viittaamassa unionin tuomioistuimen tuomiossa Heidelberger Bauchemie on kysymys toisenlaisesta tilanteesta kuin esillä olevassa asiassa. Heidelberger Bauchemie asiassa ongelman aiheutti hakemuksen tavaramerkkiselityksen ilmaisu kaikissa ajateltavissa olevissa muodoissa eikä itse värin kuvaus. Merkki ei voi suojata muuta kuin mitä graafisesta kuvauksesta ilmenee. Kun väri on graafisesti kuvattu vain abstraktina palkkina tai väripalkkien yhdistelmänä, kuvaus on aina epämääräisempi kuin jos väri on kuvattu jossakin tietyssä muodossa. Värit, jotka esitetään design- tai logo-muodossa tai muutoin spatiaalisesti rajattuina ovat aina riittävästi graafisesti kuvattuja.

Kuviomerkkiä muistuttava merkki voidaan rekisteröidä värinä tai sekä värinä että kuviomerkkinä. Yhtiö on samaa mieltä kuin Patentti- ja rekisterihallitus siitä, että tutkittavaksi tulee tavaramerkin erottamiskyky eikä graafinen kuvaus.

Haetun merkin graafinen kuvaus on selkeä. Merkkiä vaaditaan suojattavaksi graafisesta kuvauksesta ilmenevässä muodossa. Systemaattisen sommitelman vaatimuksella tarkoitetaan sitä, että hakija ei voi vaatia suojaa kaikissa ajateltavissa olevissa muodoissa tai jossain muodossa, joka poikkeaa siitä, mitä merkissä esitetään.

Käsillä olevassa asiassa ei ole kysymys vaatimuksesta suojata merkkiä kaikissa ajateltavissa muodoissa tai vaatia suojaa pelkälle siniselle tai harmaalle värille. Graafinen kuvaus yksilöi merkin ja värien esiintyminen ja mittasuhteet ilmenevät suoraan haetusta merkistä. Värien käyttö ilmenee graafisesta kuvauksesta ja niiden välinen suhde on se, joka kuvauksessa eli merkissä esitetään.

Haetun merkin suoja-alan määrittäminen ja sen tarkastelu, miten väri- ja kuviomerkkien suoja-ala vastaavat toisiaan tai poikkeavat toisistaan, arvioidaan tavaramerkin loukkausoikeudenkäynnissä. Suoja-alaan liittyville seikoille ei saa antaa merkitystä tavaramerkin rekisteröintimenettelyssä.

Näin ollen markkinaoikeus on virheellisesti soveltanut graafisen esityksen vaatimusta. Markkinaoikeuden ratkaisua ei voida jättää voimaan pyytämättä ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.

Väri voidaan lain ja oikeuskäytännön mukaan rekisteröidä tavaramerkkinä ilman käyttönäyttöä.

Käsillä olevassa asiassa hakemuksen kohteena ei ole väri sellaisenaan (vrt. Libertel, 66 kohta). Haettu merkki on jo itsessään erottamiskykyinen. Merkin kohde on omintakeisesti muotoiltu ja graafinen kuvaus on täsmällisesti ja tarkasti määritelty. Tavaramerkki kykenee siten osoittamaan kaupallisen alkuperän.

Haettu merkki tai sen väritys itsessään ei kuvaa kivennäisveden lajia tai ominaisuutta. Näin ollen haettu tavaramerkki kykenee jo sellaisenaan osoittamaan kyseessä olevien tavaroiden alkuperän. Merkki olisi tullut rekisteröidä värinä ilman vaatimusta käyttönäytöstä.

Käyttönäyttöä ei voida edellyttää vain sen vuoksi, että hakija on määritellyt tavaramerkin väritavaramerkiksi. Rekisteriviranomaisen on tutkittava haettua merkkiä kokonaisuutena ja siinä muodossa, jonka graafinen kuvaus osoittaa.

Valituskirjelmään liitetystä selvityksestä ilmenee, että Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (jäljempänä OHIM, nykyään Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto EUIPO) rekisteröi merkin värillisenä, jos sillä on riittävä erottamiskyky. Käyttönäyttöä vaaditaan vain sellaisissa tapauksissa, joissa hakemus kohdistuu abstraktiin väriin tai väriyhdistelmiin. Kun väri on esitetty täsmällisemmässä muodossa, käyttönäyttöä ei vaadita.

Sekä Patentti- ja rekisterihallitus että OHIM ovat rekisteröineet värinä tavaramerkkejä, jotka voitaisiin rekisteröidä myös kuviotavaramerkkeinä. Merkitystä on vain sillä, onko haetulla merkillä erottamiskyky.

Tavaramerkin rekisteröimisen edellytyksiä ei voida määritellä sen perusteella, onko tavaramerkkiä haettu kuviona vai värinä. Tavaramerkkiä rekisteröitäessä tämä erottelu on hallinnollinen eikä sillä ole vaikutusta rekisteröitävyyden edellytyksiin.

Merkki, joka voitaisiin rekisteröidä myös kuviona, voidaan siis rekisteröidä väritavaramerkkinä edellyttäen, että graafisen kuvauksen osoittamalla merkillä on kokonaisuutena tarkasteltuna riittävä erottamiskyky.

Ei ole loogista Patentti- ja rekisterihallituksen tavoin katsoa, että merkki on omaperäinen ja erottamiskykyinen kuviomerkkinä, mutta väritavaramerkkinä erottamiskyky puuttuu. Merkin esittäminen muodossa, joka voitaisiin rekisteröidä kuviomerkkinä, tekee graafisesta kuvauksesta täsmällisemmän. Esittämistapa kaventaa, ei laajenna merkin suoja-alaa.

Suoja kohdistuu tietynlaiseen värilliseen merkkiin eikä väreihin sellaisenaan. Väritavaramerkkinä pidetään siis muitakin merkkejä kuin sellaisia, joissa hyvin laajasti vaaditaan oikeutta väriin sellaisenaan. Merkki on rekisteröitävissä ilman käyttönäyttöä.

Joka tapauksessa merkki on erottamiskykyinen myös käytön perusteella eli se on vakiintunut. Merkki on tullut tunnetuksi osana Novelle-tavaramerkkiä (C-353/03).

Lausunto ja vastaselitys

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, ettei korkeimmalle hallinto-oikeudelle annetussa valituskirjelmässä ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista päätöstä, sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Patentti- ja rekisterihallitus on päätöksessään lausumillaan perusteilla edelleen sillä kannalla, että rekisteröitäväksi haettu merkki on ilman erottamiskykyä. Vakiintuneen käytännön mukaisesti yksinoikeutta tiettyjen värien rekisteröintiin ei voida myöntää ilman vahvaa näyttöä siitä, että haetut värit olisivat tulleet pitkäaikaisen ja laajamittaisen käytön kautta erottamiskykyiseksi haetuille tavaroille. Asiassa esitetty näyttö ei osoita pelkkien värien tunnettuisuutta, vaan esitetyn kuviomerkin tunnettuisuutta.

Merkki on hakemuksessa esitetty sinisenä, ääriviivoiltaan tarkasti rajattuna, hopeareunaisena nauhana. Värirekisteröinti voidaan esittää edellä mainitulla tavalla. Koska hakija ei ole toimittanut näyttöä siitä, että pelkästään haettu väriyhdistelmä olisi käytön johdosta tullut erottamiskykyiseksi, se ei ole ollut värirekisteröintinä rekisteröitävissä.

Yhtiö on vastaselityksessään viitannut valituksessaan esittämäänsä sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Haetun tavaramerkin graafinen kuvaus on lain ja unionin tuomioistuimen tuomioiden Sieckmann (C-273/00, 46–55 kohta) ja Libertel (C-104/01, 28–29 kohta) mukainen. Merkki on sellaisenaan erottamiskykyinen värimerkkinä. Lisäksi merkki joka tapauksessa tunnistetaan ilman lisämerkintöjä Hartwallin tavaramerkiksi.

Yhtiö on viitannut vuosikirjaratkaisuun KHO 2007:16 ja todennut, että käsillä olevassa asiassa merkin graafisesta kuvauksesta selvästi ilmenee, mistä merkistä on kysymys. Toimitetusta näytöstä ilmenee, että kuluttajat tunnistivat, että kysymys on tietyn yrityksen, Hartwallin, käyttämästä merkistä, eikä haetun merkin graafinen kuvaus siten ole epämääräinen. Rekisteröintihakemukseen sisältyy unionin tuomioistuimen tuomiossa C-49/02 (32‒35 kohta) edellytetty systemaattinen ja muuttumaton sommitelma.

Tavaramerkin erottamiskyvyllä tarkoitetaan merkin kykyä erottaa tavarat toisistaan ilman näyttöä siitä, että merkki olisi käytön seurauksena tullut tunnetuksi tietyn yrityksen tavaramerkkinä. Vaikka värin rekisteröinti tavaramerkkinä edellyttää usein näyttöä värin vakiintumisesta tavaramerkkinä, lakia on tulkittava samalla tavalla kuin OHIM. Yhtiön vastaselitykseen oheistamasta OHIM:n rekisteröintikäytännöstä ilmenee yhtiön mukaan, että värirekisteröinti on usein hyväksyttävissä ilman käyttönäyttöä, jolloin merkitystä annetaan sille, onko väri esitetty muodon ja ääriviivojen kanssa. OHIM:n tulkinta eroaa Patentti- ja rekisterihallituksen tulkinnasta, sillä OHIM ei tulkitse muodoltaan ja reunoiltaan rajattua väriyhdistelmää koskevaa tavaramerkkihakemusta pyrkimykseksi suojata pelkkiä värejä, vaan haettua merkkiä tarkastellaan kokonaisuutena.

Patentti- ja rekisterihallituksen esittämää eroa kuvio- ja värimerkkien välille ei voida tehdä, vaan merkityksellistä on ainoastaan se, onko tavaramerkillä erottamiskyky. Korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainitussa vuosikirjaratkaisussa on lausuttu, että väri- ja kuviotavaramerkkien erottamiskyvyn arvioinnille tulee asettaa samat edellytykset.

Haettu väriyhdistelmä on helposti mieleenpainuva ja se kiinnittää kuluttajan huomion. Sitä on ensisijaisesti pidettävä erottamiskykyisenä sellaisenaan.

Toissijaisesti väri on joka tapauksessa vakiintunut tavaramerkiksi osana NOVELLE-tavaramerkkiä. Unionin tuomioistuin on asiassa C-215/14 antamassaan tuomiossa täsmentänyt aiempaa tulkintaansa asiassa C-353/03. Käyttö tavaramerkkinä on sellaista käyttöä, jonka seurauksena tavaramerkin tunnistetaan olevan peräisin tietystä yrityksestä. Lisäksi tuomiosta käy ilmi, että muita tavaramerkkejä kuin sana- ja kuviomerkkejä ei voida niiden luonteen vuoksi arvioida erilaisella oikeudellisella kriteerillä. Niiden erottamiskyvyn arvioinnille ei myöskään voida asettaa sanottua ankarampia edellytyksiä eli riittää, että merkin tunnistetaan olevan peräisin tietystä yrityksestä.

Ennakkoratkaisun pyytämistä koskeva kuuleminen

Yhtiö on mahdollista unionin tuomioistuimelle tehtävää ennakkoratkaisun pyytämistä koskevan kuulemisen johdosta antamassaan lausumassa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kansallisessa rekisteröintikäytännössä väristä koostuva kuviomerkki voidaan usein rekisteröidä ilman käyttönäytön esittämistä, kun taas värimerkkihakemuksen tueksi tulee aina esittää tällaista näyttöä. Erottamiskykyä arvioidaan siis eri tavalla riippuen siitä, millä tavalla tavaramerkkihakemuksen kohde on tyypitetty. Tavaramerkin tyypittelyn sijaan tulee tarkistaa tavaramerkin erottamiskyky.

Sillä, rekisteröidäänkö värillinen merkki kuviollisena merkkinä vai väritavaramerkkinä, on oikeudellista merkitystä; värirekisteröinti suojaa väriä ja kuviorekisteröinti kuviota.

Markkinaoikeuden ratkaisussa esitetty graafiseen kuvaukseen liittynyt hylkäysperuste ei ole merkityksellinen. Olennaisia kysymyksiä ovat sen sijaan, onko merkin tyypittelylle annettava merkitystä ja onko kuviomuotoisen merkin rekisteröinti väritavaramerkkinä mahdollista.

Yhtiö katsoo toisin kuin Patentti- ja rekisterihallitus, että muotoilulle on annettava merkitystä, koska muotoilu vaikuttaa muun muassa siihen, että väri ei sekoitu tavaran ulkoasuun. Kun värimerkki on määritelty kuviomaisesti, kuluttajat ovat oppineet yhdistämään värin yhteen elinkeinonharjoittajaan, eikä tässä tilanteessa tulisi vaatia tavanomaista vahvempaa käyttönäyttöä. Värimerkin haltijan vaaditaan kuitenkin usein osoittavan jotain tavanomaista enemmän.

Tavaramerkkiä on tarkasteltava kokonaisuutena niin että otetaan värityksen ohella huomioon myös haetun värimerkin muoto ja ääriviivat. Riittävää on, että tavaramerkistä esitetään normaalia käyttönäyttöä ja osoitetaan, että kohderyhmä tunnistaa, että väriä on käyttänyt yksi yritys, ja yhdistää merkin yhteen kaupalliseen alkuperään. Värin spatiaalinen rajaus on omiaan rajoittamaan sitä, että värin rekisteröinti vaarantaisi yleisen edun.

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Sillä on merkitystä, haetaanko kuvionomaisesti esitetylle merkille rekisteröintiä kuviomerkkinä vai värirekisteröintinä. Värirekisteröinti on poikkeuksellinen suojamuoto. Pelkkää väriä ei helposti tunnista tavaramerkiksi ja näin ollen se sellaisenaan harvoin täyttää erottamisfunktion. Värirekisteröinti vaatii aina vahvaa näyttöä, sillä suojaa saa pelkkä väri tai väriyhdistelmä sellaisenaan.

Kuviomerkki toisaalta tunnistetaan yleensä helposti tavaramerkiksi ja assosiaatio tiettyyn haltijaan syntyy helpommin. Mikäli haetussa merkissä on riittävästi kuviollisuutta, se on yleensä erottamiskykyinen ja rekisteröitävissä ilman näyttöä käytöstä. Kysymyksessä oleva merkki olisi kuviomerkkinä todennäköisesti ollut suoraan rekisteröitävissä.

Tavaramerkki on rekisteröitävissä värirekisteröintinä kuviomuotoisesta esitystavasta huolimatta, mikäli merkin värit vastaavat väriselityksessä yksilöityjä värejä.

Värirekisteröinnin saaminen edellyttää aina vahvaa näyttöä. Sillä, onko merkki kuvattu hakemuksessa kuvionomaisesti vai ei, ei ole merkitystä käyttönäytön laajuuden osalta. Näytön tulee osoittaa, että väri sellaisenaan on tullut tunnetuksi, ei merkki, joka on graafisesti tietyn muotoinen ja näköinen. Kun kysymyksessä on usean värin värirekisteröinti, tulee näytön osoittaa, että värejä on käytetty haetussa merkissä ilmenevässä suhteessa. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa näytön tulisi osoittaa, että väriyhdistelmää on käytetty haetuissa tavaroissa merkin osoittamassa suhteessa (kaksi kapeaa harmaata reunaa ja sininen keskiosa).

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN VÄLIPÄÄTÖS ENNAKKORATKAISUN PYYTÄMISESTÄ UNIONIN TUOMIOISTUIMELTA

Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 28.9.2017 taltionumero 4779 päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun tavaramerkkidirektiivin 2008/95/EY 2 artiklan ja 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnasta.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt ennakkoratkaisun seuraaviin kysymyksiin:

1. Onko jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY 2 artiklaa ja 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tavaramerkin erottamiskykyä koskevaa edellytystä tulkittaessa annettava merkitystä sille, haetaanko tavaramerkille rekisteröintiä kuviotavaramerkkinä vai väritavaramerkkinä?

2. Jos tavaramerkin luokittelulla väritavaramerkiksi tai kuviotavaramerkiksi on sen erottamiskyvyn arvioinnin kannalta merkitystä, onko tavaramerkki kuviomuotoisesta esitystavastaan huolimatta rekisteröitävissä tavaramerkkihakemuksen mukaisesti väritavaramerkiksi, vai voidaanko se rekisteröidä ainoastaan kuviotavaramerkiksi?

3. Siinä tapauksessa, että tavaramerkkihakemuksessa kuviomuotoisesti esitetyn tavaramerkin rekisteröinti väritavaramerkiksi on mahdollista, edellyttääkö tavaramerkin, joka on hakemuksessa graafisesti kuvattu väritavaramerkin rekisteröinniltä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyllä tarkkuudella (eikä kysymys siten ole värin rekisteröinnistä tavaramerkiksi sellaisenaan, abstraktina, muodottomana tai rajattomana), rekisteröiminen väritavaramerkiksi lisäksi Patentti- ja rekisterihallituksen edellyttämän kaltaisen vahvan tai ylipäätään käyttönäytön esittämistä?

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO

Unionin tuomioistuin on asiassa C-578/17, Hartwall, antamallaan tuomiolla (tuomio 27.3.2019, Hartwall, C-578/17, EU:C:2019:261) vastannut korkeimman hallinto-oikeuden esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin.

Tuomiota on perusteltu muun ohella seuraavasti:

Ensimmäinen kysymys

24. Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2008/95 2 artiklaa ja 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että hakijan rekisteröintimenettelyssä tekemä merkin luokittelu "väritavaramerkiksi" tai "kuviotavaramerkiksi" on merkityksellinen tekijä määritettäessä, voiko merkki olla tavaramerkki ja onko sillä direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky.

25. Tästä on aluksi todettava, että sillä, haetaanko merkin rekisteröintiä "väritavaramerkiksi" vai "kuviotavaramerkiksi", on merkitystä tavaramerkkioikeudessa myönnetyn suojan kohteen ja laajuuden määrittämisen kannalta direktiivin 2008/95 2 artiklaa sovellettaessa. Merkin luokittelu "väritavaramerkiksi" tai "kuviotavaramerkiksi" auttaa nimittäin täsmentämään tavaramerkkioikeuden nojalla haetun suojan kohteen ja laajuuden, sillä tällä tavoin voidaan tarkentaa, kuuluvatko ääriviivat rekisteröintihakemuksen kohteeseen.

26. Siitä, kuinka merkin luokittelu "väritavaramerkiksi" tai "kuviotavaramerkiksi" vaikuttaa erottamiskyvyn arviointiin, on todettava, että kun toimivaltainen viranomainen tutkii tavaramerkin rekisteröintihakemuksen, sen on määrittääkseen, onko merkillä, jolle haetaan suojaa tavaramerkkioikeuden nojalla, direktiivin 2008/95 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky, suoritettava konkreettinen tutkinta ottaen huomioon kaikki kyseisessä asiassa merkitykselliset seikat ja tarvittaessa myös merkin käyttö (ks. vastaavasti tuomio 6.5.2003, Libertel, C104/01, EU:C:2003:244, 76 kohta; tuomio 12.2.2004, Koninklijke KPN Nederland, C363/99, EU:C:2004:86, 31–35 kohta ja tuomio 24.6.2004, Heidelberger Bauchemie, C49/02, EU:C:2004:384, 41 kohta).

27. Tavaramerkin erottamiskykyä ei siis voida tutkia abstraktisti (tuomio 12.2.2004, Koninklijke KPN Nederland, C363/99, EU:C:2004:86, 31 kohta).

28. Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että väritavaramerkkien erottamiskyvyn arviointiperusteet ovat samat kuin ne, joita sovelletaan muihin tavaramerkkityyppeihin. Vaikeudet, joita tietyntyyppisten tavaramerkkien erottamiskyvyn toteamisessa voi niiden luonteen vuoksi olla ja jotka on aiheellista ottaa huomioon, eivät voi oikeuttaa erottamiskyvyn arviointiperusteeseen, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut sitä muiden tavaramerkkityyppien osalta, lisättävien tai siitä poikkeavien tiukempien arviointiperusteiden käyttöön ottamista (ks. vastaavasti tuomio 19.6.2014, Oberbank ym., C217/13 ja C218/13, EU:C:2014:2012, 46 ja 47 kohta).

29. Vaikka siis erottamiskyvyn arviointiperusteet ovat samat väritavaramerkeille ja kuviotavaramerkeille, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei kohdeyleisö välttämättä miellä samalla tavalla yhdestä väristä sellaisenaan muodostuvia merkkejä ja sana- tai kuviomerkkejä. Vaikka nimittäin yleisö on tottunut välittömästi mieltämään, että sana- tai kuviomerkit osoittavat tavaran kaupallisen alkuperän, väriltä sellaisenaan puuttuu yleensä se luontainen ominaisuus, että se erottaisi tietyn yrityksen tavarat muiden yritysten tavaroista (ks. vastaavasti tuomio 6.5.2003, Libertel, C104/01, EU:C:2003:244, 65 kohta).

30. Unionin tuomioistuin on näin ollen todennut, että kun kyse on väristä sellaisenaan, erottamiskyvyn olemassaolo ennen minkäänlaista käyttöä on mahdollista vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, ja että vaikka tietyllä värillä sellaisenaan ei lähtökohtaisesti olisi erottamiskykyä, se voi kuitenkin käytössä tulla erottamiskykyiseksi tavaramerkkihakemuksessa mainittujen tavaroiden tai palvelujen osalta (tuomio 6.5.2003, Libertel, C104/01, EU:C:2003:244, 66 ja 67 kohta).

31. Lisäksi arvioitaessa erottamiskykyä, joka tietyllä värillä sellaisenaan tai väriyhdistelmällä voi tavaramerkkinä käytettynä olla, on tarpeen ottaa huomioon yleinen etu, jonka mukaan sen tyyppisiä tavaroita tai palveluja, joita varten rekisteröintiä on haettu, tarjoavien muiden toimijoiden mahdollisuutta käyttää värejä ei saa aiheettomasti rajoittaa (tuomio 6.5.2003, Libertel, C104/01, EU:C:2003:244, 60 kohta ja tuomio 24.6.2004, Heidelberger Bauchemie, C49/02, EU:C:2004:384, 41 kohta).

32. Edellisissä tuomion kohdissa mainitussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ei kuitenkaan vapauteta tavaramerkkiasioissa toimivaltaisia viranomaisia suorittamasta konkreettista erottamiskyvyn tutkintaa, jossa otetaan huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat. Näin ollen olisi tällaisen tutkintavelvoitteen vastaista, että nämä viranomaiset voisivat todeta yhden värin sellaisenaan tai väriyhdistelmän erottamiskykyiseksi vain sillä perusteella, että tällaista värimerkkiä on käytetty hakemuksessa mainituille tavaroille tai palveluille.

33. Kun merkki, jonka rekisteröintiä tavaramerkiksi on haettu, koostuu abstraktilla tavalla ja ääriviivattomasti kuvatusta väriyhdistelmästä, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johtuu, että näiden värien graafiseen esitykseen tulee sisältyä systemaattinen sommitelma, jossa kyseessä olevat värit on yhdistetty keskenään ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 24.6.2004, Heidelberger Bauchemie, C49/02, EU:C:2004:384, 33 kohta).

34. Näin ollen erottamiskyvyn konkreettisessa ja kokonaisvaltaisessa arvioinnissa on tutkittava, voiko – ja missä määrin – värien yhdistelmä, joka sisältää systemaattisen sommitelman, antaa kyseiselle merkille erottamiskyvyn, joka perustuu sen ominaispiirteisiin.

35. Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2008/95 2 artiklaa ja 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että hakijan rekisteröintimenettelyssä tekemä merkin luokittelu "väritavaramerkiksi" tai "kuviotavaramerkiksi" on yksi merkityksellinen tekijä muiden joukossa määritettäessä, voiko kyseinen merkki olla direktiivin 2 artiklassa tarkoitettu tavaramerkki ja onko kyseisellä tavaramerkillä mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky, mutta se ei vapauta tavaramerkkiasioissa toimivaltaista viranomaista velvollisuudesta suorittaa kyseisen tavaramerkin erottamiskyvyn konkreettinen ja kokonaisvaltainen arviointi, mikä tarkoittaa sitä, ettei viranomainen voi evätä merkin rekisteröintiä tavaramerkiksi pelkästään sen vuoksi, että merkki ei ole tullut erottamiskykyiseksi sillä perusteella, että sitä on käytetty tavaramerkkihakemuksessa mainituille tavaroille tai palveluille.

Toinen kysymys

36. Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2008/95 2 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen tavaramerkin, joka on esitetty tavaramerkkihakemuksessa kuviona, rekisteröinnille väritavaramerkiksi.

37. Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Hartwallin tekemässä rekisteröintihakemuksessa merkki, jolle suojaa haetaan, on esitetty värillisenä ääriviivallisena kuviona, mutta Hartwall on rekisteröintihakemuksessaan luokitellut tavaramerkin ääriviivattomaksi väriyhdistelmäksi.

38. Tältä osin on todettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkki voidaan rekisteröidä tavaramerkiksi vain, jos hakija on tehnyt siitä graafisen esityksen direktiivin 2008/95 2 artiklassa olevan vaatimuksen mukaisesti, siten että haetun suojan kohde ja laajuus on määritetty selvästi ja täsmällisesti (ks. vastaavasti tuomio 6.5.2003, Libertel, C104/01, EU:C:2003:244, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39. Merkin sanallinen kuvaus auttaa täsmentämään tavaramerkkioikeuden nojalla haetun suojan kohteen ja laajuuden (ks. vastaavasti tuomio 27.11.2003, Shield Mark, C283/01, EU:C:2003:641, 59 kohta ja esimerkkinä tuomio 24.6.2004, Heidelberger Bauchemie, C49/02, EU:C:2004:384, 34 kohta).

40. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 60–63 kohdassa todennut, tilanteessa, jossa tavaramerkin rekisteröintihakemuksessa on ristiriita merkin, jolle haetaan suojaa kuviomuotoisena, ja hakijan ilmoittaman tavaramerkin luokittelun välillä, minkä vuoksi on mahdotonta määrittää täsmällisesti tavaramerkkioikeuden nojalla haetun suojan kohdetta ja laajuutta, toimivaltaisen viranomaisen on hylättävä kyseisen tavaramerkin rekisteröinti sillä perusteella, että tavaramerkkihakemus ei ole selvä ja täsmällinen.

41. Käsiteltävänä olevassa asiassa merkki, jolle suojaa haetaan, on esitetty kuviona, kun taas sanallinen kuvaus koskee suojaa ainoastaan kahdelle värille eli siniselle ja harmaalle. Lisäksi Hartwall on täsmentänyt, että se hakee kyseisen tavaramerkin rekisteröintiä väritavaramerkiksi.

42. Tämän perusteella tavaramerkkioikeuteen perustuvaa suojaa koskevassa hakemuksessa näyttää olevan ristiriita, jonka vuoksi hakemus ei ole selvä eikä täsmällinen.

43. Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 2008/95 2 artiklaa on tulkittava siten, että se on pääasian kaltaisessa tilanteessa esteenä merkin rekisteröinnille tavaramerkiksi, koska rekisteröintihakemuksessa on ristiriita, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

Kolmas kysymys

44. Kun otetaan huomioon toiseen kysymykseen annettu vastaus, kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

KUULEMINEN UNIONIN TUOMIOISTUIMEN ASIASSA HARTWALL,C-578/17 ANTAMAN TUOMION JOHDOSTA

Yhtiö on lausumassaan vaatinut, että Patentti- ja rekisterihallituksen ja markkinaoikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan rekisteröintiä varten Patentti- ja rekisterihallitukselle, jolle yhtiö toimittaa täsmennykset tavaramerkkihakemukseen. Vain siinä tapauksessa, että merkkiä ei voitaisi täsmentää sijaintitavaramerkiksi, yhtiö on toissijaisesti valmis muuttamaan merkin tyypin kuviotavaramerkiksi.

Yhtiö on esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Käsillä olevassa tilanteessa kysymys ei ole varsinaisesta unionin tuomioistuimen tuomiossa tarkoitetusta ristiriidasta, koska haettu merkki koostuu ainoastaan väristä ja selityksessä viitataan väriin. Lisäksi hakemukseen sisältyy systemaattinen sommitelma, jossa kyseessä olevat värit on yhdistetty ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla eli graafinen kuvaus osoittaa sekä värin että niiden sommitelman.

Se, että hakija on jättänyt merkin selityksen avoimeksi, merkitsee korkeintaan sitä, että hakemus ei ole selvä tai täsmällinen. Jos hakemuksen perusteella voi syntyä epätietoisuutta tavaramerkin kohteesta, hakemusta tulee täsmentää ja selventää. Viitattu ristiriitainen epäselvyys voidaan siis selventää täsmentämällä selitystä ja graafista kuvausta.

Laissa ei vahvisteta tavaramerkkityyppejä tai tehdä erottelua niiden välillä. Jäsenvaltioilla on vapaus päättää rekisteröintimenettelystä. Erottelu tavaramerkkityyppien välillä ei ole ratkaiseva, vaan luokittelu on eräs merkityksellinen tekijä.

Asiassa on viitattu eroon ääriviivattoman ja ääriviivallisen värin välillä. Väritavaramerkit olisivat ääriviivattomia. Tämä erottelu lienee väistämättä osin keinotekoinen, koska ääriviivallinen väri voi yhtä lailla olla väri, joka erottaa tavarat muiden yritysten tavaroista. Toisaalta normaalin rekisteröintikäytännön mukaan ääriviivaton väriyhdistelmä voi olla kuviomerkki.

Ääriviivaton väri on myös säännönmukaisesti luonteeltaan ääriviivallista väriä epäselvempi ja avoimempi. Näin ollen on osin nurinkurista katsoa, että ääriviivallinen väri olisi epäselvä ja ääriviivaton olisi selvempi.

Se, miten tavaramerkin kohde käsitetään, riippuu toisinaan tavaramerkin kuvauksesta ja selityksestä.

Julkisasiamies on todennut, että graafisen kuvauksen pitäisi käsiteltävässä asiassa kuvata sitä, miten haettu merkki asetetaan hakijan tavaroihin, esimerkiksi vesipulloon (kohta 57). Edellytys siitä, että tavaramerkin käyttökohde yksilöidään eli että hakemuksessa esitetään, miten merkki sijoitetaan tavaroihin ja mikä merkille on luonteenomaista, on tavaramerkkioikeudellisesti ymmärrettävä ja osa tavaramerkkioikeudellista suojaamista. Vaatimus koskee sitä, että graafisen kuvauksen on oltava selvä ja täsmällinen.

Unionin tuomioistuimen, eurooppalaisten tavaramerkkivirastojen sekä EUIPO:n käytännön mukaan tällainen tavaramerkki osoitetaan sijaintitavaramerkillä (position trademark) käyttämällä katkoviivoitettua piirustusta ja liittämällä rekisteröintiin selitys.

Sijaintitavaramerkki ei ole väri, kuvio, kolmiulotteinen muoto, kolmiulotteinen ulkoasu tai muu sellainen, vaan merkki osoitetaan sijaintikuvalla ja selityksellä. Tällöin ei jouduta pohtimaan keinotekoista ja unionin tuomioistuimen ratkaisun perusteella lakiin perustumatonta eroa eri merkkityyppien välillä. Rekisteröinti osoittaa tavaramerkin, joka erottaa.

Patentti- ja rekisterihallitus on jo pitkään rekisteröinyt sijaintitavaramerkkejä, mutta kuten rekisteröinnistä nro 88075 ilmenee, tavaramerkki on unionin tuomioistuimen tuomion valossa ristiriitaisesti tyypitetty ulkoasutavaramerkiksi, vaikka merkki on kuvattu kaksiulotteisena sijaintitavaramerkkinä. Tässäkin tilanteessa tämä ristiriita voitaisiin korjata muuttamalla merkin tyyppi ja lisäämällä siihen selitys.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa esitetään Suomen hallituksen edustajan todenneen, ettei hakemusmenettelyn kuluessa valittua tavaramerkin tyyppiä voitaisi muuttaa (kohta 23). Kysymys on väärinkäsityksestä, sillä käsillä olevan asian asiakirjoista kävi ilmi, että tavaramerkkiin voi tehdä hakemuskäsittelyn aikana muutoksia tai täsmennyksiä, minkä Patentti- ja rekisterihallitus on sittemmin kysyttäessä vahvistanut.

Koska kyseessä on unionin tuomioistuimenkin mielestä (hyvin laaja) värirekisteröintihakemus ja selityskohdat ovat samoin laajat ja avoimet (eivätkä rajaavat), hakija katsoo olevan mahdollista osoittaa tarkemmin mikä merkille on luonteenomaista ja siten täsmentää graafista kuvausta (tekemättä kuitenkaan muutoksia itse merkkiin ja tavaroihin).

Yhtiön esittämä täsmennys tavaramerkkihakemukseen on seuraavanlainen:

Merkin selitys:

Sijaintitavaramerkki. Tavaramerkki koostuu graafisen kuvauksen osoittamasta tyylitellystä sinisestä nauhasta, jonka reunoilla on ohut harmaa reunus (sininen PMS 2748, PMS Cyan ja harmaa PMS 877).

Merkkiä käytetään graafisen kuvauksen osoittamalla tavalla elinkeinotoiminnassa kivennäisvesille sijoittaen se kivennäisvesipulloon graafisen kuvauksen osoittamaan sijaintiin pullon keskelle. Vesipullon ääriviivat tai tavaramerkin ympärillä olevat ääriviivat eivät ole osa tavaramerkkiä, vaan niiden tarkoituksena on osoittaa käyttökohteen ääriviivat sekä tavaramerkin sijainti kivennäisvesipullossa.

Väriselitys: Merkin värit ovat sininen (PMS 2748, PMS Cyan) ja harmaa (PMS 877).

Graafinen kuvaus:


Kuva

Korkein hallinto-oikeus voinee asettaa Patentti- ja rekisterihallitukselle velvoitteita varmistua ja huolehtia graafisen kuvauksen asianmukaisuudesta.

Sijaintitavaramerkki on sellaisenaan erottamiskykyinen. Myös unionin tuomioistuin toteaa, että erottamiskyvyn arviointiperusteet ovat eri merkkityypeille samat eikä poikkeavia ja tiukempia perusteita lähtökohtaisesti sallita.

Toissijaisesti yhtiö on viitannut siihen, että merkki on käytössä vakiintunut siten, että kuluttajat tunnistavat sen yhden yrityksen tavaramerkkinä ja merkki siten erottaa tavarat toisistaan (ks. myös C-353/03 Nestlé).

Patentti- ja rekisterihallitus on lausumanaan unionin tuomioistuimen tuomion johdosta yhtynyt tuomioistuimen päätökseen siitä, että hakemuksessa nro T201202718 esitetyn kuviomerkin ja hakijan antaman sanallisen kuvauksen välillä on ristiriitaa, eikä tavaramerkkihakemus siten ole selvä ja täsmällinen. Hakemuksen rekisteröinnille on olemassa tavaramerkkidirektiivin 2 artiklan mukainen este.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausuma on toimitettu yhtiölle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian siltä osin kuin valituksen on tulkittu koskevan edelleen ensisijaisesti hakemuksen nro T201202718 mukaisen tavaramerkin rekisteröintiä väritavaramerkkinä. Valitus hylätään. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Valitusta ei tutkita siltä osin kuin yhtiön on tulkittu vaatineen tavaramerkin rekisteröintiä toissijaisesti sijaintitavaramerkkinä tai kolmassijaisesti kuviotavaramerkkinä.

Perustelut

1. Tavaramerkin rekisteröinti väritavaramerkkinä

1.1 Yhtiön vaatimuksen tulkinta ja ratkaistava kysymys

Asiassa on yhtiön valituksen johdosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, voidaanko hakemuksesta ilmenevä tavaramerkki rekisteröidä väritavaramerkkinä.

Yhtiö on lausumassaan unionin tuomioistuimen asiassa C-578/17 antaman tuomioin johdosta ilmoittanut vaativansa, että aiemmat päätökset kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle, jolle hakija toimittaa lausumasta ilmenevät, edellä esitetyt täsmennykset tavaramerkkihakemukseen.

Kun yhtiö ei ole unionin tuomioistuimen tuomiosta tiedon saatuaan ilmoittanut luopuvansa aikaisemmin esittämästään vaatimuksesta, korkein hallinto-oikeus katsoo, että yhtiö on vaatinut edelleen tavaramerkin rekisteröintiä ensisijaisesti väritavaramerkkinä.

Asiassa on siis ensin arvioitava, onko tavaramerkki rekisteröitävissä väritavaramerkiksi hakemuksessa esitetyn kuvion mukaisena selityksin, joiden mukaan merkin värit ovat sininen (PMS 2748, PMS CYAN) ja harmaa (PMS 877) ja tavaramerkkimerkki koostuu graafisen kuvauksen esittämällä tavalla sinisestä nauhasta, jonka reunoilla on ohut harmaa reunus.

Yhtiö on unionin tuomioistuimen tuomion johdosta antamassaan lausumassa huomauttanut, ettei tavaramerkkidirektiivi tai kansallinenkaan lainsäädäntö sisällä tavaramerkkityyppien erottelua koskevia säännöksiä ja ettei tavaramerkkidirektiivi myöskään rajoita jäsenvaltion vapautta päättää rekisteröintimenettelystä. Yhtiön mukaan tavaramerkin suojapiirin täsmällisyys ei tule tutkittavaksi rekisteröintimenettelyn yhteydessä vaan vasta rekisteröinnin jälkeen mahdollista oikeudenloukkausta arvioitaessa. Yhtiö on esittänyt lisäksi, ettei unionin tuomioistuimen tuomiossa tarkoitettua ristiriitaa ole, koska ääriviivallisena kuvattu väri ei voi olla epäselvempi kuin ääriviivaton.

1.2 Sovelletut oikeusohjeet

1.2.1 Kansallinen lainsäädäntö ja lain esityöt

Tavaramerkkinä voi tässä asiassa sovellettavan tavaramerkkilain (7/1964) 1 §:n (39/1993) 2 momentin mukaan olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti ja jonka avulla voidaan erottaa elinkeinotoiminnassa liikkeeseen lasketut tavarat toisten tavaroista. Tavaramerkkinä voi olla erityisesti sana mukaan lukien henkilönnimi, kuvio, kirjain, numero taikka tavaran tai sen päällyksen muoto.

Tavaramerkkilain (7/1964) 13 §: n (56/2000) mukaan rekisteröitävän tavaramerkin tulee olla omiaan erottamaan haltijan tavarat muiden tavaroista. Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai -aikaa joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole katsottava erottamiskykyiseksi. Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten laajalti merkkiä on käytetty.

Tavaramerkin rekisteröintiä on tavaramerkkilain (7/1964) 17 §:n (1715/1995) 1 momentin mukaan haettava kirjallisesti rekisteriviranomaiselta. Hakemuksessa tulee ilmoittaa muun ohella tavarat ja luokat, jotka merkki käsittää. Merkki on hakemuksessa selvästi osoitettava. Tavaramerkkilain (7/1964) 19 §:n 1 momentin mukaan, jollei hakija noudata, mitä hakemuksen tekemisestä on määrätty, tai jos rekisteriviranomainen havaitsee, ettei hakemusta muusta syystä voida hyväksyä, velvoitettakoon hakija määräajassa antamaan lausumansa tai tekemään oikaisu, uhalla että hakemus jätetään sillensä. Pykälän 2 momentin (56/2000) mukaan, milloin rekisteriviranomainen katsoo, ettei hakemus ole hyväksyttävissä lausuman antamisen jälkeenkään, hakemus on hylättävä siltä osin kuin on olemassa este sen hyväksymiselle, jollei ole aihetta uuden määräajan antamiseen.

Tavaramerkkilain (7/1964) 1 ja 13 §:ää on muutettu 1.9.2016 voimaan tulleella lailla 616/2016, jonka vastaavissa lainkohdissa säädetään seuraavasti:

Tavaramerkkilain (7/1964) 2 §:n, sellaisena kuin se on mainitussa laissa, mukaan tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa elinkeinotoiminnassa käytettävä erottamiskykyinen merkki, joka voidaan esittää graafisesti.

Tavaramerkkilain (7/1964) 3 §:n, sellaisena kuin se on mainitussa laissa, mukaan merkin katsotaan olevan erottamiskykyinen, jos sen avulla voidaan elinkeinotoiminnassa erottaa tavarat toisen tavaroista. Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai -aikaa joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole katsottava erottamiskykyiseksi. Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten laajalti merkkiä on käytetty.

Tavaramerkkilain (7/1964) muutokseen (616/2016) johtaneen hallituksen esityksen (HE 24/2016 vp) 2 §:ää koskevissa perusteluissa on todettu, että uusi säännös ei enää sisältäisi esimerkkilistaa graafisesti esitettävistä merkeistä. Muutoksesta huolimatta tavaramerkkinä voi edelleen olla sana mukaan lukien henkilönnimi, kuvio, kirjain, numero taikka tavaran tai sen päällyksen muoto. Lista ei nykyisinkään ole tyhjentävä, vaan tavaramerkkinä voi toimia muukin merkki, kunhan se muuten täyttää tavaramerkille pykälässä asetetut edellytykset. Tällaisia merkkejä voisivat olla esimerkiksi ääni, väri tai liikkuva esitys.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallituksen esityksestä (HE 24/2016 vp) ilmenee, että muutetut pykälät vastaisivat nykyistä paremmin tavaramerkkidirektiiviä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Muutoksella ei ole ollut tarkoitus muuttaa vallinnutta oikeustilaa. Tavaramerkkilain muutoksista ei johdu, että tavaramerkin myöntämisen edellytykset olisivat hakijalle epäedullisemmat kuin mitä ne ovat olleet tavaramerkkilain aiemmin voimassa olleiden säännösten mukaan tulkittuna. Muutetut säännökset niitä koskevine hallituksen esityksen (HE 24/2016 vp) yksityiskohtaisine perusteluineen voidaan siten ottaa aikaisempia tavaramerkkilain säännöksiä sovellettaessa huomioon.

Tavaramerkkilaki (7/1964) on kumottu kokonaan 1.5.2019 voimaan tulleella tavaramerkkilailla (544/2019). Tämän lain 107 §:n 1 momentin mukaan lain voimaan tullessa vireillä olevan hallintolainkäyttöasian käsittelyyn sovelletaan sen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

2.2.2 Unionin lainsäädäntö

Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY johdanto-osan 6. perustelukappaleen mukaan jäsenvaltioiden olisi saatava vapaasti säätää menettelystä, jota noudatetaan rekisteröityjen tavaramerkkien rekisteröinnissä, menettämisessä tai mitättömäksi julistamisessa.

Niiden päämäärien saavuttaminen, joihin tällä lainsäädännön lähentämisellä pyritään, edellyttää direktiivin johdanto-osan 8. perustelukappaleen mukaan kuitenkin, että rekisteröidyn tavaramerkin saamisen ja säilyttämisen edellytykset ovat kaikissa jäsenvaltioissa pääsääntöisesti samat. Tämän vuoksi on tarpeen luetella esimerkkejä merkeistä, jotka voivat olla tavaramerkkeinä, jos ne ovat omiaan erottamaan yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista ja palveluista.

Tavaramerkkinä voi direktiivin 2 artiklan mukaan olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti, erityisesti sanoin, henkilönnimet mukaan lukien, kuvioin, kirjaimin, numeroin taikka tavaroiden tai niiden päällyksen muodon avulla, jos sellaisella merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.

Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan seuraavia merkkejä ei saa rekisteröidä:

a) merkit, jotka eivät voi olla tavaramerkkeinä;

b) tavaramerkit, joilta puuttuu erottuvuus;

c) yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä muodostuvat tavaramerkit, jotka voivat elinkeinotoiminnassa osoittaa tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia;

Mainitun artiklan 3 kohdan mukaan tavaramerkiltä ei saa evätä rekisteröintiä 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, jos tavaramerkki on ennen rekisteröintihakemuksen tekopäivää käytössä tullut erottuvaksi. Jäsenvaltio voi säätää, että tämä koskee myös tavaramerkkiä, joka on tullut erottuvaksi rekisteröintihakemuksen tekopäivän tai rekisteröintipäivän jälkeen.

Tavaramerkkidirektiivin (2008/95/EY) on sittemmin korvannut uusi tavara-merkkidirektiivi (EU) 2015/2436, joka on pantu uudella tavaramerkkilailla (544/2019) kansallisesti täytäntöön.

1.3 Unionin tuomioistuimen tuomio

Unionin tuomioistuin on korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyynnöstä asiassa C-578/17 antamassaan tuomiossa todennut, että sillä, haetaanko merkin rekisteröintiä väritavaramerkiksi vai kuviotavaramerkiksi, on merkitystä tavaramerkkioikeudessa myönnetyn suojan kohteen ja laajuuden määrittämisen kannalta direktiivin 2 artiklaa sovellettaessa, koska merkin luokittelu auttaa täsmentämään tavaramerkkioikeuden nojalla haetun suojan kohteen ja laajuuden (tuomion 25 kohta).

Tuomion mukaan hakijan rekisteröintimenettelyssä tekemä merkin luokittelu väritavaramerkiksi tai kuviotavaramerkiksi on lisäksi yksi merkityksellinen tekijä muiden joukossa määritettäessä, voiko kyseinen merkki olla tavaramerkkidirektiivin 2 artiklassa tarkoitettu tavaramerkki ja onko sillä direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky (tuomion 35 kohta).

Unionin tuomioistuimen tuomiossa viitatun tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkki voidaan rekisteröidä tavaramerkiksi vain, jos hakija on tehnyt siitä graafisen esityksen siten, että haetun suojan kohde ja laajuus on määritetty selvästi ja täsmällisesti. Merkin sanallinen kuvaus auttaa täsmentämään tavaramerkkioikeuden nojalla haetun suojan kohteen ja laajuuden (tuomion 38–39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Tuomion mukaan tilanteessa, jossa tavaramerkin rekisteröintihakemuksessa on ristiriita merkin, jolle haetaan suojaa kuviomuotoisena, ja hakijan ilmoittaman tavaramerkin luokittelun välillä, minkä vuoksi on mahdotonta määrittää täsmällisesti tavaramerkkioikeuden nojalla haetun suojan kohdetta ja laajuutta, toimivaltaisen viranomaisen on hylättävä kyseisen tavaramerkin rekisteröinti sillä perusteella, että tavaramerkkihakemus ei ole selvä ja täsmällinen (tuomion 40 kohta).

Käsiteltävänä olevassa asiassa merkki, jolle suojaa haetaan, on esitetty kuviona, kun taas sanallinen kuvaus koskee suojaa ainoastaan kahdelle värille eli siniselle ja harmaalle. Lisäksi Hartwall on täsmentänyt, että se hakee kyseisen tavaramerkin rekisteröintiä väritavaramerkiksi. Tämän perusteella tavaramerkkioikeuteen perustuvaa suojaa koskevassa hakemuksessa näyttää tuomion mukaan olevan ristiriita, jonka vuoksi hakemus ei ole selvä eikä täsmällinen (tuomion 41–42 kohta).

Unionin tuomioistuimen tuomion mukaan tavaramerkkidirektiivin 2008/95/EY 2 artikla on pääasian kaltaisessa tilanteessa esteenä merkin rekisteröinnille tavaramerkiksi, koska rekisteröintihakemuksessa on ristiriita, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava (tuomion 43 kohta).

1.4 Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätös

Unionin tuomioistuimen asiassa Hartwall, C-587 antaman tuomion perusteella on selvää, että sillä, haetaanko tavaramerkin rekisteröintiä väritavaramerkiksi vai kuviotavaramerkiksi, on merkitystä tavaramerkkioikeudellisen suojan kohteen ja laajuuden määrittämisen kannalta. Tavaramerkkihakemuksen käsittelyn ja sen kohteena olevan tavaramerkin erottamiskyvyn arvioinnin kannalta on siis ollut merkitystä sillä, että yhtiö on määrittänyt merkin väritavaramerkiksi eikä kuviotavaramerkiksi.

Myös väritavaramerkin erottamiskykyä on tuomion mukaan arvioitava konkreettisesti ja lähtökohtaisesti samoilla arviointiperusteilla kuin mitä muissakin tavaramerkkikategorioissa sovelletaan. Muun ohella värien vapaanapitotarpeeseen liittyvästä yleisestä edusta sekä siitä, että kohdeyleisö mieltää väritavaramerkin eri tavoin kuin esimerkiksi sana- tai kuviotavaramerkin, kuitenkin johtuu, että väritavaramerkki on vain poikkeuksellisissa olosuhteissa rekisteröitävissä ilman käyttönäyttöä.

Mainitun tuomion perusteella on edelleen selvää, että tavaramerkkiä ei voida rekisteröidä, jos tavaramerkkihakemuksessa esitetty kuvaus on ristiriitainen siten, että haetun tavaramerkkisuojan kohde jää epäselväksi. Sellainen väritavaramerkin rekisteröimistä koskeva hakemus, jossa merkki on esitetty värillisenä ääriviivallisena kuviona, mutta määritetty tavaramerkkihakemuksessa ääriviivattomaksi väriyhdistelmäksi, on hylättävä, sillä tällöin on mahdotonta määrittää täsmällisesti tavaramerkkioikeuden nojalla haetun suojan kohdetta ja laajuutta. Korkein hallinto-oikeus toteaa edelleen, että tällaisen merkin rekisteröiminen aiheuttaisi yleisön ja kilpailijoiden keskuudessa sekaannusta, koska rekisteröinnin perusteella olisi epäselvää, onko se suojattu väri- vai kuviotavaramerkkinä.

Yhtiön esillä olevan asian kohteena oleva hakemus tulee unionin tuomioistuimen tuomiossa lausuttu huomioon ottaen siis hylätä, mikäli tavaramerkkiä esittävän kuvan ja sen sanallisen kuvauksen välillä on katsottava olevan sellainen ristiriita, että haetun tavaramerkin kohdetta ei voida pitää selvästi ja täsmällisesti määriteltynä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että vaikka tavaramerkin rekisteröintiin liittyvä muodollinen hakemusmenettely sinänsä jää kansalliseen toimivaltaan kuuluvana tavaramerkkidirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle, tavaramerkin rekisteröinnin aineellisten edellytysten tulee kuitenkin olla jäsenvaltioissa yhdenmukaisia.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tavaramerkin hakemusvaiheessa tehty määrittely väri- tai kuviomerkiksi ei liity pelkästään rekisteröintimenettelyyn, vaan sillä on keskeinen merkitys tavaramerkin rekisteröinnin aineellisten edellytysten, kuten tavaramerkin erottamiskyvyn, täyttymisen arvioinnissa. Tavaramerkin esittämistapa määrittää tavaramerkkisuojan kohteen ja laajuuden. Tästä syystä tavaramerkin yhtenä rekisteröinnin edellytyksenä on myös kansallisen tavaramerkkilain (7/1964) 17 §:n (1715/1995) mukaan, että tavaramerkki on hakemuksessa selvästi osoitettava.

Väritavaramerkiksi voidaan unionin tuomioistuimen aikaisemman oikeuskäytännön perusteella tiettyjen edellytysten täytyessä rekisteröidä väri ääriviivattomana sellaisenaan (C-104/01, Libertel) tai väriyhdistelmä abstraktissa ja ääriviivattomassa muodossa (C-49/02, Heidelberger Bauchemie).

Näin ollen, kun yhtiön hakemus koskee sellaisen tavaramerkin rekisteröintiä väritavaramerkiksi, joka on graafisesti esitetty ääriviivoilla varustetun kuvion muodossa, haetun rekisteröinnin kohde jää unionin tuomioistuimen tuomiossa tarkoitetulla tavalla epäselväksi.

Hakemuksen hyväksymiselle alkuperäisessä muodossaan on siis tavaramerkkilain 19 §:n 2 momentissa (56/2000) tarkoitettu este.

2. Tois- ja kolmassijaisen vaatimuksen tutkiminen

2.1 Yhtiön vaatimuksen tulkinta ja ratkaistava kysymys

Yhtiö on korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan lausumassa unionin tuomioistuimen tuomion johdosta vaatinut, että aiemmat päätökset kumotaan ja asia palautetaan rekisteröintiä varten Patentti- ja rekisterihallitukselle, jolle hakija toimittaa edellä esitetyn tavaramerkin sijaintitavaramerkkinä esittävän kuvan ja sanallisen selityksen täsmennyksen. Yhtiö on ilmoittanut olevansa valmis muuttamaan hakemusta koskemaan tavaramerkin rekisteröintiä kuviotavaramerkkinä vain siinä tapauksessa, että merkkiä ei voitaisi täsmentää sijaintitavaramerkiksi.

Yhtiön on katsottava edellä lausutun perusteella nyt vaativan korkeimmassa hallinto-oikeudessa toissijaisesti tavaramerkin rekisteröintiä yhtiön esittämällä tavalla sijaintitavaramerkiksi edellä esitetyn mukaisesti täsmennettynä tai kolmassijaisesti kuviotavaramerkkinä.

Asiassa on siten seuraavaksi arvioitava, onko yhtiön hakemus mahdollista muuttaa asiaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa viimeisenä oikeusasteena käsiteltäessä koskemaan tavaramerkin rekisteröintiä edellä ilmenevän graafisen kuvauksen mukaisesti sijaintimerkkinä sen asemesta, että tavaramerkin rekisteröinnin edellytysten täyttymistä arvioitaisiin hakemuksen ja valituksessa esitetyn mukaisesti värimerkin rekisteröimistä koskevien erityispiirteiden mukaisesti.

Jos tavaramerkin edellä mainittua määrittämistä sijaintimerkiksi värimerkin asemesta ja sen graafista esittämistapaa koskevaa muutosta ei voida hyväksyä, on lopuksi vielä arvioitava, onko tavaramerkkihakemus muutettavissa koskemaan tavaramerkin rekisteröintiä kuviotavaramerkkinä.

2.2 Sovellettavat oikeusohjeet

Tavaramerkkilain 23 §:n (7/1964) mukaan rekisteröidyn tavaramerkin haltijan hakemuksesta voidaan rekisterissä tehdä merkkiin sellaisia vähäisiä muutoksia, joista huolimatta merkin kokonaisvaikutelma pysyy entisellään.

Hallintolainkäyttölain 27 §:n 1 momentin mukaan valittaja saa valitusajan päättymisen jälkeen esittää vireillä olevassa asiassa ainoastaan sellaisen uuden vaatimuksen, joka perustuu olosuhteiden muutokseen tai valitusajan päättymisen jälkeen valittajan tietoon tulleeseen seikkaan. Valittaja saa vaatia myös täytäntöönpanon kieltämistä tai tehdä muun sivuvaatimuksen.

Valittaja saa pykälän 2 momentin mukaan valitusajan päättymisen jälkeen esittää uusia perusteita vaatimuksensa tueksi, jollei asia sen johdosta muutu toiseksi.

Hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin mukaan, jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta.

2.3 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Yhtiö on lausumassaan unionin tuomioistuimen tuomion johdosta esittänyt, että kun unionin tuomioistuin on pitänyt hakemuksen alkuperäistä selitystä laajana ja avoimena, tavaramerkin graafista ja sanallista kuvausta on itse tavaramerkkiä ja tavaraluetteloa muuttamatta mahdollista täsmentää.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että rekisteröidyn tavaramerkin muuttamista koskevaa tavaramerkkilain 23 §:n (7/1964) säännöstä on oikeuskäytännössä sovellettu myös hallintolainkäyttölain järjestyksessä käsiteltävissä tavaramerkin rekisteröimistä koskevissa asioissa. Tällöin tuomioistuimessa on tutkittu, onko tavaramerkki rekisteröitävissä valittajan oikeudenkäynnin kuluessa esittämien vähäisten, esimerkiksi tavara- tai palveluluokan supistamista koskevien muutosten tai täsmennysten johdosta.

Esillä olevassa asiassa on ilmennyt ja Patentti- ja rekisterihallitus on jo hakemusvaiheessa vahvistanut, että Patentti- ja rekisterihallitus hyväksyisi hakemuksen muuttamisen koskemaan tavaramerkin rekisteröintiä väritavaramerkin asemesta kuviotavaramerkiksi. Yhtiö ei kuitenkaan ole ollut tähän valmis hakemusvaiheessa Patentti- ja rekisterihallituksessa eikä käsiteltäessä asiaa sittemmin markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ennen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä.

Yhtiön toissijainen vaatimus hakemuksen muuttamisesta koskemaan sijaintitavaramerkkiä ja kolmassijainen vaatimus hakemuksen muuttamisesta koskemaan kuviomerkkiä on esitetty vasta unionin tuomioistuimen annettua tuomion asiassa Hartwall, C-578/17.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että yhtiön korkeimmassa hallinto-oikeudessa tois- tai kolmassijaisesti esitettyjen vaatimusten osalta ei ole kysymys oikeuskäytännössä hyväksytyistä vähäisistä muutoksista tai täsmennyksistä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tavaramerkin tyyppi muuttuisi yhtiön korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämän toissijaisen vaatimuksen mukaisesti väritavaramerkistä sijaintitavaramerkiksi. Tavaramerkille haettaisiin näin ollen eri tavaramerkkityypin mukaista suojaa kuin mistä asiassa on ollut kysymys sekä Patentti- ja rekisterihallituksessa että markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ennen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että vaikka Patentti- ja rekisterihallitus mahdollisesti hyväksyisi yhtiön esittämän kaltaisen muutoksen hakemusvaiheessa tehtynä, tästä ei voida päätellä, että vaatimus olisi hallintolainkäyttölain 27 §:n säännös huomioon ottaen mahdollista tutkia asiaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa viimeisenä oikeusasteena käsiteltäessä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tavaramerkin hakemuksessa ilmoitetulla luonnehdinnalla esimerkiksi kuvio-, väri- tai sijaintitavaramerkiksi on edellä mainituilla, unionin tuomioistuimen asiassa Hartwall, C-578/17 antaman tuomion mukaisilla perusteilla olennaista oikeudellista merkitystä haetun tavaramerkkisuojan kohteen ja laajuuden määrittelyn ja sitä kautta muun ohella tavaramerkin erottamiskyvyn arvioinnin kannalta.

Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, että yhtiön toissijaisessa vaatimuksessa rekisteröidä tavaramerkki väritavaramerkin asemesta sijaintitavaramerkkinä on kysymys sellaisesta uudesta vaatimuksesta, jota ei voida hallintolainkäyttölain 27 §:n 1 momentin nojalla tutkia. Unionin tuomioistuimen edellä mainittua tuomiota ei ole pidettävä sellaisena olosuhteiden muutoksena tai uutena seikkana, jonka perusteella asiaa olisi arvioitava toisin.

Sama koskee yhtiön esittämää kolmassijaista vaatimusta tavaramerkin muuttamisesta kuviotavaramerkiksi. Näin on sitä suuremmalla syyllä, että yhtiö on asiaa aiemmin käsiteltäessä ilmoittanut vaativansa tavaramerkin rekisteröintiä nimenomaan väri- eikä kuviotavaramerkkinä.

Näillä perusteilla yhtiön tois- ja kolmassijaiset vaatimukset on hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla jätettävä hallintolainkäyttölain 27 §:n 1 momentin vastaisina tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Kristina Björkvall.